19.10.2016 - Anni - r. Aku
Voi onnen päivää, Aku oli matkani aikana palannut sairaslomaltaan töihin! Marjo kuulemma jakaa nykyään hevoset, ja vaikka en ole ollut Marjon tunnilla kuin kerran, ei hän olisi voinut mitenkään osata valita minulle mieluisampaa ratsua. Vaikka illat ovat jo pilkkosen pimeitä ja lämpötilakin lähentelee nollaa, ratsasti meidän ryhmämme kentällä. Eipä sitä tunnin aikana taaskaan ehtinyt kylmä tulla, vaikka talliin kävellessä huomasi, että vähän varpaita ja reisiä nipisteli.
Aloitimme tunnin tekemällä pitkillä sivuilla avo- ja vastataivutuksia. Ensin avoa, siitä siis vaihto sulkutaivutukseen ja taas takaisin avotaivutukseen ilman, että hevosta suoristettiin välillä. Aku oli hämmentävän notkea ja teki nämä molempiin suuntiin todella hienosti. Minusta sen käyntikin oli aika kivaa eikä niin passimaista kuin aiemmin.
Ravia ja laukkaa mentiin pääosin suurella ympyrällä. Ravi lähti hyvän käyntityöskentelyn jälkeen hienosti liikkeelle, mutta aika pian Aku jännittyi enkä oikein saanut sitä ravissa rentoutumaan. Laukassa se oli selvästi parempi, mutta keräsi vähän kierroksia takana liian lähelle tulleesta hevosesta sekä hämärää rinnettä kävelleestä ihmisestä, joten otimme parit pienet lähdöt. Näissä ei ollut mitään sen kummempaa, sain Akun kiinni samantien, kun osaan näihin jo vähän varautua. Ensimmäisessä tunne oli jännä, kun tiesin viisi sekuntia ennen Akun spurttia, että kohta mennään. Lopulta se laukkasikin melkein paikoillaan, ja Anni nauroi, että ainakin tuli takaosa alle!
Jumppasimme hevosia ympyrällä käynnissä ja ravissa siten, että keskiympyrää vähän pienennettiin, jotta pitkille sivuille saatiin mahdutettua pienet voltit ympyrältä ulos. Vaikka Aku oli taipunut niin hienosti alkukäynnissä, oli tämä jatkuva asetuksen ja taivutuksen vaihto sille selvästi hankalampaa. Ravissa tein vielä sen virheen, että otin ravista liikaa tempoa pois, jolloin Aku jälleen jännittyi aivan suotta. Jumppaaminen kuitenkin kannatti, sillä se Akun mahtava ravi löytyi lopputunnista taas hetkittäin. Siellä pienelläkin hetkellä kyllä jaksaa taas seuraavaan kertaan!
perjantai 21. lokakuuta 2016
torstai 20. lokakuuta 2016
Flow-fiilis
5.10.2016 - Anni - t. Bella
Vau. Enpä muista koska viimeksi on ollut tällainen flow-fiilist ratsastaessa! Tuntui, että kutakuinkin kaikki onnistui, ja pystyin jopa keskittymään istuntaan niin, että välillä olo tuntui ihan oikealta kouluratsastajalta!
Lokakuun pimeydestä huolimatta keli oli vielä sellainen, että toinen ryhmä ratsasti kentällä. Tällä viikolla oli meidän vuoromme. Eipä siinä paljon ehtinyt kylmä tulla, ohut fleece ja seuran tikkiliivi olivat toimiva yhdistelmä Bellan selässä. Bella osoittautui myös varsin hyvähermoiseksi tammaksi. Pari kertaa jänis vipelsi lähes kentän poikki ja takalaitumilla taisi olla peuroja, mutta mikään näistä ei saanut aikaiseksi kuin pientä ryhdistäytymistä. Pimeille laitumille päin ratsastettaessa jouduin välillä vähän jumppaamaan ylimääräistä avotaivutusta, mutta lopulta Anni laittoi kaikki muutkin samaan tehtävään.
Tehtiin siis avotaivutuksia sekä käynnissä että ravissa ihan joka sivulla, kentällä kun ura oli neliömäisempi. En varmaan ikinä ole onnistunut avotaivutuksissa niin hyvin kuin tällä tunnilla Bellan kanssa. Se taipui helposti molempiin suuntiin, kantoi itsensä ja liikkui eteen. Uskomaton flow-fiilis!
Sen verran virkeä Bella ulkona oli, että toivoin laukkaa ympyrätyöskentelynä. Ravissa ja laukassa tehtiinkin tuttua ympyrän pienennystä ja suurennusta sekä siirtymisiä raviin ja laukkaan. Vähän Bella nostoissa taas ryki, mutta ei se siitä mihinkään koskaan lähde. Laukastakin alkoi jo löytyä useita eri vaihteita.
Toki Bella edelleen välillä vähän väsyi, joten jatkoi edellisen tunnin tapaan oma-aloitteisia käyntipätkiä. Lopputunnista jätin keventelyt aika lyhyeen, kun muut vielä rohkeasti kiersivät koko kenttää ravissa. Siihen oli kiva lopettaa. Bellasta tulee kyllä hieno, kunhan sen kunto vielä kohoaa.
Vau. Enpä muista koska viimeksi on ollut tällainen flow-fiilist ratsastaessa! Tuntui, että kutakuinkin kaikki onnistui, ja pystyin jopa keskittymään istuntaan niin, että välillä olo tuntui ihan oikealta kouluratsastajalta!
Lokakuun pimeydestä huolimatta keli oli vielä sellainen, että toinen ryhmä ratsasti kentällä. Tällä viikolla oli meidän vuoromme. Eipä siinä paljon ehtinyt kylmä tulla, ohut fleece ja seuran tikkiliivi olivat toimiva yhdistelmä Bellan selässä. Bella osoittautui myös varsin hyvähermoiseksi tammaksi. Pari kertaa jänis vipelsi lähes kentän poikki ja takalaitumilla taisi olla peuroja, mutta mikään näistä ei saanut aikaiseksi kuin pientä ryhdistäytymistä. Pimeille laitumille päin ratsastettaessa jouduin välillä vähän jumppaamaan ylimääräistä avotaivutusta, mutta lopulta Anni laittoi kaikki muutkin samaan tehtävään.
Tehtiin siis avotaivutuksia sekä käynnissä että ravissa ihan joka sivulla, kentällä kun ura oli neliömäisempi. En varmaan ikinä ole onnistunut avotaivutuksissa niin hyvin kuin tällä tunnilla Bellan kanssa. Se taipui helposti molempiin suuntiin, kantoi itsensä ja liikkui eteen. Uskomaton flow-fiilis!
Sen verran virkeä Bella ulkona oli, että toivoin laukkaa ympyrätyöskentelynä. Ravissa ja laukassa tehtiinkin tuttua ympyrän pienennystä ja suurennusta sekä siirtymisiä raviin ja laukkaan. Vähän Bella nostoissa taas ryki, mutta ei se siitä mihinkään koskaan lähde. Laukastakin alkoi jo löytyä useita eri vaihteita.
Toki Bella edelleen välillä vähän väsyi, joten jatkoi edellisen tunnin tapaan oma-aloitteisia käyntipätkiä. Lopputunnista jätin keventelyt aika lyhyeen, kun muut vielä rohkeasti kiersivät koko kenttää ravissa. Siihen oli kiva lopettaa. Bellasta tulee kyllä hieno, kunhan sen kunto vielä kohoaa.
keskiviikko 19. lokakuuta 2016
Bellan kunnonkohotusta
28.9.2016 - Anni - t. Bella
Sain jatkaa Bellalla, ja nyt saimme selvästi täysipainoisemman tunnin. En pistänyt kaikkia paukkuja alkutuntiin, vaan sanoin heti Annille, että kun Bella tuntuu väsähtävän, otan hetkeksi suosiolla pari kierrosta käyntiä pitkin ohjin. Bellan väsymisen huomaa siitä, että se tulee edestä vahvaksi ja rohjahtaa alas vasten ohjaa sekä lisää vauhtia. Siinä tilanteessa on mielestäni turha alkaa taistella vastaan, vaan antaa mielummin pieni levähdyshetki.
Annin kanssa aloitetaan lähes poikkeuksetta alkuveryttely käynnissä jo jollain tehtävällä, niin tänäänkin. Tulimme pitkillä sivuilla ensin pohkeenväistöä siten, että hevosen takaosa oli uran sisäpuolella. Puolessa välissä vaihdettiin avotaivutukseen. Bella teki nämä aika helposti, joskin vasen kierros tuntui oikeaa vaivattomammalta.
Oikeassa kierroksessa kokoonnuttiin keskiympyrälle, jossa tehtiin töitä sekä ravissa että käynnissä. Syksyn kantavana teemana on ollut ympyrän pienentäminen ja suurentaminen, näitä harjoittelimme tälläkin kertaa. Käynnissä ratsastettiin myös pienellä ympyrällä sulkutaivutusta. Laukka oli nyt selvästi parempaa kuin ensimmäisellä tunnillamme. Bellan laukka on aika isoa, joten hieman pidempi laukkatyöskentely auttoi löytämään oikeaa tempoa. Ehdin ratsastaa sen rohkeasti eteen ja koota siitä, jolloin laukka rullasi vaivattomasti.
Vaikka olin ottanut pari ylimääräistä käyntipätkää alkutunnin aikana, Bella väsähti laukkatyöskentelyssä vasempaan. Se tarrasi kuolaimesta kiinni ja alkoi juosta alta, joten pienen kivan pätkän jälkeen poistuin hyvässä järjestyksessä ympyrältä ja annoin tamman taas kävellä. Sen jälkeen lopputunnista pitkillä sivuilla tehdyt avotaivutukset ravissa onnistuivat taas hienosti.
Pidän kyllä tästä tammasta oikein kovasti! Bella on tosi taipuisa, kokoaa helposti ja kuuntelee istuntaa hienosti. Sillä on kolme hyvää askellajia. Kyselin Lotalta, että mikä se oikein on tammojaan, mutta eipä Lotakaan tiennyt. Sanoi odottavansa, että Kikka tulee Englannista ja kertoo. Bella on kuulemma keski-ikäinen ja menee sekä esteitä että koulua, siinä kaikki toistaiseksi. Bella on tehnyt helpompiakin tunteja, ja vaikuttaa kaikinpuolin kovin järkevältä. Sanoinkin Annille, että mielelläni ratsastan jatkossakin Bellalla, mikäli se vaan on jäämässä Primukselle.
Sain jatkaa Bellalla, ja nyt saimme selvästi täysipainoisemman tunnin. En pistänyt kaikkia paukkuja alkutuntiin, vaan sanoin heti Annille, että kun Bella tuntuu väsähtävän, otan hetkeksi suosiolla pari kierrosta käyntiä pitkin ohjin. Bellan väsymisen huomaa siitä, että se tulee edestä vahvaksi ja rohjahtaa alas vasten ohjaa sekä lisää vauhtia. Siinä tilanteessa on mielestäni turha alkaa taistella vastaan, vaan antaa mielummin pieni levähdyshetki.
Annin kanssa aloitetaan lähes poikkeuksetta alkuveryttely käynnissä jo jollain tehtävällä, niin tänäänkin. Tulimme pitkillä sivuilla ensin pohkeenväistöä siten, että hevosen takaosa oli uran sisäpuolella. Puolessa välissä vaihdettiin avotaivutukseen. Bella teki nämä aika helposti, joskin vasen kierros tuntui oikeaa vaivattomammalta.
Oikeassa kierroksessa kokoonnuttiin keskiympyrälle, jossa tehtiin töitä sekä ravissa että käynnissä. Syksyn kantavana teemana on ollut ympyrän pienentäminen ja suurentaminen, näitä harjoittelimme tälläkin kertaa. Käynnissä ratsastettiin myös pienellä ympyrällä sulkutaivutusta. Laukka oli nyt selvästi parempaa kuin ensimmäisellä tunnillamme. Bellan laukka on aika isoa, joten hieman pidempi laukkatyöskentely auttoi löytämään oikeaa tempoa. Ehdin ratsastaa sen rohkeasti eteen ja koota siitä, jolloin laukka rullasi vaivattomasti.
Vaikka olin ottanut pari ylimääräistä käyntipätkää alkutunnin aikana, Bella väsähti laukkatyöskentelyssä vasempaan. Se tarrasi kuolaimesta kiinni ja alkoi juosta alta, joten pienen kivan pätkän jälkeen poistuin hyvässä järjestyksessä ympyrältä ja annoin tamman taas kävellä. Sen jälkeen lopputunnista pitkillä sivuilla tehdyt avotaivutukset ravissa onnistuivat taas hienosti.
Pidän kyllä tästä tammasta oikein kovasti! Bella on tosi taipuisa, kokoaa helposti ja kuuntelee istuntaa hienosti. Sillä on kolme hyvää askellajia. Kyselin Lotalta, että mikä se oikein on tammojaan, mutta eipä Lotakaan tiennyt. Sanoi odottavansa, että Kikka tulee Englannista ja kertoo. Bella on kuulemma keski-ikäinen ja menee sekä esteitä että koulua, siinä kaikki toistaiseksi. Bella on tehnyt helpompiakin tunteja, ja vaikuttaa kaikinpuolin kovin järkevältä. Sanoinkin Annille, että mielelläni ratsastan jatkossakin Bellalla, mikäli se vaan on jäämässä Primukselle.
tiistai 18. lokakuuta 2016
Uusi tammatuttavuus
21.9.2016 - Anni - t. Bella
Sain ratsastaa Primuksen uusimmalla tulokkaalla, mustalla Bella-tammalla. En tiedä siitä mitään muuta kuin sen minkä itse näin ja koin. Ennen tätä tuntia olin nähnyt sen vain ohimennen helpohkolla koulutunnilla, joten oikein mitään ennakkokäsitystä ei ollut.
Bella on hyvin Ladyn näköinen mutta kaiken tavoin pyöreämpi, tällä hetkellä suorastaan lihava. On kyllä parissa viikossa jo saanut kiiltoa karvaan, mutta kunto ei vielä ole selvästikään ihan paras. Bellalla on iso käynti, ihana liitävä ravi, joka on yhtä tasaista selkään kuin islanninhevosten töltti. Oikeastaan ravi oli niin tasaista, että oli jo vähän vaikea keventää! Laukka taas oli vähän kulmikasta ja vaikein askellaji meille selvästi. Tosin tämä johtui osittain varmaan tehtävästä, jossa ei kunnolla ehtinyt ensin ratsastaa laukkaa isoksi ja pyöriväksi.
Rinnakkaisryhmä hyppäsi kentällä, joten me saimme maneesin. Alkuveryttelynä ratsastimme avotaivutuksia pitkillä sivuilla ravissa sekä suoria keskihalkaisijoita. Avotaivutukset olivat Bellalle laskenleikkiä, vaikka minulle ratsastajana ne ovat yleensä hyvinkin vaikeita liikkeitä.
Pääosin teimme kokoamisia ja siirtymisiä kaikissa askellajeissa. Etenkin kokoamisissa Bellaa alkoi vähän kiukuttaa käynti/laukka-siirtymisissä. Se reagoi selvästi tosi herkästi istuntaan, ja tamman saikin patoamaan varsin vaivattomasti, mutta sitten nostot oli aika räväköitä. Bella vaikutti kuitenkin läpi tunnin kovin järkevältä, joten pienet rykäisyt eivät haitanneet yhtään.
Bella liikkuu todella hyvin itse eteen, mutta korvaa etenkin ravissa väsymystään vauhdilla. Silloin se myös nojaa mielellään ohjaan ja rojahtaisi pitkälle eteen alas. Kun vaati ryhdikkäämpää muotoa, Bella alkoi lopputuntia kohti selvästi väsyä ja sanoa, että eikö tällanen pidempi muoto olisi parempi. Tällöin kuolain jumittuu suuhun ja vauhti kasvaa niin, ettei tehtävien tekemisestä tule mitään. Päivä päivältä kunto kuitenkin kohenee, ja uskon, että tästä tammasta tulee vielä monen suosikki!
Sain ratsastaa Primuksen uusimmalla tulokkaalla, mustalla Bella-tammalla. En tiedä siitä mitään muuta kuin sen minkä itse näin ja koin. Ennen tätä tuntia olin nähnyt sen vain ohimennen helpohkolla koulutunnilla, joten oikein mitään ennakkokäsitystä ei ollut.
Bella on hyvin Ladyn näköinen mutta kaiken tavoin pyöreämpi, tällä hetkellä suorastaan lihava. On kyllä parissa viikossa jo saanut kiiltoa karvaan, mutta kunto ei vielä ole selvästikään ihan paras. Bellalla on iso käynti, ihana liitävä ravi, joka on yhtä tasaista selkään kuin islanninhevosten töltti. Oikeastaan ravi oli niin tasaista, että oli jo vähän vaikea keventää! Laukka taas oli vähän kulmikasta ja vaikein askellaji meille selvästi. Tosin tämä johtui osittain varmaan tehtävästä, jossa ei kunnolla ehtinyt ensin ratsastaa laukkaa isoksi ja pyöriväksi.
Rinnakkaisryhmä hyppäsi kentällä, joten me saimme maneesin. Alkuveryttelynä ratsastimme avotaivutuksia pitkillä sivuilla ravissa sekä suoria keskihalkaisijoita. Avotaivutukset olivat Bellalle laskenleikkiä, vaikka minulle ratsastajana ne ovat yleensä hyvinkin vaikeita liikkeitä.
Pääosin teimme kokoamisia ja siirtymisiä kaikissa askellajeissa. Etenkin kokoamisissa Bellaa alkoi vähän kiukuttaa käynti/laukka-siirtymisissä. Se reagoi selvästi tosi herkästi istuntaan, ja tamman saikin patoamaan varsin vaivattomasti, mutta sitten nostot oli aika räväköitä. Bella vaikutti kuitenkin läpi tunnin kovin järkevältä, joten pienet rykäisyt eivät haitanneet yhtään.
Bella liikkuu todella hyvin itse eteen, mutta korvaa etenkin ravissa väsymystään vauhdilla. Silloin se myös nojaa mielellään ohjaan ja rojahtaisi pitkälle eteen alas. Kun vaati ryhdikkäämpää muotoa, Bella alkoi lopputuntia kohti selvästi väsyä ja sanoa, että eikö tällanen pidempi muoto olisi parempi. Tällöin kuolain jumittuu suuhun ja vauhti kasvaa niin, ettei tehtävien tekemisestä tule mitään. Päivä päivältä kunto kuitenkin kohenee, ja uskon, että tästä tammasta tulee vielä monen suosikki!
perjantai 30. syyskuuta 2016
Lopussa kiitos seisoo
14.9.2016 - Anni - t. Lady
Kolme kertaa Fellinillä riitti, ja sain uudeksi ratsukseni tutun Ladyn. Pidän tammasta kovasti, ja sen verran olen sillä jo ratsastanutkin, etteivät sen kotkotukset enää jännitä. Hyvillä mielin siis kentälle. Harmi kyllä viereisellä uralla hypättiin, ja sekös oli Ladysta perin ikävää. Se pompahteli jo alkukäynnissä väliaitojen vieressä, ja läpi koko tunnin sätkyi aina, kun joku laukkasi riittävän lähellä tai puomit kolisivat. Iso osa energiasta meni siis siihen, että ennakoi omassa ratsastuksessaan reittiä ja paikkaa, vetoapu aidoilla nimittäin aina auttaa. Ja kun Lady jännittyy, se tulee aivan kovaksi kyljistä, eikä pohjetta saa millään läpi. Puoli kierrosta oli aina keskittynyttä työskentelyä ja puolet meni jännittämiseen. Sinällään vähän harmittaa, etten osaa rauhoittaa tilannetta, vaikka periaatteessa tiedän kyllä jo, miten Ladya pitäisi ratsastaa.
Tunnin pääteema oli sulkutaivutus, jota tehtiin molempiin suuntiin pitkillä sivuilla. Aina, kun sain Ladyn keskittymään, sulutkin onnistuivat suht kivasti suht rennolla hevosella. Oikealle oli helpompaa kuin vasemmalle.
Sulkujen lisäksi tehtiin aika paljon työskentelyä ympyrällä, siirtymisiä ravin ja laukan välillä sekä ihan vaan työstettiin laukkaa. Tässä aloin saada Ladya aika kivaksi. Muistan, miten Maiju joskus sanoi, että Ladylla on vaan laukattava sen epämukavuusalueen yli, se kyllä palkitsee. Ladylla on valtava laukka, ja sitä liian helposti tyytyy siihen puolittaiseen epätasaiseen askellukseen sen ison, etenevän ja pyöreän laukan sijaan. Nyt koitin rohkeasti ratsastaa tammaa eteen, jotta sen energia kanavoituisi töihin eikä viereisen sivun hyppääjiin. Saatiinkin sitten etenkin vaikeaan vasempaan kierrokseen jo aika kivaa laukkaa aikaiseksi, Lady rentoutuikin, kun päästi vähän pidemmälle ohjalle ja annoin tilaa mennä. Siirtymiset olivat vielä vaikeita, etenkin kun ravia mentiin aina aika lyhyt pätkä. En ehtinyt aina aivan saada Ladya avuille, mutta silloin kuin onnistui, olivat nostotkin aika kivoja.
Sanomattakin selvää, että tämän ympyräruljanssin jälkeen Lady oli oikein mukava, joten siitä olisi taas ollut oikein kiva jatkaa toiselle tunnille...
Kun tunnin lopuksi käveltiin vapain ohjin, huikkasi Lotta viereiseltä uralta, että Sanna näyttää siltä kuin olisi tullut lämmin - todella! Vielä toipilaana edellisen viikon lopulla sairastetusta flunssasta, ja Ladyn kanssa sai todellakin ratsastaa jokaisen askeleen.
Kolme kertaa Fellinillä riitti, ja sain uudeksi ratsukseni tutun Ladyn. Pidän tammasta kovasti, ja sen verran olen sillä jo ratsastanutkin, etteivät sen kotkotukset enää jännitä. Hyvillä mielin siis kentälle. Harmi kyllä viereisellä uralla hypättiin, ja sekös oli Ladysta perin ikävää. Se pompahteli jo alkukäynnissä väliaitojen vieressä, ja läpi koko tunnin sätkyi aina, kun joku laukkasi riittävän lähellä tai puomit kolisivat. Iso osa energiasta meni siis siihen, että ennakoi omassa ratsastuksessaan reittiä ja paikkaa, vetoapu aidoilla nimittäin aina auttaa. Ja kun Lady jännittyy, se tulee aivan kovaksi kyljistä, eikä pohjetta saa millään läpi. Puoli kierrosta oli aina keskittynyttä työskentelyä ja puolet meni jännittämiseen. Sinällään vähän harmittaa, etten osaa rauhoittaa tilannetta, vaikka periaatteessa tiedän kyllä jo, miten Ladya pitäisi ratsastaa.
Tunnin pääteema oli sulkutaivutus, jota tehtiin molempiin suuntiin pitkillä sivuilla. Aina, kun sain Ladyn keskittymään, sulutkin onnistuivat suht kivasti suht rennolla hevosella. Oikealle oli helpompaa kuin vasemmalle.
Sulkujen lisäksi tehtiin aika paljon työskentelyä ympyrällä, siirtymisiä ravin ja laukan välillä sekä ihan vaan työstettiin laukkaa. Tässä aloin saada Ladya aika kivaksi. Muistan, miten Maiju joskus sanoi, että Ladylla on vaan laukattava sen epämukavuusalueen yli, se kyllä palkitsee. Ladylla on valtava laukka, ja sitä liian helposti tyytyy siihen puolittaiseen epätasaiseen askellukseen sen ison, etenevän ja pyöreän laukan sijaan. Nyt koitin rohkeasti ratsastaa tammaa eteen, jotta sen energia kanavoituisi töihin eikä viereisen sivun hyppääjiin. Saatiinkin sitten etenkin vaikeaan vasempaan kierrokseen jo aika kivaa laukkaa aikaiseksi, Lady rentoutuikin, kun päästi vähän pidemmälle ohjalle ja annoin tilaa mennä. Siirtymiset olivat vielä vaikeita, etenkin kun ravia mentiin aina aika lyhyt pätkä. En ehtinyt aina aivan saada Ladya avuille, mutta silloin kuin onnistui, olivat nostotkin aika kivoja.
Sanomattakin selvää, että tämän ympyräruljanssin jälkeen Lady oli oikein mukava, joten siitä olisi taas ollut oikein kiva jatkaa toiselle tunnille...
Kun tunnin lopuksi käveltiin vapain ohjin, huikkasi Lotta viereiseltä uralta, että Sanna näyttää siltä kuin olisi tullut lämmin - todella! Vielä toipilaana edellisen viikon lopulla sairastetusta flunssasta, ja Ladyn kanssa sai todellakin ratsastaa jokaisen askeleen.
torstai 29. syyskuuta 2016
Työvoitto!
7.9.2016 - Anni - r. Fellini
Kolmannella Felliini-tunnillani ratsastimme koko maneesissa. Ruuna tuntui alkuun ihan tosi vaikealta, se puri erittäin vahvasti kiinni kuolaimeen vasemmalta, enkä meinannut saada sitä sieltä irti millään. Tein Annin ohjeen mukaan paljon avotaivutuksia pitkillä sivuilla käynnissä ja ravissa läpi koko tunnin, mutta tulosta alkoi tulla vasta aivan lopputunnista.
Aloitimme käynnissä pohkeenväistöillä keskihalkaisijalta uralle. Fellinihän väistää varsin helposti. Enemmän töitä saikin tehdä eteenpäinmenon kanssa, jotta väistöstä ei tullut liian jyrkkää. Loivemmassa väistössä se myös pysyi rennompana.
Ravissa ja laukassa ratsastettiin paljon suoria linjoja pitkillä sivuilla uran sisäpuolella. Minähän olin ottanut tämän tavaksi Fellinin kanssa jo aina alkukäynnistä lähtien, jotta saisin kumimaisen ruunan helpommin suoraksi. Ilman seinän tukea tahdin epämääräisyydenkin huomaa selvästi.
Laukkatyöskentelyssä tehtiin ympyrän lisäksi laukkaa koko uralla siten, että pitkillä sivuilla vähän pidennettiin askelta. Felliinillä on kiva laukka, ja se on ollut meille helpoin askellaji kaikilla tunneilla.
Lopuksi ratsastettiin koko uralla siirtymisiä ravista käyntiin ja takaisin. Oikeastaan vasta näissä tunnin aikana tehty työ alkoi näkyä, ja Fellini tuli oikein mukavaksi. Se oli viimein ohjan ja pohkeen välissä tasaisena ja rentoja korvat lurpattaen, eikä purrut enää vasemmalta kiinni. Työvoitto! Loppuravissa saikin sitten fiilistellä, siitä olisi ollut kiva jatkaa toiselle tunnille!
Kolmannella Felliini-tunnillani ratsastimme koko maneesissa. Ruuna tuntui alkuun ihan tosi vaikealta, se puri erittäin vahvasti kiinni kuolaimeen vasemmalta, enkä meinannut saada sitä sieltä irti millään. Tein Annin ohjeen mukaan paljon avotaivutuksia pitkillä sivuilla käynnissä ja ravissa läpi koko tunnin, mutta tulosta alkoi tulla vasta aivan lopputunnista.
Aloitimme käynnissä pohkeenväistöillä keskihalkaisijalta uralle. Fellinihän väistää varsin helposti. Enemmän töitä saikin tehdä eteenpäinmenon kanssa, jotta väistöstä ei tullut liian jyrkkää. Loivemmassa väistössä se myös pysyi rennompana.
Ravissa ja laukassa ratsastettiin paljon suoria linjoja pitkillä sivuilla uran sisäpuolella. Minähän olin ottanut tämän tavaksi Fellinin kanssa jo aina alkukäynnistä lähtien, jotta saisin kumimaisen ruunan helpommin suoraksi. Ilman seinän tukea tahdin epämääräisyydenkin huomaa selvästi.
Laukkatyöskentelyssä tehtiin ympyrän lisäksi laukkaa koko uralla siten, että pitkillä sivuilla vähän pidennettiin askelta. Felliinillä on kiva laukka, ja se on ollut meille helpoin askellaji kaikilla tunneilla.
Lopuksi ratsastettiin koko uralla siirtymisiä ravista käyntiin ja takaisin. Oikeastaan vasta näissä tunnin aikana tehty työ alkoi näkyä, ja Fellini tuli oikein mukavaksi. Se oli viimein ohjan ja pohkeen välissä tasaisena ja rentoja korvat lurpattaen, eikä purrut enää vasemmalta kiinni. Työvoitto! Loppuravissa saikin sitten fiilistellä, siitä olisi ollut kiva jatkaa toiselle tunnille!
keskiviikko 14. syyskuuta 2016
Tahti ja tasaisuus hukassa
31.8.2016 - Anni - r. Fellini
Jatkoin Fellinillä, ja odotin mielenkiinnolla, miten erilainen se on nyt, kun sain sen tunnilta. Lopulta vaikutus oli oikeastaan ihan olematon, samat keskustelut jouduin käymään kuin suoraan tallistakin otettaessa.
Teimme pääosin ympyrätyöskentelyä, mikä toisaalta sopi meille hyvin, toisaalta taas ei, koska haasteena on saada Fellini suoraksi. Tahtia pystyy kuitenkin ratsastamaan liikeeseen missä vaan, joten siihen sitten paljon keskityinkin. Vaan on se tällä ruunalla vaikeaa! Kulmissa jo osasin olla suht hyvin hereillä, mutta kun se tahti tuppaa muuttumaan pienestä avusta ihan suorallakin. Eli pitäisi osata olla todella jämäkkä selässä ja tarkka apujen kanssa - niin kuin tietysti kaikilla hevosilla. Käynti on tahdin puolesta ehkä haastavinta, ravi taas tasaisen tuntuman säilyttämisen kannalta. Laukka on osoittautunut meille selvästi helpommaksi, vaikka laukan käynnistyminen isoksi vähän töitä vaatiikin. Mutta sitten kun se rullaa, niin johan on helppoa lyhentää askelta ja koota, pelkällä istunnalla!
Ympyrällä ratsastimmekin kaikissa askellajeissa, ravissa ja laukassa paljon ympyrän pienennystä ja suurennusta sekä askellajin kokoamista. Suuntaa vaihdettiin ympyrä leikkaa -tiellä, joka oli sekin hyvää jumppaa. Käynnissä vielä lopuksi ratsastettiin voltit aina kohtaan, jossa ympyrä leikkaa pitkää sivua. Samanlaiset askeleet reitistä huolimatta oli tavoitteena, ja osin siihen päästiinkin. Sellaista tasaisuutta tuntumaan ja askelpituuteen en kyllä edelleenkään saavuttanut, vaikka ajoittain meno tuntui toisaalta jo tosi mukavaltakin.
Jatkoin Fellinillä, ja odotin mielenkiinnolla, miten erilainen se on nyt, kun sain sen tunnilta. Lopulta vaikutus oli oikeastaan ihan olematon, samat keskustelut jouduin käymään kuin suoraan tallistakin otettaessa.
Teimme pääosin ympyrätyöskentelyä, mikä toisaalta sopi meille hyvin, toisaalta taas ei, koska haasteena on saada Fellini suoraksi. Tahtia pystyy kuitenkin ratsastamaan liikeeseen missä vaan, joten siihen sitten paljon keskityinkin. Vaan on se tällä ruunalla vaikeaa! Kulmissa jo osasin olla suht hyvin hereillä, mutta kun se tahti tuppaa muuttumaan pienestä avusta ihan suorallakin. Eli pitäisi osata olla todella jämäkkä selässä ja tarkka apujen kanssa - niin kuin tietysti kaikilla hevosilla. Käynti on tahdin puolesta ehkä haastavinta, ravi taas tasaisen tuntuman säilyttämisen kannalta. Laukka on osoittautunut meille selvästi helpommaksi, vaikka laukan käynnistyminen isoksi vähän töitä vaatiikin. Mutta sitten kun se rullaa, niin johan on helppoa lyhentää askelta ja koota, pelkällä istunnalla!
Ympyrällä ratsastimmekin kaikissa askellajeissa, ravissa ja laukassa paljon ympyrän pienennystä ja suurennusta sekä askellajin kokoamista. Suuntaa vaihdettiin ympyrä leikkaa -tiellä, joka oli sekin hyvää jumppaa. Käynnissä vielä lopuksi ratsastettiin voltit aina kohtaan, jossa ympyrä leikkaa pitkää sivua. Samanlaiset askeleet reitistä huolimatta oli tavoitteena, ja osin siihen päästiinkin. Sellaista tasaisuutta tuntumaan ja askelpituuteen en kyllä edelleenkään saavuttanut, vaikka ajoittain meno tuntui toisaalta jo tosi mukavaltakin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)