14.6.2010 Primus Talli
Maiju - t. Hipsu
Kumma, miten yksi tunti saa aikaan hirveän ratsastusinnostuksen. Olin ihan täpinöissäni ennen tuntia: Piritan istuntatunti Foxylla! Ja siellähän se oli listassa, niin kuin pitikin, mutta tunnin pitäisi Maiju. No, ei se mitään, hevonen sentään oli oikea. Menin harjaamaan Foxya, joka oli aivan hiestä märkä ja tosi väsynyt. Ajattelin, että se on ollut aamulla ratsastettavana, mutta kun Pirita hetken päästä näki minut satulahuoneessa, sanoi hän vaihtavansa hevosen. Siinä vaiheessa fiilis laski kutakuinkin nollaan. Pakkaselle se painui heti, kun Pirita löysi listasta uuden ratsun: suomenhevostamma Hipsu. Se oli suunnilleen ainoa hevonen, jota en olisi halunnut. Hirvittävä pettymys vaihtui karmeaan ketutukseen, kun pihisten korjasin Foxyn kamat pois ja siirryin toiseen talliin Hipsun karsinaan.
Tamma ei ole tunnettu hyvistä tavoistaan, mutta kiukuspäissäni suutahdin sille heti, kun se luimisteli ja koitti potkaista. Pukemisen ajan Hipsu seisoikin sitten ihan kiltisti. Ilmeisesti ärsyyntymiseni siirtyi jollain positiivisella tavalla tammaan myös selästä, koska pelättyä katastrofia ei tullutkaan.
Maijun opastuksella jatkoimme jalkojen asettelua ja keskityimme erityisesti pohkeen paikkaan ja paikallapitämiseen sekä kevennyksen ryhtiin. Ensimmäinen tuotti vaikeuksia (taas estesatula), toinen onnistui hyvin (turvaliivista huolimatta). Kevennystä harjoiteltiin isolla ympyrällä, pohkeenkäyttöä lisäksi käyntipohkeenväistössä pitkältä uralta sisään ja takaisin uralle sekä laukassa pääty-ympyrällä.
Hipsu ei lopulta hipsutellut juuri lainkaan vaan pysyi otteessa kutakuinkin koko tunnin. Ennemminkin sitä sai ravissa välillä käskyttää eteen. Hieman se ennakoi etenkin nostoja, mutta muutoin talven sähellykseen verrattuna aivan selkeästi parempi tunti. Tehtävät tehtiin pääosin oikeaan kierrokseen, jossa Hipsu meni ajoittain ihan oikein päinkin. Ilmeisesti se, että istuu oikein, todella auttaa saamaan myös hevosen oikein, vaikkei juuri mitään muuta tekisikään. Koskakohan tämän oikein sisäistäisi?
Tunnin jälkeen oli siis ihan ok -fiilis. Sen verran kuitenkin jäi hampaankoloon, että päätin koittaa vaihtaa vakituntiani syksyllä Piritan tunnille. Ne eivät ehkä ole niin leppoisia kuin Maijun, mutta särmää niissä on enemmän
tiistai 15. kesäkuuta 2010
tiistai 8. kesäkuuta 2010
Ihana, ihana Foxy - laatukamaa!
7.6.2010 Primus Talli
Pirita - r. Foxy
Istuntakurssi alkoi leppoisissa tunnelmissa, koska kesän aamutunnit olivat jo ohi eikä illan hälinä ollut vielä alkanut; muita tunteja samaan aikaan ei ole. Kurssilaisia oli kuusi, ja minulle oli merkitty ratsuksi upouusi, vain muutaman päivän tallilla ollut Foxy. Se löytyi alatallin eli vähän niin kuin yksityispuolen vihoviimeisestä karsinasta, ja osoittautui kohtuullisen kokoiseksi aika tavallisen näköiseksi vaaleaksi ruunikoksi (huom, ei siis ollut valkoinen!). Hoidettaessa ruuna oli varsin hauska, osallistui kaikkiin toimenpiteisiin ja lopulta tiputti juotuaan vettä suoraan niskaani - mitäs kumartelin juuri silloin harjakorin puolessa!
Siinä hevosia kuntoon laitellessa kyselin muita tuntilaisilta Foxysta, jonka kanssa samaan aikaan tallille oli tullut toinenkin uusi hevonen. Yksi ratsastaja muisteli, että se toinen on nuori ja tämä Foxy päälle kymmenvuotias kokenut ratsu. Totuus paljastui maneesissa, kun opettajamme Pirita tuli heti kertomaan, että Foxy on vasta viisivuotias! Se on kuulemma ikäisekseen kypsä, ei säpsy ja kisannutkin jo 80-sentin luokkia. Ainoa ongelma kuulemma on heikko kääntyvyys, tarvitsee paljon johtavaa ohjaa ja ulkopohjetta. Vähän hirvitti, niin nuori hevonen...
Mutta ensimmäinen vau tuli heti, kun pääsin liikkeelle. Foxylla oli tosi pitkä ja letkeä käynti. Käynnissä me työskentely aloitettiinkin, keskiympyrällä. Maneesissa oltiin ihan siksi, että pystyttiin koko ajan katsomaan peilistä omaa istuntaa. Tässä vaiheessa lähinnä keskityttiin saamaan lantio sopivasti liikkeelle ja ratsastajat istumaan oikealla kohdalla satulassa. Jalkoja käytettäessä tuntuman satulaan piti pysyä tasaisena. Sama pienessä ravipätkässä ympyrällä, ja sitten ravattiin hetki myös koko uraa pitkin.
Toinen vau tuli ravissa, sillä Foxyn ravikin oli hurjan maatavoittavaa. Se ei varmaankaan mennyt erityisen lujaa, mutta askel oli niin pitkä, että teimme koko ajan isompaa uraa kuin muut hevoset.
Pienen ravipätkän jälkeen tultiin taas ympyrälle. Syksyn kurssin tavoin Pirita havainnollisti yhden ratsastajan avulla selän, lantion ja jalkojen oikean asennon ja näytti itsekin maasta eri asentoja. Sitten hän käänsi jokaisen jalat kertaalleen oikeaan paikkaan, ja meidän tehtäväksi jäi sitten koittaa muistaa se fiilis ja korjata lopputunti (ja -kurssi...) jalkoja opetetun mukaisesti. Minun ongelmani oli sama kuin syksyllä: reidet irtoavat ja polvet kääntyvät liikaa ulos.
Kevennyksessä otettiin taas vatsalihakset käyttöön ja oltiin jänteviä. Lantion piti nousta samaan linjaan polvien ja kantapäiden kanssa. Harjoiteltiin hidastamaan omaa kevennystä ja siirtämään sen avulla hevonen käyntiin. Foxy reagoi tähän kerrassaan mainiosti.
Sitten kevennettiin taas koko uraa, ja samalla piti maneesin lukuisista peileistä koko ajan tarkkailla omaa istuntaa. Ilmeisesti minulla oli syksyn kurssista vielä jotain muistikuvia, koska hyvin pian sain Piritalta tehtäväksi "haastaa itseäni lisää" eli hidastaa välillä Foxyn ravia kevennyksen tahdilla. Toimi, etenkin kun otti vatsalihakset käyttöön, jolloin kevennyksestä tuli hallitumpaa.
Laukat tehtiin pääty-ympyröillä. Muut nostivat käynnistä, mutta Foxyn kanssa nostettiin ravista. Siinä vaiheessa tuli kolmas vau: laukka se vasta isoa olikin! Aika raakaa vielä, mutta isoa. Tosi isoa. Siinä oli vatsalihakset kovilla, kun koitin pitää jalat oikeassa paikassa, ohjat lyhyinä ja vielä käyttää johtavaa ohjasotetta ulkopohkeen kanssa, jotta pysyttiin ympyrällä (joka oli noin kaksi kertaa isompi kuin muiden isojen hevosten...).
Loppuravissa saatiin mennä aika vapaasti. Jo alkutunnista sain ohjeeksi ratsastaa ruunan pitkälle kaulalle, ja etenkin lopussa se sitten onnistuikin. Pirita ohjeisti sen johtavan otteen ja ulkopohkeen avulla tasapainottamaan nuorta hevosta lisää, ja niinhän se kääntyminenkin onnistui ongelmitta. Hevonen paineli letkeää raviaan rennossa muodossa. Piritan mukaan Foxysta näki, että istunta oli kunnossa. Ilmeisesti se sitten voi olla niin yksinkertaista, että kun vaan istuu oikein, niin hevonenkin menee oikein!
Mitään ihmeempää tehtävää ei siis tuntiin sisältynyt, mutta Foxy oli niin makea, että tunnista jäi mahtava fiilis. Erityisen kiva oli se, kun tunnin päätteeksi Pirita kävi sanomassa, että ruuna oli mennyt hyvin. Piritan mukaan se käy erittäin valikoidusti tunneilla, pääasiassa sillä ratsastavat Kikka ja Pirita itse. Arvoitukseksi jäi, miksi minä olin sen saanut, kun Pirita on viimeksi nähnyt minut hevosen selässä helmikuussa... Olin samaa mieltä Piritan kanssa, kun hän kehui Foxyn olevan laatukamaa. Onnekseni ratsut pyritään pitämään vakiona koko kurssin ajan, joten saan toivottavasti jatkaa sillä ensi viikollakin. Ja yhtään väheksymättä Maijun tehokkaita tunteja, Piritassa vaan on sitä jotain. Lisää tätä!
Pirita - r. Foxy
Istuntakurssi alkoi leppoisissa tunnelmissa, koska kesän aamutunnit olivat jo ohi eikä illan hälinä ollut vielä alkanut; muita tunteja samaan aikaan ei ole. Kurssilaisia oli kuusi, ja minulle oli merkitty ratsuksi upouusi, vain muutaman päivän tallilla ollut Foxy. Se löytyi alatallin eli vähän niin kuin yksityispuolen vihoviimeisestä karsinasta, ja osoittautui kohtuullisen kokoiseksi aika tavallisen näköiseksi vaaleaksi ruunikoksi (huom, ei siis ollut valkoinen!). Hoidettaessa ruuna oli varsin hauska, osallistui kaikkiin toimenpiteisiin ja lopulta tiputti juotuaan vettä suoraan niskaani - mitäs kumartelin juuri silloin harjakorin puolessa!
Siinä hevosia kuntoon laitellessa kyselin muita tuntilaisilta Foxysta, jonka kanssa samaan aikaan tallille oli tullut toinenkin uusi hevonen. Yksi ratsastaja muisteli, että se toinen on nuori ja tämä Foxy päälle kymmenvuotias kokenut ratsu. Totuus paljastui maneesissa, kun opettajamme Pirita tuli heti kertomaan, että Foxy on vasta viisivuotias! Se on kuulemma ikäisekseen kypsä, ei säpsy ja kisannutkin jo 80-sentin luokkia. Ainoa ongelma kuulemma on heikko kääntyvyys, tarvitsee paljon johtavaa ohjaa ja ulkopohjetta. Vähän hirvitti, niin nuori hevonen...
Mutta ensimmäinen vau tuli heti, kun pääsin liikkeelle. Foxylla oli tosi pitkä ja letkeä käynti. Käynnissä me työskentely aloitettiinkin, keskiympyrällä. Maneesissa oltiin ihan siksi, että pystyttiin koko ajan katsomaan peilistä omaa istuntaa. Tässä vaiheessa lähinnä keskityttiin saamaan lantio sopivasti liikkeelle ja ratsastajat istumaan oikealla kohdalla satulassa. Jalkoja käytettäessä tuntuman satulaan piti pysyä tasaisena. Sama pienessä ravipätkässä ympyrällä, ja sitten ravattiin hetki myös koko uraa pitkin.
Toinen vau tuli ravissa, sillä Foxyn ravikin oli hurjan maatavoittavaa. Se ei varmaankaan mennyt erityisen lujaa, mutta askel oli niin pitkä, että teimme koko ajan isompaa uraa kuin muut hevoset.
Pienen ravipätkän jälkeen tultiin taas ympyrälle. Syksyn kurssin tavoin Pirita havainnollisti yhden ratsastajan avulla selän, lantion ja jalkojen oikean asennon ja näytti itsekin maasta eri asentoja. Sitten hän käänsi jokaisen jalat kertaalleen oikeaan paikkaan, ja meidän tehtäväksi jäi sitten koittaa muistaa se fiilis ja korjata lopputunti (ja -kurssi...) jalkoja opetetun mukaisesti. Minun ongelmani oli sama kuin syksyllä: reidet irtoavat ja polvet kääntyvät liikaa ulos.
Kevennyksessä otettiin taas vatsalihakset käyttöön ja oltiin jänteviä. Lantion piti nousta samaan linjaan polvien ja kantapäiden kanssa. Harjoiteltiin hidastamaan omaa kevennystä ja siirtämään sen avulla hevonen käyntiin. Foxy reagoi tähän kerrassaan mainiosti.
Sitten kevennettiin taas koko uraa, ja samalla piti maneesin lukuisista peileistä koko ajan tarkkailla omaa istuntaa. Ilmeisesti minulla oli syksyn kurssista vielä jotain muistikuvia, koska hyvin pian sain Piritalta tehtäväksi "haastaa itseäni lisää" eli hidastaa välillä Foxyn ravia kevennyksen tahdilla. Toimi, etenkin kun otti vatsalihakset käyttöön, jolloin kevennyksestä tuli hallitumpaa.
Laukat tehtiin pääty-ympyröillä. Muut nostivat käynnistä, mutta Foxyn kanssa nostettiin ravista. Siinä vaiheessa tuli kolmas vau: laukka se vasta isoa olikin! Aika raakaa vielä, mutta isoa. Tosi isoa. Siinä oli vatsalihakset kovilla, kun koitin pitää jalat oikeassa paikassa, ohjat lyhyinä ja vielä käyttää johtavaa ohjasotetta ulkopohkeen kanssa, jotta pysyttiin ympyrällä (joka oli noin kaksi kertaa isompi kuin muiden isojen hevosten...).
Loppuravissa saatiin mennä aika vapaasti. Jo alkutunnista sain ohjeeksi ratsastaa ruunan pitkälle kaulalle, ja etenkin lopussa se sitten onnistuikin. Pirita ohjeisti sen johtavan otteen ja ulkopohkeen avulla tasapainottamaan nuorta hevosta lisää, ja niinhän se kääntyminenkin onnistui ongelmitta. Hevonen paineli letkeää raviaan rennossa muodossa. Piritan mukaan Foxysta näki, että istunta oli kunnossa. Ilmeisesti se sitten voi olla niin yksinkertaista, että kun vaan istuu oikein, niin hevonenkin menee oikein!
Mitään ihmeempää tehtävää ei siis tuntiin sisältynyt, mutta Foxy oli niin makea, että tunnista jäi mahtava fiilis. Erityisen kiva oli se, kun tunnin päätteeksi Pirita kävi sanomassa, että ruuna oli mennyt hyvin. Piritan mukaan se käy erittäin valikoidusti tunneilla, pääasiassa sillä ratsastavat Kikka ja Pirita itse. Arvoitukseksi jäi, miksi minä olin sen saanut, kun Pirita on viimeksi nähnyt minut hevosen selässä helmikuussa... Olin samaa mieltä Piritan kanssa, kun hän kehui Foxyn olevan laatukamaa. Onnekseni ratsut pyritään pitämään vakiona koko kurssin ajan, joten saan toivottavasti jatkaa sillä ensi viikollakin. Ja yhtään väheksymättä Maijun tehokkaita tunteja, Piritassa vaan on sitä jotain. Lisää tätä!
keskiviikko 2. kesäkuuta 2010
Kimojen ratsujen kevätkausi päättyi
1.6.2010 Primus Talli
Maiju - r. Veli
Ja taas kimo hevonen! Tällä kertaa varsin tuttu sellainen, vaikka Eetu oli taas levossa. Maiju oli valikoinut ratsukseni viime syksyn istuntateemakurssilta tutun Veli-arabin. Muut tuntilaiset tiesivät kertoa, että pieni ruuna oli kiikutellut lapsosia viime aikoina oikein urakalla. En osannut kuitenkaan yhtään jännittää, koska niistä viidestä Velillä menemästäni tunnistaä oli jäänyt ihan hyvä maku.
Suotta olisinkin jännittänyt, sillä Veli oli oikea herrasmies koko tunnin ajan. Alkukäynnissä se kulki jo ihan kauniisti, mutta ravissa etenkin oikeaan kierrokseen ruuna puri kiinni ihan valtavasti. Oikea käsi olikin koko tunnin ajan kovilla, kun koitin vaan sitkeästi pitää asetusta niin kauan, että saan jonkinlaisen reaktion aikaiseksi...
Alkuverkan jäljeenmentiin pääty-ympyrälle käynnissä. Siinä piti ensin suoristaa hevonen, sitten kääntää takaosa hieman ulos ja lopulta asettaa hevonen hieman ulos: vastataivutus. Tätä tehtiin oikeassa kierroksessa, jolloin taivutus tuli vasemmalle.
Ravissa ei enää taivuteltu, vaan Maiju katsoi jokaisen harjoitusravia, jota piti tehdä aina muutamia askeleita kerrallaan. Velillä on pieneksi hevoseksi aika karmeat askeleet, mutta sain kuitenkin jotenkuten pysyttyä kyydissä. Laukka sujui paljon paljon paremmin kuin syksyllä ja ihme kyllä ihan suhtkoht hyvässä muodossakin, vaikka mentiin oikeassa kierroksessa.
Sitten vaihdettiin suuntaa ja koko uralle, jossa tehtiin ensin voltteja käyntiä kooten. Asetuksen kanssa oltiin erityisen tarkkoja, samoin omien jalkojen. Sitten jätettiin voltilla saatu taivutus voimaan ja jatkettiin koko pitkä sivu sulkutaivutuksessa. Taivutus oli edelleen vasemalle. Veli teki nämä suorastaan hämmästyttävän hienosti, Maijukin kehui että tultiin kuin oppikirjasta. Veikkaan kyllä, että toiseen suuntaan olisi ollut huomattavasti vaikeampaa...
Lopuksi mentiin taas isolle pääty-ympyrälle. Paikkaa ei saanut vaihtaa, vaan jokaisen piti säädellä etäisyyttä edellä menevään oman hevosen tempoa vaihtamalla. Osalle tämä oli hirveän hankalaa, eikä itse tehtävästä, laukan lyhentämisestä, meinannut tulla mitään. Veli kyllä lyhensi ihan ok, vaikka muoto oli kaukana tavoitellusta.
Kaikenkaikkiaan tunnista ja koko keväästä jäi ihan kiva fiilis. Toisaalta oli sääli, että en saanut mennä Eetulla koko kurssia loppuun, mutta toisaalta oli kyllä kiva mennä vähän muillakin hevosilla. Erityisen kiva oli huomata, että ne muutkin hevoset kulkevat ainakin ajoittain oikein päin, eli ehkä sitä jotain on tässä kevään aikana opittu! Ensi viikolla alkaakin sitten kesän teematunnit, joilla minä opettelen oikeaa istuntaa taas viiden viikon verran.
Maiju - r. Veli
Ja taas kimo hevonen! Tällä kertaa varsin tuttu sellainen, vaikka Eetu oli taas levossa. Maiju oli valikoinut ratsukseni viime syksyn istuntateemakurssilta tutun Veli-arabin. Muut tuntilaiset tiesivät kertoa, että pieni ruuna oli kiikutellut lapsosia viime aikoina oikein urakalla. En osannut kuitenkaan yhtään jännittää, koska niistä viidestä Velillä menemästäni tunnistaä oli jäänyt ihan hyvä maku.
Suotta olisinkin jännittänyt, sillä Veli oli oikea herrasmies koko tunnin ajan. Alkukäynnissä se kulki jo ihan kauniisti, mutta ravissa etenkin oikeaan kierrokseen ruuna puri kiinni ihan valtavasti. Oikea käsi olikin koko tunnin ajan kovilla, kun koitin vaan sitkeästi pitää asetusta niin kauan, että saan jonkinlaisen reaktion aikaiseksi...
Alkuverkan jäljeenmentiin pääty-ympyrälle käynnissä. Siinä piti ensin suoristaa hevonen, sitten kääntää takaosa hieman ulos ja lopulta asettaa hevonen hieman ulos: vastataivutus. Tätä tehtiin oikeassa kierroksessa, jolloin taivutus tuli vasemmalle.
Ravissa ei enää taivuteltu, vaan Maiju katsoi jokaisen harjoitusravia, jota piti tehdä aina muutamia askeleita kerrallaan. Velillä on pieneksi hevoseksi aika karmeat askeleet, mutta sain kuitenkin jotenkuten pysyttyä kyydissä. Laukka sujui paljon paljon paremmin kuin syksyllä ja ihme kyllä ihan suhtkoht hyvässä muodossakin, vaikka mentiin oikeassa kierroksessa.
Sitten vaihdettiin suuntaa ja koko uralle, jossa tehtiin ensin voltteja käyntiä kooten. Asetuksen kanssa oltiin erityisen tarkkoja, samoin omien jalkojen. Sitten jätettiin voltilla saatu taivutus voimaan ja jatkettiin koko pitkä sivu sulkutaivutuksessa. Taivutus oli edelleen vasemalle. Veli teki nämä suorastaan hämmästyttävän hienosti, Maijukin kehui että tultiin kuin oppikirjasta. Veikkaan kyllä, että toiseen suuntaan olisi ollut huomattavasti vaikeampaa...
