23.3.2017 - Maiju - t. Mimmi
Maiju oli selvästi ryhtynyt ryhmien toiveiden kanssa tuumasta toimeen, sillä me ratsastimme koko tunnin ulkona kentällä pitkällä kouluradalla. Ohjelmaksi Maiju oli valinnut helppo B:3:n. Siinä pääsemme tutustumaan tähän pidempään rataan vielä nyt, kun ulkokaudella on tilaa. Lisäksi ohjelmassa ei juuri ole käyntiä, mikä nopeuttaa suorituksia, koska ne pitää kuitenkin ehtiä tehdä veryttelyineen yhdessä tunnissa.
Toivoin tietenkin, että saisin nyt kokeilla käytännössä keväällä opittua Akun kanssa, mutta jatkoin Mimmillä. Maiju rakensi heti meille kaikille pahan ansan laittamalla väliaidan alle jakkaran kumolleen "tuomariksi". Sitäkös sitten kaikki hevosen ensin tuijottivat, Mimmikin meinasi poistua paikalta! Siinä kysyttiin ratsastajilta päättäväisyyttä, että se ei ollutkaan ratsastaja itse, joka pelkäsi jakkaraa...
Teimme läpi tunnin irrallisia tehtäviä valitusta kouluohjelmasta. Aluksi itsenäisiä pysähdyksiä uralla radan eri pisteissä, jotta tottuisimme erilaiseen rataan ja kirjainten pidempään väliin.
Ravia tehtiin sekä ympyrällä että koko uralla, jossa suuntaa vaihdettiin täydellä diagonaalilla. Mimmi oli muutoin ihan kelpo, mutta avoimella pitkällä sivulla jakkaran jälkeen se hieman jännittyi. Maiju käskikin minun tehdä avotaivutuksia ja siirtymisiä taivutuksessa käynnistä raviin, jotta tarjoaisin hevoselle riittävästi muuta ajateltavaa.
Laukkakin aloitettiin ympyrällä, josta jatkettiin koko uralla ja edelleen koko rata leikkaa -linjalle, jossa keskellä siirtyminen raviin, kuten ohjelmassa. Tämä oli Mimmille tosi vaikeaa, vauhti kiihtyi ja tamma jännittyi.
Parhaiten meillä sujui nelikaarinen kiemuraura, jota tulimme ensin kerran käynnissä ja sitten usemman kerran ravissa. Jatkuva asettaminen, taivuttaminen ja suoristaminen suunnanmuutoksineen teki hyvää sekä kylkien notkeudelle että hevosen hermoille. Siitä oli hyvä jatkaa viime aikoina vaikeampaan eli oikeaan laukkaan, joka olikin nyt parempaa kuin kahdella ensimmäisellä kerralla.
Tästä suunnasta teimme keskelle pitkää sivua 15 metrin laukkavoltin. Ensimmäinen meni hyvin, mutta toisella kerralla avoin pitkä suora oli Mimmille vähän liikaa, ja se otti tehtävästä aikamoiset kierrokset. Saatiin sitten siirtyä raviin muiden tehtävän jo suorittaneiden mukana, rentoutua hetki ja tulla lopulta uudestaan muiden antaessa tilaa. Maijun mielestä laukka ja voltti olivat taas tosi hienot, mutta mikä ihme siinä on, että selkään ei tunnu siltä yhtään! Mimmin laukka on kyllä aika nelitahtista, ja minun on vähän vaikea istua siellä rennosti.
Tunnin jälkeen hoidin Mimmin pesuineen päivineen, ja sitten sain laittaa Akun rästille. Se asui rehulassa, joten ratsastaja toi sen alatalliin pesuboksin viereen, kun rehulan hevosia oli lähdössä useampikin. Oli tosi kiva puuhailla Akun kanssa, vaikka en itse sillä saanut ratsastaakaan. Ehkäpä sitten rataharjoituksen jälkeen taas..?
torstai 31. elokuuta 2017
perjantai 18. elokuuta 2017
Kelpo jatko
16.8.2017 - Maiju - t. Mimmi
Aku ei ollut meidän tunnillamme lainkaan, minäkin jatkoin Mimmillä. Kokonaisuudessaan suorituksemme oli hyvin edellisviikon kaltainen, ihan hyvä, mutta ei mitenkään erityinen. Erityisen positiiviseksi katson kuitenkin sen, että tälläkään tunnilla Mimmillä ei ollut minkäänlaisia ajatuksia mistään muusta kuin työnteosta.
Työskentelimme paljon laukassa, mikä ei ole Mimmin vahvin askellaji. Aiemmin etenkin laukka vasempaan on ollut todella haastavaa, nelitahtista, mutta nyt näiden kahden kerran perusteella sanoisin, että oikea on kyllä vaikeampaa. Ehkä osaan itse jotenkin ratsastaa vasenta kierrosta paremmin, kenties suoremmalla hevosella, kuin vasempaan, johon työskentelen varmaan jo liikaakin.
Veryttely aloitettiin käynnissä voltein omaan tahtiin. Maiju tosin vahti haukkana, että voltit olivat täydellisen pyöreitä ja oikean kokoisia sekä hevoset kunnolla taipuneina. Volttien jälkeen tehtiin pitkällä sivulla avotaivutusta. Mimmillä taipuminen ei niinkään ole ongelma, paitsi kaulan taipuminen, joka taipuu liikaa. Suoristaminen ei ole helppoa, kun toisessa ohjassa on tuntuma ja toisessa ei.
No, tokihan tämä toispuoleisuus parani paljon tunnin aikana, sillä aloitin heti ohjat otettuani taas asettamisen sisään-ulos-myötää. Muutaman kerran tunnin aikana Maiju kysyikin, että onko tuntumaa vasemmassa ohjassa. Ilmeisesti Mimmi näytti hieman paremmalta kuin tuntui, sillä en oikein vieläkään ollut tyytyvänen ratsastukseeni tältä osin. Myös se, että etenkin oikeassa laukassa Mimmi edelleen jännittyi liikaa, jäi harmittamaan. Koitin välillä jopa keskittyä vain laukan laatuun ja toivoa, että sen myötä tamma rentoutuisikin, mutta ei. Maiju tuntui kuitenkin olevan tyytyväinen, ja olihan Mimmi sellainen seesteisen tasainen kuitenkin.
Laukassa aloitettiin aina keskiympyrältä, josta jatkettiin koko uralle. Pitkillä sivuilla suoristettiin avotaivutuksella, mikäli peilistä näkyi liikaa jalkoja. Sitten kun oltiin saatu hevoset suoriksi, tehtiin pitkille sivuille loiva kiemuraura. Siinä tuli siis pieni vastalaukkakaarre. Mimmille itse vastalaukka ei ollut vaikeaa, mutta se rentous...
Tunnin aluksi kerroimme Maijulle syyskauden toiveemme, jotka olimme yhdessä etukäteen ryhmänä miettineet. Päätimme ylittää itsemme ja ratsastaa jonkin radan jo syyskauden aluksi, kun vielä voi mennä ulkona. Ryhmäratsastuksestakin oli vähän puhe, sitä kun voi tehdä maneesissakin osastossa. Lisäksi toivoimme kankijaksoa ja jotain tempo-tahti-rytmi-tyylistä teemajaksoa, johon voi sisältyä puomikouluakin. Uskoisin, että ensi viikolla selviää, minkä radan ratsastamme, ja sitten alkaa parin tunnin harjoittelu ennen suorituksia. Voi kumpa saisin mennä Akulla!
