1.9.2014 Primus Talli
Maiju - t. Lady
Viimeisellä tunnilla ennen ensimmäisen kolmen ratsukon rataharjoitusta keskityttiin etsimään keskilinjaa. Kenttä oli viimein kuivunut sellaiseen kuntoon, että meidän ryhmämme pääsi ratsastamaan ulkona. Meille oli rajattu kentän keskelle kouluradan levyinen mutta hieman pidempi alue. Korviimme saimme ensimmäistä kertaa korvanapit, jotka alun totuttelun jälkeen toimivat mainiosti. Tuntui, että Maiju oli aina ihan vieressä ja silmät vielä tavallistakin tarkemmin jokaisessa ratsukossa!
Keskilinjan etsinnät käynnistettiin käynnissä ja ravissa tekemällä voltteja pitkän sivun keskeltä. Maiju katsoi ensin voltit edestä ja sitten sivusta. Koko ryhmämme sai kehuja tarkasta ratsastuksesta, sillä keskilinja ja volttien muoto löytyi kaikilla nopeasti. Lady oli volteilla näppärä, eikä yleensä helposti litistyvä viimeinen neljänneskään tuottanut ongelmia.
Keskiympyrällä tehdyn alkulaukan jälkeen jatkettiin ympyrällä ravissa. A-merkissä on volttikuvio, joka osin on sama kuin ympyrä leikkaa. Sitä sitten tehtiin osastossa molemmista suunnista muutamia kertoja, ja nyt keskilinja olikin jo paljon vaikeammin hahmotettavissa. Etenkin suoristusvaiheessa monen ratsu puski liikaa jompaan kumpaan suuntaan, vaikka olisi aluksi ollutkin ihan oikealla tiellä.
Suurimmat haasteet keskilinjan kanssa meillä oli kuitenkin illan viimeisessä tehtävässä, laukkavoltissa. Ladylle laukka on muutoinkin haastavin askellaji, joten kymmenen metrin voltille kääntäminen tuntui lähes utopistiselta. Päädyssä laukannosto ja siitä pitkän sivun keskelle voltti, helpommin sanottu kuin tehty. Yllättäen vasemmalle tämä onnistui paremmin - heti, kun sai nostettua vasemman laukan... Oikealle laukan ylläpitäminen oli vaikeampaa, mutta onnistuimme siinäkin lopulta. Ladyn pitää laukata aika reippaasti ja vähän ravia pidemmässä ja matalammassa muodossa, jotta se ei pudota raville. Sellaisesta laukasta voltin tekeminen on haastavaa ja vaati aika paljon jalkaa myös kääntämiseen.
Kokonaisuudessaan tunti sujui hyvin. Sanoin Maijullekin, että alan ihan tosissaan pitää Ladysta. Laukassa on tosiaan omat haasteensa, mutta miellyttävä ravi korvaa paljon. Lady on minulle sopivan kokoinen ja sopivasti ratsastettava, ei laiska eikä liian reipas. Ja vaikka olimme ulkona ja ilta jo pimeni, se keskittyi tällä kertaa hyvin työntekoon eikä kummemmin ihmetellytkään mitään. Koitin myös muistella edellisen perjantain hevosesittelyn antia ja taitavan Camillan ratsastusta Ladylla. Etenkin riittävän reipas ravin tempo ja tuo onneksi jo itsekin hoksaamani pidempi muoto laukassa ovat asioita, jotka pitää jatkossakin muistaa.
Näillä eväin siis A-merkkiradalle!
tiistai 30. syyskuuta 2014
maanantai 8. syyskuuta 2014
Voihan vastalaukka, ainakin osa 2
25.8.2014 Primus Talli
Maiju - t. Lady
Tämän tunnin alkajaisiksi jätin toimistoon viimein syksyn palautelapun. Siinähän aina saa kertoa omista tavoitteistaan ja siitä mitä haluaisi tunneilla tehdä. Lappuun voi myös laittaa toiveratsuja tai sellaisia, joilla ei missään nimessä halua ratsastaa. Minä otan lähtökohtaisesti aina vastaan sen ratsun, joka minulle annetaan. Luotan siihen, että opettaja on miettinyt jakoa ja haluaa minun ratsastavan juuri kyseisellä hevosella, jotta kehittyisin. Tapanani on kuitenkin listata yksi tai kaksi rakkainta hevosta, joilla haluaisin mennä, mikäli opettaja ne minulle sopiviksi katsoo. Yleensä nämä hevoset ovat sellaisia, joilla olen jo paljon tai edes jonkin verran ratsastanut.
Viime vuosina suosikkieni kanssa on ollut vaan hurjan huonoa tuuria: se hevonen, jonka olen lappuun laittanut, on muutaman kuukauden sisään joko myyty tai päästetty vihreämmille laitumille. Ensin lähti Mirja mammalomalle, sitten Foxy myytiin ja myöhemmin lopetettiin polvivaivojen vuoksi. Samoin Mikki pääsi kivuistaan, ja vuosi sitten Lulu palasi entiselle omistajalleen. Tänä vuonna laitoin lappuun yhden ainoan nimen, Diamanten. Kaksi päivää myöhemmin luin, että tamma on myyty. Diamanten omistaja on lupaava junioriratsastaja, joten parivaljakosta varmasti vielä kuullaan. Vaikka tuntuukin vähän haikealta, toivotan tietenkin mitä parhainta menestystä molemmille! Tammakin on vielä talven yli Primuksella, joten jokaviikkoisista jutusteluhetkistä ei tarvitse onneksi vielä luopua.
Mutta sitten itse tuntiin, jonka ratsastin jälleen Ladylla. Kenttä oli monsuunisateiden jäljiltä edelleen lillinkiä, joten jatkoimme maneesissa. Alkuveryttelyssä tehtiin heti A-merkin pohkeenväistöjä, tosin käynnissä. Tulimme siis keskihalkaisijalle ja väistimme siitä kohti uraa n. viisi metriä. Oli tärkeää huolehtia siitä, että hevonen aloittaa ja lopettaa väistön ratsastajan pyynnöstä, ei liukumalla minne sattuu. Lady osoittautui aika kuuliaiseksi väistöissä.
Ravissa tehtiin paljon lisäyksiä pitkille sivuille. Maiju halusi selvän eron lisäyksen ja harjoitusravitempon välille, ei taaskaan mitään liukuvia siirtymisiä. Ladyn kanssa sai tehdä hieman töitä, mutta lopulta se alkoi lisätä hienosti ja puhista työn touhussa.
Laukkaa mentiin paljon keskiympyrällä kaikki yhdessä - tosin välillä levittäydyttiin koko uralle, josta piti selviytyä hallitusti laukkaa rikkomatta takaisin keskiympyrälle sopivin välimatkoin. Ladylla saa edetä aika reilukkaasti ja vähän pidemmässä ja matalammassa muodossa, jotta se ei tiputa raville vaan alkaa kunnolla työntää takaa. Sainkin jatkuvasti mennä todella suurta ympyrää.
Tunnin päätehtävä oli A-merkin vastalaukkakuvio: käynnistä pitkä sivu vastalaukassa ja siirtyminen raviin. Myötälaukkaa ei nostettu, vaan toisella puolella sai työskennellä vapaasti. Arvasin jo etukäteen, että jos minulla on ollut vastaavan tehtävän kanssa vaikeuksia Diamantella, niin helpompaa ei ole Ladyllakaan. Ennen kuin ehdin edes aloittaa, Maiju jo helpottikin tehtävää meille: saimme tehdä pienen kiemurauran pitkän sivun alkuun, ja vastalaukasta siirryttiin lähes samantien raviin. Lady on kovin vaihtoherkkä hevonen, joten ei haluttu antaa sille mahdollisuutta vaihtaa. Toisaalta piti ehtiä palkitsemaan vastalaukasta, Lady kun nostelee helposti ihan mitä laukkaa sattuu.
Yllättäen vasen vastalaukka nousi helpommin kuin oikea. Jouduin käyttämään kiemurauran molemmissa suunnissa hyödyksi, eikä siltikään onnistunut läheskään joka kerta. Maiju sanoikin hyvin, että pitää jokaisessa nostossa olla yhtä skarppi ja valmistella yhtä huolellisesti, vaikka edellisellä kerralla olisikin onnistunut hyvin. Tämä tulee olemaan meille selvästi vaikein kohta A-merkin ohjelmassa.
Ihan lopuksi ravasimme vielä hetken, ja alan kyllä päästä Ladyn kanssa jo varsin kivaan harjoitusraviin. Mielestäni se ei liiku liian hitaasti, vaan alkaa jo vähän noustakin edestä. Teimme vielä parit pohkeenväistöt ravissa, ja ne sujuivat Ladyn kanssa oikein hyvin. Tästä on kiva jatkaa, vaikka laukan kanssa onkin edelleen aikamoisia haasteita!
Maiju - t. Lady
Tämän tunnin alkajaisiksi jätin toimistoon viimein syksyn palautelapun. Siinähän aina saa kertoa omista tavoitteistaan ja siitä mitä haluaisi tunneilla tehdä. Lappuun voi myös laittaa toiveratsuja tai sellaisia, joilla ei missään nimessä halua ratsastaa. Minä otan lähtökohtaisesti aina vastaan sen ratsun, joka minulle annetaan. Luotan siihen, että opettaja on miettinyt jakoa ja haluaa minun ratsastavan juuri kyseisellä hevosella, jotta kehittyisin. Tapanani on kuitenkin listata yksi tai kaksi rakkainta hevosta, joilla haluaisin mennä, mikäli opettaja ne minulle sopiviksi katsoo. Yleensä nämä hevoset ovat sellaisia, joilla olen jo paljon tai edes jonkin verran ratsastanut.
Viime vuosina suosikkieni kanssa on ollut vaan hurjan huonoa tuuria: se hevonen, jonka olen lappuun laittanut, on muutaman kuukauden sisään joko myyty tai päästetty vihreämmille laitumille. Ensin lähti Mirja mammalomalle, sitten Foxy myytiin ja myöhemmin lopetettiin polvivaivojen vuoksi. Samoin Mikki pääsi kivuistaan, ja vuosi sitten Lulu palasi entiselle omistajalleen. Tänä vuonna laitoin lappuun yhden ainoan nimen, Diamanten. Kaksi päivää myöhemmin luin, että tamma on myyty. Diamanten omistaja on lupaava junioriratsastaja, joten parivaljakosta varmasti vielä kuullaan. Vaikka tuntuukin vähän haikealta, toivotan tietenkin mitä parhainta menestystä molemmille! Tammakin on vielä talven yli Primuksella, joten jokaviikkoisista jutusteluhetkistä ei tarvitse onneksi vielä luopua.
Mutta sitten itse tuntiin, jonka ratsastin jälleen Ladylla. Kenttä oli monsuunisateiden jäljiltä edelleen lillinkiä, joten jatkoimme maneesissa. Alkuveryttelyssä tehtiin heti A-merkin pohkeenväistöjä, tosin käynnissä. Tulimme siis keskihalkaisijalle ja väistimme siitä kohti uraa n. viisi metriä. Oli tärkeää huolehtia siitä, että hevonen aloittaa ja lopettaa väistön ratsastajan pyynnöstä, ei liukumalla minne sattuu. Lady osoittautui aika kuuliaiseksi väistöissä.
Ravissa tehtiin paljon lisäyksiä pitkille sivuille. Maiju halusi selvän eron lisäyksen ja harjoitusravitempon välille, ei taaskaan mitään liukuvia siirtymisiä. Ladyn kanssa sai tehdä hieman töitä, mutta lopulta se alkoi lisätä hienosti ja puhista työn touhussa.
Laukkaa mentiin paljon keskiympyrällä kaikki yhdessä - tosin välillä levittäydyttiin koko uralle, josta piti selviytyä hallitusti laukkaa rikkomatta takaisin keskiympyrälle sopivin välimatkoin. Ladylla saa edetä aika reilukkaasti ja vähän pidemmässä ja matalammassa muodossa, jotta se ei tiputa raville vaan alkaa kunnolla työntää takaa. Sainkin jatkuvasti mennä todella suurta ympyrää.
Tunnin päätehtävä oli A-merkin vastalaukkakuvio: käynnistä pitkä sivu vastalaukassa ja siirtyminen raviin. Myötälaukkaa ei nostettu, vaan toisella puolella sai työskennellä vapaasti. Arvasin jo etukäteen, että jos minulla on ollut vastaavan tehtävän kanssa vaikeuksia Diamantella, niin helpompaa ei ole Ladyllakaan. Ennen kuin ehdin edes aloittaa, Maiju jo helpottikin tehtävää meille: saimme tehdä pienen kiemurauran pitkän sivun alkuun, ja vastalaukasta siirryttiin lähes samantien raviin. Lady on kovin vaihtoherkkä hevonen, joten ei haluttu antaa sille mahdollisuutta vaihtaa. Toisaalta piti ehtiä palkitsemaan vastalaukasta, Lady kun nostelee helposti ihan mitä laukkaa sattuu.
Yllättäen vasen vastalaukka nousi helpommin kuin oikea. Jouduin käyttämään kiemurauran molemmissa suunnissa hyödyksi, eikä siltikään onnistunut läheskään joka kerta. Maiju sanoikin hyvin, että pitää jokaisessa nostossa olla yhtä skarppi ja valmistella yhtä huolellisesti, vaikka edellisellä kerralla olisikin onnistunut hyvin. Tämä tulee olemaan meille selvästi vaikein kohta A-merkin ohjelmassa.
Ihan lopuksi ravasimme vielä hetken, ja alan kyllä päästä Ladyn kanssa jo varsin kivaan harjoitusraviin. Mielestäni se ei liiku liian hitaasti, vaan alkaa jo vähän noustakin edestä. Teimme vielä parit pohkeenväistöt ravissa, ja ne sujuivat Ladyn kanssa oikein hyvin. Tästä on kiva jatkaa, vaikka laukan kanssa onkin edelleen aikamoisia haasteita!
maanantai 25. elokuuta 2014
Rataharjoitusharjoitukset jatkuvat
18.8.2014 Primus Talli
Maiju - t. Lady
Rataharjoitusharjoitukset jatkuivat, tosin vähän väärän radan tehtävillä. Minähän en huomannut mitään outoa siinä, että teimme takaosakäännöksiä, jotka ovat heA:10-ohjelmassa, eivät suinkaan meidän sopimassamme A-merkissä... No, eivät harjoitukset koskaan hukkaan mene, ja tunnin jälkeenkin pysyttiin vielä alkuperäisessä suunnitelmassa ratsastettavan radan suhteen.
Viiden viikon kuivan hellekauden jälkeen taivas on auennut, ja vettä on tullut siihen malliin, ettei parhainkaan kenttä läpäise sitä määrää. Niinpä ahtauduimme kuumaan ja kosteaan maneesiin, jossa aloitimme huolellisilla kulmilla ja käynti-ravi-käynti-siirtymisillä pitkillä sivuilla. Tiesin jo, että Ladyn kanssa ensimmäisenä tehtävänä olisi kuitenkin saada se määrätietoisesti menemään kummassakin kierroksessa jokaiseen maneesin nurkkaan, sillä estevarasto tai oven edessä oleva tötterö järkyttävät välillä pikkutamman mieltä hyvinkin pahasti. Sain lopulta olla koko tunnin aika tomera tällaisten arkipäiväisten asioiden kanssa, kuten avonaisen katsomon portin tai yllättäen paikkaa vaihtaneen opettajan... Siirtymiset sen sijaan sujuivat helpommin, etenkin alaspäin. Ylöspäin Lady tuppasi taas ensin vähän hiipimään ennen ensimmäistä kunnollista raviaskelta. Kevyt huomautus raipalla oli siis taas tarpeen, mutta meni perille nopeasti ja pysyi muistissa koko tunnin.
Ravia ja laukkaa tehtiin myös keskiympyrällä. Nyt saimme pidettyä etäisyydet hienosti, eikä Maijun tarvinnut huomauttaa niistä lainkaan. Sen sijaan laukan tempoon kiinnitettiin huomiota, välillä ratsastettiin selvästi eteen. Minä sain ajatella vähän ylämäkeen, jotta Ladyn laukka alkaisi rullata paremmin. Olin jopa puolikevyessä istunnassa osan aikaa ja annoin tamman vaan painella menemään. Laukka olikin paljon parempaa kuin viimeksi, joskin näin moottoria käynnisteltäessä tuntui edelleen aika etupainoiselta.
Takaosakäännöksiä valmisteltiin avotaivutuksin, samalla kontrolloitiin käynnin tempoa. Piti pystyä kokoamaan ja taas lisäämään ilman, että tahti muuttui. Sitten ryhdyttiin kääntämään itsenäisesti kentän poikki ja tekemään takaosakäännöksiä omaan tahtiin. Ladya piti kääntää todella reilusti, muutoin se vaan jatkoi kävelemistä. Oikealle se teki lopulta hienoja käännöksiä varsin helposti, vasen oli selkeästi vaikeampi. Oma painokin lipsahti väkisin väärään suuntaan.
Käännösten välissä tehtiin pitkä pätkä laukkatyöskentelyä jälleen keskiympyrällä. Nyt ei tyydytty temponlisäyksiin, vaan myös koottiin selvästi laukkaa välillä. Ladyn kanssa päästiin kyllä eteenpäin, mutta kokoaminen oli todella vaikeaa. Siinä sai olla kaikki mahdolliset avut käytössä, että tamma alkoi polkea edes vähän alleen ja nousta edestä ilman, että sen mielestä tuli niin vaikeaksi, että oli pakko luistaa tiputtamalla raviin.
Kun viimeisten käännösten jälkeen saatiin alkaa keventää, oli ihan pakko vielä hetki fiilistellä harjoitusravissa. Ladyn ravi on sen verran miellyttävää, että saan sen kanssa pidettyä aika hyvin oman istuntani kasassa ilman, että kenotan liikaa taakse. Ravissa ollaan lisäksi löydetty yhteinen sävel muutoinkin aika mukavasti, mutta radan ratsastusta ajatellen laukkatyössä riittää kyllä vielä harjoiteltavaa.
Takaosakäännöksiä valmisteltiin avotaivutuksin, samalla kontrolloitiin käynnin tempoa. Piti pystyä kokoamaan ja taas lisäämään ilman, että tahti muuttui. Sitten ryhdyttiin kääntämään itsenäisesti kentän poikki ja tekemään takaosakäännöksiä omaan tahtiin. Ladya piti kääntää todella reilusti, muutoin se vaan jatkoi kävelemistä. Oikealle se teki lopulta hienoja käännöksiä varsin helposti, vasen oli selkeästi vaikeampi. Oma painokin lipsahti väkisin väärään suuntaan.
Käännösten välissä tehtiin pitkä pätkä laukkatyöskentelyä jälleen keskiympyrällä. Nyt ei tyydytty temponlisäyksiin, vaan myös koottiin selvästi laukkaa välillä. Ladyn kanssa päästiin kyllä eteenpäin, mutta kokoaminen oli todella vaikeaa. Siinä sai olla kaikki mahdolliset avut käytössä, että tamma alkoi polkea edes vähän alleen ja nousta edestä ilman, että sen mielestä tuli niin vaikeaksi, että oli pakko luistaa tiputtamalla raviin.
Kun viimeisten käännösten jälkeen saatiin alkaa keventää, oli ihan pakko vielä hetki fiilistellä harjoitusravissa. Ladyn ravi on sen verran miellyttävää, että saan sen kanssa pidettyä aika hyvin oman istuntani kasassa ilman, että kenotan liikaa taakse. Ravissa ollaan lisäksi löydetty yhteinen sävel muutoinkin aika mukavasti, mutta radan ratsastusta ajatellen laukkatyössä riittää kyllä vielä harjoiteltavaa.
keskiviikko 20. elokuuta 2014
Jotain uutta, jotain vanhaa
11.8.2014 Primus Talli
Maiju - t. Lady
Syyskausi alkoi osaltani viikkoa myöhässä, kun harrastukset taas haittaavat harrastuksia. Jatkan vanhassa tutussa joskin pieniä kokoonpanomuutoksia läpikäyneessä maanantairyhmässä, jota luotsaa edelleen Maiju. Ensimmäiseen tuntiin uuden säväyksen toikin ihan uusi ratsu, kesäkaudella Primukselle saapunut Hagels Brilliant Lady. Lady on kahdeksanvuotias hyvin koulutettu siro tamma, jota Maiju ratsastettavuudeltaan kuvaili naispuoleiseksi Konstaksi. Tamma kuulemma osaa olla joskus vähän hidas, mutta enemmänkin siinä Konstaa muistutti ajoittainen tuijottelu. Lady on osoittautunut nimensä veroiseksi hienohelmaksi, joka ei kuulemma aluksi uskaltanut mennä edes omaan karsinaansa. Ei ole vaikea uskoa, että siitä ei ollut kenttähevoseksi, mutta ratsastuskoulussa kaverien keskellä se on rohkaistunut ihan silmissä.
Minulla oli alla puolitoista kuukautta taukoa, joten en odottanut kovin kummoisia. Tahti oli kuitenkin aika kova heti alusta, sillä useammallakin ryhmällä on tavoitteena ratsastaa vielä ulkokauden aikana jokin koulurata. Meidän ryhmämme oli valinnut A-merkin jo ensimmäisellä tunnilla. Nyt saimme käyttöömme koko kentän, ja veryttelimmekin aika itsenäisesti koko uralla. Pitkillä sivuilla ratsastettiin uran sisäpuolella ja tehtiin siirtymisiä käyntiin, joten tuli heti tarkistettua hevosen suoruus, kaasu ja jarru. Päätyihin tehtiin ympyrät. Lady ei mielestäni tuntunut mitenkään laiskalta, mutta hieman hitaalta jalalle. Tamma kuitenkin kuunteli raipanhipaisua hyvin.
Kuulin, että Ladylla oli ollut viimeksi vähän vaikeuksia laukkatyöskentelyssä, joten osasin varautua tarpeeksi tiukasti laukannostoihin. Nostot olivatkin aikamoisia keikauksia, ja laukassa Lady valuu todella helposti hyvin etupainoiseksi ja sukeltaa. En saanut moottoria aivan toimimaan haluamallani tavalla, jotta olisin voinut alkaa koota laukkaa kunnolla.
Ravityöskentely sen sijaan sujui hyvin. Teimme ensin pysähdyksiä uralla käynnistä, jolloin saimme apua suoruuteen aidasta. Sitten siirryimme raviin, ja aloimme tulla radan poikki ja pysähdykseen keskihalkaisijan kohdalla. Lady pysähtyi aika napakasti, mutta jälleen liikkeellelähdöissä sain hieman muistuttaa tarmokkaista ensimmäisistä askeleista. Tamman ravi oli miellyttävää istua, ja ravissa sitä sai jo aika hyvin kevyemmäksi edestä.
Laukka sujui lopputunnista alkuveryttelyä paremmin, mutta ei vieläkään kovin hyvin. Teimme laukannostoja ravista lyhyen sivun keskellä. Koska tiesin niiden olevan Ladylle haastavia, päätin valmistella ihan todella huolella. Se menikin sitten överiksi, koska asetin ja taivutin niin paljon, että myötälaukkaa olikin jo mahdotonta nostaa. Kun tulin suoremmalla hevosella, oikea laukka nousi hyvin. Sain tehdä noston aika monta kertaa, jotta jälleen se ensimmäinen askel olisi heti kunnolla eteenpäin. Maiju sanoi, että ei tarvitse hermostua toistoista, joskus vaan joutuu tekemään useamman kerran. Enkä hermostunutkaan, vaan tein vain sitkeästi toistoja niin kauan, että onnistui muutaman kerran peräkkäin.
Tuntia seuraavana päivänä huomasi, ettei ollut istunut hevosen selässä vähään aikaan, sen verran kipeäksi lihakset yllättäen tulivat. Oli todella kiva päästä taas ratsastamaan ja oikeastaan tuo radan ratsastaminenkin on ihan kivaa, vaikka olenkin krooninen jännittäjä. Siinä saa kuitenkin vähän haastaa itseään periaatteessa täysin paineetta. Nähtäväksi jää, saanko haastaa myös varsin miellyttävän uuden tuttavuuden Ladyn kanssani radalle.
keskiviikko 9. heinäkuuta 2014
Tekemisen meininkiä
28.6.2014 Primus Talli
Hanna - r. Cartini
No nyt oli ensimmäisen kerran minulla ja Cartinilla tekemisen meininkiä! Hieno Cartini on toki tuntunut hienolta aina, mutta nyt oli sellainen fiilis, että oltiin hienoja yhdessä.
Kankituntimme opettajana jatkoi Hanna, joka pisti meidät paitsi ratsastamaan myös ajattelemaan. Tunnin suurin oivallus olikin se, että tehtävä onnistuu parhaiten, kun sen takana on jokin ajatus. Hyvä esimerkki oli lopputunnista tehty diagonaali laukassa ja siirtyminen uralla raviin. Kun Hanna ensin vaan pyysi meitä ratsastamaan tehtävän, ei oikeastaan kukaan onnistunut siinä. Hevoset tippuivat raville liian aikaisin tai vaihtoivat laukan. Mutta kun Hanna avasi tehtävän selittämällä, mitä missäkin vaiheessa tulisi tehdä, miten ja miksi (ensin eteen, sitten kokoaminen pohjetta vastaan, puolesta välistä avotaivutusmaista laukkaa kohti uraa, uralla siirtyminen), ei kenelläkään ollut vaikeuksia suoriutua siitä.
Alkutunnin ratsastimme kohti täydellisiä kulmia. Jännää kyllä aloitimmekin pyöristämällä kentän päädyt ja ratsastamalla kaarevalla uralla avotaivutusta. Kun seuraava pitkä sivu näkyi, tehtiin suoristus ja eteenratsastus. Tämä teki ihan erityisen hyvää Cartinille, sillä suoristuksessa se venytti kaulaansa eteenpäin kohden tuntumaa, eikä ollut oikeastaan missään vaiheessa tuntia tyhjä edestä tai liian lyhyt.
Kun tämä sujui, jätettiin pyöristys pois ja ratsastettiin kulmat samalla ajatuksella. Mieliin palasi väkisikin Peikin tallille tekemäni vierailu. Siellähän opettaja korosti, että kulmassa ei enää tarvitse kääntää sisäohjalla, ja siihen nytkin pyrittiin. Kun hevonen oli vielä kulmassa, aloitettiin jo suoristus avotaivutuksesta ja eteenratsastus.
Loppupuoli tunnista keskityttiin laukannostoihin. Tämä ajatus laukannoston takana olisi varmasti auttanut minua myös Diamanten kanssa edellisellä tunnilla. Olimme nimittän kahdella ympyrällä, jota ensin suurensimme ja pienensimme vain käynnissä. Sitten kokosimme hieman, aloitimme avotaivutusmaisesti ja lähdimme ikäänkuin tekemään takaosakäännöstä. Kun hevoset olivat aivan aavistuksen ympyräuran sisäpuolella, nostettiin laukka. Nostoista tuli näin todella napakoita ja laukka oli hyvää ja koottua heti ensimmäisestä askeleesta. Cartininkin laukka pyöri ensimmäistä kertaa toivomallani tavalla. Jälleen siis erinomainen esimerkki siitä, miten erilainen lopputulos on, jos tehtävänä on vain laukannosto verrattuna ympyrän pienennys ja suurennus - avotaivutus - takaosakäännös - laukannostoon.
Hanna selitti meille myös, miten paljon tehtävä hevosilta vaatii kokoamista ja tietynlaista virittämistä. Hän korosti sitä, että kun hevosilta on vaadittu niin paljon ja ne on saatu niin hyvään vireeseen, vaatii se myös ratsastajalta ihan erilaista tarkkuutta ja täsmällisyyttä. Hanna otti esimerkiksi andaluusit ja Jardineron, joka humputtelee tyytyväisenä alkeistunneilla välittämättä mitään jännittävästä ratsastajasta tai heiluvista jaloista. Mutta kun Hartsan saa oikeaan moodiin, se kuulemma kävelee vaikka maneesin seinää pitkin. Silloin se ei toisaalta hyväksy lankaan piukeita reisiä tai epäselviä apuja, ja voi myös heittäytyä täysin hallitsemattomaksi.
Cartini sen sijaan pysyi nyt hyvin hallinnassani ja kulki mukanani koko tunnin. Se joutui tekemään töitä ihan tosissaan, mutta tuntui silti innokkaalta. Tähän tuntiin oli hyvä lopettaa kesäkausi ja aloittaa reilun kuukauden mittainen ratsastustauko. Olen hyvin tyytyväinen kolmen kesäviikon kattaukseeni!
Hanna - r. Cartini
No nyt oli ensimmäisen kerran minulla ja Cartinilla tekemisen meininkiä! Hieno Cartini on toki tuntunut hienolta aina, mutta nyt oli sellainen fiilis, että oltiin hienoja yhdessä.
Kankituntimme opettajana jatkoi Hanna, joka pisti meidät paitsi ratsastamaan myös ajattelemaan. Tunnin suurin oivallus olikin se, että tehtävä onnistuu parhaiten, kun sen takana on jokin ajatus. Hyvä esimerkki oli lopputunnista tehty diagonaali laukassa ja siirtyminen uralla raviin. Kun Hanna ensin vaan pyysi meitä ratsastamaan tehtävän, ei oikeastaan kukaan onnistunut siinä. Hevoset tippuivat raville liian aikaisin tai vaihtoivat laukan. Mutta kun Hanna avasi tehtävän selittämällä, mitä missäkin vaiheessa tulisi tehdä, miten ja miksi (ensin eteen, sitten kokoaminen pohjetta vastaan, puolesta välistä avotaivutusmaista laukkaa kohti uraa, uralla siirtyminen), ei kenelläkään ollut vaikeuksia suoriutua siitä.
Alkutunnin ratsastimme kohti täydellisiä kulmia. Jännää kyllä aloitimmekin pyöristämällä kentän päädyt ja ratsastamalla kaarevalla uralla avotaivutusta. Kun seuraava pitkä sivu näkyi, tehtiin suoristus ja eteenratsastus. Tämä teki ihan erityisen hyvää Cartinille, sillä suoristuksessa se venytti kaulaansa eteenpäin kohden tuntumaa, eikä ollut oikeastaan missään vaiheessa tuntia tyhjä edestä tai liian lyhyt.
Kun tämä sujui, jätettiin pyöristys pois ja ratsastettiin kulmat samalla ajatuksella. Mieliin palasi väkisikin Peikin tallille tekemäni vierailu. Siellähän opettaja korosti, että kulmassa ei enää tarvitse kääntää sisäohjalla, ja siihen nytkin pyrittiin. Kun hevonen oli vielä kulmassa, aloitettiin jo suoristus avotaivutuksesta ja eteenratsastus.
Loppupuoli tunnista keskityttiin laukannostoihin. Tämä ajatus laukannoston takana olisi varmasti auttanut minua myös Diamanten kanssa edellisellä tunnilla. Olimme nimittän kahdella ympyrällä, jota ensin suurensimme ja pienensimme vain käynnissä. Sitten kokosimme hieman, aloitimme avotaivutusmaisesti ja lähdimme ikäänkuin tekemään takaosakäännöstä. Kun hevoset olivat aivan aavistuksen ympyräuran sisäpuolella, nostettiin laukka. Nostoista tuli näin todella napakoita ja laukka oli hyvää ja koottua heti ensimmäisestä askeleesta. Cartininkin laukka pyöri ensimmäistä kertaa toivomallani tavalla. Jälleen siis erinomainen esimerkki siitä, miten erilainen lopputulos on, jos tehtävänä on vain laukannosto verrattuna ympyrän pienennys ja suurennus - avotaivutus - takaosakäännös - laukannostoon.
Hanna selitti meille myös, miten paljon tehtävä hevosilta vaatii kokoamista ja tietynlaista virittämistä. Hän korosti sitä, että kun hevosilta on vaadittu niin paljon ja ne on saatu niin hyvään vireeseen, vaatii se myös ratsastajalta ihan erilaista tarkkuutta ja täsmällisyyttä. Hanna otti esimerkiksi andaluusit ja Jardineron, joka humputtelee tyytyväisenä alkeistunneilla välittämättä mitään jännittävästä ratsastajasta tai heiluvista jaloista. Mutta kun Hartsan saa oikeaan moodiin, se kuulemma kävelee vaikka maneesin seinää pitkin. Silloin se ei toisaalta hyväksy lankaan piukeita reisiä tai epäselviä apuja, ja voi myös heittäytyä täysin hallitsemattomaksi.
Cartini sen sijaan pysyi nyt hyvin hallinnassani ja kulki mukanani koko tunnin. Se joutui tekemään töitä ihan tosissaan, mutta tuntui silti innokkaalta. Tähän tuntiin oli hyvä lopettaa kesäkausi ja aloittaa reilun kuukauden mittainen ratsastustauko. Olen hyvin tyytyväinen kolmen kesäviikon kattaukseeni!
tiistai 8. heinäkuuta 2014
Voihan vastalaukka!
25.6.2014 Primus Talli
Hanna - t. Diamante
Osaltani oman ryhmän kolmas ja samalla jo viimeinen kesätunti päättyi kaksijakoisissa tunnelmissa. Hanna piti jälleen erinomaisen monipuolisen tunnin, jonka tehtävät koostuivat lähinnä A-merkin kouluohjelman osista. Diamanten kanssa selvisimme kaikesta muutoin minun mielestäni vallan mainiosti, mutta vastalaukannostot osoittautuivat taas ylivoimaisiksi.
Ehdimme tunnin aikan tehdä vaikka mitä. Käynnissä aloitimme pohkeenväistöillä keskihalkaisijalta 5 m kohti uraa, josta suoristus kohti lyhyttä sivua. Diamante väistää hienosti, tosin oikealle helpommin. Hanna muistutti taas siitä, että eteenpäinkin pitää mennä. Hän myös huomautti, että voin kokeilla sitä, että annan avut vain alussa ja sitten lopussa, mikä Diamantelle riittikin.
Kevyessä ravissa tehtiin selvät lisäykset pitkille sivuille. Diamantesta oli kovin kivaa, ja askeleen lyhentämiseksi vaadittiin töitä. Samoin tunnin aikana tehtiin pari keskiravia diagonaalilla, jossa uralle sai tulla hieman avotaivutusmaisesti. Näin siirtyminen harjoitusraviin tuli tehtävän kautta, ei vain ohjista kiskomalla. Diagonaali laukassa uralle sujui hyvin, ja Hanna antoi hyvän neuvon pehmeän ravisiirtymiseen: hengitä ulos. Toimi!
Ratsastimme myös aika monta kertaa keskihalkaisijaa ravissa ensin astetulla hevosella ja sitten suoralla hevosella molemmista suunnista. Tämä harjoitus on aina yhtä hyödyllinen, vaikka kyse ei olekaan tuon monimutkaisemmasta asiasta etenkään, kun käytössämme oli vain puolikas maneesi. Hevosen saaminen keskelle ja sen pitäminen suoralla linjalla vaatii tarkkaa ratsastusta. Saimme Diamanten kanssa hyviä linjoja etenkin sitten, kun korjasin vinoa istuntaani enkä enää tiedostamatta tuupannut tammaa pois keskihalkaisijalta.
Koska A-merkissä on keskilaukkaa keskiympyrällä, laukattiin kumpaankin suuntaan koko porukka ympyrällä vuoron perään keskilaukkaa ja kootumpaa laukkaa. Diamantesta oli kovin kivaa ja se venytti askeltaan helposti. Keskilaukan jälkeen laukan laatu oli kaikilla erinomainen, ja Hanna kehui erityisesti näitä ei-andaluuseja, andaluuseilla kun ero luonnostaan on pienempi.
Vastalaukannostot eivät sitten tosiaan sujuneet, taaskaan. Minähän taistelin saman tehtävän kanssa jo aiemmin keväällä Maijun tunnilla. Silloin kuvittelin keksineeni, että Diamantea pitää lyhentää ja vähän kerätä painetta käyntiin. Nyt en valitettavasti pystynyt antamaan tammalle riittävän selvää ohjeistusta, vaan se lähti vain tekemään ravilisäyksiä. Ilmeisesti sorruin perisyntiini eli päästin ohjat sittenkin liian pitkäksi enkä tarjonnut riittävästi tukea edestä. Lopulta sain luvan tehdä myötälaukannostoja, eikä niissä ollut mitään ongelmaa. Kuskin keinot siis loppuivat nyt täysin kesken. Jos vielä joskus saan ratsastaa Diamantella, aion ihan varmasti kokeilla pari vastalaukannostoa vaikka alkuveryttelyssä, sen verran jäi hampaankoloon!
Aivan tunnin lopussa sain vähän balsamia haavoille, kun teimme vielä A-merkin raviväistöt. Reitti oli siis sama kuin alkuverryttelyssä, mutta askellajina nyt ravi. Diamante teki jälleen hyvin vasemmalle, mutta aivan käsittämättömän helposti oikealle. Pääsin oikein fiilistelemään ja tein mahdollisimman monta väistöä ihan vaan siitä ilosta, että se meni niin hienosti! Diamante näytti peilistäkin katsoen ihan oikealla kouluhevoselta, mitä se tietenkin onkin, mutta ei välttämättä aina tämän kuskin kanssa...
Diamanten ja minun taival jäi tämän tunnin myötä kesälomalle, mutta toivon pääseväni tamman selkään jälleen elokuussa syyskauden pyörähtäessä käyntiin - vähintäänkin kokeilemaan niitä vastalaukannostoja.
Hanna - t. Diamante
Osaltani oman ryhmän kolmas ja samalla jo viimeinen kesätunti päättyi kaksijakoisissa tunnelmissa. Hanna piti jälleen erinomaisen monipuolisen tunnin, jonka tehtävät koostuivat lähinnä A-merkin kouluohjelman osista. Diamanten kanssa selvisimme kaikesta muutoin minun mielestäni vallan mainiosti, mutta vastalaukannostot osoittautuivat taas ylivoimaisiksi.
Ehdimme tunnin aikan tehdä vaikka mitä. Käynnissä aloitimme pohkeenväistöillä keskihalkaisijalta 5 m kohti uraa, josta suoristus kohti lyhyttä sivua. Diamante väistää hienosti, tosin oikealle helpommin. Hanna muistutti taas siitä, että eteenpäinkin pitää mennä. Hän myös huomautti, että voin kokeilla sitä, että annan avut vain alussa ja sitten lopussa, mikä Diamantelle riittikin.
Kevyessä ravissa tehtiin selvät lisäykset pitkille sivuille. Diamantesta oli kovin kivaa, ja askeleen lyhentämiseksi vaadittiin töitä. Samoin tunnin aikana tehtiin pari keskiravia diagonaalilla, jossa uralle sai tulla hieman avotaivutusmaisesti. Näin siirtyminen harjoitusraviin tuli tehtävän kautta, ei vain ohjista kiskomalla. Diagonaali laukassa uralle sujui hyvin, ja Hanna antoi hyvän neuvon pehmeän ravisiirtymiseen: hengitä ulos. Toimi!
Ratsastimme myös aika monta kertaa keskihalkaisijaa ravissa ensin astetulla hevosella ja sitten suoralla hevosella molemmista suunnista. Tämä harjoitus on aina yhtä hyödyllinen, vaikka kyse ei olekaan tuon monimutkaisemmasta asiasta etenkään, kun käytössämme oli vain puolikas maneesi. Hevosen saaminen keskelle ja sen pitäminen suoralla linjalla vaatii tarkkaa ratsastusta. Saimme Diamanten kanssa hyviä linjoja etenkin sitten, kun korjasin vinoa istuntaani enkä enää tiedostamatta tuupannut tammaa pois keskihalkaisijalta.
Koska A-merkissä on keskilaukkaa keskiympyrällä, laukattiin kumpaankin suuntaan koko porukka ympyrällä vuoron perään keskilaukkaa ja kootumpaa laukkaa. Diamantesta oli kovin kivaa ja se venytti askeltaan helposti. Keskilaukan jälkeen laukan laatu oli kaikilla erinomainen, ja Hanna kehui erityisesti näitä ei-andaluuseja, andaluuseilla kun ero luonnostaan on pienempi.
Vastalaukannostot eivät sitten tosiaan sujuneet, taaskaan. Minähän taistelin saman tehtävän kanssa jo aiemmin keväällä Maijun tunnilla. Silloin kuvittelin keksineeni, että Diamantea pitää lyhentää ja vähän kerätä painetta käyntiin. Nyt en valitettavasti pystynyt antamaan tammalle riittävän selvää ohjeistusta, vaan se lähti vain tekemään ravilisäyksiä. Ilmeisesti sorruin perisyntiini eli päästin ohjat sittenkin liian pitkäksi enkä tarjonnut riittävästi tukea edestä. Lopulta sain luvan tehdä myötälaukannostoja, eikä niissä ollut mitään ongelmaa. Kuskin keinot siis loppuivat nyt täysin kesken. Jos vielä joskus saan ratsastaa Diamantella, aion ihan varmasti kokeilla pari vastalaukannostoa vaikka alkuveryttelyssä, sen verran jäi hampaankoloon!
Aivan tunnin lopussa sain vähän balsamia haavoille, kun teimme vielä A-merkin raviväistöt. Reitti oli siis sama kuin alkuverryttelyssä, mutta askellajina nyt ravi. Diamante teki jälleen hyvin vasemmalle, mutta aivan käsittämättömän helposti oikealle. Pääsin oikein fiilistelemään ja tein mahdollisimman monta väistöä ihan vaan siitä ilosta, että se meni niin hienosti! Diamante näytti peilistäkin katsoen ihan oikealla kouluhevoselta, mitä se tietenkin onkin, mutta ei välttämättä aina tämän kuskin kanssa...
Diamanten ja minun taival jäi tämän tunnin myötä kesälomalle, mutta toivon pääseväni tamman selkään jälleen elokuussa syyskauden pyörähtäessä käyntiin - vähintäänkin kokeilemaan niitä vastalaukannostoja.
keskiviikko 25. kesäkuuta 2014
Työntäyteinen tunti
18.6.2014 Primus Talli
Hanna - r. Cartini
Lotta piti tällä viikolla viereisellä uralla kurssia, joten saimme opettajaksemme Hannan. Minä jatkoin valtavalla valkoisella eli Cartinilla.
Tunnin sisältö oli kutakuinkin sama kuin maanantaina: asetuksia, avotaivutuksia ja suoristuksia kaikissa askellajeissa pääosin uran sisäpuolella. Takaosakäännöksiä emme kuitenkaan tehneet vaan niiden sijasta pohkeenväistöä ja taivutusväistöjä. Nämä aloitettiin tunnin keskivaiheilla aika itsenäisesti tarkistamalla, että hevonen kuuntelee pohkeita. Ensin siis pohkeenväistöä lyhyesti uralta sisään ja takaisin. Sitten hieman arvotaivutusta, eli suorasta hevosesta hieman taipuneeksi. Lopulta avotaivutuksesta vaihdettiin lopulliseen päämäärään, sulkutaivutukseen, jota sai tehdä joko uralla tai diagonaalilla.
Cartinilla väistöt ja taivutukset olivat aika helppoja. Haasteena oli saada se etenemään riittävästi eikä vaan väistämään liian jyrkästi. Sulkutaivutuksessa se tuli ensin myös liikaa kuolaimen alle, mutta kun malttoi hieman päästää ohjaa pidemmäksi ja muisti ratsastaa enemmän eteen, tilanne parani.
Tällä kerralla Cartinin suurin ongelma oli ilman muuta kentän ulkopuolella oleva estekasa. Sitä se kyttäsi oikeassa kierroksessa niin, että ensin ei meinannut mennä lähelle kyseistä nurkkaa lainkaan, ja sitten kun huomasi että on pakko, koitti pyrkiä tilanteesta pois lisäämällä vauhtia. Tein sitten nurkan ja pitkän sivun alun aina asetettulla hevosella ja suoristin vasta estevaraston jälkeen. Vasemmassa kierroksessa ei ollut mitään ongelmaa!
Itselleni laukka Cartinin kanssa oli edelleen vaikeaa. Se pitäisi saada laukkaamaan isommin, mutta jotenkin loppuu usko kesken. Kanget tietenkin vielä herkistävät hevosta entisestään, joten sain ruunan tippumaan pari kertaa ihan yllättäen raville. Onnistuin kuitenkin pitämään kankiohjan sopivan pituisena niin, että Hannan ei tarvinnut kertaakaan huomauttaa asiasta. Välillä se taisi olla vähän liiankin pitkä, mutta laukassa jouduin kyllä käyttämään kankea pidätteiden saamiseksi läpi estevaraston suoralla...
Hannan tuntiin ei tarvinnut pettyä tälläkään kerralla. Istuin paremmin suorassa, ja perusistuntani harjoitusravissa ei kirvoittanut kuin yhden (tutun) kommentin: " Ei ylävartaloa enää yhtään taaemmas." Kun alkukäynnin jälkeen otimme ohjat, päästimme seuraavan kerran pitkät ohjat loppukäyntiin. Todella tehokas ja työntäyteinen tunti siis, eikä Cartinikaan ollut lainkaan hassumpi! Tätä herkkua on onneksi tarjolla vielä kerran ennen kesälomaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)