Maiju - r. Lassi
Maiju oli vaihtanut Ligeron Lassiin, joka oli jo edellisellä tunnilla. Sen päätteeksi Maiju piti oikein hyvän mainospuheen tallin tuoreimmasta andaluusista: monet kuulemma luulevat Lassia herkäksi, mutta se on oikeasti aika laiska ja vaatii kunnolla pohjetta. Siihen pätee kuitenkin sama kuin muihinkin Primuksen espanjalaisiin, eli mitä enemmän puristaa sitä hitaammaksi se tulee. Napakoita pohkeita voi käyttää vaikka joka kolmas askel, mutta hieromaan ei saa jäädä.
Jardinerolla en ole koskaan mennyt, ja Lassillakin vaan yhden yksittäisen tunnin aiemmin, mutta sitä ymmärrän näistä andaluuseista ehkä kaikkein parhaiten. Tosin ymmärryksen löytämiseen tarvittiin hetki aikaa ja Maijun kärsivällisyyttä, kun en meinannut millään tajuta ratsastaa riittävän lyhyillä ohjilla ja riittävästi jaloilla sitä ohjaa vastaan. Lassi käytti viekkaasti heti hyväkseen jokaisen herpaantumisen, ja tyytyi sellaiseen kevyeen tuntumaan ja hissutteluvauhtiin paljon kauniimmin kuin rehelliseen tuntumaan ja reippaaseen liikkeeseen.
Tunnin teemana oli loiva vastalaukkakaarre. Jo alkuveryttelyn käynti- ja raviosuudessa haimme oikeaa reittiä: huolellinen kulma, selvä tie kohti kentän keskustaa, riittävän ajoissa huolellinen suunnanmuutos jopa vähän suoraan ratsastaen, ja sitten takaisin uralle hyvissä ajoin ennen seuraavaa kulmaa. Aivan keskihalkaisijalle asti emme ratsastaneet, mutta lähes.
Laukassa veryteltiin ympyröillä. Päädyin Willen ja uuden Paten kanssa samalle ympyrälle ja ajattelin heti olevani tien tukkeena suhteellisen pienikokoisella Lassilla. Mutta yllättäen se olikin Lassi, jolla oli kunnolla laukatessaan vaikeuksia sopia samalle ympyrälle isojen hevosten kanssa!
Lassin ison laukan tuomat haasteet huomasi hyvin itse tehtävässä. Ensin käänsimme vain puolet loivasta kaarteesta ja suoristimme kohti lyhyttä sivua. Tämä sujui meiltä mielestäni hyvin, sillä Lassi laukkasi peilistä katsoen kumpaankin suuntaan aivan suoraan eikä koittanut kiemurrella. Mutta sitten, kun piti ehtiä tekemään koko kaarre ja vielä suurentamaan vastalaukkaosuutta käymällä lähes keskellä kenttää, alku tulla kiire. Minusta tuntui, että Lassi oli jo parilla laukka-askeleella kentän keskellä, ja silloin olisikin jo pitänyt olla menossa kohti uraa. Myös laukan tahdin säilyttämiseksi sai tehdä töitä, mutta kertaakaan se ei rikkonut.
Loppupalautteen perusteella pääsin ihan kohtuullisesti sisälle Lassin maailmaan. Töitä se vähän vaati, mutta lopulta ruuna oli suht kivasti ohjan ja pohkeen välissä. Mutta vähän tässä Lassissakin on samaa vikaa kuin Ligerossa, että en oikein itse tunne miten se menee tai mitä pitäisi korjata. Kumma juttu - ehkä minä en vaan tajua tunteikkaita espanjalaisia, vaan olen enemmän suorien saksalaisten tyyppiä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti