Ääripäästä toiseen

18.6.2012 Primus Talli
Pirita - t. Hipsu

Jos viime viikolla ei menty mihinkään, tällä viikolla mentiin sitten senkin edestä. Pirita oli varmaan katsonut, että minun on aika oppia olemaan vetämättä, ja jakanut ratsukseni Hipsun. Hipsuhan on mitä kaunein suomenhevostamma, tarkka karsinastaan ja tarkka siitä, että suusta ei vedetä. Hipsu osaa yhtä ja toista, ja oikein päin mennessään on höynenenkevyt. Väärin päin tamma taas juoksee minkä kintuistaan pääsee, ettei vaan häviäisi kierrosajassa muille.

Pirita piiskasi meitä ja erityisesti minua ratsastamaan kokonaisvaltaisesti. Hipsua kun ei voi ratsataa pelkillä käsillä, eikä pelkillä jaloillakaan, vaan mukaan on otettava koko kroppa, niin oma kuin hevosenkin. Aluksi jalustimeni olivat liian pitkät, enkä saanut jalkoja lähelle. Kun sain, en meinannut uskaltaa käyttää niitä, koska pelkäsin Hipsun lähtevän maata kiertävälle radalle. Pirita rauhoitteli ja huomautti, että tamma on ihan kontrollissa olevan näköinen. Puolipidätteitä ulkoa, jalat kiinni kyljissä ja myötäys heti kun hevonen myötää, niin sitä joutuu ja saa ratsastaa reilusti pohkeillakin.

Saimme aikaiseksi alkuverytelyssä ihan hyviä pätkiä. Mutta heti  kun Hipsu olisi halunnut hieman kiihdyttää, sorruin vetämään ja keventämään istuntaani syvällä satulassa lähellä hevosta istumisen sijaan. Hipsuhan ei tästä pidä, vaan pistää kaikin tavoin vastaan nostamalla turvan taivaisiin ja juoksemalla entistä lujempaa. Jouduinkin aina välillä vetämään hetken henkeä, keräämään jalat hevosen kyljille, asettamaan ja tekemään ulkoa selkeitä puolipidätteitä. Sitten taas tuli hyvä pätkä.

Ongelmahan on oikeastaan vain ravissa, sillä niin käynnissä kuin laukassakin paketti pysyy paremmin kasassa. Laukassa onnistuimmekin tällä kerralla ehkä parhaiten. Myös aivan lopuksi ympyrällä tehtyä kokoaminen ja ympyrän pienenys ja suurennut tarmokkaassa mutta kontrolloidussa ravissa onnistui aika hyvin.

Siinä välissä tunnin teemana oli kuitenkin vastataivutus ympyrällä. Neljäsosa ympyrää siis sulkua niin, että hevosen asettuu ja taipuu ulospäin, banaaniksi ulkopohken ympärille. Neljäsosa suoraan ja taas neljäsosa taivutusta. Tätä teimme molempiin suuntiin ja monta kertaa. Hipsu taipui ja asettui, kun vaan muisti ratsastaa koko hevosta. Muoto kyllä nousi ja tamma vähän jännittyi, mutta jumpattua ainakin tuli. Myös minun...

Tunnin jälkeen kyllä ärsytti: miksi hevosen vauhdin kiihtyessä keskittymiskyky aina herpaantuu? Juuri silloinhan sitä pitäisi oikein skarpata. Pirita sanoi hyvin loppuravin kiihtyessä, että nyt ei saa luovuttaa, että ihan loppuun asti pitää mennä minun vauhtiani. Sama ajatus pitäisi säilyttää koko tunnin - etenkin, kun olen mennyt Hipsulla jokusen tunnin, ja siellä joukossa on yksi aika onnistunutkin...