20.10.2014 Primus Talli
Maiju - r. Konsta
Sulkutaivutukset Konstalla jatkuivat, mutta uutta väritä tuntiin toi kankisuitsitus. Ajattelin ennen tuntia, että noinkohan saan Konstaa vahvemmilla kuolaimilla liikkumaan enää mihinkään, mutta vaikutus olikin ihan päinvastainen. Konstasta tuli ihan itsekseen kevyempi, eikä se tuntunut enää niin kumiseltakaan edestä.
Alkuveryttelyssä korjattiin ensin omaa istuntaa, jotta autettaisiin hevosta mahdollisimamn paljon kantamaan itsensä, vaikka rautaa on suussa tavanomaista enemmän. Maiju oli saanut Kikalta syksyn kotiläksyksi huolehtia käsien oikeasta paikasta ja asennosta, joten kaikki Maijun oppilaat saivat saman läksyn. Minulle tämä sopii erittäin hyvin, sillä kun pääsen yhdestä käsivirheestä eroon, tunnun löytävän toisen tilalle. Tällä tunnilla kannoin kädet hyvin, eli ne eivät enää valu alas hevosen sään molemmin puolin. Nyrkit saisivat olla kuitenkin lähempänä toisiaan ja etenkin pystymmässä. Ihan uusi juttu on se, että asettaessani tuon sisäkäden jopa sään väärälle puolelle, ja ympyrällä ulkokäsi taas eksyy liian ulos. Tähän ongelmaan auttaisi varmasti se, jos saisin käännettyä itseäni enemmän liikkeen suuntaan - tämän lisäänkin itse omalle kotiläksylistalleni.
Kepeyden myötä aloin saada myös ruunan laadukkaita liikkeitä esiin. Pystyin jopa läpi tunnin istumaan peilikuvan perusteella ajoittain lähes
siedettävästi Konstan harjoitusravissa ilman mahdotonta takakenoa. Laukannostot onnistuivat yhtä huolimatonta väärän laukan nostoa lukuunottamatta napakasti, ja itse laukka oli tällä tunnilla hienoa. Ympyrällä minulla oli kuitenkin suuria vaikeuksia saada Konsta taipumaan vasemmalle sisäpohkeen ympäri. Juuri näissä tilanteissa ne kädetkin alkavat harhailla. Kun kokeilimme laukata pitkää sivua uran sisäpuolella ilman seinän tukea, pysyi Konsta hienosti suorana, vaikka usein hevoset kuulemma alkavat työntää takaosaa hieman sisään. Tätä korjataan pienellä avotaituvuksella.
Laukan kokoamisessa taas saan olla vielä skarpimpi. Nyt en päässyt kuin hetkittäin kiinni siihen uskomattoman kevyeen fiilikseen, kun Konsta todella kokosi itsensä ja suorastaan leijui. Huomasin ajoittain, että jään näillä hitailla hevosilla puristamaan istunnalla. Vaikutus on ihan päinvastainen kuin mitä toivoisin, eli entisestään hidastava. En edelleenkään saa reippailla hevosilla (kuten Borasilla) tavoittamaani istunnan rentoutta ilman erityistä ajatustyötä tuotua näille hitaammille.
Sulkutaivutukset tehtiin myös uran sisäpuolella oikealle. Viimekertainen tahmeus oli tiessään, ja Konstan kanssa taivutukset tuntuivat vaivattomilta. Kaiken kaikkiaankin tämä tunti oli niin minun kuin Maijunkin mielestä parempi kuin edellinen oikeastaan joka osa-alueella. Kangilla oli kiva ratsastaa, vaikka välillä ne toivatkin ylimääräistä haastetta kaksine ohjineen. Konstaan suitsituksella oli kuitenkin hyvin positiivinen vaikutus. Toivottavasti siis jatkamme näin myös ensi kerralla, jolloin ohjelmassa on diagonaalisulkuja.
torstai 23. lokakuuta 2014
tiistai 21. lokakuuta 2014
Vähän sinne päin
13.10.2014 Primus Talli
Maiju - r. Konsta
Kauden väriteema jatkuu: musta ruuna vaihtui toiseen mustaan ruunaan eli Konstaan. Sillähän olen ratsastanut aikaisemmin useammankin tunnin, mutta edellisestä kerrasta oli jo lähes vuosi aikaa. Muistin kyllä hyvin, että Konsta on jalat irti raippa kiinni -tyyppinen hevonen, ja sitä kepeyttä kohti koitettiin taas mennä.
Yllätyksekseni Konsta liikkui koko tunnin aika kivasti. Meitä ei ollut kuin viisi, joten maneesissa mahtui tekemään erinomaisen laukkaveryttelyn alkuun: pitkät sivut niin luujaa kuin lähti kevyessä istunnassa. Kun tästä laukasta käännettiin ympyrälle harjoituslaukkaan, niin johan liikkui Konstakin itsekseen. Ensin toki käynnissä aloitettiin tekemällä pitkille sivuille nopeita lyhyitä pohkeenväistöjä siirtäen takaosaa uralta sisään. Tarkoituksena oli saada hevoset nopeaksi pohkeelle.
Koska edellisellä kerralla oltiin viimeistelyt avotaivutukset, lähdettin nyt tekemään sulkutaivutuksia tutulla tavalla: pitkän sivun alkuun tehtiin voltti josta jätettiin suoraan takaosa hieman uran sisäpuolelle. Konsta taisteli aika hyvin työntekoa vastaan, ja sain kyllä aika paljon huomauttaa siitä, että ihan oikeasti nyt pitäisi taipua ja kulkea selvästi neljällä uralla. Oma paino meinasi väkisin keikahtaa väärälle puolelle, ja oikeastaan läpi koko tunnin sain kehoituksia kääntyä enemmän Konstan mukaan myös ympyröillä, volteilla ja kulmissa.
Vaikka Konsta liikkui hyvin, en saanut siihen haluamaani kontaktia. Ruuna tuntui käsissäni vain venyvän kuin kumi, eikä vastannut rehellisesti asetusyrityksiini. Siihen en sentään sortunut, että olisin koko tunnin kannatellut Konstan päätä. Tunnin jälkeen olin tavallaan tyytyväinen, sillä eteenpäinpyrkimys oli ollut kohtuullista ja alun väistöt hyviä. Käynti sujui kokonaisuudessaan hyvin, vaikka sulkutaivutukset olisivat voineet olla helmpompiakin. Myös alun hyvin rullaava laukka yllätti positiivisesti. Toisaalta ravissa oli paljon haasteita, enkä saanut asetusta rehellisesti läpi haluamallani tavalla. Meno oli kokonaisuudessaan kiusallisesti vain vähän sinne päin, sillä parempaamkin me pystymme...
Maiju - r. Konsta
Kauden väriteema jatkuu: musta ruuna vaihtui toiseen mustaan ruunaan eli Konstaan. Sillähän olen ratsastanut aikaisemmin useammankin tunnin, mutta edellisestä kerrasta oli jo lähes vuosi aikaa. Muistin kyllä hyvin, että Konsta on jalat irti raippa kiinni -tyyppinen hevonen, ja sitä kepeyttä kohti koitettiin taas mennä.
Yllätyksekseni Konsta liikkui koko tunnin aika kivasti. Meitä ei ollut kuin viisi, joten maneesissa mahtui tekemään erinomaisen laukkaveryttelyn alkuun: pitkät sivut niin luujaa kuin lähti kevyessä istunnassa. Kun tästä laukasta käännettiin ympyrälle harjoituslaukkaan, niin johan liikkui Konstakin itsekseen. Ensin toki käynnissä aloitettiin tekemällä pitkille sivuille nopeita lyhyitä pohkeenväistöjä siirtäen takaosaa uralta sisään. Tarkoituksena oli saada hevoset nopeaksi pohkeelle.
Koska edellisellä kerralla oltiin viimeistelyt avotaivutukset, lähdettin nyt tekemään sulkutaivutuksia tutulla tavalla: pitkän sivun alkuun tehtiin voltti josta jätettiin suoraan takaosa hieman uran sisäpuolelle. Konsta taisteli aika hyvin työntekoa vastaan, ja sain kyllä aika paljon huomauttaa siitä, että ihan oikeasti nyt pitäisi taipua ja kulkea selvästi neljällä uralla. Oma paino meinasi väkisin keikahtaa väärälle puolelle, ja oikeastaan läpi koko tunnin sain kehoituksia kääntyä enemmän Konstan mukaan myös ympyröillä, volteilla ja kulmissa.
Vaikka Konsta liikkui hyvin, en saanut siihen haluamaani kontaktia. Ruuna tuntui käsissäni vain venyvän kuin kumi, eikä vastannut rehellisesti asetusyrityksiini. Siihen en sentään sortunut, että olisin koko tunnin kannatellut Konstan päätä. Tunnin jälkeen olin tavallaan tyytyväinen, sillä eteenpäinpyrkimys oli ollut kohtuullista ja alun väistöt hyviä. Käynti sujui kokonaisuudessaan hyvin, vaikka sulkutaivutukset olisivat voineet olla helmpompiakin. Myös alun hyvin rullaava laukka yllätti positiivisesti. Toisaalta ravissa oli paljon haasteita, enkä saanut asetusta rehellisesti läpi haluamallani tavalla. Meno oli kokonaisuudessaan kiusallisesti vain vähän sinne päin, sillä parempaamkin me pystymme...
torstai 9. lokakuuta 2014
Aivojumppaa
6.10.2014 Primus Talli
Maiju - r. Zillion
Ratsastustauko venähti kolmen tunnin mittaiseksi, joten jo olikin aika päästä takaisin hevosen selkään. Siro musta ujo tamma vaihtui komearaamiseen isoon mustaan ruunaan, Zillioniin. Se ei ole vielä ollut kovin kauaa ratsastuskoululla, ja minun kokemukseni siitä rajoittuivat ainoastaan syyskauden avajaisten hevosesittelyyn. Silloin Lotta ratsasti sillä ja kehui herkän ruunan maasta taivaaseen.
Karsinassa Zillion oli kovin kiltti ja seuraili kiinnostuneena hoitotoimenpiteitä. Maneesissa se katseli ylväänä pää pystyssä peilistä, että kuka tumma komea hurmuri siellä oikein onkaan.
Tilaa oli ruhtinaallisesti, sillä meitä oli vain neljä ja käytössä koko maneesi. Aloitimme tekemällä itsenäisesti voltteja pitkille sivuille - ja niitähän 80 metrin matkalle jokunen mahtuikin. Ajatuksena oli saada hevosia notkistettua avotaivutusta varten heti alkutunnista ja ratsastaa reilut asetukset. Taivutuksia jatkettiin myös yhdessä isolla ympyrällä sitä spiraalimaisesti pienentäen ja taas suurentaen reippaalla väistöllä ulos. Ravia menimme sekä koko uralla että ympyrällä, jossa myös laukattiin.
Avotaivutuksia kokeiltiin ensin seinän tuella siten, että lyhyelle sivulle tehtiin voltti ja pitkille avotaivutukset. Kun tämä sujui, jätimme voltit pois ja teimme avotaivutuksen keskihalkaisijalle.
Zillon oli kevyt, kovin kevyt, ja ihan hirmuisen herkkä. Maiju sanoi, että suuresta koostaan huolimatta vain sen laukka on suuren hevosen, muut askellajit ovat aika lyhyitä ja tököttäviä. Niinpä sain koko tunnin keskittyä siihen, että Zillion menisi tarpeeksi rauhallisesti. Käynnistä tuli helposti passimaista, jos ruuna itse sai päättää tempon. Ravissa pyrin rentoon letkeään vähän pidempään muotoon, koska Zillion helposti kerii itseään vähän liikaa rullalle. Se on myös edestä todella tyhjä. Laukassa painelinkin pitkillä sivuilla puolikevyessä istunnassa koittaen vaan tarjota hevosella mahdollisuutta venyttää kaulaansa. Tuen saaminen eteen ja tempon hidastaminen ilman, että ottaa liikaa edestä ja samalla vetää hevosen kuolaimen alle, olikin sitten helpommin sanottu kuin tehty.
Aluksi käytin myös aivan liian voimakkaita apuja. Zillion reagoi heti, jos istuin vähänkin vinossa, mikä näkyi erityisen hyvin yrittäessäni ratsastaa suoraan 80 metriä. Taivutuksissa sitä ei tarvinnut kuin oikeastaan vähän asettaa etenkin keskihalkaisijalla, muutoin se taipui aivan liikaa tai poikitti ja väisti. Kun löysin oikean voimakkuuden, kaikki sujui kuin itsestään. Tällä tunnilla ei tullutkaan kunnolla edes hiki, mutta pääkoppaa joutui käyttämään sitäkin enemmän! Tunnin jälkeen eräs kanssaratsastaja sanoi, ettei ilmeestäni tunnin aikana voinut päätellä pidinkö hevosesta vai en, niin keskittyneeltä näytin. Mutta kukapa nyt ei voisi olla pitämättä Zillionista!
Maiju - r. Zillion
Ratsastustauko venähti kolmen tunnin mittaiseksi, joten jo olikin aika päästä takaisin hevosen selkään. Siro musta ujo tamma vaihtui komearaamiseen isoon mustaan ruunaan, Zillioniin. Se ei ole vielä ollut kovin kauaa ratsastuskoululla, ja minun kokemukseni siitä rajoittuivat ainoastaan syyskauden avajaisten hevosesittelyyn. Silloin Lotta ratsasti sillä ja kehui herkän ruunan maasta taivaaseen.
Karsinassa Zillion oli kovin kiltti ja seuraili kiinnostuneena hoitotoimenpiteitä. Maneesissa se katseli ylväänä pää pystyssä peilistä, että kuka tumma komea hurmuri siellä oikein onkaan.
Tilaa oli ruhtinaallisesti, sillä meitä oli vain neljä ja käytössä koko maneesi. Aloitimme tekemällä itsenäisesti voltteja pitkille sivuille - ja niitähän 80 metrin matkalle jokunen mahtuikin. Ajatuksena oli saada hevosia notkistettua avotaivutusta varten heti alkutunnista ja ratsastaa reilut asetukset. Taivutuksia jatkettiin myös yhdessä isolla ympyrällä sitä spiraalimaisesti pienentäen ja taas suurentaen reippaalla väistöllä ulos. Ravia menimme sekä koko uralla että ympyrällä, jossa myös laukattiin.
Avotaivutuksia kokeiltiin ensin seinän tuella siten, että lyhyelle sivulle tehtiin voltti ja pitkille avotaivutukset. Kun tämä sujui, jätimme voltit pois ja teimme avotaivutuksen keskihalkaisijalle.
Zillon oli kevyt, kovin kevyt, ja ihan hirmuisen herkkä. Maiju sanoi, että suuresta koostaan huolimatta vain sen laukka on suuren hevosen, muut askellajit ovat aika lyhyitä ja tököttäviä. Niinpä sain koko tunnin keskittyä siihen, että Zillion menisi tarpeeksi rauhallisesti. Käynnistä tuli helposti passimaista, jos ruuna itse sai päättää tempon. Ravissa pyrin rentoon letkeään vähän pidempään muotoon, koska Zillion helposti kerii itseään vähän liikaa rullalle. Se on myös edestä todella tyhjä. Laukassa painelinkin pitkillä sivuilla puolikevyessä istunnassa koittaen vaan tarjota hevosella mahdollisuutta venyttää kaulaansa. Tuen saaminen eteen ja tempon hidastaminen ilman, että ottaa liikaa edestä ja samalla vetää hevosen kuolaimen alle, olikin sitten helpommin sanottu kuin tehty.
Aluksi käytin myös aivan liian voimakkaita apuja. Zillion reagoi heti, jos istuin vähänkin vinossa, mikä näkyi erityisen hyvin yrittäessäni ratsastaa suoraan 80 metriä. Taivutuksissa sitä ei tarvinnut kuin oikeastaan vähän asettaa etenkin keskihalkaisijalla, muutoin se taipui aivan liikaa tai poikitti ja väisti. Kun löysin oikean voimakkuuden, kaikki sujui kuin itsestään. Tällä tunnilla ei tullutkaan kunnolla edes hiki, mutta pääkoppaa joutui käyttämään sitäkin enemmän! Tunnin jälkeen eräs kanssaratsastaja sanoi, ettei ilmeestäni tunnin aikana voinut päätellä pidinkö hevosesta vai en, niin keskittyneeltä näytin. Mutta kukapa nyt ei voisi olla pitämättä Zillionista!
perjantai 3. lokakuuta 2014
A-merkki
8.9.2014 Primus Talli
Maiju - t. Lady
A-merkkiradat ratsastettiin kahdessa erässä. Koska minulle työkuvioiden vuoksi tuli pieni tauko ratsastuksesta, sain tehdä harjoituksen ensimmäisen kolmen ratsukon joukossa. Maneesiin oli laitettu kouluaidat rajaamaan uraa tallin päädyssä. Halukkaat saivat FilmMe-rannekkeen ja sitämyöten suorituksen videolla omaan sähköpostiinsa.
Lady oli edeltävällä tunnilla, ja se suorastaan kammosi kouluaitoja ja tuoleja tuomaripäädyssä. Vaikka ratsastaja oli miten päättäväinen, ei tamma tuntunut tottuvan tilanteeseen millään. Sillä tunnilla mentiin K.N. Specialia, mutta tietenkin Lady oli ainoa, joka ei ehtinyt tulla radalle. Niinpä en nähnyt miten se suhtautuu rataan ollessaan yksin. Olin kuullut, että koulurataharjoituksissa paria viikkoa aiemmin se oli ollut ihan yhtä kauhuissaan.
Koitin olla hyvin päättäväinen ja ratsastin hienoksi vertyneen Ladyn aina tosi reippaasti tuomaripäädyssä. Se kuitenkin väisti ja liirasi sisään, vaikka kuinka yritin asettaa ja antaa sille tekemistä ja kertoa, että meidän tehtävämme ovat turvallisesti aitojen sisäpuolella. Päätyyn pääsimme suht normaalisti ainoastaan aivan jonkun toisen hevosen hännässä kiinni, yksin piti joko hieman kaahata ja oikaista tai seurauksena oli epämääräistä pomppimista. Saimme kuitenkin yhteisessä alkuveryttelyssä käytyä kaikki askellajit läpi molemmista suunnista.
Jostain syystä itsenäinen veryttely toisessa päässä muiden suoritusten aikana sujui ujolta Ladylta helposti. Koitin tehdä keskihalkaisijan, pohkeenväistöt ja vastalaukannostot sekä muutaman voltin ennen omaa vuoroani, mutta parhaalla tahdollakaan veryttelyämme ei voi kutsua suunnitelluksi tai järjestelmälliseksi. Vaikka kyseessä oli vain rataharjoitus, jännitti silti sen verran, etten taaskaan osannut tehdä oikein mitään muuta kuin kävellä pitkin ohjin.
Kun tuli meidän vuoromme mennä radalle, käänsin Ladyn reippaassa ravissa pitkää sivua pitkin kohti toista päätyä. Pääsimme juuri ja juuri aitojen sisäpuolelle, kun pomppiminen jo alkoi. Päätimme sitten Maijun kanssa, että edellisenä vuorossa ollut Roope sai jäädä tuomaripäätyyn helpottamaan Ladyn urakkaa. Se auttoikin huomattavasti, ja pystyin ratsastamaan koko radan läpi niin, ettei videolta välttämättä edes huomaa Ladyn jännittymistä.
Ensimmäinen keskihalkaisija ja siitä kohti radat arvostellutta Maijua ratsastaminen oli varmasti vaikeinta Ladylle. Tein kompromissin ja käänsin sen jo hieman ennen lyhyttä sivua oikealle. Raviohjelmaan olen kokonaisuudessaan tyytyväinen. Videolta katsoen Lady ei liiku riittävän reippaasti, mutta se teki kaikki tehtävät. Etenkin pohkeenväistö oikealle oli hieno. Myös keskikäynti onnistui, ja siitä saimmekin ainoan kasin. Peruuttamista kokeilin alkuveryttelyssä ensimmäisen kerran, eikä se onnistunut radallakaan ilman pahaa jännittymistä. Lisäksi tein pysähdyksen vähän liian aikaisin.
Suurin yllätys oli kuitenkin se, että Lady teki molemmat vastalaukat! Olin etukäteen ihan varma, että juuri ne jos mitkä epäonnistuvat. Toki vasemman laukan nostossa autoin tekemällä mutkan uralta sisälle, mutta oikea nousi ihan suoralla hevosella. Ainoa varsinainen virhe radalla tuli viimeisessä myötälaukannostossa, jossa Lady nosti ensin kahdesti väärän (oikean) laukan. Vaikka sain sen ennen volttia korjattua, lopetin jostain syystä ratsastamisen tuohon. Voltti oli liian suuri ja keskilaukka täysin riittämätön. Diagonaalin päätteeksi Lady teki vielä vastusteluistani huolimatta hienon vaihdon, jota ei valitettavasti tällä radalla arvosteta.
Lopulta Lady alkoi kuitenkin rentoutua ja keskittyä ratsastajaansa. Maiju sanoi, että ratsastin hyvin hevosen tämän hetkisen tason huomioiden ja muistutti, ettei kannata niin tuijottaa yksittäisiä pisteitä. Lady tottuu yksinoloon ja kouluaitoihinkin pikku hiljaa, kun sille vaan tarjotaan hyviä kokemuksia. Uskon, että tämä oli sellainen. Pisteitähän emme saaneet kuin reilut 58 %, mutta olen siihenkin saldoon tyytyväinen. Pelkästään jo se, että kroonisena jännittäjänä pystyin luotsaamaan näinkin paljon keskittymistä vaativaa hevosta läpi radan, on jo saavutus! Tästä on sitten lokakuun puolella kiva jatkaa - toivottavasti edelleen Ladylla. Ja kevätkaudella sitten HeA:10?
Maiju - t. Lady
A-merkkiradat ratsastettiin kahdessa erässä. Koska minulle työkuvioiden vuoksi tuli pieni tauko ratsastuksesta, sain tehdä harjoituksen ensimmäisen kolmen ratsukon joukossa. Maneesiin oli laitettu kouluaidat rajaamaan uraa tallin päädyssä. Halukkaat saivat FilmMe-rannekkeen ja sitämyöten suorituksen videolla omaan sähköpostiinsa.
Lady oli edeltävällä tunnilla, ja se suorastaan kammosi kouluaitoja ja tuoleja tuomaripäädyssä. Vaikka ratsastaja oli miten päättäväinen, ei tamma tuntunut tottuvan tilanteeseen millään. Sillä tunnilla mentiin K.N. Specialia, mutta tietenkin Lady oli ainoa, joka ei ehtinyt tulla radalle. Niinpä en nähnyt miten se suhtautuu rataan ollessaan yksin. Olin kuullut, että koulurataharjoituksissa paria viikkoa aiemmin se oli ollut ihan yhtä kauhuissaan.
Koitin olla hyvin päättäväinen ja ratsastin hienoksi vertyneen Ladyn aina tosi reippaasti tuomaripäädyssä. Se kuitenkin väisti ja liirasi sisään, vaikka kuinka yritin asettaa ja antaa sille tekemistä ja kertoa, että meidän tehtävämme ovat turvallisesti aitojen sisäpuolella. Päätyyn pääsimme suht normaalisti ainoastaan aivan jonkun toisen hevosen hännässä kiinni, yksin piti joko hieman kaahata ja oikaista tai seurauksena oli epämääräistä pomppimista. Saimme kuitenkin yhteisessä alkuveryttelyssä käytyä kaikki askellajit läpi molemmista suunnista.
Jostain syystä itsenäinen veryttely toisessa päässä muiden suoritusten aikana sujui ujolta Ladylta helposti. Koitin tehdä keskihalkaisijan, pohkeenväistöt ja vastalaukannostot sekä muutaman voltin ennen omaa vuoroani, mutta parhaalla tahdollakaan veryttelyämme ei voi kutsua suunnitelluksi tai järjestelmälliseksi. Vaikka kyseessä oli vain rataharjoitus, jännitti silti sen verran, etten taaskaan osannut tehdä oikein mitään muuta kuin kävellä pitkin ohjin.
Kun tuli meidän vuoromme mennä radalle, käänsin Ladyn reippaassa ravissa pitkää sivua pitkin kohti toista päätyä. Pääsimme juuri ja juuri aitojen sisäpuolelle, kun pomppiminen jo alkoi. Päätimme sitten Maijun kanssa, että edellisenä vuorossa ollut Roope sai jäädä tuomaripäätyyn helpottamaan Ladyn urakkaa. Se auttoikin huomattavasti, ja pystyin ratsastamaan koko radan läpi niin, ettei videolta välttämättä edes huomaa Ladyn jännittymistä.
Ensimmäinen keskihalkaisija ja siitä kohti radat arvostellutta Maijua ratsastaminen oli varmasti vaikeinta Ladylle. Tein kompromissin ja käänsin sen jo hieman ennen lyhyttä sivua oikealle. Raviohjelmaan olen kokonaisuudessaan tyytyväinen. Videolta katsoen Lady ei liiku riittävän reippaasti, mutta se teki kaikki tehtävät. Etenkin pohkeenväistö oikealle oli hieno. Myös keskikäynti onnistui, ja siitä saimmekin ainoan kasin. Peruuttamista kokeilin alkuveryttelyssä ensimmäisen kerran, eikä se onnistunut radallakaan ilman pahaa jännittymistä. Lisäksi tein pysähdyksen vähän liian aikaisin.
Suurin yllätys oli kuitenkin se, että Lady teki molemmat vastalaukat! Olin etukäteen ihan varma, että juuri ne jos mitkä epäonnistuvat. Toki vasemman laukan nostossa autoin tekemällä mutkan uralta sisälle, mutta oikea nousi ihan suoralla hevosella. Ainoa varsinainen virhe radalla tuli viimeisessä myötälaukannostossa, jossa Lady nosti ensin kahdesti väärän (oikean) laukan. Vaikka sain sen ennen volttia korjattua, lopetin jostain syystä ratsastamisen tuohon. Voltti oli liian suuri ja keskilaukka täysin riittämätön. Diagonaalin päätteeksi Lady teki vielä vastusteluistani huolimatta hienon vaihdon, jota ei valitettavasti tällä radalla arvosteta.
Lopulta Lady alkoi kuitenkin rentoutua ja keskittyä ratsastajaansa. Maiju sanoi, että ratsastin hyvin hevosen tämän hetkisen tason huomioiden ja muistutti, ettei kannata niin tuijottaa yksittäisiä pisteitä. Lady tottuu yksinoloon ja kouluaitoihinkin pikku hiljaa, kun sille vaan tarjotaan hyviä kokemuksia. Uskon, että tämä oli sellainen. Pisteitähän emme saaneet kuin reilut 58 %, mutta olen siihenkin saldoon tyytyväinen. Pelkästään jo se, että kroonisena jännittäjänä pystyin luotsaamaan näinkin paljon keskittymistä vaativaa hevosta läpi radan, on jo saavutus! Tästä on sitten lokakuun puolella kiva jatkaa - toivottavasti edelleen Ladylla. Ja kevätkaudella sitten HeA:10?
tiistai 30. syyskuuta 2014
Keskilinjaa etsimässä
1.9.2014 Primus Talli
Maiju - t. Lady
Viimeisellä tunnilla ennen ensimmäisen kolmen ratsukon rataharjoitusta keskityttiin etsimään keskilinjaa. Kenttä oli viimein kuivunut sellaiseen kuntoon, että meidän ryhmämme pääsi ratsastamaan ulkona. Meille oli rajattu kentän keskelle kouluradan levyinen mutta hieman pidempi alue. Korviimme saimme ensimmäistä kertaa korvanapit, jotka alun totuttelun jälkeen toimivat mainiosti. Tuntui, että Maiju oli aina ihan vieressä ja silmät vielä tavallistakin tarkemmin jokaisessa ratsukossa!
Keskilinjan etsinnät käynnistettiin käynnissä ja ravissa tekemällä voltteja pitkän sivun keskeltä. Maiju katsoi ensin voltit edestä ja sitten sivusta. Koko ryhmämme sai kehuja tarkasta ratsastuksesta, sillä keskilinja ja volttien muoto löytyi kaikilla nopeasti. Lady oli volteilla näppärä, eikä yleensä helposti litistyvä viimeinen neljänneskään tuottanut ongelmia.
Keskiympyrällä tehdyn alkulaukan jälkeen jatkettiin ympyrällä ravissa. A-merkissä on volttikuvio, joka osin on sama kuin ympyrä leikkaa. Sitä sitten tehtiin osastossa molemmista suunnista muutamia kertoja, ja nyt keskilinja olikin jo paljon vaikeammin hahmotettavissa. Etenkin suoristusvaiheessa monen ratsu puski liikaa jompaan kumpaan suuntaan, vaikka olisi aluksi ollutkin ihan oikealla tiellä.
Suurimmat haasteet keskilinjan kanssa meillä oli kuitenkin illan viimeisessä tehtävässä, laukkavoltissa. Ladylle laukka on muutoinkin haastavin askellaji, joten kymmenen metrin voltille kääntäminen tuntui lähes utopistiselta. Päädyssä laukannosto ja siitä pitkän sivun keskelle voltti, helpommin sanottu kuin tehty. Yllättäen vasemmalle tämä onnistui paremmin - heti, kun sai nostettua vasemman laukan... Oikealle laukan ylläpitäminen oli vaikeampaa, mutta onnistuimme siinäkin lopulta. Ladyn pitää laukata aika reippaasti ja vähän ravia pidemmässä ja matalammassa muodossa, jotta se ei pudota raville. Sellaisesta laukasta voltin tekeminen on haastavaa ja vaati aika paljon jalkaa myös kääntämiseen.
Kokonaisuudessaan tunti sujui hyvin. Sanoin Maijullekin, että alan ihan tosissaan pitää Ladysta. Laukassa on tosiaan omat haasteensa, mutta miellyttävä ravi korvaa paljon. Lady on minulle sopivan kokoinen ja sopivasti ratsastettava, ei laiska eikä liian reipas. Ja vaikka olimme ulkona ja ilta jo pimeni, se keskittyi tällä kertaa hyvin työntekoon eikä kummemmin ihmetellytkään mitään. Koitin myös muistella edellisen perjantain hevosesittelyn antia ja taitavan Camillan ratsastusta Ladylla. Etenkin riittävän reipas ravin tempo ja tuo onneksi jo itsekin hoksaamani pidempi muoto laukassa ovat asioita, jotka pitää jatkossakin muistaa.
Näillä eväin siis A-merkkiradalle!
Maiju - t. Lady
Viimeisellä tunnilla ennen ensimmäisen kolmen ratsukon rataharjoitusta keskityttiin etsimään keskilinjaa. Kenttä oli viimein kuivunut sellaiseen kuntoon, että meidän ryhmämme pääsi ratsastamaan ulkona. Meille oli rajattu kentän keskelle kouluradan levyinen mutta hieman pidempi alue. Korviimme saimme ensimmäistä kertaa korvanapit, jotka alun totuttelun jälkeen toimivat mainiosti. Tuntui, että Maiju oli aina ihan vieressä ja silmät vielä tavallistakin tarkemmin jokaisessa ratsukossa!
