Oih ja voih, aim in laav!

2.3.2010 Primus Talli
Maiju - r. Ligero

Oih ja voih, aim in laav!

Tallilla alkoi maaliskuun alusta uusien tilojen myötä uusi kausi, ja minäkin siirryin nyt omalle tunnilleni tiistaille. Saapuessani talliin suorastaan hämmästyin, kun Marellen karsinassa oli joku ihan vieras ihminen. Hämmästys oli hetken päästä moninverroin suurempi, kun tavasin hevoslistaa satulahuoneessa. Minulle oli laitettu Ligero, andalusialainen vuonna 2002 syntynyt kimo ruuna, joka on koulun "parempien ratsastajien hevosen" maineessa.

Ligero löytyi pötköttämässä karsinassaan, ja taas oli vaikeuksia saada ratsua ylös. Eiköhän tuo kerro hyvistä oloista, kun kaikki vaan makoilevat tyytyväisenä oljillaan. Ruuna ei ollut kovin korkea, mutta sitäkin raamikkaampi. Kaula oli mahtavan voimakas, selkä leveä ja kyljet pyöreät. Harmaan otsatukan alta kurkisteleva Ligero on kerrassaan hurmaavan näköinen!

Odotukset olivat korkealla, mutta ohjien keräämisen jälkeen iski pieni epätoivo. Ligeroa oli nimittäin todella vaikea saada kulkemaan tasaisella tahdilla. Onneksi kerrankin ratsastajalla välähti: jalat piti rentouttaa takapuolesta polviin asti, ja johan löytyi pidempi askel töksähtelyn sijaan. Sen jälkeen ruuna tekikin kaiken suurinpirtein juuri niin kuin vain osasin pyytää.

Alkuveryttely tehtiin aika itsenäisesti kevyessä ravissa, osittain pääty-ympyrällä ja myös laukassa.
Tunnin päätehtävä oli kahdeksikko siten, että ympyrän vaihtuessa mentiin 3-4 askelta täysin suoralla hevosella. Harjoitus tehtiin ensin käynnissä, sitten ravissa ja lopuksi siten, että lenkki oikeaan laukattiin ja vasempaan ravattiin, laukannosto tehtiin suoralla hevosella. Ligero suoristui ongelmitta, sen laukannostot olivat hyvin vaivattomia, ja sekä ravissa että laukassa oli superhelppo istua. Olen aina tykännyt isoista ja raamikkaista hevosista, joita saa kunnolla ratsastaa, ja Ligero on juuri sellainen.

Maijukin tuntui olevan tyytyväinen työskentelyymme, vaikka tunti itsessään ei ollutkaan niin tehokkaan tuntuinen kuin Piritan pitämät. Tallin rauhallinen ilmapiirikin oli hieman hektisempi, kun samaan aikaan oli kaksi tuntia, toinen vieläpä iso junnuponiryhmä. Ligero oli kuitenkin niin upea, että mikään ei pystynyt latistamaan hyvää fiilistä.

Ruuna Ligero - voiko tätä muka vastustaa?

Ligero ♥

Suoraan 80 metriä

25.2.2010 Primus Talli
Pirita - t. Marelle

Olinkin kuullut, että Primuksella pyritään löytämään ratsastajalle sopiva vakiratsu. Näyttäisi nyt vähän siltä, että Marellesta on tulossa minulle sellainen. Vielä viime viikolla olisi protestoinut kovastikin, mutta eilen sujui jo vähän paremmin.

Meillä oli vielä tällä viikolla käytössä koko hulppea maneesi, joten alkuveryttely tehtiin ensin käynnissä ja sitten ravissa keskihalkaisijalla, jolta käännettiin volteille kolme kertaa. Oli muuten käsittämättömän vaikeaa mennä suoraan koko 80 metriä! Marellelle tehtävä sopi aika hyvin, koska volteilla se selvästi tuli aina paremmin kuulolle, etenkin jos muisti pitää sen ulko-ohjan kunnolla tuella. Laukkaveryttely tehtiin pääty-ympyröillä.

