5.10.2015 Primus Talli
Maiju - r. Aku
Yllätyksekseni en jatkanutkaan kankijaksoa Ladylla vaan aivan uudella tuttavuudella, Akulla. Se on viime keväänä Primukselle tullut 8-vuotias ruuna, jota olen jo vähän katsellut sillä silmällä. Aku (Akvalangs) on aika näyttävän näköinen iso punarautias hevonen, ja se osoittautui myös kaikin puolin mukavaksi niin hoidettaessa kuin ratsastettaessakin. Karsinassa Aku on todella hellyydenkipeä ja osallistuu kaikkiin hoitotoimiin tunkemalla turpaansa lähietäisyydelle ja puhaltelemalla. Ihana!
Meitä oli vain viisi ja käytössä oli koko maneesi, joten pääsimme tekemään todella tehokkaasti töitä. Tehtiin edelleen pätkiä heA:10 ohjelmasta, tällä kerralla voltteja ja valmisteltiin vastalaukannostoja.
Ihan alussa oli vähän hukassa Akun kanssa. Maiju sanoi, että se on välillä aluksi vähän hidas, ikään kuin se ei ihan heti hoksaisi, mitä siltä halutaan. Mutta sitten kun hevonen ja ratsastaja pääsevät samalle aaltopituudelle, niin johan alkaa homma toimia. Akulla on laadukkaat liikkeet, ja niissä on helppo olla mukana. Haastavinta on käynti, joka menee helposti passimaiseksi ja joka pitäisi siis saada lyhyeksi ja teräväksi harppomisen sijaan.
Alkuravi vielä sujui suht kivasti, mutta keskiympyrällä laukassa en meinannut saada asetusta enkä sisäpohjetta läpi, ja Aku puski kohti keskustaa minkä ehti. Oikea kierros oli tässä suhteessa selkeästi vaikeampi kuin vasen. Laukassa koko uralla Aku tuli vähän vahvaksi, ja kerranhan se meinasi kadota altakin, kun satuin ennen diagonaalia huomauttaman raipalla samanaikaisesti, kun joku kolautti maneesin ovea...
Vastalaukoista Aku vallan innostui. Oli Maijun ohjeen mukaan jopa kerättävä kankiohjaa vähän tiukemmalle, kun ei jarrut meinanneet toimia. Vähemmästäkin sitä pieni ruunapoika innostuu, kun vastalaukannoston jälkeen on edessä 80 metriä pitkää sivua! Itse vastalaukannostot ja vastalaukat sujuivat sitten hienosti, kun päästiin temposta yhteisymmästykseen.
Tämä laukkajumppa sai aikaan sen, että lopputunnista Aku oli aivan huippuihana. Teimme kymmenen metrin voltteja pitkille sivuille aina useampia, ja Maijun haukansilmät valvoivat jokaista suoritusta. Voltin piti alkaa ja päättyä selvästi jonkin kirjaimen kohdalla, sen piti olla pyöreä ja ulottua täsmälleen keskihalkaisijalle. Näitä tehtiin oikeassa kierroksessa, ja me onnistuimme niissä erittäin hyvin. Maijukin sanoi, että joka kerta kun hän näkee meidät voltilla, se voltti on juuri sellainen kuin pitääkin. Aku oli nautinto ratsastaa.
Viimeksi Maiju sanoi, että kun minulla oli FilmMe-ranneke kädessä, tsemppasin ihan erityisesti, ja että saisin tsempata samoin joka tunnilla. En tiedä johtuiko se FilmMestä vai kankisuitsista, mutta ne tuovat ratsastukseen kyllä aina ihan erityistä skarppaamista. Kädet pysyvät paikallaan kuin itsestään ja muutenkin on tarkempi kaikessa tekemisessään. Sen fiiliksen kun saisi siirrettyä joka tunnille!
torstai 29. lokakuuta 2015
torstai 22. lokakuuta 2015
Kankitreenit jatkuvat
28.9.2015 Primus Talli
Maiju - t. Lady
Kankitreenit jatkuivat, nyt omalla maanantaitunnilla ja tutulla Ladylla. Kankisuitsilla en ollutkaan sillä aiemmin ratsastanut, vaikka muutoin toki tamma on jo tullut tutuksi. Itse asiassa tämän tunnin myötä se nousi Foxyn ohi ja Mirjan rinnalle hevoseksi, jolla olen ratsastanut toiseksi eniten Primuksella. Lulu on vielä omalla kymmenluvullaan.
Ratsastin tunnin paitsi kankisuitsituksella myös FilmMe-ranneke kädessä. Minulla on nyt kolmelta eri Lady-kerralta videomateriaalia, ja ainakin tältä viimeiseltä näkee hyvin, miten tunnin aikana hevonen paranee. Jätin myös alkuveryttelyn jälkeen turvaliivin pois, joten omaa istuntaakin pystyy katsomaan paremmin.
Lady oli kohtuullisen hyvin pohkeen edessä koko tunnin, mutta ei niin hyvin eikä niin suorana kuin kesäkauden päätteeksi. Se viimeinen silaus jäi uupumaan aivan loppua lukuun ottamatta, vaikka alkuveryttelyn pitkään ravipätkään ja vasempaan laukkaan keskiympyrällä olen tosi tyytyväinen. Uskalsin ratsastaa Ladya riittävän rennossa muodossa ja käsi rittävän edessä, jolloin myös harjoitusravi eteni hyvn.
Harjoittelimme heA:10-rataa silmälläpitäen pohkeenväistöjä, tällä kerralla uralta sisään. Ladyn kanssa sain edelleen olla tarkka siitä, ettei takaosa lipsahda edelle. Riittävän selvät ristiaskeleet sai kunhan vaan vaati, ja keskihalkaisijalle ehti helposti lyhyemmälläkin uralla.
Väistöjen jälken tehtiin vielä voltteja ravissa oikealle. Ensimmäinen meni meiltä ihan pipariksi, Lady luikerteli miten sattui ja taisi kaataa yhden merkkinä olleen tötterönkin, kun piti ratsastaa niiden sisäpuolelta. Jouduttiinkin ihan syystä pyörimään voltilla Maijun erityisopetuksessa hetki, mutta sitten alkoikin sujua. Lady tuli sen verran tasaisemmaksi edestä, että raipan kosketus ei enää saanut sitä hypähtämään vaan se reagoi vain häntää huiskauttamalla. Ravi parani ja eteni, mutta ei vieläkään ollut ihan sitä meidän parasta. Selvisimme myös laukkavoltista. Hieman takajalat heittäytyivät ensimmäisellä neljänneksellä ulos, mutta loppu oli parempi.
Kun voltit onnistuivat oikealle, Maiju patisti minua vielä vähän näyttämään itselleni hienon pätkän ravia vasemmassa kierroksessa, jossa tultiin voltti vain kerran. Ja sitten se löytyi, se hyvä ravi, muutamaksi viimeiseksi kierrokseksi ja viimeiseksi voltiksi. Ei olisi taas millään tehnyt mieli alkaa keventää, kun nautin niin Ladyn kyydistä! Alla on pikku pätkä FilmMe-videolta puhelimella videoitua lopputunnin ravia, sitä lisää seuraavalla kerralla!
Maiju - t. Lady
Kankitreenit jatkuivat, nyt omalla maanantaitunnilla ja tutulla Ladylla. Kankisuitsilla en ollutkaan sillä aiemmin ratsastanut, vaikka muutoin toki tamma on jo tullut tutuksi. Itse asiassa tämän tunnin myötä se nousi Foxyn ohi ja Mirjan rinnalle hevoseksi, jolla olen ratsastanut toiseksi eniten Primuksella. Lulu on vielä omalla kymmenluvullaan.
Ratsastin tunnin paitsi kankisuitsituksella myös FilmMe-ranneke kädessä. Minulla on nyt kolmelta eri Lady-kerralta videomateriaalia, ja ainakin tältä viimeiseltä näkee hyvin, miten tunnin aikana hevonen paranee. Jätin myös alkuveryttelyn jälkeen turvaliivin pois, joten omaa istuntaakin pystyy katsomaan paremmin.
Lady oli kohtuullisen hyvin pohkeen edessä koko tunnin, mutta ei niin hyvin eikä niin suorana kuin kesäkauden päätteeksi. Se viimeinen silaus jäi uupumaan aivan loppua lukuun ottamatta, vaikka alkuveryttelyn pitkään ravipätkään ja vasempaan laukkaan keskiympyrällä olen tosi tyytyväinen. Uskalsin ratsastaa Ladya riittävän rennossa muodossa ja käsi rittävän edessä, jolloin myös harjoitusravi eteni hyvn.
Harjoittelimme heA:10-rataa silmälläpitäen pohkeenväistöjä, tällä kerralla uralta sisään. Ladyn kanssa sain edelleen olla tarkka siitä, ettei takaosa lipsahda edelle. Riittävän selvät ristiaskeleet sai kunhan vaan vaati, ja keskihalkaisijalle ehti helposti lyhyemmälläkin uralla.
Väistöjen jälken tehtiin vielä voltteja ravissa oikealle. Ensimmäinen meni meiltä ihan pipariksi, Lady luikerteli miten sattui ja taisi kaataa yhden merkkinä olleen tötterönkin, kun piti ratsastaa niiden sisäpuolelta. Jouduttiinkin ihan syystä pyörimään voltilla Maijun erityisopetuksessa hetki, mutta sitten alkoikin sujua. Lady tuli sen verran tasaisemmaksi edestä, että raipan kosketus ei enää saanut sitä hypähtämään vaan se reagoi vain häntää huiskauttamalla. Ravi parani ja eteni, mutta ei vieläkään ollut ihan sitä meidän parasta. Selvisimme myös laukkavoltista. Hieman takajalat heittäytyivät ensimmäisellä neljänneksellä ulos, mutta loppu oli parempi.
Kun voltit onnistuivat oikealle, Maiju patisti minua vielä vähän näyttämään itselleni hienon pätkän ravia vasemmassa kierroksessa, jossa tultiin voltti vain kerran. Ja sitten se löytyi, se hyvä ravi, muutamaksi viimeiseksi kierrokseksi ja viimeiseksi voltiksi. Ei olisi taas millään tehnyt mieli alkaa keventää, kun nautin niin Ladyn kyydistä! Alla on pikku pätkä FilmMe-videolta puhelimella videoitua lopputunnin ravia, sitä lisää seuraavalla kerralla!
torstai 8. lokakuuta 2015
Sauli, hiljainen hurmaava herrasmies
23.9.2015 Primus Talli
Anni - r. Sauli
Uuvahdin viikonlopun koiratouhuissa niin totaalisesti, että myös maanantain tuntini ja ostin tilalle kesiviikolta korvaavan tunnin. Menetin Maijun kankitunnin, mutta sain tilalle Annin kankitunnin kokeneessa ryhmässä. Tai no, tunti ei varsinaisesti ollut kankitunti...
Minulle oli merkitty listassa Sauli. Se tuli keväällä tallille, eikä ole liiemmin otsikoissa ollut. Saulia ei ole nähty hevosesittelyssä, enkä minä ollut nähnyt sitä edes kunnolla tunnilla, joskus ihan ohimennen vaan. Muistikuvat olivat hatarat, itsekseen laukkoja vaihtelevasta laiskasta pitkästä ruunasta...
Ennen tuntia oikeastaan kaikki sanoivat, että Sauli on tosi vaikea saada liikkumaan eteen. Eräs tunnilla vakituisesti ratsastava kertoi, että Sauli on tosi korkealle koulutettu ja tyypillinen osaava ratsu: se ei siedä puristusta lainkaan. Niinpä sitten otin samanlaisen lähestymistavan kuin Konstan kanssa. Heti alkukäynnissä pitkin ohjin irroitin jalat kyljistä ja huolehdin kevyillä raippamuistutuksilla siitä, että Sauli kävelee. Ja kuten Konstankin kanssa tämä toimi ja kantoi hedelmää koko lopputunnin ajan. Sauli ei ollut mitenkään erityisen laiska, se nosti kaikki laukat oikein ensimmäisestä pyynnöstä, eikä vaihtanut pyytämättä kertaakaan. Tunnilla ei tehty erityisesti mitään, ja perusratsastus sopikin meille oikein hyvin.
Ajoittain oli hieman haasteita sopivan tuntuman löytämisessä. Sauli oli helpompi ratsastaa vähän pyöreämmäksi eteen ja alas kuin koota ryhdikkäämmäksi, sillä silloin se helposti alkoi paitsi lyhentää askelta myös keriytyä liikaa aivan tyhjälle ohjalle. Tästä selvisi kyllä eteenratsastuksella ja antamalla hieman ohjaa, mutta sellaista tasaisuutta olisi vielä kaivannut lisää.
Erityisesti käynti oli haastavaa. Siinä ruuna jännittyi, eikä edes rennoksi ratsastaminen ollut itsestäänselvyys. Sen sijaan laukka oli helpoin askellaji, jossa askeleen säätäminenkin onnistui suht helposti. Kokoamista vaikeampaa oli kyllä saada Sauli pidemmille askeleille.
Kankisuitsilla Saulista koitetaan ilmeisesti kaivella sitä osaavaa ratsua, joka se vielä muutamaa vaatimustasoltaan helpompaa vuotta sitten oli. Sen kunto ja yleisilme on Primuksella kohonnut silmissä, ja karsinassahan se oli aivan todella kiltti. Piti sitten ihan ratsastusseuran keskusteluryhmässä kysyä, että mikäs tämä tällainen vaatimaton ja hiljainen hurmuri-Sauli oikein onkaan, Saulia kun ei nimittäin löydy vieäläkään tallin hevosesittelystä. Ruunan virallinen nimi on Charmeur III. Se on vuonna syntynyt Saksassa vuonna 2001 ja koulutettu vaativa B -tasolle asti: http://www.reunos.fi/files/hevoset/charmeur.html
Eipä ihme siis, että tuntui ajoittain niin laadukkaalta! Toivottavasti tämä meidän taipaleemme ei jää tähän yhteen kertaan.
Anni - r. Sauli
Uuvahdin viikonlopun koiratouhuissa niin totaalisesti, että myös maanantain tuntini ja ostin tilalle kesiviikolta korvaavan tunnin. Menetin Maijun kankitunnin, mutta sain tilalle Annin kankitunnin kokeneessa ryhmässä. Tai no, tunti ei varsinaisesti ollut kankitunti...
Minulle oli merkitty listassa Sauli. Se tuli keväällä tallille, eikä ole liiemmin otsikoissa ollut. Saulia ei ole nähty hevosesittelyssä, enkä minä ollut nähnyt sitä edes kunnolla tunnilla, joskus ihan ohimennen vaan. Muistikuvat olivat hatarat, itsekseen laukkoja vaihtelevasta laiskasta pitkästä ruunasta...
Ennen tuntia oikeastaan kaikki sanoivat, että Sauli on tosi vaikea saada liikkumaan eteen. Eräs tunnilla vakituisesti ratsastava kertoi, että Sauli on tosi korkealle koulutettu ja tyypillinen osaava ratsu: se ei siedä puristusta lainkaan. Niinpä sitten otin samanlaisen lähestymistavan kuin Konstan kanssa. Heti alkukäynnissä pitkin ohjin irroitin jalat kyljistä ja huolehdin kevyillä raippamuistutuksilla siitä, että Sauli kävelee. Ja kuten Konstankin kanssa tämä toimi ja kantoi hedelmää koko lopputunnin ajan. Sauli ei ollut mitenkään erityisen laiska, se nosti kaikki laukat oikein ensimmäisestä pyynnöstä, eikä vaihtanut pyytämättä kertaakaan. Tunnilla ei tehty erityisesti mitään, ja perusratsastus sopikin meille oikein hyvin.
Ajoittain oli hieman haasteita sopivan tuntuman löytämisessä. Sauli oli helpompi ratsastaa vähän pyöreämmäksi eteen ja alas kuin koota ryhdikkäämmäksi, sillä silloin se helposti alkoi paitsi lyhentää askelta myös keriytyä liikaa aivan tyhjälle ohjalle. Tästä selvisi kyllä eteenratsastuksella ja antamalla hieman ohjaa, mutta sellaista tasaisuutta olisi vielä kaivannut lisää.
Erityisesti käynti oli haastavaa. Siinä ruuna jännittyi, eikä edes rennoksi ratsastaminen ollut itsestäänselvyys. Sen sijaan laukka oli helpoin askellaji, jossa askeleen säätäminenkin onnistui suht helposti. Kokoamista vaikeampaa oli kyllä saada Sauli pidemmille askeleille.
Kankisuitsilla Saulista koitetaan ilmeisesti kaivella sitä osaavaa ratsua, joka se vielä muutamaa vaatimustasoltaan helpompaa vuotta sitten oli. Sen kunto ja yleisilme on Primuksella kohonnut silmissä, ja karsinassahan se oli aivan todella kiltti. Piti sitten ihan ratsastusseuran keskusteluryhmässä kysyä, että mikäs tämä tällainen vaatimaton ja hiljainen hurmuri-Sauli oikein onkaan, Saulia kun ei nimittäin löydy vieäläkään tallin hevosesittelystä. Ruunan virallinen nimi on Charmeur III. Se on vuonna syntynyt Saksassa vuonna 2001 ja koulutettu vaativa B -tasolle asti: http://www.reunos.fi/files/hevoset/charmeur.html
Eipä ihme siis, että tuntui ajoittain niin laadukkaalta! Toivottavasti tämä meidän taipaleemme ei jää tähän yhteen kertaan.
torstai 24. syyskuuta 2015
Hömpötellen
14.9.2015 Primus Talli
Hanna - t. Mimmi
Estejakson jälkeen jatkettiin samoilla hevosilla, luultavasti siksi, että meillä oli Hanna sijaisena. Edellinen Hannan pitämä ryhmä ratsasti rataa, ja hyppäsin katsomosta sihteeriksi. Lopulta tuntikaverini laittoi Mimmin kuntoon, jotta pystyin kirjoittamaan kaikkien kuuden ratsukon radat. Lopputuloksena oli hirveä kiire, koska Mimmin satulavyökin oli vielä kaiken lisäksi hukassa. Unohdin Mimmiltä pitsimyssyn ja itseltäni turvaliivinkin.
Rinnakkainen ryhmä aloitti vuorostaan estejakson, joten me jäimme maneesiin. Tehtiin aika pitkä alkukäynti keskustelleen maajoukkuevalmentaja Emile Faurien viikonloppuna pidetystä klinikasta. Kun viimein aloitimme keventelyn vasempaan kierrokseen, ei Mimmi ollut lainkaan oma itsensä. Meidän oli tarkoitus ratsastaa hevosia suoriksi pitkillä maneesin pitkillä sivuilla sekä saada tuntumaa tyhjempään ohjaan asettamalla ja käyttämällä jalkaa ja pitämällä ratsut uran sisäpuolella. Minulla koko alkuravi meni enempi vähempi hömpöttelyksi, koska Mimmin ravi oli epäpuhdasta.
Oikeassa kierroksessa ravi oli parempaa ja saimme luvan jatkaa loppuun asti. Edellisenä päivänä Mimmi oli ollut ihan ok, joten mikä lie alkukankeus vaivannut. Laukassa pääty-ympyrällä menin osan aikaa jopa kevyessä istunnassa, jotta tamma olisi saanut itseään vähän liikkeelle ja auki. Se oli siis epätavallisen haluton liikkumaan läpi tunnin; sitä sai koko ajan patistaa eteen, vaikka yleensä se liikkuu ihan itsekseen. Kanssaratsastajakin ihmetteli tunnin jälkeen, että mikä Mimmillä oli ollut, kun kovin harmoin kuulee opettajan käskevän Mimmiä reippaammin eteen.
Laukassa sain ratsastaa selvästi isompaa ympyrää ja jopa suoraan vähän matkaa pitkää sivua, jotta Mimmi ei olisi kaatunut voimakkaasti sisäpohjetta vastaan etenkin vasemmassa kierroksessa. Lopulta Mimmi vertyi etenkin juuri laukassa ja oli ihan ok myös lopun raveissa ympyrän piennennyksessä ja suurennuksessa, mutta eipä tästä tunnista isommin jäänyt kerrottavaa. Tai no, ehkä sentään se, että minulla oli ainakin kerran Hannan mielestä laukassa hyvä istunta! Reilu vuosi sittenhän Hanna korjasi minua jatkuvasti suoraan hevosen selässä, joten ehkä tässä on sitten jotain ainakin tällä saralla opittu.
Hanna - t. Mimmi
Estejakson jälkeen jatkettiin samoilla hevosilla, luultavasti siksi, että meillä oli Hanna sijaisena. Edellinen Hannan pitämä ryhmä ratsasti rataa, ja hyppäsin katsomosta sihteeriksi. Lopulta tuntikaverini laittoi Mimmin kuntoon, jotta pystyin kirjoittamaan kaikkien kuuden ratsukon radat. Lopputuloksena oli hirveä kiire, koska Mimmin satulavyökin oli vielä kaiken lisäksi hukassa. Unohdin Mimmiltä pitsimyssyn ja itseltäni turvaliivinkin.
Rinnakkainen ryhmä aloitti vuorostaan estejakson, joten me jäimme maneesiin. Tehtiin aika pitkä alkukäynti keskustelleen maajoukkuevalmentaja Emile Faurien viikonloppuna pidetystä klinikasta. Kun viimein aloitimme keventelyn vasempaan kierrokseen, ei Mimmi ollut lainkaan oma itsensä. Meidän oli tarkoitus ratsastaa hevosia suoriksi pitkillä maneesin pitkillä sivuilla sekä saada tuntumaa tyhjempään ohjaan asettamalla ja käyttämällä jalkaa ja pitämällä ratsut uran sisäpuolella. Minulla koko alkuravi meni enempi vähempi hömpöttelyksi, koska Mimmin ravi oli epäpuhdasta.
Oikeassa kierroksessa ravi oli parempaa ja saimme luvan jatkaa loppuun asti. Edellisenä päivänä Mimmi oli ollut ihan ok, joten mikä lie alkukankeus vaivannut. Laukassa pääty-ympyrällä menin osan aikaa jopa kevyessä istunnassa, jotta tamma olisi saanut itseään vähän liikkeelle ja auki. Se oli siis epätavallisen haluton liikkumaan läpi tunnin; sitä sai koko ajan patistaa eteen, vaikka yleensä se liikkuu ihan itsekseen. Kanssaratsastajakin ihmetteli tunnin jälkeen, että mikä Mimmillä oli ollut, kun kovin harmoin kuulee opettajan käskevän Mimmiä reippaammin eteen.
Laukassa sain ratsastaa selvästi isompaa ympyrää ja jopa suoraan vähän matkaa pitkää sivua, jotta Mimmi ei olisi kaatunut voimakkaasti sisäpohjetta vastaan etenkin vasemmassa kierroksessa. Lopulta Mimmi vertyi etenkin juuri laukassa ja oli ihan ok myös lopun raveissa ympyrän piennennyksessä ja suurennuksessa, mutta eipä tästä tunnista isommin jäänyt kerrottavaa. Tai no, ehkä sentään se, että minulla oli ainakin kerran Hannan mielestä laukassa hyvä istunta! Reilu vuosi sittenhän Hanna korjasi minua jatkuvasti suoraan hevosen selässä, joten ehkä tässä on sitten jotain ainakin tällä saralla opittu.
torstai 10. syyskuuta 2015
Hieno Mimmi, huono ratsastaja
7.9.2015 Primus Talli
Maiju - t. Mimmi
Se siitä turvahevosesta ja takaisin Mimmin selkään! Mimmihän on hieno, oikea estetykki, mutta jotenkin en edelleenkään kokenut itseäni sen vertaiseksi ratsastajaksti estetunnilla. Mimmi oli ratsastuskavereiden Facebook-päivityksistä päätellen esittänyt jos jonkinlaisia kuvioita niin kentällä (märkää ja pelottavia lits läts -ääniä) kuin maneesissakin. Niinpä sille nyt puettiin päähän sievä pitsimyssy, joka vähän vaimentaa ääniä.
Sää oli kovin syksyinen, ja on/off-sateen vuoksi molemmat ryhmät ratsastivat sisällä. En oikein osannut päättää, olisiko maneesi vai kenttä Mimmille turvallisempi ympäristö. Maneesissa kun kuitenkin ne vastaantulijat ovat niin paljon lähempänä...
No, alkuveryttely sujui hyvin. Tultiin ensin ravipuomeja oikeassa kierroksessa ja sitten laukkapuomeja vasemmassa. Puomit olivat sarjan esteiden paikoilla, joten koko ajan tehtiin tuota väliä tutuksi hevosille. Laukassa piti taas laskea, montako askelta mahtuu puomien väliin. Mimmi tuli ensin neljällä, mutta sain sen aika helposti kolmeen, joka oli oikea määrä. Sitten Maiju nosti molemmat puomit pieniksi esteiksi, ja sarja tultiin ravilähestymisellä. Yllättävän rauhallisesti Mimmi suhtautui myös väliaitoja päin ratsastukseen, vaikka se mielellään olisikin oikaissut heti puomin jälkeen.
Sitten tultiin vasemmassa kierroksessa laukkalähestymisellä jyrkällä diagonaalilla oleva ristikko, jolta jatkettiin oikealle sarjalle, joka siis ratsastettiin nyt toiseen suuntaan kuin aluksi. Ajattelin etukäteen, että Mimmi saattaisi protestoida väliaidoilla. En kuitenkaan ollut lainkaan varautunut siihen, että Mimmi meinasi kadota altani heti diagonaalilla olevan esteen jälkeen. Minä olin menossa oikealle, Mimmi kääntyikin takaisin vasemmalle. Pysyin kuin pysyinkin selässä ja sain Mimmin käännettyä oikealle. Ravasin päätyyn, ja menin sarjan lopulta ravilähestymisellä.
Mimmin vauhti kiihtyi esteiden jälkeen sellaiseksi, että tässä vaiheessa ratsastajaa alkoi hirvittää. Olisi pitänyt päästä nopeammin takaisin satulaan ja ratsastaa selvemmin tie esteen jälkeen. Esteellä minun pitää kuitenkin myödätä voimakkaasti ja antaa hevosen hoitaa hyppääminen, joten ihan yhdessä laukka-askeleessa se ei onnistunut. Sain kuitenkin laukata Mimmillä aina esteen jälkeen lähes kierroksen. Näin hevosetkin oppivat, ettei tehtävä pääty aina viimeiseen hyppyyn, jonka jälkeen voisi sitten muka kirmata ihan minne vaan omaan tahtiin.
Tämä ohjauksen holtittomuus esteen jälkeen ja diagonaalin vaikeus saivat aikaan sen, etten uskaltanut enää tulla korotettua sarjaa. Se oli kuitenkin ihan sallittu vaihtoehto kaikille muillekin tuntilaisille, joten hyppäsin sitten vain diagonaalia. Ensin ravilähestymisellä, sitten laukkalla, ja se sujuikin jo oikein hyvin väliaidoille asti ja sarjan ohi. Muut olivat tosi reippaita ja hyppäsivät lopulta sarjan viimeisenä n. 70 cm:n korkuisen okserin. Hienolle Mimmillehän tuo olisi ollut ihan maahankaivettu, mutta ratsastajaa hirvitti. Ei siis niinkään korkeus, vaan se mitä esteen jälkeen mahdollisesti tapahtuisi. Ihanan kannustavan Maijun mielestä ratsastin kuitenkin hyvin, sillä meillä oli muita haasteita kuin esteen korkeus. Ihan hyvillä mielin siis saatoin estejakson päättää tähän tuntiin, ja nyt odotan innolla loppusyksyn koulutunteja. Saankohan jatkaa Mimmillä?
Maiju - t. Mimmi
Se siitä turvahevosesta ja takaisin Mimmin selkään! Mimmihän on hieno, oikea estetykki, mutta jotenkin en edelleenkään kokenut itseäni sen vertaiseksi ratsastajaksti estetunnilla. Mimmi oli ratsastuskavereiden Facebook-päivityksistä päätellen esittänyt jos jonkinlaisia kuvioita niin kentällä (märkää ja pelottavia lits läts -ääniä) kuin maneesissakin. Niinpä sille nyt puettiin päähän sievä pitsimyssy, joka vähän vaimentaa ääniä.
Sää oli kovin syksyinen, ja on/off-sateen vuoksi molemmat ryhmät ratsastivat sisällä. En oikein osannut päättää, olisiko maneesi vai kenttä Mimmille turvallisempi ympäristö. Maneesissa kun kuitenkin ne vastaantulijat ovat niin paljon lähempänä...
No, alkuveryttely sujui hyvin. Tultiin ensin ravipuomeja oikeassa kierroksessa ja sitten laukkapuomeja vasemmassa. Puomit olivat sarjan esteiden paikoilla, joten koko ajan tehtiin tuota väliä tutuksi hevosille. Laukassa piti taas laskea, montako askelta mahtuu puomien väliin. Mimmi tuli ensin neljällä, mutta sain sen aika helposti kolmeen, joka oli oikea määrä. Sitten Maiju nosti molemmat puomit pieniksi esteiksi, ja sarja tultiin ravilähestymisellä. Yllättävän rauhallisesti Mimmi suhtautui myös väliaitoja päin ratsastukseen, vaikka se mielellään olisikin oikaissut heti puomin jälkeen.
Sitten tultiin vasemmassa kierroksessa laukkalähestymisellä jyrkällä diagonaalilla oleva ristikko, jolta jatkettiin oikealle sarjalle, joka siis ratsastettiin nyt toiseen suuntaan kuin aluksi. Ajattelin etukäteen, että Mimmi saattaisi protestoida väliaidoilla. En kuitenkaan ollut lainkaan varautunut siihen, että Mimmi meinasi kadota altani heti diagonaalilla olevan esteen jälkeen. Minä olin menossa oikealle, Mimmi kääntyikin takaisin vasemmalle. Pysyin kuin pysyinkin selässä ja sain Mimmin käännettyä oikealle. Ravasin päätyyn, ja menin sarjan lopulta ravilähestymisellä.
Mimmin vauhti kiihtyi esteiden jälkeen sellaiseksi, että tässä vaiheessa ratsastajaa alkoi hirvittää. Olisi pitänyt päästä nopeammin takaisin satulaan ja ratsastaa selvemmin tie esteen jälkeen. Esteellä minun pitää kuitenkin myödätä voimakkaasti ja antaa hevosen hoitaa hyppääminen, joten ihan yhdessä laukka-askeleessa se ei onnistunut. Sain kuitenkin laukata Mimmillä aina esteen jälkeen lähes kierroksen. Näin hevosetkin oppivat, ettei tehtävä pääty aina viimeiseen hyppyyn, jonka jälkeen voisi sitten muka kirmata ihan minne vaan omaan tahtiin.
Tämä ohjauksen holtittomuus esteen jälkeen ja diagonaalin vaikeus saivat aikaan sen, etten uskaltanut enää tulla korotettua sarjaa. Se oli kuitenkin ihan sallittu vaihtoehto kaikille muillekin tuntilaisille, joten hyppäsin sitten vain diagonaalia. Ensin ravilähestymisellä, sitten laukkalla, ja se sujuikin jo oikein hyvin väliaidoille asti ja sarjan ohi. Muut olivat tosi reippaita ja hyppäsivät lopulta sarjan viimeisenä n. 70 cm:n korkuisen okserin. Hienolle Mimmillehän tuo olisi ollut ihan maahankaivettu, mutta ratsastajaa hirvitti. Ei siis niinkään korkeus, vaan se mitä esteen jälkeen mahdollisesti tapahtuisi. Ihanan kannustavan Maijun mielestä ratsastin kuitenkin hyvin, sillä meillä oli muita haasteita kuin esteen korkeus. Ihan hyvillä mielin siis saatoin estejakson päättää tähän tuntiin, ja nyt odotan innolla loppusyksyn koulutunteja. Saankohan jatkaa Mimmillä?
keskiviikko 9. syyskuuta 2015
Pikku esterata
31.8.2015 Primus Talli
Maiju - r. Ibi
Maiju tarjosi minulle toiselle estetunnille hermolepoa Ibi-ruunan muodossa. Ibihän menee esteistä yli vaikka takaperin, tosin minulle se on ehkä aavistuksen turhan kuumuva. Ibi oli kuitenkin liidellyt edellisellä junnutunnilla yli jos jonkinlaisesta hirmukorkeasta viritelmästä, joten meidän tunti oli sille juuri sopivaa jäähdyttelyä. Oikeastaan vain kerran se meinasi oma-aloitteisesti rynnätä esteelle, mutta kertakeskustelu asiasta riitti.
Nyt päästiin siis oikein hyppäämäänkin. Tosin aloitimme yksittäisellä laukkapuomilla, jolle Maiju halusi tasaisen ja rauhallisen laukan. Vastakkaisella pitkällä sivulla piti aina siirtää käyntiin, jotta hevoset eivät vain laukkaisi, vaan kuuntelisivat myös pidättäviä apuja. Ibille tosi hyvä harjoitus.
Meillä oli kaksi estettä ikään kuin diagonaaleilla ja kaksi pitkillä sivuilla. Näitä hypättiin ensin yksitellen eri teillä ja lopulta neljän esteen ratana. Ihan aluksi tultiin ravilähestymisellä ja vieläpä niin, että tehtiin kulmaan voltti, jolta vasta nostettiin vasen laukka ennen diagonaalille kääntymistä. Tältä esteeltä jakettiin oikealle, ja radalla seuraavana esteenä oli vesimattopysty. Sen sai halutessaan jättää väliin. Vesimatolle pitää ratsastaa vielä vähän tavallistakin päättäväisemmin ja olla valmistautunut hieman tavallista isompaan hyppyyn. Maiju kyllä sanoi, että hyppyyttää hevosia paljon vesimaton yli, eli aika tuttu sen kuitenkin pitäisi kaikille olla. Ibille se ei tuottanut ongelmia lainkaan, eikä hypytkään olleet juuri tavallista isompia. Toiselle diagonaalille piti tehdä riittävän syvä lähestyminen melkein kulmasta, jotta pääsi kohtisuoraan estelleelle. Siltä käännyttiin sitten taas vasemmalle ja jatkettiin pitkällä sivulla olevalle pikkuokserille.
Rata ehdittiin mennä tunnin päätteeksi kaksi kertaa. Ibin kanssa suurin haaste oli ennen estettä vähän jarruttaa, ja kulmissa taas olisi saanut kaasutella enemmän sujuvamman laukan ylläpitämiseksi. Kaikista esteistä pääsimme kuitenkin yli kunnialla, mitä nyt ihan lopuksi saimme tulla okserin pari kertaa uudestaan kunnon ponnistuspaikan löytämiseksi.