Tunnin jälkeen täytinkin uudistuneen toivelomakkeen. Siihen kirjasin tavoitteeksi etenkin rohkeamman ratsastuksen, nopeamman ja oikea-aikaisen reagoinnin. Pyrin myös entistä paremmin löytämään oikean, lähinnä siis riittävän reippaan tempon ratsulleni. Kevään kokemusten mukaan se on kuitenkin aika iso tekijä siinä, että muutkin palaset alkavat loksahdella paikoilleen, ja liittyy olennaisesti rohkeampaan ratsastukseen. Ja rohkeutta lienee sekin, jos oikeasti uskallan taas ratsastaa radan, olkoonkin se vain omalla tunnilla...
Hevostoivekohtaan kirjoitin, että lähtökohtaisesti edelleen ajattelen, että opettajan minulle valitsemalla ratsulla on jokin tarkoitus. Yksi on tietenkin ylitse muiden, ihana Aku. Toivottavasti aiempien vuosien huono karma on päättynyt, eikä Aku loukkaannu eikä sitä myydä, kuten kaikille aiemmille toivehevosilleni (Mirja, Foxy, Lulu, Mikki) on käynyt...
Aku ei ollut meidän tunnillamme lainkaan, minäkin jatkoin Mimmillä. Kokonaisuudessaan suorituksemme oli hyvin edellisviikon kaltainen, ihan hyvä, mutta ei mitenkään erityinen. Erityisen positiiviseksi katson kuitenkin sen, että tälläkään tunnilla Mimmillä ei ollut minkäänlaisia ajatuksia mistään muusta kuin työnteosta.
Työskentelimme paljon laukassa, mikä ei ole Mimmin vahvin askellaji. Aiemmin etenkin laukka vasempaan on ollut todella haastavaa, nelitahtista, mutta nyt näiden kahden kerran perusteella sanoisin, että oikea on kyllä vaikeampaa. Ehkä osaan itse jotenkin ratsastaa vasenta kierrosta paremmin, kenties suoremmalla hevosella, kuin vasempaan, johon työskentelen varmaan jo liikaakin.
Veryttely aloitettiin käynnissä voltein omaan tahtiin. Maiju tosin vahti haukkana, että voltit olivat täydellisen pyöreitä ja oikean kokoisia sekä hevoset kunnolla taipuneina. Volttien jälkeen tehtiin pitkällä sivulla avotaivutusta. Mimmillä taipuminen ei niinkään ole ongelma, paitsi kaulan taipuminen, joka taipuu liikaa. Suoristaminen ei ole helppoa, kun toisessa ohjassa on tuntuma ja toisessa ei.
No, tokihan tämä toispuoleisuus parani paljon tunnin aikana, sillä aloitin heti ohjat otettuani taas asettamisen sisään-ulos-myötää. Muutaman kerran tunnin aikana Maiju kysyikin, että onko tuntumaa vasemmassa ohjassa. Ilmeisesti Mimmi näytti hieman paremmalta kuin tuntui, sillä en oikein vieläkään ollut tyytyvänen ratsastukseeni tältä osin. Myös se, että etenkin oikeassa laukassa Mimmi edelleen jännittyi liikaa, jäi harmittamaan. Koitin välillä jopa keskittyä vain laukan laatuun ja toivoa, että sen myötä tamma rentoutuisikin, mutta ei. Maiju tuntui kuitenkin olevan tyytyväinen, ja olihan Mimmi sellainen seesteisen tasainen kuitenkin.
Laukassa aloitettiin aina keskiympyrältä, josta jatkettiin koko uralle. Pitkillä sivuilla suoristettiin avotaivutuksella, mikäli peilistä näkyi liikaa jalkoja. Sitten kun oltiin saatu hevoset suoriksi, tehtiin pitkille sivuille loiva kiemuraura. Siinä tuli siis pieni vastalaukkakaarre. Mimmille itse vastalaukka ei ollut vaikeaa, mutta se rentous...
Tunnin aluksi kerroimme Maijulle syyskauden toiveemme, jotka olimme yhdessä etukäteen ryhmänä miettineet. Päätimme ylittää itsemme ja ratsastaa jonkin radan jo syyskauden aluksi, kun vielä voi mennä ulkona. Ryhmäratsastuksestakin oli vähän puhe, sitä kun voi tehdä maneesissakin osastossa. Lisäksi toivoimme kankijaksoa ja jotain tempo-tahti-rytmi-tyylistä teemajaksoa, johon voi sisältyä puomikouluakin. Uskoisin, että ensi viikolla selviää, minkä radan ratsastamme, ja sitten alkaa parin tunnin harjoittelu ennen suorituksia. Voi kumpa saisin mennä Akulla!
Tunnin jälkeen täytinkin uudistuneen toivelomakkeen. Siihen kirjasin tavoitteeksi etenkin rohkeamman ratsastuksen, nopeamman ja oikea-aikaisen reagoinnin. Pyrin myös entistä paremmin löytämään oikean, lähinnä siis riittävän reippaan tempon ratsulleni. Kevään kokemusten mukaan se on kuitenkin aika iso tekijä siinä, että muutkin palaset alkavat loksahdella paikoilleen, ja liittyy olennaisesti rohkeampaan ratsastukseen. Ja rohkeutta lienee sekin, jos oikeasti uskallan taas ratsastaa radan, olkoonkin se vain omalla tunnilla...
Hevostoivekohtaan kirjoitin, että lähtökohtaisesti edelleen ajattelen, että opettajan minulle valitsemalla ratsulla on jokin tarkoitus. Yksi on tietenkin ylitse muiden, ihana Aku. Toivottavasti aiempien vuosien huono karma on päättynyt, eikä Aku loukkaannu eikä sitä myydä, kuten kaikille aiemmille toivehevosilleni (Mirja, Foxy, Lulu, Mikki) on käynyt...
keskiviikko 16. elokuuta 2017
Kelpo avaus
9.8.2017 - Maiju - t. Mimmi
Hupaisasti viime kevätkausi päättyi ja tämä syyskausi alkoi aivan samoin kuin vuosi sitten: Mimmillä. Mimmistä kyllä pidän, siinä riittää haastetta ja onnistumisen iloa, mutta voi miten vaikeaa oli katsoa Akua saman tunnin toisella ratsastajalla! Jännä, miten voi tuntihevoseenkin kiintyä niin paljon, vaikka tottakai sillä pitää muidenkin voida ratsastaa. Onneksi Mimmi vaatii herpaantumatonta keskittymistä, joten itse tunnin aikana ei juuri ehtinyt muita ratsukoita miettiä tai seurata.
Maiju palasi tosiaan muuttumattoman ryhmämme opettajaksi, ja aloitimme pohkeenväistöharjoituksin. Käynnissä lähdettiin pitkän sivun alusta väistämään niin, että tehtiin kolme askelta väistöä kohti keskihalkaisijaa, kolme askelta suoraan, kolme väistöä, kolme suoraan, aina keskihalkaisijalle asti. Tavoitteena oli saada väistölle selvä alku ja loppu ja siinä samalla siis hevoset kuuntelemaan molempia pohkeita.
Minulla lisäksi oli päämääränä saada Mimmi vastaamaan myös vasemmasta ohjasta. Kun ympyrällä tehtiin ravi- ja laukkatyöskentelyä vasempaan, sain asetella sisään-ulos, ja aina ulos-asetuksen jälkeen myödätä ohjasta kokeillakseni, onko Mimmi tukeutunut yhtään sisäohjaan. Ei se Mimmi ihan katastrofaalinen ollut, on meillä ollut huonompiakin päiviä, mutta myös parempia. Pikku hiljaa alkoi mennä kuolain taisaisemmin suuhun, eikä pilkistää enemmän oikealta, ja myös vasen suupieli vaahdota. Laukan jälkeen ravissa Mimmi oli jopa hyvinkin tasainen!
Sitten tultiin väistöjä käynnissä keskihalkaisijalta oikealle. Näissä Mimmi oli tosi hyvä ja ihmeen rentokin. Näin peilistä, miten se astui syvälle ristiin ja asettui oikein. Vasemmalle oli paljon vaikeampaa, myös ravissa. Aluksi väistöstä tuli vähän jaksottaista. Lopulta Mimmi väisti ihan ok, mutta jännittyi. Sain välillä tehdä voltin sisään, jotta sain asetusta läpi, mutta on todella vaikeaa asettaa ilman että vetää, kun toisella puolella ei ole hetkittäin mitään tuntumaa!
Tunnin päätteeksi laukattiin oikeaan koko uralla. Peileistä piti katsoa, oliko väistötyöskentely suoristanut hevosia, vai näkyikö ylimääräisiä jalkoja. Sain Mimmin suoraksi, mutta se jännittyi kovasti. Mimmi ei kyllä koko tunnin aikana kiihtynyt tai edes yrittänyt sinkoilla mihinkään, mutta ajoittain jännittyi minun makuuni liikaa. Ihan kelpo avaus melkein kahden kuukauden tauon jälkeen kuitenkin!
Hupaisasti viime kevätkausi päättyi ja tämä syyskausi alkoi aivan samoin kuin vuosi sitten: Mimmillä. Mimmistä kyllä pidän, siinä riittää haastetta ja onnistumisen iloa, mutta voi miten vaikeaa oli katsoa Akua saman tunnin toisella ratsastajalla! Jännä, miten voi tuntihevoseenkin kiintyä niin paljon, vaikka tottakai sillä pitää muidenkin voida ratsastaa. Onneksi Mimmi vaatii herpaantumatonta keskittymistä, joten itse tunnin aikana ei juuri ehtinyt muita ratsukoita miettiä tai seurata.
Maiju palasi tosiaan muuttumattoman ryhmämme opettajaksi, ja aloitimme pohkeenväistöharjoituksin. Käynnissä lähdettiin pitkän sivun alusta väistämään niin, että tehtiin kolme askelta väistöä kohti keskihalkaisijaa, kolme askelta suoraan, kolme väistöä, kolme suoraan, aina keskihalkaisijalle asti. Tavoitteena oli saada väistölle selvä alku ja loppu ja siinä samalla siis hevoset kuuntelemaan molempia pohkeita.
Minulla lisäksi oli päämääränä saada Mimmi vastaamaan myös vasemmasta ohjasta. Kun ympyrällä tehtiin ravi- ja laukkatyöskentelyä vasempaan, sain asetella sisään-ulos, ja aina ulos-asetuksen jälkeen myödätä ohjasta kokeillakseni, onko Mimmi tukeutunut yhtään sisäohjaan. Ei se Mimmi ihan katastrofaalinen ollut, on meillä ollut huonompiakin päiviä, mutta myös parempia. Pikku hiljaa alkoi mennä kuolain taisaisemmin suuhun, eikä pilkistää enemmän oikealta, ja myös vasen suupieli vaahdota. Laukan jälkeen ravissa Mimmi oli jopa hyvinkin tasainen!
Sitten tultiin väistöjä käynnissä keskihalkaisijalta oikealle. Näissä Mimmi oli tosi hyvä ja ihmeen rentokin. Näin peilistä, miten se astui syvälle ristiin ja asettui oikein. Vasemmalle oli paljon vaikeampaa, myös ravissa. Aluksi väistöstä tuli vähän jaksottaista. Lopulta Mimmi väisti ihan ok, mutta jännittyi. Sain välillä tehdä voltin sisään, jotta sain asetusta läpi, mutta on todella vaikeaa asettaa ilman että vetää, kun toisella puolella ei ole hetkittäin mitään tuntumaa!
Tunnin päätteeksi laukattiin oikeaan koko uralla. Peileistä piti katsoa, oliko väistötyöskentely suoristanut hevosia, vai näkyikö ylimääräisiä jalkoja. Sain Mimmin suoraksi, mutta se jännittyi kovasti. Mimmi ei kyllä koko tunnin aikana kiihtynyt tai edes yrittänyt sinkoilla mihinkään, mutta ajoittain jännittyi minun makuuni liikaa. Ihan kelpo avaus melkein kahden kuukauden tauon jälkeen kuitenkin!
tiistai 15. elokuuta 2017
Kevätkauden yhteenveto
Erilaisista syistä johtuen blogin kirjoittaminen kevätkaudella jäi, ratsastaminen ei kuitenkaan - päin vastoin. Osallistuin vakitunnin lisäksi kahdelle Kikan valmennustunnille. Toisen teema oli kokoaminen ja toinen oli demoratsastuksen ja yksityistunnin yhdistelmä.
Kokoamistunti oli heti aamusta 18.2.2017. Odotin ratsukseni tietenkin Akua, mutta listassa lukikin Iiro. Kikka sanoi, että Akun tunnit olivat täynnä, eivätkä he vaan olleet mitenkään onnistuneet pyörittämään sitä hevosjaossa minulle. Valkoinen ruuna Irco Mega oli tallin silmäterä ja monen ratsastajan suosikki, mutta tämä oli vasta toinen tuntini Iirolla.
Iirolla oli luonnostaan paljon eteenpäinpyrkimystä, mutta koota se osasi pyydettäessä varmaan piaffeen asti. Kun osasin pidättää ja myödätä joka askeleella kahdesti ja istua takapuoli syvällä satulassa, niin hienosti kyllä tunsi selkään kokoamisen etenkin ravissa. Laukkaan Kikka antoi ohjeen, että vauhdin pitää tuntua Iiron kanssa naurettavan hitaalta, silloin se on hyvä, koska ruunalla on valtava laukka ja iso eteenpäinpyrkimys. Kokoamisen eteen saikin laukasa tehdä selvästi enemmän töitä kuin ravissa. Käynti oli vaikeinta, mutta onnistui heti sen jälkeen, kun lakkasin puristamasta ruunaa kuin hammastahnatuubia (suora lainaus Kikalta)... Iirolla ei myöskään käytetty yleensä raippaa, joten kokoaminen piti todella tehdä vaan istunnalla sekä tietenkin jaloilla ja pidätteillä. Iiro kynti helposti etupainoisena eli nojasi kädelle, sitä sai siis ihan tavallisillakin tunneilla ratsastaa aika voimakkaasti ylös.
Valitettavasti yhteistyömme jäi tähän tuntiin, sillä vain viikkoa myöhemmin Iiro pelästyi naapuritallilta karannutta ja yllättäen Primuksen pihaan pölähtänyttä ponia niin pahasti, että hyppäsi tarhasta aidan yli. Se liukastui alastulleessaan ja menehtyi välittömästi.
Demoratsastus oli lauantai-iltana 11.3.2017. Siinä Kikka ratsasti ensin noin 10-15 minuuttia oppilaan hevosta kertoen koko ajan havainnoistaan, ja sitten oppilas pääsi itse selkään noin puoleksi tunniksi Kikan jatkaessa opettamista kentän keskeltä. Tämän tunnin sain mennä Akulla, ja se olikin varsin silmiäavaava kokemus.
Kikka ratsasti Akulla ehkä sellaiset 15 minuuttia. Perustempo oli aika reipas, ohja sellaiset puoli stopparia pidempi kuin minulla yleensä, ja muoto huomattavasti enemmän eteen alas. Kikka oli todella tarkka kulmista, huomautti hyvin selvästi ja nopeasti, jos Aku koitti puskea sisään. Punainen lanka oli se, että yhtään ei vedetä eikä kannatella hevosta missään vaiheessa, ja voi miten hieno Akusta tuli! Siis jopa minun ratsastamani! Se ei yhtään tuijotellut mitään tai kuunnellut ääniä, vaikka oli yksin maneesissa, vaan oli täysin rento ja kuuliainen ja liikkui upeasti läpi selän. Kikka sanoi, että nyt koulutetaan jo hevostakin. Koska olin kaukaa viisaasti varannut päivän viimeisen tunnin, sain ratsastaa vähän pidempään. Aku oli aivan kuitti tunnin jälkeen, ja Kikka lupasi katsoa sille vähän helpomman päivän sunnuntaille.
Tämän demoratsastuksen opit onnistuin kevään aikana siirtämään aika hyvin tavallisille tunneille. Lotta jäi äitiyslomalle maaliskuun jälkeen, jonka jälkeen ryhmäämme kesään asti opetti Camilla Verkkoniemi. Camilla opiskelee parhaillaan ratsastuksenopettajaksi Ruotsissa, ja piti kyllä meille todella hyvin suunniteltuja ja tehokkaita tunteja! Ratsastin Akulla lähes kaikki kevätkauden tunnit. Yhden yksittäisen tunnin keikuin Fellinillä, jonka sain keräämään reippaasti rodeoenergiaa. Lisäksi tein laukanvaihtoharjoituksia Mimmillä, jonka selässä myös tämä kevätkausi juhannuksen jälkeen päättyi.
Suurimmat ilon ja onnistumisen hetket koin kuitenkin Akun kanssa. Siitä on tullut minulle hyvin rakas hevonen, jonka kanssa on niin mukava puuhata tallissakin! Hyviä muistoja tunneista jäi monia, oikeastaan vain yksi tunneista oli hieman hankalampi. Kauden kruunasi Hannan kesäkuinen tunti, jossa teemana oli suoristaminen. Teimme paljon keskihalkaisijaa eri suuntiin asettaen kaikissa askellajeissa, ja Aku oli etenkin laukassa todella hyvä: suora, rento ja kuulianen.
Odotan alkanutta syykautta innolla ja toivon, että saan ratsastaa Akulla jatkossakin - meillä on vielä paljon opittavaa! Ryhmämme kokoonpano pysyy muuttumattomana, mutta opettajaksi äitiyslomalta palaa Maiju.
Kokoamistunti oli heti aamusta 18.2.2017. Odotin ratsukseni tietenkin Akua, mutta listassa lukikin Iiro. Kikka sanoi, että Akun tunnit olivat täynnä, eivätkä he vaan olleet mitenkään onnistuneet pyörittämään sitä hevosjaossa minulle. Valkoinen ruuna Irco Mega oli tallin silmäterä ja monen ratsastajan suosikki, mutta tämä oli vasta toinen tuntini Iirolla.
Iirolla oli luonnostaan paljon eteenpäinpyrkimystä, mutta koota se osasi pyydettäessä varmaan piaffeen asti. Kun osasin pidättää ja myödätä joka askeleella kahdesti ja istua takapuoli syvällä satulassa, niin hienosti kyllä tunsi selkään kokoamisen etenkin ravissa. Laukkaan Kikka antoi ohjeen, että vauhdin pitää tuntua Iiron kanssa naurettavan hitaalta, silloin se on hyvä, koska ruunalla on valtava laukka ja iso eteenpäinpyrkimys. Kokoamisen eteen saikin laukasa tehdä selvästi enemmän töitä kuin ravissa. Käynti oli vaikeinta, mutta onnistui heti sen jälkeen, kun lakkasin puristamasta ruunaa kuin hammastahnatuubia (suora lainaus Kikalta)... Iirolla ei myöskään käytetty yleensä raippaa, joten kokoaminen piti todella tehdä vaan istunnalla sekä tietenkin jaloilla ja pidätteillä. Iiro kynti helposti etupainoisena eli nojasi kädelle, sitä sai siis ihan tavallisillakin tunneilla ratsastaa aika voimakkaasti ylös.
Valitettavasti yhteistyömme jäi tähän tuntiin, sillä vain viikkoa myöhemmin Iiro pelästyi naapuritallilta karannutta ja yllättäen Primuksen pihaan pölähtänyttä ponia niin pahasti, että hyppäsi tarhasta aidan yli. Se liukastui alastulleessaan ja menehtyi välittömästi.
Demoratsastus oli lauantai-iltana 11.3.2017. Siinä Kikka ratsasti ensin noin 10-15 minuuttia oppilaan hevosta kertoen koko ajan havainnoistaan, ja sitten oppilas pääsi itse selkään noin puoleksi tunniksi Kikan jatkaessa opettamista kentän keskeltä. Tämän tunnin sain mennä Akulla, ja se olikin varsin silmiäavaava kokemus.
Kikka ratsasti Akulla ehkä sellaiset 15 minuuttia. Perustempo oli aika reipas, ohja sellaiset puoli stopparia pidempi kuin minulla yleensä, ja muoto huomattavasti enemmän eteen alas. Kikka oli todella tarkka kulmista, huomautti hyvin selvästi ja nopeasti, jos Aku koitti puskea sisään. Punainen lanka oli se, että yhtään ei vedetä eikä kannatella hevosta missään vaiheessa, ja voi miten hieno Akusta tuli! Siis jopa minun ratsastamani! Se ei yhtään tuijotellut mitään tai kuunnellut ääniä, vaikka oli yksin maneesissa, vaan oli täysin rento ja kuuliainen ja liikkui upeasti läpi selän. Kikka sanoi, että nyt koulutetaan jo hevostakin. Koska olin kaukaa viisaasti varannut päivän viimeisen tunnin, sain ratsastaa vähän pidempään. Aku oli aivan kuitti tunnin jälkeen, ja Kikka lupasi katsoa sille vähän helpomman päivän sunnuntaille.
Tämän demoratsastuksen opit onnistuin kevään aikana siirtämään aika hyvin tavallisille tunneille. Lotta jäi äitiyslomalle maaliskuun jälkeen, jonka jälkeen ryhmäämme kesään asti opetti Camilla Verkkoniemi. Camilla opiskelee parhaillaan ratsastuksenopettajaksi Ruotsissa, ja piti kyllä meille todella hyvin suunniteltuja ja tehokkaita tunteja! Ratsastin Akulla lähes kaikki kevätkauden tunnit. Yhden yksittäisen tunnin keikuin Fellinillä, jonka sain keräämään reippaasti rodeoenergiaa. Lisäksi tein laukanvaihtoharjoituksia Mimmillä, jonka selässä myös tämä kevätkausi juhannuksen jälkeen päättyi.
Suurimmat ilon ja onnistumisen hetket koin kuitenkin Akun kanssa. Siitä on tullut minulle hyvin rakas hevonen, jonka kanssa on niin mukava puuhata tallissakin! Hyviä muistoja tunneista jäi monia, oikeastaan vain yksi tunneista oli hieman hankalampi. Kauden kruunasi Hannan kesäkuinen tunti, jossa teemana oli suoristaminen. Teimme paljon keskihalkaisijaa eri suuntiin asettaen kaikissa askellajeissa, ja Aku oli etenkin laukassa todella hyvä: suora, rento ja kuulianen.
Odotan alkanutta syykautta innolla ja toivon, että saan ratsastaa Akulla jatkossakin - meillä on vielä paljon opittavaa! Ryhmämme kokoonpano pysyy muuttumattomana, mutta opettajaksi äitiyslomalta palaa Maiju.
torstai 12. tammikuuta 2017
Paluu maan pinnalle
11.1.2017 - Lotta - r. Aku
Olin tallille saapuessani vielä aivan innoissani viikonlopun kurssista, ja odotin jännityksellä hevosjakoa. Akuhan siellä listassa oli, jee!
Menin maneesiin katselemaan edellistä tuntia, ja ehdin hädin tuskin istuutua, kun Lotta tuli kertomaan terveisiä Kikalta, että meillä oli Akun kanssa kuulemma mennyt hienosti viikonloppuna. Kiitin ja kerroin, että oli varmaan elämäni paras ratsastustunti, etten luultavasti ole koskaan ratsastanut niin hyvin, ja että Aku oli ihan superhieno. Naurahdin kyllä perään, että toivottavasti tänään ei mene ihan pieleen...
Aku oli karsinassa vähän väsyneen oloinen. Tämä oli lasten tutustumiskurssin ensimmäinen tunti, joten tallissa oli paljon ihmisiä ja hälinää. Tunnin aikana Aku otti myös selvästi vähän kierroksia viereisen uran poneista ja taluttajista ja pienistä ratsastajista ja katsomosta täynnä vanhempia.
Koitin silti muistaa viikonlopun opit ja lähteä reippaalla temmolla eteen. Lotan mielestä menin kuitenkin liian lujaa. Ymmärrän sen, että Aku vajoaa helposti liian kovasta temmossa etupainoiseksi, Lotan hyvin sanoin "kaikki vauhti menee eteen". Ehkä siis menin jo jopa liian lujaa, mutta joka tapauksessa hämmennyin tästä sen verran, että vajosin sitten ainakin ajoittain takaisin siihen hissutteluun. Tällöinhän Aku ei liiku rehellisesti eteen vaan enemmänkin ylös ja jännittyy helposti.
Harmittaa edelleenkin, ettei onnistuttu, vaikka jälkikäteen pitäisi kai olla tyytyväinen hyvästä käyntityöstä ja -väistöistä sekä oikein hyvästä vasemmasta laukasta, eikä käynti-ravi-siirtymisetkään ihan pieleen menneet. Vaikeassa oikeassa kierroksessa laukka-käynti-siirtymiset ei onnistuneet lainkaan, ja paikoin ravi oli tosi epätasaista, kun ei sitä tempoa ollut riittävästi.
Kaiken lisäksi yöllä heräsin yhtäkkiä, että apua, Akun suojat jäi harjaamatta, kunnes muistin, että se poikkeuksellisesti jäikin tunnille. Kummallista miten tuntuu siltä että tunti jäi ihan kesken, kun ei saanutkaan hoitaa hevosta yöpuulle
Ajattelin ennen tuntia, että kun vaan vähän aikaa ravaan Akun kanssa kunnolla, niin homma alkaa taas toimia itsestään. Mutta eihän se hevosten kanssa koskaan näin mene. Lottakin sitten sanoi, että ei tainnut nyt olla ihan yhtä hyvä päivä kuin viikonloppuna. Suorastaan hävetti, kun Kikka oli oikein meitä kehunut, ja sitten esitämmekin jotain tällaista, vaikka oikein lupasin yrittää jatkossa ratsastaa Akun yhtä hienosti kuin kurssilla...
Olin tallille saapuessani vielä aivan innoissani viikonlopun kurssista, ja odotin jännityksellä hevosjakoa. Akuhan siellä listassa oli, jee!
Menin maneesiin katselemaan edellistä tuntia, ja ehdin hädin tuskin istuutua, kun Lotta tuli kertomaan terveisiä Kikalta, että meillä oli Akun kanssa kuulemma mennyt hienosti viikonloppuna. Kiitin ja kerroin, että oli varmaan elämäni paras ratsastustunti, etten luultavasti ole koskaan ratsastanut niin hyvin, ja että Aku oli ihan superhieno. Naurahdin kyllä perään, että toivottavasti tänään ei mene ihan pieleen...
Aku oli karsinassa vähän väsyneen oloinen. Tämä oli lasten tutustumiskurssin ensimmäinen tunti, joten tallissa oli paljon ihmisiä ja hälinää. Tunnin aikana Aku otti myös selvästi vähän kierroksia viereisen uran poneista ja taluttajista ja pienistä ratsastajista ja katsomosta täynnä vanhempia.
Koitin silti muistaa viikonlopun opit ja lähteä reippaalla temmolla eteen. Lotan mielestä menin kuitenkin liian lujaa. Ymmärrän sen, että Aku vajoaa helposti liian kovasta temmossa etupainoiseksi, Lotan hyvin sanoin "kaikki vauhti menee eteen". Ehkä siis menin jo jopa liian lujaa, mutta joka tapauksessa hämmennyin tästä sen verran, että vajosin sitten ainakin ajoittain takaisin siihen hissutteluun. Tällöinhän Aku ei liiku rehellisesti eteen vaan enemmänkin ylös ja jännittyy helposti.
Harmittaa edelleenkin, ettei onnistuttu, vaikka jälkikäteen pitäisi kai olla tyytyväinen hyvästä käyntityöstä ja -väistöistä sekä oikein hyvästä vasemmasta laukasta, eikä käynti-ravi-siirtymisetkään ihan pieleen menneet. Vaikeassa oikeassa kierroksessa laukka-käynti-siirtymiset ei onnistuneet lainkaan, ja paikoin ravi oli tosi epätasaista, kun ei sitä tempoa ollut riittävästi.
Kaiken lisäksi yöllä heräsin yhtäkkiä, että apua, Akun suojat jäi harjaamatta, kunnes muistin, että se poikkeuksellisesti jäikin tunnille. Kummallista miten tuntuu siltä että tunti jäi ihan kesken, kun ei saanutkaan hoitaa hevosta yöpuulle
Ajattelin ennen tuntia, että kun vaan vähän aikaa ravaan Akun kanssa kunnolla, niin homma alkaa taas toimia itsestään. Mutta eihän se hevosten kanssa koskaan näin mene. Lottakin sitten sanoi, että ei tainnut nyt olla ihan yhtä hyvä päivä kuin viikonloppuna. Suorastaan hävetti, kun Kikka oli oikein meitä kehunut, ja sitten esitämmekin jotain tällaista, vaikka oikein lupasin yrittää jatkossa ratsastaa Akun yhtä hienosti kuin kurssilla...
maanantai 9. tammikuuta 2017
Oivallus Kikan kurssilla
7.-8.1.2017 - Kikka - r. Aku
Kikka käy Englannista pitämässä valmennustunteja ja -kursseja noin kolmen viikon välein. Erityisesti nyt keväällä tarjonta on todella monipuolista. Suosittu "tempo, tahti, rytmi" -kurssi teemalla perusasiat kunniaan on ollut ohjelmistossa jo yli vuoden, mutta vasta nyt ajankohta natsasi.
Sain jälleen ratsastaa Kikan tunnilla Akulla, mikä on tosi kiva, se tuo näihin harvakseltaan toistuviin tunteihin kivaa jatkuvuutta. Vähän tietenkin myös jännitti, joskus kun meillä Akun kanssa sujuu paremmin ja joskus taas on vähän enemmän haasteita. Tänä viikonloppuna ratsastin kuitenkin paremmin kuin varmaan ikinä aiemmin, ja myös Aku oli parempi kuin koskaan aiemmin. Sunnuntain toisen tunnin jälkeen olimme molemmat aivan puhki, Aku pukkasi valkoista vaahtoa vielä tallissakin.
Aloitimme lauantaina keskustelemalla temposta, tahdista ja rytmistä, jotta kaikki osallistujat ymmärtäisivät käsitteet. Minulle musiikista oli vähällä tulla ammatti, joten sinällään tempo, tahti ja rytmi ovat tuttuja, mutta Kikka osasi hienosti siirtää ne ratsastusmaailmaan. Tempohan on synonyymi vauhdille, tahti ja rytmi on sitten jotain mitä tapahtuu tempon sisällä. Kun hevoselle löydetään sopiva tempo, sen on helpompi päästä hyvään tahtiin. Rytmiä voi taas ajatella vähän pidemmän ajan käsitteenä kuin vain muutaman askeleen sisällä. Esim. esteradalla hevosella voi olla hyvä tempo ja tahti, mutta rytmi saattaa puuttua.
Aloitimme käynnissä etsimällä omalle hevosellemme sopivaa tempoa ja tasaista tahtia. Akusta Kikka sanoi, että hän tuppaa ohjeistamaan sen aina vähän liian reippaaksi, jolloin käynnin laatu kärsii. Hän sanoi katsovansa, millaisen tempon minä valitsen, kun olen sillä sen verran paljon ratsastanut. Aika tarkkana sai olla kulmissa, ettei Aku hyytynyt. Kikka auttoi jokaista laskemalla ääneen tahtia 1-2-3-4, siitä huomasi, jos hevonen hidasteli tai ei kävellyt tasaisesti.
Ravin temposta Kikka sanoi, että aika helposti ratsastetaan hevoset hieman alitemmossa. Primuksella on paljon urheiluhevosia, joiden luontainen tempo olisi aika reipas. Ratsastajan oppimisen kannalta kuitenkin usein valitaan sellainen tempo, jossa ratsastaja pystyy istumaan ja vaikuttamaan hevoseen eikä etenkään ala pelätä liian kovassa vauhdissa. Tällä kurssilla ratsastajia kuitenkin haastettiin valitsemaan tempo hevosen mukaan, ja niinpä minäkin sain pistää pykälän lisää vauhtia Akuun. Tämä osoittautui kurssin kirkkaasti suurimmaksi oivallukseksi, sillä oikean tempon myötä tuntui tulevan kaikki muu lähes sivutuotteena.
Lauantaina muutettiin askelpituutta ravissa pitkillä sivuilla. Ensin harjoitusravia, ja jokaisen piti laskea pitkälle sivulle tullut askelmäärä. Sitten lähes keskiravia, jotta saatiin vähennettyä askeleita. Lopuksi kootumpaa ravia, jotta saatiin lisättyä askeleita. Tempon ja tahdin ei kuulunut muuttua missään vaiheessa. Laskiessa askeleita tajusi selvästi, miten isoja muutosten pitää olla: pitkällä sivulla sai kamalan äherryksen seurauksena juuri ja juuri askeleen tai kahden muutoksia... No, kokoamisen seurauksena Akun ravista tuli kuitenkin aikaa kivaa taas.
Laukkaa tehtiin lauantaina vain vasemmalle ympyrällä. Siinäkin lisättiin pykälä Akun tempoon. Ympyrällä Aku oli selvästi aina oven kohdalla vähän lähtökuopissa, kun reippaasta temposta johtuen kavioista lensi maneesin pohjaa metalliporttiin, joka rapisi. Opettavaisinta laukkatyöskentelyssä olikin ajatus, jonka Kikka esitti Akun sinkoilusta. Kikka sanoi, että Aku oikeastaan vähän itse lietsoo ratsastajaa jäämään liian hitaaseen tempoon ja vetämään, koska jos se vähän sinkoaa, ratsastaja hidastaa ja vetää, Aku jännittyy, ja sinkoaa helpommin uudestaan... Noidankehä siis. Niinpä Kikka kehotti sinkoamisen jälkeen ratsastamaan jalalla eteen ja pidätteen jälkeen heti myötäämään selvästi, jolloin ikään kuin kerrotaan hevoselle, että täällä ollaan, ei tarvitse lähteä mihinkään, tekemistä riittää, keskity töihin ja rentoudu.
Sunnuntaina sain Akun tunnilta, jossa se ratsastajan mukaan oli ollut vähän jännittynyt. Minunkin käteen se tuntui hieman vahvalta aluksi. Mutta kun päästiin ravaamaan palaset vaan loksahtelivat kohdalleen, kun muistin heti alusta reippaamman temmon. Vasemmassa kierroksessa Aku oli niin hyvä, että Kikkakin sanoi, kuinka saan ratsastukseeni kokonaan uuden ulottuvuuden hevosen liikkuessa siten. Eli kun hevonen liikkuu rehellisesti omassa tempossaan, pystytään alkaa lisämään temppuja. Niitä ei toki tällä kurssilla vielä liiemmin tehty, vaan keskittyttiin tosiaan niihin perusasioihin.
Sunnuntaina laskettiin askelia laukassa, ympyrällä. Ensin harjoituslaukassa, sitten taas pidennettiin askelta ja lyhennettiin askelta. Muutoksen aikaansaaminen oli ehkä vielä vaikeampaa etenkin askeleen pidennyksen osalta kuin ravissa. Laukkatyö oli oikea maratonlaukka, ja se olisi meiltä voinut sujua paremminkin, vaikka suuntana olikin vaikeampi oikea. Saatiin kuitenkin jatkuvasti tasainen määrä laukka-askeleita yhtä ympyrän kierrosta kohti, joten ilmeisesti tempo pysyi vakiona ja reitti samana.
Pitkä laukka varmasti myös edesauttoi sitä, että kun jälleen ravattiin, Aku oli aivan supermahtava! Kikka oli jo lauantaina selkään kivutessani hämmästellyt, miten hienoa ravia Aku oli edellisenä päivänä kokoamistunnilla esittänyt, siis sitä sen melkein passage-ravia. Silloin nauroin, että pienen sellaisen hetken voimalla jaksaa aina seuraavaan ratsastustuntiin. Nyt sunnuntaina Kikka uhkasi vielä Akun mukanaan Englantiin! Kikan mukaan Aku oikein huokaisi, kun sai mennä omaa isoa raviaan eikä ratsastaja häirinnyt. Kieltämättä sekin ravi tuntui aika hienolta! Helpolta, rennolta, myös oikeaan kierrokseen. Minä sitten tottakai sanoi, että Akua ei saa vielä minnekään, vaan pitää laittaa lappu toimistoon, että Sanna saa ratsastaa Akulla aina!
Tunnilla tehtiin myös pohkeenväistöjäkin neljäsosalinjalta ulos uralle. Kikka kertoi, että joskus joku ryhmä oli ollut aivan varma, ettei tämä ole edes mahdollista niin, että tempo säilyy, mutta kyllä se vaan on. Aku oli tässäkin ihan tosi hieno, keskittyi töihin. Lisäksi käynnissä tehtiin kokoamisia sen jälkeen, kun Kikka oli ensin varsin osuvasti havainnollistanut, miten usein käy opettajan pyytäessä koottua käyntiä. Yleensä siis tempo hidastuu ja askeleen pidentyvät, kun tempon pitäisi pysyä samana ja askelten lyhentyä. Akuhan esittää tosi helposti kootessa espanjalaista käyntiä, eikä Kikkakaan tiennyt yhtään miksi sellaisen on ruunalle joskus opetettu ja millä avuilla se ratsastetaan. Nyt kuitenkin vältyimme tältä kokonaan.
Tunnin päätteeksi Kikka kysyi vielä kaikilta, olimmeko saaneet jotain oivalluksia ja mitä otamme mukaamme muille ratsastustunneille. Minun oivallukseni oli ilman muuta tuo riittävän reipas tempo. Mitään muuta en kokenut tehneeni eri tavalla kuin millään muullakaan tunnilla, vaikka tietenkin se, että Kikka on kentän keskellä, tuo aina vähän ylimääräistä tsemppiä omaan tekemiseen. Olen jo jonkin aikaa FilmMe-videoidenkin perusteella katsellut, miten hitaalta oma tempo aina näyttää. Tällä kurssilla sain erinomaisen opetuksen siitä, miten pienestä voi olla moni asia kiinni.
Kikka käy Englannista pitämässä valmennustunteja ja -kursseja noin kolmen viikon välein. Erityisesti nyt keväällä tarjonta on todella monipuolista. Suosittu "tempo, tahti, rytmi" -kurssi teemalla perusasiat kunniaan on ollut ohjelmistossa jo yli vuoden, mutta vasta nyt ajankohta natsasi.
Sain jälleen ratsastaa Kikan tunnilla Akulla, mikä on tosi kiva, se tuo näihin harvakseltaan toistuviin tunteihin kivaa jatkuvuutta. Vähän tietenkin myös jännitti, joskus kun meillä Akun kanssa sujuu paremmin ja joskus taas on vähän enemmän haasteita. Tänä viikonloppuna ratsastin kuitenkin paremmin kuin varmaan ikinä aiemmin, ja myös Aku oli parempi kuin koskaan aiemmin. Sunnuntain toisen tunnin jälkeen olimme molemmat aivan puhki, Aku pukkasi valkoista vaahtoa vielä tallissakin.
Aloitimme lauantaina keskustelemalla temposta, tahdista ja rytmistä, jotta kaikki osallistujat ymmärtäisivät käsitteet. Minulle musiikista oli vähällä tulla ammatti, joten sinällään tempo, tahti ja rytmi ovat tuttuja, mutta Kikka osasi hienosti siirtää ne ratsastusmaailmaan. Tempohan on synonyymi vauhdille, tahti ja rytmi on sitten jotain mitä tapahtuu tempon sisällä. Kun hevoselle löydetään sopiva tempo, sen on helpompi päästä hyvään tahtiin. Rytmiä voi taas ajatella vähän pidemmän ajan käsitteenä kuin vain muutaman askeleen sisällä. Esim. esteradalla hevosella voi olla hyvä tempo ja tahti, mutta rytmi saattaa puuttua.
Aloitimme käynnissä etsimällä omalle hevosellemme sopivaa tempoa ja tasaista tahtia. Akusta Kikka sanoi, että hän tuppaa ohjeistamaan sen aina vähän liian reippaaksi, jolloin käynnin laatu kärsii. Hän sanoi katsovansa, millaisen tempon minä valitsen, kun olen sillä sen verran paljon ratsastanut. Aika tarkkana sai olla kulmissa, ettei Aku hyytynyt. Kikka auttoi jokaista laskemalla ääneen tahtia 1-2-3-4, siitä huomasi, jos hevonen hidasteli tai ei kävellyt tasaisesti.
Ravin temposta Kikka sanoi, että aika helposti ratsastetaan hevoset hieman alitemmossa. Primuksella on paljon urheiluhevosia, joiden luontainen tempo olisi aika reipas. Ratsastajan oppimisen kannalta kuitenkin usein valitaan sellainen tempo, jossa ratsastaja pystyy istumaan ja vaikuttamaan hevoseen eikä etenkään ala pelätä liian kovassa vauhdissa. Tällä kurssilla ratsastajia kuitenkin haastettiin valitsemaan tempo hevosen mukaan, ja niinpä minäkin sain pistää pykälän lisää vauhtia Akuun. Tämä osoittautui kurssin kirkkaasti suurimmaksi oivallukseksi, sillä oikean tempon myötä tuntui tulevan kaikki muu lähes sivutuotteena.
Lauantaina muutettiin askelpituutta ravissa pitkillä sivuilla. Ensin harjoitusravia, ja jokaisen piti laskea pitkälle sivulle tullut askelmäärä. Sitten lähes keskiravia, jotta saatiin vähennettyä askeleita. Lopuksi kootumpaa ravia, jotta saatiin lisättyä askeleita. Tempon ja tahdin ei kuulunut muuttua missään vaiheessa. Laskiessa askeleita tajusi selvästi, miten isoja muutosten pitää olla: pitkällä sivulla sai kamalan äherryksen seurauksena juuri ja juuri askeleen tai kahden muutoksia... No, kokoamisen seurauksena Akun ravista tuli kuitenkin aikaa kivaa taas.
Laukkaa tehtiin lauantaina vain vasemmalle ympyrällä. Siinäkin lisättiin pykälä Akun tempoon. Ympyrällä Aku oli selvästi aina oven kohdalla vähän lähtökuopissa, kun reippaasta temposta johtuen kavioista lensi maneesin pohjaa metalliporttiin, joka rapisi. Opettavaisinta laukkatyöskentelyssä olikin ajatus, jonka Kikka esitti Akun sinkoilusta. Kikka sanoi, että Aku oikeastaan vähän itse lietsoo ratsastajaa jäämään liian hitaaseen tempoon ja vetämään, koska jos se vähän sinkoaa, ratsastaja hidastaa ja vetää, Aku jännittyy, ja sinkoaa helpommin uudestaan... Noidankehä siis. Niinpä Kikka kehotti sinkoamisen jälkeen ratsastamaan jalalla eteen ja pidätteen jälkeen heti myötäämään selvästi, jolloin ikään kuin kerrotaan hevoselle, että täällä ollaan, ei tarvitse lähteä mihinkään, tekemistä riittää, keskity töihin ja rentoudu.
Sunnuntaina sain Akun tunnilta, jossa se ratsastajan mukaan oli ollut vähän jännittynyt. Minunkin käteen se tuntui hieman vahvalta aluksi. Mutta kun päästiin ravaamaan palaset vaan loksahtelivat kohdalleen, kun muistin heti alusta reippaamman temmon. Vasemmassa kierroksessa Aku oli niin hyvä, että Kikkakin sanoi, kuinka saan ratsastukseeni kokonaan uuden ulottuvuuden hevosen liikkuessa siten. Eli kun hevonen liikkuu rehellisesti omassa tempossaan, pystytään alkaa lisämään temppuja. Niitä ei toki tällä kurssilla vielä liiemmin tehty, vaan keskittyttiin tosiaan niihin perusasioihin.
Sunnuntaina laskettiin askelia laukassa, ympyrällä. Ensin harjoituslaukassa, sitten taas pidennettiin askelta ja lyhennettiin askelta. Muutoksen aikaansaaminen oli ehkä vielä vaikeampaa etenkin askeleen pidennyksen osalta kuin ravissa. Laukkatyö oli oikea maratonlaukka, ja se olisi meiltä voinut sujua paremminkin, vaikka suuntana olikin vaikeampi oikea. Saatiin kuitenkin jatkuvasti tasainen määrä laukka-askeleita yhtä ympyrän kierrosta kohti, joten ilmeisesti tempo pysyi vakiona ja reitti samana.
Pitkä laukka varmasti myös edesauttoi sitä, että kun jälleen ravattiin, Aku oli aivan supermahtava! Kikka oli jo lauantaina selkään kivutessani hämmästellyt, miten hienoa ravia Aku oli edellisenä päivänä kokoamistunnilla esittänyt, siis sitä sen melkein passage-ravia. Silloin nauroin, että pienen sellaisen hetken voimalla jaksaa aina seuraavaan ratsastustuntiin. Nyt sunnuntaina Kikka uhkasi vielä Akun mukanaan Englantiin! Kikan mukaan Aku oikein huokaisi, kun sai mennä omaa isoa raviaan eikä ratsastaja häirinnyt. Kieltämättä sekin ravi tuntui aika hienolta! Helpolta, rennolta, myös oikeaan kierrokseen. Minä sitten tottakai sanoi, että Akua ei saa vielä minnekään, vaan pitää laittaa lappu toimistoon, että Sanna saa ratsastaa Akulla aina!
Tunnilla tehtiin myös pohkeenväistöjäkin neljäsosalinjalta ulos uralle. Kikka kertoi, että joskus joku ryhmä oli ollut aivan varma, ettei tämä ole edes mahdollista niin, että tempo säilyy, mutta kyllä se vaan on. Aku oli tässäkin ihan tosi hieno, keskittyi töihin. Lisäksi käynnissä tehtiin kokoamisia sen jälkeen, kun Kikka oli ensin varsin osuvasti havainnollistanut, miten usein käy opettajan pyytäessä koottua käyntiä. Yleensä siis tempo hidastuu ja askeleen pidentyvät, kun tempon pitäisi pysyä samana ja askelten lyhentyä. Akuhan esittää tosi helposti kootessa espanjalaista käyntiä, eikä Kikkakaan tiennyt yhtään miksi sellaisen on ruunalle joskus opetettu ja millä avuilla se ratsastetaan. Nyt kuitenkin vältyimme tältä kokonaan.
Tunnin päätteeksi Kikka kysyi vielä kaikilta, olimmeko saaneet jotain oivalluksia ja mitä otamme mukaamme muille ratsastustunneille. Minun oivallukseni oli ilman muuta tuo riittävän reipas tempo. Mitään muuta en kokenut tehneeni eri tavalla kuin millään muullakaan tunnilla, vaikka tietenkin se, että Kikka on kentän keskellä, tuo aina vähän ylimääräistä tsemppiä omaan tekemiseen. Olen jo jonkin aikaa FilmMe-videoidenkin perusteella katsellut, miten hitaalta oma tempo aina näyttää. Tällä kurssilla sain erinomaisen opetuksen siitä, miten pienestä voi olla moni asia kiinni.
torstai 5. tammikuuta 2017
Lapojenhallintatunti
4.1.2017 - Lotta - r. Arska
Vaikka välipäivien tunti jäi väliin, jatkoin Arskalla. Samalla vaihtui myös ryhmämme opettaja, kun Anni lähti oppiin Saksaan. seuraavat kolme kuukautta nautimme Lotan neuvoista. Minulle muutos oli mieleinen, koska en ole koskaan aiemmin ollut Lotan vakitunnilla, ja muutamista yksittäisistä Lotan tunneista olen kovasti pitänyt.
Arska oli selvästi Lotalle tuttu: sain läpi tunnin yksityiskohtaisia ohjeita, juuri Arskalle sopivia. Meillä oli lapojenhallintatunti eli koitimme koko ajan kontrolloida hevosen etupäätä ja suoruutta.
Alkukäynnissä teimme väistöjä uran sisäpuolelta uralle, nämä olivat Arskalle helppoja. Ympyrällä ravissa keskityttiin asetuksiin, myös vasta-asetuksiin. Lotta vaati aika tiukasti, että Arskan on kuljettava matalassa muodossa, ja sitä sai huomauttaa suht selvästikin, kun se koitti protestoida ja nousta ylös.
Veryttelyn jälkeen teimme väistöjen sijasta taivutuksia pitkällä sivulla: ensin vain avotaivutusta ja sitten avotaivutusta, joka vaihdettiin keskellä vastataivutukseksi. Nämäkin tuntuivat olevan notkealle Arskalle aika helppoja, vaikka tasaisuutta olisi saanut olla enemmän.
Ravissa tultiin neljäsosalinjaa uran sisäpuolella ensin ihan vaan suoraan, jonka jälkeen tehtiin laukannostoja samalla linjalla. Linja vielä onnistui, mutta kun ensimmäinen nosto oli tehty, Arskan mielestä olisi pitänyt jatkaa laukassa. Kierrokset hieman nousivat ja esitimme hetken varmaan aika hienoa monteravia pää pystyssä... Lotta kyllä sanoi, että Arskassa on sen verran ravurin kovuutta, että voin ihan hyvin vaan pitää ohjat tiukkana niin kauan kuin hevonen hellittää. Niinpä saimme sitten luvan tulla linjaa pelkässä ravissa niin kauan, kunnes Arska rauhoittuu, ja rauhoittuihan se parin kierroksen jälkeen. Siitä sitten uudestaan hallittu laukannosto ja keskiympyrälle, joka tosin pidettiin neljäsosalinjan verran pienempänä eli ei menty toisella puolella pitkälle sivulle asti lainkaan. Arska näppäränä taipui kyllä tähän. Lopuksi ympyrällä ratsastettiin vielä vähän avotaivutusta käynnissä.
Lotta sanoi palautteessaan, että oli positiivinen kokonaisuus. Kun Arska meni pyöreällä pitkällä kaulalla, se näytti kuulemma oikein kivalta. Olikin aika vaikea saada sellainen tempo, että poni kulki oikeinpäin, ei liian lujaa jolloin se olisi juossut alta, eikä liian hitaastikaan, jolloin taas selkä ei olisi ollut töissä. Vähän jäimme ehkä hitaan puolelle tällä kerralla, ja jatkossa Lotta kehotti tarkkailemaan tempoa. Lotta myös sanoi, että Arskalla on vielä heikot lihakset selässä ja on kaiken lisäksi toispuoleinen. Tämän huomasin kyllä selkäänkin jo satulavyötä kiristettäessä, kun ihmettelin Lotalle istuvani kenollaan vasemmalle. Arska on kyllä todella vinkeä poni - otetaan haasteena - ja tunti oli todella hyvä ja monipuolinen jumppatunti!
Vaikka välipäivien tunti jäi väliin, jatkoin Arskalla. Samalla vaihtui myös ryhmämme opettaja, kun Anni lähti oppiin Saksaan. seuraavat kolme kuukautta nautimme Lotan neuvoista. Minulle muutos oli mieleinen, koska en ole koskaan aiemmin ollut Lotan vakitunnilla, ja muutamista yksittäisistä Lotan tunneista olen kovasti pitänyt.
Arska oli selvästi Lotalle tuttu: sain läpi tunnin yksityiskohtaisia ohjeita, juuri Arskalle sopivia. Meillä oli lapojenhallintatunti eli koitimme koko ajan kontrolloida hevosen etupäätä ja suoruutta.
Alkukäynnissä teimme väistöjä uran sisäpuolelta uralle, nämä olivat Arskalle helppoja. Ympyrällä ravissa keskityttiin asetuksiin, myös vasta-asetuksiin. Lotta vaati aika tiukasti, että Arskan on kuljettava matalassa muodossa, ja sitä sai huomauttaa suht selvästikin, kun se koitti protestoida ja nousta ylös.
Veryttelyn jälkeen teimme väistöjen sijasta taivutuksia pitkällä sivulla: ensin vain avotaivutusta ja sitten avotaivutusta, joka vaihdettiin keskellä vastataivutukseksi. Nämäkin tuntuivat olevan notkealle Arskalle aika helppoja, vaikka tasaisuutta olisi saanut olla enemmän.
Ravissa tultiin neljäsosalinjaa uran sisäpuolella ensin ihan vaan suoraan, jonka jälkeen tehtiin laukannostoja samalla linjalla. Linja vielä onnistui, mutta kun ensimmäinen nosto oli tehty, Arskan mielestä olisi pitänyt jatkaa laukassa. Kierrokset hieman nousivat ja esitimme hetken varmaan aika hienoa monteravia pää pystyssä... Lotta kyllä sanoi, että Arskassa on sen verran ravurin kovuutta, että voin ihan hyvin vaan pitää ohjat tiukkana niin kauan kuin hevonen hellittää. Niinpä saimme sitten luvan tulla linjaa pelkässä ravissa niin kauan, kunnes Arska rauhoittuu, ja rauhoittuihan se parin kierroksen jälkeen. Siitä sitten uudestaan hallittu laukannosto ja keskiympyrälle, joka tosin pidettiin neljäsosalinjan verran pienempänä eli ei menty toisella puolella pitkälle sivulle asti lainkaan. Arska näppäränä taipui kyllä tähän. Lopuksi ympyrällä ratsastettiin vielä vähän avotaivutusta käynnissä.
Lotta sanoi palautteessaan, että oli positiivinen kokonaisuus. Kun Arska meni pyöreällä pitkällä kaulalla, se näytti kuulemma oikein kivalta. Olikin aika vaikea saada sellainen tempo, että poni kulki oikeinpäin, ei liian lujaa jolloin se olisi juossut alta, eikä liian hitaastikaan, jolloin taas selkä ei olisi ollut töissä. Vähän jäimme ehkä hitaan puolelle tällä kerralla, ja jatkossa Lotta kehotti tarkkailemaan tempoa. Lotta myös sanoi, että Arskalla on vielä heikot lihakset selässä ja on kaiken lisäksi toispuoleinen. Tämän huomasin kyllä selkäänkin jo satulavyötä kiristettäessä, kun ihmettelin Lotalle istuvani kenollaan vasemmalle. Arska on kyllä todella vinkeä poni - otetaan haasteena - ja tunti oli todella hyvä ja monipuolinen jumppatunti!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)