17.12.2010 Primus Talli
Pirita - t. Mirja
Jatkoin Mirjalla viimeisellä tunnilla ennen joulua. Meitä ei ollut kuin viisi, joten maneesissa oli taas erinomaisesti tila. Pirita oli viritellyt tunnille vähän joulutunnelmaa, sillä maneesissa soi taustalla joululaujuja.
Teimme aika vapaan alkuveryttelyn kaikissa askellajeissa. Mirja oli alusta asti hankalamman tuntuinen kuin edellisellä viikolla, enkä saanut sitä vasempaan kierrokseen läpikotaisin rennoksi. Koitin ratsastaa sen ensin läpi oikealle, mutta sekin tuntui nyt vaikealta. En ehtinyt laukata kovin paljon enkä lainkaan vasempaan kierrokseen. Laukan jälkeen Mirja kuitenkin ravasi hetken hyvällä pitkällä askeleella myös vasempaan.
Aloitimme takaosan käännökset suoraan veryttelystä ilman vapaata käyntiä. Kokosimme siis hevoset välittömästi ja teimme puolikkaita käännöksiä kaikki yhtä aikaa puolen kierroksen välein vuoron perään molempiin suuntiin. Mirja teki käännökset yllättävän hyvin veryttelyn kankeuteen nähden.
Sitten Pirita sanoi, että tehdään vähän laukkaa ja otti meille ex tempore vähän haastavuutta harjoitukseen. Tarkoituksena oli tulla laukassa täyskaarto pitkän sivun päästä - siis kulmankatkaisu - ja jatkaa asetetulla hevosella uralle ja siellä pätkä vastalaukkaa ennen siirtymistä raviin. Pidätin hengitystäni ja toivoin, että aloitettaisiin edes oikeaan kierrokseen, mutta mitä vielä. Minä satuin kaiken lisäksi olemaan sopivalla kohdalla ja Pirita käski meidän tulla ensimmäisenä.
Mirjan laukka vasempaan ei toiminut lainkaan. Jouduin lyhentämään jalustimia, että sain tammaan edes jonkinlaisen kontaktin. Sitä piti ratsastaa hyvin voimakaasti istunnala ja jaloilla eteen tuntumaa vasten, että laukan sai jotenkuten rullaamaan. Koska tehtävä tultiin yksitellen, piti meidän työstää laukkaa odotellessamme itsenäisesti, ja jo siinä vaiheessa tuli tuska hiki. Kaarteessa Mirja sitten meinasi pudottaa väkisin raviin ja uralle tullessa vaihtaa. Istuntapakettini hyvyys kaikkosi taivaan tuuliin, kun koitin vaan saada laukan pysymään läpi tehtävän. Kyllä se pari kertaa sitten onnistuikin, vaikka mitään kaunista katsottavaa se ei varmasti ollut. Pirita kyllä sanoi, että tämä on Mirjan vaikeampi suunta, mutta eipä se paljon lämmittänyt, etenkin kun emme ehtineet tehdä vastaavaa kuviota oikealle lainkaan.
Oikealle laukkasimme hetken vapaasti, ja sitten vaihdoimme suuntaa koko rata leikkaalla. Pari ratsukkoa sai tehdä vaihdon, ja siitäkin syntyi pieni soppa, kun yksi ratsu lähti käsistä. Mirjan kanssa keskityimme siihen, että vaihtoa ei tulisi. Lopuksi jälleen hidastimme lönköttelyksi ja päästimme hevoset pitkälle kaulalle eteen ja alas. Siinä Mirja oli ihan hyvä, vaikka sillä nyt vauhtia olikin selvästi enemmän kuin edellisellä viikolla.
Tunnista jäi siis paljon hampaankoloon ja nimenomaan oman herpaantumisen vuoksi. Hipsulla viimeistään tajusi istunnan ja jalkojenkäytön merkityksen, ja Mirjallakin ne ovat ihan ehdottomat tamman suoraan saamiseksi. Miksi se silti unohtuu niin helposti ja alkaa vaan heilua selässä epämääräisesti? No, takana olikin kolme hyvin onnistunutta tuntia, saa nähdä kaukanko tämä alamäki tällä kertaa kestää. Syyskautta on jäljellä vielä parin tunnin verran, jotka meidän perjantairyhmämme ratsastaa pyhien vuoksi vasta ensi vuoden puolella.
lauantai 18. joulukuuta 2010
lauantai 11. joulukuuta 2010
Mirjan onnistunut lomaltapaluu
10.12.2010 Primus Talli
Pirita - t. Mirja
Tiistain hyvä fiilis kantoi perjantaille ja jatkoin siitä mihin jäin, tosin eri hevosen kanssa. Listassa ei ollutkaan Ritvaa vaan Mirja, tuttu tamma syksyn ensimmäiseltä tunnilta. Silloin kaikki loksahti kohdalleen, joten toiveet tunnin onnistumisesta olivat korkealla.
Edellisellä viikolla ryhmämme oli aloitellut takaosakäännöksiä - tai takaosan käännöksiä, niin kuin Pirita niitä kutsuu. Silloin oli tehty veryttelyksi ympyrän pienennystä ja suurennusta ennen neljäsosakäännöksiä. Nyt aloitimme 2/3-maneesissa kolmikaarisella kiemurauralla keventäen. Parin kamelimaisen huojahteleva askeleen jälkeen sain ison Mirjan mukavasti kuulolle käynnissä, ja ravissa onnistuin säilyttämään tuon tunteen. Se meni hämmästyttävän helposti pitkällä pyöreällä kaulalla rentoa ravia, eikä muoto kohonnut edes kiemuralla suuntaa vaihdettaessa. Pirita käski vaan pitää omien käsien liikkeet pehmeinä ja tekemään huolella suoristuksen ja asetuksen uuteen suuntaan jättäen tuen ulos.
Laukat teimme oikeaan kierrokseen pääty-ympyröillä. Laukannostossa piti olla tosi huolellilen, ettei ravi alkanut suunnata ylös ja hevonen poikittaa, mutta isompia ongelmia ei ollut. Laukassa uskalsin lopulta ratsastaa riittävästi eteen, jolloin laukka pyöri ja hevonen selvästi vertyi entisestään.
Ennen käännöksiä kertasimme vielä liikkeen palikat: koottu käynti, asetus ja taivutus liikkeen suuntaan, sisäohja kääntää, ulko-ohja jarruttaa tarvittaessa, sisäpohje huolehtii (etenkin sisätakajalan) kaasusta ja ulkopohje estää takaosaa liikkumasta sivulle. Ei mikään kovin yksinkertainen liike, vaikka käynnissä tehdäänkin. Pirita kertoi, että liikettä voi suoraan verrata laukkapiruettiin, ja jotkut jopa kutsuvat sitä käyntipiruetiksi.
Teimme hetken vapaasti neljäsosakäännöksiä harjoitellen omaa apujenkäyttöä ja hevosen kokoamista. Pirita vaati, että käynti oli tarmokasta eikä vaan hidastunut jalkojen alkaessa laahata. Sitten tulimme pitkää sivua pitkin kohti Piritaa, kokosimme käyntiä ja teimme 180 asteen käännöksen ensin oikeaan, sitten vasempaan. Ensin meinasi olla vaikeaa uskaltaa kääntää rohkeasti sisäohjasta, kun viime aikoina on niin keskittynyt ulko-ohjan tukeen. Olin myös alkuun hieman liian hidas, koska kääntäminen ja hellittäminen piti tehdä joka askeleella. Kun sain itseni järjestykseen, Mirja teki pari hienoa käännöstä, Pirtan sanoin viimeinen oikealle oli "superhyvä". Vasempaan meni hämmästyttävää kyllä lähes yhtä hyvin, vaikkakin sain käännöksiin todellista puhtia vasta jälkimmäisellä puolikkaalla. Se kuitenkin riitti, ja sain vapaasti valita suunnan, johon työstän laukkaa.
Valitsin oikean, koska jotenkin muistin ihan oikein, että Mirja on todella hankala vasempaan. Oikeaan suuntaankin sain hetken ensin pyöriä ympyrällä ennen kuin löysin taas riittävän tempon. Sen jälkeen Mirja meni hienosti sekä suoraan että ympyrällä, ja Piritakin kehui laukkaa. Laukkasimme aika pitkään, ja mikäs siellä oli ollessa Mirjan keinutellessa suht vaivattomasti ja rennosti eteenpäin. Loppuravissa saimme päästää hevoset pitkälle pyöreällä kaulalle eteen alas ja venyttää kunnolla kuitenkin tuntuma säilyttäen. Sitten myös hidastettiin ravia taas sellaiseksi lönköttelyksi, mikä onnistui Mirjan kanssa huomattavasti helpommin kuin Hipsun tai Ritvan.
Loppukäynnissä Pirita kyseli, miltä Mirja oli tuntunut. Pirita keroi, että tamma oli ollut melkein kuukauden lomalla, kun se oli alkanut voimakkaasti väistää ja poikittaa vasempaan etenkin laukannostoissa. Sen jälkeen Mirja on kuulemma ollut aika hyvä, ja siltä se kyllä tuntuikin. Ei ollut lainkaan niin työläs kuin syksyllä, jolloin se oli alkuun varsinainen rautakanki. Kyllä nytkin sain laukassa pari pientä pukkia, kun muistutin eteenpäinpyrkimyksestä, mutta kaikenkaikkiaan Mirja oli hyvin rento koko tunnin ajan. Pirita sanoi, että jos hänellä olisi oma talli ja paljon rahaa, astuttaisi hän Mirjan jollain tosi kuuluisalla orilla, niin hieno tamma se on. Samaa mieltä, ainakin tämän tunnin perusteella!
Pirita - t. Mirja
Tiistain hyvä fiilis kantoi perjantaille ja jatkoin siitä mihin jäin, tosin eri hevosen kanssa. Listassa ei ollutkaan Ritvaa vaan Mirja, tuttu tamma syksyn ensimmäiseltä tunnilta. Silloin kaikki loksahti kohdalleen, joten toiveet tunnin onnistumisesta olivat korkealla.
Edellisellä viikolla ryhmämme oli aloitellut takaosakäännöksiä - tai takaosan käännöksiä, niin kuin Pirita niitä kutsuu. Silloin oli tehty veryttelyksi ympyrän pienennystä ja suurennusta ennen neljäsosakäännöksiä. Nyt aloitimme 2/3-maneesissa kolmikaarisella kiemurauralla keventäen. Parin kamelimaisen huojahteleva askeleen jälkeen sain ison Mirjan mukavasti kuulolle käynnissä, ja ravissa onnistuin säilyttämään tuon tunteen. Se meni hämmästyttävän helposti pitkällä pyöreällä kaulalla rentoa ravia, eikä muoto kohonnut edes kiemuralla suuntaa vaihdettaessa. Pirita käski vaan pitää omien käsien liikkeet pehmeinä ja tekemään huolella suoristuksen ja asetuksen uuteen suuntaan jättäen tuen ulos.
Laukat teimme oikeaan kierrokseen pääty-ympyröillä. Laukannostossa piti olla tosi huolellilen, ettei ravi alkanut suunnata ylös ja hevonen poikittaa, mutta isompia ongelmia ei ollut. Laukassa uskalsin lopulta ratsastaa riittävästi eteen, jolloin laukka pyöri ja hevonen selvästi vertyi entisestään.
Ennen käännöksiä kertasimme vielä liikkeen palikat: koottu käynti, asetus ja taivutus liikkeen suuntaan, sisäohja kääntää, ulko-ohja jarruttaa tarvittaessa, sisäpohje huolehtii (etenkin sisätakajalan) kaasusta ja ulkopohje estää takaosaa liikkumasta sivulle. Ei mikään kovin yksinkertainen liike, vaikka käynnissä tehdäänkin. Pirita kertoi, että liikettä voi suoraan verrata laukkapiruettiin, ja jotkut jopa kutsuvat sitä käyntipiruetiksi.
Teimme hetken vapaasti neljäsosakäännöksiä harjoitellen omaa apujenkäyttöä ja hevosen kokoamista. Pirita vaati, että käynti oli tarmokasta eikä vaan hidastunut jalkojen alkaessa laahata. Sitten tulimme pitkää sivua pitkin kohti Piritaa, kokosimme käyntiä ja teimme 180 asteen käännöksen ensin oikeaan, sitten vasempaan. Ensin meinasi olla vaikeaa uskaltaa kääntää rohkeasti sisäohjasta, kun viime aikoina on niin keskittynyt ulko-ohjan tukeen. Olin myös alkuun hieman liian hidas, koska kääntäminen ja hellittäminen piti tehdä joka askeleella. Kun sain itseni järjestykseen, Mirja teki pari hienoa käännöstä, Pirtan sanoin viimeinen oikealle oli "superhyvä". Vasempaan meni hämmästyttävää kyllä lähes yhtä hyvin, vaikkakin sain käännöksiin todellista puhtia vasta jälkimmäisellä puolikkaalla. Se kuitenkin riitti, ja sain vapaasti valita suunnan, johon työstän laukkaa.
Valitsin oikean, koska jotenkin muistin ihan oikein, että Mirja on todella hankala vasempaan. Oikeaan suuntaankin sain hetken ensin pyöriä ympyrällä ennen kuin löysin taas riittävän tempon. Sen jälkeen Mirja meni hienosti sekä suoraan että ympyrällä, ja Piritakin kehui laukkaa. Laukkasimme aika pitkään, ja mikäs siellä oli ollessa Mirjan keinutellessa suht vaivattomasti ja rennosti eteenpäin. Loppuravissa saimme päästää hevoset pitkälle pyöreällä kaulalle eteen alas ja venyttää kunnolla kuitenkin tuntuma säilyttäen. Sitten myös hidastettiin ravia taas sellaiseksi lönköttelyksi, mikä onnistui Mirjan kanssa huomattavasti helpommin kuin Hipsun tai Ritvan.
Loppukäynnissä Pirita kyseli, miltä Mirja oli tuntunut. Pirita keroi, että tamma oli ollut melkein kuukauden lomalla, kun se oli alkanut voimakkaasti väistää ja poikittaa vasempaan etenkin laukannostoissa. Sen jälkeen Mirja on kuulemma ollut aika hyvä, ja siltä se kyllä tuntuikin. Ei ollut lainkaan niin työläs kuin syksyllä, jolloin se oli alkuun varsinainen rautakanki. Kyllä nytkin sain laukassa pari pientä pukkia, kun muistutin eteenpäinpyrkimyksestä, mutta kaikenkaikkiaan Mirja oli hyvin rento koko tunnin ajan. Pirita sanoi, että jos hänellä olisi oma talli ja paljon rahaa, astuttaisi hän Mirjan jollain tosi kuuluisalla orilla, niin hieno tamma se on. Samaa mieltä, ainakin tämän tunnin perusteella!
keskiviikko 8. joulukuuta 2010
Höyhenenkevyt Hipsu
7.12.2010 Primus Talli
Maiju - t. Hipsu
Koska työpaikan pikkujoulujen vuoksi jäi oma tunti väliin, ostin tuntipörssistä korvaavan tunnin tiistaille. Listassa seisoi myyjän kohdalla mikäs muukaan kuin Hipsu. Manasin taas kerran, että miksi ihmeessä menen sillä niin usein, kun ei meidän yhteistyö suju mitenkään erinomaisesti. Mutta ei auttanut, maneesiin vaan odottamaan, että Hipsu saa edellisen tunnin valmiiksi. Tunti oli sama, jolla ratsastin vielä keväällä, ja Hipsulla meni osaavan tuntuinen nuori nainen. Hipsu ei mennyt lujan näköisesti, painvastoin Maiju kehoitti sitä välillä reippaammin eteen. Ratsastaja kuitenkin totesi tunnin jälkeen, ettei ollut itse parhaimmillaan eikä siksi oikein homma toiminut. Edellisellä viikolla oli kuulemma mennyt paremmin, kun Hipsu oli juuri palannut lomalta, jossa sitä oli ilmeisesti myös ratsutettu jonkin verran.
Selkään päästyäni otin heti pari kertaa pysähdyksiä pääosin istunnan avulla ja koitin saada tamman seisomaan rauhassa paikoillaan. Yllättävän vaikeaa! Alkuveryttely tehtiin pienen käyntipätkän jälkeen suht itsenäisesti. Aloitin hieman liian pitkillä ohjilla, mutta tiukensin tuntumaa Maijun ohjeesta. Ja sitten naksahti! Sen sijaan, että olisin vaan jarrutellut edestä otin mukaan jalat, lähinnä reidet, ja istuin voimakkaan kokoavasti aina kun otin edestä. Silloin Hipsu antoi periksi ja jäi höyhenen kevyeksi, kun itse päästi irti. Tammaa pystyi kiittämään sisäkädellä taputtamalla, eikä se juossutkaan alta pois. Ihmeellinen tunne, eikä Hipsu tuntunut yhtään Hipsulta! Etenkin pääty-ympyröillä, joissa menimme Maijun valvovan silmän alla molempiin suuntiin ravia ja laukkaa, tamma oli supermahtavan tuntuinen nimenomaan ravissa.
Sama fiilis pysyi koko tunnin ajan, vaikka välillä toki muoto karkasikin. Osasin kuitenkin nyt ratsastaa sen itse takaisin, ja tärkeimmässä roolissa tässä olivat jalat. Tunnilla ratsastetaan ensi viikolla kouluohjelman rata, joten menimme nyt siitä pätkiä: suoraa linjaa keskihalkaisijalla, kolmikaarista kiemurauraa ja laukkakuviota (radan poikki, päädystä laukannosto, taas radan poikki ja keskeltä laukkaympyrä, jonka jälkeen taas keskellä raviin) toiseen suuntaan. Suoralla linjalla Hipsu meinasi ensin vähän valua vasemmalle, mutta teki lopulta moitteetta. Kolmikaarinen meni tosi hyvin, etenkin kaarre vasemmalle (Hipsun vaikeampi suunta!). Laukkaosiossakaan ei ollut moittimista, vaikka laukka olisi Maijun mukaan saanut edetä enemmän. Hipsu teki kuitenkin nostot ja siirtymiset silloin kuin pitikin. En vaan itse uskaltanut ratsastaa sitä vieläkään tarpeeksi rohkeasti, vaikkei se nyt missään vaiheessa juossutkaan karkuun tai edes yrittänyt.
Lopuksi piti hidastaa ravi oikein lönköttelyksi ja ratsastaa pidemmälle kaulalle. Tässä tehtävässä jouduin muutaman kerran hieman huomauttamaan vauhdista, mutta sen jälkeen Hipsukin lönkötteli. Maiju nauroi, että Hipsulle hidas ravi on kamalan vaikeaa, kun se luulee heti häviävänsä kierrosajassa muille!
Tämä tunti osoitti taas, miksi niitä vähän epäonnistuneitakin tunteja aina välillä tarvitaan. Ehkä tämän vuoksi olen myös mennyt Hipsulla niin monta kertaa, vaikka aina ei ole sujunutkaan. Sitten kun onnistuu, on mieli todella hyvä ja huomaa taas oppineensa jotain - ainakin yhden tunnin ajaksi!
Maiju - t. Hipsu
Koska työpaikan pikkujoulujen vuoksi jäi oma tunti väliin, ostin tuntipörssistä korvaavan tunnin tiistaille. Listassa seisoi myyjän kohdalla mikäs muukaan kuin Hipsu. Manasin taas kerran, että miksi ihmeessä menen sillä niin usein, kun ei meidän yhteistyö suju mitenkään erinomaisesti. Mutta ei auttanut, maneesiin vaan odottamaan, että Hipsu saa edellisen tunnin valmiiksi. Tunti oli sama, jolla ratsastin vielä keväällä, ja Hipsulla meni osaavan tuntuinen nuori nainen. Hipsu ei mennyt lujan näköisesti, painvastoin Maiju kehoitti sitä välillä reippaammin eteen. Ratsastaja kuitenkin totesi tunnin jälkeen, ettei ollut itse parhaimmillaan eikä siksi oikein homma toiminut. Edellisellä viikolla oli kuulemma mennyt paremmin, kun Hipsu oli juuri palannut lomalta, jossa sitä oli ilmeisesti myös ratsutettu jonkin verran.
Selkään päästyäni otin heti pari kertaa pysähdyksiä pääosin istunnan avulla ja koitin saada tamman seisomaan rauhassa paikoillaan. Yllättävän vaikeaa! Alkuveryttely tehtiin pienen käyntipätkän jälkeen suht itsenäisesti. Aloitin hieman liian pitkillä ohjilla, mutta tiukensin tuntumaa Maijun ohjeesta. Ja sitten naksahti! Sen sijaan, että olisin vaan jarrutellut edestä otin mukaan jalat, lähinnä reidet, ja istuin voimakkaan kokoavasti aina kun otin edestä. Silloin Hipsu antoi periksi ja jäi höyhenen kevyeksi, kun itse päästi irti. Tammaa pystyi kiittämään sisäkädellä taputtamalla, eikä se juossutkaan alta pois. Ihmeellinen tunne, eikä Hipsu tuntunut yhtään Hipsulta! Etenkin pääty-ympyröillä, joissa menimme Maijun valvovan silmän alla molempiin suuntiin ravia ja laukkaa, tamma oli supermahtavan tuntuinen nimenomaan ravissa.
Sama fiilis pysyi koko tunnin ajan, vaikka välillä toki muoto karkasikin. Osasin kuitenkin nyt ratsastaa sen itse takaisin, ja tärkeimmässä roolissa tässä olivat jalat. Tunnilla ratsastetaan ensi viikolla kouluohjelman rata, joten menimme nyt siitä pätkiä: suoraa linjaa keskihalkaisijalla, kolmikaarista kiemurauraa ja laukkakuviota (radan poikki, päädystä laukannosto, taas radan poikki ja keskeltä laukkaympyrä, jonka jälkeen taas keskellä raviin) toiseen suuntaan. Suoralla linjalla Hipsu meinasi ensin vähän valua vasemmalle, mutta teki lopulta moitteetta. Kolmikaarinen meni tosi hyvin, etenkin kaarre vasemmalle (Hipsun vaikeampi suunta!). Laukkaosiossakaan ei ollut moittimista, vaikka laukka olisi Maijun mukaan saanut edetä enemmän. Hipsu teki kuitenkin nostot ja siirtymiset silloin kuin pitikin. En vaan itse uskaltanut ratsastaa sitä vieläkään tarpeeksi rohkeasti, vaikkei se nyt missään vaiheessa juossutkaan karkuun tai edes yrittänyt.
