"Mirja on löytänyt itselleen ratsastajan!"

7.1.2011 Primus Talli
Kikka - t. Mirja

Kuten arvelimmekin, oli Piritan sijaisena perjantaina itse Kikka Suomio. Minä jatkoin Mirjalla, joka kerrankin oli edellisellä tunnilla. Ehdinkin ihan kunnolla seurata Kikan pitämää tuntia ja jutella muiden kanssa. Kikka on kuulemma etenkin aluksi tosi tiukka ja sanoo asioista suoraan, mutta kun keskittyy ja korjaa, saa myös positiivista palautetta. Yksi meidän tuntilaisista sanoi, että etenkin ensimmäinen Kikan tunti saattaa olla aikamoinen järkytys. Tämä käsitys vaan vahvistui, kun Kikka joutui palaamaan perusratsastukseen meitä edeltävän tunnin kanssa: miten pidetään raipasta kiinni, menevätkö hevoset ratsastajan haluamassa tempossa ja ratsastajan haluamaa tietä. Huokaisin syvään jo etukäteen, että tulen saamaan monta kommenttia käsistäni seuraavan tunnin aikana...

Onneksi sentään hevonen oli tuttu, joten kiipesin lopulta ihan luottavaisin mielin Mirjan selkään. Kikka tervehti jokaisen erikseen ja esitteli itsensä meille uusille kädestä pitäen. Hän kysyi samalla, että ovatko hevonen ja ryhmä tuttuja. Jatkoimme edeltävän tunnin teemaa ja ohjat otettuamme saimme tehtäväksi määritellä vaivattoman tempon ratsulle. Sen piti miellyttää sekä ratsastajaa että ratsua ja pysyä yllä tasaisesti ilman sen kummempia jatkuvia muistutuksia. Kikka kysyi jokaiselta erikseen, että miltä tuntuu. Mirjalla oli hyvä tempo, mutta Kikka näki saman minkä minä tunsin, että se ei aivan aluksi imenyt itse riittävästi eteen. Parin muistutuksen jälkeen volteillakaan ei tullut ongelmia kumpaakaan suuntaan.

Kun olimme tyytyväisiä käyntiin, saimme siirtyä raviin. Otin Mirjaan napakan otteen, ja se ravasikin aika mukavan tuntuisesti. Kikkakin kehui, että ratsastan Mirjaa hyvin. Vasemmassa kierroksessa jakauduimme kahdelle pääty-ympyrälle, jossa työstimme ensin ravia ja sitten laukkaa. Sain Mirjalle nyt ylivoimaisesti parhaan laukkapätkän vasempaan, kun uskalsin istua kunnolla takaa eteen syvällä satulassa. Silti jouduin hieman muistuttamaan sitä ulkopohkeella, ja Kikkakin neuvoi siirtämään sisäpohjetta eteen ja ulkopohjetta taakse. Laukka nousi ihan ok heti, kun Kikan ohjeilla ymmärsin laskeutua kevyestä ravista rauhallisemmin alas satulaan sen sijaan, että tömähtäisin. Heti, jos tömähdin, Mirja hidasti ja jännittyi. Pääty-ympyrätyöskentelyn aikana Kikka sanoi, että Mirja on löytänyt Sannasta itselleen ratsastajan - vähänkö olin polleana!

Koska onnistuimme alkutunnista niin hyvin, pääsimme kokeilemaan tempon ylläpitämistä myös tehtävän aikana. Tehtäväksi valikoitui pohkeenväistö uralla siten, että takaosaa väistettiin uralta sisään. Etuosan piti olla uralla, ei sisäpuolella, eikä hevonen toisaalta saanut nojata seinäänkään. Kikan mukaan monet liikkeistä on käännetty hassusti, mutta pohkeenväistö on juuri sitä mitä nimi kertoo. Aloitimme vasempaan, ja Mirja teki väistöt helposti. Muistin käyttää nyt sitä vasenta jalkaakin eteenpäinpyrkimyksen säilyttämiseksi. Kun pääsimme Kikan kohdalle, hän kysyi, että missä olen oppinut ratsastamaan. Kerroin sitten Kaupin ratsastuskoulun nimen, ja hän kysyi vielä opettajankin. Mainitsin Armisen Tepan, Heiskasen Hannan ja Vähätalon Reijan. Kikka kaikesta päätellen tiesi Tepan, ja sanoi, että Tepa on ilmeisesti ollut puhelias opettaja. Vaikka aikoinaan tuntuikin, että me jo vähän jämähdimme tasollemme Tepan tunneilla niin monen vuoden aikana, niin ilmeisesti sitten perusasiat ovat kuitenkin hyvin hallussa. Aika paljon nykyisestä osaamisestani lasken kyllä Hannan ja Piritan ansioksi. Kikka selvästi tykkäsi tavastani ratsastaa, mikä tietenkin sai vaan yrittämään entistä enemmän.

Oikeaan kierrokseen tehtiin myös väistöjä, ja vaikka ne olivatkin Mirjalle vaikeampia, onnistuivat nekin hyvin. Sitten taas pääty-ympyröille ja ensin ravityöskentelyä. Koska suunta oli Mirjan parempi, ajattelin istua alas. Mirja kuitenkin jännittyi, mutta korjasi kun kevensin ja istuin rauhallisemmin alas. Sain harjoitella tätä muutaman kerran niin, että välillä kevensin ja välillä istuin alas ilman, että Mirjasta huomasi mitään. Kikka siinä sitten työskennellessämme jutteli katsomoon eräälle teini-ikäiselle tytölle, että hänkin voisi harjoitella samoin kuin Mirjan ratsastaja. Että Mirjan ratsastaja on tosi taitava, mutta harjoitusta voi kyllä silti tehdä. Vähänkö hymyilytti! Tällä tytöllä oli edellisellä tunnilla ollut suuria vaikeuksia käsien asennon kanssa, joten hänelle menee kiitos siitä, että tsemppasin omalla tunnillani. En saanut kuin pari kehoitusta antaa kyynärpäiden levätä, koska ilmeisesti vähän jännitin taas hartioita.

Lopuksi saimme ravata vapaasti kumpaankin suuntaan ja antaa hevosten venyttää pyöreästi eteen ja alas sekä hidastaa rauhallisempaan tempoon. Mirja oli loppuun asti tosi mukava, ja yksi tuntilainenkin sanoi, että Mirja näytti hyvältä ja minä näytän sopivan hyvin Mirjan selkään. Niin kai sitten, hyvältä ainakin tuntui! Meidän koko ryhmällä meni hyvin, ja Kikka oli kokonaisuutena tyytyväinen suoritukseemme. Ei siis jäänyt huonoa kuvaa Kikasta opettajana, vaan päin vastoin. Ehkä tällä tunnilla taas jaksaa muutaman vähän heikomman!