Mukavuusalueella

16.8.2012 Primus Talli
Pirita - t. Lulu

Sain jatkaa Lululla. Koitin heti alkutunnista olla edelliskertaa tarkempana kulmissa, jotta saisin tamman asettumaan, taipumaan ja kuuntelemaan myös ulkopohjetta. Siitä muodostuikin tuntimme suurin kompastuskivi, sillä Lulu puski alusta loppuun asti voimakkaasti lapa edellä ulos, suunnasta riippumatta. Vielä aivan loppuravissakin Pirita sanoi, että joudun käyttämään ympyrällä liikaa ulkopohjetta, mikä tarkoittaa, ettei apu ole mennyt koko tunnin aikana kunnolla läpi.

Lululla oli kiima, ja se keskittyi välillä enemmän hirnumiseen kuin työntekoon. Mutta ratsastajan kai olisi pitänyt tarjota tammalle sen verran tekemistä, ettei se olisi ehtinyt miettiä muuta. No, suurella pääty-ympyrällä sain Luluun ihan hyvän otteen, ja etenkin laukassa pystyn työstämään sitä aika kivasti. Tämä on tietenkin Mirjan ja Foxyn jäljiltä ihan mukavaa oman ratsastuksen edistymisen kannalta.

Tehtävänä tunnilla oli suorat linjat radan poikki ja keskihalkaisijan kohdalla ensin pysähdys ja peruutus ravisiirtymisineen sekä sitten lopuksi laukannosto ravista. Hevosen tuli olla suora linjan alusta loppuun. Pysähdyksessä piti odottaa, että hevonen seisoo rauhassa ja mielellään myös myötää, ja sitten 4-6 askeleen peruutuksesta piti päästä suoraan takaisin raviin.

Koska ulkoavut olivat edelleen hukassa, aloitin tehtävän varmistamalla, että Lulu kuuntelee ulkopohjetta edes tämän tehtävän ajan. Napautin ihan kunnolla ja sitten tein kulman takaosakäännösmäisesti ja vielä väistätinkin pätkän. Johan toimi.
Edellisen viikon siirtymisharjoitusten tuloksena Lulu teki oikein hienoja pysähdyksiä, ja myös peruutukset onnistuivat ihan kivasti. Raviin lähtö oli hieman hidasta ja tahmeaa, vaikka miten koitin auttaa raipalla. Laukannostot taas saivat aikaan pientä juoksemista, mutta tällä tunnilla sain Lulun aisoihin paremmin kuin kertaakaan aiemmin. Pitää vaan hokea itselle, että istunta ja vatsalihakset, istunta ja vatsalihakset, älä vedä... Plussaksi lasken myös sen, että suora linja kentän poikki säilyi hyvin.

Lopuksi pääty-ympyrällä tein töitä ihan tosissani, jotta sain tamman rauhoittumaan. Kaikki energia tosin meni oman keskivartalon hallintaan, joten Lulu alkoi taas kantata ulos. Mutta vaikka teimme muutaman laukka-ravi-siirtymisen, ei mitään kovin hallitsematonta kiihdyttelyä esiintynyt. Huomasin, että Lulu pitää pitää aika lyhyellä ohjalla tässä vaiheessa tuntia, eikä sitä tosiaankaan voi ratsastaa reilusti eteen alas, ettei se häviä maata kiertävälle radalle.

Vielä tässä vaiheessa olin aika tyytyväinen tuntiin, mutta sitten loppupalautteessa Pirita kysyi, että oliko minulta vähän veto pois. Piritan mukaan olin jäänyt mukavuusalueelleni, ja viimeinen puristus puuttui. Päivä oli kyllä yksi kesän kuumimmista, mutta yleensä lämpö ei kyllä vaikuta minuun muuta kuin positiivisesti. Piritan palautteen ansiosta aloin miettiä, että tosiaan, saan Lulun nyt aika helposti jo siihen asti, mitä tunnilla esitimme.  Siihen ei vaan pitäisi enää tyytyä, vaan vaatia itseltä ja sitä myöten myös hevoselta enemmän. Vain niinhän sitä voi harrastuksessa kehittyä - onneksi on opettaja, joka aina välillä vähän herättelee hyvänolon tunteeseen tuudittautunutta ratsastajaa. Eli voi pahus, ei se sitten mennytkään ihan niin hyvin, kuin olisi voinut mennä!