Pirita - r. Lassi
Olin rohkeasti varannut itselleni kesätunnin teemalla "vaativa koulu", kun kerran sellaiselle minut jo viime kesänä ohjattiin. Kesätunnit pyörähtivät täydellä teholla käyntiin heti kesäkuun ensimmäisellä viikolla, ja minulla oli heti ensimmäisenä päivänä peräti kaksi tuntia. Viiden päivän istuntakurssin koitan koota myöhemmin yhteen yhdellä kirjoituksella.
Kesätunteja on parhaimmillaan kolme yhtäaikaa, ja opettajat vaihtelevat vähän sen mukaan, miten heillä on lomia. Koulutuntimme pitäjäksi paljastui Pirita, joka kertoi opettavansa ryhmää ainakin pari kolme seuraavaa viikkoa, luultavasti heinäkuussa alkavaan lomaansa asti. Pirita oli suunnitellut, että tehdään eri tunneilla vähän eri teemojen mukaisia asioita, joskus enemmän ravia ja joskus enemmän laukkaa. Tällä kerralla oli vuorossa avotaivutukset pitkillä sivuilla käynnissä ja ravissa, joita valmisteltiin volteilla kulmissa.
Kesäkaudella ryhmät lähes poikkeuksetta hajoavat, kun kukin valitsee itselleen sopivia tunteja ja kursseja. Minä olin päässyt - tai joutunut, ihan miten vaan - itseäni taitavampaan porukkaan. Muutamalle oli selvästi valittu sellainen ratsu, jolla he olivat menneet paljon aikaisemminkin. Minulle oli jaettu Lassi, jolla en ollut koskaan aiemmin ratsastanut.
Kiltti ruuna ei ole mitenkään valtavan korkea, mutta andalusialaiseen tyyliin aika pyöreä. Ratsastettavana se on minulle vähän outoa tyyppiä: hyvin herkkä sekä edestä että kyljistä, mutta toisaalta taas liikettä takaa eteen pitää löytyä kaikissa askellajeissa kunnollisen tahdin aikaansaamiseksi. Lassihan tuli tallille vasta viime syksynä oltuaan vuoden koulutuksessa, ja oli silloin varsin reipas ratsu. Nyt se on jo vähän oppinut tuntihevosen tavoille, eli päättäväisyyttä näköjään vaaditaan.
Tapani mukaan aloitin uudella hevosella aivan liian varovasti. En uskaltanut alkutunnista ottaa riittävän napakkaa tuntumaa tai komentaa riittävästi eteen. Lassihan laittaa pään kauniisti suht helposti, mutta aika nopeasti paljastuu mikäli hevonen ei ole rehellisesti ohjan ja pohkeen välissä. Ruuna kaatuu etenkin vasemmassa kierroksessa voimakkaasti sisään tai muuten vaan mutkittelee. Pirita sai lopulta minut rohkaistumaan sen verran, että jälkimmäisellä puolikkaalla aloin ratsastaa ja Lassi alkoi liikkua.
Herkistelimme ensin käynnissä tekemällä pysäytyksiä, ja niissä Lassi helposti poikitti mikäli jalat eivät olleet lähellä. Herkistelyn lopputulos tarkistettiin ravisiirtymisessä, jonka piti tapahtua aivan hipaisusta. Mikäli ei onnistunut, siirryttiin takaisin käyntiin ja huomautettiin kevyen pohkeen lisäksi raipalla. Sekä ravissa että laukassa ensin himmailin, mutta kun uskalsin pyytää Lassia eteen, alkoi se selvästi kaksitahtinen ravi ja kolmitahtinen laukkakin löytyä.
Sanonpahan taas, että avotaivutus on jotenkin hirmuisen haastava liike! Kuten Piritakin huomautti, avotaivutuksessa tulee hyvin kontrolloitua se, onko hevonen ohjan ja pohkeen välissä. Avotaivutuksessa kun pitäisi taivutusta pystyä säätelemään ulko-ohjalla, mutta silti hevosen pitäisi olla taipuneena ja asettuneena sisään; ulko-ohjasta pitää siis voida tehdä pidätteitä ilman että pää kääntyy ulos.
Lassi olisi kovin mielellään jatkanut voltilta vielä toisellekin, joten taivutuksen alku oli meillä ensin hieman hapuilevaa. Tyytyväinen olen oikeastaan vain ravitaivutuksiin vasemmassa kierroksessa, sillä vasta silloin Lassi alkoi liikkua kunnolla. Samoin taisi käydä muutamalle muullekin, koska Pirita sanoi, että nyt hevoset alkavat liikkua meidän mukanamme.
Lopun laukassa ymmärsin jo, miten Lassia pitää ratsastaa ettei se siirtyisi itsekseen raviin, ja ympyrällä tehty pätkä olikin ihan laadukas. Paljon jäi kuitenkin parannettavaa seuraaville tunneille. Loppupalautteessa Pirita kyseli, että pidinkö Lassista ja totesi saman kuin minäkin: oikeat nappulat alkoivat löytymään lopussa, kun sisäistin opettajan antamat käyttöohjeet. Lassi on kiltti ja koulutettu hevonen, mutta sen liikkeet jäävät epätahtisiksi ja löysiksi, jos se ei liiku riittävän reippaasti. Suusta taas ruuna on hyvin herkkä. Pirita sanoi jälleen, ettei minulla missään nimessä ole kova käsi, mutta se valuu helposti liian alas ja sitämyöten taakse.
Yleisesti kaikille palaute oli se, että vaativalla tunnilla saa oikeasti vaatia. Ei voi jäädä ajattelemaan, että uskallankohan käyttää raippaa, mitäköhän opettajakin sanoo, kyllähän tämä nyt jo riittää. Jos meinaa oppia uutta, pitää haastaa niin ratsuaan kuin erityisesti itseään, joten sillä mielellä nämä kesätunnit jatkan!
Herkistelimme ensin käynnissä tekemällä pysäytyksiä, ja niissä Lassi helposti poikitti mikäli jalat eivät olleet lähellä. Herkistelyn lopputulos tarkistettiin ravisiirtymisessä, jonka piti tapahtua aivan hipaisusta. Mikäli ei onnistunut, siirryttiin takaisin käyntiin ja huomautettiin kevyen pohkeen lisäksi raipalla. Sekä ravissa että laukassa ensin himmailin, mutta kun uskalsin pyytää Lassia eteen, alkoi se selvästi kaksitahtinen ravi ja kolmitahtinen laukkakin löytyä.
Sanonpahan taas, että avotaivutus on jotenkin hirmuisen haastava liike! Kuten Piritakin huomautti, avotaivutuksessa tulee hyvin kontrolloitua se, onko hevonen ohjan ja pohkeen välissä. Avotaivutuksessa kun pitäisi taivutusta pystyä säätelemään ulko-ohjalla, mutta silti hevosen pitäisi olla taipuneena ja asettuneena sisään; ulko-ohjasta pitää siis voida tehdä pidätteitä ilman että pää kääntyy ulos.
Lassi olisi kovin mielellään jatkanut voltilta vielä toisellekin, joten taivutuksen alku oli meillä ensin hieman hapuilevaa. Tyytyväinen olen oikeastaan vain ravitaivutuksiin vasemmassa kierroksessa, sillä vasta silloin Lassi alkoi liikkua kunnolla. Samoin taisi käydä muutamalle muullekin, koska Pirita sanoi, että nyt hevoset alkavat liikkua meidän mukanamme.
Lopun laukassa ymmärsin jo, miten Lassia pitää ratsastaa ettei se siirtyisi itsekseen raviin, ja ympyrällä tehty pätkä olikin ihan laadukas. Paljon jäi kuitenkin parannettavaa seuraaville tunneille. Loppupalautteessa Pirita kyseli, että pidinkö Lassista ja totesi saman kuin minäkin: oikeat nappulat alkoivat löytymään lopussa, kun sisäistin opettajan antamat käyttöohjeet. Lassi on kiltti ja koulutettu hevonen, mutta sen liikkeet jäävät epätahtisiksi ja löysiksi, jos se ei liiku riittävän reippaasti. Suusta taas ruuna on hyvin herkkä. Pirita sanoi jälleen, ettei minulla missään nimessä ole kova käsi, mutta se valuu helposti liian alas ja sitämyöten taakse.
Yleisesti kaikille palaute oli se, että vaativalla tunnilla saa oikeasti vaatia. Ei voi jäädä ajattelemaan, että uskallankohan käyttää raippaa, mitäköhän opettajakin sanoo, kyllähän tämä nyt jo riittää. Jos meinaa oppia uutta, pitää haastaa niin ratsuaan kuin erityisesti itseään, joten sillä mielellä nämä kesätunnit jatkan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti