13.6.2016 - Maiju - r. David
Laukanvaihdot jatkuivat muutaman viikon takaisen taisteluparini Davidin kanssa. Maiju sanoi pohtineensa hevosia jakaessaan, että enkös minä ole mennyt
Davidilla. No meninhän minä kuukausi sitten ja olin pihalla kuin
lumiukko. Maijun mukaan David on huumorintajuinen hevonen, joka kokeilee
kaikkia pikku jippoja, jos vaan ratsastaja ei ole päättäväinen. Kertasin täältä blogista ennen tuntia omat huomioni tuosta enemmän tai vähemmän pieleen menneestä ratsastuskerrasta. Osaltaan se varmasti auttoi, sillä tunti meni aikalailla nappiin.
Osasin nyt hipsutella Davidin kanssa ensimmäisen puolikkaan tunnista riittävän lyhyillä askelilla ja hitaalla tempolla. Pidin sen suorana suoralla, ratsastin jopa tahallisesti pitkiä sivuja uran sisäpuolella. Volteilla, joita tehtiin omaan tahtiin alkukäynnissä, taivutin sitten senkin edestä. Yritin muistaa myös myödätä riittävän reilusti heti, kun David taipui ja antoi itse periksi. Se säilyikin kivan kevyenä läpi koko tunnin.
Volteilta siirrytiin tekemään avotaivutusta jokaisella sivulla. Hevoset siis vain suoristettiin ennen kulmaa, mutta asetusta ei lopetettu missään vaiheessa. Tämä harjoitus sopi meille todella loistavasti, ja tässäkin tein osan avoista uran sisäpuolella. Näin Davidin oli ihan pakko kuunnella molempia pohkeita, eikä se saanut nojata aitaan. Samoin alkuravin pari ympyrä leikkaa -tietä pakottivat ruunan kuulolle.
Hitaasti ja lyhyillä askelilla ratsastaminen alkutunnista kysyy kyllä kärsivällisyyttä, kun yleensä pyritään aina vaan reippaasti eteen. Davidin kanssa ongelma on enemmän se, ettei se tule liian vahvaksi, moottoria kun löytyy. Kun siirryttiin ympyrälle jumppaamaan hevosia ravissa ja laukassa, jouduin Maijun ohjeiden mukaan ihan säännöllisesti oikaisemaan päätyessäni aina tientukoksi. Näin minun ei kuitenkaan tarvinnut ratsastaa vielä Davidia eteen, vaan se sai vertyä rauhassa. Laukka vasempaan tulikin aika kivaksi pitkän työskentelypätkän aikana. Sekä ravissa että käynnissä sai kuitenkin olla tosi tarkkana, ettei se päädyssä valahtanut kulmiin kohti aitaa ulkopohjetta vasten.
Sitten siirryttiin tekemään vaihtoja askeleessa diagonaalilla. Koska oltiin laukattu vain vasemmalle, tehtiin nyt ensin tarpeellinen määrä pieniä laukkaympyröitä pääryssä oikeaan. Sitten huolellisen kulman jälkeen katse kohti Maijun targetiksi asettamaa kahden aidantolpan väliä ja pidäte-siirto-vaihto. Laukanvaihdothan on Davidille helppoa kuin heinänteko, ja se esittelee niitä enemmän kuin mielellään. Vaihto ei siis niinkään ole ongelma, vaan laukan laatu sekä hevosen hallinta ennen ja jälkeen vaihdon.
Ensimmäisellä kerralla oikeasta vasempaan en ollut aivan hereillä, ja vaikka vaihto tulikin pyynnöstäni, David vähän karkasi kulmaan ja minä sorruin vetämään. Seuraavilla kerroilla ruuna oli paremmin ohjan ja pohkeen välissä, ja muistin jo kulmassa myödätä, mikä silminnähden aina rentoutti Davidin ja hillitsi vauhtiakin.
Vasemmasta oikeaan David vähän alkoi ennakoida. Se vaihtoi jo siitä, kun vaihdoin pohkeet, eli en siis ehtinyt antaa varsinaista vaihtoapua. Päätinkin sitten vaihtaa jo heti diagonaalin alussa, mikä toimikin hyvin. Sain vaihdon juuri silloin kuin halusin, eikä hevonen päässyt tekemään päätöstä vaihdosta itse.
David oli siis aivan erilainen David kuin kuukausi sitten. Hieno hevonen
kerrassaan, mutta ei kyllä helppo! Se on niin ristiriitainen, kun on iso
ja reipas ja pieniliikkeinen ja vahva yhtä aikaa. Nyt kuitenkin onnistuimme hyvin, ja molemmilla oli kivaa!
maanantai 20. kesäkuuta 2016
maanantai 13. kesäkuuta 2016
Laukanvaihtoja ravin kautta ja lennossa
6.6.2016 - Maiju - t. Mimmi
Olin ihan varma, että vaikka missasin yhden viikon työkiireiden vuoksi, saisin jatkaa Hiskillä. Minulla oli kuitenkin pieneltä lomalta palannut Mimmi. Onnistuin missaamaan myös juuri sen tunnin, jolla tehtiin niitä siksak-sulkuja, ja nyt Maiju oli jo suunnitellut meille uuden aiheen: laukanvaihdot. Niitä piti ensin tehdän vain ravin kautta, mutta lopulta tehtiin molempiin suuntiin ihan askeleessakin.
Aluksi kuitenkin veryteltiin kevyessä ravissa tehden jokaiseen kulmaan isot voltit, lähes ympyrät, alkutunti kun oli. Maiju muistutti heti alkutunnista, että kun viereinen ura lähtee liikkeelle, niin voin tehdä väliaidoilla avotaivutusta. Mimmi oli kuitenkin koko tunnin kovin smooth, singahti vain kerran, ja silloinkin siksi, että unohdin kokonaan sen voivan singahtaa, kun se tuntui niin kivalta! Alkulaukka vasempaan oli aika hyvää ja rentoa myös, vaikka se on meille selvästi se vaikeampi suunta laukassa.
Keskellä kenttää oli kaksi tötsää, joiden välistä ratsastettiin ravissa radan poikki. Maiju vahtasi aidan takana, että hevoset olivat suoria eivätkä mutkitelleet ennen uralle kääntämistä. Suunnan tai valita itse, minä jumppasin ehkä aavistuksen verran enemmän oikeassa kierroksessa hakien tukea ulko-ohjalle. Mimmi teki tätä aika letkeästi, kun vain muisti pitää ne ulkoavut mukana ja myödätä aina jo kulmassa.
Laukassa vasemmalle tehtiin hetki pelkkää puolikasta kenttää siten, että saatiin tötsiltä reitti laukassa takaisin uralle kuntoon. Sitten vaihdettiin oikeaan kierrokseen, ja tultiin laukassa tötsien väliin, jossa ravisiirtyminen ja vasemmalle. Seuraavaksi laukanvaihto ravin kautta: suora hevonen läpi koko tehtävän, selvät avut. Laukka sai olla aika koottua, jotta ravi oli heti ensimmäisestä askeleesta hallittua. Mimmille tämä tehtävä tuntui tosi helpolta, ja ehdin hyvin miettiä ja toteuttaa kaikki avut ilmeisen oikea-aikaisesti. Sitten tehtiin vaihto askeleessa. Mimmi teki oikeasta vasempaan aika voimakkaita vaihtoja, mutta se teki jokaisella kerralla ja vaihtoi minun avuistani. Vasemmasta oikeaan oli vaikeampaa, koska en saanut vasenta laukkaa ennen vaihtoa niin hyväksi kuin oikeaa. Kerran vaihto oli tosi hyvä ja rytmikäs, mutta tuli myöhässä apuihini nähden. Muillakin kerroilla kyllä vaihtoi, mutta vähän alkoi kerätä kierroksia. Mutta aivan kuiten toiseenkin suuntaan, tamma rentoutui heti, kun vaihdon jälkeen vain myötäsi.
Tunnin päätteeksi Maiju selitti, että hevosten pienestä innostumisesta ei pidä häkeltyä. Ratsastajan tehtävä on nollata ja unohtaa tilanne samantien ja jatkaa ratsastusta. Kun tekee vähän vaativampia tehtäviä vähän vaativimmilla urheiluhevosilla, ne väkisinkin vähän virittyvät. Tämä on usein ammattilaisten keskuudessa vain toivottavaa. Jos haluaa ottaa varman päälle, pitää ratsastaa vaatimattomammalla tasolla, kevyttä ravia ja kiemurauria. Maiju piti mielestäni oikein kivan, vähän erilaisen tunnin - vaikka ainahan ne kivoja on. Olin kovin tyytyväinen Mimmiin ja yhteistyöhömme, vaikka parannettavaakin erityisesti vasemman laukan kokoamisessa jäi.
Olin ihan varma, että vaikka missasin yhden viikon työkiireiden vuoksi, saisin jatkaa Hiskillä. Minulla oli kuitenkin pieneltä lomalta palannut Mimmi. Onnistuin missaamaan myös juuri sen tunnin, jolla tehtiin niitä siksak-sulkuja, ja nyt Maiju oli jo suunnitellut meille uuden aiheen: laukanvaihdot. Niitä piti ensin tehdän vain ravin kautta, mutta lopulta tehtiin molempiin suuntiin ihan askeleessakin.
Aluksi kuitenkin veryteltiin kevyessä ravissa tehden jokaiseen kulmaan isot voltit, lähes ympyrät, alkutunti kun oli. Maiju muistutti heti alkutunnista, että kun viereinen ura lähtee liikkeelle, niin voin tehdä väliaidoilla avotaivutusta. Mimmi oli kuitenkin koko tunnin kovin smooth, singahti vain kerran, ja silloinkin siksi, että unohdin kokonaan sen voivan singahtaa, kun se tuntui niin kivalta! Alkulaukka vasempaan oli aika hyvää ja rentoa myös, vaikka se on meille selvästi se vaikeampi suunta laukassa.
Keskellä kenttää oli kaksi tötsää, joiden välistä ratsastettiin ravissa radan poikki. Maiju vahtasi aidan takana, että hevoset olivat suoria eivätkä mutkitelleet ennen uralle kääntämistä. Suunnan tai valita itse, minä jumppasin ehkä aavistuksen verran enemmän oikeassa kierroksessa hakien tukea ulko-ohjalle. Mimmi teki tätä aika letkeästi, kun vain muisti pitää ne ulkoavut mukana ja myödätä aina jo kulmassa.
Laukassa vasemmalle tehtiin hetki pelkkää puolikasta kenttää siten, että saatiin tötsiltä reitti laukassa takaisin uralle kuntoon. Sitten vaihdettiin oikeaan kierrokseen, ja tultiin laukassa tötsien väliin, jossa ravisiirtyminen ja vasemmalle. Seuraavaksi laukanvaihto ravin kautta: suora hevonen läpi koko tehtävän, selvät avut. Laukka sai olla aika koottua, jotta ravi oli heti ensimmäisestä askeleesta hallittua. Mimmille tämä tehtävä tuntui tosi helpolta, ja ehdin hyvin miettiä ja toteuttaa kaikki avut ilmeisen oikea-aikaisesti. Sitten tehtiin vaihto askeleessa. Mimmi teki oikeasta vasempaan aika voimakkaita vaihtoja, mutta se teki jokaisella kerralla ja vaihtoi minun avuistani. Vasemmasta oikeaan oli vaikeampaa, koska en saanut vasenta laukkaa ennen vaihtoa niin hyväksi kuin oikeaa. Kerran vaihto oli tosi hyvä ja rytmikäs, mutta tuli myöhässä apuihini nähden. Muillakin kerroilla kyllä vaihtoi, mutta vähän alkoi kerätä kierroksia. Mutta aivan kuiten toiseenkin suuntaan, tamma rentoutui heti, kun vaihdon jälkeen vain myötäsi.
Tunnin päätteeksi Maiju selitti, että hevosten pienestä innostumisesta ei pidä häkeltyä. Ratsastajan tehtävä on nollata ja unohtaa tilanne samantien ja jatkaa ratsastusta. Kun tekee vähän vaativampia tehtäviä vähän vaativimmilla urheiluhevosilla, ne väkisinkin vähän virittyvät. Tämä on usein ammattilaisten keskuudessa vain toivottavaa. Jos haluaa ottaa varman päälle, pitää ratsastaa vaatimattomammalla tasolla, kevyttä ravia ja kiemurauria. Maiju piti mielestäni oikein kivan, vähän erilaisen tunnin - vaikka ainahan ne kivoja on. Olin kovin tyytyväinen Mimmiin ja yhteistyöhömme, vaikka parannettavaakin erityisesti vasemman laukan kokoamisessa jäi.
perjantai 10. kesäkuuta 2016
Hallitusti Hiskillä
23.5.2016 - Maiju - r. Hiski
Kanki- ja sulkutreenit Hiskillä jatkuivat nyt selkeästi mallikkaammin kuin ensimmäisellä kerralla. Hiski on kyllä jo näiden kolmen tunnin aikana noussut ihan suosikikseni; siinä on jotain niin samaa kuin Foxyssa! Se on minun makuuni sopivan rohkeasti ratsastettava ja sopivasti reagoiva. Lottakin ohi kävellessään kysyi noustessani selkään, että vieläkö olen in laav - oli hänkin jo huomannut minun tykästyneen ruunaan!
Sateisen sään vuoksi kenttä oli osin vähän pehmeä, joten alusta asti toinen pitkä sivu oli siirretty muutamalla tötteröllä selvästi aidan vierestä sivuun. Siinä sai olla tarkkana, ettei hevonen valunut ulos. Alkuveryttely mentiin lähes kokonaan uran sisäpuolella muuallakin. Käynnissä tehtiin väistöjä uralta sisään, ravissa temponmuutoksia pitkillä sivuilla. Ajatuksena oli taas vähän herkistellä hevosia ja saada pohkeet läpi sulkutaivutuksia varten. Itse piti tunnustella, miten paljon ravia voi lisätä ilman, että paketti kokonaan hajoaa. Hiski tuntui aika reippaalta, joten kamalasti en sitä enää eteen ratsastanut, pikemminkin päin vastoin.
Pääty-ympyrällä jouduttiin taas hetki kertaamaan reittiä, kun ainakin minä täysin unohdin, ettei sinne toiselle pitkälle sivulle pitänyt pehmeyden vuoksi mennä... Mutta sitten kun päästiin vauhtiin, niin laukkatyöskentelykin sujui ihan kivasti vasemmalle sekä ympyrällä että koko uralla. Hiskillä on kiva laukka, ja sain sen nyt tosi hyvin kulmiin kaikissa askellajeissa. Erityisesti laukkakulmiin olin supertyytyväinen.
Sulkuja mentiin siten, että aina pitkän sivun alkuun tehtiin tiukka voltti, josta jatkettiin hieman avotaivutusmaisesti ensin hetki pitkän sivun suuntaisesti. Siitä sitten sulkua keskihalkaisijalle. Hiski teki hienosti voltit ja avonkin, mutta sulun alussa jouduttiin aina vähän ensin keskustelemaan, ennen kuin loksahti kohdalleen. Sain kyllä aina korjattua, mutta jostain syystä alku oli läpi tunnin todella vaikeaa. Emme tehneet tällä kerralla sulkuja kuin oikealle, joten en sitten tiedä olisiko luonnostaan helpompi suunta ollut vasemmalle.
Lopuksi vielä laukattiin koko uraa oikealle, ja vau mitä laukkaa Hiskistä löytyi! Maijukin oikein innostui ja vaati vielä lisää, vaikka Hiski oli sitä mieltä että alkaa riittää: se teki oma-aloitteisia vaihtoja päästäkseen vähän helpommalla. Niin makean tuntuista oli, etten olisi millään raaskinut lopettaa. Vaikka suluissa oli vähän haasteita, niin tosi hyvä mieli jäi tunnista. Hallittua menoa alusta loppuun asti minun avuillani ja reitilläni!
Kanki- ja sulkutreenit Hiskillä jatkuivat nyt selkeästi mallikkaammin kuin ensimmäisellä kerralla. Hiski on kyllä jo näiden kolmen tunnin aikana noussut ihan suosikikseni; siinä on jotain niin samaa kuin Foxyssa! Se on minun makuuni sopivan rohkeasti ratsastettava ja sopivasti reagoiva. Lottakin ohi kävellessään kysyi noustessani selkään, että vieläkö olen in laav - oli hänkin jo huomannut minun tykästyneen ruunaan!
Sateisen sään vuoksi kenttä oli osin vähän pehmeä, joten alusta asti toinen pitkä sivu oli siirretty muutamalla tötteröllä selvästi aidan vierestä sivuun. Siinä sai olla tarkkana, ettei hevonen valunut ulos. Alkuveryttely mentiin lähes kokonaan uran sisäpuolella muuallakin. Käynnissä tehtiin väistöjä uralta sisään, ravissa temponmuutoksia pitkillä sivuilla. Ajatuksena oli taas vähän herkistellä hevosia ja saada pohkeet läpi sulkutaivutuksia varten. Itse piti tunnustella, miten paljon ravia voi lisätä ilman, että paketti kokonaan hajoaa. Hiski tuntui aika reippaalta, joten kamalasti en sitä enää eteen ratsastanut, pikemminkin päin vastoin.
Pääty-ympyrällä jouduttiin taas hetki kertaamaan reittiä, kun ainakin minä täysin unohdin, ettei sinne toiselle pitkälle sivulle pitänyt pehmeyden vuoksi mennä... Mutta sitten kun päästiin vauhtiin, niin laukkatyöskentelykin sujui ihan kivasti vasemmalle sekä ympyrällä että koko uralla. Hiskillä on kiva laukka, ja sain sen nyt tosi hyvin kulmiin kaikissa askellajeissa. Erityisesti laukkakulmiin olin supertyytyväinen.
Sulkuja mentiin siten, että aina pitkän sivun alkuun tehtiin tiukka voltti, josta jatkettiin hieman avotaivutusmaisesti ensin hetki pitkän sivun suuntaisesti. Siitä sitten sulkua keskihalkaisijalle. Hiski teki hienosti voltit ja avonkin, mutta sulun alussa jouduttiin aina vähän ensin keskustelemaan, ennen kuin loksahti kohdalleen. Sain kyllä aina korjattua, mutta jostain syystä alku oli läpi tunnin todella vaikeaa. Emme tehneet tällä kerralla sulkuja kuin oikealle, joten en sitten tiedä olisiko luonnostaan helpompi suunta ollut vasemmalle.
Lopuksi vielä laukattiin koko uraa oikealle, ja vau mitä laukkaa Hiskistä löytyi! Maijukin oikein innostui ja vaati vielä lisää, vaikka Hiski oli sitä mieltä että alkaa riittää: se teki oma-aloitteisia vaihtoja päästäkseen vähän helpommalla. Niin makean tuntuista oli, etten olisi millään raaskinut lopettaa. Vaikka suluissa oli vähän haasteita, niin tosi hyvä mieli jäi tunnista. Hallittua menoa alusta loppuun asti minun avuillani ja reitilläni!
keskiviikko 25. toukokuuta 2016
Säätöä
16.5.2016 - Maiju - r. Hiski
Palasimme sulkutaivutusten maailmaan ja samalla yllättäen myös kankisuitsitukseen. Tunnin alusta menikin hieman aikaa siihen, että Maiju kertasi vähän kankisuitsien tarkoitusta ja käyttöä. Nehän astuvat mukaan helppo A -tasolta, jolloin vaaditaan jo enemmän kokoamisastetta. Ihan kaikilla hevosilla ei ole omia kankisuitsija, joten samalla tuli tarkistettua jokaisen hevosen säädöt.
Ihana Hiski tuntui yllättäen vähän vahvemmalta kangilla kuin nivelillä. Nivelillä se oli jotenkin helpompi saada lopettamaan kuolaimeen nojaaminen, kun taas kankikuolaimeen se nojasi enemmän.
No, alkuveryttely oli pitkä, ja siinä ehti vähän tutustua lisää Hiskiin. Aluksi tehtiin käynnissä nopeita pohkeenväistöjä uralla, useita pitkän sivun aikana. Tarkoitus oli taas herkistellä hevosia ja ylläpitää sama tahti. Maiju vaati, että hevonen liikuttaa jalkojaan ihan samassa tahdissa oli se sitten suorassa tai väistössä. Aika helposti hevoset hidastavat väistössä. Hiskille sai kyllä aika selvästi kertoa, että mitä pohjetta pitäisi nyt kuunnella, mutta kun pohkeen sai läpi, niin väistöt sujuivat ihan hyvin ja hyvässä tahdissa.
Ravia ja laukkaa mentiin pitkään suurella keskiympyrällä, johon Maiju ei oikein ollut tyytyväinen. En tiedä miksi meidän ryhmänä on ollut nyt niin kovin vaikea pitää kunnon etäisyydet ja ratsastaa oikealla reitillä.
Kankien säädöstä ja alkuveryttelyn venähtämisestä johtuen ei ehditty tehdä sulkutaivutuksia uralla kuin toiseen suuntaan, oikealle. Sulku oli Hiskillä aika hankalan tuntuista. Tai kyllä se sitten lopulta ihan kohtuullisesti meni, mutta aina taivutuksen alussa joutui aika pitkään hakemaan oikeita apuja toistemme ymmärtämiseksi.
Alkuveryttelyn jälkeen jätin turvaliivin pois, kun Hiski tuntui niin tasaiselta ja oli lisäksi todella kuuma. Eikös sitten laukassa vasempaan otettu samanlaiset lähdöt kuin mitä Akulla olen tehnyt! Ilmeisesti siellä joku toinenkin hevonen oli aiemmin vähän pyrähtänyt, joten mikä lie siellä maneesin viereisessä metsässä vaani. No, pyrähdykseen ei mennyt kuin pitkä sivu, ja pienen ravailun jälkeen päästiin vielä laukkailemaankin ihan normaalisti koko uralla. Loppu hyvin kaikki hyvin, mutta vähän jäi kaikesta säädöstä johtuen sellainen fiilis, ettei ihan ehditty kunnolla ratsastaa Hiskin kanssa sulkutaivutustehtävää läpi. No, harjoitukset jatkuvat toivottavasti ensi viikolla!
Palasimme sulkutaivutusten maailmaan ja samalla yllättäen myös kankisuitsitukseen. Tunnin alusta menikin hieman aikaa siihen, että Maiju kertasi vähän kankisuitsien tarkoitusta ja käyttöä. Nehän astuvat mukaan helppo A -tasolta, jolloin vaaditaan jo enemmän kokoamisastetta. Ihan kaikilla hevosilla ei ole omia kankisuitsija, joten samalla tuli tarkistettua jokaisen hevosen säädöt.
Ihana Hiski tuntui yllättäen vähän vahvemmalta kangilla kuin nivelillä. Nivelillä se oli jotenkin helpompi saada lopettamaan kuolaimeen nojaaminen, kun taas kankikuolaimeen se nojasi enemmän.
No, alkuveryttely oli pitkä, ja siinä ehti vähän tutustua lisää Hiskiin. Aluksi tehtiin käynnissä nopeita pohkeenväistöjä uralla, useita pitkän sivun aikana. Tarkoitus oli taas herkistellä hevosia ja ylläpitää sama tahti. Maiju vaati, että hevonen liikuttaa jalkojaan ihan samassa tahdissa oli se sitten suorassa tai väistössä. Aika helposti hevoset hidastavat väistössä. Hiskille sai kyllä aika selvästi kertoa, että mitä pohjetta pitäisi nyt kuunnella, mutta kun pohkeen sai läpi, niin väistöt sujuivat ihan hyvin ja hyvässä tahdissa.
Ravia ja laukkaa mentiin pitkään suurella keskiympyrällä, johon Maiju ei oikein ollut tyytyväinen. En tiedä miksi meidän ryhmänä on ollut nyt niin kovin vaikea pitää kunnon etäisyydet ja ratsastaa oikealla reitillä.
Kankien säädöstä ja alkuveryttelyn venähtämisestä johtuen ei ehditty tehdä sulkutaivutuksia uralla kuin toiseen suuntaan, oikealle. Sulku oli Hiskillä aika hankalan tuntuista. Tai kyllä se sitten lopulta ihan kohtuullisesti meni, mutta aina taivutuksen alussa joutui aika pitkään hakemaan oikeita apuja toistemme ymmärtämiseksi.
