Ymmärränpäs sittenkin!

14.2.2013 Primus Talli
Pirita - r. Roope

Opettajavaihdon päätyttyä myös torstaitunnillamme palasi Pirita ryhmämme vetäjäksi. Minä jatkoin Roopella ja päätin tällä kerralla ratsastaa hevosta alusta asti. Yritykseni oli hyvä vaan ei riittävä, mutta onneksi Piritalta löytyi taas oikeat ohjeet.

Aloitimme käynnissä tekemällä kiemurauraa vasemmalle molemmilla pitkillä sivuilla lähes maneesin keskelle ja takaisin. Koitin hieman taas puolipidätteillä ja käyntiä hidastamalla saada ratsuani hereille. Olin juuri kiihdyttämässä kohti kulmaa, kun Pirita käski minun komentaa Roopea reippaammin eteen. Ja vielä reippaammpin. Raipalla. Uudestaan. Uudestaan. Roope teki pienen protestipukin ja käveli sen jälkeen niin reippaasti koko tunnin, etten tiennyt sen niin reippaasti pystyvän kävelemäänkään. Ravissa tai laukassa ei tarvinnut vastaavaa sitten enää tehdäkään, vähän vaan välillä muistutella. Ihmeellistä, miten pienestä voi kaikki olla kiinni!

Toinen hyvin oleellinen uusi ohje oli se, että käden pitää olla todella kevyt. Olin aiemmin ottanut selvästi selvemmän tuntuman Roopen suuhun, mutta nyt sain lähes työntää kättä eteen. Tässä olikin haastetta koko tunnille. Vaikka ohja olikin ehkä pidempi kuin edellisillä kerroilla, kumosin ajoittain sen vaikutuksen tuomalla kyynärpäitä kylkilinjan taakse. Käynnissä ja ravissa ongelmaa ei oikeastaan ollut, mutta tunnin teemassa eli laukannostoissa sitten senkin edestä.

Veryttelyn kevyessä ravissa teimme myös samalla kiemurauralla kuin käynnissä, nyt oikeaan kierrokseen. Kulmia ja karteita tuli vastaan siihen malliin, että koko ajan sai olla asettamassa ja taivuttamassa ja käytämässä vuoroin kumpaakin pohjetta sisäpohkeena ja sitä toista ulkopohkeena. Koska Roope oli jo herännyt, oli tämä harjoitus sillä varsin miellyttävä. Erityisesti kulmiin ratsastuksessa piti olla todella tarkka, mutta en siltikään täysin allekirjoita väitettä Roopen tosi vaikeasta oikeasta kierroksesta. Ilmeisesi olen itse sen verran vahvempi oikeaan, että se kompensoi ratsuni heikompaa puolta.

Laukka oikealle oli kyllä aika vaikeaa, mutta niin se on vasemmallekin. En jotenkin nyt osaa enää yhtään istua laukassa. Alkun räpellyksen jälkeen sain kuitenkin ohjat käteen ja aloin ratsastaa, minkä seurauksena sain Roopen reitille ja laukankin rullaamaan edes kohtalaisesti.

Tottakai sitten jatkoimme juuri laukka-aiheen parissa eli tekemällä B-merkin laukannostoja. Aloitimme vasempaan, jossa nosto tulee pääty-ympyrältä keskihalkaisijan kohdalta ravista. Ajatuksena oli tulla sujuvaa ravia ja ikään kuin vain liukua laukkaan. Pirita antoi taas ajattelemisen aihetta mainitessaan, että aivan liian usein laukannostoa valmistellaan liian pitkään. Tällöin siitä tulee turhan suuri numero, kun ehditään tehdä puolipidätteitä ja asetuksia ja taivutuksia ja poikituksia vähän sinne sun tänne... Tunnistin niin tästä itseni! Ilmankos ehdin usein paitsi jännittyä itse myös jännittää hevosen. Lisäksi, jos laukannosto tuntuu etenkin ravista tahmealta, paha tapani on heittää ohja pois kokonaan. Nyt siis tavoiteena oli rento edessä mutta silti tuntumalla oleva käsi. Roope nosti laukat ihan hyvin, mutta kyllä tuon käden paikan kanssa saa vielä tehdä töitä. Samoin sen, että puolipidäte ei ole liian voimakas ja se käsi mene taakse, jolloin hyvä liike pysähtyy, hevonen jännittyy ja nosto on kaikkea muuta kuin liukuvaa.

Laukannosto käynnistä on paljon helpompaa minulle, mutta siinä taas Roope alkoi ennakoida. Ratsastajahan reagoi tähän tietenkin ensin irroitamalla jalat kyljistä ja viemällä taas ne kyynerpäät liian taakse... Kerta kerralta kuitenkin taas koitin muistaa Piritan ohjeet siitä, että vatsalihakset tiukaksi ja jalat kiinni kylkiin. Roopen käynti oli kyllä tosi ihanaa tässä tehtävässä, joten omaan asentoon pystyi keskittymäänkin aika hyvin.

Tehtävien välillä pääsin oikein nautiskelemaan, kun ravailin toisessa päässä. Roope on kyllä varsinainen liitokavio, kun sen moottori on käynnissä! Kerrassaan ihana. Piritan palautteesta päätelleen laukannostot tosiaan onnistuivat meiltä ihan hyvin. Käsien asentokin kuulemma parani, mutta harjoiteltavaa riittää vielä.