"Benalla en ainakaan mene!"

4.3.2011 Primus Talli
Pirita - r. Bena

Satuin saapumaan parkkipaikalle yhtä aikaa Outin kanssa. Pohdimme siinä sitten tallille kävellessämme, että mitäköhän tänään teemme. Outi totesi samantien, ettei muusta välitä, mutta jos hänelle on merkitty Bena, niin sillä hän ei ainkaan mene. Bena oli keskiviikkona lennättänyt jonkun ihan kunnolla tantereeseen tekemällä valtavan pukin täysin varoittamatta. Ratsastajalta oli ainakin ilmat lähteneet pihalle, toivottavasti ei muuta. Outille totesin, että eiköhän se Bena ole minulla, kun oli viimeksikin, ja sehän siellä listassa sitten komeilikin.
Otin haasteen vastaan, vaikka mitenkään kovin luottavainen ei olo ollutkaan. Koitin olla jo karsinassa hyvin määrätietoinen, ja selkään kiivetessä mahdollisimman rento ja normaali. Nauroin jo etukäteen, että tunnistamme mahtaa tulla hieno show, sillä kun oli kaksi GP-hevosta (Eki ja Rollo) ja yksi rodeohevonen (Bena)!

Aloitimme käynnissä koko uralla. Voltteja ei saanut tehdä, vaan tällä kerralla piti määrittää hevosen raami pitkässä rennossa muodossa ja tahdikkaassa käynnissä. Pää sai siis olla edessä ja alhaalla ja peilistä katsoen koitettiin saada kaula rennoksi niin, että alaosan lihakset eivät pullistu. Sitten sama homma ravissa. Benalla tämä oli kohtullisen helppoa, kun vaan muisti pitää riittävän kevyen tuntuman ilman, että tuki silti lähti ulkoa pois. Piritan ohjeiden mukaan puolipidätteillä ulko-ohjasta ja jopa hieman asettamalla ulos hevoset saatiin kulkemaan rennosti. Laukat otettiin taas kahdella ympyrällä niin, jotta Bena ei hermoistuisi ympäri maneesia suihkivista ratsukoista. Laukassa meidän eteenpäinpyrkimyksemme meinasi hieman hukkua, mutta löytyi helposti muistuttamalla pohkeella.

Alkuveryttelyn tavoite oli saada hevoset kuulolle siten, että niitä pystyisi myöhemmin tarvittaessa myös lyhentämään: tunnin varsinainen aihe kun oli loiva vastalaukkakaarre. Viimeksi tein Benan kanssa vastalaukat viimeisenä, mutta nyt Pirita vaan varoitti muita Benasta. Tarkoitus oli olla provosoimatta Benaa mitenkään eli muiden piti käytännössä antaa meille tilaa. Samantien päädyimmekin sitten kymmenen metrin voltille kahden muun ratsukon kanssa, mutta Piritan tiukan ohjeistuksen jälkeen homma alkoi sujua kuten pitikin...

Ennen tehtävää kertasimme taas suorituksen kannalta oleelliset asiat. Vastalaukassa pitää olla riittävästi eteenpäinpyrkimystä, jotta on jotain mistä koota. Ulkopohje voi olla hieman takana, asetus ja paino laukan puolelle. Näillä eväin tulimme oikeassa laukassa tallin päätyyn, jossa keskelle kymmenen metrin voiltti. Siitä sitten pitkän sivun alussa olevan tötsän kohdalta kaarre uran sisälle, tötsän ympäri ja taas uralle kolmannen tötsän ulkopuolelta, lopuksi vielä iso voltti uralta. Oikeaan kierrokseen Bena otti alun sähläilystä vähän pulttia ja meinasi hermostua, mutta lopulta teki itse tehtävän kohtuullisen  hyvin. Muotoa ei taas ollut nimeksikään, mutta se pysyi minun reitilläni ja minun tempossani ja jopa asettuneena eikä rikkonut. Vasen kierros oli selvästi hankalampi, ja siinä jouduin hieman taistelemaan asetuksen pysymisen kanssa. Tehtävän jälkeen sain kyllä sitten Benan taas ravissa aika vaivattomasti suht oikein päin, mutta laukassa se selvästi jännityi - eikä vähiten siksi, että ratsastajaakin "hieman" jännitti, että koska mennään...

Mutta ei me menty. Bena pysyi taas tolpillaan koko tunnin ajan, mutta mnikään nautinto sillä ratsastaminen ei todellakaan ole. Vaikka tietää, että niitä pukkeja ei vaan voi ennustaa eikä niille voi tehdä mitään, niin koko ajan ne kuitenkin kummittelevat takaraivossa. Ihan niin rennosti ja tarmokkaasti ei vaan pysty hevoseen suhtautumaan, kun jo sielunsa silmin näkee itsensä lentämässä kohti maneesin laidan kulmaa tai lantasaavia...

Tällä kerralla kuitenkin näin, ja Piritan kehuista päätellen ajoittain Bena kulki ihan mallikkaan rennostikin.
Minulla oli muuten elämäni ensimmäistä kertaa sykemittari. Laitoin sen päälle kun lähdin tallista maneesiin ja sammutin kun tulin maneesista talliin. Ratsastustunnin aikana kului mittarin mukaan 347 kcal, maksimisyke oli 168 ja keskisyke 122. Oikealla sykealueella tunnista olin hieman vajaat 18 minuuttia, sykealueesta yli 3,5 minuuttia.