8.12.2014 Primus Talli
Maiju - r. Ibi
Estejakso aloitettiin tutulla puomikoululla, ja turvaratsukseni Maiju oli valinnut Ibin. Se olikin oikea herrasmies koko tunnin - kai esteet olivat sen mielestä niin säälittäviä, etteivät ne liiemmin antaneet aihetta edes innostumiseen.
No, minulle ne puomit ja esteet olivat taas ihan sopivia. Aluksi harjoitetiin taas ihan vaan oikeaa asentoa kevyessä ravissa ja sitten kevyttä istuntaa sekä ravissa että laukassa. Löytyipä taas sellaisia lihaksia, joiden luulin jo surkastuneen...
Puomien ylitys aloitettiin varsinaisesti ravipuomeilla. Kevyessä ravissa tultiin neljälle puomille ensin suht reippaasti ja sitten suoralla pidättäen. Puomeja ennen tehtiin selvä myötäys ja annettiin hevoselle tilaa hoitaa homma. Kun tämä sujui keventäen, tultiin kevyessä istunnassa. Puomien jälkeen tehtiin käyntisiirtyminen.
Sitten vaihdettiin suuntaa ja tultiin muutoin sama tehtävä, paitsi että vastassa olikin nyt minimaalinen ristikko. Hevoset hoitivat tehtävän kutakuinkin itse, kunhan vaan ohjasi oikeaan suuntaan ja myötäsi ennen estettä. Käyntisiirtyminen tehtiin lyhyellä sivulla, jotta ehdittiin hieman laukatakin.
Kun tämä onnistui, lisättiin lävistäjälle kaksi kavalettia. Ristikon jälkeen siis jatkettin laukassa ja tultiin kaksi kavalettia. Lävistäjän päätteeksi siirrettiin raviin ja tehtiin hallittu ravivoltti kulmaan asettaen ja taivuttaen. Tai yritettiin tehdä. Lävistäjällä Ibinkin askel alkoi hieman venyä, ja ravisiirtyminen oli etenkin ensimmäisellä kerralla aavistuksen haastavaa.
Tunti sujui kuin siivillä, eikä itse hyppyjä ehtinyt juurikaan jännittää, sen verran Maiju taas meille muutakin ohjelmaa keksi. Pelkäsin vähän, että onko Ibi minulle liian vikkelä kaveri, kun menen ihan solmuun jos pitää vielä alkaa kiidyttelevää hevostakin hallita. Onneksi se tosiaan ylitti miniesteet vakaasti ja varmasti turhia stressaamatta.
maanantai 29. joulukuuta 2014
maanantai 8. joulukuuta 2014
Arkailua
1.12.2014 Primus Talli
Maiju - t. Mimmi
No eipäs ollutkaan puomikoulua vielä tällä kerralla, vaan vasta seuraavalla. Syksyn ratsujeni värikoodauskin murtui viimein, sillä sain ratsastaa Mimmillä. Se on kaunis vaaleanruunikko tamma, joka on ollut tallilla vasta muutaman viikon. Se on ilmeisen osaava, mutta vaatii vielä vähän aikaa tottuakseen ratsastuskoulun menoon. Mimmin ratsastajalta ja muilta tuntilaisilta vaaditaan hieman ylimääräistä pelisilmää, sillä tamma hieman pelkää vastaantulevia ratsukoita, mikäli se itse ei kävele.
Ensimmäisen puoli tuntia olin aivan kuutamolla. Mimmi tuntui yhtä herkältä kuin Zillion, eli pienimmästäkin avusta tapahtui jotain. Arkailin käyttää jalkaa ja arkailin kunnon ohjastuntumaa, ja sitten kun otin ohjastuntuman, rullasi Mimmi liian lyhyeksi.
Mimmillä oli aivan v-a-l-t-a-v-a käynti, joten Maiju neuvoi ratsastamaan sen niin rauhalliseen tempoon, että tuntuu aivan liian hitaalta. Tällöin jokainen jalkaa ehtii nousta vuorollaan, eikä käynti mene passimaiseksi. Käyntivoltit onnistuivat ihan hyvin. Avotaivutuksessa oli hieman hakemista, sillä takajalat lipsahtivat ulkopohkeen puutteessa ja liian voimakkaan sisäpohkeen ajamina välillä väistöaskelille etenkin vasemmassa kierroksessa. Se tuntui muutoinkin tunnin aikana jonkin verran haastavammalta kuin oikea.
Ravi sujui jotenkuten, sillä teimme ihan perusratsastusta uralla ja ympyrällä sekä ympyrän pienennystä. Askel oli miellyttävän tuntuista istua alas. Laukkaa sen sijaan en osannut ratsastaa lainkaan. Mimmin laukkakaan ei ole sieltä pienimmäistä päästä, mutta en uskaltanut ratsastaa sitä riittävästi eteen. Lisäksi meillä oli suuria vaikeuksia pitää etäisyyksiä, joten Maijulla meinasi ihan oikeutetusti mennä hermot sinne tänne sinkoilevien ratsukoiden kanssa. Vaikka kuinka haluaisimme tehdä vaikeampia asioita, ei niihin voida koskaan edetä, jos emme osaa toteuttaa käytännössä sellaista, minkä jo osaamme - kuten nyt vaikka etäisyyksien pidon ympyrällä. Alkuveryttely oli siis varsinainen katastrofi, ja ehdin jo ihmetellä, että miten kaikki ovat niin kovin ihastuneita tähän tammaan.
Mutta tunnin jälkimmäisen puolikkaan päätteeksi en enää niin kovasti ihmetellytkään. Olin vaipua maneesin muruihin kun kuulin, että teemme käyntisiirtymisiä laukasta samoin kuin edellisellä tunnilla. Päädystä nostettiin laukka, ja pitkän sivun keskelle tehtiin kolme neljäsosaa kymmenen metrin laukkavoltista. Viimeinen neljännes ratsastettiin päin seinää, jota apuna käyttäen tehtiin siirtyminen käyntiin. Tavoitteena on pikku hiljaa pystyä tekemään siirtyminen laukasta käyntiin ihan minkälaisella uralla vaan.
Alkutunnin epäonnistuneen laukkatyöskentelyn jälkeen odotukset eivät siis olleet korkealla. Tehtävä oli kuitenkin sellainen, että oli pakko alkaa ratsastaa: ohjat käteen, jalka kiinni, laukka kokoon ja rullaamaan! Ensimmäisellä kerralla ratsastin liian uranmyötäisesti, joten käyntisiirtyminen tuli liikaa ravin kautta. Seuraavilla kerroilla koitin saada itseni syvemmälle satulaan ja ratsastaa tarkemman reitin. Johan onnistui.
Siirtymisten jälkeen tehtiin vielä kevyessä ravissa avotaivutuksia uralla oikealle. Helppoa kuin heinänteko. Mimmi oli tahdikas, rento, sopivan pituisella kaulalla. Kävi siis niin kuin minulle niin kovin usein uusien hevosten kanssa käy, että vähintään puolet tunnista menee tutustumiseen. Olen aina alkuun todella varovainen, enkä oikein uskalla tehdä mitään, jottei hevonen mene rikki. Sitten kun uskalla alkaa toimia, niin johan toimii hevonenkin. Toivottavasti pääsen vielä estejakson jälkeen uudestaan Mimmin selkään, jotta voisin koittaa ratsataa koko tunnin.
Maiju - t. Mimmi
No eipäs ollutkaan puomikoulua vielä tällä kerralla, vaan vasta seuraavalla. Syksyn ratsujeni värikoodauskin murtui viimein, sillä sain ratsastaa Mimmillä. Se on kaunis vaaleanruunikko tamma, joka on ollut tallilla vasta muutaman viikon. Se on ilmeisen osaava, mutta vaatii vielä vähän aikaa tottuakseen ratsastuskoulun menoon. Mimmin ratsastajalta ja muilta tuntilaisilta vaaditaan hieman ylimääräistä pelisilmää, sillä tamma hieman pelkää vastaantulevia ratsukoita, mikäli se itse ei kävele.
Ensimmäisen puoli tuntia olin aivan kuutamolla. Mimmi tuntui yhtä herkältä kuin Zillion, eli pienimmästäkin avusta tapahtui jotain. Arkailin käyttää jalkaa ja arkailin kunnon ohjastuntumaa, ja sitten kun otin ohjastuntuman, rullasi Mimmi liian lyhyeksi.
Mimmillä oli aivan v-a-l-t-a-v-a käynti, joten Maiju neuvoi ratsastamaan sen niin rauhalliseen tempoon, että tuntuu aivan liian hitaalta. Tällöin jokainen jalkaa ehtii nousta vuorollaan, eikä käynti mene passimaiseksi. Käyntivoltit onnistuivat ihan hyvin. Avotaivutuksessa oli hieman hakemista, sillä takajalat lipsahtivat ulkopohkeen puutteessa ja liian voimakkaan sisäpohkeen ajamina välillä väistöaskelille etenkin vasemmassa kierroksessa. Se tuntui muutoinkin tunnin aikana jonkin verran haastavammalta kuin oikea.
Ravi sujui jotenkuten, sillä teimme ihan perusratsastusta uralla ja ympyrällä sekä ympyrän pienennystä. Askel oli miellyttävän tuntuista istua alas. Laukkaa sen sijaan en osannut ratsastaa lainkaan. Mimmin laukkakaan ei ole sieltä pienimmäistä päästä, mutta en uskaltanut ratsastaa sitä riittävästi eteen. Lisäksi meillä oli suuria vaikeuksia pitää etäisyyksiä, joten Maijulla meinasi ihan oikeutetusti mennä hermot sinne tänne sinkoilevien ratsukoiden kanssa. Vaikka kuinka haluaisimme tehdä vaikeampia asioita, ei niihin voida koskaan edetä, jos emme osaa toteuttaa käytännössä sellaista, minkä jo osaamme - kuten nyt vaikka etäisyyksien pidon ympyrällä. Alkuveryttely oli siis varsinainen katastrofi, ja ehdin jo ihmetellä, että miten kaikki ovat niin kovin ihastuneita tähän tammaan.
Mutta tunnin jälkimmäisen puolikkaan päätteeksi en enää niin kovasti ihmetellytkään. Olin vaipua maneesin muruihin kun kuulin, että teemme käyntisiirtymisiä laukasta samoin kuin edellisellä tunnilla. Päädystä nostettiin laukka, ja pitkän sivun keskelle tehtiin kolme neljäsosaa kymmenen metrin laukkavoltista. Viimeinen neljännes ratsastettiin päin seinää, jota apuna käyttäen tehtiin siirtyminen käyntiin. Tavoitteena on pikku hiljaa pystyä tekemään siirtyminen laukasta käyntiin ihan minkälaisella uralla vaan.
Alkutunnin epäonnistuneen laukkatyöskentelyn jälkeen odotukset eivät siis olleet korkealla. Tehtävä oli kuitenkin sellainen, että oli pakko alkaa ratsastaa: ohjat käteen, jalka kiinni, laukka kokoon ja rullaamaan! Ensimmäisellä kerralla ratsastin liian uranmyötäisesti, joten käyntisiirtyminen tuli liikaa ravin kautta. Seuraavilla kerroilla koitin saada itseni syvemmälle satulaan ja ratsastaa tarkemman reitin. Johan onnistui.
Siirtymisten jälkeen tehtiin vielä kevyessä ravissa avotaivutuksia uralla oikealle. Helppoa kuin heinänteko. Mimmi oli tahdikas, rento, sopivan pituisella kaulalla. Kävi siis niin kuin minulle niin kovin usein uusien hevosten kanssa käy, että vähintään puolet tunnista menee tutustumiseen. Olen aina alkuun todella varovainen, enkä oikein uskalla tehdä mitään, jottei hevonen mene rikki. Sitten kun uskalla alkaa toimia, niin johan toimii hevonenkin. Toivottavasti pääsen vielä estejakson jälkeen uudestaan Mimmin selkään, jotta voisin koittaa ratsataa koko tunnin.
tiistai 2. joulukuuta 2014
Epämukavuusalueella
24.11.2014 Primus Talli
Maiju - r. Kalle
Värikoodatut ratsut jatkuivat, kun Maiju oli siirtänyt minut Konstan selästä Kallen selkään. Konstalla oli lepopäivä, joten jouduin vaihtamaan ratsua. En ole ratsastanut Kallella kovin montaa kertaa. Se on Kikan kouluttama kiiltävä musta ruuna, jolla on mahtavan tahdikas ravi ja laukka, mutta en ole kuin ehkä aivan ensimmäistä tuntiamme lukuunottamatta löytänyt sen kanssa lainkaan yhteistä säveltä. Kaiken kruununa takaraivossa painaa tietenkin myös se, että olen onnistunut myös putoamaan Kallelta.
Olin siis epämukavauusalueellani, ja tulos sen mukainen. Kalle ei liikkunut kuin pätkittäin rehellisesti eteen, vaan lompsi pitkänä ja matalana. Tunti sinällään oli kiva ja varsin tehokas, sillä teimme voltteja kaikissa askellajeissa. Käynnissä kymmenen, kahdeksan ja kuuden metrin voltteja pitkän sivun keskelle, ravissa myös, ja lopulta laukassa kymmenen metrin voltteja. Se tuntui valtavalta, kun oli vääntänyt pitkänomaista Kallea melkein puolta pienemmälle ravissa!
Voltin reitti löytyi meillä aika kivasti kaikissa askellajeissa. Vaikeinta oli tietenkin pienin voltti ravissa, joka meinasi väkisinkin luiskahtaa seitsemän metrin voltiksi. Mutta kun sitkeästi käänsi koko hevosen kroppaa, niin johan alkoi Kallekin taipua. Laukassa volttia ei tehtykään loppuun asti laukassa, vaan käytettiin seinää hyväksi käyntisiirtymisessä. Kalle teki tämän hienosti, varmaankin puutteellisen eteenpäinpyrkimyksen vuoksi...
Parhaat pätkät sain ravissa, kun pienensimme ympyrää kuuden hevosen karusellivoltiksi, ja aina pitkillä sivuilla volttien jälkeen. Sitten hukkasin taas hyvän tunteen ja koko hevosen. Tunti ei kuitenkaan ollut aivan niin paha katastrofi kuin etukäteen kuvittelin, mutta en missään nimessä ole tyytyväinen suoritukseeni. Revanssiakaan ei nyt ole näkyvissä, sillä ensi kerralla alkaa estejakso puomikoululla. Hui!
Maiju - r. Kalle
Värikoodatut ratsut jatkuivat, kun Maiju oli siirtänyt minut Konstan selästä Kallen selkään. Konstalla oli lepopäivä, joten jouduin vaihtamaan ratsua. En ole ratsastanut Kallella kovin montaa kertaa. Se on Kikan kouluttama kiiltävä musta ruuna, jolla on mahtavan tahdikas ravi ja laukka, mutta en ole kuin ehkä aivan ensimmäistä tuntiamme lukuunottamatta löytänyt sen kanssa lainkaan yhteistä säveltä. Kaiken kruununa takaraivossa painaa tietenkin myös se, että olen onnistunut myös putoamaan Kallelta.
Olin siis epämukavauusalueellani, ja tulos sen mukainen. Kalle ei liikkunut kuin pätkittäin rehellisesti eteen, vaan lompsi pitkänä ja matalana. Tunti sinällään oli kiva ja varsin tehokas, sillä teimme voltteja kaikissa askellajeissa. Käynnissä kymmenen, kahdeksan ja kuuden metrin voltteja pitkän sivun keskelle, ravissa myös, ja lopulta laukassa kymmenen metrin voltteja. Se tuntui valtavalta, kun oli vääntänyt pitkänomaista Kallea melkein puolta pienemmälle ravissa!
Voltin reitti löytyi meillä aika kivasti kaikissa askellajeissa. Vaikeinta oli tietenkin pienin voltti ravissa, joka meinasi väkisinkin luiskahtaa seitsemän metrin voltiksi. Mutta kun sitkeästi käänsi koko hevosen kroppaa, niin johan alkoi Kallekin taipua. Laukassa volttia ei tehtykään loppuun asti laukassa, vaan käytettiin seinää hyväksi käyntisiirtymisessä. Kalle teki tämän hienosti, varmaankin puutteellisen eteenpäinpyrkimyksen vuoksi...
Parhaat pätkät sain ravissa, kun pienensimme ympyrää kuuden hevosen karusellivoltiksi, ja aina pitkillä sivuilla volttien jälkeen. Sitten hukkasin taas hyvän tunteen ja koko hevosen. Tunti ei kuitenkaan ollut aivan niin paha katastrofi kuin etukäteen kuvittelin, mutta en missään nimessä ole tyytyväinen suoritukseeni. Revanssiakaan ei nyt ole näkyvissä, sillä ensi kerralla alkaa estejakso puomikoululla. Hui!
maanantai 1. joulukuuta 2014
Toinen kerta toden sanoo
17.11.2014 Primus Talli
Maiju - r. Konsta
Edellisen tunnin hevosbingon jälkeen Maiju palautti järjestyksen niin hevosjakoon kuin tunnin tehtäviin, ja niinpä minä jatkoin Konstalla sulkujen ja laukanvaihtojen parissa. Kankisuitset vaihdettiin vaan niveliin.
Alkuveryttelynä tehtiin yksinkertaista pohkeenväistöä uralta viitisen metriä sisään, josta jatkettiin suoraan kohti lyhyttä sivua. Ajatuksena oli valmistella väistö huolella asettamalla ensin ja lähtemällä vasta sitten väistöön. Konsta teki parhaimmat väistöt ikinä: se asettui ja väisti kertakäskyllä ilman, että tahti tai käynnin tempo kärsivät. Maijukin kehui, ja minä arvelin, että Konstan on täytynyt jo harjoitella samaa tehtävää aiemmin päivällä, mutta ei se kuulemma ollut. Helppouden tunne oli hieno!
Sulkuja tulimme samaa reittiä, ensin avotaivutusmaisesti ja sitten siitä diagonaalille sulkutaivutuksessa. Konsta ei ollut enää ihan aivan yhtä kepeä, mutta edelleen asetus tuli läpi kohtalaisen helposti - selvää edistystä siis aiempiin kertoihin!
Laukanvaihdoissakin käytimme hyväksi sulkutaivutusta. Ratsastimme toisella pitkällä sivulla koottua laukkaa, josta käännettiin voltin puolikas. Siitä jatkettiin täyskaartomaisesti uralle, mutta loivassa sulkutaivutuksessa. Uralla jatkettiin suoraan, ja vasta sitten tehtiin vaihto. Meillä ensimmäinen kerta meni taas siihen, että Konstan laukka ei ollut riittävän energistä ja riittävän koottua. Pääsin uralle, mutta sitten ruuna tiputti raville. Toisella kerralla valmistauduin huolellisemmin jo käynnissä, kokosin ja hieman sivelin raipalla Konstaa pohkeen taakse. Laukan laatu olikin sitten aivan toista, ja tehtävä onnistui hyvin. Maijulle tuskailin tunnin päätteeksi, että milloinkahan sitä muistaisi tehdä heti ensimmäisellä kerralla oikein, mutta Maiju lohdutti, ettei kukaan muukaan muista...
Toiseen suuntaan tultiin koko rata leikkaa ja tehtiin siinä vaihto. Nyt Konstan laukka oli heti sellaista, että vaihdossakaan ei tullut ongelmia. Pari edeltävää hieman lennokkaamman vaihdon tehnyttä ratsua virittivät mukavasti myös Konstaa! Sen sijaan ratsastaja olisi saanut istua hieman tukevammin takapuolellaan, sillä vaihto veti minut vähän etukenoon ja irti satulasta.
Vaikka ensimmäinen vaihto meni taas plörinäksi, olen kuitenkin tosi tyytyväinen muihin vaihtoihin ja etenkin siihen, että saan Konstan ratsastettua vaihtokuosiin. Se vaatii paljon töitä, mutta onnistuessaan tuntuu kyllä makealta! Tämä oli muutoinkin meidän paras tuntimme toistaiseksi, kun hienon Konstan nappulat alkavat pikku hiljaa jo löytyä.
Maiju - r. Konsta
Edellisen tunnin hevosbingon jälkeen Maiju palautti järjestyksen niin hevosjakoon kuin tunnin tehtäviin, ja niinpä minä jatkoin Konstalla sulkujen ja laukanvaihtojen parissa. Kankisuitset vaihdettiin vaan niveliin.
Alkuveryttelynä tehtiin yksinkertaista pohkeenväistöä uralta viitisen metriä sisään, josta jatkettiin suoraan kohti lyhyttä sivua. Ajatuksena oli valmistella väistö huolella asettamalla ensin ja lähtemällä vasta sitten väistöön. Konsta teki parhaimmat väistöt ikinä: se asettui ja väisti kertakäskyllä ilman, että tahti tai käynnin tempo kärsivät. Maijukin kehui, ja minä arvelin, että Konstan on täytynyt jo harjoitella samaa tehtävää aiemmin päivällä, mutta ei se kuulemma ollut. Helppouden tunne oli hieno!
Sulkuja tulimme samaa reittiä, ensin avotaivutusmaisesti ja sitten siitä diagonaalille sulkutaivutuksessa. Konsta ei ollut enää ihan aivan yhtä kepeä, mutta edelleen asetus tuli läpi kohtalaisen helposti - selvää edistystä siis aiempiin kertoihin!
Laukanvaihdoissakin käytimme hyväksi sulkutaivutusta. Ratsastimme toisella pitkällä sivulla koottua laukkaa, josta käännettiin voltin puolikas. Siitä jatkettiin täyskaartomaisesti uralle, mutta loivassa sulkutaivutuksessa. Uralla jatkettiin suoraan, ja vasta sitten tehtiin vaihto. Meillä ensimmäinen kerta meni taas siihen, että Konstan laukka ei ollut riittävän energistä ja riittävän koottua. Pääsin uralle, mutta sitten ruuna tiputti raville. Toisella kerralla valmistauduin huolellisemmin jo käynnissä, kokosin ja hieman sivelin raipalla Konstaa pohkeen taakse. Laukan laatu olikin sitten aivan toista, ja tehtävä onnistui hyvin. Maijulle tuskailin tunnin päätteeksi, että milloinkahan sitä muistaisi tehdä heti ensimmäisellä kerralla oikein, mutta Maiju lohdutti, ettei kukaan muukaan muista...
Toiseen suuntaan tultiin koko rata leikkaa ja tehtiin siinä vaihto. Nyt Konstan laukka oli heti sellaista, että vaihdossakaan ei tullut ongelmia. Pari edeltävää hieman lennokkaamman vaihdon tehnyttä ratsua virittivät mukavasti myös Konstaa! Sen sijaan ratsastaja olisi saanut istua hieman tukevammin takapuolellaan, sillä vaihto veti minut vähän etukenoon ja irti satulasta.
Vaikka ensimmäinen vaihto meni taas plörinäksi, olen kuitenkin tosi tyytyväinen muihin vaihtoihin ja etenkin siihen, että saan Konstan ratsastettua vaihtokuosiin. Se vaatii paljon töitä, mutta onnistuessaan tuntuu kyllä makealta! Tämä oli muutoinkin meidän paras tuntimme toistaiseksi, kun hienon Konstan nappulat alkavat pikku hiljaa jo löytyä.
maanantai 17. marraskuuta 2014
Paluu poniratsastajaksi
10.11.2014 Primus Talli
Anni - t. Fauna
Olin koittanut tallimatkalla taas tsempata itseäni Konsta-moodiin, mutta hevoslistaa lukiessa en voinut kuin hymyillä. Hevosjako oli myllerretty ihan kokonaan, ja minulle oli merkitty Fauna. Se on lehmänkirjava isokoinen nuori ponitamma, joka on tehnyt sekä poni- että hevostunteja, myös aikuisilla. Monet ovat kovasti tykänneet tästä Marjon ratsuttamasta tammasta, joten olin kovin innostunut päästessäni kokeilemaan sitä. Myllerryksen syykin selvisi maneesissa: Maiju oli Ypäjällä ja kentän keskellä tuntia piti tuttu Anni.
Fauna oli karsinassa tosi kiltti ja yllättävän suuri. Selästäkään se ei tuntunut muutoin pieneltä, paitsi sitten, kun otettiin ohjat. Kaula vaan lyheni ja lyheni ja lyheni, ja sittenkin kun poni kulki pyöreänä, tuntui kuin olisi ollut ohjat ensimmäisestä stopparista kädessä. Fauna osoittautui kokonsa lisäksi epätyypilliseksi poniksi myös siinä, että se olisi kovin mielellään mennyt koko ajan liian lujaa. Tahtia oli ajoittain vaikea saada hallintaan, mutta kun se onnistui, tuli poni pyöreälle kaulallekin. Ja päinvastoin. Silloin se tuntui tosi makealta, enkä ihmettele suurta fanilaumaa lainkaan.
Mutta töitä sai kyllä tehdä. Faunasta huomaa, että se on jokaisen ratsastuskoulun toiveponi: pystyy tekemään sekä aloittelijoiden tunteja että aikuisten tunteja. Nyt se koitti parhaansa mukaan pistää hanttiin ja mennä vähän sinne päin. Saadakseen tahtonsa läpi piti kyllä olla aikamoisen sitkeä. Kulmissa se helposti jännittyi ja koitti oikoa, isossa laukassa ympyrällä tempo uhkasi väkisinkin jäädä liian hitaaksi, ravissa teki mieli kipittää vaan alta pois... Mutta lievä sulkutaivutus diagonaalilla ja sik-sak-pohkeenväistöt keskihalkaisijalla onnistuivat hyvin, lopulta myös ravissa ja pyöreällä kaulalla. Koko ajan piti vaan olla hereillä, vaatia ja palkita sitten, kun paketti oli kasassa.
Loppuravissa Fauna oli jo ihan superhyvä, kevyt, tahdikas, ja kesti suunnanvaihdot ja kulmat kuin tyhjää vaan. Oi jospa siitä olisin saanut jatkaa toiselle tunnille!
Anni - t. Fauna
Olin koittanut tallimatkalla taas tsempata itseäni Konsta-moodiin, mutta hevoslistaa lukiessa en voinut kuin hymyillä. Hevosjako oli myllerretty ihan kokonaan, ja minulle oli merkitty Fauna. Se on lehmänkirjava isokoinen nuori ponitamma, joka on tehnyt sekä poni- että hevostunteja, myös aikuisilla. Monet ovat kovasti tykänneet tästä Marjon ratsuttamasta tammasta, joten olin kovin innostunut päästessäni kokeilemaan sitä. Myllerryksen syykin selvisi maneesissa: Maiju oli Ypäjällä ja kentän keskellä tuntia piti tuttu Anni.
Fauna oli karsinassa tosi kiltti ja yllättävän suuri. Selästäkään se ei tuntunut muutoin pieneltä, paitsi sitten, kun otettiin ohjat. Kaula vaan lyheni ja lyheni ja lyheni, ja sittenkin kun poni kulki pyöreänä, tuntui kuin olisi ollut ohjat ensimmäisestä stopparista kädessä. Fauna osoittautui kokonsa lisäksi epätyypilliseksi poniksi myös siinä, että se olisi kovin mielellään mennyt koko ajan liian lujaa. Tahtia oli ajoittain vaikea saada hallintaan, mutta kun se onnistui, tuli poni pyöreälle kaulallekin. Ja päinvastoin. Silloin se tuntui tosi makealta, enkä ihmettele suurta fanilaumaa lainkaan.
Mutta töitä sai kyllä tehdä. Faunasta huomaa, että se on jokaisen ratsastuskoulun toiveponi: pystyy tekemään sekä aloittelijoiden tunteja että aikuisten tunteja. Nyt se koitti parhaansa mukaan pistää hanttiin ja mennä vähän sinne päin. Saadakseen tahtonsa läpi piti kyllä olla aikamoisen sitkeä. Kulmissa se helposti jännittyi ja koitti oikoa, isossa laukassa ympyrällä tempo uhkasi väkisinkin jäädä liian hitaaksi, ravissa teki mieli kipittää vaan alta pois... Mutta lievä sulkutaivutus diagonaalilla ja sik-sak-pohkeenväistöt keskihalkaisijalla onnistuivat hyvin, lopulta myös ravissa ja pyöreällä kaulalla. Koko ajan piti vaan olla hereillä, vaatia ja palkita sitten, kun paketti oli kasassa.
Loppuravissa Fauna oli jo ihan superhyvä, kevyt, tahdikas, ja kesti suunnanvaihdot ja kulmat kuin tyhjää vaan. Oi jospa siitä olisin saanut jatkaa toiselle tunnille!
maanantai 10. marraskuuta 2014
Homma alkaa toimia
3.11.2014 Primus Talli
Maiju - r. Konsta
No niin! Ilmeisesti tarvitsimme Konstan kanssa molemmat epäonnistumisen tuomaa ylimääräistä tsemppiä, sillä tällä tunnilla homma alkoi toimia. Ensinnäkin vaihdoin kankiohjat itselleni tutummin kulkemaan peukalon alta, jolloin kädet korjaantuivat kuin itsestään oikealle paikalle. En saanut lainkaan huomautuksia vaeltelevista käsistä tai vaakasuorista nyrkeistä. Sen sijaan ylävartaloani korjattiin muutamia kertoja parempaan ryhtiin, lapaluita yhteen ja alas, jolloin kyynärpäät pysyvät helpommin kyljissä.
Istuntaan puuttuminen on osaltaan merkki siitä, että Maijun ei enää tarvinnut puuttua niin paljon hevoseen. Minä puutuin siihen ihan itse. Jatkoin asettamalla sisään, jolloin käynnistä tuli laadukasta. Ravissa on edelleen suurimmat haasteet. Olimme pitkään ympyrällä tarkkaillen vain ravin laatua. Konstalla saa myös oma liike olla aika jäntevää ja suurta, koska hevosen liike on niin suurta. Ravista haluttiin tahdikasta, asettaen ja reitillä pysyen. Parani.
Laukkaa menimme pääosin keskiympyrällä, ja sehän sopi meille. Siinä saimme sekä ratsastaa eteen että koota. Konstan harjoituslaukka on laadukasta, ja se osaa kyllä kootakin. Kokoaminen on vaan aika työlästä: ruunaa pitää muistuttaa raipalla hivellen, pidättein ja myödäten. Olin jo muutaman kierroksen koittanut pyrkiä kootumpaan laukkaan, mutta vasta Maijun ohjeilla alkoi onnistua. Paras harjoitus laukan kokoamiseen Konstalla oli kuitenkin se, kun saimme tehdä uralla laukannostoja ja käyntisiirtymisiä. Laukkaa ei menty kuin pari-kolme askelta, joten piti olla varsin napakka siirtymisissä molempiin suuntiin. Etenkin alussa Konstan nostot olivat hienoja, käyntiisiirtymisten kanssa sain tehdä enemmän töitä. Alkoivat kuitenkin nekin onnistua lopulta ilman raviaskelia ja venähtämistä. Tässä tehtävässä sain hyvää tuntumaa siihen, millaiselta Konstan koottu laukka tuntuu.
Sulkuja tehtiin tällä kertaa siten, että käännyttiin käynnissä keskihalkaisijalle ja jatkettiin siitä ensin suoraan avotaivutusmaisesti ja sitten sulkutaivutuksessa uralle. Ensimmäiseen väistöön tulin vähän hätäisesti, Konsta suoristui ja väistöstä tuli vaivalloinen. Seuraavilla kerroilla valmistelin huolellisemmin, ja varsinkin oikealle sulkutaivutus sujui hienosti. Tehtävän pilkkominen kannattaa, kuten Hanna hyvin kesällä jo havainnollisti.
Aivan tunnin lopussa saimme vielä tehdä pari laukanvaihtoa diagonaalilla. Ensimmäinen tultiin osastossa, kun oli ensin hetki laukattu uralla. Siinä sain Konstan hyvin kokoamaan, ja vaihto diagonaalilla tuntui helpolta: sain pidettyä laukan tahdin tasaisena, ajateltua yksi-siirto-vaihto, ja Konsta vaihtoi juuri silloin kun halusinkin. Toinen tultiin yksitellen, jotta Maiju ehti paremmin seurata ja kommentoida. Aloitin, mutta en ehtinyt saada laukkaa laadukkaaksi. Käänsinkin sitten pois diagonaalilta, kun ymmärsin, että Konsta valahtaa raville vaihtamisen sijaan. Aktivointia ulkopohkeella, ja toinen onnistunut vaihto. Vaihdon perään huolimaton siirtyminen, joten sain vielä hetken työstää laukkaa ja tehdä uuden ravisiirtymisen niin, että minä päätän ajankohdan Konstan sijasta. Maiju vaati, että tehtävä ratsastetaan loppuun asti; se ei lopu siihen, kun päästään uralle myötälaukassa.
Seuraavalla tunnilla jatketaan sekä kangilla että laukanvaihdoin. Samanlaista tsemppiä siis tarvitaan, mutta nyt ainakin tiedän onnistumisen olevan mahdollista: Konstan kanssa vaihdot ovat lastenleikkiä sitten, kunhan laukan vaan saa koottua.
Maiju - r. Konsta
No niin! Ilmeisesti tarvitsimme Konstan kanssa molemmat epäonnistumisen tuomaa ylimääräistä tsemppiä, sillä tällä tunnilla homma alkoi toimia. Ensinnäkin vaihdoin kankiohjat itselleni tutummin kulkemaan peukalon alta, jolloin kädet korjaantuivat kuin itsestään oikealle paikalle. En saanut lainkaan huomautuksia vaeltelevista käsistä tai vaakasuorista nyrkeistä. Sen sijaan ylävartaloani korjattiin muutamia kertoja parempaan ryhtiin, lapaluita yhteen ja alas, jolloin kyynärpäät pysyvät helpommin kyljissä.
Istuntaan puuttuminen on osaltaan merkki siitä, että Maijun ei enää tarvinnut puuttua niin paljon hevoseen. Minä puutuin siihen ihan itse. Jatkoin asettamalla sisään, jolloin käynnistä tuli laadukasta. Ravissa on edelleen suurimmat haasteet. Olimme pitkään ympyrällä tarkkaillen vain ravin laatua. Konstalla saa myös oma liike olla aika jäntevää ja suurta, koska hevosen liike on niin suurta. Ravista haluttiin tahdikasta, asettaen ja reitillä pysyen. Parani.
Laukkaa menimme pääosin keskiympyrällä, ja sehän sopi meille. Siinä saimme sekä ratsastaa eteen että koota. Konstan harjoituslaukka on laadukasta, ja se osaa kyllä kootakin. Kokoaminen on vaan aika työlästä: ruunaa pitää muistuttaa raipalla hivellen, pidättein ja myödäten. Olin jo muutaman kierroksen koittanut pyrkiä kootumpaan laukkaan, mutta vasta Maijun ohjeilla alkoi onnistua. Paras harjoitus laukan kokoamiseen Konstalla oli kuitenkin se, kun saimme tehdä uralla laukannostoja ja käyntisiirtymisiä. Laukkaa ei menty kuin pari-kolme askelta, joten piti olla varsin napakka siirtymisissä molempiin suuntiin. Etenkin alussa Konstan nostot olivat hienoja, käyntiisiirtymisten kanssa sain tehdä enemmän töitä. Alkoivat kuitenkin nekin onnistua lopulta ilman raviaskelia ja venähtämistä. Tässä tehtävässä sain hyvää tuntumaa siihen, millaiselta Konstan koottu laukka tuntuu.
Sulkuja tehtiin tällä kertaa siten, että käännyttiin käynnissä keskihalkaisijalle ja jatkettiin siitä ensin suoraan avotaivutusmaisesti ja sitten sulkutaivutuksessa uralle. Ensimmäiseen väistöön tulin vähän hätäisesti, Konsta suoristui ja väistöstä tuli vaivalloinen. Seuraavilla kerroilla valmistelin huolellisemmin, ja varsinkin oikealle sulkutaivutus sujui hienosti. Tehtävän pilkkominen kannattaa, kuten Hanna hyvin kesällä jo havainnollisti.
Aivan tunnin lopussa saimme vielä tehdä pari laukanvaihtoa diagonaalilla. Ensimmäinen tultiin osastossa, kun oli ensin hetki laukattu uralla. Siinä sain Konstan hyvin kokoamaan, ja vaihto diagonaalilla tuntui helpolta: sain pidettyä laukan tahdin tasaisena, ajateltua yksi-siirto-vaihto, ja Konsta vaihtoi juuri silloin kun halusinkin. Toinen tultiin yksitellen, jotta Maiju ehti paremmin seurata ja kommentoida. Aloitin, mutta en ehtinyt saada laukkaa laadukkaaksi. Käänsinkin sitten pois diagonaalilta, kun ymmärsin, että Konsta valahtaa raville vaihtamisen sijaan. Aktivointia ulkopohkeella, ja toinen onnistunut vaihto. Vaihdon perään huolimaton siirtyminen, joten sain vielä hetken työstää laukkaa ja tehdä uuden ravisiirtymisen niin, että minä päätän ajankohdan Konstan sijasta. Maiju vaati, että tehtävä ratsastetaan loppuun asti; se ei lopu siihen, kun päästään uralle myötälaukassa.
Seuraavalla tunnilla jatketaan sekä kangilla että laukanvaihdoin. Samanlaista tsemppiä siis tarvitaan, mutta nyt ainakin tiedän onnistumisen olevan mahdollista: Konstan kanssa vaihdot ovat lastenleikkiä sitten, kunhan laukan vaan saa koottua.
maanantai 3. marraskuuta 2014
Äh!
27.10.2014 Primus Talli
Maiju - r. Konsta
Äh. En tavoittanut edellisviikon kepeyttä, vaan ennemminkin palasin sitä edellisen viikon sinne päin -ratsastukseen.
Alkuveryttely lupasi vielä ihan hyvää, etenkin käynti. Maiju käski minun asettaa Konstaa jatkuvasti vasemmalle, myös suoralla. Näin sain käyntiin joustoa ja Konsta alkoi kantaa itseään. Tuntui myös siltä, että se asetus meni kerrankin läpi.
Ravissa pakka kuitenkin alko hajota. Olen ollut aivan solmussa kankiohjan kanssa näillä parilla tunnilla, koska olen sitkeästi koittanut opetella pitämään ohjia Maijun neuvomalla tavalla. Siinä kankiohja kulkee vain keskisormen ympäri, jolloin pitäisi pystyä paremmin kontrolloimaan ohjien käyttöä erikseen. Minä taas olen tottunut pitämään kankiohjaakin peukalon alla, joten nyt se tuntui koko ajan valuvan liian pitkäksi. Toisaalta nyrkkien sulkeminen varmaan auttaisi tähänkin ongelmaan, ja sitä käsien asentoahan piti ihan erityisesti harjoitella...
Olen myös koittanut sitkeästi hakea harjoitusravissa pystympää asentoa, mutta tämän hevosen kanssa se vaatisi kyllä varmasti parempaa lihaskuntoa. Se on kuitenkin lohduttavaa, että Konsta ei juuri jännity silloin, kun istun alas.
Laukassa sain koottua itseäni sen verran, että Konsta esitti taas hienoa harjoituslaukkaa. Muistin tällä kerralla myös istua rennosti enkä jäänyt puristamaan. Muoto valui kyllä helposti vähän liian pitkäksi ja silloin Konsta painautuu mielellään vähän kuolaimen alle. Tällä tunnilla tehtiin myös muutamia lävistäjiä laukassa. Koska Konsta osaa vaihtaa, varmistelin vähän turhaan ja siirryin raviin liian aikaisin. Vain hetkittäin ennen lävistäjää tavoitin sen tunteen, jossa hevosen selkä nousee ja askel lyhenee.
Avotaivutukset suorilla urilla käynnissä sujuivat hyvin. Sen sijaan sulkutaivutukset diagonaalilla olisivat voineet olla vaivattomampiakin. Konsta tiesi heti mitä pitäisi tehdä, mutta kuten sanottua, suorituksemme oli vähän sinne päin. En vaatinut riittävästi taivutusta enkä riittävästi eteenpäin, vaan väistöstä tuli turhan jyrkkä ja hidas.
Vetelän tunnin huipentuma tuli aivan lopussa, kun piti tehdä keskihalkaisijalla laukanvaihto ravin kautta. Taisi olla ratsastajan voimat jo vähissä, kun ruuna venyi aivan liian pitkäksi tällaiseen tehtävään ja valui vaihdon läpi. Saimme tehdä laukannostoja vielä uralla muutaman kerran, sillä Maiju halusi, että Konsta ikään kuin niiaa nostossa. Tällöin nosto on napakka ja takaosa mukana työskentelyssä.
Taas jäi siisi hampaankoloon, mutta onneksi taidan saada vielä revanssin. Jatkamme kangilla ainakin vielä kerran, ja silloin teemme mm. laukanvaihtoja. Eli nyt pitää ihan tosissaan panostaa myös kokoamiseen ja laukan laatuun. Konsta kun osaa vallan mainiosti myös mennä vastalaukkaa vaikka minkälaisella kaarella, jos ratsastaja ei osaa antaa oikeita ja oikea-aikaisia apuja oikeanlaatuisessa laukassa.
Maiju - r. Konsta
Äh. En tavoittanut edellisviikon kepeyttä, vaan ennemminkin palasin sitä edellisen viikon sinne päin -ratsastukseen.
Alkuveryttely lupasi vielä ihan hyvää, etenkin käynti. Maiju käski minun asettaa Konstaa jatkuvasti vasemmalle, myös suoralla. Näin sain käyntiin joustoa ja Konsta alkoi kantaa itseään. Tuntui myös siltä, että se asetus meni kerrankin läpi.
Ravissa pakka kuitenkin alko hajota. Olen ollut aivan solmussa kankiohjan kanssa näillä parilla tunnilla, koska olen sitkeästi koittanut opetella pitämään ohjia Maijun neuvomalla tavalla. Siinä kankiohja kulkee vain keskisormen ympäri, jolloin pitäisi pystyä paremmin kontrolloimaan ohjien käyttöä erikseen. Minä taas olen tottunut pitämään kankiohjaakin peukalon alla, joten nyt se tuntui koko ajan valuvan liian pitkäksi. Toisaalta nyrkkien sulkeminen varmaan auttaisi tähänkin ongelmaan, ja sitä käsien asentoahan piti ihan erityisesti harjoitella...
Olen myös koittanut sitkeästi hakea harjoitusravissa pystympää asentoa, mutta tämän hevosen kanssa se vaatisi kyllä varmasti parempaa lihaskuntoa. Se on kuitenkin lohduttavaa, että Konsta ei juuri jännity silloin, kun istun alas.
Laukassa sain koottua itseäni sen verran, että Konsta esitti taas hienoa harjoituslaukkaa. Muistin tällä kerralla myös istua rennosti enkä jäänyt puristamaan. Muoto valui kyllä helposti vähän liian pitkäksi ja silloin Konsta painautuu mielellään vähän kuolaimen alle. Tällä tunnilla tehtiin myös muutamia lävistäjiä laukassa. Koska Konsta osaa vaihtaa, varmistelin vähän turhaan ja siirryin raviin liian aikaisin. Vain hetkittäin ennen lävistäjää tavoitin sen tunteen, jossa hevosen selkä nousee ja askel lyhenee.
Avotaivutukset suorilla urilla käynnissä sujuivat hyvin. Sen sijaan sulkutaivutukset diagonaalilla olisivat voineet olla vaivattomampiakin. Konsta tiesi heti mitä pitäisi tehdä, mutta kuten sanottua, suorituksemme oli vähän sinne päin. En vaatinut riittävästi taivutusta enkä riittävästi eteenpäin, vaan väistöstä tuli turhan jyrkkä ja hidas.
Vetelän tunnin huipentuma tuli aivan lopussa, kun piti tehdä keskihalkaisijalla laukanvaihto ravin kautta. Taisi olla ratsastajan voimat jo vähissä, kun ruuna venyi aivan liian pitkäksi tällaiseen tehtävään ja valui vaihdon läpi. Saimme tehdä laukannostoja vielä uralla muutaman kerran, sillä Maiju halusi, että Konsta ikään kuin niiaa nostossa. Tällöin nosto on napakka ja takaosa mukana työskentelyssä.
Taas jäi siisi hampaankoloon, mutta onneksi taidan saada vielä revanssin. Jatkamme kangilla ainakin vielä kerran, ja silloin teemme mm. laukanvaihtoja. Eli nyt pitää ihan tosissaan panostaa myös kokoamiseen ja laukan laatuun. Konsta kun osaa vallan mainiosti myös mennä vastalaukkaa vaikka minkälaisella kaarella, jos ratsastaja ei osaa antaa oikeita ja oikea-aikaisia apuja oikeanlaatuisessa laukassa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)