Alkuveryttelyn jälkeen jätin turvaliivin pois, kun Hiski tuntui niin tasaiselta ja oli lisäksi todella kuuma. Eikös sitten laukassa vasempaan otettu samanlaiset lähdöt kuin mitä Akulla olen tehnyt! Ilmeisesti siellä joku toinenkin hevonen oli aiemmin vähän pyrähtänyt, joten mikä lie siellä maneesin viereisessä metsässä vaani. No, pyrähdykseen ei mennyt kuin pitkä sivu, ja pienen ravailun jälkeen päästiin vielä laukkailemaankin ihan normaalisti koko uralla. Loppu hyvin kaikki hyvin, mutta vähän jäi kaikesta säädöstä johtuen sellainen fiilis, ettei ihan ehditty kunnolla ratsastaa Hiskin kanssa sulkutaivutustehtävää läpi. No, harjoitukset jatkuvat toivottavasti ensi viikolla!
perjantai 13. toukokuuta 2016
Neljäs velikulta
9.5.2016 - Maiju - r. Hiski
Kun hevosesittelyillassa viime perjantaina kuulin, että vapuksi tallille saapunut uusi hevonen Hiski on Savijärven kasvatti ja Arioson jälkeläinen, aloin heti vähän haaveilla pääseväni tämän tulokkaan selkään. Hiski eli SG His Fairly on siis suuren suosikkini, jo edesmenneen Foxyn puoliveli. Myös jo edesmennyt Darioso sekä viime viikon ratsuni David kuuluvat samaan Savijärven veljessarjaan. Foxylla ratsastin aikoinaan lähes parikymmentä tuntia, ja suru oli suuri kun se myytiin ja lopulta jouduttiin lopettamaan jalkaongelmien vuoksi. Foxyn luonne oli puhdasta kultaa tallissa, ja siinä mielessä David on kyllä hyvin samankaltainen. Foxy oli tullessaan vain viisivuotias, ja varmaankin sen vuoksi vähän temperamenttisempi selästä käsin.
Se on jännä, miten jotkut hevoset vaan tuntuvat omilta heti, kun istuu selkään. Yleensä uusilla ratsuilla olen vähän arka, mutta joidenkin kanssa natsaa samantien. Foxy oli tällainen, samoin Aku viime syksynä, ja nyt Foxyn veli Hiski.
Hiski on selästä käsin aika suuren tuntuinen, pitkäkaulainen ja luonnostaan aika matalamuotoinen. Se jäisi mielellään vähän nojaamaan ohjaan, joten itse saa olla tarkkana, ettei jää kannattelemaan päätä. Oikeassa ohjassa ruuna olisi roikkunut vielä vasentakin mielummin, tämä tuntui erityisesti muutoin hienolaatuisessa käynnissä. Hiski kyllä korjasi hienosti, kun muisti vaan välillä ratsastaa jalalla kohti ohjaa ja myödätä heti perään. Kikan Akulle antama ohje toimi: aina kun tekee mieli vetää, myötää ensin!
Teimme ensin käyntiä molempiin suuntiin hetki uran sisäpuolella, jotta hevoset eivät nojaisi aitaan. Siitä sitten väistätettiin jyrkästi uralle ja siirryttiin raviin suurelle keskiympyrälle. Siinä työstettiin ravia ja laukkaa aika pitkään. Tämä sujui meiltä Hiskin kanssa aika kivasti. Keskityin riittävän reippaaseen tempoon ja muistuttelin aina välillä kevyellä raippakosketuksella takajaloista, jolloin etuosakin aina keveni käsiintuntuvasti. Käynti ja laukka tuntuivat Hiskille helpommalta kuin ravi, vaikka sitäkin kyllä sai ratsastamalla parannettua. Laukka varsinkin sillä oli tosi kivan tuntuista, ja tavoistani poiketen uskalsin jopa ratsastaa sitä reilusti.
Pienen käyntipätkän jälkeen ratsastettiin aina laitumen puoleiselta pitkältä sivulta radan poikki ja tehtiin ensin käynnissä tötsien välissä "melkeinpysähdys" eli selvä puolipidäte. Pysähdyksestä tämän erottaa se, että ratsastaja myötää nopeammin, jolloin hevonen ei ehdi täysin pysähtyä. Tässä tavoiteltiin sitä, että käynnin rytmi säilyisi ennen ja jälkeen. Vastakkaisella pitkällä sivulla sai itse valita kumpaan suuntaan kääntyi. Me käännyimme lähes poikkeuksetta oikeaan, joka tuntui vaativan vasenta kierrosta enemmän työstöä.
Sitten vaihdettiin tehtävää niin, että tötsien välissä tehtiinkin ravisiirtyminen. Maiju halusi kunnon ravia heti ensimmäisestä eikä vasta viidennestä askeleesta, joten ainakin meillä tehtävä vaati muutaman toiston ja huomautuksen, että heti pitää ravata eikä vasta juuri ennen kulmaa. Hiskistä tuli tässä tehtävässä kuitenkin aika kiva, kun käyntiäkin saatiin vähän padottua siirtymistä silmälläpitäen. Kun ravi sujui, tultiin muutaman kerran ravissa ja tehtiin tötsiltä ravivoltti oikealle niin, että puolessa välissä oleva tötsä jäi voltin ulkopuolelle. Suurta Hiskiä sai ihan tosissaan kääntää ulkoavuilla, mutta kyllä se voltille mahtui.
Lopuksi tultiin edelleen käynnissä, mutta tötsien välistä nostettiinkin laukka ja tehtiin laukkavoltti kuten edellä, ja tötsien välissä keskihalkaisijalla siirryttiin käyntiin. Maiju kuvasi hyvin, että vatsalihasten pitää tässä olla kuin tiiliskivet! Vaadittiin aika koottua ja viritettyä käyntiä, koottua laukkaa ja hyvää valmistelua, että käynti tuli tötsien välissä. Meille meni nostokin pari kertaa pipariksi, jolloin olisin saanut reagoida Hiskin omaan tahtoon vähän nopeammin. Lopulta kuitenkin onnistuttiin tehtävässä ihan kokonaisuudessaankin ihan hyvin.