Lopuksi piti hidastaa ravi oikein lönköttelyksi ja ratsastaa pidemmälle kaulalle. Tässä tehtävässä jouduin muutaman kerran hieman huomauttamaan vauhdista, mutta sen jälkeen Hipsukin lönkötteli. Maiju nauroi, että Hipsulle hidas ravi on kamalan vaikeaa, kun se luulee heti häviävänsä kierrosajassa muille!
Tämä tunti osoitti taas, miksi niitä vähän epäonnistuneitakin tunteja aina välillä tarvitaan. Ehkä tämän vuoksi olen myös mennyt Hipsulla niin monta kertaa, vaikka aina ei ole sujunutkaan. Sitten kun onnistuu, on mieli todella hyvä ja huomaa taas oppineensa jotain - ainakin yhden tunnin ajaksi!
lauantai 27. marraskuuta 2010
Muista jalat, jos teet jotain käsillä!
26.11.2010 Primus Talli
Anni - t. Ritva
Ritvahan se sitten oli, ja hyvä niin. Tunnin piti varsin pätevän oloinen opettaja, mutta en valitettavasti muista hänen koko nimeään, vaikka asiallisesti itsensä tunnin alkuun esittelikin.
Aloitimme veryttelyn kevyessä ravissa tekemällä päätyihin ympyrät. Opettaja tarkasteli jokaista nimenomaan ympyrällä, tavoitteena saada hevoset rennoiksi pyöreälle kaulalle. Ritva asettui kummasti oikeaan muotoon jo ravissa, joten ilmeisesti osasin pitää tuntuman kerrankin sopivana ja ratsastaa hevosta sitä vasten. Se ei juurikaan protestoinut, ja jos protestoi, niin pieni muistutus jaloilla ohjaa vasten auttoi heti.
Välittömästi kevyestä ravista siirryttiin keskiympyrälle, jota pienennettiin ja suurennettiin käynnissä. Pienennys tehtiin aika nopeasti ja suurentaminen vielä nopeammin väistättämällä voimakkaasti ulos niin, että hevoset astuivat selvästi ristiin. Tällä haettiin paitsi reaktionopeutta myös tuntumaa ulko-ohjalle. Ritvalla harjoituksen vaikutuksen huomasi erittäin hyvin, koska se aina väistön jälkeen tukeutui hyvin ulos etenkin oikeaan, jonne jää helposti tyhjäksi. Sitten siirryttiin väistöstä suoraan raviin, jolloin muoto säilyi helposti. Siirtymisissä takaisin käyntiin pyrittiin ratsastamaan tuntumaa vasten, jotta siirtyminen olisi jouheva eikä muoto nousisi. Ritva meni ympyrällä muutoin hyvin, mutta ulkolavan kanssa sai olla tarkkana, ettei se pungennut vähääkään ulos.
Laukatkin tehtiin ympyrällä. Opettaja vaati täsmälliset laukannostot ja etenevän laukan. Välillä mentiinkin lähes keskilaukkaa ennen kuin taas koottiin siirtymistä varten. Kun sitten siirryttiin takaisin raviin, piti käyttää ensimmäiset hyvät askeleet hyväksi ja huolehtia tuntuman pysymisestä ilman, että ravin laatu kärsii. Ritvan laukat sujuivat edellisten tuntien tapaan vaivattomasti, sillä sen laukka on helppo istua ja sujuvaa ihan itsekseen.
Kaikki harjoitukset tehtiin molempiin suuntiin, suuntaa vaihdettaessa mentiin hetki koko maneesissa ja testattiin, pysyykö paketti kasassa. Ritva toimi ihan ylivoimaisesti parhaiten tällä tunnilla näistä sillä ratsastamistani kerroista. Se pysyi koko keskiympyräharjoituksen kauniissa muodossa, eikä minun nähdäkseni edes painunut juurikaan kuolaimen alle. Käteen se tuntui ajoittain jopa hieman painavalta, mikä on tämän yleensä hyvin tyhjän hevosen kohdalla erinomainen asia. Koska tamma liikkuu sopivaa vauhtia, sai keskittyä aika paljon omiin apuihin. Taas kerran huomasi, miten oleellista on muistaa jalat etenkin silloin, kun tekee käsillä jotain.
Loppuravi menikin sitten hieman pipariksi, kun Ritva näki tyhjässä maneesin katsomossa jotain, mitä kukaan muu ei nähnyt. Ritvan maailma nyt aina välillä vaan järkkyy mitä kummallisimmasta asioista, kuten korviaan myöten loimitetusta ponista - miksei sitten myös tyhjästä maneesin katsomosta. Vauhtia tuli joka tapauksessa vähän liikaa ja ravi jännittyi. Opettajakin kyksyi, että onko Ritva nuori hevonen. Minä en tiennyt, ja joku veikkasi sitä 13-vuotiaaksi, mutta tosiasiassa se onkin yhdeksän. No, töitä sain tehdä ihan loppuun asti, että sain tamman uudestaan rentoutumaan ja ravin pidemmäksi ja letkeämmäksi. Kaikenkaikkiaan kuitenkin meiltä onnistunut tunti, joka oli myös todella tehokas - pitkin ohjin ei kävelty juuri lainkaan. Pirita oli jättänyt aika tarkan käsikirjoituksen siitä, mitä tunnilla pitää tehdä, ja tämä tällainen muutamien tuntien teemaratsastaminen on oikein hyvä juttu.
Foxykin oli nyt ensimmäistä kertaa meidän tunnilla. Pirita oli edellisenä viikonloppuna sijoittunut sillä toiseksi nuorten hevosten kouluratsastusohjelmassa Lohjalla. Foxy meni todella hienosti ja on ihan superkaunis, vaikka samanaikaisesti jotenkin viattoman ponimainen. Se tuntuu tekevän edelleen rehellisesti töitä ja on kuulemma selvästi kehittynyt ja saanut lisää tasapainoa sitten kevään, jolloin minä sillä menin. Foxy on myös herttaisen rohkea ja utelias, kuin iso koira. Toivottavasti minä pääsen vielä joskus sen selkään.
Anni - t. Ritva
Ritvahan se sitten oli, ja hyvä niin. Tunnin piti varsin pätevän oloinen opettaja, mutta en valitettavasti muista hänen koko nimeään, vaikka asiallisesti itsensä tunnin alkuun esittelikin.
Aloitimme veryttelyn kevyessä ravissa tekemällä päätyihin ympyrät. Opettaja tarkasteli jokaista nimenomaan ympyrällä, tavoitteena saada hevoset rennoiksi pyöreälle kaulalle. Ritva asettui kummasti oikeaan muotoon jo ravissa, joten ilmeisesti osasin pitää tuntuman kerrankin sopivana ja ratsastaa hevosta sitä vasten. Se ei juurikaan protestoinut, ja jos protestoi, niin pieni muistutus jaloilla ohjaa vasten auttoi heti.
Välittömästi kevyestä ravista siirryttiin keskiympyrälle, jota pienennettiin ja suurennettiin käynnissä. Pienennys tehtiin aika nopeasti ja suurentaminen vielä nopeammin väistättämällä voimakkaasti ulos niin, että hevoset astuivat selvästi ristiin. Tällä haettiin paitsi reaktionopeutta myös tuntumaa ulko-ohjalle. Ritvalla harjoituksen vaikutuksen huomasi erittäin hyvin, koska se aina väistön jälkeen tukeutui hyvin ulos etenkin oikeaan, jonne jää helposti tyhjäksi. Sitten siirryttiin väistöstä suoraan raviin, jolloin muoto säilyi helposti. Siirtymisissä takaisin käyntiin pyrittiin ratsastamaan tuntumaa vasten, jotta siirtyminen olisi jouheva eikä muoto nousisi. Ritva meni ympyrällä muutoin hyvin, mutta ulkolavan kanssa sai olla tarkkana, ettei se pungennut vähääkään ulos.
Laukatkin tehtiin ympyrällä. Opettaja vaati täsmälliset laukannostot ja etenevän laukan. Välillä mentiinkin lähes keskilaukkaa ennen kuin taas koottiin siirtymistä varten. Kun sitten siirryttiin takaisin raviin, piti käyttää ensimmäiset hyvät askeleet hyväksi ja huolehtia tuntuman pysymisestä ilman, että ravin laatu kärsii. Ritvan laukat sujuivat edellisten tuntien tapaan vaivattomasti, sillä sen laukka on helppo istua ja sujuvaa ihan itsekseen.
Kaikki harjoitukset tehtiin molempiin suuntiin, suuntaa vaihdettaessa mentiin hetki koko maneesissa ja testattiin, pysyykö paketti kasassa. Ritva toimi ihan ylivoimaisesti parhaiten tällä tunnilla näistä sillä ratsastamistani kerroista. Se pysyi koko keskiympyräharjoituksen kauniissa muodossa, eikä minun nähdäkseni edes painunut juurikaan kuolaimen alle. Käteen se tuntui ajoittain jopa hieman painavalta, mikä on tämän yleensä hyvin tyhjän hevosen kohdalla erinomainen asia. Koska tamma liikkuu sopivaa vauhtia, sai keskittyä aika paljon omiin apuihin. Taas kerran huomasi, miten oleellista on muistaa jalat etenkin silloin, kun tekee käsillä jotain.
Loppuravi menikin sitten hieman pipariksi, kun Ritva näki tyhjässä maneesin katsomossa jotain, mitä kukaan muu ei nähnyt. Ritvan maailma nyt aina välillä vaan järkkyy mitä kummallisimmasta asioista, kuten korviaan myöten loimitetusta ponista - miksei sitten myös tyhjästä maneesin katsomosta. Vauhtia tuli joka tapauksessa vähän liikaa ja ravi jännittyi. Opettajakin kyksyi, että onko Ritva nuori hevonen. Minä en tiennyt, ja joku veikkasi sitä 13-vuotiaaksi, mutta tosiasiassa se onkin yhdeksän. No, töitä sain tehdä ihan loppuun asti, että sain tamman uudestaan rentoutumaan ja ravin pidemmäksi ja letkeämmäksi. Kaikenkaikkiaan kuitenkin meiltä onnistunut tunti, joka oli myös todella tehokas - pitkin ohjin ei kävelty juuri lainkaan. Pirita oli jättänyt aika tarkan käsikirjoituksen siitä, mitä tunnilla pitää tehdä, ja tämä tällainen muutamien tuntien teemaratsastaminen on oikein hyvä juttu.
Foxykin oli nyt ensimmäistä kertaa meidän tunnilla. Pirita oli edellisenä viikonloppuna sijoittunut sillä toiseksi nuorten hevosten kouluratsastusohjelmassa Lohjalla. Foxy meni todella hienosti ja on ihan superkaunis, vaikka samanaikaisesti jotenkin viattoman ponimainen. Se tuntuu tekevän edelleen rehellisesti töitä ja on kuulemma selvästi kehittynyt ja saanut lisää tasapainoa sitten kevään, jolloin minä sillä menin. Foxy on myös herttaisen rohkea ja utelias, kuin iso koira. Toivottavasti minä pääsen vielä joskus sen selkään.
lauantai 20. marraskuuta 2010
GP-ratsu vaan ei GP-elämyksiä
19.11.2010 Primus Talli
Pirita - r. Jintro
Talventulo yllätti primuslaiset, ja meidän tuntilaisten hevospakka meni ihan sekaisin, koska kaikilla hevosilla ei ollut vielä hokkeja. Minulle oli jaettu Kikan entinen GP-tason kilparatsu Jintro eli Eki. Eki löytyi karsinasta luihun näköisenä klipattuna ja toppaloimeen käärittynä. Riemukseni sille piti vääntää aivan tolkuttoman paksut pintelit patjoineen etujalkoihin. Hevosraukka näytti siltä, kuin ei pystyisi liikkumaan niiden turnusten kanssa lainkaan.
En oikein tiennyt mitä odottaa, koska olin nähnyt Ekin vain pari kertaa tunnilla. Silloin se ei ollut näyttänyt mitenkään yksinkertaiselta, niin kuin osaavat hevoset eivät usein olekaan. Pitäisi löytää ne oikeat napit, muutoin tuloksena voi olla vain keskellä kenttää seisova polle.
No, kun Pirita kuuli, etten ollut mennyt Ekillä koskaan, sain ohjeeksi pitää jalat tiukasti kiinni kyljissä. Jos ruunaa ratsastaa pohkeet irti, alkaa kuulemma vauhti kiihtyä. Oikea ohja oli tyhjä, ja sille piti koittaa saada painetta. Piritan mukaan Eki on nyt 19-vuotiaana pikku hiljaa tajunnut, että se voi tuntitöissäkin mennä peräänannossa, ja kyllähän se välillä menikin ihan nätisti. Mutta helppo se ei kyllä ollut, eikä antanut mitään GP-tason elämyksiä ainakaan näin kerran perusteella.
Aloitimme veryttelyn suoraan kahdella ympyrällä pienen käyntipätkän jälkeen. Jatkoimme siitä mihin viikko sitten jäimme eli ympyrän pienentämisellä ja suurentamisella. Ympyrällä hevonen oli vain asettunut, kun taas voltilla sen piti olla myös taipunut. Eki toimi suht ok oikeaan kierrokseen, mutta vasempaan siitä tuli kauhean vahva - etenkin, jos ne jalat unohtuivat hetkeksikään. Vasen ohja ei meinannut irrota suupielestä millään ja oikea roikkui tyhjänä. Lopputuloksena oli kenottava kaula ja epämääräisen muotoinen ympyrä. Laukassa sai ratsastaa aika paljon eteen, että laukasta tuli rullaavampaa kolmitahtista.
Ympyrätyöskentelyn jälkeen tehtiin taas pysähdyksiä, nyt pääosin vain ravissa. Suuntana oli tietenkin vasen kierros, joka oli meille se paljon vaikeampi. Jintrosta kyllä näki, että se osasi pysähtyä, ja korjaukset se teki pienillä avuilla. Muoto tuppasi karkaamaan samoin kuin Ritvan kanssa, ja lopulta Pirita ottikin meidät erityistarkkailuun. Sain tehdä muutaman tiukan voltin vasempaan kierrokseen ja tulla sitten muotoonratsastetulla hevosella pysähdykseen. Kieltämättä toimi paremmin, kun hevonen oli paremmin kuulolla... Eki oli kyllä aika kova pysähdyksissä, ihan samoin kuin Ritva.
Laukkaa saimme tehdä koko maneesissa vapaasti, ratsun tarpeiden mukaan. Minä pyörin lähinnä pääty-ympyrällä, jolla uskalsin ratsastaa Ekiä riittävästi eteen. Sitten Pirita kuitenkin käski minut ja kaksi muuta toiseen päätyyn, jonne tulin ohjeiden mukaisesti voltteja pitkällä sivulla tehden. Toisesta päästä me kolme saimme vuoron perään tehdä puolirataleikkaa ja vaihdon askeleessa. Ekin vaihto sujui kuin tanssi, ei ongelmia. Lopuksi sitten taas hidastettiin ravia istunnalla, ja jälleen kerran ratsullani oli suuria vaikeuksia rauhoittua. Lopulta pääsimme vauhdista yhteisymmärrykseen, mutta edelleenkään ei pelkällä istunnalla onnistunut. En taaskaan saanut mitään yhteenvetokommenttia tunnista, ehkäpä suoritus oli yhtä tasapaksu kuin miltä se tuntuikin.
Seuraavalla kerralla meillä onkin sitten joku ihan outo sijainen, kun koko Primuksen poppoo on Globenissa opintomatkalla. Pirita lupasi jättää hevosjaon ja ohjeet tunnin teemaksi, joten saapa nähdä jatkanko Ritvalla vai Ekillä vai jollain ihan muulla nyt, kun hokitkin on varmaan saatu kaikkien hevosten alle.
Pirita - r. Jintro
Talventulo yllätti primuslaiset, ja meidän tuntilaisten hevospakka meni ihan sekaisin, koska kaikilla hevosilla ei ollut vielä hokkeja. Minulle oli jaettu Kikan entinen GP-tason kilparatsu Jintro eli Eki. Eki löytyi karsinasta luihun näköisenä klipattuna ja toppaloimeen käärittynä. Riemukseni sille piti vääntää aivan tolkuttoman paksut pintelit patjoineen etujalkoihin. Hevosraukka näytti siltä, kuin ei pystyisi liikkumaan niiden turnusten kanssa lainkaan.
En oikein tiennyt mitä odottaa, koska olin nähnyt Ekin vain pari kertaa tunnilla. Silloin se ei ollut näyttänyt mitenkään yksinkertaiselta, niin kuin osaavat hevoset eivät usein olekaan. Pitäisi löytää ne oikeat napit, muutoin tuloksena voi olla vain keskellä kenttää seisova polle.
No, kun Pirita kuuli, etten ollut mennyt Ekillä koskaan, sain ohjeeksi pitää jalat tiukasti kiinni kyljissä. Jos ruunaa ratsastaa pohkeet irti, alkaa kuulemma vauhti kiihtyä. Oikea ohja oli tyhjä, ja sille piti koittaa saada painetta. Piritan mukaan Eki on nyt 19-vuotiaana pikku hiljaa tajunnut, että se voi tuntitöissäkin mennä peräänannossa, ja kyllähän se välillä menikin ihan nätisti. Mutta helppo se ei kyllä ollut, eikä antanut mitään GP-tason elämyksiä ainakaan näin kerran perusteella.
Aloitimme veryttelyn suoraan kahdella ympyrällä pienen käyntipätkän jälkeen. Jatkoimme siitä mihin viikko sitten jäimme eli ympyrän pienentämisellä ja suurentamisella. Ympyrällä hevonen oli vain asettunut, kun taas voltilla sen piti olla myös taipunut. Eki toimi suht ok oikeaan kierrokseen, mutta vasempaan siitä tuli kauhean vahva - etenkin, jos ne jalat unohtuivat hetkeksikään. Vasen ohja ei meinannut irrota suupielestä millään ja oikea roikkui tyhjänä. Lopputuloksena oli kenottava kaula ja epämääräisen muotoinen ympyrä. Laukassa sai ratsastaa aika paljon eteen, että laukasta tuli rullaavampaa kolmitahtista.
Ympyrätyöskentelyn jälkeen tehtiin taas pysähdyksiä, nyt pääosin vain ravissa. Suuntana oli tietenkin vasen kierros, joka oli meille se paljon vaikeampi. Jintrosta kyllä näki, että se osasi pysähtyä, ja korjaukset se teki pienillä avuilla. Muoto tuppasi karkaamaan samoin kuin Ritvan kanssa, ja lopulta Pirita ottikin meidät erityistarkkailuun. Sain tehdä muutaman tiukan voltin vasempaan kierrokseen ja tulla sitten muotoonratsastetulla hevosella pysähdykseen. Kieltämättä toimi paremmin, kun hevonen oli paremmin kuulolla... Eki oli kyllä aika kova pysähdyksissä, ihan samoin kuin Ritva.
Laukkaa saimme tehdä koko maneesissa vapaasti, ratsun tarpeiden mukaan. Minä pyörin lähinnä pääty-ympyrällä, jolla uskalsin ratsastaa Ekiä riittävästi eteen. Sitten Pirita kuitenkin käski minut ja kaksi muuta toiseen päätyyn, jonne tulin ohjeiden mukaisesti voltteja pitkällä sivulla tehden. Toisesta päästä me kolme saimme vuoron perään tehdä puolirataleikkaa ja vaihdon askeleessa. Ekin vaihto sujui kuin tanssi, ei ongelmia. Lopuksi sitten taas hidastettiin ravia istunnalla, ja jälleen kerran ratsullani oli suuria vaikeuksia rauhoittua. Lopulta pääsimme vauhdista yhteisymmärrykseen, mutta edelleenkään ei pelkällä istunnalla onnistunut. En taaskaan saanut mitään yhteenvetokommenttia tunnista, ehkäpä suoritus oli yhtä tasapaksu kuin miltä se tuntuikin.
Seuraavalla kerralla meillä onkin sitten joku ihan outo sijainen, kun koko Primuksen poppoo on Globenissa opintomatkalla. Pirita lupasi jättää hevosjaon ja ohjeet tunnin teemaksi, joten saapa nähdä jatkanko Ritvalla vai Ekillä vai jollain ihan muulla nyt, kun hokitkin on varmaan saatu kaikkien hevosten alle.
lauantai 13. marraskuuta 2010
Mitäänsanomanton olo
12.11.2010 Primus Talli
Pirita - t. Ritva
Jouduin jättämään viimeisen sulkutaivutustunnin väliin flunssan vuoksi. Tunnilla oli kuulemma tehty siksak-sulkuja molempiin suuntiin ja suunnanvaihdossa käytetty apuna avotaivutuksia.
Teeman vaihtuessa ratsuni pysyi samana eli jatkoin Ritvalla. Koitin ottaa heti alussa napakamman otteen. Alkuveryttely oli taas vaihteeksi itsenäistä, ja se jos mikä on vaikeaa. Pirita neuvoi pysymään riittävän kauan samassa suunnassa, että toinen puoli tulee kunnolla ratsastettua läpi. Koitin tehdä rauhassa ensin käyntiä, sitten ravia ja lopuksi laukkaa. Etenkin laukat ovat sujuneet Ritvan kanssa niin hyvin, että sitä oli kiva saada sisällytettyä myös alkuveryttelyyn.
Tunnin teemana oli pysähdys. Pirita tapansa mukaan ensin kokosi meidät pääty-ympyrälle, jossa kävimme läpi hyvään pysähdykseen tarvittavia elementtejä: eteenpäinpyrkimys, ohjastuntuma, lähellä olevat pohkeet, hyvä valmistelu puolipidätteillä, suora hevonen... Pirita keroi myös, miten pysähdys korjataan, mikäli hevonen ei seisahdu tasajaloin: ikinä ei saa ratsastaa taaksepäin, vaan aina eteenpäin.
Pysähdyksiä teimme kääntämällä pitkiltä sivuilta radan poikki ja seisahtumalla keskihalkaisijan kohdalle. Hevonen ei saanut hiipiä ennen eikä jälkeen pysähdyksen, ja sen piti seistä rauhassa paikallaan niin kauan, kuin ratsastaja halusi. Ensin pysähdykseen tultiin käynnissä, sitten ravissa. Ritva pysähtyi muutoin ihan hyvin, mutta muoto nousi aina. Lisäksi jouduin lähes poikkeuksetta korjaamaan vasenta takajalkaa, ellei vasen pohje muistanut olla hieman oikeaa terävämpänä pysähdyshetkellä. Piritan neuvon mukaan en antanut Ritvalle periksi seisahtumisen jälkeen ennen kuin se oli myödännyt. Ja Ritva kyllä myötäsikin lähes välittömästi pysähdyksen jälkeen. Hetkittäin hevoset alkoivat vähän ennakoida, joten välillä koko porukka sai ratsastaa reippaasti radan poikki ravissa.
Lopuksi kokoonnuimme kahdelle ympyrällä ja saimme ohjeeksi siirtää ulkopohkeen selvästi taaemmas. Teimme laukassa ympyrän pienennystä ja suurennusta, ja nämä Ritva kyllä osasi hienosti. Tosin kuudesta tuntilaisesta vain yksi sai pohkeensa riittävän taakse, ja se en ollut minä... Loppuravissa koitettiin saada hevoset kevennystä hidastamalla oikein superhitaaseen raviin, suorastaan lönkyttelemään. Ritvalle se oli aika vaikeaa, ja jouduin jarruttelemaan istunnan lisäksi myös ohjalla. Tamma pysyi kuitenkin hieman paremmin kuolaimella, eikä valunut yhtä paljon kuolaimen alle kuin edellisillä tunneilla.
Tunti kokonaisuudessaan ei kuitenkaan jättänyt mitään vau-fiiliksiä, ennemminkin jäi hieman mitäänsanomaton olo. Piritakaan ei antanut lopuksi mitään erityistä palautetta, vaikka toki oli pysähdystehtävää kommentoinut ihan asiallisesti.
Pirita - t. Ritva
Jouduin jättämään viimeisen sulkutaivutustunnin väliin flunssan vuoksi. Tunnilla oli kuulemma tehty siksak-sulkuja molempiin suuntiin ja suunnanvaihdossa käytetty apuna avotaivutuksia.
Teeman vaihtuessa ratsuni pysyi samana eli jatkoin Ritvalla. Koitin ottaa heti alussa napakamman otteen. Alkuveryttely oli taas vaihteeksi itsenäistä, ja se jos mikä on vaikeaa. Pirita neuvoi pysymään riittävän kauan samassa suunnassa, että toinen puoli tulee kunnolla ratsastettua läpi. Koitin tehdä rauhassa ensin käyntiä, sitten ravia ja lopuksi laukkaa. Etenkin laukat ovat sujuneet Ritvan kanssa niin hyvin, että sitä oli kiva saada sisällytettyä myös alkuveryttelyyn.
Tunnin teemana oli pysähdys. Pirita tapansa mukaan ensin kokosi meidät pääty-ympyrälle, jossa kävimme läpi hyvään pysähdykseen tarvittavia elementtejä: eteenpäinpyrkimys, ohjastuntuma, lähellä olevat pohkeet, hyvä valmistelu puolipidätteillä, suora hevonen... Pirita keroi myös, miten pysähdys korjataan, mikäli hevonen ei seisahdu tasajaloin: ikinä ei saa ratsastaa taaksepäin, vaan aina eteenpäin.
Pysähdyksiä teimme kääntämällä pitkiltä sivuilta radan poikki ja seisahtumalla keskihalkaisijan kohdalle. Hevonen ei saanut hiipiä ennen eikä jälkeen pysähdyksen, ja sen piti seistä rauhassa paikallaan niin kauan, kuin ratsastaja halusi. Ensin pysähdykseen tultiin käynnissä, sitten ravissa. Ritva pysähtyi muutoin ihan hyvin, mutta muoto nousi aina. Lisäksi jouduin lähes poikkeuksetta korjaamaan vasenta takajalkaa, ellei vasen pohje muistanut olla hieman oikeaa terävämpänä pysähdyshetkellä. Piritan neuvon mukaan en antanut Ritvalle periksi seisahtumisen jälkeen ennen kuin se oli myödännyt. Ja Ritva kyllä myötäsikin lähes välittömästi pysähdyksen jälkeen. Hetkittäin hevoset alkoivat vähän ennakoida, joten välillä koko porukka sai ratsastaa reippaasti radan poikki ravissa.
Lopuksi kokoonnuimme kahdelle ympyrällä ja saimme ohjeeksi siirtää ulkopohkeen selvästi taaemmas. Teimme laukassa ympyrän pienennystä ja suurennusta, ja nämä Ritva kyllä osasi hienosti. Tosin kuudesta tuntilaisesta vain yksi sai pohkeensa riittävän taakse, ja se en ollut minä... Loppuravissa koitettiin saada hevoset kevennystä hidastamalla oikein superhitaaseen raviin, suorastaan lönkyttelemään. Ritvalle se oli aika vaikeaa, ja jouduin jarruttelemaan istunnan lisäksi myös ohjalla. Tamma pysyi kuitenkin hieman paremmin kuolaimella, eikä valunut yhtä paljon kuolaimen alle kuin edellisillä tunneilla.
Tunti kokonaisuudessaan ei kuitenkaan jättänyt mitään vau-fiiliksiä, ennemminkin jäi hieman mitäänsanomaton olo. Piritakaan ei antanut lopuksi mitään erityistä palautetta, vaikka toki oli pysähdystehtävää kommentoinut ihan asiallisesti.
lauantai 30. lokakuuta 2010
Sulkutaivutukset jatkuvat
29.10.2010 Primus Talli
Pirita - t. Ritva
Sulkutaivutukset jatkuivat ja kaikki tuntilaiset jatkoivat samalla hevosella. Alkuveryttelyä teimme nyt Piritan silmien alla käynnissä volteilla. Valmistelimme siis hevosia tehtävään taivuttamalla volteilla. Sain Ritvan kävelemään hyvin ja taipumaan hyvin, mutta ratsastin liian pitkällä ohjalla ja liian varovaisesti. Olinkin vähän ihmetellyt viikko sitten sitä, kun Pirita sanoi Ritvan olevan ratsastettavampi kuin Bena. Minä olin hissutellut ja varonut ottamasta suusta liikaa. Nyt Pirita käskikin minun lyhentää ohjaa ja ottaa puolipidätteitä myös sisäohjasta ja luonnollisesti samalla ratsastaa hevosta pohkeilla. Ja kas kummaa: tuntumasta tuli heti vahvempi ja tasaisempi!
Käyntivolttien ja hetken ravaamisen jälkeen tulimme kaikki viisi isolle keskiympyrälle, jossa Pirita katsoi vähän istuntaamme sekä tuntumaa ja hevosen muotoa. Ympyrällä sekä ravattiin että laukattiin molempiin suuntiin. Ritva oli tässä vaiheessa jo aika kiva, kunhan en vaan päästänyt ohjia liian pitkäksi. Liian pitkällä ohjalla nimittäin joudun vetämään käsiä lähemmäksi vartaloa, jolloin kyynärpäät irtoavat kyljistä. Liian alas eivät nyrkit valuneet kertaakaan, jiihaa!
Alkuveryttelyn jälkeen teimme muutamat väistöt pitkillä sivuilla kumpaankin kierrokseen samoin kuin edelliselläkin viikolla. Ne toimivat ikään kuin kertauksena tehtävään, joka oli sulkutaivutus diagonalilla. Diagonaalina ei ollut sentään ihan koko 80-metrisen maneesin diagonaali, vaan tästä noin reilu puolet. Ratsastimme siis ikään kuin koko rata leikkaa kokonaan sulkutaivutuksessa, tällä kertaa vain vasemmalle. Hevosen otsan piti siis olla kohti tien päätepistettä pitkällä sivulla. Koska maneesin seinä ei tukenut yhtään, oli sisäpohkeen merkitys entistäkin suurempi. Välillä ihan väkisin alkoi vaan tuupata ulkopohkeella, mutta ainakaan Ritvalla tuloksena ei ollut muuta kuin vauhdin hiipumista. Sen sijaan sisäpohkeella sai väistöön vähän eteenpäinpyrkimystäkin pelkän poikittamisen sijaan.
Pirita oli hyvin tarkka siitä, että taivutusta tehtiin koko diagonaali uralta uralle. Ensimmäisellä kerralla suorastaan jyräsin Piritan, joka katsoi liikettä tien päässä. Onneksi ei käynyt kummemin, ja seuraavalla kerralla älysin jo pyytää anteeksi...
Ritvalle taivutus oli lopulta aika helppo. Ainoastaan sen turpa meinasi kääntyä hieman poikittain luotisuorasta linjasta, koska oikea ohja ei ollut riittävästi tuella. Tähän auttoi taas kerran pieni ohjena lyhennys ja voltti ennen varsinaista sulkutaivutusta.
Lopuksi taas avasimme hevosia laukaten koko maneesissa. Laukassa piti tehtä pieniä kymmenen metrin voltteja uralta siten, että voltilla hevonen oli kunnolla taipunut ja suoralla taas aivan suora. Laukan tahti ei saanut muuttua missään vaiheessa, ellei sitä sitten itse halunnut muuttaa. Ritva oli näissä aivan huippu ja teki monta leikittelevän helppoa volttia. Piritakin tykkäsi, ja saimme siirtyä ravaaman hyvissä ajoin. Nyt sain Ritvan jo hieman paremmin venyttämään ja tukeutumaan ohjaan, vaikka kyllä se vieläkin kulki välillä kuolaimen takana. Kunnon reipas ravi ja jalkojen käyttö eli ratsastaminen ohjan ja pohkeen väliin näytti auttavan. Vielä jäi kuitenkin parannettavaa, ja luultavasti jatkan Ritvalla ensi viikollakin. Silloin nimittäin teemme edelleen sulkuja, molempiin suuntiin.
Pirita - t. Ritva
Sulkutaivutukset jatkuivat ja kaikki tuntilaiset jatkoivat samalla hevosella. Alkuveryttelyä teimme nyt Piritan silmien alla käynnissä volteilla. Valmistelimme siis hevosia tehtävään taivuttamalla volteilla. Sain Ritvan kävelemään hyvin ja taipumaan hyvin, mutta ratsastin liian pitkällä ohjalla ja liian varovaisesti. Olinkin vähän ihmetellyt viikko sitten sitä, kun Pirita sanoi Ritvan olevan ratsastettavampi kuin Bena. Minä olin hissutellut ja varonut ottamasta suusta liikaa. Nyt Pirita käskikin minun lyhentää ohjaa ja ottaa puolipidätteitä myös sisäohjasta ja luonnollisesti samalla ratsastaa hevosta pohkeilla. Ja kas kummaa: tuntumasta tuli heti vahvempi ja tasaisempi!
Käyntivolttien ja hetken ravaamisen jälkeen tulimme kaikki viisi isolle keskiympyrälle, jossa Pirita katsoi vähän istuntaamme sekä tuntumaa ja hevosen muotoa. Ympyrällä sekä ravattiin että laukattiin molempiin suuntiin. Ritva oli tässä vaiheessa jo aika kiva, kunhan en vaan päästänyt ohjia liian pitkäksi. Liian pitkällä ohjalla nimittäin joudun vetämään käsiä lähemmäksi vartaloa, jolloin kyynärpäät irtoavat kyljistä. Liian alas eivät nyrkit valuneet kertaakaan, jiihaa!
Alkuveryttelyn jälkeen teimme muutamat väistöt pitkillä sivuilla kumpaankin kierrokseen samoin kuin edelliselläkin viikolla. Ne toimivat ikään kuin kertauksena tehtävään, joka oli sulkutaivutus diagonalilla. Diagonaalina ei ollut sentään ihan koko 80-metrisen maneesin diagonaali, vaan tästä noin reilu puolet. Ratsastimme siis ikään kuin koko rata leikkaa kokonaan sulkutaivutuksessa, tällä kertaa vain vasemmalle. Hevosen otsan piti siis olla kohti tien päätepistettä pitkällä sivulla. Koska maneesin seinä ei tukenut yhtään, oli sisäpohkeen merkitys entistäkin suurempi. Välillä ihan väkisin alkoi vaan tuupata ulkopohkeella, mutta ainakaan Ritvalla tuloksena ei ollut muuta kuin vauhdin hiipumista. Sen sijaan sisäpohkeella sai väistöön vähän eteenpäinpyrkimystäkin pelkän poikittamisen sijaan.
Pirita oli hyvin tarkka siitä, että taivutusta tehtiin koko diagonaali uralta uralle. Ensimmäisellä kerralla suorastaan jyräsin Piritan, joka katsoi liikettä tien päässä. Onneksi ei käynyt kummemin, ja seuraavalla kerralla älysin jo pyytää anteeksi...
Ritvalle taivutus oli lopulta aika helppo. Ainoastaan sen turpa meinasi kääntyä hieman poikittain luotisuorasta linjasta, koska oikea ohja ei ollut riittävästi tuella. Tähän auttoi taas kerran pieni ohjena lyhennys ja voltti ennen varsinaista sulkutaivutusta.
Lopuksi taas avasimme hevosia laukaten koko maneesissa. Laukassa piti tehtä pieniä kymmenen metrin voltteja uralta siten, että voltilla hevonen oli kunnolla taipunut ja suoralla taas aivan suora. Laukan tahti ei saanut muuttua missään vaiheessa, ellei sitä sitten itse halunnut muuttaa. Ritva oli näissä aivan huippu ja teki monta leikittelevän helppoa volttia. Piritakin tykkäsi, ja saimme siirtyä ravaaman hyvissä ajoin. Nyt sain Ritvan jo hieman paremmin venyttämään ja tukeutumaan ohjaan, vaikka kyllä se vieläkin kulki välillä kuolaimen takana. Kunnon reipas ravi ja jalkojen käyttö eli ratsastaminen ohjan ja pohkeen väliin näytti auttavan. Vielä jäi kuitenkin parannettavaa, ja luultavasti jatkan Ritvalla ensi viikollakin. Silloin nimittäin teemme edelleen sulkuja, molempiin suuntiin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)