keskiviikko 3. maaliskuuta 2010

Oih ja voih, aim in laav!

2.3.2010 Primus Talli
Maiju - r. Ligero

Oih ja voih, aim in laav!

Tallilla alkoi maaliskuun alusta uusien tilojen myötä uusi kausi, ja minäkin siirryin nyt omalle tunnilleni tiistaille. Saapuessani talliin suorastaan hämmästyin, kun Marellen karsinassa oli joku ihan vieras ihminen. Hämmästys oli hetken päästä moninverroin suurempi, kun tavasin hevoslistaa satulahuoneessa. Minulle oli laitettu Ligero, andalusialainen vuonna 2002 syntynyt kimo ruuna, joka on koulun "parempien ratsastajien hevosen" maineessa.

Ligero löytyi pötköttämässä karsinassaan, ja taas oli vaikeuksia saada ratsua ylös. Eiköhän tuo kerro hyvistä oloista, kun kaikki vaan makoilevat tyytyväisenä oljillaan. Ruuna ei ollut kovin korkea, mutta sitäkin raamikkaampi. Kaula oli mahtavan voimakas, selkä leveä ja kyljet pyöreät. Harmaan otsatukan alta kurkisteleva Ligero on kerrassaan hurmaavan näköinen!

Odotukset olivat korkealla, mutta ohjien keräämisen jälkeen iski pieni epätoivo. Ligeroa oli nimittäin todella vaikea saada kulkemaan tasaisella tahdilla. Onneksi kerrankin ratsastajalla välähti: jalat piti rentouttaa takapuolesta polviin asti, ja johan löytyi pidempi askel töksähtelyn sijaan. Sen jälkeen ruuna tekikin kaiken suurinpirtein juuri niin kuin vain osasin pyytää.

Alkuveryttely tehtiin aika itsenäisesti kevyessä ravissa, osittain pääty-ympyrällä ja myös laukassa.
Tunnin päätehtävä oli kahdeksikko siten, että ympyrän vaihtuessa mentiin 3-4 askelta täysin suoralla hevosella. Harjoitus tehtiin ensin käynnissä, sitten ravissa ja lopuksi siten, että lenkki oikeaan laukattiin ja vasempaan ravattiin, laukannosto tehtiin suoralla hevosella. Ligero suoristui ongelmitta, sen laukannostot olivat hyvin vaivattomia, ja sekä ravissa että laukassa oli superhelppo istua. Olen aina tykännyt isoista ja raamikkaista hevosista, joita saa kunnolla ratsastaa, ja Ligero on juuri sellainen.

Maijukin tuntui olevan tyytyväinen työskentelyymme, vaikka tunti itsessään ei ollutkaan niin tehokkaan tuntuinen kuin Piritan pitämät. Tallin rauhallinen ilmapiirikin oli hieman hektisempi, kun samaan aikaan oli kaksi tuntia, toinen vieläpä iso junnuponiryhmä. Ligero oli kuitenkin niin upea, että mikään ei pystynyt latistamaan hyvää fiilistä.

Ruuna Ligero - voiko tätä muka vastustaa?
Ligero ♥