Pirita - r. Mikki
Ilmeisesti Piritakin huomasi epävarmuuteni Ekun kanssa, ja oli vaihtanut minulle uuden ratsun. Mitenkään helpompaan suuntaan ei kyllä menty, sillä kohdallani listassa luki Mikki. Olin mennyt ruunalla vain kerran aiemmin aivan alkukaudesta, joten käytännössä aloitin sen kanssa ihan alusta. Mikki on ollut usein maanantaitunnillamme, jossa sillä paljon mennyt taitava ratsastaja saa sen kulkemaan tosi hienon näköisesti. Tiesin siis, miltä Mikin pitäisi näyttää, mutta etenkin alkutunti meni taas arkaillessa. Tästä sanoin lopuksi Piritallekin, jonka mielestä ratsastan jo rohkeammin ja reagoin jo vähän nopeammin kuin aiemmin.
Mikin kanssa se ei vaan aivan riittänyt. Teimme kokonaisuudessaan hyvin paljon käyntiä, mikä on Mikille kaikkein vaikeinta. Piritalta sain aluksi ohjeeksi ratsastaa Mikki selvästi ohjan ja pohkeen väliin, mutta otin nyt sitten vaihteeksi liian lyhyet ohjat. Vasen kierros oli todella paljon pahempi kuin oikea, ja tunnin jälkeen oman turhautumisen huomasi kipeytyneestä vasemman käden hauiksesta... Oikeaankin sain Mikin liikkumaan oikein päin vain ajoittain. Etenkin laukassa - sitten kun sen saa rullaamaan kunnolla - ruunan työstäminen on kaikkein helpointa. En vaan ensin meinannut millään ymmärtää, miten paljon poweria Mikin liikkeellesaaminen vaatiikaan.
Pari ratsastajaa tästäkin ryhmästä oli menossa koulurataharjoituksiin, joten yhtenä teemana oli tarkat ratsastusradan tiet, etenkin kulmat. Pirita vaati tiukasti jokaisessa kulmassa asetuksen ja taivutuksen syvään kulmaan pääsemiseksi. Kulmia apuna käyttäen sainkin Mikkiin jonkinlaista kontaktia etenkin oikeaan kierrokseen.
Sulkutaivutusteemaa aloitimme niin, että pitkän sivun alkuun sai tehdä voltin, josta jäätiin taivutukseen. Taas hevosten piti marssia kunnolla eteenpäin taivutuksesta huolimatta, ja Pirita rohkaisi ongelmien ilmaantuessa tekemään rohkeasti isojakin korjausliikkeita, kunhan vaan tulisi jokin reaktio. Koska tästä tunnista on kulunut jo tovi, en millään muista teimmekö taivutuksia vain oikealle, mutta ainakin siihen suuntaan Mikki meni ihan kivasti. Mistään syvästä rennosta muodosta ei ollut tietoakaan, mutta kyllä se parani tunnin mittaan. Osasin mielestäni vaatia juuri oikean verran käyntiä, jotta ruuna ei sotkeutuisi koipiinsa.
Laukkaa teimme vinkeästi koko uralla siten, että piti nimenomaan mennä koko uraa eikä pyöriä ympyröillä. Ajatuksena oli ratsastaa edelleen huolellisesti kulmat, joiden eteen Mikillä saikin vasemmassa kierroksessa tehdä töitä ihan tosissaan.
Taivutusten välissä ja lopussa kun saimme hetken aina ravata, niin vaihtelin harjoitusravin ja kevyen ravin välillä. Kun sain Mikin volteilla kuosiin, pääsi hetkittäin taas fiilistelemään sen miellyttävästä ravista. Välillä oli vaan pakko keventää ja ratsastaa siten moottoria käyntiin ja ruunaa rennommaksi.
Sanoisin, että Mikki oli nyt kyllä huomattavasti vaikeampi kuin silloin syksyllä, jolloin menin sillä yhden tunnin ulkona. En lainkaan muista, että sillä olisi ollut noin suurta eroa puolien välillä. Silloin vielä teimme pääosan ravi-laukka-tehtävästä vasempaan kierrokseen, ja juuri silloin sain Mikin varsin kivaksi. Se on kyllä hieno ja palkitseva hevonen, mutta taitaa vaatia useamman kerran, että pääsee siitä kunnolla jyvälle.
Mikin kanssa se ei vaan aivan riittänyt. Teimme kokonaisuudessaan hyvin paljon käyntiä, mikä on Mikille kaikkein vaikeinta. Piritalta sain aluksi ohjeeksi ratsastaa Mikki selvästi ohjan ja pohkeen väliin, mutta otin nyt sitten vaihteeksi liian lyhyet ohjat. Vasen kierros oli todella paljon pahempi kuin oikea, ja tunnin jälkeen oman turhautumisen huomasi kipeytyneestä vasemman käden hauiksesta... Oikeaankin sain Mikin liikkumaan oikein päin vain ajoittain. Etenkin laukassa - sitten kun sen saa rullaamaan kunnolla - ruunan työstäminen on kaikkein helpointa. En vaan ensin meinannut millään ymmärtää, miten paljon poweria Mikin liikkeellesaaminen vaatiikaan.
Pari ratsastajaa tästäkin ryhmästä oli menossa koulurataharjoituksiin, joten yhtenä teemana oli tarkat ratsastusradan tiet, etenkin kulmat. Pirita vaati tiukasti jokaisessa kulmassa asetuksen ja taivutuksen syvään kulmaan pääsemiseksi. Kulmia apuna käyttäen sainkin Mikkiin jonkinlaista kontaktia etenkin oikeaan kierrokseen.
Sulkutaivutusteemaa aloitimme niin, että pitkän sivun alkuun sai tehdä voltin, josta jäätiin taivutukseen. Taas hevosten piti marssia kunnolla eteenpäin taivutuksesta huolimatta, ja Pirita rohkaisi ongelmien ilmaantuessa tekemään rohkeasti isojakin korjausliikkeita, kunhan vaan tulisi jokin reaktio. Koska tästä tunnista on kulunut jo tovi, en millään muista teimmekö taivutuksia vain oikealle, mutta ainakin siihen suuntaan Mikki meni ihan kivasti. Mistään syvästä rennosta muodosta ei ollut tietoakaan, mutta kyllä se parani tunnin mittaan. Osasin mielestäni vaatia juuri oikean verran käyntiä, jotta ruuna ei sotkeutuisi koipiinsa.
Laukkaa teimme vinkeästi koko uralla siten, että piti nimenomaan mennä koko uraa eikä pyöriä ympyröillä. Ajatuksena oli ratsastaa edelleen huolellisesti kulmat, joiden eteen Mikillä saikin vasemmassa kierroksessa tehdä töitä ihan tosissaan.
Taivutusten välissä ja lopussa kun saimme hetken aina ravata, niin vaihtelin harjoitusravin ja kevyen ravin välillä. Kun sain Mikin volteilla kuosiin, pääsi hetkittäin taas fiilistelemään sen miellyttävästä ravista. Välillä oli vaan pakko keventää ja ratsastaa siten moottoria käyntiin ja ruunaa rennommaksi.
Sanoisin, että Mikki oli nyt kyllä huomattavasti vaikeampi kuin silloin syksyllä, jolloin menin sillä yhden tunnin ulkona. En lainkaan muista, että sillä olisi ollut noin suurta eroa puolien välillä. Silloin vielä teimme pääosan ravi-laukka-tehtävästä vasempaan kierrokseen, ja juuri silloin sain Mikin varsin kivaksi. Se on kyllä hieno ja palkitseva hevonen, mutta taitaa vaatia useamman kerran, että pääsee siitä kunnolla jyvälle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti