Pirita - t. Hipsu
Lähestulkoon nauratti, kun näin hevoslistassa nimeni perässä Hipsun. Olin nimittäin jotenkin ihmeellisesti ajatellut, että menisin sillä Maijun tunnilla pari viikkoa aiemmin - miellän tämän pippurisen suomenhevostamman jotenkin niin kovin Maijun erityisalaksi! Mikä lie etiäinen sekin oli.
Kun tarkemmin ajattelin, Hipsua ei ollut näkynyt tunneilla pitkään aikaan. Kun ihmettelin asiaa ääneen, sain kuulla, että se oli tullut lomalta vasta edellisenä päivänä. Siitä hetkestä aloin käydä pientä kamppailua itseni kanssa: edellinen tunti Hipsulla aikaa sitten oli ollut oikein hyvä, mutta ne kaikki muut eivät niinkään... Päätin luottaa siihen, että tavoitan saman hyvän tunteen uudestaan ja käyn innolla haasteen nimeltä Hipsu kimppuun.
Ehdin katsella edellistä tuntia hetken ennen kuin menin laittamaan kuntoon karsinassaan riimussa seisovaa tammaa. Pirita kysyi huomaavaisesti melkein heti nähdessään minut katsomossa, että miten jalka voi. Siinähän tuo mukana kulkee, ja olin jo luopunut lastasta ja vaihtanut sen ratsastuksen ajaksi "ihmispinteliin". Ihmeen kauan kyllä paraneminen kestää. En kuitenkaan ollut huolissani jalan kunnosta, sillä tiesin Hipsun varsin tasaiseksi menijäksi askellajiensa puolesta.
Olin tsekannut hevoslistasta, että Hipsulle laitetaan vain suojat etujalkoihin. Niinpä meinasi tulla aikamoinen kiire, kun harjakorissa olikin pintelit. No, sain känkkäränkkätamman kuitenkin ajoissa kuntoon ja sitten vaan maneesiin ja hevosen selkään.
Hipsun selässä on kyllä jotenkin aika luonteva istua. Se lähti heti tarmokkaasti kävelemään, ja kokeilin varovasti istunnan vaikutusta. Hämmästykseni oli suuri, kun tamma pysähtyi välittömästi, kun vain hieman jännitin reisilihaksiani. Kun tein pysähdyksen ja nojasin aavistuksen verran eteenpäin, se peruutti pitkin ohjin! Hipsu oli siis todella herkällä, ja yritin päättää pitää sen mielessäni koko tunnin ajan.
Ehdin kyllä jo nauraa, että ehkä meidän tunnin pysähdyskiintiömme tuli täyteen jo alkukäynnissä. Kun viereisellä uralla huomattiin, että Hipsu on tullut takaisin, toivoin heidän ihastelevan tammaa vielä kun se menee riittävän hitaasti näköhavainnon saamiseksi...
Aloitimme samoin kuin viikko sitten käynnissä: isot pääty-ympyrät ja muutoin suoraan. Sitten sama ravissa molempiin suuntiin. Hipsu oli mainio. Se oli todella reippaan oloinen, mutta sain sen kulkemaan kauniisti keventämällä hitaasti ja puristelemalla reisillä. Vanhat hyvät opit rauhallisesta uloshengityksestä hidastivat myös, jos vauhti ajoittain meinasi kiihtyä. Pirita antoi ohjeeksi vain sen, etten saisi jäädä yhtään vetämään. Alun arastelun jälkeen uskalsin sentään käyttää ohjia asetuksen ja taivutuksen saamiseksi, eikä meillä ollut ravissa ongelmia. Laukka nostettiin pääty-ympyrällä käynnistä vasemmassa kierroksessa, ja edelleen kaikki sujui vallan mainiosti.
Olin kovin hämmästynyt moisesta herkkyydestä, joten välikäynnin aikana kysyinkin Piritalta, oliko Hipsu tosiaankin ollut vain lomalla vai ratsutettavana. Tamma oli todella vain lomaillut, kun siltä oli poltettu etujaloista luuliiat - ja sehän sitten selitti ne pintelitkin. Piritan mukaan Hipsulla ei oltu tehty oikeastaan mitään pitkään aikaan. Kehuin tamman reaktioita, ja Pirita sanoi toivovansa sen pysyvän jatkossa samanlaisena.
Jatkoimme käynnin jälkeen laukannostoteemaa. Tarkoitus oli tulla ravissa kohtisuoraan radan poikki ja nostaa keskellä olevien tötsien välistä oikea laukka, ja jatkaa sitä edelleen suoraan uralle. Hipsun kanssa saimme onnistuneen noston aikaiseksi, mutta se nojasi valtavasti oikealle. Suorasta tiestä tuli väkisin ympyrän kaari, eikä muilla ratsukoilla tainnut mennä juuri meitä paremmin. Niinpä Pirita komensi meidät kaikki ratsastaman tien vain ravissa ilman nostoa. Siten sain Hipsun oikealle reitille, ja lopulta tekemään myös noston oikealla reitillä.
Mutta sitten tamma alkoi ennakoida. Se alkoi kiihdyttää ja nosti laukkaa itsestään heti, kun käänsin sen uralta. Pirita huomasi ongelmamme ja käski nostaa laukan pari kertaa vain ympyrällä.
Vasen kierros oli täysi katastrofi. Hipsu juoksi, eikä mikään istunta enää auttanut. Tamma alkoi painaa ohjalle ja minä vastasin vetämällä. Lopputulosta ei liene vaikea arvata. Meidän osaltamme tehtävä kutistui yhteen suoraan linjaan ravissa ja muutamaan laukannostoon ympyrällä. Muun ajan taistelin täysillä vauhdin pitämiseksi kurissa, siinä kovin hyvin onnistumatta.
Tunnin päätteeksi Pirita totesi, että puolet tunnista oli mennyt hyvin. Niinpä, olin tällä viikolla ratsastustunnin sijasta ratsastuspuolitunnilla. Pirita arveli, että tehtävä ei oikein sopinut Hipsun hermorakenteelle. Veikkasin, että se alkoi myös vähän väsyä. Armelias Pirita lupasikin laittaa jälkimmäisen puolikkaan hortoilumme tamman loman piikkiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti