Laukannostoja

20.1.2012 Primus Talli
Pirita - r. Foxy


Edellisen tunnin hankaluuksista huolimatta lähdin heti perjantaina samalla konseptilla tallille uudestaan. Tällä kerralla vain löysäsin hieman chapsia, jotta jalka taipuisi vähän paremmin edes siihen ainoaan suuntaan, mihin se pystyy taipumaan. Helpotuksekseni Pirita oli jakanut minulle taas Foxyn, joten pääsin lastoineni tutun hevosen selkään.

Aloitimme veryttelyn tekemällä päätyihin suuren ympyrät, ei mitään voltteja vaan kunnolliset 20 metrin pääty-ympyrät. Suoralla mentiin siis suoraan, ympyrällä asetettiin ja taivutettiin. Lisäksi piti huolehtia siitä, että käynti oli energistä ja tahti säilyi tasaisena. Sitten sama ravissa.

Pirita oli ratsastanut Foxylla keskiviikkona ja kertoi, että se ei lopulta tuntunutkaan niin vinolta kuin miltä se näyttää. Hän oli tehnyt paljon vain suoria linjoja uran sisäpuolella kaikissa askellajeissa, mikä oli suoristanut myös ruunaa. Pirita kyllä tunnusti, että vasen kierros on Foxylla huomattavasti hankalampi kuin oikea.

Koitin jatkaa tällä ajatuksella, eli saada ruunan suoraksi. Etenkin käynnissä koitin vältellä uraa, jotta hevonen alkaisi kuunnella mihin minä haluan mennä. Kuten yleensäkin, vasta ravissa sain Foxyyn kunnon otteen. Tosin aloitimme vasemmalle, ja alku oli hieman hakemista. Pirita muistutti taas niistä oikealta tehtävistä puolipidätteistä, joilla tasapainotetaan hevosta. Oikeaan kierrokseen homma sitten taas natsahti kohdilleen, ja Foxy paineli kivaa helpooa ravia sopivassa alkutunnin muodossa ilman suurempia ponnisteluja. Sain luvan hieman välillä aina muistuttaa kevyesti sipaisemalla raipalla pohkeen taakse, etteivät ne takajalat saa unohtua matkasta.

Laukka oli nyt taas jotenkin tosi vaikeaa. En pystynyt edelleenkään vaikuttamaan jaloillani niin kuin olisin halunnut, ja huomasin vieläkin olevan hieman arka ratsastamaan kunnolla eteen. Aika helposti se yksi putoaminen näköjään takaraivoon jää... Foxyn laukka jäi helposti enemmän ylös suuntautuvaksi kuin reippaasti eteen. Pirita oli kuitenkin ihan tyytyväinen, joten ehkä se ei sitten näyttänyt niin kauhealta kuin miltä se tuntui.

Tunnin tehtänävä oli laukannostot suoralla uralla. Tulimme ensin käynnissä oikeassa kierroksessa uran sisäpuolella kohti Piritaa ja nostimme keskeltä pitkää sivua oikean laukan. Jouduin vielä aloittamaan aika lyhyellä varoitusajalla, mutta laukannostot onnistuivat nyt Foxyn kanssa tosi hyvin. Muistin sen maagisen sisäetujalan, ja kun vaan annoin avut oikeaan aikaan, nousi laukkakin täsmällisesti. Meidän haasteenamme oli oikeassa kierroksessa laukan rullaaminen, sillä Foxy olisi kovin mielellään tiputtanut takaisin käyntiin välittömästi kulman jälkeen. Se kuitenkin pysyi suorana koko pitkän sivun, mikä oli tavoitekin. Pidin ruunan hereillä tekemällä muutamia ravivoltteja oikeaan toisella pitkällä sivulla, ja niillä sain taas muotoakin kohotettua. Se taisi olla avainasemassa myös laukannostoissa.

Vaikeampaan vasempaan kierrokseen nostimmekin laukat sitten ravista, muutoin tehtävä säilyi samana. Tässä kierroksessa Foxy tuli väkisinkin vinoksi, ja kanttasi ensimmäisellä kerralla noston jälkeen voimakkaasti oikealle kohti uraa. Otin raipan samantien oikeaan käteen, ja sen jälkeen oli peilistä kiva itsekin seurata, miten suoraan lopulta pääsimme. Erityisen tyytyväinen olen siihen, että Foxy ei nostanut kertaakaan väärää laukaa, ja että se nosti laukan joka kerta kuin pyysin. Edelliseen, vähän vastaavanlaiseen tehtävään verrattuna siis huima parannus! Muoto ei kyllä ravinostoissa säilynyt, mutta en välittänyt siitä, mikä osoittautui oikeaksi ratkaisuksi itse tehtävän kannalta.

Loppuravissa Foxy venytti mahtavasti eteen alas, ja saimme siirtyä loppukäyntiin ennen muita. Pirita kehui, että lopun vinoudesta huolimatta Foxy oli ollut mukavan reippaan tuntuinen. Totesin jälleen, että on kyllä vaikea ratsastaa, kun ei tunne oikeaa kylkeä pohkeella lainkaan, joten siihen nähden tunti meni ihan hyvin. Jalassa ei edelleenkään tuntunut pahalta jälkeenpäin, joten ehkäpä ensi kerralla uskallan siirtyä jo hieman kevyempään tukeen ja takaisin normaaleihin varusteisiin.

Tallin kesäohjelmakin muuten julkaisiin jo pari viikkoa sitten. Viime vuodesta viisastuneena päätin olla liikkeellä samantien, ja varasin itselleni heti kesän alkuun viiden päivän istuntakurssin sekä heinäkuun ensimmäiselle viikolle asti viikoittaisen vaativan koulutunnin. Osa kursseista ja kesätunneista tulikin täyteen parissa päivässä. Hieman jäi harmittamaan se, etten ilmoittautunut vielä kankikurssillekin. Olin ajatellut vähän viikonloppuna pidettävää kahden tunnin mittaista kanget tutuksi -kurssia, mutta kun Pirita kuuli minun ratsastaneen kankisuitsilla - viimeksi Kaupun Ratsastuskoululla varmaan 15 vuotta sitten Anuskalla - suositteli hän mielummin kunnon kurssia. Niiden suhteen olin kuitenkin auttamatta myöhässä, eli ei auta kuin kytätä peruutuspaikkoja.

Vaisusti Willellä

17.1.2012 Primus Talli
Maiju - r. Wille

Niinhän se vanha sanontakin kuuluu, että hulluja ei kynnetä eikä kylvetä, niitä kasvaa ihan itsekseen. Niinpä minä tiistaina käärin kipeän nilkkani ilmalastaan, tungin koko virityksen vanhaan (liian suureen) ratsastuskenkään, minkä jälkeen paketoin sekä koiven että kengän vanhalla (liian suurella) minichapsilla. Sitten vaan tallille ja hevosen selkään. Vähän kyllä jännitti, että miten käy...

Vuorossa oli siis kevään ensimmäinen Maijun tunti, joita ostin tuntipörssistä yhteensä kahdeksan. Eihän sitä voinut jättää väliin, vaikka nilkka ei vielä olekaan entisensä eikä liikkua saa ilman ilmalastaa. Lääkäri kuitenkin sanoi, että paikalleen ei saa jäädä ja ratsastamaankin saa mennä, kunhan vaan lasta on jalassa. Minähän sitten menin.

Ratsuna olikin täysin uusi tuttavuus, ruuna Silent Wings. Willehän on tätä hieman kokeneempaa kaartia ja erittäin osaava, tallin hevosesittelyn mukaan kisannut Prix St. Georges -tasolla. Wille on ollut meidän tunnilla vain pari kertaa, joten minulla ei ollut siitä oikein mitään käsitystä. Tiesin, että sillä on iso ravi, ja että se saattaa joskus olla vähän reipas.

Selkään noustessa hämmästytti hevosen leveys sään kohdalta. Wille onnistuu jotenkin liikkeessä näyttämään niin kevyeltä, mutta ei se sitten kovin kevyt rakenteeltaan ollutkaan. Selässä oli kuitenkin hyvä istua, ja pienen väännön jälkeen sain aseteltua oikean jalkanikin jalustimeen.

Wille liikkui alusta asti hyvin tasaisesti ja tuli helposti sellaiseen pikkunättiin muotoon. Rehellisesti se ei kuitenkaan taipunut, ellei muistanut käyttää sisäpohjetta tolppana kulmissa. Tunnin teemana oli puolipidätteet, ja aloitimme hakemaan hevosia kuulolle tekemällä omaan tahtiin pysähdyksiä. Maiju vaati, että ohjat piti päästää aivan löysäksi ja varmistaa, että hevoset todella seisovat rehellisesti paikoillaan eivätkä katoa alta heti, kun veto lakkaa. Willelle tämä meni perille muutamasta kerrasta.

Ravissa ja laukassa veryttelimme pääty-ympyröillä. Ravissa sain vaatia parempaa asetusta sisäpohkeella. Jossain vaiheessa Maiju pyysi meitä välillä kokeilemaan alasistumista. Sain siinä mielestäni Willeen paremman otteen, mutta ravi oli kyllä silti todella pompottavaa. Niinpä jostain selkärangasta tuli taas vanha virheeni, ja aloin nojata aivan liikaa taakse. Lisäksi kerin Willen kaulaa liikaa kasaan, ja Maiju neuvoikin minua pidentämään ohjaa ja ratsastamaan pyöreämmälle kaulalle.

Laukka taas oli (etenkin Foxyn isoon laukkaan verrattuna) erittäin tasaista istua, mutta Maiju vaati minua ratsastamaan Willen paljon reippaampaan tahtiin. Se ei ollutkaan ihan niin yksinkertaista, sillä satuimme menemään vasempaan kierrokseen. Ulkopohkeena oli siis lastoitettu jälkani, jolloin tajusin etten saa hevosen kylkeen oikein minkäänlaista tuntumaa. Ihmekös tuo, kun pohkeeni ja kyljen välissä oli melkein sentti ilmaa ja melkein toinen mokoma muovia plus ratsastushousu ja chapsi. Paketti oli vielä niin kankeakin, etten tahtonut millään saada pohjetta kiinni kylkeen. Oman lisänsä soppaan toi Willen satula, joka loppui juuri sopivasti siinä kohdassa mistä lasta alkoi, eli lastan reuna jäi välillä ikävästi jumiin siiven alle.

Kaiken lisäksi huomasin, että episodi Kallen kanssa oli tehnyt minusta vähän aran raipankäyttäjän. Niinpä koitin vain sitkeästi saada Willeä eteen pelkillä pohjeavuilla, mikä lopulta sitten kyllä onnistuikin. Ympyrä vaan pieneni surkeasti, eikä muodostakaan ollut tietoa. Siirtyessämme vapaaseen käyntiin tajusin, että taitaa täytyä alkaa ratsastaa.

Tulimme ensin käynnissä koko rata leikkaa, ja aina pituushalkaisijan kohdalla teimme puolipidätteen niin, että hevonen lähes seisahtui. Piti kuitenkin olla sen verran nopea, että liikkeestä ei tullut pysähdystä. Wille reagoi pidätteisiin hyvin, mutta liikkeellelähtö olisi saanut olla säpäkämpää.

Ravissa teimme samaa tietä, mutta puolipidätteellä tuli lähes siirtyminen käyntiin. Vasta tässä vaiheessa hoksasin ottaa istunnan ja etenkin reidet mukaan pidätteisiin, ja kas kummaa, Willehän reagoi näihin apuihin paljon paremmin kuin pelkkään ohjaan. Koskakohan tämän muistaisi heti alkutunnista..?

Edelleen ruuna olisi saanut reagoida nopeammin pidätteen jälkeen, mutta muutoin tämä ravityöskentely alkoi jo etäisesti muistuttaa sellaista ravityöskentelyä, johon Wille pystyy.

Lopuksi vielä laukkasimme pääty-ympyröillä, joissa ensin hieman pidensimme askelta. Wille laukkasi lopulta paljon helpommin ja ihan itsekseen reippaammin eteen, kun en ratsastanut liian lyhyellä ohjalla. Sitten kokosimme laukkaa puolipidätteillä. Wille lyhensi ihan hyvin, tottakai, mutta jalat piti silti pitää lähellä ja muistaa, että puolipidätteen kanssa tarvitaan myös niitä pohkeita. Heti kun tämä unohtui, tiputti Wille raviin.

Tunnin jälkeen Maiju kyseli, miltä oli tuntunut. Wille oli ihan mukava uusi tuttavuus, mutta näin ensimmäisellä kerralla suorituksemme oli vähän vaisu. Vasta lopussa aloin uskaltaa ratsastaa kunnolla, siihen asti lähinnä ratsastelin. 

Harkitsen nyt vakavasti, että kannattaako tuon lastan kanssa mennä enää hevosen selkään vai koitanko sitkeästi odottaa vielä kaksi viikkoa, jolloin sen saa ottaa lääkärintarkastuksen jälkeen pois. Jotenkin vaan niin sieppaa, kun ensimmäistä kertaa 25 vuotta kestäneen ratsastusharrastukseni aikana joudun putoamisen vuoksi jättämään (viime perjantain) tunnin väliin. Ja pudonnut kyllä olen, niin monta kertaa etten ole enää edes laskuissa mukana! 

Pirita sanoi hyvin viime perjantaina, kun vein tunnillemme perinteisen putoamiskakun, että putoamisiin on tullut kokemuksen myötä ikään kuin sellainen uusi sävy. Sitä tietää, että ihan pienestä ei enää putoa, ja kun syy ei ole mikään pieni, voi jotain jo sattuakin. Tunnustan, että hevosen selässä lastan jäykistämä jalka ei tuntunut kovin luontevalta, joten mitä jos Foxy vaikka tekee sellaisen pikaloikan? Voiko jalka vaikka juuttua jalustimeen, kun se on niin kankea? Samanaikaisesti palo hevosen ja etenkin Foxyn selkään on niin suuri, että kyllä minä todennäköisesti perjantainakin hevosen selkään kapuan - etenkin, kun jalka ei paranemisen suhteen ottanut ratsastuksesta yhtään takapakkia.

Voihan voltti!

6.1.2012 Primus Talli

Anni - r. Kalle

Otin sitten oikein kunnon volttilähdön uuteen ratsastusvuoteen, kun putosin hevosen selästä ensimmäistä kertaa Primus-urani aikana!

Kuvittelin saavani jatkaa Foxylla, koska se oli ollut niin hyvä viikkoa aiemmin. Pirita oli edelleen lomalla, ja Anni tai toisella uralla opettanut Anne olikin jakanut minulle Kallen. Kalle oli tallissa, Foxy tunnilla, josta se jatkoi tällä kerralla Annen ryhmässä. Harmitti vietävästi, mutta toisaalta vähän kutkutti päästä uudelleen Kallen selkään. Olin mennyt sillä ennen tätä tuntia vain kerran, lähes puolitoista vuotta sitten Maijun pitämällä rästitunnilla.

Selkään kivutessani Anni sanoi, että nyt saan ainakin ratsastaa koko tunnin, sen verran jähmeämpi Kalle on kuin Foxy. Ajattelin sitten tietenkin keskittyä vain siihen, että olen napakka heti alkuunsa. Ilmeisesti lähestymistapa oli vähän väärä, ja Kallelle olisikin pitänyt antaa erityisen paljon aikaa vertyä. Hyökkäsin sen kimppuun luultavasti liian agressiivisesti ja vaadin enemmän kuin mihin se siinä vaiheessa tuntia pystyi.

Aloitimme veryttelyn laukassa, koska edellisellä viikolla erityisesti Miku oli sitä toivonut. Ajattelin sen tekevän hyvää myös Kallelle, jota ratsastin vain eteen aika reippaasti muusta sen kummemmin välittämättä. Ensivaikutelma upean näköisestä ruunasta oli kuitenkin tahmea, eikä tuo tunne kadonnut koko tunnin aikana kuin hetkittäin. 

Meillä oli nimittäin alkuveryttelyssä oikea perjantaidisko, kun siirryimme pääty-ympyröiltä isolle keskiympyrälle. Velillä ei pysynyt takapuoli maassa lainkaan ja se teki pieniä spurtteja. Mikki säesti sinkoilemalla mukana. Ja kun minä hermostuin siihen, että Kalle ei reagoinut mihinkään - ei pohkeisiin, ei raippaan - ajattelin huomauttaa raipalla sen verran, että ruuna edes heilauttaa korviaan. Korvien sijasta heilahtikin täysin yllättäen takapuoli, ja minä lensin kuin leppäkeihäs kaulalle ja siitä maahan. Tavoilleni uskollisena tipahdin jaloilleni, tai lähinnä oikealle jalalleni, josta sitten mätkähdin Kallen jatkaessa yhä liikettä maneesin multiin. Jostain selkärangasta tuli myös se, etten meinannut millään päästää irti ohjista, en vaikka sekä Anni että Anne selvästi niin käskivät tehdä. Ajatus oli vaan se, etten voi päästää Kallea juoksemaan maneesiin, kun siellä on toistakymmentä muutakin ratsukkoa. No, kun viimein sitten päästin irti, pysähtyi ruuna samantien kiltisti seisomaan.  

Kiipesin takaisin selkään ja koitimme jatkaa tuntia normaalisti. Epämääräinen sinkoilu jatkui välillä, muutoin Kalle kulki kuin täi tervassa. Tulin tietenkin vähän araksi raipan käytölle tuon episodin jälkeen, joten pieniä välähdyksiä lukuunottamatta tuntui kuin olisimme tarponeet liisterissä. Ympyrällä ravailun lisäksi tulimme myös raviväistöjä. Kalle väisti ihan ok, mutta eteenpäinpyrkimystä ei löytynyt tässäkään liikkeessä.

Oikeastaan vasta tunnin lopulla Kalle alkoi liikkua edes sen verran, että pystyin hieman nostamaan sen pitkää muotoa. Olin pitänyt kaiken muun hyvän lisäksi varmaan vähän liian lyhyitä ohjia, eikä Kalle ollut aiemmin päässyt rentoutumaan. Hetkittäin se siis kulki ihan kivasti ja rennon oloisesti itsestään, mutta silloinkin se tuntui paljon tahmeammalta kuin Foxy. Tässä sen taas näkee, miten hyödyllistä on mennä samalla ratsulla hieman pidempään. Samalla se kuitenkin tarkoittaa sitä, että vaihtaminen toiseen on entistä vaikeampaa!

Pystyin ratsastamaan tunnin loppuun ihan normaalisti, kun putoaminen ei tuntunut aiheuttaneen suurempia vammoja. Tunnin jälkeen alkoi hieman aristanut oikea nilkka vaivata oikein kunnolla, ja kotona se oli jo aikalailla turvoksissa. Nähtäväksi jää, tuleeko tässä pidempikin tauko ratsastuksesta - toivottavasti ei.

Kausi päätökseen tanssahdellen

30.12.2011 Primus Talli

Anni - r. Foxy

Syyskauden viimeinen tunti oli uuden vuoden aatonaattona normaalisti. Pirita oli kuitenkin vielä joululomalla, joten opettajana oli muutamalta aiemmaltakin tunnilta tuttu Anni. Sain parin kerran tauosta huolimatta jatkaa Foxylla, joka oli poikkeuksellisesti edellisellä tunnilla.

Olen tosiaan mennyt Foxylla syyskauden aikana reilut kymmenen kertaa, ja vain kerran aiemmin olen saanut sen tunnilta. Siinäkin on puolensa, koska verrytellyllä hevosella pääsee heti alusta asti vaatimaan eri tavalla kuin tallista otetulla. Pidän kuitenkin puuhastelusta tallissa, ja etenkin osallistuvaisen Foxyn kanssa se on suorastaan hauskaa. Myös hevosen hoitaminen tunnin jälkeen on mielestäni iso osa ratsastusharrastusta, ja siksi onkin ollut kiva kun Foxy on yhtä poikkeusta lukuunottamatta tullut tuntimme jälkeen sisälle.

Mutta nyt se oli siis edellisellä tunnilla, ja menikin varsin kivan näköisesti. Oli oikeastaan varsin hyödyllistä seurata sen menoa kerran myös katsojan ominaisuudessa kaikessa rauhassa ja kuunnella, millaisia neuvoja opettaja ratsastajalle antoi. Enimmäkseen ohjeet kuulostivat kovin tutuilta, eli Anni kehotti kokoamaan ruunaa ja  ratsastamaan sitä ryhdikkäämmäksi. Juttelinkin ratsastajan kanssa tuntiemme välissä, että Foxyn kanssa niin kovin helposti tyytyy sellaiseen pitkään letkeään rentoon muotoon, mistä se hyvin helposti valahtaa röhnöttämään etupainoiseksi.

Pääsinkin nyt sitten kokoamaan Foxya heti alkukäynnistä alkaen. Koitin ottaa niitä puolipidätteitä etenkin oikealta, jonne ruuna helposti kaatuu, ja samalla muistuttelin napakoilla lyhyillä pohjeavuilla. Vaikka aloitimme käynnissä tehden pientä avoja ja diagonaalilla kerran sulkuakin, otin aina välillä pieniä ravipätkiä muistuttaakseni Foxya siitä, että takajalkojenkin olisi kiva seurata mukana. Avossa piti etenkin vasemmassa kierroksessa olla taas supertarkka siitä, että hevonen ei pungennut oikea lapa edellä.

Ravia varten kokoonnuimme isolle pääty-ympyrälle kaikki kuusi, ja kevensimme siinä. Välillä teimme ympyrän vaihdon niin, että suoristettaessa myös koottiin ravia selvästi puolipidättein ja istunnalla. Foxy oli hyvin kuulolla, ja jo edelliselläkin tunnilla tehty ympyrän vaihto sopi sille hyvin. Ruunan piti koko ajan seurata ratsastajaa, että kumpaan kierrokseen mennään, ja suunnan vaihtuessa sain hyvin uuden ulko-ohjan jäämään tuelle. Annin mielestä vaikutin hevoseen hyvin jalat lähellä kylkiä, ja sain sen ryhdikkääksi. Foxy tuntuikin tosi kivalta, ja myös oikea laukka sujui oikein hyvin ilman, että ruuna rojahti eteen ja alas. Koko ajan piti kyllä ratsastajaa, eikä puolipidätteitä saanut unohtaa hetkeksikään.

Vapaan käyntipäitkän jälkeen jatkoimme (muistaakseni...) avotaivutuksia pitkillä sivuilla käynnisssä. Nyt muistin jo pitää sen ulkopohkeenkin aika edessä, ettei lapa pungennut edellä. Laukkaa teimme pääty-ympyröillä, joilta välillä jatkoimme suoraan koko uralle. Menemme aika paljon laukkaa vain ympyröillä, mikä on tietenkin hevosen oikein päin saamiseksi erittäin hyödyllistä, mutta välillä on kiva kokeilla, kantaako tehty työ myös suoralla uralla. No nyt kantoi aika kivasti oikeaan kierrokseen, mutta vasempaan Foxy oli taas kovin vino.

Ruuna oli edelleen aika ryhdikäs ja hyvin kuulolla, mutta kun aloin vaatimaan suoruutta suoralla uralla, meni siltä hermo. Ratsastin Annin ohjeen mukaisesti avotaivutusmaisesti, jolloin Foxyn takaosa automaattisesti painuu uralle ja se joutuu taipumaan ja asettumaan hankalaan vasempaan kierrokseen. Koska ruuna oli vielä hyvin koottu, pyysin selvästi liikaa, ja tuloksena oli kovaa protestointia pienen tanssahtelun muodossa. Koska Foxy ei meinannut millään laantua, saivat muut jo lopettaa laukkatyöskentelyn. Me jatkoimme vielä hetken laukkaa keskiympyrällä, enkä antanut periksi ennen kuin Foxy antoi. Anni totesikin, että ruuna alkaa olla nyt jo sen ikäinen (täytti vuodenvaihteessa seitsemän), että sen pitää jo välillä jaksaa kantaa itseään pidempiäkin aikoja.

Loppuravissa sitten vaan venyteltiin molempiin suuntiin. Tallissa Foxy meni heti piehtaroimaan, kun sain sen riisuttua. Ruuna oli aivan hikinen, joten se oli todella joutunut tekemään töitä. Tunti oli oikein hyvä, etenkin kun vielä lopuksi pääsimme yhteisymmärrykseen siitä, että myös vasempaan kierrokseen voi laukata suorana asetuksessa. Tämän tunnin perusteella myös siitä, että hevonen oli verytelty ennen omaa vuoroa, oli selvästi apua. En usko, että olisin päässyt noin hyvää laukkatyöskentelyyn vain yhden tunnin päätteeksi.

Syyskausi paketoitiin tämän tunnin myötä, mutta uusi alkaa jo heti seuraavalla viikolla. Sen verran nämä tehokkaat tunnit ovat taas innostaneet, että pistin tuntipörssiin ilmoituksen. Etsin itselleni toista ryhmää kevätkaudeksi siten, että ratsaisin joka toinen viikko kaksi kertaa. Löysin lähes sen mitä etsi ja vielä varsin hauskasti siltä Maijun tunnilta, jolla Primus-taipaleeni aloitin. Tunnit ovat jakautuneet hieman epäsäännöllisesti pitkin kevätkautta, mutta eipä tuo haittaa. Pääasia, että pääsee vähän säännöllisemmin hevosen selkään, ja kiva on saada taas myös Maijun kommentteja ratsastuksestani.

Käsitreeniä ja katrillia

14.12.2011 Primus Talli
Kikka - t. Yaffa

Olen jo joulunvietossa aatonaattona tuntimme aikaan, joten ratsastushimossani päätin kokeilla rästimistä Kikan tunnilla. Arvasin, että ryhmä on täynnä (12 ratsukkoa), kun vuodenvaihde ja sitä myötä kauden vaihtuminen lähestyy. Toivoin kuitenkin täysipainoista tuntia isossa maneesissa. Toivoin myös, että minulle olisi jaettu Foxy, koska onhan Kikka itse kisannut sillä  nuorten hevosten koululuokissa.

Järkytys olikin melkoinen, kun nimeni perässä lukikin Yaffa. Minulla oli tammasta mielikuva, jossa se kulkee rautakangen tavoin pää kenottaen. Leila, jonka kanssa ratsastin yhden kauden samalla Maijun tunnilla, muisteli Yaffaa lisäksi aika reippaaksi kipittäjäksi. Tuntilaisen Miku kuvasi sitä oivasti naisten polkupyöräksi. Hienoa.

Maneesissa Kikka kysyi kaikilta, onko hevonen tuttu. Kun kerroin olevani ensimmäistä kertaa Yaffan selässä, hän tiedusteli heti, olinko ollut edellisessä hevosesittelyssä. Siinä Pirita oli ratsastanut Yaffalla, joka oli välittömästi saanut monta ihailijaa; kovin moni ei kuulemma ollut tiennyt, että Yaffalla voi ratsastaa niinkin... Kikan mukaan pitää vaan uskaltaa pitää aika tiukka tuntuma edestä ja ratsastaa!

No minä päätin kokeilla. Aloitimme käynnissä, ja kun hetken olin ensin hakenut tahtia ja rennosti taivutellut, lyhensin ohjaa. Yaffa protestoi voimakkaasti pienillä pompuilla, mutta Kikan mukaan niitä ei pidä pelästyä. Siitä alkoi sitten tahtojen taistelu, jonka minä hävisin. Tai no, jos aikaa olisi ollut alkuveryttelyn lisäksi koko tunti, olisin saattanut saada enemmän myötäämistä aikaiseksi. Nyt se jäi vielä pieniksi toivon pilkahduksiksi, sillä käsivoimat yksinkertaisesti loppuvat. Yaffa pisti  niin kovasti vastaan, että en kertakaikkiaan jaksanut pitää tiukkaa tuntumaa. Olisi varmaankin pitänyt ratsastaa enemmän pohkeella, mutta neuvot jäivät hieman vähäisiksi Walterin aloiettua oman shownsa. Kikka nimittäin pisti taustalle Michael Bublen joulumusiikkia, ja siitäkös iso ruuna riemastui. Mekin otimme parit pienet spurtit Yaffan kanssa, joka kyllä rauhoittui samantien toisin kuin Walter.

Meitä oli lopulta Walterin lisäksi kymmenen ratsukkoa, ja me kymmenen saimme mennä lähestyvän joulun ja käytettävissä olevan koko maneesin kunniaksi katrillia. Alkutunnin ärsytys katosi samantien, kun pääsimme Goodyn kanssa harjoittelemaan ensin pariratsastusta mahdollisimman lähellä toisiamme. Me saimme sisäkurvin, joten köröttelin aika paljon hidasta harjoitusravia hillitäkseni Yaffan menohaluja.

Katrilliin osallistui siis viisi paria, ja ennen varsinaista suoritusta teimme tehtävät erikseen. Katrillissa tulimme sitten Bublen laulaessa taustalla ensin eri pitkiltä sivuilta keskihalkaisijalle, joka päästä käännyimme molemmat vasemmalle. Siitä sitten taas keskihalkaisijalle, mutta nyt käännyttiin eri suuntiin. Viimeisen kerran keskihalkaisijalla teimme koko porukka yhtä aikaa voltin ulos kohti uraa. Saimme Goodyn kanssa vetää porukkaa, mikä oli oikeastaan aika hauskaa. Yaffa ja Goody olivat hyvä pari, aika samannäköisiäkin. Yaffa sopi katrilliratsastukseen ihan hyvin, kun ei tarvinnut miettiä mitään muotoja tai takaosan polkemisia, kunhan vaan seurasi paria ja ohjelmaa.

Lopulta oli siis aivan mukava hömpöttelytunti, jonka myötä jäin pienelle joulutauolle työpaikan pikkujoulujen ja joulun vuoksi. Uuden vuoden aatonaattona sitten jatketaan taas.

Väistöt jatkuvat

9.12.2011 Primus Talli

Pirita - r. Foxy

Talvimyrsky ei tuntunut hienossa eristetyssä maneesissa, joten pääsimme jatkamaan edellisviikon pohkeenväistöteemaa Foxyn kanssa. Alkuverkat tehtiin nyt aivan päinvastoin kuin viime viikolla eli varsin kontrolloidusti kahdella pääty-ympyrällä  heti pienen käyntipätkän jälkeen. Ympyrällä aivan ensin tavoitteena oli "maailman hienoin ympyrä", sitten vasta kaikki muu. Piti siis käydä uralla lyhyen sivun keskipisteessä sekä pitkillä sivuilla. Kahta ympyrää erotti keskellä maneesia puomi, joten saimme tien suht nopeasti kuntoon.

Foxy ravasi taas ihan kivasti, ilman suurempia ponnisteluita. Vähän muistutin välillä, että sain sitä aavistuksen reippaammaksi. Laukan nostimme oikeasta käynnistä, ja aika pian jatkoimme uraa pitkin tehden lopulta koko rata leikkaa ja keskellä siirtyminen raviin. Sitten ravia toiseen päätyy ja sieltä taas täsmällinen nosto vasempaan laukaan ja takaisin ympyröille ja raviin.

Kun piti vaihtaa ravissa ympyröitä, osui vetovastuu minulle. En ollut koskaan varsinaisesti ajatellut, miten suuntaa vaihdetaan, mutta tulipahan sekin nyt sitten selväksi. Onnistuin nimittäin ensin vetämään oman ympyräni porukan väärältä puolelta vastaantulevaa liikennettä. Hetken kuluttua sentään jo onnistui Piritan ohjeiden mukaan oikein.

Teimme laukkaa ympyrällä oikeaan kierrokseen todella pitkään. Siinä alkoi jo päässä huipata, mutta onneksi tekemistä riitti koko ajan. Koitin saada Foxya laukkaamaan tasaisella tempolla ja sopivan rennossa alkutunnin muodossa. Suuren ympyrän muodon pitäminenkään ei ollut ensin aivan yksinkertaista, koska ruunalla on taipumusta kaatua vasten oikeaa pohjetta. Onneksi on se ulko-ohja - kun vaan muistaisi käyttää sitä...

Vapaan käyntipätkän jälkeen jatkoimme pohjeenväistöä, nyt sik-sakina vasemmassa kierroksessa. Ensin käynnissä pitkän sivun alusta noin viisi metriä uralta sisään, suoristus ja takaisin uralle. Väistöjen piti mahtua ensimmäisen ja viimeisen kirjaimen väliin, ja hevoselle piti antaa selvät merkit siitä koska väistetään ja koska mennään suoraan. Tavoitteena oli helppo ja vaivaton väistö käynnissä, jotta sama onnistuisi myös ravissa.

Ravissa saimme työstää hevosia itsenäisesti, ja Pirita aina huikkasi kuka voi tulla väistön seuraavaksi. Foxy alkoi jännästi ennakoida pitkän sivun alussa väistöä, ja sitten kun aina ei mentykään, oli seuraavalla kerralla vähän muistuttelemista. Isoliikkeisellä hevosella sai olla myös tarkkana, että puolikkaassa maneesissa ehti tehdä molemmat väistöt ja vielä suoristaakin siinä välissä. Kaikenkaikkiaan Foxy teki taas tosi kivasti ja oli kovin tyytyväinen siihen. Piritaltakaan ei tullut oikein mitään moitteita sitten, kun sain ruunan ajoissa uralle.

Aivan lopuksi laukkasimme pitkän pätkän vasempaan kierrokseen. Foxy esitti nyt ehkä parasta vasenta laukaa mitä olemme tässä syksyn kuluessa menneet. Maltoi istua ison liikkeen mukana ja tehdä niitä puolipidätteitä sieltä oikealta. Pirita kehui, että työstän laukkaa hyvin. Foxy ei ollut ehkä aivan niin ryhdikkäässä muodossa kuin olisin halunnut, mutta se laukkasi eteenpäin ja taipui. 

Tunnin päätteeksi ruuna venyttelikin oikein nautinnollisesti eteen ja alas, kun oli päässyt kunnolla vertymään. Harmikseni se jäi vielä rästitunnille, joten en päässyt tällä kerralla rapsuttelemaan sitä harjalla otsasta ja leuan alta palkinnoksi.

Mirjasta muuten sellaisia uutisia, että se on edelleen tiine eikä tule enää takaisin Primukselle. Harmittaa tietenkin yhden suosikkini menetys, mutta Mirjalle tämä on varmasti paras ratkaisu.

Tauolta takaisin tunnille

2.12.2011 Primus Talli

Pirita - r. Foxy

Ratsastustaukoa tulikin sitten kokonaista kolme viikkoa, kun en monista yrityksistä huolimatta onnistunut ostamaan tuntipörssistä korvaavaa tuntia omien estetuntien tilalle. Laitoin jopa täsmäilmoituksen, jossa halusin ostaa Piritan koulutunnin, mutta ei tärpännyt. No, nyt pääsin taas tutulle omalle tunnille ja tutun (voi kun voisikin sanoa myös oman!) Foxyn selkään.

Alku oli tosin hieman hankala, kun en meinannut löytää ruunaa mistään. Kävelin luonnollisesti alatalliin, mutta karsinassa olikin joku ihan muu polle. Kävin läpi kaikki nimikyltit sen kummemmin hevosia katsomatta, eikä missään lukenut Foxy. Lopulta se löytyi Jardineron karsinasta ylätallista. Pirita nauroikin, että se oli testi, että tunnistaako lempihevosensa!

Aloitimme veryttelyn itsenäisesti. Tein paljon ympyröitä molempiin suuntiin, samoin ravissa. Foxy oli hieman enemmän kiinni vasemmalta, mutta se tuntui paljon paremmalta kuin kolme viikkoa aiemmin. Syykin selvisi heti alkutunnista, kun Pirita kertoi ruunan olleen pari viikkoa lomalla, juuri sopivasti oman taukoni ajan siis. Pirita oli myös itse ratsastanut sillä aamusta, eli se oli ilmeisestikin ihan vasta juuri palannut töihin.

Laukat tehtiin pääty-ympyröillä vasempaan, ja se oli kyllä edelleen aika vaikeaa. Foxylle on selvästi hankala laukata ennen kuin se on kunnolla vertynyt, ja etenkin tuo vasen kierros on aina ollut haastavampi. Mutta siinähän tuo vertyi, joten vapaan käyntipätkän jälkeen oltiin heti täydessä iskussa!

Tehtävänä oli pohkeenväistö. Tulimme väistöä ensin käynnissä niin, että käänsimme lyhyen sivun keskelä keskihalkaisijalle, josta ensimmäisten kirjainten välistä väistätimme uralle viimeisen kirjaimen kohdalle. Hevosen piti olla suora ja vain asettunut, ja ratsastajan piti istua suorassa. Pirita oli tarkka näistä ja siitä, että väistö alkoi täsmälleen oikeasta kohdasta ja päättyi täsmälleen oikeaan kohtaan. Pystyimme tarkkailemaan omaa suoritustamme lähes koko väistön ajan maneesin peileistä, mikä helpotti oikean tunteen löytämistä huomattavasti.
Foxy väisti ihan näppärästi, kunhan ensimmäisellä  kerralla kerroin sille selvästi, että nyt ei venkoilla. Minun piti vähän tsempata, sillä koitin istua niin rennosti, että lopulta menin hieman liikaa liikkeeseen mukaan. Ne vatsalihakset...

Teimme väistön ensin oikealle käynnissä ja sitten ravissa. Foxy väisti ravissa melkein paremmin kuin käynnissä. Sain helposti nostettua sitä vähän ryhdikkäämmäksi ilman, että se makasi ohjilla. Väistössä vasemmalle ei olut käynnissä vaikeuksia, mutta ravissa Foxy ennakoi uralle palaamista ensimmäisellä kerralla heittäytyen viime metrit, että Pirita kehoitti seuraavalla kerralla lopettamaan väistön hieman aiemmin ja jatkamaan suoraan. Näin sain ruunan kuuntelemaan apujani siitä, koska mennään suoraan ja koska väistetään.

Tehtävä oli kaikessa yksinkertaisuudessaan aivan huippu, ja sitä oli ilo tehdä Foxylla: viimeinkin pääsin oikein kunnolla ravityöskentelyyn sen kanssa! Ruuna oli kevyt, liikkui hyvin ja kuunteli mitä halusin. Pirita totesi, että loma on tehnyt Foxylle hyvää, ja olin samaa mieltä. Se ei ollut lainkaan niin vinon tuntuinen kuin edellisellä kerralla. Ihanaa, että ratsastuskoululla on mahdolista päästää tärkeimmät resurssinsa hetken hengähdystauolle toisaalle myös kesken kiivaimman ratsastuskauden!