Maiju - r. Mikki
Edellisen viikon lievän epäonnistumisen jälkeen meinasi polvet pettää hevoslistaa lukiessa: Mikki! Ei todellakaan siis mitään pehmeää laskua enää, sillä Mikki (Midtnight) on vaativien luokkien kouluratsu ja kuulemma vaativa myös ratsastaa. Ruunalla on hyvin passimainen käynti, ja jos siltä vaatii liikaa käynnissä, siltä palaa hermo. Toisaalta se ei Maijun mukaan myöskään voi ymmärtää sitä, että selässä vaan vähän hipelletään, joten Mikkiä pitää uskaltaa silti ratsastaa.
Ruunahan on aivan kertakaikkisen hurmaavan näköinen paksun otsatukkansa alta kurkkiessaan, ja oli karsinassakin oikein kiltti. Kun sain sovitettua kaikki kuusi suojaa oikeisiin paikkoihin Mikin jaloissa, kävelimme rauhassa kentälle, jossa hyppäsin selkään. Ja voi mahdoton miten valtavan suuri ruuna oli! Tai oikeastaan se ei tuntunut varsinaisesti korkealta, mutta sen pää tuntui pitkin ohjin kävellessä olevan ainakin kahden metrin päässä käsistäni. Mikki liikkui reippaasti itsekseen, joten ei kun avoimin mielin uuden haasteen kimppuun.
Maiju neuvoi ottamaan heti alussa ohjat kunnolla käteen ja ratsastamaan Mikkiä rohkeasti jalat lähellä. Aloitimme heti käynnissä tekemällä voltin kulmaan ennen pitkää sivua ja sen jälkeen tekemällä pohkeenväistöä uralta sisään jokusen metrin. Sitten suoristus ja pysähdys, josta suoraan kohti lyhyttä sivua. Minä vähän hätäilin alkuun käynnin kanssa, mutta Maiju käski vaan rauhoittaa tahtia niin, että tunnen selvästi kaikki neljä jalkaa. Mikki tuntui menevän tosi hitaasti, mutta se selvästi rentoutui, kun ei tarvinnut niin kovin nopeasti miettiä mihin jalkansa asettaa. Volteilla ja suunnan muutoksen yhteydessä tehdyn ravipätkän aikana aloin saada juonesta kiinni. Kun olimme väistättäneet molempiin suuntiin, ravasimme ja laukkasimme suurella pääty-ympyrällä. Taas kerran kun piti asetuksen, ulko-ohjan ja molemmat jalat töissä, alkoi homma toimia.
Välikäynnin jälkeen jatkoimme kuten torstaina: kevyttä ravia ja pitkien sivujen keskelle käyntisiirtymiset mahdollisimman vähin ohjeavuin. Lyhyiden sivujen keskelle tehtiin voltti, jonka avulla myös tasattiin aina tarvittaessa välimatkoja. Kun tehtävä sujui kevyessä ravissa, siirryttiin harjoitusraviin. Mikin ravi on aika isoa, mutta oli alkutuntiin verrattuna paljon helpompaa istua, kun ruuna kulki suht oikeinpäin.
Lopulta jätettiinkin käyntisiirtymiset pois ja nostettiin pitkän sivun alusta laukka, tehtiin päätyyn iso voltti laukassa ja siirryyttiin seuraavalla pitkällä sivulla takaisin raviin, jossa tehtiin toiselle lyhyelle sivulle taas iso voltti. Mikin laukka on aika ihanan tuntuista, tosin Maijun mukaan ratsuni oli vähän turhan pitkä. Koitin komentaa sitä pohkeella samaan aikaan puolipidätteitä tehden, mutta Mikki ei millään meinannut alkaa kantaa itseään - kunnes sitten jälleen kerran hoksasin, että vatsa- ja reisilihaksia käyttämällä pääsee paljon helpommin haluttuun lopputulokseen... Tunne oli kyllä aika makea, kun hevosen selkä oikein nousi laukan pyöristyessä.
Tunnin päätteeksi totesin Maijulle, että taisin vähän tykästyä Mikkiin. Se oli jotenkin hyvin minun tyyppinen hevonen, sellainen, jota saa ja pitää ratsastaa, mutta joka sitten todella palkitsee työnteon. Ehkä Mikillä oli hyvä päivä, mutta joka tapauksessa se oli oikein yhteistyöhaluisella tuulella, vaikka auringon laskiessa kentällä parveilleet ötökät sitä etenkin pysähdyksissä vähän kiusasivatkin. Olisipa kiva päästä ruunan kyytiin toisenkin kerran.
Välikäynnin jälkeen jatkoimme kuten torstaina: kevyttä ravia ja pitkien sivujen keskelle käyntisiirtymiset mahdollisimman vähin ohjeavuin. Lyhyiden sivujen keskelle tehtiin voltti, jonka avulla myös tasattiin aina tarvittaessa välimatkoja. Kun tehtävä sujui kevyessä ravissa, siirryttiin harjoitusraviin. Mikin ravi on aika isoa, mutta oli alkutuntiin verrattuna paljon helpompaa istua, kun ruuna kulki suht oikeinpäin.
Lopulta jätettiinkin käyntisiirtymiset pois ja nostettiin pitkän sivun alusta laukka, tehtiin päätyyn iso voltti laukassa ja siirryyttiin seuraavalla pitkällä sivulla takaisin raviin, jossa tehtiin toiselle lyhyelle sivulle taas iso voltti. Mikin laukka on aika ihanan tuntuista, tosin Maijun mukaan ratsuni oli vähän turhan pitkä. Koitin komentaa sitä pohkeella samaan aikaan puolipidätteitä tehden, mutta Mikki ei millään meinannut alkaa kantaa itseään - kunnes sitten jälleen kerran hoksasin, että vatsa- ja reisilihaksia käyttämällä pääsee paljon helpommin haluttuun lopputulokseen... Tunne oli kyllä aika makea, kun hevosen selkä oikein nousi laukan pyöristyessä.
Tunnin päätteeksi totesin Maijulle, että taisin vähän tykästyä Mikkiin. Se oli jotenkin hyvin minun tyyppinen hevonen, sellainen, jota saa ja pitää ratsastaa, mutta joka sitten todella palkitsee työnteon. Ehkä Mikillä oli hyvä päivä, mutta joka tapauksessa se oli oikein yhteistyöhaluisella tuulella, vaikka auringon laskiessa kentällä parveilleet ötökät sitä etenkin pysähdyksissä vähän kiusasivatkin. Olisipa kiva päästä ruunan kyytiin toisenkin kerran.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti