Anni - r. Roope
Tällä viikolla oli taas tiistaitunnin vuoro. Maiju oli Ypäjällä Fellinin kanssa, joten Anni piti tunnin. Maiju oli kuitenkin jakanut hevoset itse, ja minulle oli laitettu Roope. Ehdin jo hetken kauhistella, että miten saan tuon kiukkuisen ruunan laitettua kuntoon. Otin Roopen riimussa pesukarsinaan, ja se käyttäytyi koko ajan täysin mallikelpoisesti. Ehkä se on vaan tarkka omasta reviiristään eli karsinastaan?
Koska oli Etelä-Suomen hiihtolomaviikko, meitä ei ollut tunnilla kuin neljä. Aloitimme käynnissä hakemalla ensin pitkän rennon letkeän käynnin ja tulimme sitten molemmilla pitkillä sivuilla pari kertaa avotaivutusta huolehtien siitä, että ratsu kulkee selvästi kolmella uralla. Suuntaa vaihdoimme koko lävistäjän mittaisella pohkeenväistöllä, joka puolikkaasta urasta johtuen oli aika tiukka.
Muistin, miten tahmea Roope oli sillä ratsastaneen Petran mukaan edellisenä perjantaina ollut, ja koitin taas käyttää niitä Piritan mallin mukaisia napakoita pohjeapuja. En saanut alkuun riittävä reaktiota, joten otin raipan avuksi. Käynti onnistuikin aika kivasti ja oli selvästi paras osamme myös lopputunnin aikana.
Raviveryttelyssä suurella keskiympyrällä Roope tuntui edelleen vähän tahmealta, sama laukassa. Se kuitenkin vertyi pikkuhiljaa, ja oli jo varsin hyvin kuulolla itse tehtävässä. Tarkoitus oli tulla käynnissä lyhyt sivu, nostaa suoralla hevosella myötälaukka, laukata pitkän sivun päätyyn, jossa siirtyminen ravin kautta käyntiin tai suoraan käyntiin.
Hevosista näki, että tunneilla on tehty nyt paljon vastalaukannostoja ja vaihtoja, koska oikeastaan kaikki neljä ratsua tarjosivat vastalaukkaa herkemmin kuin myötälaukkaa. Niinpä tehtävä olikin varsin hyödyllinen, koska ratsastajan piti valmistella liike huolellisesti ja antaa todella selkeät avut. Muutaman kerran jälkeen Roope keksi mistä on kyse, ja oli jo innolla nostamassa laukkaa aina kun käänsin sen lyhyeltä sivulta. Temppu olikin siis saada se nimenomaan myötälaukkaan. Tehtävä oli meille oikein hyvä siltäkin kantilta, että se sai ruunaan vähän liikettä.
Lopuksi vielä ravasimme vapaasti molempiin suuntiin. Roope oli loppuravissa oikein superhyvän tuntuinen, ja sillä olisi ollut hurjan kiva jatkaa toiselle tunnille. Se vaan, että eihän sen veryttelyn pitäisi kestää kokonaista tuntia, vaan vähän nopeammin kuuluisi saada paketti toimivaan kuntoon... Jotenkin en vaan saanut oikeanlaista tuntumaa Roopen suuhun, vaan ratsastin - taas - liian pitkällä hevosella. Ruunasta tuli nimittäin aivan kevyt, kun sen todella sai ohjan ja pohkeen väliin, mutta ensin piti saada moottori käyntiin ja määriteltyä tarpeeksi tiukka raami.
Tämä oli vasta toinen tuntini Roopella, ja se edellinenkin lähes vuosi sitten meni vähän lomaltapaluutunnelmissa. Ruuna tuntui takapuolen alla aika kotoisalta. Se on yllättävän korkea, mutta mielestäni kyllä kuvankaunis pitkinen jalkoineen. Ehkäpä saan jatkaa sillä Maijun tunneilla nyt, kun tiistatunnit jatkuvat kaksi seuraavaakin viikkoa. Olisi ainain kiva kokeilla, pääsenkö Roopen ravin kanssa sinuiksi, nyt kun ravityöskentely jäi aika vähälle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti