Huikea herra H

15.10.2012 Primus Talli

Maiju - r. Harry

Suureksi ilokseni Maiju oli jakanut minulle Harryn espanjalaisten kanssa tekemäni parin tunnin syrjähypyn jälkeen. Pääsin nauttimaan taitavasta ruunasta koko rahalla, sillä jatkoimme vastalaukkaharjoituksia.

Alkuveryttelyssä teimme käynnissä kymmenen metrin voltteja pitkälle sivulle jokaiseen kirjaimeen. Tehtävä valmisteli täyskaartoa, joka oli lopulta tarkoitus tehdä laukassa. Täyskaartoja teimme paitsi käynnissä myös kevyessä ravissa aina suuntaa vaihtaessamme, vaikka osa ravista tehtiinkin pääty-ympyröillä asetuksen läpisaamiseksi. Harrylla oli helppo mennä ympyrällä, kun sen askelta pystyi niin vaivattomasti säätelemään. Sen liikkeet ovat suuret ja joustavat, mutta jotenkin silti aika vaivattomat istua. Koitin kuitenkin keventää jäntevästi ja pitää jalat paikoillaan, mutta lopputuloksena oli jäykät nilkat... Jostain syystä tällaisten oikein osaavien hevosten kanssa saan kuitenkin pidettyä kädet oikealla paikalla. Kai se on niin, että kun hevonen menee hyvin, on itselläkin helpompi keskittyä siihen omaan istuntaan eikä tarvitse vaistomaisesti alkaa vääntää hevosta väkisin mihinkään.

Laukkaa teimme vain hetken ympyröillä vasempaan kierrokseen, ja vasempaan jatkoimme myös tunnin päätehtävässä. Tulimme ensin yksitellen täyskaarron pitkän sivun päästä pitkän sivun keskelle, jossa pehmeä siirtyminen raviin. Kun tämä onnistui kaikilta helposti, pidennettiin laukkapätkää aina toisen pitkän sivun keskelle asti niin, että päädyssä sai ratsastaa pääty-ympyrämäisesti. 

Tehtävässä oli tärkeää huolehtia siitä, ettei laukka-askel venynyt pitkällä sivulla liian suureksi, jotta täyskaarto ei menisi pitkäksi. Asetuksen piti olla koko ajan vasemmalle, ja oikean pohkeen selvästi takana. Sillä pohkeella oli myös muistutettava ratsua siitä, että laukka jatkuu niin kaarevalla uralla kuin uralle palaamisen jälkeenkin.

Epäilin ensin, että meille tulee Harryn kanssa vaikeuksia uralle palatessa: olin varma, että oman istuntani heiluessa se vaihtaa automaattisesti. Mutta ruunan laukka olikin niin helposti hallittavissa, että pystyin keskittymään istunnan lisäksi myös asetukseen, eikä ongelmia missään vaiheessa tullutkaan. Päin vastoin, Maijunkin mielestä vastalaukkamme oli vaivattoman ja sujuvan näköistä. 

Kun jokainen oli saanut tehtävän suoritettu kerran yksin vasempaan kierrokseen, jatkoimme kaikki kuusi laukkaa uraa pitkin. Maijun ohjeiden mukaan teimme täyskaarrot ja vastalaukkapätkät vuoron perään molempiin suuntiin niin, että aina kolme ratsukkoa käänsi peräkkäin toiselta pitkältä sivulta ja toiset kolme toiselta. Näin saimme harjoituksesta todella tehokkaan ja kaikille monta onnistunutta toistoa. Tällä kerralla osasimme myös ratsastusradan tiet ja väistämissäännöt...

Kaiken kaikkiaan tunti oli osaltani aikamoista fiilistelyä. Tokia Harryakin pitää ratsastaa, ei se ilmaiseksi mitään anna. Mutta sitten kun se liikkuu, niin ai että miten huikealta se tuntuu! Kokeilin ihan piruuttani ympyrällä vähän lyhentää ravia, kun etäisyys edellämenevään oli turhan tiukka, ja Harryhan ravasi melkein paikoillaan. Myös laukassa askelpituutta pystyy muuttamaan helposti ilman, että tulee tunne raviin putoamisesta. Maiju kyseli taas tunnin jälkeen, että oliko ihanaa. No oli, ja olin jälleen ihan myyty - ihana herra H!