Istuntakurssi

5-8.6.2012 Primus Talli

Johanna - r. Bena

Olin ilmoittautunut kesän alkuun viiden päivän mittaiselle istuntakurssille, joten ratsastuksia tuli kahdeksan kahdeksaan päivään. Loppuviikosta olin valmis mottaamaan jokaista, joka väittää, ettei ratsastus ole urheilua... Istuntakurssin tunnit eivät edes olleet fyysisesti kovin vaativia, henkisesti ehkä enemmänkin!

Kurssin piti kokonaisuudessaan Johanna, ja ratsastin kaikki viisi tuntia Benalla. Niin, sillä samalla Benalla, jolla pari viikkoa sitten en olisi enää koskaan halunnut mennä. Pentti oli oikein lupsakka kaveri istuntakurssille, ja sen miellyttävissä askallajeissa oli hyvä koittaa saada itseään oikeaan asentoon. Benan asennosta en koko kurssin aikana juurikaan välittänyt, vaan yritin keskittyä sisäistämään, toteuttamaan ja muistaman edes osan Johannan hyvistä neuvoista istunnan parantamiseksi.

Ensimmäisen tunnin ratsastimme ulkona kentällä. Johanna tsekkasi meiltä kultakin alkutilanteen laittamalla kaikki ratsastamaan yksitellen keskihalkaisijaa. Siinä paljastui karusti se, istuuko satulassa suorassa. Ratsastajan suoruuteen vaikuttaa myös hevosen suoruus: jos ratsu painaa voimakkaasti toiseen suuntaan, ratsastaja kompensoi tätä helposti. Pentti paineli suoraan suht vaivattomasti, joten minäkin pystyin helposti istumaan suoralla keskellä.

Koitimme siis etsiä istuinluitamme mielikuvana Johannan käyttämä hännän päällä istuminen. Suorutta testasimme myös pitkän sivun sisäpuolella laukassa. Ympyrällä taas pohdittiin, miten kroppa kääntyy kun hevonen kääntyy.

Toisella tunnilla jatkoimme ulkona ja keskityimme lantion joustoon eli alueeseen housun vyötäröstä reisiin. Teimme puolipitkin ohjin paljon käyntivoltteja, useilla perättäisillä kevyillä avuilla käynti-ravi-siirtymisiä ja siirtymisiä takaisin käyntiin ilman pidättämistä ohjilla.

Kertasimme myös painoapua laukannostossa, jossa ratsastajan katse ja sitämyöten myös paino helposti suuntautuu alas hevosen sisäjalkaan. Käytännössä nostimme laukan suurella pääty-ympyrällä, laukkasimme puoli kierrosta ja siirryimme raviin toiseksi puolikkaaksi. Samalla tuli siis harjoiteltua laukannostoa, siirtymistä takaisin raviin sekä lantion joustoa.

Loput tunneista pääsimme ratsastamaan maneesissa. Kolmannen tunnin aloitimme peilailemalla itseämme sekä edestä että sivulta. Koitimme tsekata, että istumme suorassa, ja tarkkailla, miltä näytämme lantion joustaessa oikein. Peilien avulla tarkistimme myös paikkamme satulassa, sillä takakaaren eteen pitäisi mahtua kämmenen verran tyhjää tilaa. 

Käsien asennon määrittelemisessä peilit olivat myös paikallaan: niiden avulla pystyi kätevästi etsimään oikean paikan sekä pituus- että korkeussuunnassa. Tätä harjoittelimme myös laittamalla raipan poikittain peukaloiden alle, jolloin nyrkit vääntyivät automaattisesti pystyyn. Vielä kun nyrkkien väliin sai jätettyä sen yhden nyrkin verran tyhjää, samoin kuin alle, alkoi käsien asento olla kohdillaan. Käynnissä joutuu toki hieman enemmän myötäämään käsillä, muta ravissa keinuva liike katoaa ja kädet voivat olla aivan paikoillaan. Johannan mukaan monella kuitenkin tulee ravissa hyvinkin automaattisesti mm. sahaavaa liikettä ravin tahdissa. Raippa paljasti armotta väärät asennot, ja myös sen, vedämmekö tarpeettomasti pidätettäessä taakse. Käytännössähän käsien ei silloin tarvitsisi liikkua yhtään mihinkään ainakaan niin, että sen ulkopuolinen huomaa. Harjoitus oli todella tehokas ja havainnollistava, etenkin kun olimme ensin asettaneet ohjat syvälle sormien juureen. (Samaa raippaharjoitustahan käytimme aiemmin myös Piritan johdolla hevosen raamin määrittämisessä.)

Jalan paikkaa haimme venyttelemällä jalkoja ulospäin, kääntämällä varpaita sisään ja kantapäätä ulos. Polvilumpion pitäisi osoittaa eteen, ei sivulle. Reiden tulisi olla kiinni satulassa kuitenkaan puristamatta. Soppaa hämmentää tietenkin myös jalustimen pituus, joka kouluratsastuksessa oikeaoppisesti ulottuu rentona roikkuvan jalan kehräsluun ja kengän kantapään puoleen väliin. Jalka pitää saada jalustimeen vain varpaita nostamalla, ei polvea koukistamalla. Polvesta varpaisiin pitäisi muodosta pystysuora linja, mutta luonnollisesti jalan asentoa pitää muokata satulan mukaan.

Neljännellä tunnilla tehtiin aika paljon laukkaa lähinnä ympyröillä mutta myös suoralla uralla. Johanna katsoi vuoron perään meidän asentoamme ja lantion liikettä. Olimme edellisenä päivänä hieman keskustelleet myös painoavusta pohkeenväistössä verrattuna painoapuihin ympyrällä, mutta oikeastaan vasta tällä tunnilla pääsimme kokeilemaan väistöä käytännössä. Tulimme lyhyeltä sivulta keskihalkaisijalle ja väistimme uralle. Väistättävä pohjeapu pyrittiin antamaan aina kun oli ulkotakajalan vuoro. Paino piti pitää väistättävän pohkeen puolella, jolloin se ohjaa hevosta oikeaan suuntaan.

Lopuksi Johanna asetteli meidät kaikki vielä kerran oikeaan asentoon nousemalla jakkaralle hevosen viereen ja katsomalla molemmilta puolilta miltä asentomme "meidän omilla silmillä" näyttääkään. Varsin hydyllistä!

Viidennellä tunnilla keskityttiin lähinnä käymään läpi kaikkea aiemmilla tunneilla opittua ja soveltamaan sitä käytäntöön. Saimme tehdä aika paljon itsenäistä työskentelyä maneesissa haluamassamme askellajeissa ja tarkkailla omaa asentoamme peileistä. Aivan tunnin lopulla ratsastimme suurella keskiympyrällä ravia niin, että avoimilta sivuilta tehtiin aina voltit ulospäin. Tällaisella tiellä huomasi aika nopeasti, mikäli paino ei vaihtunut oikein suunnan vaihtuessa.

Kävimme läpi myös erittäin hyödylliseltä tuntuvan ratsastajalle sopivan venyttelysarjan, joka paitsi venyttää käsiä hyvin monipuolisesti myös asettaa ylävartalon oikeaan asentoon. Se pitää muistaa jatkossakin oman tunnin alkajaisiksi!

Nyt sitten on vaan koitettava soveltaa kaikkea opittua silloinkin, kun on keskityttävä muuhunkin kuin omaan istuntaan. Johannan mukaan meillä kenelläkään ei ollut mitään isoa virhettä istunnassa. Hän totesikin, että monesti istuntakurssille tulevat sellaiset, jotka aidosti haluavat kehittää istuntaansa, kun taas sellaiset, joiden pitäisi kehittää istuntaansa, harvoin kurssille löytävät...

Itselleni puutteet omassa istunnassani eivät tulleet yllätyksenä. Suurimmat ongelmat ovat käsien paikassa, mikä on tässä kevään aikana tullut ilmi useampaankin otteeseen. Kädet valuvat helposti liian alas ja taakse, jolloin vedän kyynärvarren liian taakse ja irti kyljistä. Erityisesti vasen nyrkki ei pysy millään pystyssä, mutta siihen tuntui vähän auttavan ohjien veto riittävän syvälle sormien lomaan.
Harjoitusravissa välillä tunki esiin tuttu takanoja, jolloin jalat siirtyvät auttamatta liian eteen länkkärityyliin. Pää pitäisi myös muistaa vetää selkärangan jatkoksi, ikään kuin ajatuksena olisi näyttää kaksoisleuka.
Aiemmin olen saanut istuntakurssilla huomautuksia myös reisien irtoamisesta, mutta nyt ei irronnut oikeastaan enää kuin vasen. Tai lähinnä koko vasen jalka oli liian kiertynyt ulos. Reisien irtoamisesta syytän osaltaan Pentin yleissatulaa, jossa polvituki ei ole optimaalisessa paikassa kouluratsastusta ajatellen. Lisäksi oikea jalkani on ihan tutkitusti 1,5 cm pidempi kuin vasen, joten jalustinpituuden säätäminen on usein hieman haastavaa.

Viikko oli tosiaan aika raskas, mutta kovin hyödyllinen. Johannan valmennusmainen ja selittävä tyyli sopi tällaiselle teemakurssille erittäin hyvin. Suosittelen kyllä näitä istuntakursseja lämpimästi ihan kaiken tasoisille ratsastajille! Kurssilla kannattaa tosiaan asennoitua pääsääntöisesti vain siihen istuntaan eikä niin välittää hevosesta. Näin saa varmasti eniten irti kurssista.