Maiju - r. Ligero
Hurmaava Harry pantiin kiertoon, ja minä palasin Ligeron selkään. Meitä oli vain viisi, ja aloitimme taas peilailemalla itseämme - haimme siis sitä edellisellä viikolla harjoiteltua hyvää istuntaa. Ohjat keräsimme pikku hiljaa, mikä sopi Ligerolle hyvin. Se alkaa niin kovin helposti vaan teputtaa ja jännittyy, jos vaan nappaa ohjat käteen ja hevosen lyhyeksi.
Teimme ensin käynnissä lyhyiden sivujen keskelle kymmenen metrin voltit ja pitkien sivujen keskelle pysähdykset. Kevyessä ravissa volttia hieman suurennettiin, ja pysähdysten sijasta tehtiin muutamia askelia käynnissä. Maiju vaati tarkkaa ratsastamista koko tehtävässä. Hän kyseli aina voltilla olevalta, että onko voltti oikean kokoinen. Samoin siirtyminen käyntiin, käynti ja siirtyminen raviin piti suorittaa yhtenä liikkeenä. Käyntiin siirtyminen sai olla pehmeän liukuva, kävellä piti niin kauan että tahti oli tasainen ja siirtymisen raviin tuli olla täsmällinen. Ligeron kanssa jouduin todella keskittymään siihen, että se ei töksähtänyt käyntiin eikä jäänyt lyhyille hätäisille askelille. Sain tässä vaiheessa aika hyvin kiinni siitä, millaisen istunnan missäkin vaihetta tehtävää ruuna vaatii. Sillä kun ei saa lainkaan puristaa, vaan myödätä reilusti lantiolla askeleen pidentämiseksi ja silti pitää napakat pohkeet lähellä.
Tunnillamme oli hauskasti hyvin erityyppisiä hevosia: isoja tai ainakin isoliikkeisiä (Kalle, Harry, Bella) ja lyhytaskelisia (Attila, Ligero). Jakaannuimme askelpituuden mukaan ympyröillekin laukkaa varten. Ligero oli siinä oikein hyvä, vieläpä vaikeampaan oikeaan kierrokseen. Sain sen laukkaamaan ryhdikkäänä ja pitkällä askeleella ihan itsekseen, kevyenä.
Lopputunti mentiin selvästi pätkiä kouluohjelmasta. Ensin tehtiin diagonaalin keskellä siirtyminen ravista käyntiin, kolme askelta käyntiä ja siirtyminen takaisin raviin. Tämä tarkoitti sitä, että suunta vaihtui koko ajan, ja meillä tuntui olevan lähes ylivoimaista ymmärtää, että kuka väistää ja ketä. Maijulla meinasi ihan oikeutetusti palaa pinna, ja jouduimme välillä ratsastamaan pelkkää diagonaalia ja harjoittelemaan väistämissääntöjä... Ligeron kanssa pystyin sen tasaisessa kyydissä keskittymään taas ihan hyvin saamaan itseni suoraan, mutta käyntipätkä osoittautui taas hankalaksi. Loppua kohti sain ruunan rentoutumaan nopeammin ja tekemään pidempiä askelia.
Aivan viimeiseksi nostimme vielä laukan lyhyen sivun keskeltä ja teimme pitkän sivun keskelle kymmenen metrin voltin vasemmassa kierroksessa. Ligero kääntyi niin näppärästi, että molemmilla kerroilla meidän volttimme jäi vähän pieneksi. Lisäksi ensimmäisellä yrittämällä käänsin liian jyrkästi, jolloin laukan tahti muuttui. Allekirjoitan siis edelleen sen, että volttikin on yllättävän vaikea liike!
Kun Maiju tunnin lopuksi kysyi, miltä Ligero tuntui, en oikein tiennyt mitä vastata. Jostain syystä en osaa yhtään itse arvioida, koska se kulkee kunnolla ja koska ei. En saa sen kanssa oikein minkäänlaisia elämyksiä, en hyviä enkä huonoja. Ligero on hieno hevonen ja harmaan otsatukkansa alta kurkistellessaan myös todella hurmaava, mutta meidän yhteistyömme on jotenkin mitäänsanomattoman tasapaksua. Siitä huolimatta välillä on todella hyödyllistä mennä myös näin erilaisella ratsulla, joka on paljon anteeksiantamattomampi istunnan suhteen kuin moni muu. Ehkä siksi minä sen taas sainkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti