6.12.2012 Primus Talli
Pirita - r. Mikki
Ilmeisesti edellinen viikko ei ollut täydellinen katastrofi, koska sain jatkaa Mikillä. Mikäs siinä, nyt ajattelin olevani jo vähän paremmin perillä tuosta sympaattisesta ruunasta. Valitettavasti olin väärässä, ja maanantaina alkanut alamäki sen kuin jatkui.
Aloitimme veryttelyn suoraan pääty-ympyröillä käynnissä ja kevyessä ravissa. Mikki oli tuhannen mutkalla, kaula kenossa oikealla ja takapää tunki sisään vasemmalle. Mitä enemmän komensin, sitä enemmän ruuna protestoi, mikä tarkoitti kiukkuista hännänheiluttelua ja pientä pukittelua. Käynnissä pitää vielä ainakin alkuun tyytyä vähän hitaampaan tempoon, jotta Mikki ei lopullisesti sotkeennu koipiinsa, mutta ravissa sitä saisi jo pyytää ihan reilusti eteen. Vaan eipä oikein onnistunut sekään aluksi, vaan tuloksena oli lisää pukittelua. Pirita kyllä sanoi, että Mikki vaan kyselee että onko pakko jos ei tahdo, mutta ilmeisesti se olin minä joka en tahtonut tarpeeksi. Piritakin meinasi jo hermostua, kun Mikki muistutti välillä enemmän wc-ankkaa kuin vaativa-b-tasoista kouluratsua.
Sulkutaivutukset jatkuivat tunnin teemana, eli ohjelmassa oli vaan lisää käyntiä. Siirryimme uralta diagonaalille tekien ensin pitkän sivun alkuun hieman avotaivutusta, josta jatkettiin taivutuksen ja apujen ollessa kohdallaan kohti keskihalkaisijaa sulkutaivutuksessa oikeaan kierrokseen. Taivutuksemme eivät varmasti olleet kovin kaunista katsottavaa, vaikka ainakin jokusen ihan kelvollisen pätkän saimmekin aikaiseksi.
Aivan lopuksi laukkasimme vielä ympyröillä oikeaan. Mikki vastusti todella vahvasti sisäpohjetta ja koitti pienentää ympyrää minkä ehti. Sain paukuttaa sisäpohkeella todenteolla, ennen kuin sain ruunan oikealle reitille. Kaupanpäälliseksi tuli kyllä se pyöreä muotokin, mutta siinä vaiheessa tuntia se oli laiha lohtu.
Tunti oli todella turhauttava. Tiedän, että saan kyllä Mikin kulkemaan oikein päin, ainakin syksyllä sain. Tiedän, miten hieno ja osaava hevonen se on. Koitin tehdä kaikkeni, mutta ei vaan onnistunut. Kuvittelin olevani nyt jämäkämpi kuin viikkoa aiemmin, mutta taisi lopulta hermostuminen omaan saamattomuuteen viedä loputkin voimat. Ei taida kerta eikä kaksi nyt riittääkään tämän hevosen kanssa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti