14.1.2011 Primus Talli
Pirita - t. Mirja
Ei tullutkaan katastrofituntia onnistuneen tunnin jälkeen - ainakaan vielä. Mirja odotteli tällä kerralla tallissa, mutta ehdin silti seurata hieman edellistä tuntia. Siellä Pirita hyppäsikin yhtäkkiä Attilan selkään ja näytti käytännössä hevosen liikkeen mukana myötäämistä lantiolla ja käsillä eri askellajeissa ja kokoamisen asteissa. Pirita myös näytti, mitä lihaksi hevonen käyttää kootessaan itseään, ja miten paino jakautuu etu- ja takapään kesken.
Meillä oli sama teema, mutta alkuveryttelyn jälkeen Pirita tyytyi selittämään hevosen raameista maasta käsin käyttäen apuna Outin ratsastamaa suurikokoista Ladya. Pirita korosti, että hevonen voi kyllä pitää päätään kauniisti ilman, että se varsinaisesti kantaa itseään. Esimerkiksi hän otti minulle tutun Ritvan, joka on tässä mestari: tamma menee helposti kuolaimen taakse ja liikkuu silti selkä suorana "kaarisiltamaisen" rungon sijasta.
Tunnin sisältö tuli suoraan Kyra Kyrklundin klinikasta, jota Pirita oli ollut seuraamassa. Keskityimme siis pelkästään käsiin. Pirita totesi, että meille menee yleensä hevoset ihan oikein päin, mutta nyt hevosen muoto oli toissijainen asia. Otimme raipan peukaloiden alle poikittain siten, että se oli vaakasuorassa ja paljasti armotta käsien väärän paikan ja heilumisen. Tarkoituksena olikin saavuttaa vakaa käsi eli jättää "pelaaminen" kokonaan pois. Hevoset olivat ensin vähän ymmällään, mutta ihmeellisesti kaikki antoivat muutaman käyntikierroksen jälkeen itsestään periksi, vaikka ratsastajat eivät tehneet muuta kuin pitivät kädet paikoillaan.
Ympyrälläkään ei asetettu, vaan pidettiin hevonen vaan koko ajan ihan suorana. Käynnissä tämä oli vielä kohtuullisen helppoa, mutta ravissa meinasi kädet vatkata ihan väkisin. Lisäksi saimme tehtäväksi istua alas kaksi askelta ja olla kaksi askelta kevyessä istunnassa. Pirita sanoi, että tämä oli minulle ja Mikulle hyvä harjoitus, koska meidän jalat tuppaavat menemään helposti liian eteen. Anuskan vaikutus näkyy siis edelleen...
Lopuksi saimme ottaa raipat normaalisti ja siirryimme kahdelle isolle ympyrälle. Kädet piti edelleen olla paikoillaan, vaikka mentiin laukkaakin. Mirja oli tässä vaiheessa jo tosi hyvä, vaikka laukkaa saikin taas työstää ihan tosissaan. On se vaan vaikeaa! Ravi on laukan jälkeen aina tosi hienoa, ja nyt sain sen pyöristämään ja hidastamaan lopussa oikein kivasti. Kaikenkaikkiaan siis vähän erilainen tunti, mutta hyvin onnistunut. Oli taas hämmästyttävää huomata, miten joskus tekemällä mitään saa vähintään aivan yhtä hyvän lopputuloksen kuin hirveällä veivaamisella. Jospa tämän muistaisi vielä seuraavallakin tunnillla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti