Pirita - t. Lulu
Syyskauden ensimmäisellä Piritan tunnilla jatkoin sujuvasti siitä, mihin kevätkauden viimeisellä tunnilla jäin: pääsin Lulun tuttuun kyytiin. Se oli maanantain kaudenaloituksen jälkeen pieni helpotus, sillä pystyin hieman enemmän keskittymään nyt omaan itseeni uuden hevosen opettelun sijaan.
Sain juonesta aika nopeasti kiinni käynnissä, jossa aloitimme tekemällä vapaasti pysähdyksiä uralla. Muutoin etenevässä käynnissä piti ratsastaa huolelliset kulmat. Minua Pirita neuvoi asettamaan ajoissa sisäpohkeen ympärille ja kääntämään sitten myös koko hevosen etuosaa ulkoavuilla. Muutoin Lulu punkeaa ulkolavan helposti ulos. Suurella ympyrällä alkuravissa ja laukassa ulkoavuilla oli myös erittäin suuri merkitys, jotta sain Lulun haluamalleni reitille ja asettumaan rehellisesti.
Päivän teemana oli muutenkin siirtymiset, jotka sopivat Lululle erinonmaisesti: tunnin alussa sen saa sopivasti hereille ja tunnin lopussa sopivasti kuulolle, kun se innostuksissaan vaan juoksisi. Jatkoimme edelleen kevyessä ravissa niin, että jokaisen sivun keskellä tuli kuusi askelta käyntiä, ei enempää eikä vähempää. Ajatuksena oli siirtyä käyntiin lopulta pelkällä istunnalla ilman voimakasta pidätettä ohjilla. Pirita varoitti, että Lululla saattaa joutua tämän eteen tekemään hieman töitä, mutta tamma oli alusta asti hienosti kuulolla. Kun tehtävä sujui kevyessä ravissa, jatkettiin samaa harjoitusravissa.
Ravista laukkaan siirtymiset teimme pääty-ymyrällä aina tietyssä kohdassa ympyrää. Tässä vaiheessa Lululla alkoi keittää, kun se olisi mielellään vaan laukannut. Nostot onnistuivat oikeista kohdista, mutta hevonen oli kovin jännitynyt. Itse laukassa ei ollut ongelmia.
Loppuravissa en sitten tosiaankaan päässyt helpolla, sillä Lulun vaudin hillitsemiseksi sain käyttää kaikki loput voimani. Unohdin aluksi pitää pohkeet lähellä hevosta ja ratsastin taas vaan ohjalla. Pirita huomauttikin, että annan Lululle ristiriitaisia merkkejä, kun jalkani ovat irti. Kun keräsin itseni lähelle hevosta, sain Lulun ihan kohtuullisesti järjestykseen. Kovin pitkälle ohjalle sitä ei tarvinnut päästää, ettei se olisi taas alkanut kiihdyttää.
Olin tuntiin lopun pienestä taistelusta huolimatta kuitenkin oikein tyytyväinen, sillä sain taas ratsastuksen juonesta kiinni kesätauon jälkeen. Uusi ryhmäkin tuntui oikein mukavalta tervetulotoivotuksineen, vaikka tunti onkin minulle turhan aikainen ja aiheuttaa hieman ylimääräisiä järjestelyitä töissä. Pirita kyseli tunnin päätteeksi, että mitä haluaisimme kauden aikana tehdä. Nyt sitten seuraavaksi harjoitellaan taas jotain rataa, kun vielä pystyy menemään ulkona. Radan ratsastuksen jälkeen tulee estejakso, ja sen jälkeen kankijakso.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti