13.4.2010 Primus Talli
Maiju - r. Eetu
Tällä kerralla ei harmittanut yhtään, vaikka listassa luki taas Eetu. Päin vastoin oli ihan mielenkiintoista päästä kokeilemaan, oliko edellisen viikon naksahdus vain tilapäinen vai löytyisikö yhteinen sävel uudestaan. Ja löytyihän se!
Aluksi tein taas vapaassa verryttelyssä paljon pysähdyksiä ja Maijukin käski vaatimaan hevosilta nopean reagoinnin joko pieneen apuun tai pienen apuun ja napakkaan raippaan. Aika usein hevoset kuulemma valitsevat pelkän pienen avun. Käynnissä vielä hieman tahmasi, mutta ravissa jatkettiin Eetun kanssa siitä mihin viimeksi jäätiin. Se oli tosi mukavan tuntuinen, kun käsissä oli tasainen tyytyväinen tuntuma ja hevonen liikkui itsestään reippaasti. Tällä kerralla alkulaukka tehtiin myös vapaasti nostoina, ja siinä keskityin oikeastaan vain saamaan Eetun laukkaamaan kunnolla koko kropallaan.
Päivän tehtävänä oli pohkeenväistö käynnissä. Taas testattiin sitä, oliko hevonen kunnolla ohjan ja pohkeen välissä kuunnellen kaikkia apuja. Pitkälle sivulle ratsastettaessa tehtiin huolellinen kulma, josta väistettiin n. viisi metriä uran sisäpuolelle. Maiju oli todella tarkka siitä, että etuosa aloitti väistön ja korosti, että ainoa liike jossa mennään takaosa edellä, on peruutus. Enpä ollut tullut tuotakaan ajatelleeksi!
Yllättävän monella tuntilaisista oli vaikeuksia saada etuosa irtoamaan uralta ennen takaosaa. Ja ihan ensin lähes kaikki koittivat tehdä väistöä uraa pitkin takaosa uran sisäpuolella - ihme kyllä minä ymmärsin heti mitä oikein piti tehdä! Eikä se Eetulla kovin vaikeaa ollutkaan, sillä se väisti yllättävän vaivattomasti. Pystyin keskittymään siihen, että etuosa pysyi edellä ja että väistön jälkeen hevonen oli todella suora. Hoksasin myös Maijun huomauttaessa asiasta, että toisen pohkeen väistättäessä toinen pohje huolehtii eteenpäinmenosta, jolloin liike ei mene pelkästään sivulle. Hämmästyttävä ahaa-ilmiö!
Sitten ryhdyttiin väistämään takaisin uralle. Tämä tosin vaati Maijulta hieman hermostumista, kun monen väistö meni niin pitkäksi ja hevonen kiemurteli miten sattui, ettei toista väistöä olisi enää ehtinyt tehdä. Eetulla ei ollut vaikeuksia toisenkaan suunnan kanssa, kun vaihdoin raipan muistutukseksi toiseen käteen.
Ravissa ei tehty väistöjä vaan pitkien sivujen keskelle askeleen lyhennys. Tempo piti olla koko ajan sama eikä tahti saanut muuttua, mutta askeleen piti lyhentyä ja ravin olla tarmokasta muutaman metrin ajan. Eetulle tehtävä oli yllättävänkin helppo, ja se säilyi suurimman osan ajasta hyvässä muodossakin. Olisiko se alkanut hieman väsyä, kun hetkittäin se tuli taas tyhjäksi edestä ja alkoi hidastua. Heti, kun sen sai taas hieman reippaammaksi, palautui muotokin rennoksi. Maiju tykkäsi erityisesti siitä, kun Eetu tuli "ihanan suorana" pitkät sivut.
Lopuksi vielä hieman venytettiin hevosia pääty-ympyröillä ravissa ja laukassa. Oli siis varsin tehokas tunti! Maiju kehui, että Eetu vaan parani edellisestä kerrasta. Hän tuntui tyytyväiseltä suoritukseemme, kun minäkään en onnistunut sählimään noiden teiden ratsastuksessa, ihme ja kumma. Oma olo oli tosi väsynyt mutta hurjan tyytyväinen tunnin jälkeen. Nämä ovat niitä hetkiä, jolloin ratsastusharrastus on todella palkitsevaa! Kun se pudotus (joko kuvainnollisesti tai sitten ihan kirjaimellisesti) kuitenkin tulee ennemmin tai myöhemmin, yleensä ennemmin...
keskiviikko 14. huhtikuuta 2010
keskiviikko 7. huhtikuuta 2010
Hups!
6.4.2010 Primus Talli
Maiju - r. Eetu
Olin ihan varma, että kolme tuntia Eetulla riitti ja saan nyt jonkun uuden ratsun. Mutta mitä vielä, Eetuhan siellä listassa oli. Sanoin jo muillekin tuntilaisille, että ehkäpä ensi kerralla voisin mennä jo jollain muulla, kun kiinnostavia hevosia on niin paljon. Mutta kuinkas sitten kävikään...
Eetusta löytyi ihan uusia ulottuvaisuuksia jo alkuverryttelyssä. En oikein tiedä mikä meillä naksahti, mutta sain sen siirtymisten avulla liikkumaan reippaasti paljon aiempaa helpommin. Ulko-ohja pysyi pääty-ympyröissä kädessä, ja hups vaan, yhtäkkiä Eetu ravasi kauniissa rennossa muodossa isoa letkeää ravia. Tuntui muuten tosi hyvältä selkään!
Tutulla kaavalla tehdyn verryttelyn (ravi ensin vapaasti, sitten pääty-ympyrällä sekä ravia että laukkaa) jälkeen aloitimme työskentelyn käynnissä. Jokaisessa nurkassa oli selvästi uran sisäpuolella tötsä, jonka kohdalla kulmassa piti hevosta kääntää takaosakäännösmäisesti. Ensin mentiin ihan suoralla hevosella, sitten lisättiin asetus ja alettiin pikku hiljaa vaatia takaosalta tiukempaa polkemista ja etuosalta enemmän väistöä. Eetun kanssa piti aloittaa tosi rauhassa, koska muutoin se vaan venkoili kulmissa. Mutta kulma kulmalta se vetristyi, alkoi luottaa ratsastajaan ja teki lopulta ihan kelvollisia puolikkaita takaosakäännöksiä.
Ravityöskentelyssä alun hyvä fiilis jatkui, ja selviydyimme tarkasti lähinnä pohkeiden avulla huolellisesti ratsastetuista kulmista ilman suurempia ongelmia. Maiju katsoi tosi tarkkaan, että kukaan ei jäänyt roikkumaan sisäohjaan, mutta vaati silti hevosilta asetuksen ilman kaulan taipumista ja lavan pullahtamista ulos. Samaa tehtiin myös laukassa muutaman kierroksen ajan, mikä olikin Eetulle selvästi vaikeampaa kuin käynnissä ja ravissa.
Jo laukassa ja etenkin loppuravissa alkoi tuntia siltä, että Eetu on jo tosi väsynyt. Kun vähänkin hellitti, se tarjosi heti käyntiä. Sain sen kuitenkin helposti rennoksi.
Tapani mukaan tulin alas loppukäynnin ajaksi, jolloin saatiin molemmat vähän venytellä. Maneesista poistuessamme Primuksen keulakuva ja yksi opettajista, Kikka Suomio, huikkasi katsomosta, että Eetu kulki hyvännäköisesti. Vähänkö olin tohkeissani! Kehut lämmittivät mieltä, ja tuli sellainen tunne, että ehkä sitä vielä joskus oppii ratsastamaan. Tuli myös todistettua, että on hyödyllistä mennä samalla hevosella muutaman kerran peräkkäin. Saa nähdä, vieläkö ensi viikolla Eetu-putki jatkuu, vai aloitetaanko työskentely alusta jonkun toisen ratsun kanssa.
Eetusta löytyi muuten sen maahantuoneen Messilän sivuilta muutama kuva, on näköjään rodultaan oldenburg: http://www.messilantalli.fi/index.php?id=632
Maiju - r. Eetu
Olin ihan varma, että kolme tuntia Eetulla riitti ja saan nyt jonkun uuden ratsun. Mutta mitä vielä, Eetuhan siellä listassa oli. Sanoin jo muillekin tuntilaisille, että ehkäpä ensi kerralla voisin mennä jo jollain muulla, kun kiinnostavia hevosia on niin paljon. Mutta kuinkas sitten kävikään...
Eetusta löytyi ihan uusia ulottuvaisuuksia jo alkuverryttelyssä. En oikein tiedä mikä meillä naksahti, mutta sain sen siirtymisten avulla liikkumaan reippaasti paljon aiempaa helpommin. Ulko-ohja pysyi pääty-ympyröissä kädessä, ja hups vaan, yhtäkkiä Eetu ravasi kauniissa rennossa muodossa isoa letkeää ravia. Tuntui muuten tosi hyvältä selkään!
Tutulla kaavalla tehdyn verryttelyn (ravi ensin vapaasti, sitten pääty-ympyrällä sekä ravia että laukkaa) jälkeen aloitimme työskentelyn käynnissä. Jokaisessa nurkassa oli selvästi uran sisäpuolella tötsä, jonka kohdalla kulmassa piti hevosta kääntää takaosakäännösmäisesti. Ensin mentiin ihan suoralla hevosella, sitten lisättiin asetus ja alettiin pikku hiljaa vaatia takaosalta tiukempaa polkemista ja etuosalta enemmän väistöä. Eetun kanssa piti aloittaa tosi rauhassa, koska muutoin se vaan venkoili kulmissa. Mutta kulma kulmalta se vetristyi, alkoi luottaa ratsastajaan ja teki lopulta ihan kelvollisia puolikkaita takaosakäännöksiä.
Ravityöskentelyssä alun hyvä fiilis jatkui, ja selviydyimme tarkasti lähinnä pohkeiden avulla huolellisesti ratsastetuista kulmista ilman suurempia ongelmia. Maiju katsoi tosi tarkkaan, että kukaan ei jäänyt roikkumaan sisäohjaan, mutta vaati silti hevosilta asetuksen ilman kaulan taipumista ja lavan pullahtamista ulos. Samaa tehtiin myös laukassa muutaman kierroksen ajan, mikä olikin Eetulle selvästi vaikeampaa kuin käynnissä ja ravissa.
Jo laukassa ja etenkin loppuravissa alkoi tuntia siltä, että Eetu on jo tosi väsynyt. Kun vähänkin hellitti, se tarjosi heti käyntiä. Sain sen kuitenkin helposti rennoksi.
Tapani mukaan tulin alas loppukäynnin ajaksi, jolloin saatiin molemmat vähän venytellä. Maneesista poistuessamme Primuksen keulakuva ja yksi opettajista, Kikka Suomio, huikkasi katsomosta, että Eetu kulki hyvännäköisesti. Vähänkö olin tohkeissani! Kehut lämmittivät mieltä, ja tuli sellainen tunne, että ehkä sitä vielä joskus oppii ratsastamaan. Tuli myös todistettua, että on hyödyllistä mennä samalla hevosella muutaman kerran peräkkäin. Saa nähdä, vieläkö ensi viikolla Eetu-putki jatkuu, vai aloitetaanko työskentely alusta jonkun toisen ratsun kanssa.
Eetusta löytyi muuten sen maahantuoneen Messilän sivuilta muutama kuva, on näköjään rodultaan oldenburg: http://www.messilantalli.fi/index.php?id=632
lauantai 3. huhtikuuta 2010
Kotoisa fiilis
2.4.2010 Kaupin Ratsastuskoulu
Karo - t. Areena
Pitkäperjantaina pääsin pitkästä aikaa Hannen kanssa tunnille tuttuun Tavelaan. Ratsuksi sain voikon Reenan, joka on Kaupin uusimpia tuntiratsuja. 8-vuotias tamma oli jokin aika sitten palannut kuukauden sairaslomalta, ja Karo varoittelikin sen säpsystä luonteensa.
Reena osoittautui kuitenkin aika rehdiksi nuoreksi ratsuksi, eikä temppuillut missään vaiheessa. Tunnin teemana oli helpolta kuulostava aihe: keskiympyrä. Sitä ratsastettiin neljän puomin yli jokaisessa askellajissa, laukassa yksitellen myös siten, että ensin kierrettiin pienempi ympyrä puomien yli ja sitten heti perään isompi puomien ulkopuolelta.
Käynnissä Reena toimi oikein mukavasti, ja sain sen tasaiselle ympyrälle ilman suurempia ongelmia. Ravissa melkein kaikilla oli sama ongelma: hevoset tuppasivat puomien päällä suoristumaan ja änkeämään ulos. Pikku hiljaa tehtävä onnistui myös ravissa. Laukassa puomien ylityksistä tuli Reenalle iso ohjelmanumero, joten keskityin vaan ohjaamaan sen puomien yli. Ilman puomeja laukka onnistui paremmin.
Lopputunnista Reena alkoi selvästi vähän väsyä, eikä oikein jaksanut enää kulkea oikein päin. Mutta kaikenkaikkiaan tunti ei ollut kokonaisuutena ollenkaan hassumpi. Ja onhan Tavela fiilikseltään tosi kotoisa talli, kun siellä on tullut yli parikymmentä vuotta pyörittyä. Mutta valitettavasti on tunnustettava, että kyllä ratsastuskoulutoiminnassakin näköjään pätee se vanha sanonta; rahalla saa ja hevosella pääsee, kun vertaa Tavelaa ja Primusta.
Karo - t. Areena
Pitkäperjantaina pääsin pitkästä aikaa Hannen kanssa tunnille tuttuun Tavelaan. Ratsuksi sain voikon Reenan, joka on Kaupin uusimpia tuntiratsuja. 8-vuotias tamma oli jokin aika sitten palannut kuukauden sairaslomalta, ja Karo varoittelikin sen säpsystä luonteensa.
Reena osoittautui kuitenkin aika rehdiksi nuoreksi ratsuksi, eikä temppuillut missään vaiheessa. Tunnin teemana oli helpolta kuulostava aihe: keskiympyrä. Sitä ratsastettiin neljän puomin yli jokaisessa askellajissa, laukassa yksitellen myös siten, että ensin kierrettiin pienempi ympyrä puomien yli ja sitten heti perään isompi puomien ulkopuolelta.
Käynnissä Reena toimi oikein mukavasti, ja sain sen tasaiselle ympyrälle ilman suurempia ongelmia. Ravissa melkein kaikilla oli sama ongelma: hevoset tuppasivat puomien päällä suoristumaan ja änkeämään ulos. Pikku hiljaa tehtävä onnistui myös ravissa. Laukassa puomien ylityksistä tuli Reenalle iso ohjelmanumero, joten keskityin vaan ohjaamaan sen puomien yli. Ilman puomeja laukka onnistui paremmin.
Lopputunnista Reena alkoi selvästi vähän väsyä, eikä oikein jaksanut enää kulkea oikein päin. Mutta kaikenkaikkiaan tunti ei ollut kokonaisuutena ollenkaan hassumpi. Ja onhan Tavela fiilikseltään tosi kotoisa talli, kun siellä on tullut yli parikymmentä vuotta pyörittyä. Mutta valitettavasti on tunnustettava, että kyllä ratsastuskoulutoiminnassakin näköjään pätee se vanha sanonta; rahalla saa ja hevosella pääsee, kun vertaa Tavelaa ja Primusta.
keskiviikko 31. maaliskuuta 2010
Silmienpyörittelyä
30.3.2010 Primus Talli
Maiju - r. Eetu
Marelle-ilmiö toistui jälleen, tosin tällä kertaa se positiivisempi ilmiö. Jatkoin siis kolmannenkin tunnin Eetulla, ja nyt palaset alkoivat loksahdella hieman paremmin paikoilleen.
Alkuverkassa tehtiin taas pysähdyksiä, ja nyt tein niitä todella paljon, siis muutaman käyntiaskeleen välein. Tämä alkoi selvästi herättää Eetua. Ravissa ja pääty-ympyrällä tehdyssä laukassa en keskittynyt mihinkään muuhun kuin siihen, että liikutaan reippaasti eteenpäin.
Koska viime kerralla emme oikeeen saaneet hevosia sinne minne piti, jatkettiin tänään vähän samalla teemalla. Kaikki käynnit pitkin ohjin tehtiin uran sisäpuolella, ja alkuravissakin toinen pitkä sivu piti tulla uran sisäpuolella.
Itse tehtävänä oli tällä viikolla loiva kiemuraura pitkillä sivuilla. Se tehtiin ensin käynnissä ja sitten ravissa huolehtien asetuksesta ja taivutuksesta ja tarkasta tiestä. Lopulta kiemurauran keskelle tehtiin voltti ulos. Maiju vaati jokaiselta tarkan asetuksen, ja tämä tehtävä sopi Eetulle todella hyvin - Maijun palautteen mukaan Eetu oli "super" volteilla.
Päivän ongelma ei ollutkaan eteenpäinpyrkimyksessä vaan siinä, että Eetu alko yhtäkkiä tuijotella katsomoon. Katsomo on maneesin toisella pitkällä sivulla, ja siellä oli meidän tuntimme aikana parikin koiraa ja muutama ihminen. Toinen koirista oli kaiteen takana niin, että se oli oikein sopiva kohde silmienpyörittelylle.
Kiemurauran voltin Eetu vielä teki pienen taistelun jälkeen, mutta sen jälkeiseen kulmaan en meinannut saada hevosta en sitten millään. Tässä taistelussa oli puolensakin, koska vauhti ainakin kiihtyi! Lisäksi tunnilla ollut Veli aiheutti aina silloin tällöin pientä säntäilyä, johon Eetukin vaihtelevasti osallistui.
Koska kiemurauralla oli herätelty ulkopohjetta, tehtiin lopuksi vastalaukannostoja toisen kiemurauran sijasta. Pitkälle sivulle ratsastettiin uran sisäpuolella ja nostettiin vastalaukka. Enne kulmaa tehtiin siirtyminen raviin. Ensimmäisellä kerralla Eetu teki tämän kuin tyhjää vaan ja teki Maijun mukaan oikein hyvän ravisiirtymisen. Mutta sitten ratsastajan ote jotenkin herpaantui, eikä vastalaukka meinannut nousta millään. Maijun mukaan valmistelin noston hyvin, mutta nostovaiheessa Eetu pääsi heittämään takaosaansa ulos, jolloin se nostikin myötälaukan. Lopulta tein noston kiemurauralta.
Kaikenkaikkiaan Eetun ja minun yhteistyö sujui nyt selvästi paremmin kuin kahdella aikaisemmalla kerralla. Olin tunnin jälkeen aivan järkyttävän hikinen ja väsynyt - ilman muuta paras Maijun pitämä tunti!
Maiju - r. Eetu
Marelle-ilmiö toistui jälleen, tosin tällä kertaa se positiivisempi ilmiö. Jatkoin siis kolmannenkin tunnin Eetulla, ja nyt palaset alkoivat loksahdella hieman paremmin paikoilleen.
Alkuverkassa tehtiin taas pysähdyksiä, ja nyt tein niitä todella paljon, siis muutaman käyntiaskeleen välein. Tämä alkoi selvästi herättää Eetua. Ravissa ja pääty-ympyrällä tehdyssä laukassa en keskittynyt mihinkään muuhun kuin siihen, että liikutaan reippaasti eteenpäin.
Koska viime kerralla emme oikeeen saaneet hevosia sinne minne piti, jatkettiin tänään vähän samalla teemalla. Kaikki käynnit pitkin ohjin tehtiin uran sisäpuolella, ja alkuravissakin toinen pitkä sivu piti tulla uran sisäpuolella.
Itse tehtävänä oli tällä viikolla loiva kiemuraura pitkillä sivuilla. Se tehtiin ensin käynnissä ja sitten ravissa huolehtien asetuksesta ja taivutuksesta ja tarkasta tiestä. Lopulta kiemurauran keskelle tehtiin voltti ulos. Maiju vaati jokaiselta tarkan asetuksen, ja tämä tehtävä sopi Eetulle todella hyvin - Maijun palautteen mukaan Eetu oli "super" volteilla.
Päivän ongelma ei ollutkaan eteenpäinpyrkimyksessä vaan siinä, että Eetu alko yhtäkkiä tuijotella katsomoon. Katsomo on maneesin toisella pitkällä sivulla, ja siellä oli meidän tuntimme aikana parikin koiraa ja muutama ihminen. Toinen koirista oli kaiteen takana niin, että se oli oikein sopiva kohde silmienpyörittelylle.
Kiemurauran voltin Eetu vielä teki pienen taistelun jälkeen, mutta sen jälkeiseen kulmaan en meinannut saada hevosta en sitten millään. Tässä taistelussa oli puolensakin, koska vauhti ainakin kiihtyi! Lisäksi tunnilla ollut Veli aiheutti aina silloin tällöin pientä säntäilyä, johon Eetukin vaihtelevasti osallistui.
Koska kiemurauralla oli herätelty ulkopohjetta, tehtiin lopuksi vastalaukannostoja toisen kiemurauran sijasta. Pitkälle sivulle ratsastettiin uran sisäpuolella ja nostettiin vastalaukka. Enne kulmaa tehtiin siirtyminen raviin. Ensimmäisellä kerralla Eetu teki tämän kuin tyhjää vaan ja teki Maijun mukaan oikein hyvän ravisiirtymisen. Mutta sitten ratsastajan ote jotenkin herpaantui, eikä vastalaukka meinannut nousta millään. Maijun mukaan valmistelin noston hyvin, mutta nostovaiheessa Eetu pääsi heittämään takaosaansa ulos, jolloin se nostikin myötälaukan. Lopulta tein noston kiemurauralta.
Kaikenkaikkiaan Eetun ja minun yhteistyö sujui nyt selvästi paremmin kuin kahdella aikaisemmalla kerralla. Olin tunnin jälkeen aivan järkyttävän hikinen ja väsynyt - ilman muuta paras Maijun pitämä tunti!
keskiviikko 24. maaliskuuta 2010
Ohjauksessa toivomisen varaa
23.3.2010 Primus Talli
Maiju - r. Eetu
Niinhän siinä sitten kävi, että Ligeron sijasta alkoi Eetu-putki. Ajattelin heti tunnin alusta näyttää ruunalle selvät sävelet eteenpäinpyrkimyksen suhteen, mutta sitten iski Marelle-ilmiö: ei vaan mennyt perille, ei sitten millään.
Alkuverryttelyssä tehtiin itsenäisesti siirtymisiä, ja siinä Eetu reagoikin nopeasti ja ravasi reippaasti. Välillä oltiin taas omilla volteillamme, joilla taivutettiin ja asetettiin hevosta. Laukat tehtiin tuttuun tapaan vain toiseen suuntaan ja pääty-ympyrällä. Meillä oli vähän vaikeuksia mahtua mukaan, koska ponimaisesta ulkonäöstään huolimatta kirjava Eetu on aika suuri ja isoaskelinen hevonen.
Tunnin teemana oli suoraan ratsastaminen. Ensin tultiin käyntiä toinen pitkä sivu selvästi uran sisäpuolella maneesin katosta roikkuvan lamppurivin kohdalla. Keskellä sivua oli merkki, jonka kohdalla tehtiin voltti. Eetu tekin tämän hyvin, pysyi muistutuksen jälkeen linjalla eikä valunut uralle. Sitten voltin jälkeen jäätiin sulkutaivutukseen, edelleen linja uran sisäpuolella pitäen. Eetu oli tosi herkällä ja poikitti koko ajan liikaa. Näin se ei kunnolla taipunut vaan ennemminkin väisti. Kerran onnistui kuitenkin ihan kelvollisesti poikituksen ollessa niin pieni, että sitä hädin tuskin huomasi.
Ravissa tehtiin ensin sama ravivoltti kuin käynnissäkin, mutta sitten voltti jätettiin pois ja nostettiin merkin kohdalta suoralla hevosella laukka. Eetu alkoi ennakoimaan nostoa ja venkoili ihan urakalla niin, että jouduin kerran kääntämään sen kesken tehtävän pois. Se myös nosti helposti väärän laukan, kun linjalla pitäessäni asetin sen vahingossa ulos. Saatiin kuitenkin ihan onnistuneita toistojakin aikaiseksi.
Tunnin päätteeksi Maiju sanoi olevansa hieman pettynyt siihen, miten huonosti saimme hevosen menemään sinne minne piti. Monen ratsu teki liikkeet ihan oikein, mutta ohjauksessa oli toivomisenvaraa. Eetu oli mielestäni hieman parempi kuin edellisellä tunnilla, mutta edelleen se olisi helpompi, jos eteenpäinpyrkimystä olisi enemmän. Itselle tuli tunnin jälkeen vähän sellainen taantunut olo, että onko tässä koskaan edes mitään osannutkaan...
Eetu muuten jäi tunnille, ja toinen opettaja, Ellu, kehottikin ratsastajaa keskittymään vain siihen, että hevonen liikkuu ja menee suoraan. Katselin tuntia hetken, ja eikä se nyt niin kovin eri tavalla mennyt. Päin vastoin, silmään pisti ratsastajan tapa veivata hevosen päätä isoin edestakaisin liikkein puolelta toiselle. Tästä hän sai kyllä useita huomautuksiakin.
Maiju - r. Eetu
Niinhän siinä sitten kävi, että Ligeron sijasta alkoi Eetu-putki. Ajattelin heti tunnin alusta näyttää ruunalle selvät sävelet eteenpäinpyrkimyksen suhteen, mutta sitten iski Marelle-ilmiö: ei vaan mennyt perille, ei sitten millään.
Alkuverryttelyssä tehtiin itsenäisesti siirtymisiä, ja siinä Eetu reagoikin nopeasti ja ravasi reippaasti. Välillä oltiin taas omilla volteillamme, joilla taivutettiin ja asetettiin hevosta. Laukat tehtiin tuttuun tapaan vain toiseen suuntaan ja pääty-ympyrällä. Meillä oli vähän vaikeuksia mahtua mukaan, koska ponimaisesta ulkonäöstään huolimatta kirjava Eetu on aika suuri ja isoaskelinen hevonen.
Tunnin teemana oli suoraan ratsastaminen. Ensin tultiin käyntiä toinen pitkä sivu selvästi uran sisäpuolella maneesin katosta roikkuvan lamppurivin kohdalla. Keskellä sivua oli merkki, jonka kohdalla tehtiin voltti. Eetu tekin tämän hyvin, pysyi muistutuksen jälkeen linjalla eikä valunut uralle. Sitten voltin jälkeen jäätiin sulkutaivutukseen, edelleen linja uran sisäpuolella pitäen. Eetu oli tosi herkällä ja poikitti koko ajan liikaa. Näin se ei kunnolla taipunut vaan ennemminkin väisti. Kerran onnistui kuitenkin ihan kelvollisesti poikituksen ollessa niin pieni, että sitä hädin tuskin huomasi.
Ravissa tehtiin ensin sama ravivoltti kuin käynnissäkin, mutta sitten voltti jätettiin pois ja nostettiin merkin kohdalta suoralla hevosella laukka. Eetu alkoi ennakoimaan nostoa ja venkoili ihan urakalla niin, että jouduin kerran kääntämään sen kesken tehtävän pois. Se myös nosti helposti väärän laukan, kun linjalla pitäessäni asetin sen vahingossa ulos. Saatiin kuitenkin ihan onnistuneita toistojakin aikaiseksi.
Tunnin päätteeksi Maiju sanoi olevansa hieman pettynyt siihen, miten huonosti saimme hevosen menemään sinne minne piti. Monen ratsu teki liikkeet ihan oikein, mutta ohjauksessa oli toivomisenvaraa. Eetu oli mielestäni hieman parempi kuin edellisellä tunnilla, mutta edelleen se olisi helpompi, jos eteenpäinpyrkimystä olisi enemmän. Itselle tuli tunnin jälkeen vähän sellainen taantunut olo, että onko tässä koskaan edes mitään osannutkaan...
Eetu muuten jäi tunnille, ja toinen opettaja, Ellu, kehottikin ratsastajaa keskittymään vain siihen, että hevonen liikkuu ja menee suoraan. Katselin tuntia hetken, ja eikä se nyt niin kovin eri tavalla mennyt. Päin vastoin, silmään pisti ratsastajan tapa veivata hevosen päätä isoin edestakaisin liikkein puolelta toiselle. Tästä hän sai kyllä useita huomautuksiakin.
keskiviikko 17. maaliskuuta 2010
Ihan ok
16.3.2010 Primus Talli
Maiju - r. Eetu
Hevoslistaa lukiessani pääsi pari ärräpäätä: Ligero oli vedetty kohdaltani yli ja käsin kirjoitettu viereen Eetu. Kyllä kiukutti! Peruutuksia oli niin paljon, että hevosten kuormaa oli jouduttu tasaamaan, ja se oli tehty tietenkin juuri minun kohdallani. Pah.
Eetu on vasta kuusivuotias lehmänkirjava ruuna. Se tuli yhdessä toisen uuden hevosen ja uuden ponin kanssa muutama viikko sitten tallille, mutta on jo tehnyt säännöllisesti töitä.
Tunnin teemana oli saada hevoset reagoimaan pieniin apuihin räväkästi. Herkistely aloitettiin tekemällä pysähtymisiä käynnistä ja sitten käyntiinsiirtymisiä ravista. Jos hevonen ei siirtynyt nopeampaan askellajiin pienellä avulla, piti heti muistuttaa raipalla. Maijun mukaan tehtiin sopimus hevosen kanssa, että ei jäädä pohkeilla jumputtamaan vaan tähdätään kevyisiin apuihin. Alkulaukka tehtiin muutamien tehokkaiden nostojen jälkeen pääty-ympyrällä, jossa pyrittiin pitkään rentoon reippaaseen askeleeseen.
Hevosten herkkyyttä testattiin volteilla. Jokainen ratsukko sai oman volttinsa, jossa hevosta ratsastettiin välillä asettuneena sisään, välillä asettuneena ulos ja välillä mentiin täysin suoralla hevosella. Pohjeavuin piti varmistaa, että hevonen ei työnnä missään vaiheessa lapaa ulos, vaan kulkee koko ajan ympyrän kaarella. Aina muutaman voltin välein mentiin muutama kierros uralla siten, että pitkät sivut tultiin avotaivutuksessa. Eetulla voltit sujuivat kelvollisesti. Se oli hieman tahmea, minkä vuoksi jäi ajoittain edestä tyhjäksi. Kun eteenpänpyrkimys oli kohdallaan, se kulki suht oikeinpäin. Avot onnistuivat mielestäni aika hyvin. Vaikka missään kunnon muodossa Eetu ei ollutkaan, se kuitenkin taipui ja pysyi linjalla.
Voltti laukassa olikin sitten jo vaikeampi. Eetulle nostot ovat vielä vähän hankalia ja laukka raakaa, joten voltti suureni väkisin. Lisäksi muutos Ligeron leveästä selästä Eetun silakkamaiseen olemukseen tuotti ajoittain hankaluuksia ratsastajalle. Eetu oli ihan ok ratsu, mutta kontrasti edelliseen kahteen tuntiin oli vaan liian suuri...
Koska meitä oli vain kolme, tilaa puolikkaassa maneesissa oli valtavasti, eikä milloinkaan päässyt opettajan selän taakse piiloon. Töitä tehtiin nyt tehokkaammin ja pidemmän aikaa kuin edellisellä viikolla. Maijun mukaan ratsukot tekivät hyvin töitä koko tunnin ajan, ja siltä se selkään tuntuikin. Tunnelma on hieman rennompi kuin Piritan tunneilla, mutta jotenkin tuntuu siltä, että Piritan tunneista saa silti enemmän irti. Joskus tekisi kyllä mieli kokeilla arkiaamujenkin tunteja, jolloin opettajana on taatusti vielä astetta tiukempi Kikka Suonio.
Maiju - r. Eetu
Hevoslistaa lukiessani pääsi pari ärräpäätä: Ligero oli vedetty kohdaltani yli ja käsin kirjoitettu viereen Eetu. Kyllä kiukutti! Peruutuksia oli niin paljon, että hevosten kuormaa oli jouduttu tasaamaan, ja se oli tehty tietenkin juuri minun kohdallani. Pah.
Eetu on vasta kuusivuotias lehmänkirjava ruuna. Se tuli yhdessä toisen uuden hevosen ja uuden ponin kanssa muutama viikko sitten tallille, mutta on jo tehnyt säännöllisesti töitä.
Tunnin teemana oli saada hevoset reagoimaan pieniin apuihin räväkästi. Herkistely aloitettiin tekemällä pysähtymisiä käynnistä ja sitten käyntiinsiirtymisiä ravista. Jos hevonen ei siirtynyt nopeampaan askellajiin pienellä avulla, piti heti muistuttaa raipalla. Maijun mukaan tehtiin sopimus hevosen kanssa, että ei jäädä pohkeilla jumputtamaan vaan tähdätään kevyisiin apuihin. Alkulaukka tehtiin muutamien tehokkaiden nostojen jälkeen pääty-ympyrällä, jossa pyrittiin pitkään rentoon reippaaseen askeleeseen.
Hevosten herkkyyttä testattiin volteilla. Jokainen ratsukko sai oman volttinsa, jossa hevosta ratsastettiin välillä asettuneena sisään, välillä asettuneena ulos ja välillä mentiin täysin suoralla hevosella. Pohjeavuin piti varmistaa, että hevonen ei työnnä missään vaiheessa lapaa ulos, vaan kulkee koko ajan ympyrän kaarella. Aina muutaman voltin välein mentiin muutama kierros uralla siten, että pitkät sivut tultiin avotaivutuksessa. Eetulla voltit sujuivat kelvollisesti. Se oli hieman tahmea, minkä vuoksi jäi ajoittain edestä tyhjäksi. Kun eteenpänpyrkimys oli kohdallaan, se kulki suht oikeinpäin. Avot onnistuivat mielestäni aika hyvin. Vaikka missään kunnon muodossa Eetu ei ollutkaan, se kuitenkin taipui ja pysyi linjalla.
Voltti laukassa olikin sitten jo vaikeampi. Eetulle nostot ovat vielä vähän hankalia ja laukka raakaa, joten voltti suureni väkisin. Lisäksi muutos Ligeron leveästä selästä Eetun silakkamaiseen olemukseen tuotti ajoittain hankaluuksia ratsastajalle. Eetu oli ihan ok ratsu, mutta kontrasti edelliseen kahteen tuntiin oli vaan liian suuri...
Koska meitä oli vain kolme, tilaa puolikkaassa maneesissa oli valtavasti, eikä milloinkaan päässyt opettajan selän taakse piiloon. Töitä tehtiin nyt tehokkaammin ja pidemmän aikaa kuin edellisellä viikolla. Maijun mukaan ratsukot tekivät hyvin töitä koko tunnin ajan, ja siltä se selkään tuntuikin. Tunnelma on hieman rennompi kuin Piritan tunneilla, mutta jotenkin tuntuu siltä, että Piritan tunneista saa silti enemmän irti. Joskus tekisi kyllä mieli kokeilla arkiaamujenkin tunteja, jolloin opettajana on taatusti vielä astetta tiukempi Kikka Suonio.
keskiviikko 10. maaliskuuta 2010
Vastaanotetaan kasa euroja
9.3.2010 Primus Talli
Maiju - r. Ligero
Haluaisiko joku lahjoittaa mulle kasan euroja ja muutaman lisätunnin vuorokauteen? Olisi nimittäin yksi aikas kiva ruuna, jonka voisin ostaa...
Sain siis jatkaa Ligerolla Maijun pitämällä tunnilla, jolla oli yhteensä vain neljä ratsukkoa. Alkuveryttely tehtiin itsenäisesti, ravissa ja pääty-ympyrällä laukassa.
Sen jälkeen aloitettiin heti työskentely käynnissä ja tehtiin voltit joka kulmaan. Sitten sama kevyessä ravissa. Hevosen piti taipua, kummankin pään piti kulkea samaa uraa eikä luistaa ulos, ja voltin piti olla pyöreä. Meillä löytyi tahti nyt jo huomattavasti helpommin, etenkin sen jälkeen kun Ligero pelästyi Maijun vaaleanpunaista talikkoa, jolla opettajat lähes hysteerisesti puhdistavat koko ajan lantaa maneesista. Pieni singahdus herätti mukavasti molempia osapuolia, vaikka sen jälkeen jouduinkin hieman taistelemaan aina talikon kohdalla.
Seuraavaksi tehtiin pitkillä sivuilla pohkeenväistöä siten, että takaosa oli uran sisäpuolella. Ligerolla ei ollut tässä tehtävässä mitään vaikeuksia, vaan se teki käsittämättömän pienillä avuilla väistöt molempiin suuntiin hyvässä tahdissa. Sitten puolessa välissä uraa siirryttiinkin raviin suoraan väistöstä ja jatkettiin väistöä edelleen pitkä sivu loppuun asti. Ensimmäisellä kerralla ei meinannut ravi nousta, mutta pienen muistutuksen jälkeen onglemia ei enää ollut. Toiseen suuntaan väistö tehtiinkin ensin ravissa ja siirryttiin puolessa välissä pitkää sivua käyntiin väistöä jatkaen. Meillä meinasi ensin tulla vähän liikaa poikitusta, mutta se oli helposti korjattavissa.
Varsin kokoavan väistön jälkeen venyteltiin pääty-ympyröillä siten, että aina neljäsosaympyrä ravattiin ja neljäsosaympyrä laukattiin, ja tempo oli koko ajan aika reipas ja siirtymiset sulavia. Ligero vaati muutaman kierroksen venymiseen, mutta hämmästyttävän hyvin pystyi näinkin nopeasti tekemään siirtymisiä, koska laukkaa ei ehtinyt tehdä kuin pari askelta.
Ligero oli siis taas aivan kertakaikkisen ihana! Se on juuri sellainen hevonen josta pidän: raamikas ja ratsastettava. Maiju tykkäsi kovasti meidän väistöistä, ja sanoi tunnin jälkeen Ligeron tehneen ne kuin kello. Siltä se kyllä tuntuikin! Ligeron kanssa kaikki, mikä on mennyt heikommin, on johtunut ratsastajan jännittyneestä istunnasta. Toivottavasti vielä ainakin sen kolmannen tunnin saan mennä ruunalla, yritin nimittäin Maijulle vähän vihjailla, ettei mun kenelläkään muulla tarvitsisi enää mennäkään... Lisäsin muuten tuonne loppuun muutaman kuvankin Ligerosta.
Lopuksi pieni valituksen sana. Vaikka ehdimmekin tehdä tunnin aikana yhtä ja toista, oli tehokas työskentelyaika nyt ensimmäistä kertaa lyhyt. Katsoin oikein kellosta, että aloitimme veryttelyn vasta varttia yli ja lopetimme viittä vaille. Eli vain 40 minuuttia siis tehtiin hommia, 20 minuuttia meni pitkin ohjin kävellessä ja odotellessa lähinnä sitä, että opettajat saavat kakkakikkareet talteen. Hyvähän se on maneesi pitää siistinä, mutta jos se alkaa häiritä tuntien pitoa, niin meinaan kyllä puuttua asiaan.
Maiju - r. Ligero
Haluaisiko joku lahjoittaa mulle kasan euroja ja muutaman lisätunnin vuorokauteen? Olisi nimittäin yksi aikas kiva ruuna, jonka voisin ostaa...
Sain siis jatkaa Ligerolla Maijun pitämällä tunnilla, jolla oli yhteensä vain neljä ratsukkoa. Alkuveryttely tehtiin itsenäisesti, ravissa ja pääty-ympyrällä laukassa.
Sen jälkeen aloitettiin heti työskentely käynnissä ja tehtiin voltit joka kulmaan. Sitten sama kevyessä ravissa. Hevosen piti taipua, kummankin pään piti kulkea samaa uraa eikä luistaa ulos, ja voltin piti olla pyöreä. Meillä löytyi tahti nyt jo huomattavasti helpommin, etenkin sen jälkeen kun Ligero pelästyi Maijun vaaleanpunaista talikkoa, jolla opettajat lähes hysteerisesti puhdistavat koko ajan lantaa maneesista. Pieni singahdus herätti mukavasti molempia osapuolia, vaikka sen jälkeen jouduinkin hieman taistelemaan aina talikon kohdalla.
Seuraavaksi tehtiin pitkillä sivuilla pohkeenväistöä siten, että takaosa oli uran sisäpuolella. Ligerolla ei ollut tässä tehtävässä mitään vaikeuksia, vaan se teki käsittämättömän pienillä avuilla väistöt molempiin suuntiin hyvässä tahdissa. Sitten puolessa välissä uraa siirryttiinkin raviin suoraan väistöstä ja jatkettiin väistöä edelleen pitkä sivu loppuun asti. Ensimmäisellä kerralla ei meinannut ravi nousta, mutta pienen muistutuksen jälkeen onglemia ei enää ollut. Toiseen suuntaan väistö tehtiinkin ensin ravissa ja siirryttiin puolessa välissä pitkää sivua käyntiin väistöä jatkaen. Meillä meinasi ensin tulla vähän liikaa poikitusta, mutta se oli helposti korjattavissa.
Varsin kokoavan väistön jälkeen venyteltiin pääty-ympyröillä siten, että aina neljäsosaympyrä ravattiin ja neljäsosaympyrä laukattiin, ja tempo oli koko ajan aika reipas ja siirtymiset sulavia. Ligero vaati muutaman kierroksen venymiseen, mutta hämmästyttävän hyvin pystyi näinkin nopeasti tekemään siirtymisiä, koska laukkaa ei ehtinyt tehdä kuin pari askelta.
Ligero oli siis taas aivan kertakaikkisen ihana! Se on juuri sellainen hevonen josta pidän: raamikas ja ratsastettava. Maiju tykkäsi kovasti meidän väistöistä, ja sanoi tunnin jälkeen Ligeron tehneen ne kuin kello. Siltä se kyllä tuntuikin! Ligeron kanssa kaikki, mikä on mennyt heikommin, on johtunut ratsastajan jännittyneestä istunnasta. Toivottavasti vielä ainakin sen kolmannen tunnin saan mennä ruunalla, yritin nimittäin Maijulle vähän vihjailla, ettei mun kenelläkään muulla tarvitsisi enää mennäkään... Lisäsin muuten tuonne loppuun muutaman kuvankin Ligerosta.
Lopuksi pieni valituksen sana. Vaikka ehdimmekin tehdä tunnin aikana yhtä ja toista, oli tehokas työskentelyaika nyt ensimmäistä kertaa lyhyt. Katsoin oikein kellosta, että aloitimme veryttelyn vasta varttia yli ja lopetimme viittä vaille. Eli vain 40 minuuttia siis tehtiin hommia, 20 minuuttia meni pitkin ohjin kävellessä ja odotellessa lähinnä sitä, että opettajat saavat kakkakikkareet talteen. Hyvähän se on maneesi pitää siistinä, mutta jos se alkaa häiritä tuntien pitoa, niin meinaan kyllä puuttua asiaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)