Valon pilkahduksia

23.3.2012 Primus Talli
Johanna - r. Roope


Pirita oli poissa, ja sijaistamassa olikin Johanna. Muut jatkoivat edellistunnin hevosilla, mutta minulle oli laitettu Roope. Siitä oli muutaman viikon takaa hyviä muistikuvia, joten tunnelma ennen tuntia oli tällä kerralla positiivisen odottava. Roope oli jo edellisellä tunnilla, ja menikin varsin kivan näköisesti. Sen ratsastaja ei ollut menyt ruunalla aiemmin, ja tuntui ihastuvan ratsuunsa kovasti. Pääsin siis jo aika kivasti vertyneen hevosen selkään.

Olin aiemmin ollut Johannan tunnilla vain kerran. Nyt tiesin jo vähän mitä odottaa, sillä Johannan tyyli tuntuu poikkeavan aika paljon sellaisesta perinteisestä opetustavasta. Hän on jotenkin enemmän valmentaja kuin opettaja. Johanna ei niinkään neuvo yksittäisiä ratsastajia, vaan poimii kunkin ratsastuksesta asioita, jotka sitten selittää ja perustelee kerralla koko porukalle. Pirita oli jättänyt ohjeeksi "perusratsastusta", ja sitä me teimmekin. Ratsastusta tuntemattoman katselijan silmiin tunti olisi varmasti ollut äärettömän tylsä, mutta meille ratsujen selässä istuville se oli kovin tehokas!

Alun käynnissä keskityttiin taasn vaan siihen, että tahti oli sopivan reipas eikä jokaisella askeleella tarvinnut komentaa eteen. Roopella ei edelleenkään ollut aivan niin paljon eteenpäinpyrkimystä kuin mitä olisi halunnut, mutta se kuunteli kuitenkin apuja ja sieti raippaa. Johanna oli edellisellä tunnilla sanonut ääneen sen mitä ajattelin: Roopella on herkästi etu- ja takaosa eri paria. Se menee näennäisesti etuosastaan muodossa, mutta takaosa säilyy pitkänä eikä jalat polje kunnolla alle. Tämän epätasapainon korjaamiseksi sain heti alusta asti olla tarkkana siitä, että askel ei pitene vaikka tahti nopeutuu. Muistuttelin samalla vähän raipalla kevyesti takaosaa kosketellen, ja näin ruuna ainakin ajoittain tuntui kivasti lyhenevän.

Ratsastimme keskihalkaisijaa sekä ympyröitä molempiin suuntiin. Ravissa ympyröillä aloitimme työskentelyn asettamalla ensin ulos, jolloin hevoset suoristuivat. Siinä piti samalla olla myös tarkkana pohkeiden kanssa, ettei runko siirtynyt ympyräuralta mihinkään suuntaan. Sitten käänsimme asetuksen sisään, mikä tuntui monelle hevoselle olevan helpostus "väärään" suuntaan asettamisen jälkeen. Laukassa sain muistutuksen siitä, että kaula ei saanut kääntyä liikaa. Roopeen saikin paremman otteen, kun piti sen kevyesti molemmilla ohjilla suht suorana ja vain lievässä asetuksessa - eikä ympyrällä toki taipua pitäisikään.

Se, mikä erityisesti toi valonpilkahduksia tähän kevätkauden taaperrukseeni, oli se, että pystyin pitkästä aikaa keskittymään istuntaani. Pystyin miettimään käsien paikkaa ja jalkojen asentoa. Johanna tunnin aluksi vielä kertoi ajatuksessa, jossa alaruumis on vyötäröstä polviin asti yhtä pitkää osaa, ja vaan ne pohkeet siellä alhaalla tekevät tarvittaessa töitä ilman, että muu osa heiluu. Niinpä koitimme pitää tämän yläosan pitkänä ja rentona, ja antamaan napakat pohjeavut tarvittaessa. Koitin saada pohkeet rennoksi mutta lähelle kylkiä, ja ehdin jopa miettiä jalkojen kääntämistä siihen asentoon, johon Pirita meidät aina istuntakurssilla vääntää.

Erityisesti laukassa omalla istunnalla oli Roopen kanssa valtava merkitys. Isohko laukka rullasi kuin itsestään, kun pystyi istunnalla seuraamaan liikettä. Käynnissä taas tuppaan helposti tuuppaamaan istunnallani liikaa sen sijaan, että myötäisin lantiollani hevosen luonnollista liikettä ja sitä kautta vapauttaisin ratsun rentoon käyntiin. Roopen ravi on aika isoa, ja pääosin kevensin. Mutta menin sitten kevyttä ravia tai harjoitusravia, ahaa-elämys tässä askellajissa oli se, että jalkojen pitää olla täysin rennot silloin, kun ruuna työskentelee oikein. Jos eteenpäinpyrkimys meinasi hiipua, napakka muistutus pohkeella ja tarvittaessa huomautus raipalla riitti. Jospa siis ensi kerralla jo paistaisi vähän aurinko?