Lopuksi vielä ratsastettiin hevoset rentoon raviin ympyrällä, kunnolla eteen ja alas, josta siirryttiin käyntiin ja käytiin kiertämässä vielä tarhat Hiski kärkihevosena. Sielläkin se katseli varsin uteliaana pää pystyssä, mutta käveli rauhallisesti kummemmin hötkyilemättä. Karsinassa se oli kiltti, uteliaskin, muttei aivan niin seurallinen kuin Foxy tai David. Hikien peseminen sienellä vähän ällötti, mutta siitäkin selvittiin. Hieno Hiski, toivottavasti saan nauttia siitä lisää!
Kun hevosesittelyillassa viime perjantaina kuulin, että vapuksi tallille saapunut uusi hevonen Hiski on Savijärven kasvatti ja Arioson jälkeläinen, aloin heti vähän haaveilla pääseväni tämän tulokkaan selkään. Hiski eli SG His Fairly on siis suuren suosikkini, jo edesmenneen Foxyn puoliveli. Myös jo edesmennyt Darioso sekä viime viikon ratsuni David kuuluvat samaan Savijärven veljessarjaan. Foxylla ratsastin aikoinaan lähes parikymmentä tuntia, ja suru oli suuri kun se myytiin ja lopulta jouduttiin lopettamaan jalkaongelmien vuoksi. Foxyn luonne oli puhdasta kultaa tallissa, ja siinä mielessä David on kyllä hyvin samankaltainen. Foxy oli tullessaan vain viisivuotias, ja varmaankin sen vuoksi vähän temperamenttisempi selästä käsin.
Se on jännä, miten jotkut hevoset vaan tuntuvat omilta heti, kun istuu selkään. Yleensä uusilla ratsuilla olen vähän arka, mutta joidenkin kanssa natsaa samantien. Foxy oli tällainen, samoin Aku viime syksynä, ja nyt Foxyn veli Hiski.
Hiski on selästä käsin aika suuren tuntuinen, pitkäkaulainen ja luonnostaan aika matalamuotoinen. Se jäisi mielellään vähän nojaamaan ohjaan, joten itse saa olla tarkkana, ettei jää kannattelemaan päätä. Oikeassa ohjassa ruuna olisi roikkunut vielä vasentakin mielummin, tämä tuntui erityisesti muutoin hienolaatuisessa käynnissä. Hiski kyllä korjasi hienosti, kun muisti vaan välillä ratsastaa jalalla kohti ohjaa ja myödätä heti perään. Kikan Akulle antama ohje toimi: aina kun tekee mieli vetää, myötää ensin!
Teimme ensin käyntiä molempiin suuntiin hetki uran sisäpuolella, jotta hevoset eivät nojaisi aitaan. Siitä sitten väistätettiin jyrkästi uralle ja siirryttiin raviin suurelle keskiympyrälle. Siinä työstettiin ravia ja laukkaa aika pitkään. Tämä sujui meiltä Hiskin kanssa aika kivasti. Keskityin riittävän reippaaseen tempoon ja muistuttelin aina välillä kevyellä raippakosketuksella takajaloista, jolloin etuosakin aina keveni käsiintuntuvasti. Käynti ja laukka tuntuivat Hiskille helpommalta kuin ravi, vaikka sitäkin kyllä sai ratsastamalla parannettua. Laukka varsinkin sillä oli tosi kivan tuntuista, ja tavoistani poiketen uskalsin jopa ratsastaa sitä reilusti.
Pienen käyntipätkän jälkeen ratsastettiin aina laitumen puoleiselta pitkältä sivulta radan poikki ja tehtiin ensin käynnissä tötsien välissä "melkeinpysähdys" eli selvä puolipidäte. Pysähdyksestä tämän erottaa se, että ratsastaja myötää nopeammin, jolloin hevonen ei ehdi täysin pysähtyä. Tässä tavoiteltiin sitä, että käynnin rytmi säilyisi ennen ja jälkeen. Vastakkaisella pitkällä sivulla sai itse valita kumpaan suuntaan kääntyi. Me käännyimme lähes poikkeuksetta oikeaan, joka tuntui vaativan vasenta kierrosta enemmän työstöä.
Sitten vaihdettiin tehtävää niin, että tötsien välissä tehtiinkin ravisiirtyminen. Maiju halusi kunnon ravia heti ensimmäisestä eikä vasta viidennestä askeleesta, joten ainakin meillä tehtävä vaati muutaman toiston ja huomautuksen, että heti pitää ravata eikä vasta juuri ennen kulmaa. Hiskistä tuli tässä tehtävässä kuitenkin aika kiva, kun käyntiäkin saatiin vähän padottua siirtymistä silmälläpitäen. Kun ravi sujui, tultiin muutaman kerran ravissa ja tehtiin tötsiltä ravivoltti oikealle niin, että puolessa välissä oleva tötsä jäi voltin ulkopuolelle. Suurta Hiskiä sai ihan tosissaan kääntää ulkoavuilla, mutta kyllä se voltille mahtui.
Lopuksi tultiin edelleen käynnissä, mutta tötsien välistä nostettiinkin laukka ja tehtiin laukkavoltti kuten edellä, ja tötsien välissä keskihalkaisijalla siirryttiin käyntiin. Maiju kuvasi hyvin, että vatsalihasten pitää tässä olla kuin tiiliskivet! Vaadittiin aika koottua ja viritettyä käyntiä, koottua laukkaa ja hyvää valmistelua, että käynti tuli tötsien välissä. Meille meni nostokin pari kertaa pipariksi, jolloin olisin saanut reagoida Hiskin omaan tahtoon vähän nopeammin. Lopulta kuitenkin onnistuttiin tehtävässä ihan kokonaisuudessaankin ihan hyvin.
