Anni - r. Fellini
Näyttää uhkaavasti siltä, että Foxy-putki on poikki ja minulle etsitään uutta ratsua. Listasta löytyi nimittäin nyt kokonaan uusi tuttavuus, Fellini, jonka tietenkin ristin heti uudestaan kuuluisan italialaisen elokuvaohjaajan mukaan Fredericoksi. Nimestään huolimatta ruunalla ei ole mitään tekemistä Italian kanssa, sillä se on syntynyt vajaat kuusi vuotta sitten Virossa. Hauskana yksityiskohtana mainittakoon, että juhlimme Fellinin kanssa vuosien karttumista samana päivänä!
Fellini on sen verran tuore tulokas tallilla, etten edes muistanut, miltä se näyttää. Karsinasta löytyi kohtalaisen kookas ja jämerärakenteinen klipattu ja sitä myöten sitten loimeen kääritty hevonen, joka oli pötkötti olkipatjalla unisen näköisenä. En meinannut saada sitä ylös millään! Karsinakäyttäytymiseltään tässä Fredericossa oli hyvin paljon samaa kuin Foxyssa. Sekin lutrasi juomakupillaan, minkä jälkeen kasteli ratsastushousuni. Pipa lähti päästä heti, kun kumarruin sopivasti, ja raipan nupista meinasi tulla entinen ruunan hampaissa. Varusteiden pukeminen kävi siis varsin helposti muun seurustelun lomassa.
Pirita oli sairastunut, ja meillä oli sijaisena Anni. Aloitimme veryttelyn kuten edellisillä tunneilla tekemällä pääty-ympyrät ja ratsastamalla muutoin suoraan. Kysyin hieman käyttöohjeita Petralta, joka meni loppiaisen diskotanssitunnilla Fellinillä, josta tuli kuulemma heti hänen suosikkinsa. Avainasemassa olisi kuulemma riittävä eteenpäinpyrkimys, sillä sen jälkeen ruuna olisi mukavan kevyt.
Alkuveryttelyn raviosuus oli kuitenkin tästä hyvästä neuvosta huolimatta meillä vähän tahmeaa. Kävi kuten aina käy uuden hevosen kanssa: en uskalla heti ratsastaa riittävän rohkeasti. Jää kuulostelemaan hevosen reaktioita pohkeeseen, raippaan ja ohjasotteisiin. Fellini kyllä ravasi, mutta oli liikkeisään vähän niin kuin hidastettu. Minulla oli vaikeuksia pitää riittävän tasaista ja tiukkaa ohjastuntumaa, jota vasten olisi pitänyt ratsastaa pohkeella paljon tarmokkaammin. Ruuna tuntui myös vielä vähän honkkelilta ja ajoittain tasapainottomalta.
Vasta keskiympyrällä tehdyssä laukassa sain ruunaan paremman otteen. Sillä oli todella kiva laukka, jota pystyi heti työstämään. Suuntienkaan välillä en huomannut suurta eroa.
Pirita oli ilmeisesti jättänyt Annille jonkinlaiset nuotit, sillä tarkoituksena oli jatkaa laukannostoja ravista. Anni antoi meille ohjeeksi tulla pituushalkaisijalle ja nostaa keskeltä laukka. Päätimme kuitenkin yksissä tuumin testata ensin nostoja käynnistä, sillä ilman seinän tukea hevosen pitäminen suorana ja oikean laukan nostaminen tuntui riittävältä haasteelta siinä vaiheessa tuntia. Päätös oli oikea, sillä tehtävä osoittautui monelle hevoselle yllättävänkin vaikeaksi. Saimme avustaa oikean laukan löytymistä sillä, että väistätimme aavistuksen ennen nostoa.
Meillä suurin ongelma ensimmäisellä kerralla oli se, että Fellini ei ollut riittävästi ohjan ja pohkeen välissä, jolloin laukan sijasta se siirtyikin vaan raviin. Siinä vaiheessa päätin alkaa ratsastaa hieman rohkeammin, ja kas: kaikki sujuikin sen jälkeen paljon helpommin. Ruuna irrotti tiukan otteensa kuolaimesta vasemmalta, niska nousi ja pyöristyi, ja takaosa alkoi työskennellä. Muistuttelin välillä raipalla koskettamalla kevyesti pohkeen taakse, ja koitin samalla istua tiiviisti. Kun vielä älysin pitää silmällä sitä sisäetujalkaa, alkoi Fellini nostaa oikean laukan täsmällisesti.
Teimme tehtävää ensin useaan kertaan vasempan kierrokseen, sitten oikeaan, ja lopulta niin, että vaihdoimme suuntaa parin onnistuneen noston jälkeen. Tuli siten testattua, että laukka nousee ratsastajan avuista eikä opitun kuvion mukaisesti. Viimeiseksi teimme vielä parit nostot ravista uralta.
Olin positiivisesti yllättynyt Fellinin laukasta, kun taas ravi oli vielä todella vaikeaa. Ruunalla ei selvästikään ollut riittävästi eteenpäinpyrkimystä, enkä saanut sitä oikein minkäänlaiseen muotoon ravissa. Itse tehtävä kuitenkin onnistui hyvin, joten siihen pitänee olla tyytyväinen. Seuraavalla kerralla pitää uskaltaa olla tarmokkaampi ja kertoa ratsulle, että nyt ihan oikeasti mennään eikä meinata. Se kuulemma on vähän sellainen, ettei välttämättä pistä kaikkea peliin ellei ole tarvis. Lopputunnista oli selvästi havaittavissa myös väsymyksen merkkejä, kun Fellini jaksoi kulkea kauniisti aina vain pari askelta kerrallaan.
Kaikenkaikkiaan Fellini oli oikein kiva. Tulisikohan siitä minulle uusi vakiratsu?
 |
| r. Fellini |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti