Maiju - r. Ligero
Visiittini Mikin selkään jäi ainakin toistaiseksi yhden tunnin mittaiseksi, sillä ruuna on kuulemma ollut enemmän tai vähemmän vakituisesti eräällä toisella tuntilaisella, joka sattui viimeksi olemaan poissa. Minulle olikin laitettu hevonen aivan toisesta ääripäästä niin rakenteen, liikkeiden kuin vaaditun ratsastustyylin suhteen: Ligero.
Se oli edellisellä tunnilla ja näytti menevän varsin rennon näköisesti. Tämä andaluusihan on kuuluisa siitä, että jos vähänkin jännittää pakaroita tai reisiä, suuntautuu etenkin käynti vain ylös eikä lainkaan eteen. Toisaalta raskasrakenteisena Ligero vaatii kunnolla pohjetta, joten siinäpä yhtälöä kerrakseen. Minähän vallan ihastuin Ligeroon silloin pari vuotta sitten, kun menin sillä Maijun tunnilla kahdesti. Viime talvena taas en voinut ymmärtää, mitä olin ruunassa nähnyt, joten hieman ristiriitaisin tuntein kipusin tynnyrirunkoisen ratsuni selkään.
Pitkin ohjin Ligero käveli aika pitkällä askeleella, mutta heti jos ohjia koitti lyhentää liikaa, se alkoi teputtaa. Teimme alkuun voltteja ja pysähdyksiä käynnistä, joilla sain ruunan reagoimaan aika hyvin pohkeeseen. Ravissa jalkoja tarvittiin kuitenkin vielä kahta enemmän, sillä muutos siitä Ligeron itse tarjoamasta ravista Maijun patistelemaan kunnon raviin oli aikamoinen: ruunan kaula pyöristyi automaattisesti, selkä nousi ja askelkin venyi ihan eri tavalla. Ympyrällä myös laukkasimme vasempaan, ja yllätyksekseni sain Ligeron laukkaamaan oikein hienosti. Miksiköhän minulla oli sellainen kuva, että nämä andaluusit vaan jytistelevät menemään ja ovat koko ajan hilkulla tippua takaisin raville? Siitä ei ollut tietoakaan, vaan Ligero laukkasi ryhdikkäästi ja reippaasti pitkällä askeleella.
Maiju tarkkaili nyt ihan erityisen paljon myös meidän kaikkien istuntaa ja asentoa hevosen selässä. Minulta korjattiin heti alkuun - yllätys yllätys - alas valahtavat kädet ja tuijottelu hevosen niskaan. Ryhdikäs ja rento asento auttoi selvästi myös Ligeroa.
Välikäynnin jälkeen harjoittelimme pohkeenväistöä. Käänsimme lyhyeltä sivulta keskihalkaisijalle, jossa piti ensin ratsastaa suoralla hevosella suoraan. Sitten väistöä kohti uraa mutta ei uralle asti. Väistössä vaadittiin todella selvät ristiaskeleet, säilyvä tahti ja se, että ratsastaja istui suorassa eikä vääntäytynyt mutkalle. Ligero väisti hyvin heti sen jäkeen, kun Maiju korjasi oman kallistumiseni. Ilmeisesti koitin siirtää painoani oikeaan suuntaan niin voimakkaasti, että istuin lopulta ihan vinossa. Ligero nyt väistää ilman sen kummempia temppuja, joten ihan turhaan siellä vääntelehdin.
Kun väistöt oli saatu sujumaan molempiin suuntiin, teimme vielä laukannostoja ravista. Pitkän sivun loppuun kulmaan voltti, lyhyen sivun keskeltä laukannosto ja pitkän sivun keskelle suuri laukkavoltti. Ligero pääsääntöisesti nosti hyvin, mutta se oli selvästi hankalampi oikeaan kierrokseen. Asetusta oli vaikea saada läpi, eikä laukka rullannut itsestään niin kuin vasempaan.
Tunnin päätteeksi Maiju yllätyksekseni sanoi, että löysin hyvin yhteisen sävelen Ligeron kanssa. Ehkä sitten niin, vaikka itsestä tuntui, että olin lähinnä hissutellut koko tunnin ylipitkällä ohjalla. Ilmeisesti Ligero kuitenkin vaatii ihan eri tavalla herkkyyttä ja kuuntelua kuin perustuntihevonen. Tunnin jälkeen ei ollut kunnolla edes hiki, mutta jotenkin kummasti tuntui lonkissa ja nivusissa - olin ilmeisesti niin kovasti koittanut pitää jalat irti ja olla puristamatta ratsuni pyöreää runkoa. Heti tunnin jälkeen oli vähän mitäänsanomaton olo, mutta oikeastaan oli varsin avartavaa mennä näin erilaisella hevosella ja huomata, että sitä pystyy mukautumaan aikamoisiinkin muutoksiin ratsastustyylissä hevosen vaatimusten mukaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti