16.11.2015 Primus Talli
Maiju - r. Aku
Kuvittelin jatkavani Akun kanssa maanantaina siitä mihin torstaina jäätiin, mutta toteutus ontui pahan kerran. Tunnin teemana oli siirtymiset, ja nehän ovat Akulle ihan tosi paljon vaikeampia kuin vaikkapa nyt se vastalaukkakuvio heA10:stä. En ollut lainkaan tilanteen tasalla, vaan täysin epäreilusti hevosta kohtaan hermostuin, kun homma ei toiminutkaan heti samalla tavalla kuin edellisellä kerralla.
Aku oli heti alkutunnista tosi vahvan tuntuinen. Sorruin sitten läpi koko tunnin vetämiseen, vaikka juuri torstaina olin päättänyt, että jatkossa myötään nopeammin. Kuvittelin kruisailevani tavallista pidemmillä jalustimillakin, mutta sitten en enää saanutkaan jalkoja riittävän lähelle Akua. Ruuna pääsi karkaamaan, koska en pystynyt käyttämään istuntaa apua kokoamisessa ja etupään keventämisessä.
Alkuveryttelyn ympyrällä en saanut Akua kunnolla asettumaan enkä taipumaan, kaikki siirtymiset tulivat viiveellä ja tuntui, että jos myötään sentinkin, niin ruuna karkaa maata kiertävälle radalle. Oikea noidankehä siis. Puolessa välissä tuntia älysin lyhentää jalustimia, ja sain sentään korjattua sen mitä korjattavissa enää oli. Teimme pysähdyksiä ravista pitkältä sivulta radan keskelle ja siirtymisiä takaisin raviin, ja yllättäen ne onnistuivat alkutuntiin nähden ihan kohtuullisesti. Lopun laukassa palattiin kuitenkin epätoivon tielle, sillä en meinannut saada tasaisesti laukkaavaa Akua edes pääty-ympyrällä raviin!
Tunnin jälkeen nolotti, kiukutti ja hävetti. Olen minä jo sen verran kokenut ratsastaja, että näin avuttomasti pelkällä kädellä ei enää pitäisi ratsastaa. Jälkikäteen muistan tietenkin hyvin sen Piritan neuvon, että jos ei onnistu, niin kannattaa vaikka ottaa hetki lepokäyntiä väliin ja antaa sekä itselle että hevoselle aikaa miettiä mikä meni pieleen ja miten jatketaan. Ohjatulla ratsastustunnilla tämän on tietenkin vähän vaikeampaa, mutta edes jotain olisi silti voinut koitaa muuttaa omassa ratsastuksessaan!
torstai 26. marraskuuta 2015
perjantai 20. marraskuuta 2015
K.N. Special -pätkiä
12.11.2015 Primus Talli
Lotta - r. Aku
Ostin pari lisätuntia vanhasta torstairyhmästäni, jossa on vielä muutama tuttu ratsastajakin. Ryhmä vaikutti muutoinkin mukavalta ja tasaiselta ja siinä taitaisi vuoden vaihteen jälkeen olla tilaakin, mutta klo 17 on vaan kertakaikkiaan liian aikainen ajankohta. Töistä lähteminen tasan neljältä ja neljän ruuhkassa tallille luoviminen sekä koiran lenkkeilytyksen hoitaminen on pidemmän päälle liian stressaavaa.
Itse tunti oli onneksi kaikkea muuta kuin stressaava! Sain jatkaa ihanalla Akulla nyt myös Lotan opetuksessa. On todella hyödyllistä käydä välillä toisenkin opettajan valvovan katseen alla. Ainahan opettajat katsovat esimerkiksi istunnassa hieman eri asioita, mutta tarjoavat myös hieman erilaisia ratkaisuja erilaisiin ongelmiin - tai sitten ne ohjeet alkaa sisäistää vasta siinä vaiheessa, kun toinenkin opettaja neuvoo tekemään samoin. Vähän näin kävi nyt, sillä Akun kanssa Lotta vahti tahtia erityisen tarkasti ja muistutti pidäte-myötäys-pohje-yhdistelmästä ja sen nopeudesta. Helposti vahvaksi tulevalle Akullahan ei parane jäädä yhtään vetämään tai kannattelemaan sen etuosaa, vaan pyrkiä ratsastamaan sitä kevyeksi edestä ja työskentelemään takaa.
Tehtiin K.N. Specialista erinäisiä pätkiä. Aloitettiin käynnissä loivalla kiemuralla, ja samaa kiemuraa jatkettiin myös ravissa. Kiemura oli erinomainen harjoitus Akulle, koska se joutui taipumaan ja asettumaan heti molempiin suuntiin.
Kevyttä ravia mentiin myös ympyrällä, jossa sain aika hyvin reilun asetuksen läpi.
Laukkaa tehtiin aluksi ihan muutama kierros pääty-ympyrällä oikealle. Sitten siirryttiin laukannostoihin, jotka tehtiin aina seuraavan lyhyen sivun keskeltä ravista. Ensin Aku vähän venähti laukkaan, mutta kun Lotta neuvoi kokoamaan ravia voimakkaammin ennen nostoa, niin tuli ehkä yksi hienoimmista laukannostoista ikinä. Tuntui mahtavalta takapuolessa! Laukassa tehtiin myös heti alkutunnista muutama diagonaali ravisiirtymisellä uralle tultaessa. Sain Akun laukan heti aika mukavaksi, joten nämä diagonaalit onnistuivat yllättävän hyvin.
Lopputunti keskityttiin enimmäkseen siirtymisiin ja pysähdyksiin. Pysähdyksiä tehtiin ravista 1/4 pitkällä sivulla tötteröiden välissä, ja siitä jatkettiin suoraan takaisin raviin. Käyntisiirtymisiä kolmen askeleen ajaksi sai tehdä uralla omaan tahtiin. Siirtymiset eivät ole Akun vahvin laji, kun se osaa olla vähän sellainen kumimainen eikä lainkaan terävä, mutta käyntisiirtymiset sujuivat ihan hyvin ja pysähdyksetkin kohtuullisesti.
Tunnin suurin ongelma oli se, että en osannut myödätä. En riittävästi enkä riittävän nopeasti. Tämä näkyi välillä ikävästi Akun suun aukomisena, sillä kun ei ole turparemmiä lainkaan. Nivelissä oli nyt kiitos Maijun sentään stopparilliset ohjat, eli ne eivät enää luisuneet käsistä liian pitkiksi.
Kaiken kaikkiaan olin kyllä tyytyväinen tuntiin. Aku pysyi hyvin käsissä koko tunnin, eikä sillä ollut nyt mitään aikomuksia lähteä karkuun. Se ei myöskään tullut liian vahvaksi, vaikka varmaan parhaani teinkin liian hitaalla myötäämisellä. Tätä harjoitellaan lisää seuraavalla kerralla.
Lotta - r. Aku
Ostin pari lisätuntia vanhasta torstairyhmästäni, jossa on vielä muutama tuttu ratsastajakin. Ryhmä vaikutti muutoinkin mukavalta ja tasaiselta ja siinä taitaisi vuoden vaihteen jälkeen olla tilaakin, mutta klo 17 on vaan kertakaikkiaan liian aikainen ajankohta. Töistä lähteminen tasan neljältä ja neljän ruuhkassa tallille luoviminen sekä koiran lenkkeilytyksen hoitaminen on pidemmän päälle liian stressaavaa.
Itse tunti oli onneksi kaikkea muuta kuin stressaava! Sain jatkaa ihanalla Akulla nyt myös Lotan opetuksessa. On todella hyödyllistä käydä välillä toisenkin opettajan valvovan katseen alla. Ainahan opettajat katsovat esimerkiksi istunnassa hieman eri asioita, mutta tarjoavat myös hieman erilaisia ratkaisuja erilaisiin ongelmiin - tai sitten ne ohjeet alkaa sisäistää vasta siinä vaiheessa, kun toinenkin opettaja neuvoo tekemään samoin. Vähän näin kävi nyt, sillä Akun kanssa Lotta vahti tahtia erityisen tarkasti ja muistutti pidäte-myötäys-pohje-yhdistelmästä ja sen nopeudesta. Helposti vahvaksi tulevalle Akullahan ei parane jäädä yhtään vetämään tai kannattelemaan sen etuosaa, vaan pyrkiä ratsastamaan sitä kevyeksi edestä ja työskentelemään takaa.
Tehtiin K.N. Specialista erinäisiä pätkiä. Aloitettiin käynnissä loivalla kiemuralla, ja samaa kiemuraa jatkettiin myös ravissa. Kiemura oli erinomainen harjoitus Akulle, koska se joutui taipumaan ja asettumaan heti molempiin suuntiin.
Kevyttä ravia mentiin myös ympyrällä, jossa sain aika hyvin reilun asetuksen läpi.
Laukkaa tehtiin aluksi ihan muutama kierros pääty-ympyrällä oikealle. Sitten siirryttiin laukannostoihin, jotka tehtiin aina seuraavan lyhyen sivun keskeltä ravista. Ensin Aku vähän venähti laukkaan, mutta kun Lotta neuvoi kokoamaan ravia voimakkaammin ennen nostoa, niin tuli ehkä yksi hienoimmista laukannostoista ikinä. Tuntui mahtavalta takapuolessa! Laukassa tehtiin myös heti alkutunnista muutama diagonaali ravisiirtymisellä uralle tultaessa. Sain Akun laukan heti aika mukavaksi, joten nämä diagonaalit onnistuivat yllättävän hyvin.
Lopputunti keskityttiin enimmäkseen siirtymisiin ja pysähdyksiin. Pysähdyksiä tehtiin ravista 1/4 pitkällä sivulla tötteröiden välissä, ja siitä jatkettiin suoraan takaisin raviin. Käyntisiirtymisiä kolmen askeleen ajaksi sai tehdä uralla omaan tahtiin. Siirtymiset eivät ole Akun vahvin laji, kun se osaa olla vähän sellainen kumimainen eikä lainkaan terävä, mutta käyntisiirtymiset sujuivat ihan hyvin ja pysähdyksetkin kohtuullisesti.
Tunnin suurin ongelma oli se, että en osannut myödätä. En riittävästi enkä riittävän nopeasti. Tämä näkyi välillä ikävästi Akun suun aukomisena, sillä kun ei ole turparemmiä lainkaan. Nivelissä oli nyt kiitos Maijun sentään stopparilliset ohjat, eli ne eivät enää luisuneet käsistä liian pitkiksi.
Kaiken kaikkiaan olin kyllä tyytyväinen tuntiin. Aku pysyi hyvin käsissä koko tunnin, eikä sillä ollut nyt mitään aikomuksia lähteä karkuun. Se ei myöskään tullut liian vahvaksi, vaikka varmaan parhaani teinkin liian hitaalla myötäämisellä. Tätä harjoitellaan lisää seuraavalla kerralla.
tiistai 17. marraskuuta 2015
Joskus vaan kaikki onnistuu!
2.11.2015 Primus Talli
Maiju - r. Aku
Aku oli taas edeltävällä kankitunnilla. Se näytti todella vahvalta, vaikka selässä oli varsin taitava kuski. Hän ja Maiju sopivatkin alkuveryttelyn jälkeen yksissä tuumin, että Maiju hyppää lennossa hetkeksi selkään. Eipä ollut Maijullakaan ihan helppoa. Hän työskenteli varmaan kymmenen minuuttia käynnissä ja ravissa, molempiin suuntiin, vaatien Akua kantamaan itse itsensä. Maiju on ammattilaisena ihailtavan nopea reagoimaan, ja etenkin käden liikkeestä on paljon opittavaa: kun hevonen nostaa pään ylös, ratsastajankin käsi nousee, eikä suinkaan päinvastoin. Lopputunnista Aku oli kuulemma kuin eri hevonen, ja myös minä pääsin nauttimaan tehdystä työstä.