Lopuksi vielä ratsastettiin hevoset rentoon raviin ympyrällä, kunnolla eteen ja alas, josta siirryttiin käyntiin ja käytiin kiertämässä vielä tarhat Hiski kärkihevosena. Sielläkin se katseli varsin uteliaana pää pystyssä, mutta käveli rauhallisesti kummemmin hötkyilemättä. Karsinassa se oli kiltti, uteliaskin, muttei aivan niin seurallinen kuin Foxy tai David. Hikien peseminen sienellä vähän ällötti, mutta siitäkin selvittiin. Hieno Hiski, toivottavasti saan nauttia siitä lisää!
keskiviikko 11. toukokuuta 2016
Pihalla kuin lumiukko
2.5.2016 - Maiju - r. David
Maiju olikin vaihtanut minulle omien sanojensa mukaan vähän ruunavoimaa, joten pääsin pitkästä aikaa taas Davidin kyytiin. Tämä hieno suomalaisruuna on jotenkin kiehtonut minua jo pitkään, mutten ole jostain syystä ratsastanut sillä kuin muutaman hajanaisen kerran. Niinpä jouduin nytkin aloittamaan aivan alusta, ja olinkin alussa pihalla kuin lumiukko.
Maiju antoi kyllä hyvät ohjeet. David on pitkä hevonen, eikä sillä ole koostaan huolimatta kovin laajat liikkeet. Niinpä sitä pitää ratsastaa ensin hyvin rauhallisessa tempossa, jotta ruuna ehtii keräillä takajalkansa mukaan. Suoruus on vielä tavallistakin tärkeämpää, tosin sitten volteilla, joita alkuveryttelyksi teimme jokaiseen kulmaan, sai taivuttaa senkin edestä. Jäin liikaa kiinni suoruuteen, enkä ymmärtänyt ensin, miten valtavan paljon Davidia pitää pyytää asettumaan ja taipumaan.
Ravi uralla lähti ihan hyvin liikkeelle, mutta kun vasemmassa kierroksessa kokoonnuimme pääty-ympyrälle, olin pulassa. En saanut Davidia kunnolla ympyrän kaarelle, vaan se punkesi väkisin vasten vasenta pohjetta. Lopulta otimme hevoset takaisin käyntiin, ja Maiju tuli maasta käsin näyttämään, miten selvät ja vahvat avut minun pitää Davidille sekä jalalla että raipalla antaa. Kun näin, miten isosti David oikeaan apuun reagoi, alkoi homma toimia. Sain kyllä olla koko ajan hereillä ja testata, että ihan tosiaan saan ruunan väistämään takaosaa ulos niin halutessani. Toisaalta - luonnollisesti etenkin oikeassa kierroksessa - David ajautui helposti myös ulos kulmiin. Se piti siis pitää hyvin kirjaimellisesti ohjan ja pohkeen välissä.
Ensimmäinen laukannosto meni pipariksi, vaikka tiesin odottaa sen olevan hankala - tai ehkä juuri siksi. No, Davidille piti vain kerran kertoa, että sopiiko moinen niskurointi, ja sen jälkeen laukannostotkin olivat helppoja suunnasta riippumatta. Laukkaa olisin etenkin lopputunnista oikeaan saanut ratsastaa vähän enemmän eteen, mutta David tuntui niin viritetyltä, että otin vähän varman päälle. Pelkäsin, että se tulee niin vahvaksi, etten saa sitä enää takaisin.
Sulkutaivutus diagonaalilla vasemmalle onnistui aika kivasti. Maltoin valmistella rauhassa avotaivutuksella uralla, josta lähdettiin loivasti kohti keskihalkaisijaa. Ilmeisesti oltiin jo sen verran jumpattu ympyrällä, että taipuminen oli nyt suurelle ruunalle helpompaa.
Tunti oli hyvin kaksijakoinen, mutta onneksi näin päin: alussa oli todella vaikeaa, mutta lopussa David oli jo kovin kevyt. Se ei myöskään esittänyt mitään iloisia kevätjuhlaliikkeitä, joten työntäyteinen tunti, molemmilla!
Maiju olikin vaihtanut minulle omien sanojensa mukaan vähän ruunavoimaa, joten pääsin pitkästä aikaa taas Davidin kyytiin. Tämä hieno suomalaisruuna on jotenkin kiehtonut minua jo pitkään, mutten ole jostain syystä ratsastanut sillä kuin muutaman hajanaisen kerran. Niinpä jouduin nytkin aloittamaan aivan alusta, ja olinkin alussa pihalla kuin lumiukko.
Maiju antoi kyllä hyvät ohjeet. David on pitkä hevonen, eikä sillä ole koostaan huolimatta kovin laajat liikkeet. Niinpä sitä pitää ratsastaa ensin hyvin rauhallisessa tempossa, jotta ruuna ehtii keräillä takajalkansa mukaan. Suoruus on vielä tavallistakin tärkeämpää, tosin sitten volteilla, joita alkuveryttelyksi teimme jokaiseen kulmaan, sai taivuttaa senkin edestä. Jäin liikaa kiinni suoruuteen, enkä ymmärtänyt ensin, miten valtavan paljon Davidia pitää pyytää asettumaan ja taipumaan.
Ravi uralla lähti ihan hyvin liikkeelle, mutta kun vasemmassa kierroksessa kokoonnuimme pääty-ympyrälle, olin pulassa. En saanut Davidia kunnolla ympyrän kaarelle, vaan se punkesi väkisin vasten vasenta pohjetta. Lopulta otimme hevoset takaisin käyntiin, ja Maiju tuli maasta käsin näyttämään, miten selvät ja vahvat avut minun pitää Davidille sekä jalalla että raipalla antaa. Kun näin, miten isosti David oikeaan apuun reagoi, alkoi homma toimia. Sain kyllä olla koko ajan hereillä ja testata, että ihan tosiaan saan ruunan väistämään takaosaa ulos niin halutessani. Toisaalta - luonnollisesti etenkin oikeassa kierroksessa - David ajautui helposti myös ulos kulmiin. Se piti siis pitää hyvin kirjaimellisesti ohjan ja pohkeen välissä.
Ensimmäinen laukannosto meni pipariksi, vaikka tiesin odottaa sen olevan hankala - tai ehkä juuri siksi. No, Davidille piti vain kerran kertoa, että sopiiko moinen niskurointi, ja sen jälkeen laukannostotkin olivat helppoja suunnasta riippumatta. Laukkaa olisin etenkin lopputunnista oikeaan saanut ratsastaa vähän enemmän eteen, mutta David tuntui niin viritetyltä, että otin vähän varman päälle. Pelkäsin, että se tulee niin vahvaksi, etten saa sitä enää takaisin.
Sulkutaivutus diagonaalilla vasemmalle onnistui aika kivasti. Maltoin valmistella rauhassa avotaivutuksella uralla, josta lähdettiin loivasti kohti keskihalkaisijaa. Ilmeisesti oltiin jo sen verran jumpattu ympyrällä, että taipuminen oli nyt suurelle ruunalle helpompaa.
Tunti oli hyvin kaksijakoinen, mutta onneksi näin päin: alussa oli todella vaikeaa, mutta lopussa David oli jo kovin kevyt. Se ei myöskään esittänyt mitään iloisia kevätjuhlaliikkeitä, joten työntäyteinen tunti, molemmilla!
tiistai 10. toukokuuta 2016
Aseta, taivuta, myötää, suorista, aseta, taivuta, myötää, suorista...
25.4.2016 - Hanna - t. Mimmi
Maijun lomaillessa tuntimme piti Hanna. Meitä ei ollut kuin neljä, ja jatkoimme kaikki kangilla.
Aivan aluksi Hanna pistikin meidät harjoittelemaan vain ohjien ottamista käteen. Tavoitteena oli oppia tuntemaan nivel- ja kankiohja sekä niiden erot kädessä, jolloin tunnin aikana ei tarvitsisi keskittyä enää ohjiin. Onneksi yleensä näissä tallin suitsissa kankiohja on sileä nahkaohja, kun taas nivelessä on kangasohja.
Jo alkuveryttelyssä kiinnitettiin erityisen paljon huomiota kääntämiseen, ja samalla teemalla jatkettiin koko tunti. Hanna jakoi meidät niin, että aina kaksi ratsukkoa teki vain puolikasta uraa eli käytännössä neliötä neljäsosamaneesissa. Hän itse seisoi Mimmin turvana keskellä, mutta kuten koko tunnin ajan Mimmi oli nyt todella rento ja aivan minun mukanani. Vain kerran laukkatehtävässä se vähän koitti karata Hannaa ja lannankeräystä, mutta sain sen ihme kyllä aika nopeasti unohtamaan lantakihvelin.
Neljäsosauralla tehtiin käyntiä ja ravia eli kulmia. Siinä ei juuri muuta ehtinytkään kuin suoristaa, asettaa, taivuttaa, myödätä, suoristaa... Mimmi oli ravissa aika kiva, letkeä. Tein kuitenkin sen virheen, että luovuin lyhyestä raipastani, mikä kostautui etenkin laukassa vasempaan. Se on Mimmille selvästi vaikeampi suunta, enkä oikein saanut laukkaa rullaaman siinä. Laukkaa teimme vasempaan eniten sellaisella ympyrän ja voltin välimuodolla uran keskellä eli piti olla irti laidoista joka reunalla. Oikeaan laukkasimme myös uralla, ja siinä sainkin Mimmin laukkaan paremman rytmin. Hanna sanoi, että muoto on hyvä, siitä ei tarvitse olla huolissaan, mutta enemmän laukkaamalla laukasta tuli pyörivämpää. Mimmi oli tässä vaiheessa oikein kiva, ja pääsimme tosiaan aivan ongelmitta laukkaamaan koko uralla, vaikka viereiselläkin uralla työskenneltiin vielä täysillä.
Ensi kerralla sitten kunnon raippa mukaan, varsinkin kun oma pari viikkoa kadoksissa ollut raippani oli tunnin aikana ilmestynyt satulahuoneen hyllylle. Tunti jäi kyllä lainaraipallakin selvästi plussan puolelle, eikä meillä varmaan näin harmoonista tuntia Mimmin kanssa ole aiemmin ollutkaan.
Maijun lomaillessa tuntimme piti Hanna. Meitä ei ollut kuin neljä, ja jatkoimme kaikki kangilla.
Aivan aluksi Hanna pistikin meidät harjoittelemaan vain ohjien ottamista käteen. Tavoitteena oli oppia tuntemaan nivel- ja kankiohja sekä niiden erot kädessä, jolloin tunnin aikana ei tarvitsisi keskittyä enää ohjiin. Onneksi yleensä näissä tallin suitsissa kankiohja on sileä nahkaohja, kun taas nivelessä on kangasohja.
Jo alkuveryttelyssä kiinnitettiin erityisen paljon huomiota kääntämiseen, ja samalla teemalla jatkettiin koko tunti. Hanna jakoi meidät niin, että aina kaksi ratsukkoa teki vain puolikasta uraa eli käytännössä neliötä neljäsosamaneesissa. Hän itse seisoi Mimmin turvana keskellä, mutta kuten koko tunnin ajan Mimmi oli nyt todella rento ja aivan minun mukanani. Vain kerran laukkatehtävässä se vähän koitti karata Hannaa ja lannankeräystä, mutta sain sen ihme kyllä aika nopeasti unohtamaan lantakihvelin.
Neljäsosauralla tehtiin käyntiä ja ravia eli kulmia. Siinä ei juuri muuta ehtinytkään kuin suoristaa, asettaa, taivuttaa, myödätä, suoristaa... Mimmi oli ravissa aika kiva, letkeä. Tein kuitenkin sen virheen, että luovuin lyhyestä raipastani, mikä kostautui etenkin laukassa vasempaan. Se on Mimmille selvästi vaikeampi suunta, enkä oikein saanut laukkaa rullaaman siinä. Laukkaa teimme vasempaan eniten sellaisella ympyrän ja voltin välimuodolla uran keskellä eli piti olla irti laidoista joka reunalla. Oikeaan laukkasimme myös uralla, ja siinä sainkin Mimmin laukkaan paremman rytmin. Hanna sanoi, että muoto on hyvä, siitä ei tarvitse olla huolissaan, mutta enemmän laukkaamalla laukasta tuli pyörivämpää. Mimmi oli tässä vaiheessa oikein kiva, ja pääsimme tosiaan aivan ongelmitta laukkaamaan koko uralla, vaikka viereiselläkin uralla työskenneltiin vielä täysillä.
Ensi kerralla sitten kunnon raippa mukaan, varsinkin kun oma pari viikkoa kadoksissa ollut raippani oli tunnin aikana ilmestynyt satulahuoneen hyllylle. Tunti jäi kyllä lainaraipallakin selvästi plussan puolelle, eikä meillä varmaan näin harmoonista tuntia Mimmin kanssa ole aiemmin ollutkaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)