Uusia tuttavuuksia - ja vähän vanhojakin

12.5.2011 Primus Talli
Anne - t. Mildora

Toisen oman ryhmäni estetuntia korvaavan tunnin sain torstaille. Ryhmä on varsinaisesti Primuksen uusimman opettajan Johannan, mutta häntä tuurasi tällä kertaa myös vasta vuodenvaihteessa aloittanut Anne Nuutinen (?). Sattuipa niin hauskasti, että osuin tietämättäni samalle tunnille kiharapiireistä tutun Millan kanssa, joka vielä kaiken lisäksi ratsasti minun hevosellani (Mirjalla)!

Nimeni kohdalta listasta löytyi uusi tuttavuus, Mildora, vuonna 1994 syntynyt kokenut rautias tamma. En ollut oikein koskaan nähnyt hevosta tositoimissa, joten mitään ennakkokäsitystäkään ei siitä ollut. Muistelin, että tallin esittelykuvassa se menee hienon näköisesti, ja että joku oli puhunut sen jännittyvän helposti. Karsinassa Mildora tosin vain seisoi paikoillaan. Selästä käsin se tuntui Mirjan jälkeen kovin sippoiselta ja lyhyeltä.

Aloitimme käynnissä ratsastamalla suoralla suoraan ja huolella kulmiin. En saanut oikein mitään neuvoja siihen, mitä Mildoran kanssa pitäisi tehdä, mutta jonkinlaisen muodon sain kaivettua esiin aika nopeasti. Mildora tuntui tosiaan oudon pieneltä ja kaula lyhyeltä, vaikka Annen mielestä se olikin hyvällä kaulalla.

Kevyt ravi -osuus oli aika pitkä. Menimme oikeaan kierrokseen siten, että jokaiseen kulmaan piti tehdä voltti. Anne katsoi tarkasti, että hevoset asettuivat ja taipuivat ja todella menivät kulmaan. Kulmasta jatkettiin lyhyet sivut suoraan, mutta pitkälle sivulle tehtiin lisäksi loiva kiemuraura. Sen aikana piti ehtiä suoristamaan ja valmistelemaan paluusuunta uralle huolella taas asettamalla ja taivuttamalla. Sitten oltiinkin jo taas menossa kohti seuraavaa kulmaa, jolloin asetuksen ja taivutuksen piti olla jälleen oikealle.

Monella ratsukolla meinasi tulla kiire kiemurauralla, mutta Mildora taipui tehtävään varsin näppärästi. Sain sen volteilla hyvin avuille, ja kun itse oli riittävän jäntevä, säilyi muoto suoristuksen ja vasemalle asettamisen läpi. Mildoran ravi oli kyllä aivan toista kuin Mirjan iso, pehmeän letkeä ravi. Tämä tamma enemmänkin töksähteli, enkä saanut askelta venymään haluamallani tavalla. Tuntui, että Mildora piti pitää aika lyhyenä, jotta se ei karannut jännittyneenä alta.

Laukkaa varten tulimme suurelle pääty-ympyrälle. Aina pitkällä sivulla käytäessä tehtiin voltti ympyrän sisäpuolelle. Suunta oli vasen ja se oli selvästi Mildoran vaikeampi. Sain tehdä tosissani töitä ennen nostoa, jotta sain sen kenottavan kaulan myötäämään ja jännityksen laukeamaan edes vähän. Taivuttelin kaulaa todella selvästi johtavalla ohjasotteella sekä ulos että sisään, mikä lopulta auttoi. Edelleen tuntuma oli aika tiukka, vaikken tiedä oliko se alkuunkaan oikea lähestymistapa.

Laukkavolteilla jäinkin sitten Annen mukaan liikaa kiinni sisäohjaan. Koska jalat eivät käskeneet riittävästi eteenpäin, pudotti Mildora helposti raville. Voltit sinällään olivat lopulta ihan kohtuullisia, mutta kun koitin löysätä sisäohjaa, alkoi kääntyminen tuottaa tuskaa. Ne jalat... Laukkasimme pääosin vain vasemmalle, mutta lopuksi tehtiin muutama samanlainen voltti ympyrän sisään myös oikeaan kierrokseen. Ne onnistuivat ehkä paremmin, kun hevonen oli jo tutumpi ja itsellekin oikea vaan on se helpompi suunta.

Loppuravissa annettiin hevosten hieman venyttää. Minua kehoitettiin vasemassa kierroksessa aina välillä löysäämään sisäohjasta. Anne vaan totesi, että tulee moisesta käsi kipeäksi, vaikka en mielestäni sitä kyllä erityisemmin kiskonutkaan. Ehkä se sitten näytti siltä, sillä Mildora ei kuitenkaan mitenkään purrut kiinni.

Tamma oli ihan ok, mutta ei herättänyt suuria tunteita - ehkä liian pieni ja sippoinen minun makuuni. Myöskään Annen tunnista en saanut irti niin paljon kuin olisin halunnut. Pitää kuitenkin muistaa, että olin tunnilla vaan vierailemassa, ja ryhmä oli vieras opettajallekin. Muuten, sen mitä nyt omalta uurastukseltani ehdin muita ratsukoitan seuraamaan, niin Milla meni Mirjalla tosi kivan näköisesti!