Lopuksi mentiin taas isolle pääty-ympyrälle. Paikkaa ei saanut vaihtaa, vaan jokaisen piti säädellä etäisyyttä edellä menevään oman hevosen tempoa vaihtamalla. Osalle tämä oli hirveän hankalaa, eikä itse tehtävästä, laukan lyhentämisestä, meinannut tulla mitään. Veli kyllä lyhensi ihan ok, vaikka muoto oli kaukana tavoitellusta.
Kaikenkaikkiaan tunnista ja koko keväästä jäi ihan kiva fiilis. Toisaalta oli sääli, että en saanut mennä Eetulla koko kurssia loppuun, mutta toisaalta oli kyllä kiva mennä vähän muillakin hevosilla. Erityisen kiva oli huomata, että ne muutkin hevoset kulkevat ainakin ajoittain oikein päin, eli ehkä sitä jotain on tässä kevään aikana opittu! Ensi viikolla alkaakin sitten kesän teematunnit, joilla minä opettelen oikeaa istuntaa taas viiden viikon verran.
maanantai 31. toukokuuta 2010
Vaihteeksi issikkamaastoilemassa
30.5.2010 Minzun talli
N.N - Valkyrija
Sattumusten kautta päädyin kahden tunnin islanninhevosvaellukselle Nurmijärvelle, seurana Mervi. Meidän ryhmässä oli kuusi ratsastajaa, joita kaksi hyvin kokemattomia. Niinpä vetäjän lisäksi mukaan lähti yksi avustaja maasta käsin, ja aina välillä nämä kaksi porukkaa meni eri reittejä. Näin kokeneemmat pääsivät laukkaamaan.
Hevosjaossa sain nuoren kimon tamman. Meillä oli hauskaa, kun sain taas valkoisen hevosen! Enkä tosiaan oikeastaan edes tykkää kimoista, kun ne ovat aina niin likaisen näköisiä...
Talli - tai "talli", koska se koostui erinäisitä parakeista, katoksista ja konteista - oli aika kurjan ja epäsiistin näköinen. Issikoita oli paljon, mutta ne olivat tosi hoikan oloisia. Odotukset eivät siis olleet korkealla, mutta maasto osoittautuikin ihan onnistuneeksi. Nuori säikky ja yleensä kuulemma reipas hevonen oli ilmeisesti niin väsynyt runstaista töistä, että me köpöteltiin kokeneiden porukan viimeisenä koko reissu ihan kaikessa rauhassa. Töltti löytyi, laukan kanssa oli vähän vaikeampaa. Maastot olivat yllättävän hyvät, paljon hiekkakuoppaa ja ihanaa pehmeää kangasmaastoa. Vetäjä ollut nuori nainen huomioi hyvin koko poppoon, eikä lopulta edes kastuttu kovin pahasti! Lisäksi oli kiva käydä heppailemassa kaverin kanssa taas pitkästä aikaa, ennakko- ja jälkipuinnit kun ovat yllättävän iso osa tätä harrastusta!
N.N - Valkyrija
Sattumusten kautta päädyin kahden tunnin islanninhevosvaellukselle Nurmijärvelle, seurana Mervi. Meidän ryhmässä oli kuusi ratsastajaa, joita kaksi hyvin kokemattomia. Niinpä vetäjän lisäksi mukaan lähti yksi avustaja maasta käsin, ja aina välillä nämä kaksi porukkaa meni eri reittejä. Näin kokeneemmat pääsivät laukkaamaan.
Hevosjaossa sain nuoren kimon tamman. Meillä oli hauskaa, kun sain taas valkoisen hevosen! Enkä tosiaan oikeastaan edes tykkää kimoista, kun ne ovat aina niin likaisen näköisiä...
Talli - tai "talli", koska se koostui erinäisitä parakeista, katoksista ja konteista - oli aika kurjan ja epäsiistin näköinen. Issikoita oli paljon, mutta ne olivat tosi hoikan oloisia. Odotukset eivät siis olleet korkealla, mutta maasto osoittautuikin ihan onnistuneeksi. Nuori säikky ja yleensä kuulemma reipas hevonen oli ilmeisesti niin väsynyt runstaista töistä, että me köpöteltiin kokeneiden porukan viimeisenä koko reissu ihan kaikessa rauhassa. Töltti löytyi, laukan kanssa oli vähän vaikeampaa. Maastot olivat yllättävän hyvät, paljon hiekkakuoppaa ja ihanaa pehmeää kangasmaastoa. Vetäjä ollut nuori nainen huomioi hyvin koko poppoon, eikä lopulta edes kastuttu kovin pahasti! Lisäksi oli kiva käydä heppailemassa kaverin kanssa taas pitkästä aikaa, ennakko- ja jälkipuinnit kun ovat yllättävän iso osa tätä harrastusta!
perjantai 28. toukokuuta 2010
Perusratsastusta rästillä
27.5.2010 Primus Talli
Sanna - t. Juuli
Jouduin perumaan koiran eläinlääkärin vuoksi yhden tunnin, jonka kävin ratsastamassa rästinä. Rästitunneilla ei ole ratsastajarajaa, joten listalla olikin sitten peräti 11 nimeä. Vähän vähemmän hieno homma, kun kuitenkin maksetaan kuuden hengen ryhmästä. No, minulle oli tällä kertaa laitettu kimo tamma Juuli. Ja vaikka tunnin pitäjäksi oli merkitty Pirita, ilmestyi maneesiin (kaatosade...) nuori Ypäjältä harjoittelemassa oleva nainen, kaimani Sanna. Maiju istui valvojan ominaisuudessa koko tunnin katsomossa.
Ennen kuin edes otettiin ohjia, piti jokaisen miettiä oma asentoaan hevosen selässä. Istunnan piti säilyä mahdollisimman muutumattomana, kun aloitettiin työskentely. Alkuveryttelyssä tehtiin pääty-ympyröitä, muutoin oli käytössä koko maneesi. Sanna oli laittanut ympyröiden merkiksi tötsiä, ja ainakin toisessa päädyssä oli pakko oikaista, jotta ei olisi tehnyt valtavaa kananmunanmallista rinkulaa... Laukat tehtiin molempiin suuntiin myös pääty-ympyröillä, ja väliin otettiin siirtymisiä raviin.
Välillä mentiin koko uraa ja pitkällä sivulla pätkiä pohkeenväistöä käynnissä. Juulilla tämä ei ollut vaikeaa, tosin se taivutti kaulaansa hyvin helposti liikaa. Sitten jätettiin pohkeenväistö pois ja mentiin ravissa koko uraa siten, että tehtiin päätyihin ympyrät ja keskellä pitkää sivua ensin käyntisiirtyminen ja lopulta vain ravin kokoaminen.
Juuli oli tosiaan aika perushevonen, ei ihmeempiä vau-elämyksiä mutta toisaalta ei pettymyksiäkään. Vasempaan kierrokseen se oli aika jäykkä, oikeaan toimi hyvin. Eetun ja Seponkin jälkeen pienen tamman laukka tuntui onnettomalta tökötykseltä, ja se olikin ylivoimaisesti vaikeinta Juulin kanssa. Ravissa isompia ongelmia ei ollut, ja sain jopa kommentin hyvistä jaloistani!
Sanna - t. Juuli
Jouduin perumaan koiran eläinlääkärin vuoksi yhden tunnin, jonka kävin ratsastamassa rästinä. Rästitunneilla ei ole ratsastajarajaa, joten listalla olikin sitten peräti 11 nimeä. Vähän vähemmän hieno homma, kun kuitenkin maksetaan kuuden hengen ryhmästä. No, minulle oli tällä kertaa laitettu kimo tamma Juuli. Ja vaikka tunnin pitäjäksi oli merkitty Pirita, ilmestyi maneesiin (kaatosade...) nuori Ypäjältä harjoittelemassa oleva nainen, kaimani Sanna. Maiju istui valvojan ominaisuudessa koko tunnin katsomossa.
Ennen kuin edes otettiin ohjia, piti jokaisen miettiä oma asentoaan hevosen selässä. Istunnan piti säilyä mahdollisimman muutumattomana, kun aloitettiin työskentely. Alkuveryttelyssä tehtiin pääty-ympyröitä, muutoin oli käytössä koko maneesi. Sanna oli laittanut ympyröiden merkiksi tötsiä, ja ainakin toisessa päädyssä oli pakko oikaista, jotta ei olisi tehnyt valtavaa kananmunanmallista rinkulaa... Laukat tehtiin molempiin suuntiin myös pääty-ympyröillä, ja väliin otettiin siirtymisiä raviin.
Välillä mentiin koko uraa ja pitkällä sivulla pätkiä pohkeenväistöä käynnissä. Juulilla tämä ei ollut vaikeaa, tosin se taivutti kaulaansa hyvin helposti liikaa. Sitten jätettiin pohkeenväistö pois ja mentiin ravissa koko uraa siten, että tehtiin päätyihin ympyrät ja keskellä pitkää sivua ensin käyntisiirtyminen ja lopulta vain ravin kokoaminen.
Juuli oli tosiaan aika perushevonen, ei ihmeempiä vau-elämyksiä mutta toisaalta ei pettymyksiäkään. Vasempaan kierrokseen se oli aika jäykkä, oikeaan toimi hyvin. Eetun ja Seponkin jälkeen pienen tamman laukka tuntui onnettomalta tökötykseltä, ja se olikin ylivoimaisesti vaikeinta Juulin kanssa. Ravissa isompia ongelmia ei ollut, ja sain jopa kommentin hyvistä jaloistani!
keskiviikko 19. toukokuuta 2010
Takaiskujen päivä
18.5.2010 Primus Talli
Maiju - r. Seppo
Takaiskujen päivä! Ensimmäinen tuli jo matkalla tallille: huomasin unohtaneeni turvaliivin kotiin. Kääk. Siihen on tottunut niin nopeasti, että jotain tuntuu heti puuttuvan, jos liivi ei ole päällä. Toinen löytyi hevoslistasta: ei Eetua! Minulle oli merkitty kimo ruuna Seppo, jota luonnehditaan reippaaksi ja herkäksi. Ihan minun tyylinen hevonen - tai sitten ei. Eetu ei ollut millään tunnilla, ja syykin selvisi kun kävin katsomassa sitä karsinassa: reikä polvessa. Kolmas takaisku tuli heti, kun menin harjaamaan Seppoa. Sen oikea etujalka oli punaisenaan verestä, jota vuoti vuohisnivelen kohdalla edessä olleesta haavasta. Eipä muuta kuin Seppo pesukarsinaan ja vartiksi kylmää vettä jalkaan. Haava ei ollut syvä, joten pääsin alkuperäisen suunnitelman mukaan tunnille.
Oltiin ensimmäistä kertaa ulkona, ja mikäs oli ollessa. Toukokuinen helle helli kenttää niin, että turvaliivin unohdaminen alkoi tuntua lopulta ihan hyvältä sattumalta.
Aluksi tehtiin vähän voltteja pitkiltä sivuilta sekä käynnissä että ravissa, ja sitten lisättiin käyntiavotaivutus. Melkein koko lopputunti mentiin isolla ympyrällä. Hevosia pyrittiin koko ajan ratsastamaan ulko-ohjalle siten, että vaikka välillä työnsi sisäkättä eteenpäin, hevonen jäi rennosti tuntumalle. Tätä tehtiin sekä avotaivutuksessa että ravissa ja laukassa. Suuntaa vaihdettiin ympyrä leikkaa -tiellä, joka osoittautui osalle tuntilaisista jäkyttävän vaikeaksi. Maiju oikein hermostui, kun ratsastajat opettelevat sulut ja laukanvaihdot, mutta eivät yksinkertaista ratsastusradan tietä! Niinpä sitäkin sitten mentiin useampaan kertaan, tarkasti kahden puolikkaan voltin ja suorituksen kautta.
Aluksi pelkäsin sinkoutuvani maatakiertävälle radalle Sepon kanssa, mutta ei se ollut lopulta laikaan paha. Oikeastaan oli ihan kiva mennä välillä hevosella, joka liikkui itse eteen, ja siksi Maiju oli sen minulle laittanutkin. Seppo on ollut aiemin paljon meidän tunnilla, ja sen on näyttänyt hirveän helposti jännittyvältä. Ilmeisesti ulkokentän hieman isompi ja ainakin avarampi tila vaikutti, koska ruuna oli todella mukava ja rento alusta loppuun asti. Se on muuten edellisessä elämässään ollut kenttähevonen: http://www.sukuposti.net/sukutietokanta.php?Numero=136294
Maiju - r. Seppo
Takaiskujen päivä! Ensimmäinen tuli jo matkalla tallille: huomasin unohtaneeni turvaliivin kotiin. Kääk. Siihen on tottunut niin nopeasti, että jotain tuntuu heti puuttuvan, jos liivi ei ole päällä. Toinen löytyi hevoslistasta: ei Eetua! Minulle oli merkitty kimo ruuna Seppo, jota luonnehditaan reippaaksi ja herkäksi. Ihan minun tyylinen hevonen - tai sitten ei. Eetu ei ollut millään tunnilla, ja syykin selvisi kun kävin katsomassa sitä karsinassa: reikä polvessa. Kolmas takaisku tuli heti, kun menin harjaamaan Seppoa. Sen oikea etujalka oli punaisenaan verestä, jota vuoti vuohisnivelen kohdalla edessä olleesta haavasta. Eipä muuta kuin Seppo pesukarsinaan ja vartiksi kylmää vettä jalkaan. Haava ei ollut syvä, joten pääsin alkuperäisen suunnitelman mukaan tunnille.
Oltiin ensimmäistä kertaa ulkona, ja mikäs oli ollessa. Toukokuinen helle helli kenttää niin, että turvaliivin unohdaminen alkoi tuntua lopulta ihan hyvältä sattumalta.
Aluksi tehtiin vähän voltteja pitkiltä sivuilta sekä käynnissä että ravissa, ja sitten lisättiin käyntiavotaivutus. Melkein koko lopputunti mentiin isolla ympyrällä. Hevosia pyrittiin koko ajan ratsastamaan ulko-ohjalle siten, että vaikka välillä työnsi sisäkättä eteenpäin, hevonen jäi rennosti tuntumalle. Tätä tehtiin sekä avotaivutuksessa että ravissa ja laukassa. Suuntaa vaihdettiin ympyrä leikkaa -tiellä, joka osoittautui osalle tuntilaisista jäkyttävän vaikeaksi. Maiju oikein hermostui, kun ratsastajat opettelevat sulut ja laukanvaihdot, mutta eivät yksinkertaista ratsastusradan tietä! Niinpä sitäkin sitten mentiin useampaan kertaan, tarkasti kahden puolikkaan voltin ja suorituksen kautta.
Aluksi pelkäsin sinkoutuvani maatakiertävälle radalle Sepon kanssa, mutta ei se ollut lopulta laikaan paha. Oikeastaan oli ihan kiva mennä välillä hevosella, joka liikkui itse eteen, ja siksi Maiju oli sen minulle laittanutkin. Seppo on ollut aiemin paljon meidän tunnilla, ja sen on näyttänyt hirveän helposti jännittyvältä. Ilmeisesti ulkokentän hieman isompi ja ainakin avarampi tila vaikutti, koska ruuna oli todella mukava ja rento alusta loppuun asti. Se on muuten edellisessä elämässään ollut kenttähevonen: http://www.sukuposti.net/sukutietokanta.php?Numero=136294
keskiviikko 5. toukokuuta 2010
Koordinaatio hukassa ja katastrofi lähellä
4.5.2010 Primus Talli
Maiju - r. Eetu
Eetuilu sen kun jatkuu. Jälleen kerran tuttu alkuveryttely pysähdyksineen. Ruuna liikkui suht hyvin ja kohtuullisessa muodossa, mutta mitään vau-fiilistä ei tullut. Parhaiten työskentely sujui pääty-ympyröillä, jossa oikein keskityttiin asettamaan ja taivuttamaan hevosta.
Varsinaisena tehtävänä oli tällä kerralla avotaivutus. Liike ei todellakaan kuulu suosikkeihini siksi, että koordinaatiokykyni ei vaan riitä selvien apujen antamiseen. Eetu on vielä todella herkkä kiemurtelemaan, joten taivutuksesta uhkasi tulla katastrofi. Onneksi en ollut ainoa, sillä monella muullakin käyntitaivutus meni helposti pohkeenväistöksi takajalkojen alkaessa polkea ristiin. Maiju joutui muuttamaan tehtävää siten, että pitkän sivun alkuun tehdyn yhden voltin sijasta voltteja tehtiinkin vähän sinne sun tänne, jotta hevosen asento saatiin korjattua oikeaksi. Välillä vaan pyörittiin kukin omalla voltilla, jotta hevoset saatiin taipumaan.
Oli kyllä taas todella vaikeaa, enkä ymmärrä, miksi niitä jalkoja ja käsiä on tässä varsin yksinkertaisessa liikkeessä niin julmetun hankala saada oikeisiin paikkoihin! Onneksi maneesissa on nyt hyvät peilit, joista pystyi itsekin katsomaan koska hevonen meni avotaivutusta ja koska väistöä.
Laukat tehtiin pääty-ympyröillä siten, että Maiju katsoi jokaisen siirtymiset sekä laukkaan että takaisin raviin erikseen. Noston piti olla terävä ja lähteä takaa eteen, siirtymisen pehmeä ja ravin jatkua reippaana ja eteenpäinpyrkivänä. Näistä Eetu suoriutui ihan hyvin. Oikeastaan tunnin laukkatyöskentely oli parasta laukkaa mitä Eetu on minun kanssani mennyt, paikoitellen se jopa hieman pyöristyi.
Vaikka kaikki tuntilaiset vähän takkusivat avotaivutuksessa, oli Maiju lopulta ihan tyytyväinen hevosten työskentelyyn. Itse en ole muutamaan tuntiin kokenut Eetun kanssa sellaista helppoutta, mitä silloin parin tunnin aikana meillä oli. Joudun edelleen käyttämään mielestäni liikaa raippaa muistutteluun, mikä ei ole mukavaa ratsastajasta, hevosesta eikä varmaan kenestäkään, joka tuntia seuraa. Ilman muistuttelua en kuitenkaan saa hevosta pyrkimään tasaisesti eteen. Mutta harjoittelu varmaankin jatkuu, tosin vasta kahden viikon päästä seuraavan kerran.
Maiju - r. Eetu
Eetuilu sen kun jatkuu. Jälleen kerran tuttu alkuveryttely pysähdyksineen. Ruuna liikkui suht hyvin ja kohtuullisessa muodossa, mutta mitään vau-fiilistä ei tullut. Parhaiten työskentely sujui pääty-ympyröillä, jossa oikein keskityttiin asettamaan ja taivuttamaan hevosta.
Varsinaisena tehtävänä oli tällä kerralla avotaivutus. Liike ei todellakaan kuulu suosikkeihini siksi, että koordinaatiokykyni ei vaan riitä selvien apujen antamiseen. Eetu on vielä todella herkkä kiemurtelemaan, joten taivutuksesta uhkasi tulla katastrofi. Onneksi en ollut ainoa, sillä monella muullakin käyntitaivutus meni helposti pohkeenväistöksi takajalkojen alkaessa polkea ristiin. Maiju joutui muuttamaan tehtävää siten, että pitkän sivun alkuun tehdyn yhden voltin sijasta voltteja tehtiinkin vähän sinne sun tänne, jotta hevosen asento saatiin korjattua oikeaksi. Välillä vaan pyörittiin kukin omalla voltilla, jotta hevoset saatiin taipumaan.
Oli kyllä taas todella vaikeaa, enkä ymmärrä, miksi niitä jalkoja ja käsiä on tässä varsin yksinkertaisessa liikkeessä niin julmetun hankala saada oikeisiin paikkoihin! Onneksi maneesissa on nyt hyvät peilit, joista pystyi itsekin katsomaan koska hevonen meni avotaivutusta ja koska väistöä.
Laukat tehtiin pääty-ympyröillä siten, että Maiju katsoi jokaisen siirtymiset sekä laukkaan että takaisin raviin erikseen. Noston piti olla terävä ja lähteä takaa eteen, siirtymisen pehmeä ja ravin jatkua reippaana ja eteenpäinpyrkivänä. Näistä Eetu suoriutui ihan hyvin. Oikeastaan tunnin laukkatyöskentely oli parasta laukkaa mitä Eetu on minun kanssani mennyt, paikoitellen se jopa hieman pyöristyi.
Vaikka kaikki tuntilaiset vähän takkusivat avotaivutuksessa, oli Maiju lopulta ihan tyytyväinen hevosten työskentelyyn. Itse en ole muutamaan tuntiin kokenut Eetun kanssa sellaista helppoutta, mitä silloin parin tunnin aikana meillä oli. Joudun edelleen käyttämään mielestäni liikaa raippaa muistutteluun, mikä ei ole mukavaa ratsastajasta, hevosesta eikä varmaan kenestäkään, joka tuntia seuraa. Ilman muistuttelua en kuitenkaan saa hevosta pyrkimään tasaisesti eteen. Mutta harjoittelu varmaankin jatkuu, tosin vasta kahden viikon päästä seuraavan kerran.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)