Hiulihei!

13.8.2012  Primus Talli

Maiju - r. Mikki

Edellisen viikon lievän epäonnistumisen jälkeen meinasi polvet pettää hevoslistaa lukiessa: Mikki! Ei todellakaan siis mitään pehmeää laskua enää, sillä Mikki (Midtnight) on vaativien luokkien kouluratsu ja kuulemma vaativa myös ratsastaa. Ruunalla on hyvin passimainen käynti, ja jos siltä vaatii liikaa käynnissä, siltä palaa hermo. Toisaalta se ei Maijun mukaan myöskään voi ymmärtää sitä, että selässä vaan vähän hipelletään, joten Mikkiä pitää uskaltaa silti ratsastaa. 

Ruunahan on aivan kertakaikkisen hurmaavan näköinen paksun otsatukkansa alta kurkkiessaan, ja oli karsinassakin oikein kiltti. Kun sain sovitettua kaikki kuusi suojaa oikeisiin paikkoihin Mikin jaloissa, kävelimme rauhassa kentälle, jossa hyppäsin selkään. Ja voi mahdoton miten valtavan suuri ruuna oli! Tai oikeastaan se ei tuntunut varsinaisesti korkealta, mutta sen pää tuntui pitkin ohjin kävellessä olevan ainakin kahden metrin päässä käsistäni. Mikki liikkui reippaasti itsekseen, joten ei kun avoimin mielin uuden haasteen kimppuun.

Maiju neuvoi ottamaan heti alussa ohjat kunnolla käteen ja ratsastamaan Mikkiä rohkeasti jalat lähellä. Aloitimme heti käynnissä tekemällä voltin kulmaan ennen pitkää sivua ja sen jälkeen tekemällä pohkeenväistöä uralta sisään jokusen metrin. Sitten suoristus ja pysähdys, josta suoraan kohti lyhyttä sivua. Minä vähän hätäilin alkuun käynnin kanssa, mutta Maiju käski vaan rauhoittaa tahtia niin, että tunnen selvästi kaikki neljä jalkaa. Mikki tuntui menevän tosi hitaasti, mutta se selvästi rentoutui, kun ei tarvinnut niin kovin nopeasti miettiä mihin jalkansa asettaa. Volteilla ja suunnan muutoksen yhteydessä tehdyn ravipätkän aikana aloin saada juonesta kiinni. Kun olimme väistättäneet molempiin suuntiin, ravasimme ja laukkasimme suurella pääty-ympyrällä. Taas kerran kun piti asetuksen, ulko-ohjan ja molemmat jalat töissä, alkoi homma toimia.

Välikäynnin jälkeen jatkoimme kuten torstaina: kevyttä ravia ja pitkien sivujen keskelle käyntisiirtymiset mahdollisimman vähin ohjeavuin. Lyhyiden sivujen keskelle tehtiin voltti, jonka avulla myös tasattiin aina tarvittaessa välimatkoja. Kun tehtävä sujui kevyessä ravissa, siirryttiin harjoitusraviin. Mikin ravi on aika isoa, mutta oli alkutuntiin verrattuna paljon helpompaa istua, kun ruuna kulki suht oikeinpäin.

Lopulta jätettiinkin käyntisiirtymiset pois ja nostettiin pitkän sivun alusta laukka, tehtiin päätyyn iso voltti laukassa ja siirryyttiin seuraavalla pitkällä sivulla takaisin raviin, jossa tehtiin toiselle lyhyelle sivulle taas iso voltti. Mikin laukka on aika ihanan tuntuista, tosin Maijun mukaan ratsuni oli vähän turhan pitkä. Koitin komentaa sitä pohkeella samaan aikaan puolipidätteitä tehden, mutta Mikki ei millään meinannut alkaa kantaa itseään - kunnes sitten jälleen kerran hoksasin, että vatsa- ja reisilihaksia käyttämällä pääsee paljon helpommin haluttuun lopputulokseen... Tunne oli kyllä aika makea, kun hevosen selkä oikein nousi laukan pyöristyessä.

Tunnin päätteeksi totesin Maijulle, että taisin vähän tykästyä Mikkiin. Se oli jotenkin hyvin minun tyyppinen hevonen, sellainen, jota saa ja pitää ratsastaa, mutta joka sitten todella palkitsee työnteon. Ehkä Mikillä oli hyvä päivä, mutta joka tapauksessa se oli oikein yhteistyöhaluisella tuulella, vaikka auringon laskiessa kentällä parveilleet ötökät sitä etenkin pysähdyksissä vähän kiusasivatkin. Olisipa kiva päästä ruunan kyytiin toisenkin kerran.