Meitä ei ollut kuin neljä, joten saatiin aika paljon hyppyjä - siitäkin huolimatta, että Ekulta irtosi kenkä kesken kaiken ja Maiju joutui sitä pariinkin otteeseen irrottelemaan. Vielä yksi estekerta, jolloin ohjelmassa vähän korkeampia esteitä halukkaille, sitten koulua jouluun asti, jee!
Maiju - r. Ibi
Maiju tarjosi minulle toiselle estetunnille hermolepoa Ibi-ruunan muodossa. Ibihän menee esteistä yli vaikka takaperin, tosin minulle se on ehkä aavistuksen turhan kuumuva. Ibi oli kuitenkin liidellyt edellisellä junnutunnilla yli jos jonkinlaisesta hirmukorkeasta viritelmästä, joten meidän tunti oli sille juuri sopivaa jäähdyttelyä. Oikeastaan vain kerran se meinasi oma-aloitteisesti rynnätä esteelle, mutta kertakeskustelu asiasta riitti.
Nyt päästiin siis oikein hyppäämäänkin. Tosin aloitimme yksittäisellä laukkapuomilla, jolle Maiju halusi tasaisen ja rauhallisen laukan. Vastakkaisella pitkällä sivulla piti aina siirtää käyntiin, jotta hevoset eivät vain laukkaisi, vaan kuuntelisivat myös pidättäviä apuja. Ibille tosi hyvä harjoitus.
Meillä oli kaksi estettä ikään kuin diagonaaleilla ja kaksi pitkillä sivuilla. Näitä hypättiin ensin yksitellen eri teillä ja lopulta neljän esteen ratana. Ihan aluksi tultiin ravilähestymisellä ja vieläpä niin, että tehtiin kulmaan voltti, jolta vasta nostettiin vasen laukka ennen diagonaalille kääntymistä. Tältä esteeltä jakettiin oikealle, ja radalla seuraavana esteenä oli vesimattopysty. Sen sai halutessaan jättää väliin. Vesimatolle pitää ratsastaa vielä vähän tavallistakin päättäväisemmin ja olla valmistautunut hieman tavallista isompaan hyppyyn. Maiju kyllä sanoi, että hyppyyttää hevosia paljon vesimaton yli, eli aika tuttu sen kuitenkin pitäisi kaikille olla. Ibille se ei tuottanut ongelmia lainkaan, eikä hypytkään olleet juuri tavallista isompia. Toiselle diagonaalille piti tehdä riittävän syvä lähestyminen melkein kulmasta, jotta pääsi kohtisuoraan estelleelle. Siltä käännyttiin sitten taas vasemmalle ja jatkettiin pitkällä sivulla olevalle pikkuokserille.
Rata ehdittiin mennä tunnin päätteeksi kaksi kertaa. Ibin kanssa suurin haaste oli ennen estettä vähän jarruttaa, ja kulmissa taas olisi saanut kaasutella enemmän sujuvamman laukan ylläpitämiseksi. Kaikista esteistä pääsimme kuitenkin yli kunnialla, mitä nyt ihan lopuksi saimme tulla okserin pari kertaa uudestaan kunnon ponnistuspaikan löytämiseksi.
Meitä ei ollut kuin neljä, joten saatiin aika paljon hyppyjä - siitäkin huolimatta, että Ekulta irtosi kenkä kesken kaiken ja Maiju joutui sitä pariinkin otteeseen irrottelemaan. Vielä yksi estekerta, jolloin ohjelmassa vähän korkeampia esteitä halukkaille, sitten koulua jouluun asti, jee!
perjantai 4. syyskuuta 2015
Kuumailmapalloepisodi
24.8.2015 Primus Talli
Maiju - t. Mimmi
Minulta jäi töiden vuoksi yksi tunti väliin, ja kuten vähän muiden ratsastajien kanssa sovimme, alkoi meillä estejakso heti näin alkukaudesta. Monet ryhmät ratsastavat rataa, kun toinen ryhmä voi vielä mennä ulkona, mutta me halusimme käyttää tilan estejaksoon. Sen jälkeen onkin sitten kiva vääntää koulua koko loppusyksy.
Suureksi yllätyksekseni Maiju oli jakanut minulle Mimmin. Tiesin sen toki oikeaksi estetykiksi, mutta en jotenkin kokenut sitä sellaiseksi turvaratsuksi, jollaisen kuvittelin estetunnille tarvitsevani. No, haasteen otin vastaan tottakai, ja alkutunti sujuikin oikein kivasti. Mimmi meni reippaasti väliaidalle käynnissä ja ravissa kummastakin suunnasta. Sain siis itse keskittyä jälleen kerran oikean asennon etsintään, mikä sujuikin nyt suht nopeasti, koska edellisestä estejaksosta ei ollut kuin pari kuukautta.
Maiju laittoi keskihalkaisijalle ravipuomit, joita tultiin kevyessä ravissa. Jälleen tavoitteena oli ratsastaa suht reippaasti kohti puomeja, pidättää ja sitten myödätä selvästi. Koska puomit olivat keskellä kenttää, saimme keskittyä erityisesti suoraan tiehen sekä ennen että jälkeen puomien. Näin hevosiakaan ei opeteta hakemaan turvaa aidoista eikä kääntymään heti esteen jälkeen. Mimmin kanssa ravipuomit sujuivat oikein hyvin.
Välikäynnin jälkeen oli sitten tarkoitus nostaa laukka ja tulla keskihalkaisijalla olevaa yksittäistä puomia laukassa samalla periaatteella. Aikomukseksi kuitenkin jäi. Mimmi ja Tarmo olivat laitumen puoleisessa päässä kenttää, kun nostimme laukan. Ehdin juuri ajatela, että kylläpä tämä Mimmin laukka onkin kivaa, kun hevonen meinasi kadota alta. Takana tullut Tarmo säikähti jotain, ja Mimmi säikähti joko samasta syystä tai sitten vaan Tarmon rodeoesityksestä. Saimme molemmat hevoset kuitenkin aisoihin, kunnes pomppiminen alkoi uudestaan. Syykin selvisi, sillä maneesin päästä metsän takaa viereiselle pellolle laskeutui kaksi valtavan suurta kuumailmapalloa sihisten ja suhisten!
Jouduimme keräämään hevoset väliaidoille kahdelle voltille ja palamaan käyntityöskentelyyn. Pikku hiljaa pääsimme raviin ja siitä sitten koko kentälle. Maiju kuitenkin muutti tehtävää niin, että laukkapuomia tultiinkin vain pareittain. Sacce, Ibi ja Lilly eivät olleet kuumailmapalloista moksiskaan, Tarmokin toipui tunnin aikana, mutta Mimmi-paralle episodi jäi kyllä pahasti päälle. Se ei meinannut millään uskaltaa mennä enää laitumen puoleiseen päähän, ja sain todella tehdä töitä lopputunnin ajan. Maiju kiltisti auttoi seisomalla aidan vieressä kuumailmapallojen ja Mimmin välissä, mutta aikamoista poukkoilua menomme oli. Olin pudota varmaan kymmenen kertaa, mutta jotenkin ihmeen kaupalla pysyin koko tunnin selässä.
Ei siis ehditty toteuttaa varmaan puoliakaan Maijun suunnitelmista, mutta silti oli ihan voittajafiilis tunnin jälkeen. Uskalsin ratsastaa Mimmiä päättäväisesti, vaikka hevonen oli välillä täysin eri mieltä suunnasta ja etenemisvauhdista. Päästiin tekemään laukkapuomi molemmista suunnista ja lopulta jopa hyppäämään pieni este täyskaartomaisella tiellä kohti pelottavia kuumailmapalloja. Aikamoinen tunti siis, eipä ole aiemmin tällaistakaan tapahtunut!
Maiju - t. Mimmi
Minulta jäi töiden vuoksi yksi tunti väliin, ja kuten vähän muiden ratsastajien kanssa sovimme, alkoi meillä estejakso heti näin alkukaudesta. Monet ryhmät ratsastavat rataa, kun toinen ryhmä voi vielä mennä ulkona, mutta me halusimme käyttää tilan estejaksoon. Sen jälkeen onkin sitten kiva vääntää koulua koko loppusyksy.
Suureksi yllätyksekseni Maiju oli jakanut minulle Mimmin. Tiesin sen toki oikeaksi estetykiksi, mutta en jotenkin kokenut sitä sellaiseksi turvaratsuksi, jollaisen kuvittelin estetunnille tarvitsevani. No, haasteen otin vastaan tottakai, ja alkutunti sujuikin oikein kivasti. Mimmi meni reippaasti väliaidalle käynnissä ja ravissa kummastakin suunnasta. Sain siis itse keskittyä jälleen kerran oikean asennon etsintään, mikä sujuikin nyt suht nopeasti, koska edellisestä estejaksosta ei ollut kuin pari kuukautta.
Maiju laittoi keskihalkaisijalle ravipuomit, joita tultiin kevyessä ravissa. Jälleen tavoitteena oli ratsastaa suht reippaasti kohti puomeja, pidättää ja sitten myödätä selvästi. Koska puomit olivat keskellä kenttää, saimme keskittyä erityisesti suoraan tiehen sekä ennen että jälkeen puomien. Näin hevosiakaan ei opeteta hakemaan turvaa aidoista eikä kääntymään heti esteen jälkeen. Mimmin kanssa ravipuomit sujuivat oikein hyvin.
Välikäynnin jälkeen oli sitten tarkoitus nostaa laukka ja tulla keskihalkaisijalla olevaa yksittäistä puomia laukassa samalla periaatteella. Aikomukseksi kuitenkin jäi. Mimmi ja Tarmo olivat laitumen puoleisessa päässä kenttää, kun nostimme laukan. Ehdin juuri ajatela, että kylläpä tämä Mimmin laukka onkin kivaa, kun hevonen meinasi kadota alta. Takana tullut Tarmo säikähti jotain, ja Mimmi säikähti joko samasta syystä tai sitten vaan Tarmon rodeoesityksestä. Saimme molemmat hevoset kuitenkin aisoihin, kunnes pomppiminen alkoi uudestaan. Syykin selvisi, sillä maneesin päästä metsän takaa viereiselle pellolle laskeutui kaksi valtavan suurta kuumailmapalloa sihisten ja suhisten!
Jouduimme keräämään hevoset väliaidoille kahdelle voltille ja palamaan käyntityöskentelyyn. Pikku hiljaa pääsimme raviin ja siitä sitten koko kentälle. Maiju kuitenkin muutti tehtävää niin, että laukkapuomia tultiinkin vain pareittain. Sacce, Ibi ja Lilly eivät olleet kuumailmapalloista moksiskaan, Tarmokin toipui tunnin aikana, mutta Mimmi-paralle episodi jäi kyllä pahasti päälle. Se ei meinannut millään uskaltaa mennä enää laitumen puoleiseen päähän, ja sain todella tehdä töitä lopputunnin ajan. Maiju kiltisti auttoi seisomalla aidan vieressä kuumailmapallojen ja Mimmin välissä, mutta aikamoista poukkoilua menomme oli. Olin pudota varmaan kymmenen kertaa, mutta jotenkin ihmeen kaupalla pysyin koko tunnin selässä.
Ei siis ehditty toteuttaa varmaan puoliakaan Maijun suunnitelmista, mutta silti oli ihan voittajafiilis tunnin jälkeen. Uskalsin ratsastaa Mimmiä päättäväisesti, vaikka hevonen oli välillä täysin eri mieltä suunnasta ja etenemisvauhdista. Päästiin tekemään laukkapuomi molemmista suunnista ja lopulta jopa hyppäämään pieni este täyskaartomaisella tiellä kohti pelottavia kuumailmapalloja. Aikamoinen tunti siis, eipä ole aiemmin tällaistakaan tapahtunut!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)