Sain luvan jatkaa kankisuitsilla, vaikka meillä ei varsinaisesti ollut kankitunti. Teimme alkuveryttelyssä aika paljon käyntiä ja takaosakäännöksiä kaikkiin kulmiin. Aku oli tutusti helpompi vasempaan, ja siihen suuntaan Maiju neuvoikin minua keskittymään enemmän omaan istuntaan, painoon ja yläkropan kiertoon. Todella helposti paino lipsahtaa juuri sille puolelle, mille ei pitäisi... Myös ulko-ohjasta piti malttaa myödätä, muutoin ei kääntymiselle jäänyt tilaa. Käännökset kuitenkin onnistuivat vallan mainiosti.
Ravidiagonaalilla otettiin vähän lisäystä, se irtosi hyvin. Laukkaa työstettiin sekä ympyrällä että koko uralla, jälleen pian hallitusti kooten kohti vastalaukkatehtävää.
Tarkoituksena oli siis tulla vasemmasta kierroksesta heA:10:n vastalaukkakuvio: täyskaarto pitkän sivun viimeisestä kirjaimesta ja puoliympyrä vastalaukassa. Maiju jakoi tehtävät oman ja hevosen taitotason mukaan: kaksi teki heti koko tehtävän, kaksi vain täyskaarron vaihtoherkkien ja kuumenevien hevosten vuoksi, ja kaksi vain laukkavoltin. Me saimme Akun kanssa tehdä heti koko tehtävän, ja tavoistani poiketen onnistuin jo heti ensimmäisellä kerralla. Sain ennen tehtävää uralla tehdyssä laukkapätkässä hyvän tunteen ja kootun laukan, ja koitin tavoitella samaa fiilistä syvällä satulassa istuen myös tehtävään mennessä. Maiju neuvoi kokoamaan edelleen, ja Aku paranikin kerta kerralta. Tulimme tehtävän kolme tai neljä kertaa, eikä Aku kertaakaan pudonnut raville tai vaihtanut laukkaa. Laukkakin pysyi paketissa toistojen myötä aina vaan paremmin ja paremmin. Ainoastaan täyskaarron olisi pitänyt olla aavistuksen tiukempi, jotta olisimme päässeet paremmin kirjaimeen.
Olin oikein tyytyväinen tuntiin, ja Maijunkin mukaan meillä onnistui tänään kaikki. Sain hyvin verytellyn hevosen, ja onnistuin omilla taidoillani säilyttämään vireen läpi koko tunnin. Aku on kertakaikkisen ihana, tällä hetkellä ehdoton suosikkini! Se on jotenkin vaan niin takapuoleen sopiva ratsastettaessa ja karsinassa mitä ihanin halailija. En mainannut malttaa lähteä tunnin jälkeen kotiin ollenkaan, kun vaan juteltiin Akun kanssa karsinassa...
Piti oikein googlettaa lisätietoja Akusta, koska se puuttuu edelleen tallin hevosesittelysivulta. Löytyi mm. tämä hauska irrotteluvideo Virosta ennen Suomeen tuloa. Myös Aliisan blogista löytyy paljon juttuja ja hienoja kuvia Akusta sen Primus-ajalta.
Maiju - r. Aku
Aku oli taas edeltävällä kankitunnilla. Se näytti todella vahvalta, vaikka selässä oli varsin taitava kuski. Hän ja Maiju sopivatkin alkuveryttelyn jälkeen yksissä tuumin, että Maiju hyppää lennossa hetkeksi selkään. Eipä ollut Maijullakaan ihan helppoa. Hän työskenteli varmaan kymmenen minuuttia käynnissä ja ravissa, molempiin suuntiin, vaatien Akua kantamaan itse itsensä. Maiju on ammattilaisena ihailtavan nopea reagoimaan, ja etenkin käden liikkeestä on paljon opittavaa: kun hevonen nostaa pään ylös, ratsastajankin käsi nousee, eikä suinkaan päinvastoin. Lopputunnista Aku oli kuulemma kuin eri hevonen, ja myös minä pääsin nauttimaan tehdystä työstä.
Sain luvan jatkaa kankisuitsilla, vaikka meillä ei varsinaisesti ollut kankitunti. Teimme alkuveryttelyssä aika paljon käyntiä ja takaosakäännöksiä kaikkiin kulmiin. Aku oli tutusti helpompi vasempaan, ja siihen suuntaan Maiju neuvoikin minua keskittymään enemmän omaan istuntaan, painoon ja yläkropan kiertoon. Todella helposti paino lipsahtaa juuri sille puolelle, mille ei pitäisi... Myös ulko-ohjasta piti malttaa myödätä, muutoin ei kääntymiselle jäänyt tilaa. Käännökset kuitenkin onnistuivat vallan mainiosti.
Ravidiagonaalilla otettiin vähän lisäystä, se irtosi hyvin. Laukkaa työstettiin sekä ympyrällä että koko uralla, jälleen pian hallitusti kooten kohti vastalaukkatehtävää.
Tarkoituksena oli siis tulla vasemmasta kierroksesta heA:10:n vastalaukkakuvio: täyskaarto pitkän sivun viimeisestä kirjaimesta ja puoliympyrä vastalaukassa. Maiju jakoi tehtävät oman ja hevosen taitotason mukaan: kaksi teki heti koko tehtävän, kaksi vain täyskaarron vaihtoherkkien ja kuumenevien hevosten vuoksi, ja kaksi vain laukkavoltin. Me saimme Akun kanssa tehdä heti koko tehtävän, ja tavoistani poiketen onnistuin jo heti ensimmäisellä kerralla. Sain ennen tehtävää uralla tehdyssä laukkapätkässä hyvän tunteen ja kootun laukan, ja koitin tavoitella samaa fiilistä syvällä satulassa istuen myös tehtävään mennessä. Maiju neuvoi kokoamaan edelleen, ja Aku paranikin kerta kerralta. Tulimme tehtävän kolme tai neljä kertaa, eikä Aku kertaakaan pudonnut raville tai vaihtanut laukkaa. Laukkakin pysyi paketissa toistojen myötä aina vaan paremmin ja paremmin. Ainoastaan täyskaarron olisi pitänyt olla aavistuksen tiukempi, jotta olisimme päässeet paremmin kirjaimeen.
Olin oikein tyytyväinen tuntiin, ja Maijunkin mukaan meillä onnistui tänään kaikki. Sain hyvin verytellyn hevosen, ja onnistuin omilla taidoillani säilyttämään vireen läpi koko tunnin. Aku on kertakaikkisen ihana, tällä hetkellä ehdoton suosikkini! Se on jotenkin vaan niin takapuoleen sopiva ratsastettaessa ja karsinassa mitä ihanin halailija. En mainannut malttaa lähteä tunnin jälkeen kotiin ollenkaan, kun vaan juteltiin Akun kanssa karsinassa...
Piti oikein googlettaa lisätietoja Akusta, koska se puuttuu edelleen tallin hevosesittelysivulta. Löytyi mm. tämä hauska irrotteluvideo Virosta ennen Suomeen tuloa. Myös Aliisan blogista löytyy paljon juttuja ja hienoja kuvia Akusta sen Primus-ajalta.
keskiviikko 11. marraskuuta 2015
Vaikeita vastalaukkoja
26.10.2015 Primus Talli
Maiju - r. Aku
Huh, miten paljon sai tehdä töitä tällä tunnilla, jonka aiheena oli vastalaukka! Kyllä oltiin Akun kanssa molemmat aivan hiestä märkiä tunnin päätteeksi, vaikka ihan täysin emme harjoituksissa onnistuneetkaan.
Tehtiin pikainen käynti- ja raviveryttely uralla, enemmän sitten ympyrällä. Ravissa mentiin aika pitkään ihan vaan ympyrällä selvää asetusta hakien. Laukkaa alettiin koota melkein heti alusta ensin ympyrällä ja sitten koko uralla. Uralla tehtiin diagonaaleja laukassa siten, että ravisiirtyminen sai tulla vasta aivan uralla. Tavoitteena oli kontrolloida laukkaa ja sitä, että hevoset eivät oma-aloitteisesti vaihda. Näin oli helpompi jatkaa itse vastalaukkatehtävään.
Vastalaukkoja ei sitten tehtykään enää tutusti pitkillä sivuilla, vaan reippaasti ympyrällä! Kokoonnuimme kaiki keskiympyrälle, ja aina pitkältä sivulta nostettiin käynnistä vastalaukka. Valmisteltaessa sai mennä muutaman metrin suoraan uraa pitkin ja samoin noston jälkeen sai alkaa kaartaa vähän rauhallisemmin. Hevoset tuli pitää aika suorana jo nostossa ja sen jälkeenkin, koska jos asetuksen myötä hevonen alkaa taivuttaa myös kaulaansa laukan puolelle, tuleekin johtavalle etujalalle ahdasta ja vaihto houkuttelevammaksi vaihtoehdoksi. Piti myös muistaa pitää oma paino laukan puolella ja ulkojalka taaempana. Se on se, joka antaa eteenpäin vieviä apuja. Sisäjalan liiallinen käyttö voi sekin johtaa tahattomaan vaihtoon.
Ensin tehtiin oikeassa kierroksessa, eli uralta nostettiin vasen laukka. Aku taisi nostaa pyydetyn laukan jokaisella kerralla, mutta itse laukka oli aika haastavan ja nelitahtisen tuntuista ympyrän kaarella. Pysyimme kuitenkin muun porukan mukana myös siinä vaiheessa, kun tehtiin useita kierroksia vastalaukassa yhteen menoon. Siinähän se laukkakin sitten parani, kun oli jokaista askelta oikeasti ratsastettava.
Vasempaan kierroseen saimme alkuun ihan tosi hienoja pätkiä oikeassa laukassa, hevonen laukkasi kootusti ja tasaisessa muodossa. Ehdin jo ajatella, että nytpä tämä sujuu, mutta sitten kadotin ajoituksen aivan täysin. Aku ei ollut tarpeeksi terävä, vaan se nosti laukan parin sekunnin viiveellä pyynnöstäni sillä seurauksella, että aina nousi myötälaukka. En päässyt edes muiden mukaan tekemään koko ympyrää, vaan sain mennä yksikseni. Siinäkin jouduin ensin nostamaan laukan ympyrältä ulos tehdyltä voltilta. Jotenkin taas vaan hätäännyin ja aloin jännittää vaikeampaa tehtävää, ja sitten kaikki menikin ihan pipariksi. Toki lopulta viiletimme monta kierrosta ihan niin kuin pitkin, mutta olisihan se pitänyt alun alkaenkin onnistua...
Tämän seurauksena otteeni sitten herpaantui vielä niinkin, että Aku pääsi loppuravissa kerran loikkaamaan. Maiju vaati loppuun asti yrittämistä ja hevosten laittamista töihin, ja niinpä sitten Akukin oli lopputunnin taas oikein tosi hieno. Jäi kyllä ihan todenteolla harmittamaan epäonnistuminen jälkimmäisessä vastalaukkatehtävässä, kun siihen asti Aku oli tehnyt kaikki niin helposti ja hienosti.
Maiju - r. Aku
Huh, miten paljon sai tehdä töitä tällä tunnilla, jonka aiheena oli vastalaukka! Kyllä oltiin Akun kanssa molemmat aivan hiestä märkiä tunnin päätteeksi, vaikka ihan täysin emme harjoituksissa onnistuneetkaan.
Tehtiin pikainen käynti- ja raviveryttely uralla, enemmän sitten ympyrällä. Ravissa mentiin aika pitkään ihan vaan ympyrällä selvää asetusta hakien. Laukkaa alettiin koota melkein heti alusta ensin ympyrällä ja sitten koko uralla. Uralla tehtiin diagonaaleja laukassa siten, että ravisiirtyminen sai tulla vasta aivan uralla. Tavoitteena oli kontrolloida laukkaa ja sitä, että hevoset eivät oma-aloitteisesti vaihda. Näin oli helpompi jatkaa itse vastalaukkatehtävään.
Vastalaukkoja ei sitten tehtykään enää tutusti pitkillä sivuilla, vaan reippaasti ympyrällä! Kokoonnuimme kaiki keskiympyrälle, ja aina pitkältä sivulta nostettiin käynnistä vastalaukka. Valmisteltaessa sai mennä muutaman metrin suoraan uraa pitkin ja samoin noston jälkeen sai alkaa kaartaa vähän rauhallisemmin. Hevoset tuli pitää aika suorana jo nostossa ja sen jälkeenkin, koska jos asetuksen myötä hevonen alkaa taivuttaa myös kaulaansa laukan puolelle, tuleekin johtavalle etujalalle ahdasta ja vaihto houkuttelevammaksi vaihtoehdoksi. Piti myös muistaa pitää oma paino laukan puolella ja ulkojalka taaempana. Se on se, joka antaa eteenpäin vieviä apuja. Sisäjalan liiallinen käyttö voi sekin johtaa tahattomaan vaihtoon.
Ensin tehtiin oikeassa kierroksessa, eli uralta nostettiin vasen laukka. Aku taisi nostaa pyydetyn laukan jokaisella kerralla, mutta itse laukka oli aika haastavan ja nelitahtisen tuntuista ympyrän kaarella. Pysyimme kuitenkin muun porukan mukana myös siinä vaiheessa, kun tehtiin useita kierroksia vastalaukassa yhteen menoon. Siinähän se laukkakin sitten parani, kun oli jokaista askelta oikeasti ratsastettava.
Vasempaan kierroseen saimme alkuun ihan tosi hienoja pätkiä oikeassa laukassa, hevonen laukkasi kootusti ja tasaisessa muodossa. Ehdin jo ajatella, että nytpä tämä sujuu, mutta sitten kadotin ajoituksen aivan täysin. Aku ei ollut tarpeeksi terävä, vaan se nosti laukan parin sekunnin viiveellä pyynnöstäni sillä seurauksella, että aina nousi myötälaukka. En päässyt edes muiden mukaan tekemään koko ympyrää, vaan sain mennä yksikseni. Siinäkin jouduin ensin nostamaan laukan ympyrältä ulos tehdyltä voltilta. Jotenkin taas vaan hätäännyin ja aloin jännittää vaikeampaa tehtävää, ja sitten kaikki menikin ihan pipariksi. Toki lopulta viiletimme monta kierrosta ihan niin kuin pitkin, mutta olisihan se pitänyt alun alkaenkin onnistua...
Tämän seurauksena otteeni sitten herpaantui vielä niinkin, että Aku pääsi loppuravissa kerran loikkaamaan. Maiju vaati loppuun asti yrittämistä ja hevosten laittamista töihin, ja niinpä sitten Akukin oli lopputunnin taas oikein tosi hieno. Jäi kyllä ihan todenteolla harmittamaan epäonnistuminen jälkimmäisessä vastalaukkatehtävässä, kun siihen asti Aku oli tehnyt kaikki niin helposti ja hienosti.
torstai 5. marraskuuta 2015
Taas kerran: arkajalka
12.10.2015 Primus Talli
Maiju - r. Aku
Kankijakso päättyi hetkeksi, mutta palaamme kuulemma vielä senkin aiheen pariin jokusen tunnin jälkeen. Välillä kuitenkin nivelsuitsilla ja edelleen he A:10:n koukeroita. Sain jatkaa Akulla, joka oli edeltävällä tunnilla. Se otti ulkona muutamat lähdöt laukassa, joten edellisen tunnin onnistumisesta huolimatta alkoi vähän jännittää.
Me ratsastimme maneesissa, ja Maiju sanoi heti, että tehdään Akun kanssa kaikki laukat tallin päädyssä ympyrällä. Näin sille tarjotaan kaikkein tutuin ja turvallisin paikka laukkatyöskentelyyn.
Ravi ja käynti sujuivat vielä ihan hyvin, mutta laukat otin vähän turhan varman päälle. Olimme jälleen koko maneesissa ja vain kaksi ratsukkoa per ympyrä, joten tilaa olisi ollut. Menin kuitenkin tiukalla ohjalla liian hitaasti ja kootusti, sellaista kunnon mummolaukkaa, ja jätin ajattelemattomuuttani Akulle aikaa keskittyä muuhunkin kuin laukkaamiseen. Pari kertaa Aku vähän kiihdytteli, mutta sain sen onneksi nopeasti kiinni. Lisähaastetta jarruttamiseen tuo Akun nivelsuitsien sileät nahkaohjat, jotka jo muutoinkin tuppaavat luistamaan käsistä. Maiju tuli lopulta seuraamaan laukkatyöskentelyämme lähietäisyydeltä ja patisti minut ja Akun kunnon laukkaan, vaikka ratsastaja koitti vastoin tapojaan piipittää, että vähän hirvittää... Tavoitteena oli saada Aku oikein hikiseksi, mistä tietää sen tehneen tunnin aikana töitä.
Päätehtävä oli kuitenkin tällä kerralla käynnissä, takaosakäännöksiä. Ne tehtiin siten, että käännyttiin pitkältä sivulta keskelle, jossa koottiin käynti ja tehtiin käännös. Ne Aku teki ihan hyvin. Oikealle se nyt on vaikeampi ihan missä tahansa tehtävässä, niin takaosakäännöksissäkin. Itse saan vaan olla hyvin tarkka siitä, että oma paino pysyy käännöksen puolella. Vääntäydyn liian helposti mutkalle, jolloin paino menee juuri sille väärälle puolelle.
Aivan lopussa palattiin vielä alkutunnin tutuille ympyröille laukkaamaan ja ravaamaan. Ehkä se sujui jo aavistuksen paremmin, vaikka edelleen olisin voinut ratsastaa rohkeasti eteen. Saatiin todistekin liiasta hissuttelusta, kun Aku vähän otti vauhtia maneesin oven kolahduksesta. Ei ollut vielä riittävästi joutunut ruuna hommiin, kun jaksoi noin arkipäiväisestä asiasta muka pelästyä... No, tunnin päätteeksi se kumminkin oli aivan läpimärkä. Akulla on vielä sellainen paksu pörröturkki, joten se työskennellessään kyllä hikoaakin helposti. Ei kuitenkaan ihan nappitunti, ja jo heti jälkikäteen alkoi taas kerran harmittaa oma arkailu. Eikö sitä jo luottaisi opettajaan, joka tuntee hevoset ja ratsastajat - etenkin, kun ihan oikeasti pidän Akusta todella paljon.
Maiju - r. Aku
Kankijakso päättyi hetkeksi, mutta palaamme kuulemma vielä senkin aiheen pariin jokusen tunnin jälkeen. Välillä kuitenkin nivelsuitsilla ja edelleen he A:10:n koukeroita. Sain jatkaa Akulla, joka oli edeltävällä tunnilla. Se otti ulkona muutamat lähdöt laukassa, joten edellisen tunnin onnistumisesta huolimatta alkoi vähän jännittää.
Me ratsastimme maneesissa, ja Maiju sanoi heti, että tehdään Akun kanssa kaikki laukat tallin päädyssä ympyrällä. Näin sille tarjotaan kaikkein tutuin ja turvallisin paikka laukkatyöskentelyyn.
Ravi ja käynti sujuivat vielä ihan hyvin, mutta laukat otin vähän turhan varman päälle. Olimme jälleen koko maneesissa ja vain kaksi ratsukkoa per ympyrä, joten tilaa olisi ollut. Menin kuitenkin tiukalla ohjalla liian hitaasti ja kootusti, sellaista kunnon mummolaukkaa, ja jätin ajattelemattomuuttani Akulle aikaa keskittyä muuhunkin kuin laukkaamiseen. Pari kertaa Aku vähän kiihdytteli, mutta sain sen onneksi nopeasti kiinni. Lisähaastetta jarruttamiseen tuo Akun nivelsuitsien sileät nahkaohjat, jotka jo muutoinkin tuppaavat luistamaan käsistä. Maiju tuli lopulta seuraamaan laukkatyöskentelyämme lähietäisyydeltä ja patisti minut ja Akun kunnon laukkaan, vaikka ratsastaja koitti vastoin tapojaan piipittää, että vähän hirvittää... Tavoitteena oli saada Aku oikein hikiseksi, mistä tietää sen tehneen tunnin aikana töitä.
Päätehtävä oli kuitenkin tällä kerralla käynnissä, takaosakäännöksiä. Ne tehtiin siten, että käännyttiin pitkältä sivulta keskelle, jossa koottiin käynti ja tehtiin käännös. Ne Aku teki ihan hyvin. Oikealle se nyt on vaikeampi ihan missä tahansa tehtävässä, niin takaosakäännöksissäkin. Itse saan vaan olla hyvin tarkka siitä, että oma paino pysyy käännöksen puolella. Vääntäydyn liian helposti mutkalle, jolloin paino menee juuri sille väärälle puolelle.
Aivan lopussa palattiin vielä alkutunnin tutuille ympyröille laukkaamaan ja ravaamaan. Ehkä se sujui jo aavistuksen paremmin, vaikka edelleen olisin voinut ratsastaa rohkeasti eteen. Saatiin todistekin liiasta hissuttelusta, kun Aku vähän otti vauhtia maneesin oven kolahduksesta. Ei ollut vielä riittävästi joutunut ruuna hommiin, kun jaksoi noin arkipäiväisestä asiasta muka pelästyä... No, tunnin päätteeksi se kumminkin oli aivan läpimärkä. Akulla on vielä sellainen paksu pörröturkki, joten se työskennellessään kyllä hikoaakin helposti. Ei kuitenkaan ihan nappitunti, ja jo heti jälkikäteen alkoi taas kerran harmittaa oma arkailu. Eikö sitä jo luottaisi opettajaan, joka tuntee hevoset ja ratsastajat - etenkin, kun ihan oikeasti pidän Akusta todella paljon.
torstai 29. lokakuuta 2015
Vastalaukkoja ja voltteja ihanalla Akulla
5.10.2015 Primus Talli
Maiju - r. Aku
Yllätyksekseni en jatkanutkaan kankijaksoa Ladylla vaan aivan uudella tuttavuudella, Akulla. Se on viime keväänä Primukselle tullut 8-vuotias ruuna, jota olen jo vähän katsellut sillä silmällä. Aku (Akvalangs) on aika näyttävän näköinen iso punarautias hevonen, ja se osoittautui myös kaikin puolin mukavaksi niin hoidettaessa kuin ratsastettaessakin. Karsinassa Aku on todella hellyydenkipeä ja osallistuu kaikkiin hoitotoimiin tunkemalla turpaansa lähietäisyydelle ja puhaltelemalla. Ihana!
Meitä oli vain viisi ja käytössä oli koko maneesi, joten pääsimme tekemään todella tehokkaasti töitä. Tehtiin edelleen pätkiä heA:10 ohjelmasta, tällä kerralla voltteja ja valmisteltiin vastalaukannostoja.
Ihan alussa oli vähän hukassa Akun kanssa. Maiju sanoi, että se on välillä aluksi vähän hidas, ikään kuin se ei ihan heti hoksaisi, mitä siltä halutaan. Mutta sitten kun hevonen ja ratsastaja pääsevät samalle aaltopituudelle, niin johan alkaa homma toimia. Akulla on laadukkaat liikkeet, ja niissä on helppo olla mukana. Haastavinta on käynti, joka menee helposti passimaiseksi ja joka pitäisi siis saada lyhyeksi ja teräväksi harppomisen sijaan.
Alkuravi vielä sujui suht kivasti, mutta keskiympyrällä laukassa en meinannut saada asetusta enkä sisäpohjetta läpi, ja Aku puski kohti keskustaa minkä ehti. Oikea kierros oli tässä suhteessa selkeästi vaikeampi kuin vasen. Laukassa koko uralla Aku tuli vähän vahvaksi, ja kerranhan se meinasi kadota altakin, kun satuin ennen diagonaalia huomauttaman raipalla samanaikaisesti, kun joku kolautti maneesin ovea...
Vastalaukoista Aku vallan innostui. Oli Maijun ohjeen mukaan jopa kerättävä kankiohjaa vähän tiukemmalle, kun ei jarrut meinanneet toimia. Vähemmästäkin sitä pieni ruunapoika innostuu, kun vastalaukannoston jälkeen on edessä 80 metriä pitkää sivua! Itse vastalaukannostot ja vastalaukat sujuivat sitten hienosti, kun päästiin temposta yhteisymmästykseen.
Tämä laukkajumppa sai aikaan sen, että lopputunnista Aku oli aivan huippuihana. Teimme kymmenen metrin voltteja pitkille sivuille aina useampia, ja Maijun haukansilmät valvoivat jokaista suoritusta. Voltin piti alkaa ja päättyä selvästi jonkin kirjaimen kohdalla, sen piti olla pyöreä ja ulottua täsmälleen keskihalkaisijalle. Näitä tehtiin oikeassa kierroksessa, ja me onnistuimme niissä erittäin hyvin. Maijukin sanoi, että joka kerta kun hän näkee meidät voltilla, se voltti on juuri sellainen kuin pitääkin. Aku oli nautinto ratsastaa.
Viimeksi Maiju sanoi, että kun minulla oli FilmMe-ranneke kädessä, tsemppasin ihan erityisesti, ja että saisin tsempata samoin joka tunnilla. En tiedä johtuiko se FilmMestä vai kankisuitsista, mutta ne tuovat ratsastukseen kyllä aina ihan erityistä skarppaamista. Kädet pysyvät paikallaan kuin itsestään ja muutenkin on tarkempi kaikessa tekemisessään. Sen fiiliksen kun saisi siirrettyä joka tunnille!
Maiju - r. Aku
Yllätyksekseni en jatkanutkaan kankijaksoa Ladylla vaan aivan uudella tuttavuudella, Akulla. Se on viime keväänä Primukselle tullut 8-vuotias ruuna, jota olen jo vähän katsellut sillä silmällä. Aku (Akvalangs) on aika näyttävän näköinen iso punarautias hevonen, ja se osoittautui myös kaikin puolin mukavaksi niin hoidettaessa kuin ratsastettaessakin. Karsinassa Aku on todella hellyydenkipeä ja osallistuu kaikkiin hoitotoimiin tunkemalla turpaansa lähietäisyydelle ja puhaltelemalla. Ihana!
Meitä oli vain viisi ja käytössä oli koko maneesi, joten pääsimme tekemään todella tehokkaasti töitä. Tehtiin edelleen pätkiä heA:10 ohjelmasta, tällä kerralla voltteja ja valmisteltiin vastalaukannostoja.
Ihan alussa oli vähän hukassa Akun kanssa. Maiju sanoi, että se on välillä aluksi vähän hidas, ikään kuin se ei ihan heti hoksaisi, mitä siltä halutaan. Mutta sitten kun hevonen ja ratsastaja pääsevät samalle aaltopituudelle, niin johan alkaa homma toimia. Akulla on laadukkaat liikkeet, ja niissä on helppo olla mukana. Haastavinta on käynti, joka menee helposti passimaiseksi ja joka pitäisi siis saada lyhyeksi ja teräväksi harppomisen sijaan.
Alkuravi vielä sujui suht kivasti, mutta keskiympyrällä laukassa en meinannut saada asetusta enkä sisäpohjetta läpi, ja Aku puski kohti keskustaa minkä ehti. Oikea kierros oli tässä suhteessa selkeästi vaikeampi kuin vasen. Laukassa koko uralla Aku tuli vähän vahvaksi, ja kerranhan se meinasi kadota altakin, kun satuin ennen diagonaalia huomauttaman raipalla samanaikaisesti, kun joku kolautti maneesin ovea...
Vastalaukoista Aku vallan innostui. Oli Maijun ohjeen mukaan jopa kerättävä kankiohjaa vähän tiukemmalle, kun ei jarrut meinanneet toimia. Vähemmästäkin sitä pieni ruunapoika innostuu, kun vastalaukannoston jälkeen on edessä 80 metriä pitkää sivua! Itse vastalaukannostot ja vastalaukat sujuivat sitten hienosti, kun päästiin temposta yhteisymmästykseen.
Tämä laukkajumppa sai aikaan sen, että lopputunnista Aku oli aivan huippuihana. Teimme kymmenen metrin voltteja pitkille sivuille aina useampia, ja Maijun haukansilmät valvoivat jokaista suoritusta. Voltin piti alkaa ja päättyä selvästi jonkin kirjaimen kohdalla, sen piti olla pyöreä ja ulottua täsmälleen keskihalkaisijalle. Näitä tehtiin oikeassa kierroksessa, ja me onnistuimme niissä erittäin hyvin. Maijukin sanoi, että joka kerta kun hän näkee meidät voltilla, se voltti on juuri sellainen kuin pitääkin. Aku oli nautinto ratsastaa.
Viimeksi Maiju sanoi, että kun minulla oli FilmMe-ranneke kädessä, tsemppasin ihan erityisesti, ja että saisin tsempata samoin joka tunnilla. En tiedä johtuiko se FilmMestä vai kankisuitsista, mutta ne tuovat ratsastukseen kyllä aina ihan erityistä skarppaamista. Kädet pysyvät paikallaan kuin itsestään ja muutenkin on tarkempi kaikessa tekemisessään. Sen fiiliksen kun saisi siirrettyä joka tunnille!
torstai 22. lokakuuta 2015
Kankitreenit jatkuvat
28.9.2015 Primus Talli
Maiju - t. Lady
Kankitreenit jatkuivat, nyt omalla maanantaitunnilla ja tutulla Ladylla. Kankisuitsilla en ollutkaan sillä aiemmin ratsastanut, vaikka muutoin toki tamma on jo tullut tutuksi. Itse asiassa tämän tunnin myötä se nousi Foxyn ohi ja Mirjan rinnalle hevoseksi, jolla olen ratsastanut toiseksi eniten Primuksella. Lulu on vielä omalla kymmenluvullaan.
Ratsastin tunnin paitsi kankisuitsituksella myös FilmMe-ranneke kädessä. Minulla on nyt kolmelta eri Lady-kerralta videomateriaalia, ja ainakin tältä viimeiseltä näkee hyvin, miten tunnin aikana hevonen paranee. Jätin myös alkuveryttelyn jälkeen turvaliivin pois, joten omaa istuntaakin pystyy katsomaan paremmin.
Lady oli kohtuullisen hyvin pohkeen edessä koko tunnin, mutta ei niin hyvin eikä niin suorana kuin kesäkauden päätteeksi. Se viimeinen silaus jäi uupumaan aivan loppua lukuun ottamatta, vaikka alkuveryttelyn pitkään ravipätkään ja vasempaan laukkaan keskiympyrällä olen tosi tyytyväinen. Uskalsin ratsastaa Ladya riittävän rennossa muodossa ja käsi rittävän edessä, jolloin myös harjoitusravi eteni hyvn.
Harjoittelimme heA:10-rataa silmälläpitäen pohkeenväistöjä, tällä kerralla uralta sisään. Ladyn kanssa sain edelleen olla tarkka siitä, ettei takaosa lipsahda edelle. Riittävän selvät ristiaskeleet sai kunhan vaan vaati, ja keskihalkaisijalle ehti helposti lyhyemmälläkin uralla.
Väistöjen jälken tehtiin vielä voltteja ravissa oikealle. Ensimmäinen meni meiltä ihan pipariksi, Lady luikerteli miten sattui ja taisi kaataa yhden merkkinä olleen tötterönkin, kun piti ratsastaa niiden sisäpuolelta. Jouduttiinkin ihan syystä pyörimään voltilla Maijun erityisopetuksessa hetki, mutta sitten alkoikin sujua. Lady tuli sen verran tasaisemmaksi edestä, että raipan kosketus ei enää saanut sitä hypähtämään vaan se reagoi vain häntää huiskauttamalla. Ravi parani ja eteni, mutta ei vieläkään ollut ihan sitä meidän parasta. Selvisimme myös laukkavoltista. Hieman takajalat heittäytyivät ensimmäisellä neljänneksellä ulos, mutta loppu oli parempi.
Kun voltit onnistuivat oikealle, Maiju patisti minua vielä vähän näyttämään itselleni hienon pätkän ravia vasemmassa kierroksessa, jossa tultiin voltti vain kerran. Ja sitten se löytyi, se hyvä ravi, muutamaksi viimeiseksi kierrokseksi ja viimeiseksi voltiksi. Ei olisi taas millään tehnyt mieli alkaa keventää, kun nautin niin Ladyn kyydistä! Alla on pikku pätkä FilmMe-videolta puhelimella videoitua lopputunnin ravia, sitä lisää seuraavalla kerralla!
Maiju - t. Lady
Kankitreenit jatkuivat, nyt omalla maanantaitunnilla ja tutulla Ladylla. Kankisuitsilla en ollutkaan sillä aiemmin ratsastanut, vaikka muutoin toki tamma on jo tullut tutuksi. Itse asiassa tämän tunnin myötä se nousi Foxyn ohi ja Mirjan rinnalle hevoseksi, jolla olen ratsastanut toiseksi eniten Primuksella. Lulu on vielä omalla kymmenluvullaan.
Ratsastin tunnin paitsi kankisuitsituksella myös FilmMe-ranneke kädessä. Minulla on nyt kolmelta eri Lady-kerralta videomateriaalia, ja ainakin tältä viimeiseltä näkee hyvin, miten tunnin aikana hevonen paranee. Jätin myös alkuveryttelyn jälkeen turvaliivin pois, joten omaa istuntaakin pystyy katsomaan paremmin.
Lady oli kohtuullisen hyvin pohkeen edessä koko tunnin, mutta ei niin hyvin eikä niin suorana kuin kesäkauden päätteeksi. Se viimeinen silaus jäi uupumaan aivan loppua lukuun ottamatta, vaikka alkuveryttelyn pitkään ravipätkään ja vasempaan laukkaan keskiympyrällä olen tosi tyytyväinen. Uskalsin ratsastaa Ladya riittävän rennossa muodossa ja käsi rittävän edessä, jolloin myös harjoitusravi eteni hyvn.
Harjoittelimme heA:10-rataa silmälläpitäen pohkeenväistöjä, tällä kerralla uralta sisään. Ladyn kanssa sain edelleen olla tarkka siitä, ettei takaosa lipsahda edelle. Riittävän selvät ristiaskeleet sai kunhan vaan vaati, ja keskihalkaisijalle ehti helposti lyhyemmälläkin uralla.
Väistöjen jälken tehtiin vielä voltteja ravissa oikealle. Ensimmäinen meni meiltä ihan pipariksi, Lady luikerteli miten sattui ja taisi kaataa yhden merkkinä olleen tötterönkin, kun piti ratsastaa niiden sisäpuolelta. Jouduttiinkin ihan syystä pyörimään voltilla Maijun erityisopetuksessa hetki, mutta sitten alkoikin sujua. Lady tuli sen verran tasaisemmaksi edestä, että raipan kosketus ei enää saanut sitä hypähtämään vaan se reagoi vain häntää huiskauttamalla. Ravi parani ja eteni, mutta ei vieläkään ollut ihan sitä meidän parasta. Selvisimme myös laukkavoltista. Hieman takajalat heittäytyivät ensimmäisellä neljänneksellä ulos, mutta loppu oli parempi.
Kun voltit onnistuivat oikealle, Maiju patisti minua vielä vähän näyttämään itselleni hienon pätkän ravia vasemmassa kierroksessa, jossa tultiin voltti vain kerran. Ja sitten se löytyi, se hyvä ravi, muutamaksi viimeiseksi kierrokseksi ja viimeiseksi voltiksi. Ei olisi taas millään tehnyt mieli alkaa keventää, kun nautin niin Ladyn kyydistä! Alla on pikku pätkä FilmMe-videolta puhelimella videoitua lopputunnin ravia, sitä lisää seuraavalla kerralla!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)