Kausi päätökseen tanssahdellen

30.12.2011 Primus Talli

Anni - r. Foxy

Syyskauden viimeinen tunti oli uuden vuoden aatonaattona normaalisti. Pirita oli kuitenkin vielä joululomalla, joten opettajana oli muutamalta aiemmaltakin tunnilta tuttu Anni. Sain parin kerran tauosta huolimatta jatkaa Foxylla, joka oli poikkeuksellisesti edellisellä tunnilla.

Olen tosiaan mennyt Foxylla syyskauden aikana reilut kymmenen kertaa, ja vain kerran aiemmin olen saanut sen tunnilta. Siinäkin on puolensa, koska verrytellyllä hevosella pääsee heti alusta asti vaatimaan eri tavalla kuin tallista otetulla. Pidän kuitenkin puuhastelusta tallissa, ja etenkin osallistuvaisen Foxyn kanssa se on suorastaan hauskaa. Myös hevosen hoitaminen tunnin jälkeen on mielestäni iso osa ratsastusharrastusta, ja siksi onkin ollut kiva kun Foxy on yhtä poikkeusta lukuunottamatta tullut tuntimme jälkeen sisälle.

Mutta nyt se oli siis edellisellä tunnilla, ja menikin varsin kivan näköisesti. Oli oikeastaan varsin hyödyllistä seurata sen menoa kerran myös katsojan ominaisuudessa kaikessa rauhassa ja kuunnella, millaisia neuvoja opettaja ratsastajalle antoi. Enimmäkseen ohjeet kuulostivat kovin tutuilta, eli Anni kehotti kokoamaan ruunaa ja  ratsastamaan sitä ryhdikkäämmäksi. Juttelinkin ratsastajan kanssa tuntiemme välissä, että Foxyn kanssa niin kovin helposti tyytyy sellaiseen pitkään letkeään rentoon muotoon, mistä se hyvin helposti valahtaa röhnöttämään etupainoiseksi.

Pääsinkin nyt sitten kokoamaan Foxya heti alkukäynnistä alkaen. Koitin ottaa niitä puolipidätteitä etenkin oikealta, jonne ruuna helposti kaatuu, ja samalla muistuttelin napakoilla lyhyillä pohjeavuilla. Vaikka aloitimme käynnissä tehden pientä avoja ja diagonaalilla kerran sulkuakin, otin aina välillä pieniä ravipätkiä muistuttaakseni Foxya siitä, että takajalkojenkin olisi kiva seurata mukana. Avossa piti etenkin vasemmassa kierroksessa olla taas supertarkka siitä, että hevonen ei pungennut oikea lapa edellä.

Ravia varten kokoonnuimme isolle pääty-ympyrälle kaikki kuusi, ja kevensimme siinä. Välillä teimme ympyrän vaihdon niin, että suoristettaessa myös koottiin ravia selvästi puolipidättein ja istunnalla. Foxy oli hyvin kuulolla, ja jo edelliselläkin tunnilla tehty ympyrän vaihto sopi sille hyvin. Ruunan piti koko ajan seurata ratsastajaa, että kumpaan kierrokseen mennään, ja suunnan vaihtuessa sain hyvin uuden ulko-ohjan jäämään tuelle. Annin mielestä vaikutin hevoseen hyvin jalat lähellä kylkiä, ja sain sen ryhdikkääksi. Foxy tuntuikin tosi kivalta, ja myös oikea laukka sujui oikein hyvin ilman, että ruuna rojahti eteen ja alas. Koko ajan piti kyllä ratsastajaa, eikä puolipidätteitä saanut unohtaa hetkeksikään.

Vapaan käyntipäitkän jälkeen jatkoimme (muistaakseni...) avotaivutuksia pitkillä sivuilla käynnisssä. Nyt muistin jo pitää sen ulkopohkeenkin aika edessä, ettei lapa pungennut edellä. Laukkaa teimme pääty-ympyröillä, joilta välillä jatkoimme suoraan koko uralle. Menemme aika paljon laukkaa vain ympyröillä, mikä on tietenkin hevosen oikein päin saamiseksi erittäin hyödyllistä, mutta välillä on kiva kokeilla, kantaako tehty työ myös suoralla uralla. No nyt kantoi aika kivasti oikeaan kierrokseen, mutta vasempaan Foxy oli taas kovin vino.

Ruuna oli edelleen aika ryhdikäs ja hyvin kuulolla, mutta kun aloin vaatimaan suoruutta suoralla uralla, meni siltä hermo. Ratsastin Annin ohjeen mukaisesti avotaivutusmaisesti, jolloin Foxyn takaosa automaattisesti painuu uralle ja se joutuu taipumaan ja asettumaan hankalaan vasempaan kierrokseen. Koska ruuna oli vielä hyvin koottu, pyysin selvästi liikaa, ja tuloksena oli kovaa protestointia pienen tanssahtelun muodossa. Koska Foxy ei meinannut millään laantua, saivat muut jo lopettaa laukkatyöskentelyn. Me jatkoimme vielä hetken laukkaa keskiympyrällä, enkä antanut periksi ennen kuin Foxy antoi. Anni totesikin, että ruuna alkaa olla nyt jo sen ikäinen (täytti vuodenvaihteessa seitsemän), että sen pitää jo välillä jaksaa kantaa itseään pidempiäkin aikoja.

Loppuravissa sitten vaan venyteltiin molempiin suuntiin. Tallissa Foxy meni heti piehtaroimaan, kun sain sen riisuttua. Ruuna oli aivan hikinen, joten se oli todella joutunut tekemään töitä. Tunti oli oikein hyvä, etenkin kun vielä lopuksi pääsimme yhteisymmärrykseen siitä, että myös vasempaan kierrokseen voi laukata suorana asetuksessa. Tämän tunnin perusteella myös siitä, että hevonen oli verytelty ennen omaa vuoroa, oli selvästi apua. En usko, että olisin päässyt noin hyvää laukkatyöskentelyyn vain yhden tunnin päätteeksi.

Syyskausi paketoitiin tämän tunnin myötä, mutta uusi alkaa jo heti seuraavalla viikolla. Sen verran nämä tehokkaat tunnit ovat taas innostaneet, että pistin tuntipörssiin ilmoituksen. Etsin itselleni toista ryhmää kevätkaudeksi siten, että ratsaisin joka toinen viikko kaksi kertaa. Löysin lähes sen mitä etsi ja vielä varsin hauskasti siltä Maijun tunnilta, jolla Primus-taipaleeni aloitin. Tunnit ovat jakautuneet hieman epäsäännöllisesti pitkin kevätkautta, mutta eipä tuo haittaa. Pääasia, että pääsee vähän säännöllisemmin hevosen selkään, ja kiva on saada taas myös Maijun kommentteja ratsastuksestani.

Käsitreeniä ja katrillia

14.12.2011 Primus Talli
Kikka - t. Yaffa

Olen jo joulunvietossa aatonaattona tuntimme aikaan, joten ratsastushimossani päätin kokeilla rästimistä Kikan tunnilla. Arvasin, että ryhmä on täynnä (12 ratsukkoa), kun vuodenvaihde ja sitä myötä kauden vaihtuminen lähestyy. Toivoin kuitenkin täysipainoista tuntia isossa maneesissa. Toivoin myös, että minulle olisi jaettu Foxy, koska onhan Kikka itse kisannut sillä  nuorten hevosten koululuokissa.

Järkytys olikin melkoinen, kun nimeni perässä lukikin Yaffa. Minulla oli tammasta mielikuva, jossa se kulkee rautakangen tavoin pää kenottaen. Leila, jonka kanssa ratsastin yhden kauden samalla Maijun tunnilla, muisteli Yaffaa lisäksi aika reippaaksi kipittäjäksi. Tuntilaisen Miku kuvasi sitä oivasti naisten polkupyöräksi. Hienoa.

Maneesissa Kikka kysyi kaikilta, onko hevonen tuttu. Kun kerroin olevani ensimmäistä kertaa Yaffan selässä, hän tiedusteli heti, olinko ollut edellisessä hevosesittelyssä. Siinä Pirita oli ratsastanut Yaffalla, joka oli välittömästi saanut monta ihailijaa; kovin moni ei kuulemma ollut tiennyt, että Yaffalla voi ratsastaa niinkin... Kikan mukaan pitää vaan uskaltaa pitää aika tiukka tuntuma edestä ja ratsastaa!

No minä päätin kokeilla. Aloitimme käynnissä, ja kun hetken olin ensin hakenut tahtia ja rennosti taivutellut, lyhensin ohjaa. Yaffa protestoi voimakkaasti pienillä pompuilla, mutta Kikan mukaan niitä ei pidä pelästyä. Siitä alkoi sitten tahtojen taistelu, jonka minä hävisin. Tai no, jos aikaa olisi ollut alkuveryttelyn lisäksi koko tunti, olisin saattanut saada enemmän myötäämistä aikaiseksi. Nyt se jäi vielä pieniksi toivon pilkahduksiksi, sillä käsivoimat yksinkertaisesti loppuvat. Yaffa pisti  niin kovasti vastaan, että en kertakaikkiaan jaksanut pitää tiukkaa tuntumaa. Olisi varmaankin pitänyt ratsastaa enemmän pohkeella, mutta neuvot jäivät hieman vähäisiksi Walterin aloiettua oman shownsa. Kikka nimittäin pisti taustalle Michael Bublen joulumusiikkia, ja siitäkös iso ruuna riemastui. Mekin otimme parit pienet spurtit Yaffan kanssa, joka kyllä rauhoittui samantien toisin kuin Walter.

Meitä oli lopulta Walterin lisäksi kymmenen ratsukkoa, ja me kymmenen saimme mennä lähestyvän joulun ja käytettävissä olevan koko maneesin kunniaksi katrillia. Alkutunnin ärsytys katosi samantien, kun pääsimme Goodyn kanssa harjoittelemaan ensin pariratsastusta mahdollisimman lähellä toisiamme. Me saimme sisäkurvin, joten köröttelin aika paljon hidasta harjoitusravia hillitäkseni Yaffan menohaluja.

Katrilliin osallistui siis viisi paria, ja ennen varsinaista suoritusta teimme tehtävät erikseen. Katrillissa tulimme sitten Bublen laulaessa taustalla ensin eri pitkiltä sivuilta keskihalkaisijalle, joka päästä käännyimme molemmat vasemmalle. Siitä sitten taas keskihalkaisijalle, mutta nyt käännyttiin eri suuntiin. Viimeisen kerran keskihalkaisijalla teimme koko porukka yhtä aikaa voltin ulos kohti uraa. Saimme Goodyn kanssa vetää porukkaa, mikä oli oikeastaan aika hauskaa. Yaffa ja Goody olivat hyvä pari, aika samannäköisiäkin. Yaffa sopi katrilliratsastukseen ihan hyvin, kun ei tarvinnut miettiä mitään muotoja tai takaosan polkemisia, kunhan vaan seurasi paria ja ohjelmaa.

Lopulta oli siis aivan mukava hömpöttelytunti, jonka myötä jäin pienelle joulutauolle työpaikan pikkujoulujen ja joulun vuoksi. Uuden vuoden aatonaattona sitten jatketaan taas.

Väistöt jatkuvat

9.12.2011 Primus Talli

Pirita - r. Foxy

Talvimyrsky ei tuntunut hienossa eristetyssä maneesissa, joten pääsimme jatkamaan edellisviikon pohkeenväistöteemaa Foxyn kanssa. Alkuverkat tehtiin nyt aivan päinvastoin kuin viime viikolla eli varsin kontrolloidusti kahdella pääty-ympyrällä  heti pienen käyntipätkän jälkeen. Ympyrällä aivan ensin tavoitteena oli "maailman hienoin ympyrä", sitten vasta kaikki muu. Piti siis käydä uralla lyhyen sivun keskipisteessä sekä pitkillä sivuilla. Kahta ympyrää erotti keskellä maneesia puomi, joten saimme tien suht nopeasti kuntoon.

Foxy ravasi taas ihan kivasti, ilman suurempia ponnisteluita. Vähän muistutin välillä, että sain sitä aavistuksen reippaammaksi. Laukan nostimme oikeasta käynnistä, ja aika pian jatkoimme uraa pitkin tehden lopulta koko rata leikkaa ja keskellä siirtyminen raviin. Sitten ravia toiseen päätyy ja sieltä taas täsmällinen nosto vasempaan laukaan ja takaisin ympyröille ja raviin.

Kun piti vaihtaa ravissa ympyröitä, osui vetovastuu minulle. En ollut koskaan varsinaisesti ajatellut, miten suuntaa vaihdetaan, mutta tulipahan sekin nyt sitten selväksi. Onnistuin nimittäin ensin vetämään oman ympyräni porukan väärältä puolelta vastaantulevaa liikennettä. Hetken kuluttua sentään jo onnistui Piritan ohjeiden mukaan oikein.

Teimme laukkaa ympyrällä oikeaan kierrokseen todella pitkään. Siinä alkoi jo päässä huipata, mutta onneksi tekemistä riitti koko ajan. Koitin saada Foxya laukkaamaan tasaisella tempolla ja sopivan rennossa alkutunnin muodossa. Suuren ympyrän muodon pitäminenkään ei ollut ensin aivan yksinkertaista, koska ruunalla on taipumusta kaatua vasten oikeaa pohjetta. Onneksi on se ulko-ohja - kun vaan muistaisi käyttää sitä...

Vapaan käyntipätkän jälkeen jatkoimme pohjeenväistöä, nyt sik-sakina vasemmassa kierroksessa. Ensin käynnissä pitkän sivun alusta noin viisi metriä uralta sisään, suoristus ja takaisin uralle. Väistöjen piti mahtua ensimmäisen ja viimeisen kirjaimen väliin, ja hevoselle piti antaa selvät merkit siitä koska väistetään ja koska mennään suoraan. Tavoitteena oli helppo ja vaivaton väistö käynnissä, jotta sama onnistuisi myös ravissa.

Ravissa saimme työstää hevosia itsenäisesti, ja Pirita aina huikkasi kuka voi tulla väistön seuraavaksi. Foxy alkoi jännästi ennakoida pitkän sivun alussa väistöä, ja sitten kun aina ei mentykään, oli seuraavalla kerralla vähän muistuttelemista. Isoliikkeisellä hevosella sai olla myös tarkkana, että puolikkaassa maneesissa ehti tehdä molemmat väistöt ja vielä suoristaakin siinä välissä. Kaikenkaikkiaan Foxy teki taas tosi kivasti ja oli kovin tyytyväinen siihen. Piritaltakaan ei tullut oikein mitään moitteita sitten, kun sain ruunan ajoissa uralle.

Aivan lopuksi laukkasimme pitkän pätkän vasempaan kierrokseen. Foxy esitti nyt ehkä parasta vasenta laukaa mitä olemme tässä syksyn kuluessa menneet. Maltoi istua ison liikkeen mukana ja tehdä niitä puolipidätteitä sieltä oikealta. Pirita kehui, että työstän laukkaa hyvin. Foxy ei ollut ehkä aivan niin ryhdikkäässä muodossa kuin olisin halunnut, mutta se laukkasi eteenpäin ja taipui. 

Tunnin päätteeksi ruuna venyttelikin oikein nautinnollisesti eteen ja alas, kun oli päässyt kunnolla vertymään. Harmikseni se jäi vielä rästitunnille, joten en päässyt tällä kerralla rapsuttelemaan sitä harjalla otsasta ja leuan alta palkinnoksi.

Mirjasta muuten sellaisia uutisia, että se on edelleen tiine eikä tule enää takaisin Primukselle. Harmittaa tietenkin yhden suosikkini menetys, mutta Mirjalle tämä on varmasti paras ratkaisu.

Tauolta takaisin tunnille

2.12.2011 Primus Talli

Pirita - r. Foxy

Ratsastustaukoa tulikin sitten kokonaista kolme viikkoa, kun en monista yrityksistä huolimatta onnistunut ostamaan tuntipörssistä korvaavaa tuntia omien estetuntien tilalle. Laitoin jopa täsmäilmoituksen, jossa halusin ostaa Piritan koulutunnin, mutta ei tärpännyt. No, nyt pääsin taas tutulle omalle tunnille ja tutun (voi kun voisikin sanoa myös oman!) Foxyn selkään.

Alku oli tosin hieman hankala, kun en meinannut löytää ruunaa mistään. Kävelin luonnollisesti alatalliin, mutta karsinassa olikin joku ihan muu polle. Kävin läpi kaikki nimikyltit sen kummemmin hevosia katsomatta, eikä missään lukenut Foxy. Lopulta se löytyi Jardineron karsinasta ylätallista. Pirita nauroikin, että se oli testi, että tunnistaako lempihevosensa!

Aloitimme veryttelyn itsenäisesti. Tein paljon ympyröitä molempiin suuntiin, samoin ravissa. Foxy oli hieman enemmän kiinni vasemmalta, mutta se tuntui paljon paremmalta kuin kolme viikkoa aiemmin. Syykin selvisi heti alkutunnista, kun Pirita kertoi ruunan olleen pari viikkoa lomalla, juuri sopivasti oman taukoni ajan siis. Pirita oli myös itse ratsastanut sillä aamusta, eli se oli ilmeisestikin ihan vasta juuri palannut töihin.

Laukat tehtiin pääty-ympyröillä vasempaan, ja se oli kyllä edelleen aika vaikeaa. Foxylle on selvästi hankala laukata ennen kuin se on kunnolla vertynyt, ja etenkin tuo vasen kierros on aina ollut haastavampi. Mutta siinähän tuo vertyi, joten vapaan käyntipätkän jälkeen oltiin heti täydessä iskussa!

Tehtävänä oli pohkeenväistö. Tulimme väistöä ensin käynnissä niin, että käänsimme lyhyen sivun keskelä keskihalkaisijalle, josta ensimmäisten kirjainten välistä väistätimme uralle viimeisen kirjaimen kohdalle. Hevosen piti olla suora ja vain asettunut, ja ratsastajan piti istua suorassa. Pirita oli tarkka näistä ja siitä, että väistö alkoi täsmälleen oikeasta kohdasta ja päättyi täsmälleen oikeaan kohtaan. Pystyimme tarkkailemaan omaa suoritustamme lähes koko väistön ajan maneesin peileistä, mikä helpotti oikean tunteen löytämistä huomattavasti.
Foxy väisti ihan näppärästi, kunhan ensimmäisellä  kerralla kerroin sille selvästi, että nyt ei venkoilla. Minun piti vähän tsempata, sillä koitin istua niin rennosti, että lopulta menin hieman liikaa liikkeeseen mukaan. Ne vatsalihakset...

Teimme väistön ensin oikealle käynnissä ja sitten ravissa. Foxy väisti ravissa melkein paremmin kuin käynnissä. Sain helposti nostettua sitä vähän ryhdikkäämmäksi ilman, että se makasi ohjilla. Väistössä vasemmalle ei olut käynnissä vaikeuksia, mutta ravissa Foxy ennakoi uralle palaamista ensimmäisellä kerralla heittäytyen viime metrit, että Pirita kehoitti seuraavalla kerralla lopettamaan väistön hieman aiemmin ja jatkamaan suoraan. Näin sain ruunan kuuntelemaan apujani siitä, koska mennään suoraan ja koska väistetään.

Tehtävä oli kaikessa yksinkertaisuudessaan aivan huippu, ja sitä oli ilo tehdä Foxylla: viimeinkin pääsin oikein kunnolla ravityöskentelyyn sen kanssa! Ruuna oli kevyt, liikkui hyvin ja kuunteli mitä halusin. Pirita totesi, että loma on tehnyt Foxylle hyvää, ja olin samaa mieltä. Se ei ollut lainkaan niin vinon tuntuinen kuin edellisellä kerralla. Ihanaa, että ratsastuskoululla on mahdolista päästää tärkeimmät resurssinsa hetken hengähdystauolle toisaalle myös kesken kiivaimman ratsastuskauden!

Loman tarpeessa?

11.11.2011 Primus Talli

Sara - r. Foxy

Viimeiselle sulkutaivutustunnille olin saanut edelleen Foxyn. Odotin, että pääsisimme viimein kokeilemaan taivutuksia myös ravissa, mutta toisin kävi. Pirita oli poissa ja sijaisena kuulemma Sara-niminen nuori nainen.

Saimme verytellä aika itsenäisesti maneesissa ympyröitä ja voltteja tehden. Tarkoituksena oli saada hevoset niin eteenpäinpyrkiviksi, ettei niitä tarvitsisi joka askeleella käskeä. Foxy tuntui käynnissä aika mukavalta, vaikka olikin taas nostellut takakoipiaan karsinassa edellisviikon tapaan. Ravissa se oli etenkin alkuun jälleen kiinni vasemmalta ja poikitti herkästi. Ravityöskentely jäi aika lyhyeksi, vaikka tulimmekin hetkeksi suurelle keskiympyrälle. Siinä kuitenkin pääasiassa laukattiin. Laukka nostettiin käynnistä, ja sitä pyrittiin heti sekä lyhentämään että pidentämään. Siirtymisiä tehtiin sekä raviin että suoraan käyntiin. Ensin mentiin vasemmalle, ja se oli Foxylle todella vaikeaa. Asetuksen ja rennon muodon saaminen oli työn ja tuskan takana, eikä oikein onnistunutkaan. Suunnavaihdoksen jälkeen ruuna oli kuitenkin jo vertynyt sen verran, että oikeaan kierrokseen onnistuimme oikein hyvin. Laukka lyheni ja piteni, kun muistin käyttää sitä sisäjalan nivusta tukena.

Sulkutaivutuksia jatkoimme kuten kahtena edellisenäkin kertana. Ensin muutama kerta pitkällä sivulla ja sitten diagonaalilla, kuitenkin edelleen käynnissä. Foxy teki molempiin suuntiin hyvin. Ajoittain se meinasi hieman taipua kaulasta liikaa, ja uralla sain varoa liiallista poikitusta. Eteenpäinpyrkimys etenkin pitkällä sivulla säilyi mielestäni nyt todella hyvin. Taivutusten välissä tein itsenäisesti ravityöskentelyä, ja oikeaan Foxy oli tosi kiva. Sarakin kehui, että ravi näyttää hyvältä. Ruuna oli kevyt ja kulki sinne minne halusin. Vasen kierros oli huomattavasti vaikeampi, ja kunnollisen voltin aikaansaamiseksi jouduin tekemään ihan tosissani töitä. Aika loppui hieman kesken, kun ravityöskentely nyt ei kuitenkaan ollut se pääasia tällä tunnilla.

Lopuksi ratsastimme taas hevoset hitaiksi ja pyöreiksi. Foxy tuntui hieman tavallista jäykemmältä, ja tämän sanoin myös sen seuraavalla ratsastajalle. Hän oli mennyt Foxylla paljon kesällä ja sanoi, että nyt syksyn mittaan se on tuntunut tulevan aina vaan vinommaksi ja vinommaksi. Olisikohan nuori ruuna loman tarpeessa?

Jäin hetkeksi seuraamaan rästituntia, ja Foxyn ratsastaja tuntui valittelevan hevosen outoutta myös tuntia pitäneelle Annelle. Annelta sain siinä sivussa muutaman hyvän muistutuksen taas siitä, miten tärkeä oikeassakin kierroksesssa tasapainottaminen ulko-ohjan puolipidätteillä on. Foxy kuulemma alkaa helposti nojaamaan sisään niin, että oikea kylki valuu alemmas kuin vasen, vaikka oikea kierros onkin sille helpompi. Toivottavasti pääsen vielä kokeilemaan näitäkin neuvoja käytännössä, sillä seuraavat kaksi viikkoa olen omalta tunniltani evakossa estepätkän vuoksi.

Perjantaipyrähtelyt

4.11.2011 Primus Talli

Pirita - r. Foxy

Lokakuu vaihtui marraskuuksi, mutta käsittämättömän lämmin sää senkuin jatkui. Tallillakin oli huomattu, että syksyn pimeys poislukien keli oli kuin kesällä. Toinen ryhmä ratsasti siis erinomaisesti valaistulla kentällä ja toinen maneesissa. Meidän ryhmämme sai nauttia raikkaasta ulkoilmasta kymmenasteisessa marraskuun illassa.

Foxy nuokkui karsinassa, kun menin harjaamaan sitä. Tavoistaan poiketen se oikeastaan vain seisoi, eikä ollut yhtään niin osallistuvainen kuin yleensä. Haistoin ongelmia, kun pinteleitä etujalkoihin kääriessäni ruuna jatkuvasti nosteli ja venytteli takajalkojaan. Foxyllahan on ollut vähän ongelmia polviensa kanssa, ja siksi se aina välillä jumppaa itsekseen. Etenkin karsinasta lähdettäessä se oikoo koipiaan aina antautumuksella.

Alkuveryttely tehtiin samoin kuin viime tunnilla, siis lyhyitä pätkiä loivaa sulkua käynnissä uralla. Näissä Foxyn kanssa ei ollut ongelmaa, mutta se tuntui olevan jotenkin poikkeuksellisesti kiinni vasemmassa ohjassa. Taivutukset ja etenkin ennen niitä tehdyt voltit vetreyttivät kuitenkin kummasti, mutta sain etenkin vasempaan kierrokseen tehdä tavallista enemmän töitä saadakseni ruunan kulkemaan voltilla oikein.

Ravasimme taivutusten välillä pienen pätkän ja lopulta oikeaan suurilla pääty-ympyröillä. Outo tunne käsissä jatkui, enkä saanut Foxya millään reagoimaan pohkeeseen haluamallani tavalla. Laukatessa ruuna sitten pyrähti pari kertaa, eli teki jo tutuksi tulleen loikan oikealle. Pirita komensi meidät käytiin ympyrän sisäpuolelle, ja saimme laukata yksin sitten kun muut olivat jo siirtyneet käyntiin. Ensin kierros ravia, sitten muutama kierros laukkaa. Ja se laukka olikin sitten parasta laukkaa, mitä Foxy on minun kanssani esittänyt. Ruuna oli selvästi herännyt pienestä temppuilustaan, ja avainasemassa oli myös Piritan neuvo pitää oikea nivunen lähellä kylkeä. Foxy kuulemma yleensä loikkaa juurikin oikealle, joten pitämällä koko jalan lähellä hevosta sain estettyä moiset aikeet. Laukka oli lopulta hyvin etenevää ja mikä parasta: ruuna pysyi lyhyenä!

Jatkoimme edelliskerran tehtävää, siis pitkän sivun alusta avotaivutusta ja siitä sitten digonaalille sulkutaivutuksessa. Kentän ihanan iso ura mahdollisti sen, että pystyimme ravaamaan toisen pitkän sivun ja tekemään siellä itsenäisesti voltteja. Foxy suoritui avoista ja suluista oikein hyvin, etenkin sitten kun ratsastaja muisti tahdin ja tempon säilyttämiseksi pitää sisäpohkeen lähellä ja vielä käyttää sitä. Ravipätkillä pystyin kivasti kokoamaan ruunaa, ja sen mieli säilyi pirteänä askellajinvaihdoksissa. Pirteys näkyi myös suunnanmuutoksen yhteydessä pääty-ympyrällä tehdyssä laukkapätkässä, jossa Foxy pyrähti juuri, kun olimme siirtymässä jo takaisin raviin...

Tunnin päätteeksi saimme vielä ratsastaa vapaasti kevyessä ravissa molempiin suuntiin hevosia eteen alas pyöreälle kaulalle. Foxy venytteli tyytyväisenä, eikä enää muistanut kenkkuillakaan. Pirita sanoi, että Foxy meni hyvin. Itsekin olin lopulta oikein tyytyväinen paitsi sulkuihin myös siihen, että nyt ruuna pysyi työskentelyvaiheen lyhyenä ja ryhdikkäänä. Myös laukkatyöskentely onnistui, heti niiden alun pyrähtelyjen jälkeen.

Jatkamme sulkuja vielä ensi kerralla, ehkäpä ravissa. Sitten onkin kahden viikon estejakso, minkä vuoksi joudun tekemään erityisjärjestelyitä; esteet kun ovat minun mielestäni juuri sopivan korkuisia silloin, kun puomit ovat maassa.

Sulkutaivutuksia diagonaalilla

28.10.2011 Primus Talli

Pirita - r. Foxy

Minä jatkoin Foxylla ja tunnillamme jatkoimme sulkutaivutuksia. Foxy oli yllättäen jo edellisellä tunnilla, jolla mentiin puomeja. Se näytti pitävän touhusta, koikkelehti korvat hörössä isoilla loikilla maassakin makaavien puomien yli. Veryttely oli siis jo suurimmalta osalta tehty, kun vaihdoin ruunan selkään koulusatulan ja hyppäsin itse kyytiin. 