Jotain tuttua, jotain uutta

9.8.2012 Primus Talli

Pirita - t. Lulu

Syyskauden ensimmäisellä Piritan tunnilla jatkoin sujuvasti siitä, mihin kevätkauden viimeisellä tunnilla jäin: pääsin Lulun tuttuun kyytiin. Se oli maanantain kaudenaloituksen jälkeen pieni helpotus, sillä pystyin hieman enemmän keskittymään nyt omaan itseeni uuden hevosen opettelun sijaan.

Sain juonesta aika nopeasti kiinni käynnissä, jossa aloitimme tekemällä vapaasti pysähdyksiä uralla. Muutoin etenevässä käynnissä piti ratsastaa huolelliset kulmat. Minua Pirita neuvoi asettamaan ajoissa sisäpohkeen ympärille ja kääntämään sitten myös koko hevosen etuosaa ulkoavuilla. Muutoin Lulu punkeaa ulkolavan helposti ulos. Suurella ympyrällä alkuravissa ja laukassa ulkoavuilla oli myös erittäin suuri merkitys, jotta sain Lulun haluamalleni reitille ja asettumaan rehellisesti.

Päivän teemana oli muutenkin siirtymiset, jotka sopivat Lululle erinonmaisesti: tunnin alussa sen saa sopivasti hereille ja tunnin lopussa sopivasti kuulolle, kun se innostuksissaan vaan juoksisi. Jatkoimme edelleen kevyessä ravissa niin, että jokaisen sivun keskellä tuli kuusi askelta käyntiä, ei enempää eikä vähempää. Ajatuksena oli siirtyä käyntiin lopulta pelkällä istunnalla ilman voimakasta pidätettä ohjilla. Pirita varoitti, että Lululla saattaa joutua tämän eteen tekemään hieman töitä, mutta tamma oli alusta asti hienosti kuulolla. Kun tehtävä sujui kevyessä ravissa, jatkettiin samaa harjoitusravissa.

Ravista laukkaan siirtymiset teimme pääty-ymyrällä aina tietyssä kohdassa ympyrää. Tässä vaiheessa Lululla alkoi keittää, kun se olisi mielellään vaan laukannut. Nostot onnistuivat oikeista kohdista, mutta hevonen oli kovin jännitynyt. Itse laukassa ei ollut ongelmia.

Loppuravissa en sitten tosiaankaan päässyt helpolla, sillä Lulun vaudin hillitsemiseksi sain käyttää kaikki loput voimani. Unohdin aluksi pitää pohkeet lähellä  hevosta ja ratsastin taas vaan ohjalla. Pirita huomauttikin, että annan Lululle ristiriitaisia merkkejä, kun jalkani ovat irti. Kun keräsin itseni lähelle hevosta, sain Lulun ihan kohtuullisesti järjestykseen. Kovin pitkälle ohjalle sitä ei tarvinnut päästää, ettei se olisi taas alkanut kiihdyttää.

Olin tuntiin lopun pienestä taistelusta huolimatta kuitenkin oikein tyytyväinen, sillä sain taas ratsastuksen juonesta kiinni kesätauon jälkeen. Uusi ryhmäkin tuntui oikein mukavalta tervetulotoivotuksineen, vaikka tunti onkin minulle turhan aikainen ja aiheuttaa hieman ylimääräisiä järjestelyitä töissä. Pirita kyseli tunnin päätteeksi, että mitä haluaisimme kauden aikana tehdä. Nyt sitten seuraavaksi harjoitellaan taas jotain rataa, kun vielä pystyy menemään ulkona. Radan ratsastuksen jälkeen tulee estejakso, ja sen jälkeen kankijakso.

Veljessä vara

6.8.2012 Primus Talli
Maiju - r. David

Niin, veljessä oli vara tällä kerralla, mutta ei ainakaan ensimmäisen kerran perusteella parempi.

Syyskauden kynnyksellä tallin nettisivuilta löytyi odotettu mutta pelätty tieto: Foxy on myyty. Minulta lähti siis jo toinen suosikkihevonen "alta", mutta näin on varmasti Foxyn kannalta parempi. Toivottavasti se kestää kevyemmässä käytössä uudella omistajallaan, luonnehan sillä on ihan täysi kymppi!

Foxylla en siis voi enää ratsastaa, mutta tallille jäi sen kaksi isoveljä: Darioso ja uudempi tulokas, mutta samaa vuosikertaa edustava SG David. Jälkimmäinen oli jaettu minulle syyskauden ensimmäiselle tunnilleni. Huomaan yhtäkkiä ratsastavani ainakin nyt alkukaudesta kahdesti viikossa, kun sain lunastaa entiseltä ryhmäläiseltäni hänen paikkansa maanantai-illassa, tuore hevosenomistaja kun on.

Varoittelin Maijua etukäteen, että olen ollut ratsastamatta juhannuksesta asti. Vielä kun hevonen oli täysin uusi tuttavuus, osasin odottaa ensimmäisestä tunnista hieman hapuilevaa. Sitähän se sitten olikin. Paikoitellen saimme Davidin kanssa aikaiseksi ihan kivoja pätkiä, mutta tuntia leimasi ratsastajan arkuus ja etenkin hitaus. En uskaltanut vaatia osaavalta ruunalta heti riittävästi, enkä toisaalta pystynyt reagoimaan sen ajoittain hieman haahuilevaan liikkeeseen riittävän nopeasti. Kaiken kukkuraksi sain Maijulta useita huomautuksia käsien paikasta ja nyrkkien asennosta, joten tuntui vähän niin kuin olisi taas kerran aloittanut alusta koko ratsastuksen!

Teimme aluksi pitkillä sivuilla pohkeenväistöä kahdessa osassa niin, että välillä piti ehtiä suoristaa. Väistössä oli huolehdittava riittävästä poikituksesta sekä siitä, ettei käynti hidastunut. David väisti helposti vähän, mutta Maijun patistaessa parempaan, saikin kunnon poikituksen eteen tehdä jo vähän töitä.
Kevyessä ravissa suurella ympyrällä keskityimme asettamiseen: käsi ei saanut suuntautua ulos eikä alas vaan napaa kohti, eikä asetus myöskään tarkoita sitä, että ohjasta vedetään. Tässä sain Davidin kovin helposti kovin vahvaksi, ja ajoittain se jopa vähän juoksi. Vasempaan kierrokseen onnistuimme paremmin.

Ehdimme harjoitella myös laukannostoa käynnistä. Lyhyen sivun keskellä tehtiin suuri voltti ja tasattiin etäisyyksiä. Pitkälle sivulle käännettiin selvästi uran sisäpuolelle, ja pitkän sivun keskeltä nostettiin suoralla hevosella laukka. Lyhyen sivun keskellä siirtyminen raviin ja kulmaan vielä ravivoltti ennen käyntiin siirtymistä toisen pitkän sivun keskellä. David tuli tässä tehtävässä aika mukavan tuntuiseksi, joskin se ensin poikitti ja mutkitteli voimakaasti nostossa. Kun ymmärsin pienentää apujani ja pitää hevosen edestä suorana, se parani huomattavasti.

Loppuravi on aikamoista kaahotusta heti, kun koitin antaa pidempää ohjaa. Lyhyemmällä ohjalla David oli sen tuntuinen, että siitä olisi voinut olla kivakin jatkaa... Kaikenkaikkiaan se muistutti huomattavasti enemmän Dariosoa kuin Foxya - tosin en ole mennyt Dariosolla kuin kaksi tuntia, joten vertailukohtaa ei hurjasti ole. Samanlaista sielujen sympatiaa en vielä Davidin kanssa kokenut kuin mitä Foxyn, vaikka Davidkin oli karsinassa kovin kiltti, ei tosin yhtä seurallinen kuin pikkuveljensä.

Eteen, alas

26.6.2012 Primus Talli

Johanna - r. Wille

Viimeinen tunti ennen kesätaukoani sujui huomattavasti aurinkoisemmissa merkeissä kuin kaksi edellistä. Minulle oli merkitty tallin taituri, Pyhää Yrjöäkin joskus vääntänyt Wille. Tämä itsetietoinen ruuna on mainio ratsu niille, jotka haluavat välillä päästä vähän fiilistelemään vaativampien liikkeiden kanssa. Minä menin Willellä nyt vasta toista kertaa, ja koska se ensimmäinen kerta oli juuri nivelsiteideni venähtämisen jälkeen lasta jalassa, kiipesin selkään aika avoimin mielin.

Tunnin piti Johanna, ja hyvän tunnin pitkin. Se oli aika erilainen, sillä varsinaista kouluvääntöä teimme todellä vähän. Ajatuksena oli alusta lähtien se, että hevosta pitää pystyä ratsastamaan ensin sekä pitkänä että rentona moottori käynnissä. Sitten vasta kootaan. Ratsastimme siis alusta asti hevoset todella rennoiksi eteen ja alas, pitkällä ohjalla. Willelle tämä oli erityisen hyvä harjoitus, koska se vetää itsensä kovin helposti virkkuukoukkumaiseen muotoon. Aikani kun houkuttelin, se venytti oikein kunnolla ja korvat alkoivat lurpattaa. Vauhtikaan ei kiihtynyt, mtä se kuulemma helposti tarjoaa.

Teimme näin käyntiä ja pitkät pätkät ravia suurella ympyrällä. Välillä kokeilimme vapaasti kentällä, säilyykö sama tunne myös suoralla uralla. Ympyrälle sai aina palata, jos rentous alkoi hukkua. Ympyrällä lisäsimme lopulta käyntityöskentelyyn voltin ympyrältä sisään ja siitä neljäsosaympyrän päähän laukannoston. Wille ei meinannut millään tajuta, että pyysin sitä ihan oikeasti siinä pitkässä muodossa laukkaan. Kun pääsimme tästä yhteisymmärrykseen, onnistui nosto ja puolikkaan ympyrän laukkaaminenkin ihan kivasti edelleen rennolla ratsulla. Myös pidempi laukkapätkä koko kentällä tuntui mukavalta, eikä Wille kiihdytellyt yhtään. Päin vastoin, se vaikutti oikein tyytyväiseltä uuteen asentoonsa!

Mutta sitten Johanna pisti meidät ja hevoset töihin ja käskikin koota ratsut. Ravasimme ja laukkasimme lyhyemmällä ohjalla, molemmat ryhdikkäinä, sekä ratsastaja että hevonen. Johanna haki tyylikästä asentoa, ja korjasi jokaisen istuntavirheitä vuorollaan. Alun rentous hieman hämäsi, sillä annoin Willen ensin olla edelleen liian pitkällä ohjalla. Se kuitenkin tuli lopulta myös aika mukavasti kootuksi.

Tunnin loppupuolella ehdimme vielä tehdä pienen tehtävän, jossa tulimme käynnissä lyhyelle sivulle, teimme käännöksen takaosan ympäri vasemmalle keskihalkaisijan jälkeen ja heti perään toisen oikealle. Kun jälleen palasimme keskihalkaisijan kohdalle, nostimme laukan. Johanna oli tyytyväinen siihen, että me kaikki onnistuimme ilman erillisiä yksityiskohtaisia ohjeita tekemään nämä liikkeet, jotka tulivat kuitenkin aika lyhyin välein toisistaan. Hän neuvoi ottamaan aikaa ja käyttämään lyhytkin sivu kokonaan hyödyksi: keskihalkaisijan jälkeen asetus, kokoaminen avotaivutusmaisesti ja sitten käännös, josta suoristus. Tämän jälkeen sama toiseen suntaan. Tällaisessa tehtävässä lyhytkin sivu on yllättävän pitkä, kun sen käyttää kokonaan hyödyksi!

Wille oli oikein mukava koko tunnin, eikä varmaan vähiten siksi, että harjoitusravia ei tehty käytännössä lainkaan. Willen ravi on nimittäin v-a-l-t-a-v-a-a, ja sen suuruuden tuntee jo keventäessäkin. Willestä  jäi siis hyvä fiilis, ja tämän tunnin myöstä oli mukava jäädä pienelle kesätauolle. Loppukesästä onkin sitten edessä uusi ratsastuspäivä ja uusi ryhmä.

Ääripäästä toiseen

18.6.2012 Primus Talli
Pirita - t. Hipsu

Jos viime viikolla ei menty mihinkään, tällä viikolla mentiin sitten senkin edestä. Pirita oli varmaan katsonut, että minun on aika oppia olemaan vetämättä, ja jakanut ratsukseni Hipsun. Hipsuhan on mitä kaunein suomenhevostamma, tarkka karsinastaan ja tarkka siitä, että suusta ei vedetä. Hipsu osaa yhtä ja toista, ja oikein päin mennessään on höynenenkevyt. Väärin päin tamma taas juoksee minkä kintuistaan pääsee, ettei vaan häviäisi kierrosajassa muille.

Pirita piiskasi meitä ja erityisesti minua ratsastamaan kokonaisvaltaisesti. Hipsua kun ei voi ratsataa pelkillä käsillä, eikä pelkillä jaloillakaan, vaan mukaan on otettava koko kroppa, niin oma kuin hevosenkin. Aluksi jalustimeni olivat liian pitkät, enkä saanut jalkoja lähelle. Kun sain, en meinannut uskaltaa käyttää niitä, koska pelkäsin Hipsun lähtevän maata kiertävälle radalle. Pirita rauhoitteli ja huomautti, että tamma on ihan kontrollissa olevan näköinen. Puolipidätteitä ulkoa, jalat kiinni kyljissä ja myötäys heti kun hevonen myötää, niin sitä joutuu ja saa ratsastaa reilusti pohkeillakin.

Saimme aikaiseksi alkuverytelyssä ihan hyviä pätkiä. Mutta heti  kun Hipsu olisi halunnut hieman kiihdyttää, sorruin vetämään ja keventämään istuntaani syvällä satulassa lähellä hevosta istumisen sijaan. Hipsuhan ei tästä pidä, vaan pistää kaikin tavoin vastaan nostamalla turvan taivaisiin ja juoksemalla entistä lujempaa. Jouduinkin aina välillä vetämään hetken henkeä, keräämään jalat hevosen kyljille, asettamaan ja tekemään ulkoa selkeitä puolipidätteitä. Sitten taas tuli hyvä pätkä.

Ongelmahan on oikeastaan vain ravissa, sillä niin käynnissä kuin laukassakin paketti pysyy paremmin kasassa. Laukassa onnistuimmekin tällä kerralla ehkä parhaiten. Myös aivan lopuksi ympyrällä tehtyä kokoaminen ja ympyrän pienenys ja suurennut tarmokkaassa mutta kontrolloidussa ravissa onnistui aika hyvin.

Siinä välissä tunnin teemana oli kuitenkin vastataivutus ympyrällä. Neljäsosa ympyrää siis sulkua niin, että hevosen asettuu ja taipuu ulospäin, banaaniksi ulkopohken ympärille. Neljäsosa suoraan ja taas neljäsosa taivutusta. Tätä teimme molempiin suuntiin ja monta kertaa. Hipsu taipui ja asettui, kun vaan muisti ratsastaa koko hevosta. Muoto kyllä nousi ja tamma vähän jännittyi, mutta jumpattua ainakin tuli. Myös minun...

Tunnin jälkeen kyllä ärsytti: miksi hevosen vauhdin kiihtyessä keskittymiskyky aina herpaantuu? Juuri silloinhan sitä pitäisi oikein skarpata. Pirita sanoi hyvin loppuravin kiihtyessä, että nyt ei saa luovuttaa, että ihan loppuun asti pitää mennä minun vauhtiani. Sama ajatus pitäisi säilyttää koko tunnin - etenkin, kun olen mennyt Hipsulla jokusen tunnin, ja siellä joukossa on yksi aika onnistunutkin...

Tuskien taival

11.6.2012 Primus Talli

Maiju - t. Kia

Jatkoimme avotaivutuksia, mutta tällä kerralla Maijun opastuksessa ja keskihalkaisijalla pelkästään käynnissä. En saanut jatkaa Lassilla, vaan tyrmistyksekseni listasta löytyikin Kia. Tamma oli edellisellä vaativalla estetunnilla, jossa se paineli tasaiseen tahtiin varman näköisesti esteistä yli. Minunkin kanssani se paineli tasaiseen tahtiin, mutta se tahti oli niin olematon, että tunnista Kian kanssa tuli taas tuskien taival.

Alkuveryttely tehtiin sekä koko uralla käynnissä runsain voltein että yhdellä suurella ympyrällä ravissa ja laukassa. Olin vaipua epätoivoon, sillä en saanut Kiaa missään vaiheessa tuntumaan siltä, että se liikkuu itsekseen eteenpäin. Oli aivan kuin sillä olisi ollut nopeusrajoitin päällä! Toisaalta jossain vaiheessa Maiju jo sanoi, että Kian en tarvitse liikkua yhtään reippaammin, ainoastaan tahdikkaammin. Se olisi taas vaatinut jonkin asteista kokoamista, mutta tamman omintakeinen tyyli sai minut lähinnä vaan matkustamaan sen selässä. Kun edes yritin asettaa ja taivuttaa, meno tuntui hieman paremmalta. Tokihan asetus ja taivutus hidastivat vastaavasti menoa, joten tuntui, että sekä liikettä että tahtia asettuneella hevosella oli mahdotonta saada yhtäaikaa.

Avotaivutuksia valmistelimme ensin ratsastamalla pelkkä keskihalkaisija suoralla hevosella. Sitten teimme sen alkuun yhden voltin ja jatkoimme suoraan asetetulla hevosella. Lopulta jätimme voltilta taivutuksen ja teimme avotaivutusta koko keskihalkaisijan. Väänsin ja käänsin, eikä taivutuksesta meinannut tulla mitään. Vasta kun hieman hermostuin ja sain riittävän tarmonpuuskan ja patistelin Kian ihan oikeaan avotaivutukseen. Suorituksemme parani siis loppua kohti, mutta ei silti ollut kehuttavaa missään vaiheessa.

Kun lopuksi piti nostaa laukka keskihalkaisijalta suoralla hevosella, Kia ei tietenkään lotkauttanut korvaansa. Toisella yrityksellä sentään nousi... Ja hei, ainakin suoraan ratsastaminen tällä tammalla onnistui!

Varoittelin Maijua jo alkutunnista ohjeita kysyessäni, että toistaiseksi ainoa tuntini Kialla oli täysi katastrofi. Maiju ei uskonut minua, ja väitti ystävällisesti tunnin jälkeen, ettei tämäkään tunti ollut. Ravi ja laukka olivat kuulemma näyttäneet ihan hyvältä, mutta että käynti oli ollut se vaikein. Sain eteenäpinpyrkimykseen hyvän neuvon: annoin napakasti pohkeita aina kymmenen askeleen välein, loppuajan jalat olivat hiljaa ja rentoina. Tämä on hevoselle paljon mielyttävämpää ja tehokkaampaakin, kuin koko ajan pumppaaminen. Kia on vaan niin valtava, että sen soisi liikkuvan pitkällä askeleella ja rennosti, vaikka tosiasiassa tamman liikkeet eivät ole mitenkään erityiset. Se ehkä luo paikoin illuusion siitä, että Kia liikkuu liian hitaasti. Maiju myös muistutti meitä kaikkia, että jos pyydämme hevoselta jotain, ei pidä olettaa, että se heti toteutuu, vaan antaa ratsulle aikaa. Erittäin hyvä neuvo!

Tunnin epäonnistumiseen vaikutti varmasti sekin, että erehdyin kyselemään ennen tuntia Piritalta ja Maijulta syksyn tuntijärjestelyistä. Vapaita paikkoja oli vain muutama, ja se ainoa vapaa Piritan tunti oli minulle täysin mahdottomaan aikaan. Tuntui, että kaikki muut ovat jo saaneet sovittua tunneista ja ainoastaan meidän ryhmämme oli vielä ilman tarkempaa tietoa esim. syksyn opettajasta. Harmitti. Kiukutti.

Pyysin Piritaa pitämään minut ja muut ryhmäläiseni mielessä, jos jostain kuin ihmeen kaupalla vapautuisi paikkoja hänen ryhmissään. Ja kuinkas ollakaan, heti seuraavana päivänä Pirita soitti ja kertoi, että hänen torstain alkuillan ryhmässään olisi yksi paikka. Ajankohta ei edelleenkään ole paras mahdollinen, mutta on se parempi kuin maanantaiyö. Lisäksi Pirita vannoi ja vakuutti, että pärjään kyseisessä ryhmässä, joten tartuin tilaisuuteen. Nyt pari muutakin vanhasta ryhmästämme on saanut tuntinsa sovittua toiseen ajankohtaan. Sääli, että huippukiva porukkamme sitten lopulta hajosi, mutta toivottavasti näemme tallilla jatkossakin.

Istuntakurssi

5-8.6.2012 Primus Talli

Johanna - r. Bena

Olin ilmoittautunut kesän alkuun viiden päivän mittaiselle istuntakurssille, joten ratsastuksia tuli kahdeksan kahdeksaan päivään. Loppuviikosta olin valmis mottaamaan jokaista, joka väittää, ettei ratsastus ole urheilua... Istuntakurssin tunnit eivät edes olleet fyysisesti kovin vaativia, henkisesti ehkä enemmänkin!

Kurssin piti kokonaisuudessaan Johanna, ja ratsastin kaikki viisi tuntia Benalla. Niin, sillä samalla Benalla, jolla pari viikkoa sitten en olisi enää koskaan halunnut mennä. Pentti oli oikein lupsakka kaveri istuntakurssille, ja sen miellyttävissä askallajeissa oli hyvä koittaa saada itseään oikeaan asentoon. Benan asennosta en koko kurssin aikana juurikaan välittänyt, vaan yritin keskittyä sisäistämään, toteuttamaan ja muistaman edes osan Johannan hyvistä neuvoista istunnan parantamiseksi.

Ensimmäisen tunnin ratsastimme ulkona kentällä. Johanna tsekkasi meiltä kultakin alkutilanteen laittamalla kaikki ratsastamaan yksitellen keskihalkaisijaa. Siinä paljastui karusti se, istuuko satulassa suorassa. Ratsastajan suoruuteen vaikuttaa myös hevosen suoruus: jos ratsu painaa voimakkaasti toiseen suuntaan, ratsastaja kompensoi tätä helposti. Pentti paineli suoraan suht vaivattomasti, joten minäkin pystyin helposti istumaan suoralla keskellä.

Koitimme siis etsiä istuinluitamme mielikuvana Johannan käyttämä hännän päällä istuminen. Suorutta testasimme myös pitkän sivun sisäpuolella laukassa. Ympyrällä taas pohdittiin, miten kroppa kääntyy kun hevonen kääntyy.

Toisella tunnilla jatkoimme ulkona ja keskityimme lantion joustoon eli alueeseen housun vyötäröstä reisiin. Teimme puolipitkin ohjin paljon käyntivoltteja, useilla perättäisillä kevyillä avuilla käynti-ravi-siirtymisiä ja siirtymisiä takaisin käyntiin ilman pidättämistä ohjilla.

Kertasimme myös painoapua laukannostossa, jossa ratsastajan katse ja sitämyöten myös paino helposti suuntautuu alas hevosen sisäjalkaan. Käytännössä nostimme laukan suurella pääty-ympyrällä, laukkasimme puoli kierrosta ja siirryimme raviin toiseksi puolikkaaksi. Samalla tuli siis harjoiteltua laukannostoa, siirtymistä takaisin raviin sekä lantion joustoa.

Loput tunneista pääsimme ratsastamaan maneesissa. Kolmannen tunnin aloitimme peilailemalla itseämme sekä edestä että sivulta. Koitimme tsekata, että istumme suorassa, ja tarkkailla, miltä näytämme lantion joustaessa oikein. Peilien avulla tarkistimme myös paikkamme satulassa, sillä takakaaren eteen pitäisi mahtua kämmenen verran tyhjää tilaa. 

Käsien asennon määrittelemisessä peilit olivat myös paikallaan: niiden avulla pystyi kätevästi etsimään oikean paikan sekä pituus- että korkeussuunnassa. Tätä harjoittelimme myös laittamalla raipan poikittain peukaloiden alle, jolloin nyrkit vääntyivät automaattisesti pystyyn. Vielä kun nyrkkien väliin sai jätettyä sen yhden nyrkin verran tyhjää, samoin kuin alle, alkoi käsien asento olla kohdillaan. Käynnissä joutuu toki hieman enemmän myötäämään käsillä, muta ravissa keinuva liike katoaa ja kädet voivat olla aivan paikoillaan. Johannan mukaan monella kuitenkin tulee ravissa hyvinkin automaattisesti mm. sahaavaa liikettä ravin tahdissa. Raippa paljasti armotta väärät asennot, ja myös sen, vedämmekö tarpeettomasti pidätettäessä taakse. Käytännössähän käsien ei silloin tarvitsisi liikkua yhtään mihinkään ainakaan niin, että sen ulkopuolinen huomaa. Harjoitus oli todella tehokas ja havainnollistava, etenkin kun olimme ensin asettaneet ohjat syvälle sormien juureen. (Samaa raippaharjoitustahan käytimme aiemmin myös Piritan johdolla hevosen raamin määrittämisessä.)

Jalan paikkaa haimme venyttelemällä jalkoja ulospäin, kääntämällä varpaita sisään ja kantapäätä ulos. Polvilumpion pitäisi osoittaa eteen, ei sivulle. Reiden tulisi olla kiinni satulassa kuitenkaan puristamatta. Soppaa hämmentää tietenkin myös jalustimen pituus, joka kouluratsastuksessa oikeaoppisesti ulottuu rentona roikkuvan jalan kehräsluun ja kengän kantapään puoleen väliin. Jalka pitää saada jalustimeen vain varpaita nostamalla, ei polvea koukistamalla. Polvesta varpaisiin pitäisi muodosta pystysuora linja, mutta luonnollisesti jalan asentoa pitää muokata satulan mukaan.

Neljännellä tunnilla tehtiin aika paljon laukkaa lähinnä ympyröillä mutta myös suoralla uralla. Johanna katsoi vuoron perään meidän asentoamme ja lantion liikettä. Olimme edellisenä päivänä hieman keskustelleet myös painoavusta pohkeenväistössä verrattuna painoapuihin ympyrällä, mutta oikeastaan vasta tällä tunnilla pääsimme kokeilemaan väistöä käytännössä. Tulimme lyhyeltä sivulta keskihalkaisijalle ja väistimme uralle. Väistättävä pohjeapu pyrittiin antamaan aina kun oli ulkotakajalan vuoro. Paino piti pitää väistättävän pohkeen puolella, jolloin se ohjaa hevosta oikeaan suuntaan.

Lopuksi Johanna asetteli meidät kaikki vielä kerran oikeaan asentoon nousemalla jakkaralle hevosen viereen ja katsomalla molemmilta puolilta miltä asentomme "meidän omilla silmillä" näyttääkään. Varsin hydyllistä!

Viidennellä tunnilla keskityttiin lähinnä käymään läpi kaikkea aiemmilla tunneilla opittua ja soveltamaan sitä käytäntöön. Saimme tehdä aika paljon itsenäistä työskentelyä maneesissa haluamassamme askellajeissa ja tarkkailla omaa asentoamme peileistä. Aivan tunnin lopulla ratsastimme suurella keskiympyrällä ravia niin, että avoimilta sivuilta tehtiin aina voltit ulospäin. Tällaisella tiellä huomasi aika nopeasti, mikäli paino ei vaihtunut oikein suunnan vaihtuessa.

Kävimme läpi myös erittäin hyödylliseltä tuntuvan ratsastajalle sopivan venyttelysarjan, joka paitsi venyttää käsiä hyvin monipuolisesti myös asettaa ylävartalon oikeaan asentoon. Se pitää muistaa jatkossakin oman tunnin alkajaisiksi!

Nyt sitten on vaan koitettava soveltaa kaikkea opittua silloinkin, kun on keskityttävä muuhunkin kuin omaan istuntaan. Johannan mukaan meillä kenelläkään ei ollut mitään isoa virhettä istunnassa. Hän totesikin, että monesti istuntakurssille tulevat sellaiset, jotka aidosti haluavat kehittää istuntaansa, kun taas sellaiset, joiden pitäisi kehittää istuntaansa, harvoin kurssille löytävät...

Itselleni puutteet omassa istunnassani eivät tulleet yllätyksenä. Suurimmat ongelmat ovat käsien paikassa, mikä on tässä kevään aikana tullut ilmi useampaankin otteeseen. Kädet valuvat helposti liian alas ja taakse, jolloin vedän kyynärvarren liian taakse ja irti kyljistä. Erityisesti vasen nyrkki ei pysy millään pystyssä, mutta siihen tuntui vähän auttavan ohjien veto riittävän syvälle sormien lomaan.
Harjoitusravissa välillä tunki esiin tuttu takanoja, jolloin jalat siirtyvät auttamatta liian eteen länkkärityyliin. Pää pitäisi myös muistaa vetää selkärangan jatkoksi, ikään kuin ajatuksena olisi näyttää kaksoisleuka.
Aiemmin olen saanut istuntakurssilla huomautuksia myös reisien irtoamisesta, mutta nyt ei irronnut oikeastaan enää kuin vasen. Tai lähinnä koko vasen jalka oli liian kiertynyt ulos. Reisien irtoamisesta syytän osaltaan Pentin yleissatulaa, jossa polvituki ei ole optimaalisessa paikassa kouluratsastusta ajatellen. Lisäksi oikea jalkani on ihan tutkitusti 1,5 cm pidempi kuin vasen, joten jalustinpituuden säätäminen on usein hieman haastavaa.

Viikko oli tosiaan aika raskas, mutta kovin hyödyllinen. Johannan valmennusmainen ja selittävä tyyli sopi tällaiselle teemakurssille erittäin hyvin. Suosittelen kyllä näitä istuntakursseja lämpimästi ihan kaiken tasoisille ratsastajille! Kurssilla kannattaa tosiaan asennoitua pääsääntöisesti vain siihen istuntaan eikä niin välittää hevosesta. Näin saa varmasti eniten irti kurssista.