Vaikeuksien kautta voittoon

4.1.2011 Primus Talli
Pirita - t. Mirja

Vaihdoimme porukalla uuden vuoden aattoillan tunnin rästiksi tammikuun ensimmäiselle viikolle, joten reilun kahden viikon tauon jälkeen päästiin hevosen selkään jo tiistaina. Jatkoin Mirjalla ja hyvä niin, sillä edellisestä tunnista jäi vähän puolivillainen maku. Etukäteen kyllä pelkäsin, että mitä tunnista tulee, sillä muutamaa päivää aiemmin kotiutunut koiranpentu on vienyt yönuet ja sitä myöten loputkin järjenhivenet ja keskittymiskyvyn... Kaiken kukkuraksi Mirjan vyötä ei löytynyt mistään. Lopulta nappasin sille Mildoran vyön, mutta kuntoonlaitto oli kauheaa hätiköintiä.

Meitä ei ollut kuin viisi, neljä vakituntilaista. Aloitimme oikeassa kierroksessa suht vapaasti käyntityöskentelyssä voltein, ympyröin ja neljäsosatakaosakäännöksin. Sitten sama vasempaan. Muistin Mirjan vaikeudet vasempaan, ja koitin tehdä paljon taivutuksia vasemmalle, jotta oikea kylki venyisi. Sitten vaihdoimme taas oikeaan ja teimme katsomon puoleisella pitkällä sivulla kaksi 12 metrin volttia, muutoin uraa pitkin kevyttä ravia. Piti ratsastaa neljä kulmaa, neljä suoraan sivua ja kaksi volttia, jotka tulivat hieman maneesin keskikohdan yli. Mirja selviytyi tästä paremmin kuin alkuveryttelystä ennen joulua. Minä sain huomautuksen ryhdistä, ja ne kirotut kyynärpäät irtoavat kyljistä aina vaan.

Vasempaan kierrokseen siirryimme kahdelle pääty-ympyrälle, jossa ensin ravasimme rennosti pyöreällä kaulalla ja sitten laukkasimme. Mirjan laukka tuntui hitusen paremmalta kuin viimeksi, mutta sain Piritan kehotuksesta tehdä aika paljon töitä ulkopohkeella, että sain sen hieman rullaamaan. Laukan jälkeinen ravi oli taas hyvä.

Sitten käveltiin hetki, minkä jälkeen Pirita kertoi hieman meidän ryhmän kevätkauden ohjelmasta. Osaamme kuulemma tehdä yksittäisiä liikkeitä jo ihan hyvin, mutta niiden yhdisteleminen ja teiden ratsastaminen niiden välillä vaatii harjoittelemista. Niinpä Pirita komensi meidät toiseen päätyyn, josta teimme yksitellen pienen kuvion tallin puoleisessa kouluradan kokoisessa päädyssä. Tehtävänä oli tulla ravia ja tehdä pitkän sivun keskellä kymmenen metrin voltti. Siitä edelleen ravissa päätyyn, jossa laukannosto ja pääty-ympyrä. Ympyrän jälkeen laukassa kulmaan ja koko rata leikkaa, uralle tultaessa siirtyminen raviin. Ja kuinkas ollakaan: Sanna aloittaa!

En siis taaskaan ehtinyt yhtään työstää Mirjaa ennen tehtävää. Valitsin ensin kevyen ravin, ja tehtävä laukannostoon asti sujui hyvin - sain jopa kehuja oikein hyvästä voltista. Nosto meni kuitenkin pitkäksi, minkä seurauksen ajauduin kulmaan. Tein sitten ympyrän uudestaan, minkä jälkeen en enää päässytkään kunnolla sinne kulmaan. Koko rata leikkaan aikana Mirja venyi ja venyi, eikä hallitusta asettamisesta laukan suuntaan ollut tietoakaan. Mirja ei kuitenkaan vaihtanut, mutta kaunista se ei ollut. Pirita antoi ohjeeksi työstää laukkaa molempiin suuntiin, koska kohta tulisimme saman kuvion oikealle. Sainkin sanottua, että en vielä oikein osaa ratsastaa Mirjaa laukassa vasempaan, kun se on niin paljon helpompi oikealle. Siinä samassa juolahti mieleen, että nyt olisi sitten tehtävän parempi onnistua oikeaan kierrokseen...

Ehdin vähän työstää Mirjaan ensin vasempaan ja sitten oikeaan. Vasempaan sain aikaiseksi pari valtavan ilmavaa pukkia, kun aavistuksen kosketin raipalla. Oikeaan sujui vaivattomasti, ja kun meidän vuoro oli aloittaa, oli ravi Piritan mielestä superhyvä, samoin voltti, jolla sain säilytettyä saman tahdin. Pirita kehoitti pitämään ravin yllä ja vain ajattelemaan laukannostoa. Laukka nousikin ihan hyvin, mutta pari askelta myöhässä. Näin ollen sain taas tehdä uuden ympyrän, mutta laukassa ei tällä kertaa ollut moittimista. Samoin koko rata leikkaa tuli ongelmitta, kun maltoi ottaa puolipidätteitä ja asettaa oikealle.

Olin jo kurvaamassa takaisin toiseen päätyyn, kun Pirita komensi meidät uudestaan vasempaan ja laukkaosioon. Ravi säilyi oikeasta kierroksesta ja laukkakin nousi hieman paremmin. Sain tehtyä ympyrän kutakuinkin ongelmitta, pääsin jotenkuten kulmaan ja Piritan "älä päästä sitä pitkäksi" -ohjeiden ja tiukkojen puolipidätteiden avulla koko rata leikkaakin sujui aiempaa paremmin. Ensimmäisellä uusintakerralla tie oli hieman liian lyhyt, mutta toisella pääsin jo oikeaan kirjaimeenkin. Kun siirryin laukasta raviin, oli Mirja oikeaan kierrokseen mahtavan tuntuinen. Ravi oli koko lopputunnin pitkää ja rentoa ja muoto ihan nappi. Kehuinkin Piritalle, että vaikeuksista huolimatta pidän kovasti Mirjasta. Sen selässä kyllä huomaa, kun on tehnyt jotain oikin, niin hienolta se oikein päin mennessään tuntuu.

Seuraavalla kerralla meillä onkin sitten sijainen Piritan ansaitusti lomaillessa. Hän jotenkin jännästi sanoi jonkun esittäessä hevostoivomusta, että katsotaan nyt jakaako hän hevosia alkuunkaan. Kuulosti siis siltä, että saatan päästä ensimmäistä kertaa Kikan tunnille.