...en ymmärräkään.

7.2.2013 Primus Talli
Maiju - r. Roope

Kuvittelinpa taas todella typerästi jatkavani Roopen kanssa siitä, mihin viikkoa aiemmin jäin. Ajattelin, että jos ymmärsin Roopen edellisellä tunnilla, niin eiköhän ne samat oikeat nappulat löytyisi tälläkin tunnilla. Vaan eivätpä löytyneetkään.

Koitin lähteä liikkeelle samoin kuin viimeksi, tehden pehmeitä pysähdyksiä ja säädellen käyntiä puolipidätteillä välillä lyhyemmäksi ja välillä pidemmäksi. Sinne sekaan sitten muutamia väistöjä uralla ja tietenkin huolelliset kulmat pohkeiden saamiseksi läpi. Kevyessä ravissa samat temponlisäykset pitkillä sivuilla. Kymmenen metrin voltteja käynnissä ja ravissa. Näennäisesti siis lähes kohdasta kohtaan edellistunnin toisintoa, mutta käytännössä en saanut Roopea ihan todenteolla liikkeelle. Kevyt ravi ympyrällä oikeaan oli kelvollista, laukka jo paljon vaikeampaa. Jännä muuten, miten oikea on kuulemma Roopen pahempi puoli. Minä en huomaa ruunassa kovin selvää puolieroa, vaan se on aivan yhtä haastava molempiin kierroksiin silloin, kun moottori ei kunnolla ole käynnissä.

Jatkoimme B-merkkiteemalla, tarkemmin pohkeenväistöillä uralla. Maijun mukaan emme vaatineet tarpeeksi vaan tyydyimme liian loiviin ja hitaisiin väistöihin. Ja sitten kun lopulta vaadimme, kestää se liian kauan. Se on kumma, miten selkään väistö tuntuu ihan hyvältä, vaikka peilistä katsoen takajalat tuskin astuvat ristiin ensinkään. Roopen sain kyllä lopulta tekemään ihan hienoja askeleita, sillä Maijulle ihan mikään ihan pieni ristiin astuminen riittänytkään!

Tästä tunnista aika iso osa keskittyttiin myös laukkatyöskentelyyn uraa pitkin ja sitten koko rata leikkaa -tiehen. Se taitaa olla B-merkissä sekä harjoituslaukassa että temponlisäyksessä, ja näitä molempia tulimme useamman kerran. Edelleen laukka on Roopen kanssa minulle jotenkin todella vaikeaa, enkä saanut tuupattua sitä kunnolla liikkeelle. Lisäykset jäivät heppoisiksi ja puhti loppui jo pari askelta ennen uraa. Yhtään vaihtoa Roope ei tehnyt, mutta itselleni jäi laukasta sellainen roiskaisten ratsastettu maku. Plääh.

Maijukin sanoi tunnin jälkeen, että Roope ei ollut nyt niin hyvä kuin viikko sitten. Se ei jotenkin käynnistynyt koko tunnin aikana ollenkaan, minkä myötä en sitten enää ymmärtänytkään, mistä nappuloista olisi pitänyt painella. Sainpahan taas kerran muistutuksen siitä, että työ hevosen kanssa on tehtävä joka tunnilla kärsivällisesti alusta asti.