Edellinen ratsastaja oli menossa Foxylla muutaman viikon päästä koulurataharjoituksiin ja kyseli, miten saan sen lyhennettyä. Nauroin, että en minä aina saakaan, mutta että toivottavasti edellisellä tunnilla koettu ahaa-elämys kantaisi sen suhteen tällekin tunnille. Koitinkin heti alusta asti olla päästämättä Foxyä kovin pitkäksi, koska se oli jo lämmin. Aloitimme käynnissä, jossa saimme tehtäväksemme paitsi huolehtia eteenpäinpyrkimyksestä myös kokeilla muutaman askeleen sulkuja pitkän sivun alussa. Poikitusta ei tarvinnut olla paljoakaan, vaan riitti, että hevoset kulkivat kolmella uralla.

Kevyttä ravia menimme suht vapaasti ympyröitä ja voltteja tehden. Foxy tuntui edelleen kivalta, ja koitin saada sitä ryhdikkäämmäksi paljon pienemmillä avuilla kuin edellisellä kerralla. Tämä onnistuikin hyvin, kun muisti puolipidätteiden ohella käyttää jalkoja. Piritan mielestä Foxy ravasi hyvin, ja omaan käteenkin se tuntui tosi mukavalta. Onnistunut ravityöskentely näkyi myös laukassa, jonka teimme pääty-ympyröillä. Ruuna laukkasi suuremmitta kehoituksitta, kunhan vaan itse muisti istua rennosti liikettä myödäten. Sitä pystyi myös aiempaa enemmän säätelmään ja kokoamaan, kun se ei lähtötilanteessa ollut ollut toivottoman pitkänä.

Sulkutaivutuksia teimme edelleen käynnissä, mutta tehtävää vaikeutettiin siirtämällä liike uralta diagonaalille. Kulmasta ratsastettiin ensin avotaivutusta muutama metri tötsälle, josta jatkettiin diagonaalille sulkutaivutuksessa. Avotaivutuksessa saatiin hevonen ikään kuin oikeaan asentoon, josta liike sitten vaan vietiin sivulle kohti keskihalkaisijan päässä olevaa tötsää. Ennen kuin aloitimme, Pirita kävi läpi sen, miten diagonaalilla tehtävä taivutus eroaa uralla tehtävästä. Vaikeinta lienee se, että seinän tuki häviää, jolloin linjan pitäminen on hankalampaa. Otsa menosuuntaan, sisäpohje ja ulko-ohja, jos hevonen alkaa tehdä liian jyrkästi tai hitaasti.

Aloitimme oikeaan kierrokseen, ja Foxy teki taivutukset yllättävän  helposti. Vasempaan kierrokseen oli selvästi vaikeampaa. Ulko-ohjan puolipidätteet kuitenkin auttoivat, ja korjaus tuli itseltä jotenkin aika luonnollisesti. Saimme hyviä taivutuksia molempiin suuntiin. Toisella pitkällä sivulla saimme ravata, ja minä käytin tilaisuuden hyväkseni herättelemällä ja kokoamalla Foxya myös volteilla. Näin se pysyi skarppina hidastavissa sulkutaivutuksissakin. Suunnanmuutoksen yhteydessä hieman pidemmällä ravipätkällä meni paljon paremmin kuin viime viikolla - Piritan ei tarivinnut kuin hieman hienosäätää menoamme. Lopuksi päästimme taas hevoset hitaaseen raviin ja pitkälle pyörälle kaulalle eteen alas.

 Foxy on kyllä mainio. Tunnin lopussa Pirita pohti ääneen, että pitäisiköhän hänen ottaa ruuna mukaansa Ypäjälle täydennyskoulutukseen. Juttelimme hetken ruunan persoonasta ja olimme yhtä mieltä siitä, miten valloittava osallistuja se on. Minulle tulee mieleen aina oma koirani, jolla on juuri samanlaista pilketttä silmäkulmassa kuin Foxylla. Kaiken lisäksi nuori ruuna on mitä miellyttävin ratsastaa, rehellinen ja tekee aina parhaansa. Sillä on mahtavat askellajit, ja sitä oli oikein ilo katsoa liihottelemassa puomienkin yli. Pirita sanoikin, että nyt sillä voisi alkaa taas hieman hyppäämään, kun luuliiat on saatu hoidettua jaloista pois.