10.8.2015 Primus Talli
Maiju - r. Hasse
Jatkoin Hassella syyskauden toiselle tunnille. Tunsin oloni niin kotoisaksi, että jätin turvaliivinkin jo pois. Se kannatti, sillä pystyin paljon paremmin istumaan Hassen harjoitusravissa, kun sain selkäni suoraksi ilman kippuraan vetävää liiviä. Maiju jopa kysyi, että olenko tehnyt kesällä jotain erityistä, kun ryhti on niin hyvä! Sain muutoinkin kehuja harjoitusravissa istumisesta, mikä erityisesti Hassen harjoitusravin tietäen on varsin kannustavaa. Kuulemma rohkeasti istuin vaan alas ja annoin liikkeen viedä, enkä yrittänyt puristautua satulaan jännittämällä. Jälkikäteen kuulin eräältä kanssaratsastajalta, että Hasse yllättäen saattaa rentoutua hyvinkin pian, kun ratsastaja vaan jaksaa istua pahimman vaiheen yli alhaalla. Pitääpä muistaa kokeilla tätä seuraavalla kerralla, jos vielä Hassen selkään pääsen.
Tunnin teemana oli pohkeenväistöt. Niitä tehtiin käynnissä uralta sisään keskihalkaisijalle ensin osissa ja sitten yhtämittaisesti. Aluksi tärkeintä oli se, että ratsastaja määrittelee väistön alun ja lopun suoristaen välissä kohti lyhyttä sivua. Sillä ei ollut väliä, ehtiikö pätkittäin väistämään keskihalkaisijalle asti. Mutta sitten kun tehtiin yhtämittaista väistöä, piti ratsastajan valita päätepiste keskihalkaisijalta ja pyrkiä siihen määrätietoisesti. Hassen kanssa loiva väistö meni hyvin, se jopa kovin alkoi ennakoida kulmassa. Jyrkemmässä väistössä etenkin vasemmalle jouduin aika voimakkaasti käyttämään pohjetta, jotta sain kunnon ristiaskeleita aikaiseksi.
Läpi koko tunnin Hasse oli aika mukava oikeaan kierrokseen. Vasempaan se on selvästi haastavampi, ja etenkin tässä kierroksessa tosi vaikea saada rehellisesti ratsastettua jalalla ohjaa vasten. Ajoittain onnistui jo ihan kivasti, mutta välillä ruuna jäi edestä aika tyhjäksi. Ohjakin kyllä meinasi olla vähän liian pitkä, koitin kai ratsastaa liikaa eteen ja alas tuen tarjoamisen sijaan. Kuumenemisesta huolimatta Hassenkin kanssa pitäisi vaan muistaa, että kaikki lähteen siitä jalasta. Varsinkin laukassa tämän huomasi hyvin, sillä ilman jalkaa Hasse laukkaa melkein paikallaan ylöspäin. Kun mennään reippaasti eteenpäin, alkaa muotokin pyöristyä ja hevonen rentoutua. Siihen fiilikseen sitten kun lisätään muutama Maijun kädenojennusjumppatuokio eli ratsastajan ryhdin korjaaminen, niin johan sitä välillä sai ihan nautiskellakin.
torstai 3. syyskuuta 2015
maanantai 24. elokuuta 2015
Melkein kuin Boris
3.8.2015 Primus Talli
Maiju - r. Hasse
Kauden aloitus on aina vähän jännää. Olin ollut edellisen kerran hevosen selässä juhannuksen jälkeisenä maanantaina, joten taukoa tuli kuusi viikkoa. Odotin innolla, laittaisiko Maiju meidät jatkamaan keväästä tutuilla hevosilla vai keksisiko jotain ihan uutta. Ja keksihän Maiju: minä ratsastin Hassella! Edelliset kolme kertaa olivat kahden ja puolen vuoden takaa, ja silloin olin juuri ja juuri päässyt sinuiksi ruunan kanssa. Maiju ohjeisti, että Hasse on kovin eteenpäinpyrkivä, mutta siitä huolimatta helposti pohkeelle hidas. Ei mikään helppo yhdistelmä!
Muistin Hassen kärttyisäksi harjausta inhoavaksi, mutta nyt se tulikin korvat hörössä karsinan ovella vastaan ja oli innolla lähdössä töihin. Se osoittautui selästä käsin aika Boriksen kaltaiseksi, vähän vaan kärttyisemmäksi. Kun Boris hermostuu ratsastajan epäselviin apuihin, se pistää korvat höröön ja käyttää tilaisuudeen hyväkseen mennä vähän lujempaa. Vastaavassa tilanteessa Hassen korvat painuvat luimuun ja se saattaa vähän keventää takapäätäkin - ennen kuin menee vähän lujempaa.
Maijulla oli hyvä kauden aloitus varsin istuntapainotteisesti. Jumppasimme sekä hevosia että itseämme mm. ratsastamalla pitkään ympyrällä kaikissa askellajeissa ja ajoittain jopa ilman jalustimia ohjat vain toisessa kädessä ja venyttämällä toista kättä kohti taivaita. Ajatuksena oli saada suoruutta ja ryhtiä ratsastajaan. Maiju myös laittoi meidät etsimään jalan ja istuinluiden oikeaa paikkaa ihan vain seisovan hevosen selässä jalan kääntämisharjoituksella.
Harjoitusraviakin tapailtiin jo hieman kesätauon jälkeen. Hassen ravihan on ihan valtavan pomputtavaa etenkin silloin, jos hevonen on yhtään jännittynyt. Tein ihan suosiolla alkuun vain kevennyksen vaihtoja ja sitten istuin aina muutaman askeleen kerrallaan. Aivan tunnin lopussa teimme vielä jokaisen kulmaan voltit, ja silloin Maiju pisti kaikki istumaan alas vähintäänkin voltin ajaksi. Ihan kohtuudella selvisin, tosin aika hidasta ravia sain mennä...
Hasse oli tosiaan varsin miellyttävä yllätys. Ilmeisesti sekä hevonen että ratsastaja ovat kehittyneet tai ainakin muuttuneet 2,5 vuoden takaisesta. Onhan se aika haastavaa saada edestä niin herkkä ja eteenpäinpyrkivä hevonen rehellisesti tuntumalle jalkaa käyttämällä, mutta sitä kohti mennään. Sen ainakin opin, että asettaa ja taivuttaa saa ihan tosi paljon.
Maiju - r. Hasse
Kauden aloitus on aina vähän jännää. Olin ollut edellisen kerran hevosen selässä juhannuksen jälkeisenä maanantaina, joten taukoa tuli kuusi viikkoa. Odotin innolla, laittaisiko Maiju meidät jatkamaan keväästä tutuilla hevosilla vai keksisiko jotain ihan uutta. Ja keksihän Maiju: minä ratsastin Hassella! Edelliset kolme kertaa olivat kahden ja puolen vuoden takaa, ja silloin olin juuri ja juuri päässyt sinuiksi ruunan kanssa. Maiju ohjeisti, että Hasse on kovin eteenpäinpyrkivä, mutta siitä huolimatta helposti pohkeelle hidas. Ei mikään helppo yhdistelmä!
Muistin Hassen kärttyisäksi harjausta inhoavaksi, mutta nyt se tulikin korvat hörössä karsinan ovella vastaan ja oli innolla lähdössä töihin. Se osoittautui selästä käsin aika Boriksen kaltaiseksi, vähän vaan kärttyisemmäksi. Kun Boris hermostuu ratsastajan epäselviin apuihin, se pistää korvat höröön ja käyttää tilaisuudeen hyväkseen mennä vähän lujempaa. Vastaavassa tilanteessa Hassen korvat painuvat luimuun ja se saattaa vähän keventää takapäätäkin - ennen kuin menee vähän lujempaa.
Maijulla oli hyvä kauden aloitus varsin istuntapainotteisesti. Jumppasimme sekä hevosia että itseämme mm. ratsastamalla pitkään ympyrällä kaikissa askellajeissa ja ajoittain jopa ilman jalustimia ohjat vain toisessa kädessä ja venyttämällä toista kättä kohti taivaita. Ajatuksena oli saada suoruutta ja ryhtiä ratsastajaan. Maiju myös laittoi meidät etsimään jalan ja istuinluiden oikeaa paikkaa ihan vain seisovan hevosen selässä jalan kääntämisharjoituksella.
Harjoitusraviakin tapailtiin jo hieman kesätauon jälkeen. Hassen ravihan on ihan valtavan pomputtavaa etenkin silloin, jos hevonen on yhtään jännittynyt. Tein ihan suosiolla alkuun vain kevennyksen vaihtoja ja sitten istuin aina muutaman askeleen kerrallaan. Aivan tunnin lopussa teimme vielä jokaisen kulmaan voltit, ja silloin Maiju pisti kaikki istumaan alas vähintäänkin voltin ajaksi. Ihan kohtuudella selvisin, tosin aika hidasta ravia sain mennä...
Hasse oli tosiaan varsin miellyttävä yllätys. Ilmeisesti sekä hevonen että ratsastaja ovat kehittyneet tai ainakin muuttuneet 2,5 vuoden takaisesta. Onhan se aika haastavaa saada edestä niin herkkä ja eteenpäinpyrkivä hevonen rehellisesti tuntumalle jalkaa käyttämällä, mutta sitä kohti mennään. Sen ainakin opin, että asettaa ja taivuttaa saa ihan tosi paljon.
keskiviikko 12. elokuuta 2015
Super-Lady
22.6.2015 Primus Talli
Maiju - t. Lady
Odottelin Lottaa ja Esaa, mutta tulikin Maiju ja Lady. Ei olisi ollut vikaa ensimmäisessäkään yhdistelmässä, mutta mielellänihän minä taas Ladylla Maijun opetuksessa ratsastin.
Juhannuksena hevoset olivat olleet melkein neljä päivää laitumella, ja maanantain tunnit olivat luonnollisesti ensimmäisiä miniloman jälkeen. Vähän siis hirvitti, että miten Ladyn pää on kestänyt loman. Kun se talvella joutui pakon edessä lomailemaan pidempään, oli Lady palatessaan kovin jännittynyt. Nytkin se huuteli kentällä muille hevosille ja säpsyili muutaman kerran. Sitten päätin, että minähän osaan tällä hevosella jo ratsastaa, ja laitoin sen kävelemään jokaiseen kulmaan ja jokaisen tötterön ohi. Ja taas kerran, napakka ote heti alkutunnista kantoi loppuun asti. Lady oli varmaan paras ikinä, ainakin ihan kirkkaasti paras kevään loman jälkeen.
Alkuveryttely meni kuitenkin vielä vähän hakiessa. Käynti tosiaan sujui ihan hyvin, ja jo siinä aisti, että pieni tauko oli tuonut vähän terää Ladyn eteenpäinpyrkimykseen. Ravia en sitten ehtinytkään mennä kuin puoli pitkää sivua ennen ensimmäistä temppuilua. Maiju komensi meidät napakasti toisen ratsukon perään, ettei Ladylle annettaisi enempää tilaisuuksia keksiä kommervenkkejä. Laukkaa tehtiin aika pitkästi suurella ympyrällä. Näin alkutunnista oli vielä vaikea tavoittaa sitä laukkaa, jota olen pari kertaa päässyt maistamaan, mutta koitin ratsastaa rohkeasti eteen, eteen, eteen...
Kun sitten aloimme tehdä pohkeenväistöjä käynnissä oli Lady kuin uudesti syntynyt. Se oli kevyt edestä ja kuunteli pohkeita. Se oli rehellisesti minun mukanani, eikä karannut joka kerta kun annoin jonkun avun. Se asettui väistöissä ja taipui kulmissa. Väistöjä tehtiin uralta sisään ja takaisin, välissä suoristaen. Piti laskea, että molempiin suuntiin tulee yhtä paljon askelia. Myös pidemmät pätkät onnistuivat helposti. Fiilis oli aivan erilainen kuin esimerkiksi radalla oli. Maijukin sanoi, että Lady on oikein hyvä ja suora ja homma helppoa, niin kuin olikin. Selvisimme kunnialla myös loppukävelystä tarhojen ympäri.
Tähän rentoon ja yhteistyöhaluiseen Super-Ladyyn oli hyvä lopettaa kevään ratsastukset ja jäädä muutaman viikon kesälomalle.
Maiju - t. Lady
Odottelin Lottaa ja Esaa, mutta tulikin Maiju ja Lady. Ei olisi ollut vikaa ensimmäisessäkään yhdistelmässä, mutta mielellänihän minä taas Ladylla Maijun opetuksessa ratsastin.
Juhannuksena hevoset olivat olleet melkein neljä päivää laitumella, ja maanantain tunnit olivat luonnollisesti ensimmäisiä miniloman jälkeen. Vähän siis hirvitti, että miten Ladyn pää on kestänyt loman. Kun se talvella joutui pakon edessä lomailemaan pidempään, oli Lady palatessaan kovin jännittynyt. Nytkin se huuteli kentällä muille hevosille ja säpsyili muutaman kerran. Sitten päätin, että minähän osaan tällä hevosella jo ratsastaa, ja laitoin sen kävelemään jokaiseen kulmaan ja jokaisen tötterön ohi. Ja taas kerran, napakka ote heti alkutunnista kantoi loppuun asti. Lady oli varmaan paras ikinä, ainakin ihan kirkkaasti paras kevään loman jälkeen.
Alkuveryttely meni kuitenkin vielä vähän hakiessa. Käynti tosiaan sujui ihan hyvin, ja jo siinä aisti, että pieni tauko oli tuonut vähän terää Ladyn eteenpäinpyrkimykseen. Ravia en sitten ehtinytkään mennä kuin puoli pitkää sivua ennen ensimmäistä temppuilua. Maiju komensi meidät napakasti toisen ratsukon perään, ettei Ladylle annettaisi enempää tilaisuuksia keksiä kommervenkkejä. Laukkaa tehtiin aika pitkästi suurella ympyrällä. Näin alkutunnista oli vielä vaikea tavoittaa sitä laukkaa, jota olen pari kertaa päässyt maistamaan, mutta koitin ratsastaa rohkeasti eteen, eteen, eteen...
Kun sitten aloimme tehdä pohkeenväistöjä käynnissä oli Lady kuin uudesti syntynyt. Se oli kevyt edestä ja kuunteli pohkeita. Se oli rehellisesti minun mukanani, eikä karannut joka kerta kun annoin jonkun avun. Se asettui väistöissä ja taipui kulmissa. Väistöjä tehtiin uralta sisään ja takaisin, välissä suoristaen. Piti laskea, että molempiin suuntiin tulee yhtä paljon askelia. Myös pidemmät pätkät onnistuivat helposti. Fiilis oli aivan erilainen kuin esimerkiksi radalla oli. Maijukin sanoi, että Lady on oikein hyvä ja suora ja homma helppoa, niin kuin olikin. Selvisimme kunnialla myös loppukävelystä tarhojen ympäri.
Tähän rentoon ja yhteistyöhaluiseen Super-Ladyyn oli hyvä lopettaa kevään ratsastukset ja jäädä muutaman viikon kesälomalle.
maanantai 3. elokuuta 2015
Kesä-Esa
15.6.2015 Primus Talli
Lotta - r. Esa
Työesteen vuoksi meni ensimmäinen helppo-A-kesätuntikin sivusuun. Lotta oli pitänyt sen edellisenkin, ja täytyy sanoa, että oli kyllä oikein hyödyllistä päästä välillä toisenkin opettajan silmien alle. Ratsunani oli Assegai eli Esa, jo vuoden päivät Primuksella ollut jättiläisruuna. Sillä on kokoonsa nähden vaatimaton käynti ja ravi, josta tulee kiireessä helposti epäpuhdasta. Esa oli alkuun vähän jähmeän oloinen, joten sain ohjeeksi ratsastaa aika hitaassa tempossa. Ravi olisi kuitenkin saanut olla terävämpää.
Tehtiin aika itsenäistä alkuveryttelyä ja pitkiä diagonaaleja, sillä olimme kuuden ratsukon voimin koko maneesissa. Kahdella keskiympyrällä jatkoimme ravin työstämistä, Esan kanssa tavoitteena saada raviin laatua eli lähinnä tahtia. Laukassa vasempaan sitä oli helpompi työstää, laukka on ison hevosen laukkaa. Koko uralla himmailin laukkaa hieman turhaan, mutta en verran olin kuullut juttuja Esan kevätjuhlaliikkeistä...
Jäimme välikäynnin jälkeen maneesin keskelle varatulle uralle. Teimme käynnin kokoamisia ja takaosakäännöksiä, ensin puolikkaita radan poikki ja sitten kokonaisia. Esalle nämä eivät olleet kovin vaikeita. Vaikeus tuli vastaan sitten, kun siirryttiin raviin ja siitä laukkatehtävään. Lotta vaati tarkan kulman ja sitten keskeltä lyhyttä sivua napakan oikean laukannoston. Siitä jatkettiin taas tarkat kulmat tehden toiselle lyhyelle sivulle, jossa siirtyminen takaisin raviin. Esa oli aivan liian löysä, nosto oli hidas ja laukka löntystelyä. Saimme lopulta kaikki huutia riittämättömästä eteenpäinpyrkimyksestä, ja jouduimme välillä tekemään ylimääräisen pätkän laukkatyöskentelyä saadaksemme askellajiin jotain tolkkua. Sitten palasimme alkuperäiseen tehtävään, joka onnistuikin jo paremmin. Esan kanssa kyllä tarvittiin useampi toisto edelleen.
Loppuravissa tavoitin sen tunteen, mihin olin koko tunnin ajan Esan kanssa pyrkinyt. Lottakin sanoi, että nyt olisi kiva jatkaa työskentelyä. Muuten meni hyvin, mutta käsiini saan kuulemma kiinnittää paljon huomiota - tällä tunnilla ne alkoivat taas valua ja nyrkit kääntyä vaakatasoon... Loppupalautteessa hän totesi myös, että olen ratsastanut jo niin kauan, että voisin heti alusta olla hieman rohkeampi. Selitin taas, miten olen uuden hevosen kanssa aluksi turhan varovainen, mutta Lotan mielestä voisin hyvin kokeilla nopeammin ja rohkeammin eri apuja, kun kerran opettaja sanoo hevosen olevan ihan perusratsastettava. Että näinpä hyvin sitä sitten olen saanut toteutettua sitä rohkeammin-teemaani, viimeisen puolentoistavuoden aikana!
Lotta - r. Esa
Työesteen vuoksi meni ensimmäinen helppo-A-kesätuntikin sivusuun. Lotta oli pitänyt sen edellisenkin, ja täytyy sanoa, että oli kyllä oikein hyödyllistä päästä välillä toisenkin opettajan silmien alle. Ratsunani oli Assegai eli Esa, jo vuoden päivät Primuksella ollut jättiläisruuna. Sillä on kokoonsa nähden vaatimaton käynti ja ravi, josta tulee kiireessä helposti epäpuhdasta. Esa oli alkuun vähän jähmeän oloinen, joten sain ohjeeksi ratsastaa aika hitaassa tempossa. Ravi olisi kuitenkin saanut olla terävämpää.
Tehtiin aika itsenäistä alkuveryttelyä ja pitkiä diagonaaleja, sillä olimme kuuden ratsukon voimin koko maneesissa. Kahdella keskiympyrällä jatkoimme ravin työstämistä, Esan kanssa tavoitteena saada raviin laatua eli lähinnä tahtia. Laukassa vasempaan sitä oli helpompi työstää, laukka on ison hevosen laukkaa. Koko uralla himmailin laukkaa hieman turhaan, mutta en verran olin kuullut juttuja Esan kevätjuhlaliikkeistä...
Jäimme välikäynnin jälkeen maneesin keskelle varatulle uralle. Teimme käynnin kokoamisia ja takaosakäännöksiä, ensin puolikkaita radan poikki ja sitten kokonaisia. Esalle nämä eivät olleet kovin vaikeita. Vaikeus tuli vastaan sitten, kun siirryttiin raviin ja siitä laukkatehtävään. Lotta vaati tarkan kulman ja sitten keskeltä lyhyttä sivua napakan oikean laukannoston. Siitä jatkettiin taas tarkat kulmat tehden toiselle lyhyelle sivulle, jossa siirtyminen takaisin raviin. Esa oli aivan liian löysä, nosto oli hidas ja laukka löntystelyä. Saimme lopulta kaikki huutia riittämättömästä eteenpäinpyrkimyksestä, ja jouduimme välillä tekemään ylimääräisen pätkän laukkatyöskentelyä saadaksemme askellajiin jotain tolkkua. Sitten palasimme alkuperäiseen tehtävään, joka onnistuikin jo paremmin. Esan kanssa kyllä tarvittiin useampi toisto edelleen.
Loppuravissa tavoitin sen tunteen, mihin olin koko tunnin ajan Esan kanssa pyrkinyt. Lottakin sanoi, että nyt olisi kiva jatkaa työskentelyä. Muuten meni hyvin, mutta käsiini saan kuulemma kiinnittää paljon huomiota - tällä tunnilla ne alkoivat taas valua ja nyrkit kääntyä vaakatasoon... Loppupalautteessa hän totesi myös, että olen ratsastanut jo niin kauan, että voisin heti alusta olla hieman rohkeampi. Selitin taas, miten olen uuden hevosen kanssa aluksi turhan varovainen, mutta Lotan mielestä voisin hyvin kokeilla nopeammin ja rohkeammin eri apuja, kun kerran opettaja sanoo hevosen olevan ihan perusratsastettava. Että näinpä hyvin sitä sitten olen saanut toteutettua sitä rohkeammin-teemaani, viimeisen puolentoistavuoden aikana!
tiistai 30. kesäkuuta 2015
Puomityöskentelytunti
9.6.2015 Primus Talli
Maiju - r. Veron
Lyhyen kesäkauden avasi osaltani aivan uuden tyyppinen tunti, pyomityöskentely. Monet huippukouluratsastajat käyttävät maapuomeja apuna ja vaihteluna harjoitellessaan, ja Primuksella on nyt otettu vastaavanlaiset harjoitukset tuntiohjelmaan. Puomeja käytetään tässä mm. hevosen kokoamiseen ja askeleen pituuden säätelyyn. Ajattelin puomityöskentelyn olevan kivaa vaihtelua peruskouluratsastukseen ja lisäksi ajattelin sen helpottavan myös tulevilla estetunneilla.
Minulla oli itselleni aivan uusi ratsu, viimeksi hevosesittelyssä Lotan ratsuna esiintynyt Veron. Se on jo kokeneempi ruuna, osaava ja todellinen herrasmies sekä karsinassa että kentällä. Veron oli kokonaisuudessaan oikein mukava, vaikka tapani mukaan olin hieman liian hellä tunnin alussa. Veron ravasi vähän liian hitaasti ja antoi mielellään päästä minun kannateltavakseni. Kun Maiju käski ottaa ohjat käteen ja alkaa ratsastaa, ravista tuli tahdikasta ja ruuna lyheni ja keveni höyheneksi.
Pitkin ohjin haettiin käyntiin reipas tempo ja ylitettiin suuntaa vaihdettaesa muutama puomi. Hevoset tulivat heti tarkkaavaisemmiksi jaloistaan, kun ne jätettiin selviämään puomeista ihan yksin. Alkuveryttelyssä vaihdeltiin käynnissä ravin tempoa. Pitkillä sivuila piti mennä reippaampaa ravia ja kulmissa ja lyhyillä sivuilla kootumpaa. Ympyrällä keskityttiin vain asetuksen ratsastamiseen sekä ravissa että laukassa. Veronin oli tässä vaiheessa aika kiva, vaikka se alussa olikin ollut aika vahvan tuntuinen lisäyksen jälkeen etenkin kulmissa. Koitin kovasti varoa jäämästä kiinni ja ratsastaa ruunaa kevyemmäksi edestä.
Välikäynnin jälkeen tultiin radan poikki keskellä kenttää olevia puomeja ravissa. Maiju halusi, että ennen puomeja tehdään selvä puolipidäte ja ikään kuin autetaan hevosta kokoamaan jalkojaan, ja sitten puomeilla myödätään. Ravin ennen puolipidätettä piti olla reipasta, jotta oli jotain mistä ottaa. Veron oli ensin aivan liian löysä ja tuli puomeilla vain liian hitaaksi. Huristelin sitten muutaman kerran pitkät sivut niin lujaa kuin ruunasta lähti, mikä Maijunkin mukaan oli oikea ratkaisu. Tämän jälkeen alkoi Veroninkin kaviot nousta ja kokoamisen tunsi selkään. Vasemmassa kierroksessa Veron oli vahvempi ja vaati useampia toistoja.
Laukkatehtävä tultiin myös vasempaan. Ratsastettiin ravissa rata pituusuuntaan leikkaa, jossa keskellä olevien kahden puomin välissä tehtiin laukannosto. Lyhyellä sivulla käännettiin vasemalle ja rata poikkisuuntaan leikkaa -tiellä puomien yli. Ensimmäisellä kerralla en ollut ihan riittävän selkeä apuineni, joten laukannostosta ja laukasta tuli vähän vetelä. Toisella kerralla olin terävämpi, jolloin myös Veronille vaikea vasen laukka rullasi paremmin ja puomitkin sujuivat kolistelematta.
Tunti oli kivaa vaihtelua tasaiseen kouluratsastukseen, aivan kuten odotinkin. Harmi vaan, että tämä jäi työkiireiden vuoksi lopulta ainoaksi kesäkauden puomitunnikseni. Toivottavasti syksyllä näitä on mukana myös ihan tavallisilla koulutunneilla.
Maiju - r. Veron
Lyhyen kesäkauden avasi osaltani aivan uuden tyyppinen tunti, pyomityöskentely. Monet huippukouluratsastajat käyttävät maapuomeja apuna ja vaihteluna harjoitellessaan, ja Primuksella on nyt otettu vastaavanlaiset harjoitukset tuntiohjelmaan. Puomeja käytetään tässä mm. hevosen kokoamiseen ja askeleen pituuden säätelyyn. Ajattelin puomityöskentelyn olevan kivaa vaihtelua peruskouluratsastukseen ja lisäksi ajattelin sen helpottavan myös tulevilla estetunneilla.
Minulla oli itselleni aivan uusi ratsu, viimeksi hevosesittelyssä Lotan ratsuna esiintynyt Veron. Se on jo kokeneempi ruuna, osaava ja todellinen herrasmies sekä karsinassa että kentällä. Veron oli kokonaisuudessaan oikein mukava, vaikka tapani mukaan olin hieman liian hellä tunnin alussa. Veron ravasi vähän liian hitaasti ja antoi mielellään päästä minun kannateltavakseni. Kun Maiju käski ottaa ohjat käteen ja alkaa ratsastaa, ravista tuli tahdikasta ja ruuna lyheni ja keveni höyheneksi.
Pitkin ohjin haettiin käyntiin reipas tempo ja ylitettiin suuntaa vaihdettaesa muutama puomi. Hevoset tulivat heti tarkkaavaisemmiksi jaloistaan, kun ne jätettiin selviämään puomeista ihan yksin. Alkuveryttelyssä vaihdeltiin käynnissä ravin tempoa. Pitkillä sivuila piti mennä reippaampaa ravia ja kulmissa ja lyhyillä sivuilla kootumpaa. Ympyrällä keskityttiin vain asetuksen ratsastamiseen sekä ravissa että laukassa. Veronin oli tässä vaiheessa aika kiva, vaikka se alussa olikin ollut aika vahvan tuntuinen lisäyksen jälkeen etenkin kulmissa. Koitin kovasti varoa jäämästä kiinni ja ratsastaa ruunaa kevyemmäksi edestä.
Välikäynnin jälkeen tultiin radan poikki keskellä kenttää olevia puomeja ravissa. Maiju halusi, että ennen puomeja tehdään selvä puolipidäte ja ikään kuin autetaan hevosta kokoamaan jalkojaan, ja sitten puomeilla myödätään. Ravin ennen puolipidätettä piti olla reipasta, jotta oli jotain mistä ottaa. Veron oli ensin aivan liian löysä ja tuli puomeilla vain liian hitaaksi. Huristelin sitten muutaman kerran pitkät sivut niin lujaa kuin ruunasta lähti, mikä Maijunkin mukaan oli oikea ratkaisu. Tämän jälkeen alkoi Veroninkin kaviot nousta ja kokoamisen tunsi selkään. Vasemmassa kierroksessa Veron oli vahvempi ja vaati useampia toistoja.
Laukkatehtävä tultiin myös vasempaan. Ratsastettiin ravissa rata pituusuuntaan leikkaa, jossa keskellä olevien kahden puomin välissä tehtiin laukannosto. Lyhyellä sivulla käännettiin vasemalle ja rata poikkisuuntaan leikkaa -tiellä puomien yli. Ensimmäisellä kerralla en ollut ihan riittävän selkeä apuineni, joten laukannostosta ja laukasta tuli vähän vetelä. Toisella kerralla olin terävämpi, jolloin myös Veronille vaikea vasen laukka rullasi paremmin ja puomitkin sujuivat kolistelematta.
Tunti oli kivaa vaihtelua tasaiseen kouluratsastukseen, aivan kuten odotinkin. Harmi vaan, että tämä jäi työkiireiden vuoksi lopulta ainoaksi kesäkauden puomitunnikseni. Toivottavasti syksyllä näitä on mukana myös ihan tavallisilla koulutunneilla.
keskiviikko 24. kesäkuuta 2015
Kevätkauden päätös
1.6.2015 Primus Talli
Maiju - t. Lady
Koska enempää halukkaitan radanratsastajia ei löytynyt, ratsastimme kauden viimeisen tunnin kokonaan ohjatusti teemana avotaivutukset ja pohkeenväistöt. Päivä oli kaatosateinen, joten molemmat ryhmät ahtautuivat maneesiin. Lady oli jo varsin rento, eikä säpsyillyt väliaidoilla käytännössä lainkaan. Ratsastajan on kuitenkin oltava tarkkana, ettei suotta vie tammaa epämiellyttäviin tilanteisiin esimerkiksi silloin, kun viereisellä uralla laukataan suoraan kohti.
Käynnissä haettiin ensin itselle hyvä rento liikettä myötäävä istunta ja hevoselle ajattelu eteenpäin. Avotaivutuksia tehtiin muutamia heti alussa molemmilla pitkillä sivuilla molempiin suuntiin. Ravissa jatkettiin ympyrällä selvän asetuksen tavoittelua. Laukassa heräteltiin hevosia ratsastamalla puoli kierrosta keskilaukkaa ja puoli kierrosta koottiin laukkaa harjoituslaukkaa hitaammaksi. Ladyn kanssa taas ensin vähän turhaan himmasin, etenkin kun tehtiin vasemmassa eli Ladyn vaikeammassa kierroksessa. Tammalle tekee hyvää kunnon laukkatyöskentely, jossa se vertyy ja alkaa kantamaan itseään. Piti vaarn rohkeasti pyytää eteen, vaikka puolessa kierroksessa en sitten kyllä mitenkään ehtinyt kauheasti koota. Tehtävän jälkeen harjoituslaukka oli kuitenkin jo parempaa.
Sitten käännettiin keskihalkaisijalle, josta sai valita suunnan aina sen mukaan, kumpaa hevosen puolta halusi työstää. Pitkille sivuille tehtiin avotaivutukset. Ladyn kanssa sai olla tarkkana, ettei käynnin tempo hidastunut. Nyt ei onneksi ollut sitä ongelmaa, että takajalat olisivat alkaneet väistää. Tein enemmän taivutuksia vasemmalle.
Pohkeenväistöjä tehtiin monella eri tavalla. Ensin väistettiin käynnissä uralta sisään ja takaisin. Väistöaskeleet piti laskea, ja molempiin suuntiin piti saada yhtä monta askelta. Ratsastajan piti siis selvästi kertoa, koska väistö alkaa ja koska päättyy, eikä hevonen saaanut ennakoida tai vaan valua uralle. Sitten tultiin keskihalkaisijaa muutaman kerran vain suoraan ravissa, jonka jälkeen väistettiin keskihalkaisijalta kohti uraa. Lopuksi tehtiin väistöjä myös uralta keskihalkaisijalle ravissa. Lady oli edelleen hieman pohkeen takana. Keskihalkaisijalta kohti uraa väistettäessä isoimmaksi ongelmaksi muodostui takaosan pyrkiminen edelle. Sitä oli nyt jotenkin todella vaikea korjata. Ristiaskeleita Ladylta saa aika helposti, mutta suoruus ja asetus ovatkin sitten haastavampia asioita. Väistöissä Lady myös hieman jännittyi.
Kaikenkaikkiaan tunti oli kuitenkin ihan kohtuullisen onnistunut. Ladyn kanssa mennään parempaan päin koko ajan, tavoitteena samanlainen fiilis kuin syyskauden parhaina hetkinä. Tamma onneksi tasoittuu päivä päivältä, kun on päässyt kiinni säännölliseen työrytmiin.
Maiju - t. Lady
Koska enempää halukkaitan radanratsastajia ei löytynyt, ratsastimme kauden viimeisen tunnin kokonaan ohjatusti teemana avotaivutukset ja pohkeenväistöt. Päivä oli kaatosateinen, joten molemmat ryhmät ahtautuivat maneesiin. Lady oli jo varsin rento, eikä säpsyillyt väliaidoilla käytännössä lainkaan. Ratsastajan on kuitenkin oltava tarkkana, ettei suotta vie tammaa epämiellyttäviin tilanteisiin esimerkiksi silloin, kun viereisellä uralla laukataan suoraan kohti.
Käynnissä haettiin ensin itselle hyvä rento liikettä myötäävä istunta ja hevoselle ajattelu eteenpäin. Avotaivutuksia tehtiin muutamia heti alussa molemmilla pitkillä sivuilla molempiin suuntiin. Ravissa jatkettiin ympyrällä selvän asetuksen tavoittelua. Laukassa heräteltiin hevosia ratsastamalla puoli kierrosta keskilaukkaa ja puoli kierrosta koottiin laukkaa harjoituslaukkaa hitaammaksi. Ladyn kanssa taas ensin vähän turhaan himmasin, etenkin kun tehtiin vasemmassa eli Ladyn vaikeammassa kierroksessa. Tammalle tekee hyvää kunnon laukkatyöskentely, jossa se vertyy ja alkaa kantamaan itseään. Piti vaarn rohkeasti pyytää eteen, vaikka puolessa kierroksessa en sitten kyllä mitenkään ehtinyt kauheasti koota. Tehtävän jälkeen harjoituslaukka oli kuitenkin jo parempaa.
Sitten käännettiin keskihalkaisijalle, josta sai valita suunnan aina sen mukaan, kumpaa hevosen puolta halusi työstää. Pitkille sivuille tehtiin avotaivutukset. Ladyn kanssa sai olla tarkkana, ettei käynnin tempo hidastunut. Nyt ei onneksi ollut sitä ongelmaa, että takajalat olisivat alkaneet väistää. Tein enemmän taivutuksia vasemmalle.
Pohkeenväistöjä tehtiin monella eri tavalla. Ensin väistettiin käynnissä uralta sisään ja takaisin. Väistöaskeleet piti laskea, ja molempiin suuntiin piti saada yhtä monta askelta. Ratsastajan piti siis selvästi kertoa, koska väistö alkaa ja koska päättyy, eikä hevonen saaanut ennakoida tai vaan valua uralle. Sitten tultiin keskihalkaisijaa muutaman kerran vain suoraan ravissa, jonka jälkeen väistettiin keskihalkaisijalta kohti uraa. Lopuksi tehtiin väistöjä myös uralta keskihalkaisijalle ravissa. Lady oli edelleen hieman pohkeen takana. Keskihalkaisijalta kohti uraa väistettäessä isoimmaksi ongelmaksi muodostui takaosan pyrkiminen edelle. Sitä oli nyt jotenkin todella vaikea korjata. Ristiaskeleita Ladylta saa aika helposti, mutta suoruus ja asetus ovatkin sitten haastavampia asioita. Väistöissä Lady myös hieman jännittyi.
Kaikenkaikkiaan tunti oli kuitenkin ihan kohtuullisen onnistunut. Ladyn kanssa mennään parempaan päin koko ajan, tavoitteena samanlainen fiilis kuin syyskauden parhaina hetkinä. Tamma onneksi tasoittuu päivä päivältä, kun on päässyt kiinni säännölliseen työrytmiin.
keskiviikko 3. kesäkuuta 2015
He A:10
25.5.2015 Primus Talli
Maiju - t. Lady
Vaikka lisätreenikerrat eivät olisi olleet pahitteeksi, päätin kuitenkin ratsastaa radan Ladylla. Onhan se hyvää harjoitusta paitsi itselle niin myös hevoselle, se kun ei käsittääkseni ole ihan aina tuntenut oloaan kotoisaksi yksin kouluaitojen sisäpuolella. Siksipä alkuverkkasinkin melkein kokonaan radalla, vaikka koko maneesi olisikin ollut käytössä. Itsenäinen veryttely oli tuttuun tapaani päämäätäröntä ja jännittynyttä surffailua sinne sun tänne. Aika monta kertaa sain suhata tuomarin tuolin ohi kaikissa askellajeissa ja molemmista suunnista, mutta lopulta pystyin ratsastamaan koko radan yksin ilman turvahevosta, joka vielä syksyllä tarvittiin. Toki videolta näkyy, että aina tuomaria päin tultaessa Lady jännittyy, mutta jonkinlainen edistysaskel siis kuitenkin.
Itse radasta ei ole paljon kehumista. No, ehkä viimeinen ravipätkä lopputervehdyksineen on maininnan arvoinen, kun Lady alkoi hieman rentoutua. Kaikki muu menikin sitten enempi vähempi hömpötellessä, mutta pääsiin sentään koko ohjelma alusta loppuun.
Lady oli raviohjelmassa aivan liikaa pohkeen takana, mikä näkyi täysin riittämättöminä keskiraveina. Se väisti hyvin, mutta takaosa pyrki molemmissa suunnissa edelle. Takaosakäännökset olivat yhtä jähmeitä kuin harjoituksissakin, lisäksi käännöksessä oikealle Lady pysähtyi kesken kaiken.
Laukannostot onnistuivat nyt molempiin suuntiin sikäli, että Lady nosti myötälaukan. Vasemmalle se hypähti, mutta oikea oli sujuva. Puoliympyrät keskilaukassa olivat myös aika sujuvia, mutta vastalaukkatehtävän kustannuksella. En mitenkään ehtinyt koota Ladya puolessa pitkässä sivussa ennen täyskaartoa, joten kaarteissa tamma nojasi sisään ja oli aivan liian pitkä. Koko puoliympyrän Lady tarjosi vaihtoa ja vaihtoikin sitten oikeaan jo ennen uraa ja vasempaan uralle tultaessa. Maiju sanoi että jäädyin, kun en vaan käskenyt sitä jatkamaan vastalaukkaa. Oikealle en edes tajunnut korjata, vasemmalle otin käyntiin ja sain nostettua kerrasta uuden vastalaukan. Tämän kuvion epäonnistuminen harmittaa ihan erityisesti, sillä etenkin edellisellä tunnilla se onnistui loistavasti kauniissa muodossa ja hyvässä tempossa. Eikä niinä kahtena kerta jolloin vastalaukkaa menimme, Lady vaihtanut kertaakaan! Kuvannee hyvin sitä, miten hevonen lukee jännittävän ratsastajan elekieltä.
Radasta jäi vähän kaksijakoiset fiilikset. Toisaalta paransimme syksyn A-merkkiin verrattuna, toisaalta meni heikommin. Toki ratakin on vaikeampi, mutta ei mitenkään mahdoton ratsastaa. Jos syksyllä mennään taas rataa, voisi olla kiva tehdä uusinta ja katsoa, ollaanko lainkaan edistytty nimenomaan ratsukkona Ladyn kanssa. Lisäksi oma istunta ei näyttänyt kovin tyylikkäältä, joten jatkossa pitää näköjään keskittyä erityisesti ryhtiin ja jalan pitämiseen pitkänä.
Maiju - t. Lady
Vaikka lisätreenikerrat eivät olisi olleet pahitteeksi, päätin kuitenkin ratsastaa radan Ladylla. Onhan se hyvää harjoitusta paitsi itselle niin myös hevoselle, se kun ei käsittääkseni ole ihan aina tuntenut oloaan kotoisaksi yksin kouluaitojen sisäpuolella. Siksipä alkuverkkasinkin melkein kokonaan radalla, vaikka koko maneesi olisikin ollut käytössä. Itsenäinen veryttely oli tuttuun tapaani päämäätäröntä ja jännittynyttä surffailua sinne sun tänne. Aika monta kertaa sain suhata tuomarin tuolin ohi kaikissa askellajeissa ja molemmista suunnista, mutta lopulta pystyin ratsastamaan koko radan yksin ilman turvahevosta, joka vielä syksyllä tarvittiin. Toki videolta näkyy, että aina tuomaria päin tultaessa Lady jännittyy, mutta jonkinlainen edistysaskel siis kuitenkin.
Itse radasta ei ole paljon kehumista. No, ehkä viimeinen ravipätkä lopputervehdyksineen on maininnan arvoinen, kun Lady alkoi hieman rentoutua. Kaikki muu menikin sitten enempi vähempi hömpötellessä, mutta pääsiin sentään koko ohjelma alusta loppuun.
Lady oli raviohjelmassa aivan liikaa pohkeen takana, mikä näkyi täysin riittämättöminä keskiraveina. Se väisti hyvin, mutta takaosa pyrki molemmissa suunnissa edelle. Takaosakäännökset olivat yhtä jähmeitä kuin harjoituksissakin, lisäksi käännöksessä oikealle Lady pysähtyi kesken kaiken.
Laukannostot onnistuivat nyt molempiin suuntiin sikäli, että Lady nosti myötälaukan. Vasemmalle se hypähti, mutta oikea oli sujuva. Puoliympyrät keskilaukassa olivat myös aika sujuvia, mutta vastalaukkatehtävän kustannuksella. En mitenkään ehtinyt koota Ladya puolessa pitkässä sivussa ennen täyskaartoa, joten kaarteissa tamma nojasi sisään ja oli aivan liian pitkä. Koko puoliympyrän Lady tarjosi vaihtoa ja vaihtoikin sitten oikeaan jo ennen uraa ja vasempaan uralle tultaessa. Maiju sanoi että jäädyin, kun en vaan käskenyt sitä jatkamaan vastalaukkaa. Oikealle en edes tajunnut korjata, vasemmalle otin käyntiin ja sain nostettua kerrasta uuden vastalaukan. Tämän kuvion epäonnistuminen harmittaa ihan erityisesti, sillä etenkin edellisellä tunnilla se onnistui loistavasti kauniissa muodossa ja hyvässä tempossa. Eikä niinä kahtena kerta jolloin vastalaukkaa menimme, Lady vaihtanut kertaakaan! Kuvannee hyvin sitä, miten hevonen lukee jännittävän ratsastajan elekieltä.
Radasta jäi vähän kaksijakoiset fiilikset. Toisaalta paransimme syksyn A-merkkiin verrattuna, toisaalta meni heikommin. Toki ratakin on vaikeampi, mutta ei mitenkään mahdoton ratsastaa. Jos syksyllä mennään taas rataa, voisi olla kiva tehdä uusinta ja katsoa, ollaanko lainkaan edistytty nimenomaan ratsukkona Ladyn kanssa. Lisäksi oma istunta ei näyttänyt kovin tyylikkäältä, joten jatkossa pitää näköjään keskittyä erityisesti ryhtiin ja jalan pitämiseen pitkänä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)