Keskilinjan etsinnät käynnistettiin käynnissä ja ravissa tekemällä voltteja pitkän sivun keskeltä. Maiju katsoi ensin voltit edestä ja sitten sivusta. Koko ryhmämme sai kehuja tarkasta ratsastuksesta, sillä keskilinja ja volttien muoto löytyi kaikilla nopeasti. Lady oli volteilla näppärä, eikä yleensä helposti litistyvä viimeinen neljänneskään tuottanut ongelmia.
Keskiympyrällä tehdyn alkulaukan jälkeen jatkettiin ympyrällä ravissa. A-merkissä on volttikuvio, joka osin on sama kuin ympyrä leikkaa. Sitä sitten tehtiin osastossa molemmista suunnista muutamia kertoja, ja nyt keskilinja olikin jo paljon vaikeammin hahmotettavissa. Etenkin suoristusvaiheessa monen ratsu puski liikaa jompaan kumpaan suuntaan, vaikka olisi aluksi ollutkin ihan oikealla tiellä.
Suurimmat haasteet keskilinjan kanssa meillä oli kuitenkin illan viimeisessä tehtävässä, laukkavoltissa. Ladylle laukka on muutoinkin haastavin askellaji, joten kymmenen metrin voltille kääntäminen tuntui lähes utopistiselta. Päädyssä laukannosto ja siitä pitkän sivun keskelle voltti, helpommin sanottu kuin tehty. Yllättäen vasemmalle tämä onnistui paremmin - heti, kun sai nostettua vasemman laukan... Oikealle laukan ylläpitäminen oli vaikeampaa, mutta onnistuimme siinäkin lopulta. Ladyn pitää laukata aika reippaasti ja vähän ravia pidemmässä ja matalammassa muodossa, jotta se ei pudota raville. Sellaisesta laukasta voltin tekeminen on haastavaa ja vaati aika paljon jalkaa myös kääntämiseen.
Kokonaisuudessaan tunti sujui hyvin. Sanoin Maijullekin, että alan ihan tosissaan pitää Ladysta. Laukassa on tosiaan omat haasteensa, mutta miellyttävä ravi korvaa paljon. Lady on minulle sopivan kokoinen ja sopivasti ratsastettava, ei laiska eikä liian reipas. Ja vaikka olimme ulkona ja ilta jo pimeni, se keskittyi tällä kertaa hyvin työntekoon eikä kummemmin ihmetellytkään mitään. Koitin myös muistella edellisen perjantain hevosesittelyn antia ja taitavan Camillan ratsastusta Ladylla. Etenkin riittävän reipas ravin tempo ja tuo onneksi jo itsekin hoksaamani pidempi muoto laukassa ovat asioita, jotka pitää jatkossakin muistaa.
Näillä eväin siis A-merkkiradalle!
maanantai 8. syyskuuta 2014
Voihan vastalaukka, ainakin osa 2
25.8.2014 Primus Talli
Maiju - t. Lady
Tämän tunnin alkajaisiksi jätin toimistoon viimein syksyn palautelapun. Siinähän aina saa kertoa omista tavoitteistaan ja siitä mitä haluaisi tunneilla tehdä. Lappuun voi myös laittaa toiveratsuja tai sellaisia, joilla ei missään nimessä halua ratsastaa. Minä otan lähtökohtaisesti aina vastaan sen ratsun, joka minulle annetaan. Luotan siihen, että opettaja on miettinyt jakoa ja haluaa minun ratsastavan juuri kyseisellä hevosella, jotta kehittyisin. Tapanani on kuitenkin listata yksi tai kaksi rakkainta hevosta, joilla haluaisin mennä, mikäli opettaja ne minulle sopiviksi katsoo. Yleensä nämä hevoset ovat sellaisia, joilla olen jo paljon tai edes jonkin verran ratsastanut.
Viime vuosina suosikkieni kanssa on ollut vaan hurjan huonoa tuuria: se hevonen, jonka olen lappuun laittanut, on muutaman kuukauden sisään joko myyty tai päästetty vihreämmille laitumille. Ensin lähti Mirja mammalomalle, sitten Foxy myytiin ja myöhemmin lopetettiin polvivaivojen vuoksi. Samoin Mikki pääsi kivuistaan, ja vuosi sitten Lulu palasi entiselle omistajalleen. Tänä vuonna laitoin lappuun yhden ainoan nimen, Diamanten. Kaksi päivää myöhemmin luin, että tamma on myyty. Diamanten omistaja on lupaava junioriratsastaja, joten parivaljakosta varmasti vielä kuullaan. Vaikka tuntuukin vähän haikealta, toivotan tietenkin mitä parhainta menestystä molemmille! Tammakin on vielä talven yli Primuksella, joten jokaviikkoisista jutusteluhetkistä ei tarvitse onneksi vielä luopua.
Mutta sitten itse tuntiin, jonka ratsastin jälleen Ladylla. Kenttä oli monsuunisateiden jäljiltä edelleen lillinkiä, joten jatkoimme maneesissa. Alkuveryttelyssä tehtiin heti A-merkin pohkeenväistöjä, tosin käynnissä. Tulimme siis keskihalkaisijalle ja väistimme siitä kohti uraa n. viisi metriä. Oli tärkeää huolehtia siitä, että hevonen aloittaa ja lopettaa väistön ratsastajan pyynnöstä, ei liukumalla minne sattuu. Lady osoittautui aika kuuliaiseksi väistöissä.
Ravissa tehtiin paljon lisäyksiä pitkille sivuille. Maiju halusi selvän eron lisäyksen ja harjoitusravitempon välille, ei taaskaan mitään liukuvia siirtymisiä. Ladyn kanssa sai tehdä hieman töitä, mutta lopulta se alkoi lisätä hienosti ja puhista työn touhussa.
Laukkaa mentiin paljon keskiympyrällä kaikki yhdessä - tosin välillä levittäydyttiin koko uralle, josta piti selviytyä hallitusti laukkaa rikkomatta takaisin keskiympyrälle sopivin välimatkoin. Ladylla saa edetä aika reilukkaasti ja vähän pidemmässä ja matalammassa muodossa, jotta se ei tiputa raville vaan alkaa kunnolla työntää takaa. Sainkin jatkuvasti mennä todella suurta ympyrää.
Tunnin päätehtävä oli A-merkin vastalaukkakuvio: käynnistä pitkä sivu vastalaukassa ja siirtyminen raviin. Myötälaukkaa ei nostettu, vaan toisella puolella sai työskennellä vapaasti. Arvasin jo etukäteen, että jos minulla on ollut vastaavan tehtävän kanssa vaikeuksia Diamantella, niin helpompaa ei ole Ladyllakaan. Ennen kuin ehdin edes aloittaa, Maiju jo helpottikin tehtävää meille: saimme tehdä pienen kiemurauran pitkän sivun alkuun, ja vastalaukasta siirryttiin lähes samantien raviin. Lady on kovin vaihtoherkkä hevonen, joten ei haluttu antaa sille mahdollisuutta vaihtaa. Toisaalta piti ehtiä palkitsemaan vastalaukasta, Lady kun nostelee helposti ihan mitä laukkaa sattuu.
Yllättäen vasen vastalaukka nousi helpommin kuin oikea. Jouduin käyttämään kiemurauran molemmissa suunnissa hyödyksi, eikä siltikään onnistunut läheskään joka kerta. Maiju sanoikin hyvin, että pitää jokaisessa nostossa olla yhtä skarppi ja valmistella yhtä huolellisesti, vaikka edellisellä kerralla olisikin onnistunut hyvin. Tämä tulee olemaan meille selvästi vaikein kohta A-merkin ohjelmassa.
Ihan lopuksi ravasimme vielä hetken, ja alan kyllä päästä Ladyn kanssa jo varsin kivaan harjoitusraviin. Mielestäni se ei liiku liian hitaasti, vaan alkaa jo vähän noustakin edestä. Teimme vielä parit pohkeenväistöt ravissa, ja ne sujuivat Ladyn kanssa oikein hyvin. Tästä on kiva jatkaa, vaikka laukan kanssa onkin edelleen aikamoisia haasteita!
Maiju - t. Lady
Tämän tunnin alkajaisiksi jätin toimistoon viimein syksyn palautelapun. Siinähän aina saa kertoa omista tavoitteistaan ja siitä mitä haluaisi tunneilla tehdä. Lappuun voi myös laittaa toiveratsuja tai sellaisia, joilla ei missään nimessä halua ratsastaa. Minä otan lähtökohtaisesti aina vastaan sen ratsun, joka minulle annetaan. Luotan siihen, että opettaja on miettinyt jakoa ja haluaa minun ratsastavan juuri kyseisellä hevosella, jotta kehittyisin. Tapanani on kuitenkin listata yksi tai kaksi rakkainta hevosta, joilla haluaisin mennä, mikäli opettaja ne minulle sopiviksi katsoo. Yleensä nämä hevoset ovat sellaisia, joilla olen jo paljon tai edes jonkin verran ratsastanut.
Viime vuosina suosikkieni kanssa on ollut vaan hurjan huonoa tuuria: se hevonen, jonka olen lappuun laittanut, on muutaman kuukauden sisään joko myyty tai päästetty vihreämmille laitumille. Ensin lähti Mirja mammalomalle, sitten Foxy myytiin ja myöhemmin lopetettiin polvivaivojen vuoksi. Samoin Mikki pääsi kivuistaan, ja vuosi sitten Lulu palasi entiselle omistajalleen. Tänä vuonna laitoin lappuun yhden ainoan nimen, Diamanten. Kaksi päivää myöhemmin luin, että tamma on myyty. Diamanten omistaja on lupaava junioriratsastaja, joten parivaljakosta varmasti vielä kuullaan. Vaikka tuntuukin vähän haikealta, toivotan tietenkin mitä parhainta menestystä molemmille! Tammakin on vielä talven yli Primuksella, joten jokaviikkoisista jutusteluhetkistä ei tarvitse onneksi vielä luopua.
Mutta sitten itse tuntiin, jonka ratsastin jälleen Ladylla. Kenttä oli monsuunisateiden jäljiltä edelleen lillinkiä, joten jatkoimme maneesissa. Alkuveryttelyssä tehtiin heti A-merkin pohkeenväistöjä, tosin käynnissä. Tulimme siis keskihalkaisijalle ja väistimme siitä kohti uraa n. viisi metriä. Oli tärkeää huolehtia siitä, että hevonen aloittaa ja lopettaa väistön ratsastajan pyynnöstä, ei liukumalla minne sattuu. Lady osoittautui aika kuuliaiseksi väistöissä.
Ravissa tehtiin paljon lisäyksiä pitkille sivuille. Maiju halusi selvän eron lisäyksen ja harjoitusravitempon välille, ei taaskaan mitään liukuvia siirtymisiä. Ladyn kanssa sai tehdä hieman töitä, mutta lopulta se alkoi lisätä hienosti ja puhista työn touhussa.
Laukkaa mentiin paljon keskiympyrällä kaikki yhdessä - tosin välillä levittäydyttiin koko uralle, josta piti selviytyä hallitusti laukkaa rikkomatta takaisin keskiympyrälle sopivin välimatkoin. Ladylla saa edetä aika reilukkaasti ja vähän pidemmässä ja matalammassa muodossa, jotta se ei tiputa raville vaan alkaa kunnolla työntää takaa. Sainkin jatkuvasti mennä todella suurta ympyrää.
Tunnin päätehtävä oli A-merkin vastalaukkakuvio: käynnistä pitkä sivu vastalaukassa ja siirtyminen raviin. Myötälaukkaa ei nostettu, vaan toisella puolella sai työskennellä vapaasti. Arvasin jo etukäteen, että jos minulla on ollut vastaavan tehtävän kanssa vaikeuksia Diamantella, niin helpompaa ei ole Ladyllakaan. Ennen kuin ehdin edes aloittaa, Maiju jo helpottikin tehtävää meille: saimme tehdä pienen kiemurauran pitkän sivun alkuun, ja vastalaukasta siirryttiin lähes samantien raviin. Lady on kovin vaihtoherkkä hevonen, joten ei haluttu antaa sille mahdollisuutta vaihtaa. Toisaalta piti ehtiä palkitsemaan vastalaukasta, Lady kun nostelee helposti ihan mitä laukkaa sattuu.
Yllättäen vasen vastalaukka nousi helpommin kuin oikea. Jouduin käyttämään kiemurauran molemmissa suunnissa hyödyksi, eikä siltikään onnistunut läheskään joka kerta. Maiju sanoikin hyvin, että pitää jokaisessa nostossa olla yhtä skarppi ja valmistella yhtä huolellisesti, vaikka edellisellä kerralla olisikin onnistunut hyvin. Tämä tulee olemaan meille selvästi vaikein kohta A-merkin ohjelmassa.
Ihan lopuksi ravasimme vielä hetken, ja alan kyllä päästä Ladyn kanssa jo varsin kivaan harjoitusraviin. Mielestäni se ei liiku liian hitaasti, vaan alkaa jo vähän noustakin edestä. Teimme vielä parit pohkeenväistöt ravissa, ja ne sujuivat Ladyn kanssa oikein hyvin. Tästä on kiva jatkaa, vaikka laukan kanssa onkin edelleen aikamoisia haasteita!
maanantai 25. elokuuta 2014
Rataharjoitusharjoitukset jatkuvat
18.8.2014 Primus Talli
Maiju - t. Lady
Rataharjoitusharjoitukset jatkuivat, tosin vähän väärän radan tehtävillä. Minähän en huomannut mitään outoa siinä, että teimme takaosakäännöksiä, jotka ovat heA:10-ohjelmassa, eivät suinkaan meidän sopimassamme A-merkissä... No, eivät harjoitukset koskaan hukkaan mene, ja tunnin jälkeenkin pysyttiin vielä alkuperäisessä suunnitelmassa ratsastettavan radan suhteen.
Viiden viikon kuivan hellekauden jälkeen taivas on auennut, ja vettä on tullut siihen malliin, ettei parhainkaan kenttä läpäise sitä määrää. Niinpä ahtauduimme kuumaan ja kosteaan maneesiin, jossa aloitimme huolellisilla kulmilla ja käynti-ravi-käynti-siirtymisillä pitkillä sivuilla. Tiesin jo, että Ladyn kanssa ensimmäisenä tehtävänä olisi kuitenkin saada se määrätietoisesti menemään kummassakin kierroksessa jokaiseen maneesin nurkkaan, sillä estevarasto tai oven edessä oleva tötterö järkyttävät välillä pikkutamman mieltä hyvinkin pahasti. Sain lopulta olla koko tunnin aika tomera tällaisten arkipäiväisten asioiden kanssa, kuten avonaisen katsomon portin tai yllättäen paikkaa vaihtaneen opettajan... Siirtymiset sen sijaan sujuivat helpommin, etenkin alaspäin. Ylöspäin Lady tuppasi taas ensin vähän hiipimään ennen ensimmäistä kunnollista raviaskelta. Kevyt huomautus raipalla oli siis taas tarpeen, mutta meni perille nopeasti ja pysyi muistissa koko tunnin.
Ravia ja laukkaa tehtiin myös keskiympyrällä. Nyt saimme pidettyä etäisyydet hienosti, eikä Maijun tarvinnut huomauttaa niistä lainkaan. Sen sijaan laukan tempoon kiinnitettiin huomiota, välillä ratsastettiin selvästi eteen. Minä sain ajatella vähän ylämäkeen, jotta Ladyn laukka alkaisi rullata paremmin. Olin jopa puolikevyessä istunnassa osan aikaa ja annoin tamman vaan painella menemään. Laukka olikin paljon parempaa kuin viimeksi, joskin näin moottoria käynnisteltäessä tuntui edelleen aika etupainoiselta.
Takaosakäännöksiä valmisteltiin avotaivutuksin, samalla kontrolloitiin käynnin tempoa. Piti pystyä kokoamaan ja taas lisäämään ilman, että tahti muuttui. Sitten ryhdyttiin kääntämään itsenäisesti kentän poikki ja tekemään takaosakäännöksiä omaan tahtiin. Ladya piti kääntää todella reilusti, muutoin se vaan jatkoi kävelemistä. Oikealle se teki lopulta hienoja käännöksiä varsin helposti, vasen oli selkeästi vaikeampi. Oma painokin lipsahti väkisin väärään suuntaan.
Käännösten välissä tehtiin pitkä pätkä laukkatyöskentelyä jälleen keskiympyrällä. Nyt ei tyydytty temponlisäyksiin, vaan myös koottiin selvästi laukkaa välillä. Ladyn kanssa päästiin kyllä eteenpäin, mutta kokoaminen oli todella vaikeaa. Siinä sai olla kaikki mahdolliset avut käytössä, että tamma alkoi polkea edes vähän alleen ja nousta edestä ilman, että sen mielestä tuli niin vaikeaksi, että oli pakko luistaa tiputtamalla raviin.
Kun viimeisten käännösten jälkeen saatiin alkaa keventää, oli ihan pakko vielä hetki fiilistellä harjoitusravissa. Ladyn ravi on sen verran miellyttävää, että saan sen kanssa pidettyä aika hyvin oman istuntani kasassa ilman, että kenotan liikaa taakse. Ravissa ollaan lisäksi löydetty yhteinen sävel muutoinkin aika mukavasti, mutta radan ratsastusta ajatellen laukkatyössä riittää kyllä vielä harjoiteltavaa.
Takaosakäännöksiä valmisteltiin avotaivutuksin, samalla kontrolloitiin käynnin tempoa. Piti pystyä kokoamaan ja taas lisäämään ilman, että tahti muuttui. Sitten ryhdyttiin kääntämään itsenäisesti kentän poikki ja tekemään takaosakäännöksiä omaan tahtiin. Ladya piti kääntää todella reilusti, muutoin se vaan jatkoi kävelemistä. Oikealle se teki lopulta hienoja käännöksiä varsin helposti, vasen oli selkeästi vaikeampi. Oma painokin lipsahti väkisin väärään suuntaan.
Käännösten välissä tehtiin pitkä pätkä laukkatyöskentelyä jälleen keskiympyrällä. Nyt ei tyydytty temponlisäyksiin, vaan myös koottiin selvästi laukkaa välillä. Ladyn kanssa päästiin kyllä eteenpäin, mutta kokoaminen oli todella vaikeaa. Siinä sai olla kaikki mahdolliset avut käytössä, että tamma alkoi polkea edes vähän alleen ja nousta edestä ilman, että sen mielestä tuli niin vaikeaksi, että oli pakko luistaa tiputtamalla raviin.
Kun viimeisten käännösten jälkeen saatiin alkaa keventää, oli ihan pakko vielä hetki fiilistellä harjoitusravissa. Ladyn ravi on sen verran miellyttävää, että saan sen kanssa pidettyä aika hyvin oman istuntani kasassa ilman, että kenotan liikaa taakse. Ravissa ollaan lisäksi löydetty yhteinen sävel muutoinkin aika mukavasti, mutta radan ratsastusta ajatellen laukkatyössä riittää kyllä vielä harjoiteltavaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)