Paljon parempi

12.1.2015  Primus Talli
Maiju - r. Discus

Olin kovin tyytyväinen, kun sain jatkaa Discusilla, sen verran jäi edellisestä tunnista hampaankoloon. Tämä toinen kerta olikin jo paljon parempi, myös Maijun mielestä. Maiju itse asiassa sanoi, että tein hyvää työtä Discuksen kanssa, vaikka edelleen haastavalta tuntuikin.

Jatkoimme oikeastaan ihan samoilla tehtävillä kuin edellisellä viikolla, käynti- ja raviväistöillä. Ihan aluksi kuitenkin teimme joka toisen sivun keskellä siirtymisen raviin ja joka toisen sivun keskellä siirtymisen käyntiin. Tämä harjoitus oli superhyvä Discukselle, koska se joutui heti alusta asti tottumaan siihen, että ratsastaja määrää vauhdin. Ratsastajalta taas kysyttiin keskittymistä, jotta siirtymisistä käyntiin tuli jouhevia ja vastaavasti ravi heti takaa eteen. Tämä onnistui edellistunnin katastrofiin verrattuna suorastaan loistavasti pyöreällä hevosella.

Myös alkulaukka meni hyvin, vaikka toki Discus edelleen on aika etupainoinen. Keskityin kuitenkin vain siihen, että se pysyi pyöreänä ja että sain aikaiseksi molempiin suuntiin edes jonkinlaisen asetuksen. Laukan tempoa piti myös säädellä, välillä koottiin vähän enemmän ja välillä mentiin vähän reippaammin pidemmällä askeleella. Alun siirtymiset ilmeisesti auttoivat, koska Discus tuntui nyt pysyvät näpeissä paremmin eikä ihan koko ajan ollut siinä rajoilla, että meneekö se omaa vauhtiaan ratsastajasta välittämättä.

Käyntiväistöt tehtiin uralta kohti keskihalkaisijaa. Sekin vielä sujui, Discus oli suora ja asettuikin jo kohtuullisesti. Ristiaskeleita sain vaatia hieman enemmän kuin se itse tarjosi, mutta pääasia oli, että vauhti ei tässäkään karannut käsistä. Aiemminkin on ollut puhetta sen ei-väistättävän pohkeen merkityksestä, ja Discusilla se nousee kyllä arvoon arvaamattomaan. Se on oikeastaan ainoa keino saada väistöissä jotain tuntumaa tyhjään oikeaan ohjaan.

Raviväistöissä jouduin sitten tekemään aina välillä niin, että otin ruunan ihan kaikessa rauhassa käyntiin, kasasin palikat ja siirryin sitten hallitusti raviin ja siitä väistöön. Jos Discus ehti väistöjen välillä karata muodosta, en edelleenkään saanut sitä ravissa takaisin rennoksi. Mutta kun paketti oli kasassa väistöön tultaessa, se myös kohtuullisen hyvin pysyi kasassa, mikä oli valtava parannus viime kertaan.

Loppuraveissa Discus oli edelleen mukavan rennon oloinen, eikä ratsastajankaan käsi edellistunnin tapaan krampannut. Jotain olin siis oppinut, enkä jäänyt hulluna vetämään ruunan kanssa kilpaa vasemmasta ohjasta. Koitin tehdä pieniä nyrpistyksiä säännöllisesti ja myös silloin, kun tuntumaa oli molemmissa ohjissa. Tämä oli ehkä enemmän minua varten, koska se esti jäämästä kiinni vasempaan ohjaan, mutta toisaalta myös Discusia unohtamasta oikeaa ohjaa. Niin tai näin, tuntui toimivan kohtalaisesti.

Haastavuudestaan huolimatta Discus on todella sympaattisen oloinen nuori hevonen. Se on aika suuri, joten ehkä silläkin oli vaikutusta parannukseen, että sain ruunan tällä kertaa tunnilta.