25.4.2016 - Hanna - t. Mimmi
Maijun lomaillessa tuntimme piti Hanna. Meitä ei ollut kuin neljä, ja jatkoimme kaikki kangilla.
Aivan aluksi Hanna pistikin meidät harjoittelemaan vain ohjien ottamista käteen. Tavoitteena oli oppia tuntemaan nivel- ja kankiohja sekä niiden erot kädessä, jolloin tunnin aikana ei tarvitsisi keskittyä enää ohjiin. Onneksi yleensä näissä tallin suitsissa kankiohja on sileä nahkaohja, kun taas nivelessä on kangasohja.
Jo alkuveryttelyssä kiinnitettiin erityisen paljon huomiota kääntämiseen, ja samalla teemalla jatkettiin koko tunti. Hanna jakoi meidät niin, että aina kaksi ratsukkoa teki vain puolikasta uraa eli käytännössä neliötä neljäsosamaneesissa. Hän itse seisoi Mimmin turvana keskellä, mutta kuten koko tunnin ajan Mimmi oli nyt todella rento ja aivan minun mukanani. Vain kerran laukkatehtävässä se vähän koitti karata Hannaa ja lannankeräystä, mutta sain sen ihme kyllä aika nopeasti unohtamaan lantakihvelin.
Neljäsosauralla tehtiin käyntiä ja ravia eli kulmia. Siinä ei juuri muuta ehtinytkään kuin suoristaa, asettaa, taivuttaa, myödätä, suoristaa... Mimmi oli ravissa aika kiva, letkeä. Tein kuitenkin sen virheen, että luovuin lyhyestä raipastani, mikä kostautui etenkin laukassa vasempaan. Se on Mimmille selvästi vaikeampi suunta, enkä oikein saanut laukkaa rullaaman siinä. Laukkaa teimme vasempaan eniten sellaisella ympyrän ja voltin välimuodolla uran keskellä eli piti olla irti laidoista joka reunalla. Oikeaan laukkasimme myös uralla, ja siinä sainkin Mimmin laukkaan paremman rytmin. Hanna sanoi, että muoto on hyvä, siitä ei tarvitse olla huolissaan, mutta enemmän laukkaamalla laukasta tuli pyörivämpää. Mimmi oli tässä vaiheessa oikein kiva, ja pääsimme tosiaan aivan ongelmitta laukkaamaan koko uralla, vaikka viereiselläkin uralla työskenneltiin vielä täysillä.
Ensi kerralla sitten kunnon raippa mukaan, varsinkin kun oma pari viikkoa kadoksissa ollut raippani oli tunnin aikana ilmestynyt satulahuoneen hyllylle. Tunti jäi kyllä lainaraipallakin selvästi plussan puolelle, eikä meillä varmaan näin harmoonista tuntia Mimmin kanssa ole aiemmin ollutkaan.
tiistai 10. toukokuuta 2016
maanantai 2. toukokuuta 2016
Metsäpolulla ja maneesissa
18.4.2016 - Maiju - t. Mimmi
Jatkoin Mimmillä, ja nyt meillä oli ihan virallisestikin kankitunti. Tamma oli jälleen edellisellä tunnilla, joten sain sen hyvin veryteltynä. Molemmat ryhmät ratsastivat varsinaisen tunnin sisällä, mutta Maiju halusi tehdä yhteisen alkukäynnin metsäpolulla. Mimmi joutui jonon viimeiseksi, koska se pelkää takanatulevien ääniä. Maiju myös käveli tamman rinnalla koko matkan aluksi taluttaen. Sain ratsastaa Mimmiä koko ajan ihan lyhyellä ohjalla ja peräänannossa, jotta se keskittyisi vain ratsastajan ohjeisiin. Ratsastajan epäilyksestä huolimatta alkukäynti polulla sujui oikein hyvin niin Mimmiltä kuin muiltakin hevosilta.
Tunnin jännittävin osa oli siis ohi jo heti alkukäynnin jälkeen, ja lopputunti sujuikin sitten aika kivasti. Tehtiin alkuveryttelyssä ravin lisäksi heti koko laukkatyökin ympyröillä. Oikea laukka sujui hyvin, ja sen jälkeinen ravi oli ihan tosi hyvää. Sitä olisi voinut fiilistellä pidempäänkin! Vasempaan laukkaan oli selvästi vaikeampi saada tasaista rytmiä, eikä se rullannut sujuvasti. Niinpä ravikaan ei vasempaan ollut aivan yhtä laadukasta.
Mimmi oli kuitenkin aika rento, ja pääsin sen kanssa hyvin aivan väliaidoillekin asti. Uralla se kulki rentona ja pyöreänä, mutta valitettavasti se jännittyi pahasti diagonaalisuluissa. Vielä pitkän sivun alkuun tehdyllä voiltilla se kulki aivan mukanani, mutta liekö tehtävä sitten tuonut jotain extrapuristusta ratsastajallekin, kun itse taivutuksessa vasemmalle Mimmin muoto hukkui. Taivutuksen sinällään tamma teki ihan hyvin.
Tunnista jäi kuitenkin kokonaisuudessaan ihan hyvä mieli, sillä Mimmi kulki koko tunnin suurempia säpsyilemättä. Jonkinlainen onnistuminen siis jo sekin, että sain tamman keskittymään täysillä itseeni. Plussan puolelle lasken myös sen, että pidin koko tunnin ohjia eri tavalla kuin mihin olen aikaisemmin tottunut, enkä silti sotkeentunut: kankiohja kulki vain keskisormen ympäri, jolloin kangen hallinta paranee, kun se ei tule kädestä ulos nivelohjan kanssa samassa nipussa.
Jatkoin Mimmillä, ja nyt meillä oli ihan virallisestikin kankitunti. Tamma oli jälleen edellisellä tunnilla, joten sain sen hyvin veryteltynä. Molemmat ryhmät ratsastivat varsinaisen tunnin sisällä, mutta Maiju halusi tehdä yhteisen alkukäynnin metsäpolulla. Mimmi joutui jonon viimeiseksi, koska se pelkää takanatulevien ääniä. Maiju myös käveli tamman rinnalla koko matkan aluksi taluttaen. Sain ratsastaa Mimmiä koko ajan ihan lyhyellä ohjalla ja peräänannossa, jotta se keskittyisi vain ratsastajan ohjeisiin. Ratsastajan epäilyksestä huolimatta alkukäynti polulla sujui oikein hyvin niin Mimmiltä kuin muiltakin hevosilta.
Tunnin jännittävin osa oli siis ohi jo heti alkukäynnin jälkeen, ja lopputunti sujuikin sitten aika kivasti. Tehtiin alkuveryttelyssä ravin lisäksi heti koko laukkatyökin ympyröillä. Oikea laukka sujui hyvin, ja sen jälkeinen ravi oli ihan tosi hyvää. Sitä olisi voinut fiilistellä pidempäänkin! Vasempaan laukkaan oli selvästi vaikeampi saada tasaista rytmiä, eikä se rullannut sujuvasti. Niinpä ravikaan ei vasempaan ollut aivan yhtä laadukasta.
Mimmi oli kuitenkin aika rento, ja pääsin sen kanssa hyvin aivan väliaidoillekin asti. Uralla se kulki rentona ja pyöreänä, mutta valitettavasti se jännittyi pahasti diagonaalisuluissa. Vielä pitkän sivun alkuun tehdyllä voiltilla se kulki aivan mukanani, mutta liekö tehtävä sitten tuonut jotain extrapuristusta ratsastajallekin, kun itse taivutuksessa vasemmalle Mimmin muoto hukkui. Taivutuksen sinällään tamma teki ihan hyvin.
Tunnista jäi kuitenkin kokonaisuudessaan ihan hyvä mieli, sillä Mimmi kulki koko tunnin suurempia säpsyilemättä. Jonkinlainen onnistuminen siis jo sekin, että sain tamman keskittymään täysillä itseeni. Plussan puolelle lasken myös sen, että pidin koko tunnin ohjia eri tavalla kuin mihin olen aikaisemmin tottunut, enkä silti sotkeentunut: kankiohja kulki vain keskisormen ympäri, jolloin kangen hallinta paranee, kun se ei tule kädestä ulos nivelohjan kanssa samassa nipussa.
keskiviikko 20. huhtikuuta 2016
Mimmi ja maneesin möröt
11.4.2016 - Maiju - t. Mimmi
Tamma vaihtui toiseen. Edellinen tunti harjoitteli kankisuitsilla, ja sain jatkaa niillä. Siirryimme kentältä maneesiin, jossa ei muita ryhmämme lisäksi ollutkaan. Alku sujui hyvin, Mimmi oli rento ja ravasi kivasti koko maneesissa.
Sitten kokoonnuimme laukkaamaan keskiympyrälle, josta kohta runsaan lantamäärän vuoksi siirryimme kellon alle päätyyn. Sekin sujui aluksi hyvin, mutta sitten Mimmin mielestä lantaa ympyrältä keräämään tullut Maiju oli maailman pelottavin ilmestys. En saanut heti riittävän selvää asetusta tai oikeastaan riittävästi koko päätä käännettyä sisään ja kerrottua näin Mimmille, että Maijunkin ohi voi mennä, joten vähän nolosti koko porukka siirrettiin meidän temppuilun vuoksi hetkeksi käyntiin. Kun se sujui, päästiin takaisin laukkaan, ja nyt ymmärsin jo miten Mimmin kanssa päästään vaikeasta kohdasta ohi. Mimmihän on koirakielellä aika pehmeä, eli sille jää pahat asiat pitkäksi aikaa mieleen eikä se palaudu kovin nopeasti. Niinpä nytkin sillä ei ollut enää mitään merkitystä, että Maiju oli jo melkein toisessa päässä maneesia. Muutamassa kierroksessa sain kuitenkin tilanteen aika hyvin palautettua selvästi päätä sisään kääntämällä ja heti myötäämällä reilusti, kun vaikea kohta oli ohitettu. Näin Mimmi alkoi taas työskennella minun kanssani, ja päästiin muiden mukana laukkaamaan koko maneesia.
Se olikin sitten jo taas seuraava vaikea juttu, lähinnä ovipääty. Kun Maiju komensi meidät jo ravin kautta käyntiin, nostin vielä kerran laukan ja ajattelin, etten päästä Mimmiä kyllä nyt temppuilemalla tilanteesta pois. Maiju huomasi onneksi tämän ja antoi meidän jatkaa laukassa. Siitä tulikin pitkä laukkatyöskentelyjakso, jossa laukattiin koko maneesissa uralla ja tehtiin aina päätyihin ympyrät. Mimmistä tuli tässä tosi hieno, se työskenteli läpi koko kropan myös kunnon puhinasta päätellen. Ja kun kaikki tarmo menee työskentelyyn, unohtuivat myös pelottavat päädyt. Tämä laukkatyöskentely olisi ollut tosi kiva saada videolle, sillä niin suuri oli ero alun ja lopun välillä!
Lopuksi ehdittiin vielä tehdä muutamia sulkutaivutuksia oikealle ensin uralla ja sitten diagonaalilla. Uralla oli luonnollisesti helpompaa kuin diagonaalilla, eikä vähiten peilin ansiosta, jonka avulla pystyi tarkistamaan oikean taivuutksen ja sen, että kaikki neljä jalkaa kulkevat sopivin etäisyyksin omilla urillaan. Mimmin kanssa selviydyimme tästä kuitenkin ihan kunnialla.
Lopun raveissa piti vielä vähän ihmetellä yhtä jos toistakin, mutta kyllä siinä saatiin jo vähän venyteltyä muotoa pidemmäksi ja ravia kevennystä hidastamalla hitaammaksi. Mimmi olisi kyllä vallan mainio ratsu, jos sen hermorakenne olisi hieman parempi - tosin aika mainio se on jo näinkin!
Tamma vaihtui toiseen. Edellinen tunti harjoitteli kankisuitsilla, ja sain jatkaa niillä. Siirryimme kentältä maneesiin, jossa ei muita ryhmämme lisäksi ollutkaan. Alku sujui hyvin, Mimmi oli rento ja ravasi kivasti koko maneesissa.
Sitten kokoonnuimme laukkaamaan keskiympyrälle, josta kohta runsaan lantamäärän vuoksi siirryimme kellon alle päätyyn. Sekin sujui aluksi hyvin, mutta sitten Mimmin mielestä lantaa ympyrältä keräämään tullut Maiju oli maailman pelottavin ilmestys. En saanut heti riittävän selvää asetusta tai oikeastaan riittävästi koko päätä käännettyä sisään ja kerrottua näin Mimmille, että Maijunkin ohi voi mennä, joten vähän nolosti koko porukka siirrettiin meidän temppuilun vuoksi hetkeksi käyntiin. Kun se sujui, päästiin takaisin laukkaan, ja nyt ymmärsin jo miten Mimmin kanssa päästään vaikeasta kohdasta ohi. Mimmihän on koirakielellä aika pehmeä, eli sille jää pahat asiat pitkäksi aikaa mieleen eikä se palaudu kovin nopeasti. Niinpä nytkin sillä ei ollut enää mitään merkitystä, että Maiju oli jo melkein toisessa päässä maneesia. Muutamassa kierroksessa sain kuitenkin tilanteen aika hyvin palautettua selvästi päätä sisään kääntämällä ja heti myötäämällä reilusti, kun vaikea kohta oli ohitettu. Näin Mimmi alkoi taas työskennella minun kanssani, ja päästiin muiden mukana laukkaamaan koko maneesia.
Se olikin sitten jo taas seuraava vaikea juttu, lähinnä ovipääty. Kun Maiju komensi meidät jo ravin kautta käyntiin, nostin vielä kerran laukan ja ajattelin, etten päästä Mimmiä kyllä nyt temppuilemalla tilanteesta pois. Maiju huomasi onneksi tämän ja antoi meidän jatkaa laukassa. Siitä tulikin pitkä laukkatyöskentelyjakso, jossa laukattiin koko maneesissa uralla ja tehtiin aina päätyihin ympyrät. Mimmistä tuli tässä tosi hieno, se työskenteli läpi koko kropan myös kunnon puhinasta päätellen. Ja kun kaikki tarmo menee työskentelyyn, unohtuivat myös pelottavat päädyt. Tämä laukkatyöskentely olisi ollut tosi kiva saada videolle, sillä niin suuri oli ero alun ja lopun välillä!
Lopuksi ehdittiin vielä tehdä muutamia sulkutaivutuksia oikealle ensin uralla ja sitten diagonaalilla. Uralla oli luonnollisesti helpompaa kuin diagonaalilla, eikä vähiten peilin ansiosta, jonka avulla pystyi tarkistamaan oikean taivuutksen ja sen, että kaikki neljä jalkaa kulkevat sopivin etäisyyksin omilla urillaan. Mimmin kanssa selviydyimme tästä kuitenkin ihan kunnialla.
Lopun raveissa piti vielä vähän ihmetellä yhtä jos toistakin, mutta kyllä siinä saatiin jo vähän venyteltyä muotoa pidemmäksi ja ravia kevennystä hidastamalla hitaammaksi. Mimmi olisi kyllä vallan mainio ratsu, jos sen hermorakenne olisi hieman parempi - tosin aika mainio se on jo näinkin!
tiistai 19. huhtikuuta 2016
Ensimmäinen kerta kentällä ja ensimmäinen kerta Selmalla
4.4.2016 - Maiju - t. Selma
Kevään ensimmäinen kerta kentällä, ensimmäinen kerta Selmalla, ja hyvin selvittiin! Selma eli Ulrida on ratsastuskoulun uusimpia ratsuja, suuri herkkä 15-vuotias kimo, joka on aiemmin lähinnä hypännyt isojakin esteratoja. Primuksella se on opetellut myös kouluratsun uraa hyvällä menestyksellä.
Taisi vuodet kisakentillä vaikuttaa, sillä Selma käyttäytyi kentällä hyvin kuuliaisesti. Vähän se aluksi katseli pää pystyssä ympäristöään, mutta ratsastaessa keskittyi hyvin kulloiseenkin tehtävään. Vaikka Selma on suuri, sillä on aika lyhyet estehevosen askeleet. Piti siis käynnissä ja ravissa olla tarkkana, ettei pyytänyt liikan kipittävään raviin. Tamma on vielä todella herkkä, eli kevyellä tuntumalla kohti ohjaa ratsastaessa oli vaarana se, että vauhti vähän kiihtyi.
Emme käyttäneet neljälle hevosella ihan koko kenttää vaan lähinnä puolikasta, lisäksi tehtiin paljon ravityöskentelyä isolla 30 metrin pääty-ympyrällä. Siinä pääasiallisena tavoitteena oli säilyttää etäisyydet eli minimoida ketjureaktio jonkun hevosen mahdollisesti pelästyessä. Vaikka ulkona ei oltu ratsastettu kuin vasta pari päivää, kaikki hevoset käyttäytyivät kuitenkin oikein mallikelpoisesti.
Käynnissä tehtiin ensin pohkeeväistöjä uralta sisään ja takaisin, välissä selvä suoristus ja suoraan ratsastus. Molempiin väistöihin piti saada yhtä paljon askeleita eli väistöjen piti olla keskenään samanlaiset. Ravissa tultiin ensin vaan pitkän sivun sisäpuolella suoraan, ja kun tämä onnistui, väistätettiin uralle. Selmalle väistöt eivät olleetkaan ihan niin yksinkertaisia, etenkään ravissa. Selma ei niinkään jännittynyt, mutta sivuttain liikkuminen oli vaan haastavaa. Käynnissä onnistui aika kivasti, vaikka selvä puoliero olikin.
Kahtakymmentä vaille tuli pimeä ja siirryimme maneesiin laukkaamaan. Hevosilla ei vielä oltu ratsastettu kentällä pimeällä, vaan ne haluttiin ensin totuttaa kenttään päivänvalolla.
Olin ennen tuntia huikanut Lotalta, että pidänkö Selmalla raippaa. Jätin sen ohjeen mukaisesti pois, mutta laukkatyöskentelyssä sitä olisi todellakin kaivannut! Teimme nimittäin kokoamista pienellä ympyrällä, ja minusta tuntui, että Selma valahtaa raviin joka askeleella. Lisäksi olin laittanut ensimmäistä kenttäkertaa varten turvaliivin, joka otti laukassa pahasti kiinni Selman syvän satulan takakaareen. Yleensä liivistä ei ole tässä mielessä haittaa, mutta nyt oli kyllä hankala saada Selman laukkaa koottua, kun ei pystynyt kunnolla istumaan satulassa. Oikealle laukan kokoaminen onnistui ihan kohtalaisesti, vasemmalle oli paljon vaikeampaa. Seuraavalla kerralla siis ehdottomasti liivi pois ja mukaan edes minimittainen raippa, joka varmasti näin herkällä hevosella ajaa asiansa ilman, että sitä pitää edes käyttää. Laukkatyöskentelyn haasteista huolimatta nimittäin pidin kovasti Selmasta, ja toivon saavani ratsastaa sillä uudestaan.
Kevään ensimmäinen kerta kentällä, ensimmäinen kerta Selmalla, ja hyvin selvittiin! Selma eli Ulrida on ratsastuskoulun uusimpia ratsuja, suuri herkkä 15-vuotias kimo, joka on aiemmin lähinnä hypännyt isojakin esteratoja. Primuksella se on opetellut myös kouluratsun uraa hyvällä menestyksellä.
Taisi vuodet kisakentillä vaikuttaa, sillä Selma käyttäytyi kentällä hyvin kuuliaisesti. Vähän se aluksi katseli pää pystyssä ympäristöään, mutta ratsastaessa keskittyi hyvin kulloiseenkin tehtävään. Vaikka Selma on suuri, sillä on aika lyhyet estehevosen askeleet. Piti siis käynnissä ja ravissa olla tarkkana, ettei pyytänyt liikan kipittävään raviin. Tamma on vielä todella herkkä, eli kevyellä tuntumalla kohti ohjaa ratsastaessa oli vaarana se, että vauhti vähän kiihtyi.
Emme käyttäneet neljälle hevosella ihan koko kenttää vaan lähinnä puolikasta, lisäksi tehtiin paljon ravityöskentelyä isolla 30 metrin pääty-ympyrällä. Siinä pääasiallisena tavoitteena oli säilyttää etäisyydet eli minimoida ketjureaktio jonkun hevosen mahdollisesti pelästyessä. Vaikka ulkona ei oltu ratsastettu kuin vasta pari päivää, kaikki hevoset käyttäytyivät kuitenkin oikein mallikelpoisesti.
Käynnissä tehtiin ensin pohkeeväistöjä uralta sisään ja takaisin, välissä selvä suoristus ja suoraan ratsastus. Molempiin väistöihin piti saada yhtä paljon askeleita eli väistöjen piti olla keskenään samanlaiset. Ravissa tultiin ensin vaan pitkän sivun sisäpuolella suoraan, ja kun tämä onnistui, väistätettiin uralle. Selmalle väistöt eivät olleetkaan ihan niin yksinkertaisia, etenkään ravissa. Selma ei niinkään jännittynyt, mutta sivuttain liikkuminen oli vaan haastavaa. Käynnissä onnistui aika kivasti, vaikka selvä puoliero olikin.
Kahtakymmentä vaille tuli pimeä ja siirryimme maneesiin laukkaamaan. Hevosilla ei vielä oltu ratsastettu kentällä pimeällä, vaan ne haluttiin ensin totuttaa kenttään päivänvalolla.
Olin ennen tuntia huikanut Lotalta, että pidänkö Selmalla raippaa. Jätin sen ohjeen mukaisesti pois, mutta laukkatyöskentelyssä sitä olisi todellakin kaivannut! Teimme nimittäin kokoamista pienellä ympyrällä, ja minusta tuntui, että Selma valahtaa raviin joka askeleella. Lisäksi olin laittanut ensimmäistä kenttäkertaa varten turvaliivin, joka otti laukassa pahasti kiinni Selman syvän satulan takakaareen. Yleensä liivistä ei ole tässä mielessä haittaa, mutta nyt oli kyllä hankala saada Selman laukkaa koottua, kun ei pystynyt kunnolla istumaan satulassa. Oikealle laukan kokoaminen onnistui ihan kohtalaisesti, vasemmalle oli paljon vaikeampaa. Seuraavalla kerralla siis ehdottomasti liivi pois ja mukaan edes minimittainen raippa, joka varmasti näin herkällä hevosella ajaa asiansa ilman, että sitä pitää edes käyttää. Laukkatyöskentelyn haasteista huolimatta nimittäin pidin kovasti Selmasta, ja toivon saavani ratsastaa sillä uudestaan.
torstai 14. huhtikuuta 2016
Konsta kokoon
28.4.2016 - Anni - r. Konsta
Pääsiäisviikonloppuna oli tallilla niin paljon ylimääräisiä kursseja ja tunteja, että Maiju oli opettanut osuutensa jo aamulla. Niinpä Anni sijaisti, ja meillä kaikilla oli vielä hieman erikoiset hevosetkin. Minä sain yli vuoden tauon jälkeen ratsastaa Konstalla, joka ehdottomasti kuuluu suosikkiratsujeni joukkoon. Konstahan on jo varsin kokenut ja vähän iäkkäämpi ruuna, joka tekee pyydettäessä vaikka mitä. Toisaalta jos ei pyydä, niin se ei tee juuri mitään, eli ei anna ilmaiseksi hetkeäkään. Nappasin myös FilmMe-rannekkeen ajatuksella, että katsotaan nyt sitten miltä se harjoitusravi todellisuudessa näyttää, Konstan liikehän kun ei ole sieltä pienimmästä päästä.
Aloitettiin tekemällä jokaiseen pitkän sivun kirjaimeen voltit. Meitä ei ollut kuin neljä, joten Anni pystyi neuvomaan hyvinkin ratsukkokohtaisesti ja vaatimaan kultakin tuntumaa myös ulko-ohjaan ilman, että piti koko voltin ajan vaan kiskoa vasemmalta. Volttien piti olla myös keskenään samanlaisia. Sain lyhentää vähän ohjaakin, jotta kädet ei tule liian taakse tai en itse jäisi liikkeen taakse käynnissä.
Konstaa vaadin myös ihan läpi koko tunnin kantamaan itseään paremmin. Se tuntui vähän siltä, että on saanut mennä paljon pitkässä matalassa muodossa, ja kokeili kyllä jatkuvasti valahtaa alas. Joka askeleen sai siis ratsastaa ja nostaa niskahihnaa korkeimmaksi kohdaksi. Etenkin laukassa Konstan ratkaisu oli oma-aloitteinen ravisiirtyminen, mikä pääsi pari kertaa yllättämään ihan täysin. Myös siirtymisissä ravista käyntiin ja etenkin laukasta raviin se helposti nyökähti vähän alas. Anni käski nostamaan hevosta vähän jaloilla ja huolehtimaan, ettei se jätä takajalkoja kamalan taakse. Siirtymiset alaspäin piti tehdä ikään kuin ylämäkeen, ylöspäin taas koota reilusti ennen siirtymistä.
Ravia ja laukaa mentiin pääosin ympyrällä tehden paljon siirtymisiä. Ne tekivät Konstalle todella hyvää. Kun päästiin laukassa yhteisymmärrykseen siitä, että todellakin pitää laukata eikä vaan voi yhtäkkiä vaihtaa askellajia tai peräti lähes pysähtyä, tuli laukasta oikein miellyttävää ja ravista sen jälkeen oikein ryhdikästä.
Lyhyen käynnin jälkeen tehtiin pohkeenväistöä keskihalkaisijalta uralle ensin kerran pari käynnissä, sitten ravissa. Konstaa piti koota aivan jatkuvasti, jotta se jaksoi kantaa itsensä läpi väistön. Mutta sitten kun jaksoi, niin väistöt olivat aika kivoja. Oikeastaan koko tunti oli aika kiva ja todella tehokas.
Videolta tarkastellen jalustimet olivat taas aivan liian lyhyet, ja jotenkin käynnissä tämä korostui ihan erityisesti. Konstan isossa liikkeessä en kuitenkaan saa jalkaa riittävän lähelle pidemmillä. Kyynärpäät irtoavat ajoittain kyljistä edelleen. Käden paikka muutoin oli ihan kohtuullinen, paitsi väistöissä vasemmalle, joissa ulkokäsi vatkasi kummallisesti pahasti pois paikaltaan. Käynnissä näytti vähän siltä, että tuuppaan ihan turhaan istunnalla - Konstalla pienet kannukset olisivat voineet olla paikallaan, vaikka se raippaa hyvin kuunteleekin. Kevyessä ravissa saisin nousta vähän suorempaan ylös, asento tahtoo olla ajoittain vähän etunojan puolella. Harjoitusravi ei sen sijaan näyttänytkään aivan epätoivoiselta etenkään silloin, kun Konsta kunnolla ravasi.
Olen nyt katsellut tämän FilmMen muutaman kerran läpi ja jopa kuunnellut sitä "taustamusiikkina". Yllättävän paljon saa irti pelkistä kommenteista, vähän ajatuksia ja ideoita omaan tekemiseen.
Pääsiäisviikonloppuna oli tallilla niin paljon ylimääräisiä kursseja ja tunteja, että Maiju oli opettanut osuutensa jo aamulla. Niinpä Anni sijaisti, ja meillä kaikilla oli vielä hieman erikoiset hevosetkin. Minä sain yli vuoden tauon jälkeen ratsastaa Konstalla, joka ehdottomasti kuuluu suosikkiratsujeni joukkoon. Konstahan on jo varsin kokenut ja vähän iäkkäämpi ruuna, joka tekee pyydettäessä vaikka mitä. Toisaalta jos ei pyydä, niin se ei tee juuri mitään, eli ei anna ilmaiseksi hetkeäkään. Nappasin myös FilmMe-rannekkeen ajatuksella, että katsotaan nyt sitten miltä se harjoitusravi todellisuudessa näyttää, Konstan liikehän kun ei ole sieltä pienimmästä päästä.
Aloitettiin tekemällä jokaiseen pitkän sivun kirjaimeen voltit. Meitä ei ollut kuin neljä, joten Anni pystyi neuvomaan hyvinkin ratsukkokohtaisesti ja vaatimaan kultakin tuntumaa myös ulko-ohjaan ilman, että piti koko voltin ajan vaan kiskoa vasemmalta. Volttien piti olla myös keskenään samanlaisia. Sain lyhentää vähän ohjaakin, jotta kädet ei tule liian taakse tai en itse jäisi liikkeen taakse käynnissä.
Konstaa vaadin myös ihan läpi koko tunnin kantamaan itseään paremmin. Se tuntui vähän siltä, että on saanut mennä paljon pitkässä matalassa muodossa, ja kokeili kyllä jatkuvasti valahtaa alas. Joka askeleen sai siis ratsastaa ja nostaa niskahihnaa korkeimmaksi kohdaksi. Etenkin laukassa Konstan ratkaisu oli oma-aloitteinen ravisiirtyminen, mikä pääsi pari kertaa yllättämään ihan täysin. Myös siirtymisissä ravista käyntiin ja etenkin laukasta raviin se helposti nyökähti vähän alas. Anni käski nostamaan hevosta vähän jaloilla ja huolehtimaan, ettei se jätä takajalkoja kamalan taakse. Siirtymiset alaspäin piti tehdä ikään kuin ylämäkeen, ylöspäin taas koota reilusti ennen siirtymistä.
Ravia ja laukaa mentiin pääosin ympyrällä tehden paljon siirtymisiä. Ne tekivät Konstalle todella hyvää. Kun päästiin laukassa yhteisymmärrykseen siitä, että todellakin pitää laukata eikä vaan voi yhtäkkiä vaihtaa askellajia tai peräti lähes pysähtyä, tuli laukasta oikein miellyttävää ja ravista sen jälkeen oikein ryhdikästä.
Lyhyen käynnin jälkeen tehtiin pohkeenväistöä keskihalkaisijalta uralle ensin kerran pari käynnissä, sitten ravissa. Konstaa piti koota aivan jatkuvasti, jotta se jaksoi kantaa itsensä läpi väistön. Mutta sitten kun jaksoi, niin väistöt olivat aika kivoja. Oikeastaan koko tunti oli aika kiva ja todella tehokas.
Videolta tarkastellen jalustimet olivat taas aivan liian lyhyet, ja jotenkin käynnissä tämä korostui ihan erityisesti. Konstan isossa liikkeessä en kuitenkaan saa jalkaa riittävän lähelle pidemmillä. Kyynärpäät irtoavat ajoittain kyljistä edelleen. Käden paikka muutoin oli ihan kohtuullinen, paitsi väistöissä vasemmalle, joissa ulkokäsi vatkasi kummallisesti pahasti pois paikaltaan. Käynnissä näytti vähän siltä, että tuuppaan ihan turhaan istunnalla - Konstalla pienet kannukset olisivat voineet olla paikallaan, vaikka se raippaa hyvin kuunteleekin. Kevyessä ravissa saisin nousta vähän suorempaan ylös, asento tahtoo olla ajoittain vähän etunojan puolella. Harjoitusravi ei sen sijaan näyttänytkään aivan epätoivoiselta etenkään silloin, kun Konsta kunnolla ravasi.
Olen nyt katsellut tämän FilmMen muutaman kerran läpi ja jopa kuunnellut sitä "taustamusiikkina". Yllättävän paljon saa irti pelkistä kommenteista, vähän ajatuksia ja ideoita omaan tekemiseen.
keskiviikko 6. huhtikuuta 2016
Puomikouluaaaaaaaah..!
21.3.2016 - Maiju - r. Boras
Olipa kiva tunti! Boraskin oli aivan kuin eri hevonen viikon takaiseen verrattuna. En ehtinyt kävellä kuin ehkä puoli kierrosta, kun Maiju jo kehui hyvää käyntiä ja oikeaa pitkää ja matalaa muotoa. Boras todella käveli nyt, eikä tuntunut maneesin hiekkaan jumiutuneelta kuten viimeksi.
Alkuveryttely eli noin puolet tunnin tehokkaasta työskentelystä oli ihan perusratsastusta koko uralla ja ympyrällä. Mutta sitten Maiju laittoi pitkälle sivulle uran sisäpuolelle kolme ravipuomia. Niitä ennen lyhennettiin ravi todella lyhyeksi. Juuri ennen puomeja myödättiin ja päästettiin hevonen ponnistamaan kunnon ravia puomien yli. Ajattelin etukäteen, että Borasilla varmaan keittää heti, kun se vaan näkeekin puomeja, mutta se oli ravityöskentelyssä oikein kuuliainen. Ravi toki oli hieman reipasta aina puomien jälkeen, mutta se malttoi hyvin odottaa ja lyhentää ennen puomeja. Toisella puolella sain sitä jo aika kivasti matalampaan muotoon ja tasaiselle tuntumalle.
Ravitehtävä tultiin vain oikeassa kierroksessa, laukka tehtävää varten vaihdettiin suuntaa ja keräännyttiin keskiympyrälle. Maiju kasasi kolme puomia nyt pieneksi kasaksi hieman keskiympyrän sisäpuolelle. Tarkoitus oli laukata ihan tavallisesti keskiympyrällä ja kuin ohimennen vain ylittää puomikasa. Kasa oli kuitenkin Boriksen mielestä jo este, joten me teimme muutaman aika näyttävän leiskautuksen sen yli. Meitä ei ollut kuin neljä, mutta silti olisin tarvinnut hieman enemmän tilaa puomin jälkeen, jotta olisin saanut tilanteen täysin rauhoitettua. Boris alkoi sitten vähän padota aina ennen puomia, joten loppua kohti touhu meni vähän sähellykseksi. Siitäkin huolimatta oli tosi kivaa, ja vaikka Boras menee välillä vähän lujaa, se ei yhtään hirvitä.
Boras antaa myös aina tosi nätisti takaisin, vaikka välillä vähän kiihdyttäisikin. Niinpä loppuravi oli jälleen tasapainoista työskentelyä. Boras oli aivan rehellisesti ohjalla matalassa muodossa ja antoi minun ratsastaa sitä. Mahtava tunne!
Olipa kiva tunti! Boraskin oli aivan kuin eri hevonen viikon takaiseen verrattuna. En ehtinyt kävellä kuin ehkä puoli kierrosta, kun Maiju jo kehui hyvää käyntiä ja oikeaa pitkää ja matalaa muotoa. Boras todella käveli nyt, eikä tuntunut maneesin hiekkaan jumiutuneelta kuten viimeksi.
Alkuveryttely eli noin puolet tunnin tehokkaasta työskentelystä oli ihan perusratsastusta koko uralla ja ympyrällä. Mutta sitten Maiju laittoi pitkälle sivulle uran sisäpuolelle kolme ravipuomia. Niitä ennen lyhennettiin ravi todella lyhyeksi. Juuri ennen puomeja myödättiin ja päästettiin hevonen ponnistamaan kunnon ravia puomien yli. Ajattelin etukäteen, että Borasilla varmaan keittää heti, kun se vaan näkeekin puomeja, mutta se oli ravityöskentelyssä oikein kuuliainen. Ravi toki oli hieman reipasta aina puomien jälkeen, mutta se malttoi hyvin odottaa ja lyhentää ennen puomeja. Toisella puolella sain sitä jo aika kivasti matalampaan muotoon ja tasaiselle tuntumalle.
Ravitehtävä tultiin vain oikeassa kierroksessa, laukka tehtävää varten vaihdettiin suuntaa ja keräännyttiin keskiympyrälle. Maiju kasasi kolme puomia nyt pieneksi kasaksi hieman keskiympyrän sisäpuolelle. Tarkoitus oli laukata ihan tavallisesti keskiympyrällä ja kuin ohimennen vain ylittää puomikasa. Kasa oli kuitenkin Boriksen mielestä jo este, joten me teimme muutaman aika näyttävän leiskautuksen sen yli. Meitä ei ollut kuin neljä, mutta silti olisin tarvinnut hieman enemmän tilaa puomin jälkeen, jotta olisin saanut tilanteen täysin rauhoitettua. Boris alkoi sitten vähän padota aina ennen puomia, joten loppua kohti touhu meni vähän sähellykseksi. Siitäkin huolimatta oli tosi kivaa, ja vaikka Boras menee välillä vähän lujaa, se ei yhtään hirvitä.
Boras antaa myös aina tosi nätisti takaisin, vaikka välillä vähän kiihdyttäisikin. Niinpä loppuravi oli jälleen tasapainoista työskentelyä. Boras oli aivan rehellisesti ohjalla matalassa muodossa ja antoi minun ratsastaa sitä. Mahtava tunne!
perjantai 1. huhtikuuta 2016
Istu, hengitä, rento käsi - ja ratsasta eteen!
14.3.2016 - Nora - r. Boras
Ladylla näytti olevan vapaapäivä, joten Maiju oli keksinyt laittaa minulle Borasin, joka meidän tunnilla kulkee myös nimellä Plussapallo pyöreän runkonsa vuoksi. Piti ihan tarkistaa, että koska edellisen kerran olin tällä yhdellä suosikillani ratsastanut, ja siitä olikin aikaa jo yli vuosi! Boras oli oikein hyväntuulinen karsinassa, selvästi hyväntuulisempi ja osallistuvampi kuin tullessaan. Selästä käsin se taas oli osin aika erilainen.
Meillä oli sijaisena Nora Smolsky, Team Primuksen uusin opettaja, joka vastaa tällä hetkellä Talent-ohjelmastakin. Tunnin aikana keskityttiin erityisesti siihen, että hevoset liikkuvat oikeassa tempossa ja että ratsastajat kertovat hevosille ajoissa mitä niiden tulisi seuraavaksi tehdä. Oli oikein hyödyllistä saada taas vähän erilaista näkökulmaa omaan tekemiseen.
Aloitettiin kolmikaarisella kiemurauralla käynnissä ja ravissa. Koitin ratsastaa Boriksen mahdollisimman pitkälle ja matalalle kaulalle, koska se helposti jää sellaiseksi jännittyneeksi virkkuukoukuksi. Osin tämä onnistui, osin liian pitkä ohja johti epätasaiseen tuntumaan. Kaarilla se kuitenkin kääntyi ihan kivasti, asettui ja taipukin.
Ympyrällä ravattiin ja laukattiin aika pitkään. Tempoa tosiaan tarkkailtiin jatkuvasti, minäkin jäin pari kertaa etenkin laukassa vähän alitempoon Boriksen kanssa. Nora halusi, että hevoset ratsastetaan ensin liikkelle rehellisesti takaa eteen ja läpi koko selän, ja sitten vasta aletaan miettiä peräänantoa ja muita juttuja - tottakai. Boras oli tuttuun tapaansa aika innoissaan, ja huomasin joutuvani komentamaan itseäni ryhdikkäämpään asentoon etunojan sijaan silloin, kun se vähän kiihdytteli. Boras on kuitenkin vaan niin turvallisen tuntuinen ratsastaa - istu, hengitä, rento käsi -mottoni toimi edelleen!
Lisäksi teimme takaosakäännöksiä. Jokaisen kulmaan tehtiin voltti, jolla koottiin käyntiä. Kun käynti oli sopivaa, käännettiin ympyrän kaarelta hevosen etuosaa sisään, jolloin tehtiin muutamia askelia takaosan käännöstä, minjä jälkeen jatkettiin suoraan sinne minne nenä näytti. Tässä Nora oli tarkka ratsastajan katseesta: piti päättää missä käännetään ja minne mennään, ja katse piti olla kiinnittyneenä koko käännöksen ajan. Minä esimerkiksi kerran tein niin, että päätin ja katsoin, mutta palautin katseeni sitten sen hetkiseen menosuuntaan, eli katseesta en juuri apua hevoselle tarjonnut.
No, itse käännökset Boriksen kanssa sujuivat ihan kelvollisesti. Ylivoimaisesti suurin ongelma olikin se, että ruuna ei liikkunut eteen! Tilanne oli jotenkin hämmentävä, kun ravin ja laukan eteenpäinpyrkimys puuttui täysin. Teki todellakin mieli jotain apuvälinettä, jolla olisin saanut ruunaa vähän töihin. Raippaahan sillä ei voi käyttää, ja jotenkin kannukset eivät tulleet näin kuumalla hevosella edes mieleeni. Jälkikäteen sitten kuitenkin kuulin, että sillä kyllä osa ratsastajista käyttää kannuksia. Onhan se kertahuomautus hevoselle mukavampi kuin jatkuva pumppaus. Tosin koitin parhaani mukaan käyttää napakkaa pohjetta ja sitten irroittaa jalat kokonaan, mutta parannettavaa jäi.
Ladylla näytti olevan vapaapäivä, joten Maiju oli keksinyt laittaa minulle Borasin, joka meidän tunnilla kulkee myös nimellä Plussapallo pyöreän runkonsa vuoksi. Piti ihan tarkistaa, että koska edellisen kerran olin tällä yhdellä suosikillani ratsastanut, ja siitä olikin aikaa jo yli vuosi! Boras oli oikein hyväntuulinen karsinassa, selvästi hyväntuulisempi ja osallistuvampi kuin tullessaan. Selästä käsin se taas oli osin aika erilainen.
Meillä oli sijaisena Nora Smolsky, Team Primuksen uusin opettaja, joka vastaa tällä hetkellä Talent-ohjelmastakin. Tunnin aikana keskityttiin erityisesti siihen, että hevoset liikkuvat oikeassa tempossa ja että ratsastajat kertovat hevosille ajoissa mitä niiden tulisi seuraavaksi tehdä. Oli oikein hyödyllistä saada taas vähän erilaista näkökulmaa omaan tekemiseen.
Aloitettiin kolmikaarisella kiemurauralla käynnissä ja ravissa. Koitin ratsastaa Boriksen mahdollisimman pitkälle ja matalalle kaulalle, koska se helposti jää sellaiseksi jännittyneeksi virkkuukoukuksi. Osin tämä onnistui, osin liian pitkä ohja johti epätasaiseen tuntumaan. Kaarilla se kuitenkin kääntyi ihan kivasti, asettui ja taipukin.
Ympyrällä ravattiin ja laukattiin aika pitkään. Tempoa tosiaan tarkkailtiin jatkuvasti, minäkin jäin pari kertaa etenkin laukassa vähän alitempoon Boriksen kanssa. Nora halusi, että hevoset ratsastetaan ensin liikkelle rehellisesti takaa eteen ja läpi koko selän, ja sitten vasta aletaan miettiä peräänantoa ja muita juttuja - tottakai. Boras oli tuttuun tapaansa aika innoissaan, ja huomasin joutuvani komentamaan itseäni ryhdikkäämpään asentoon etunojan sijaan silloin, kun se vähän kiihdytteli. Boras on kuitenkin vaan niin turvallisen tuntuinen ratsastaa - istu, hengitä, rento käsi -mottoni toimi edelleen!
Lisäksi teimme takaosakäännöksiä. Jokaisen kulmaan tehtiin voltti, jolla koottiin käyntiä. Kun käynti oli sopivaa, käännettiin ympyrän kaarelta hevosen etuosaa sisään, jolloin tehtiin muutamia askelia takaosan käännöstä, minjä jälkeen jatkettiin suoraan sinne minne nenä näytti. Tässä Nora oli tarkka ratsastajan katseesta: piti päättää missä käännetään ja minne mennään, ja katse piti olla kiinnittyneenä koko käännöksen ajan. Minä esimerkiksi kerran tein niin, että päätin ja katsoin, mutta palautin katseeni sitten sen hetkiseen menosuuntaan, eli katseesta en juuri apua hevoselle tarjonnut.
No, itse käännökset Boriksen kanssa sujuivat ihan kelvollisesti. Ylivoimaisesti suurin ongelma olikin se, että ruuna ei liikkunut eteen! Tilanne oli jotenkin hämmentävä, kun ravin ja laukan eteenpäinpyrkimys puuttui täysin. Teki todellakin mieli jotain apuvälinettä, jolla olisin saanut ruunaa vähän töihin. Raippaahan sillä ei voi käyttää, ja jotenkin kannukset eivät tulleet näin kuumalla hevosella edes mieleeni. Jälkikäteen sitten kuitenkin kuulin, että sillä kyllä osa ratsastajista käyttää kannuksia. Onhan se kertahuomautus hevoselle mukavampi kuin jatkuva pumppaus. Tosin koitin parhaani mukaan käyttää napakkaa pohjetta ja sitten irroittaa jalat kokonaan, mutta parannettavaa jäi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)