Pienen käyntipätkän jälkeen jatkettiin ravissa keskihalkaisijalla siten, että ensimmäisten tötsien kohdalta tehtiin yksi voltti jompaan kumpaan suuntaan, sitten keskimmäisten tötsien kohdalla nostettiin laukka ja tehtiin viimeisten tötsien kohdalla laukkavoltti. Suoralla hevosella laukannosto ei ollutkaan ihan yksinkertaista.

Vaikeaksi osoittautui myös toiseen päätyyn meno. Keskihalkaisijaa vastapäätä on maneesin ovessa pieni kapea ikkuna, jonka takana näkyy tallipihan liikettä. Marelle tuijotti sitä koko tunnin niin, että päätyyn ratsastaminen oli aikamoista venkoilua.

Ennen tuntia tallissa sain erään toisen ratsastajan kanssa oppitunnin siitä, miten loimi viikataan oikeaoppisesti karsinan oveen tunnin ajaksi. Tuli ihan mieleen ajat Niihamassa, jolloin opimme Laitisen Tuukalta hyvinkin tarkasti laittamaan inkkarihuovan satulan alle. :-) Pieniä vaikeuksia oli myös Marellen kuntoonlaittamisen kanssa, koska hevonen makasi todella sikeässä unessa karsinassaan! Sain käydä hätistelemässä tammaa useaan otteeseen, ennen kuin se nousi ylös.

Löysin muuten Marellen myös Sukupostista: http://www.sukuposti.fi/sukutietokanta.php?Numero=183052
Se on näköjään Masterin jälkeläinen, joten ei mikään turha tamma!

...mutta talli on hieno!

18.2.2010 Primus Talli 
Pirita - t. Marelle

Tein varmaan viikko sitten Marellen kanssa niin suuren vaikutuksen, että olin saanut sen myös tällä viikolle. Tunnista ei juuri jäänyt kerrottavaa, sillä meillä ei edelleenkään synkannut yhtään. Tallissa tamma on kauhean herttainen, kuin iso koira, mutta selästä käsin kuin kumia. Ajoittain olo oli kuin aloittelijalla, kun en vaan saanut Marelleen haluamaani kontaktia, en sitten millään.

Tunti aloitettiin tekemällä uran sisäpuolella suoraa linjaa ja pysähdyksiä käynnissä. Marelle kyllä pysähtyi, mutta suorassa se ei ollut varmaan hetkeäkään... Päätehtävänä oli pohkeenväistö uralta keskihalkaisijalle käynnissä, välissä ravia. Marelle kyllä väisti, mutta Piritan mukaan se vaan korvat hörössä pyöritteli silmiään ja maiskutteli huuliaan, että siinäpähän käsket. Siltä se kyllä tuntuikin! Pirita oli selvästi tiukempi ja kriittisempi nyt, kun hevonen ei tehnyt täysillä töitä. Yritin minkä pystyin, mutta tulos oli aika kehno.


Laukkatyöskentely tehtiin sekä aluksi että lopuksi pääty-ympyröillä. Loppuravissa Marellekin meni sitten taas jo oikein mukavasti, kun ei tarvinnut keskittyä muuhun kuin siihen ulko-ohjaan ja käden pitämiseen paikoillaan.

Tunnin suurin anti oli ehdottomasti se, että ratsastuskoulu oli viikonvaihteessa muuttanut täysin uusin tiloihin Espoon Marketanpuistoon. Ei voi kuin ihailla, millaista jälkeä tulee, kun ammattilaiset saavat suunnitella työpaikkansa alusta loppuun asti. Samalla pitää kuitenkin toivoa, että ratsastuskoulun toiminnasta ei tule liian laitosmaista, kuten Tampereella kävi Niihaman ratsastuskeskuksen kanssa. Primus Tallia onneksi pitävät yksityishenkilöt, jotka ovat itse siellä töissä. Hevosilla ei ole hoitajia, joten ratsastajat vastaavat niistä ennen ja jälkeen tunnin. Tämä on ainakin minulle tärkeää, että saa siihen hevoseen vähän jotain muutakin kontaktia kuin satulan läpi. Aika näyttää, miten toiminta uusissa tiloissa lähtee sujumaan. Täydellä teholla rinnakkaistunnit käynnistyvät maaliskuun alussa.

Ratsastuskenttä, heti takana Matalajärvi.

Tallirakennus, vasemmalla pääosin yksityisten hevosten puoli, oikealla ratsastuskouluhevosten puoli.

Ratsastuskoulupuolen tallikäytävä. Yksityispuoli on muutoin samanlainen, mutta karsinoita on kaksi vähemmän. Siellä on myös kaksi orikarsinaa, joihin saa korotetut laidat. Käytävän keskiosassa on kaukalo, johon on tiiviisti ladottu irrallisia puutappeja - ei ole liukas, helppo uusia.

Marelle karsinassaan. Karsinat ovat selvästi käytävää matalammalla. Kuivikkeena käytetään olkea, jota lisätään niin kauan kunnes pohja nousee käytävän tasolle. Sitten koko lasti vedetään kerralla karsinasta pois.

Ruokinta-automaatti, joka pudottaa kaksi annosta heinää siten kuin on etukäteen ohjelmoitu.

Pesukarsina ja jokaisen ratsastuskoulun vakiovaruste, hevossolarium.

Satulahuone, suitsitelineet.

Satulahuone, satulatelineet

Talliosastojen välissä on mm. kahvila.

Maneesi, ihanan avara ja valoisa. Jatkossa on kaksi tuntia rinnan, jolloin maneesi jaetaan kuten tässä kuvassa.

Venyvä ja vanuva

11.2.2010 Primus Talli
Maiju - t. Marelle

Tammasarja jatkui, kun Maijun pitämälle tunnille ratsuksi oli merkitty Marelle, pitkä ja hoikka tumma hevonen. Ensivaikutelma piti paikkansa myös selästä käsin, sillä tamma tuntui myös ratsastettaessa hyvin pitkältä, venyvältä ja huojahtelevalta, koska en oikein saanut sitä kunnolla liikkeelle. Toisin sanoen ihan tältä se ei näyttänyt: http://www.primustalli.fi/esittely.php...

Alkuveryttely tehtiin aika itsenäisesti, mikä ei oikein sopinut meille. Olisin tarvinnut hieman tiukempia ohjeita Marellen kanssa, kuin vain "reippaammin eteen". Ravi oli tosi suurta, ja koulusatulasta huolimatta istuminen hankalaa (vrt. Akitan heittoistuin). Tuntui, että tamma vaan venyi ja vanui, eikä oikein saanut koko kroppaansa mukaan kerralla lainkaan.

Tunnin tehtävä oli askeleen pidennys ja lyhennys tahti säilyttäen, ja tätä varten oltiin keskiympyrällä. Siinä asetus ja taivutus pitäen lyhennettiin askelta ja pienennettiin ympyrään spiraalimaisesti niin kauan, että oltiin kaikki kuusi ratsukkoa aivan toistemme hännissä kiinni. Sitten askeleen pidennys ja spiraalimaisesti suurelle ympyrälle lähes keskiravia. Meillä Marellen kanssa lyhennys onnistui hienosti, mutta pidennyksessä se tuppasi aina karkaamaan ulos. Laukassa oltiin koko ajan samankokoisella ympyrällä, mutta askeleen pituutta muutettiin kyllä. Marellen kanssa sai olla tosi tarkkana, ettei se tullut liian hitaaksi ja tiputtanut raville.

Loppuravi tehtiin edelleen suurella ympyrällä keventäen. Vasta tässä vaiheessa Maiju keksi opastaa, miten ulkokäteni irtoaa kyljestä ja samalla ulko-ohjan tuki karkaa. Heti kun sain tämän korjattua ja ulkopohjeen mukaan, alkoi Marellekin toimia. Eli viimeiset kolme minuuttia menivät sentään kelvollisesti...

Jotenkin en ole saanut näistä kahdesta Maijun tunnista irti niin paljon kuin Piritan tunneista. Pirita on selvästi tiukempi, mutta osaisikohan sitten sitämyöten paremmin kaivaa ne oleelliset asiat esiin? Molemmat Piritan tuntien hevoset ovat istuneet minulle paremmin kuin nämä Maijun tuntien hevoset, mikä saattaa myös vaikuttaa, mutta toisaalta Marellen kanssa olisi ollut mahdollisuuksia vaikka mihin. No, ensi viikolla uudestaan ja aivan uudella tallilla, jonne ratsastuskoulu viikonloppuna muuttaa.

Ei kamala, vaan vain hankala

4.2.2010 Primus Talli
Maiju - t. Hipsu

Tallille päästyäni meinasin kääntyä samantien takaisin, kun näin listalla nimeni kohdalla Hipsun. Rautias suomenhevostamma on nätti kuin mikä, mutta kahtena edellisenä viikkona se ei ollut antanut itsestään kovin ruusuista kuvaa. Muistikuvissa välähteli vuoroin Hipsu kipittämässä ympäri maneesia (vrt. alkuaikoijen Jorina) sekä Hipsu seisomassa, potkimassa ja pukittelemassa keskellä maneesia (vrt. Akita).

No ei kun maneesiin, sillä tamma oli myös edellisellä tunnilla. Sille oli vaihdettu olympiat niveliin, ja se näytti menevän...rauhallisesti! Eikä se sitten niin kovin kauhea ollutkaan. Hankala vaan. Homma sujui hyvin niin kauan, kun hevosella oli tekemistä ja itsellä molemmat kädet ja jalat töissä. Heti kun vähän herpaantui niin muoto nousi, vasen puoli jumittui ja vauhti kiihtyi. Asetusta saati taivutusta oli aivan turha kuvitella saavansa, ellei muistanut käyttää jalkojakin. Ja yllätys yllätys, Hipsu hipsutteli todella helposti, siis liikkui liian lyhyellä askeleella liian hitaasti. Se myös reagoi todella herkästi, joten meno oli välillä vähintäänkin töksähtelevää. No, ehkä parempi niin...

Tehtävänä oli kunnolliset kulmat ja pyöreät kymmenen metrin voltit, kaikissa askellajeissa. Loppuravi tehtiin pääty-ympyröillä tempoa vaihdelleen tahdin pysyessä vakiona. Opettaja Maiju on ollut tallilla vasta kuukauden päivät, mutta ihan mukavan tunnin hänkin veti. Eniten hän puuttui yllättäen käsieni asentoon. :-)

Hikoilua pakkasessa

28.1.2010 Primus Talli
Pirita - t. Emmy

Lähtiessä tsekkasin aika lähellä meitä sijaitsevan FMI:n virallisen mittauspisteen mukaisen pakkasen purevuuden, joka näytti mukavat -27 C. Ei kun tallille - maneesissa ei tuullut eikä pakkasta ollut kuin -15 C.


Kylmän sään vuoksi peruutuksia oli ollut paljon, ja hevoset olivat tehneet sen vuoksi tavallista vähemmän töitä. Minun ratsuni oli lähes normaalikokoinen (tallilla kaikki hevoset ovat aika isoja) ruunikko Emmy-tamma, joka on entisessä elämässään voittanut kansallisia kenttäkisojakin. Emmykin käytti jokaisen maneesin kolkan rapsahduksen hyväkseen säpsähtämällä, mutta pysyi muutoin kyllä ongelmitta käsissä.

Koska pakkanen oli hieman hellittänyt edellisiin päiviin nähden, pistettiin hevosetkin kunnolla töihin. Veryttely tehtiin pääty-ympyröillä lyhyillä ravi-käynti-siirtymisillä. Hevoset piti taas saada nopeiksi ja herkiksi ja ratsastajan avut pieniksi. Minulle vaikeinta oli pitää omat jalat riittävän takana siirtymisissä.

Sitten tehtiin väistöjä ja laukkaa. Ravissa käännyttiin keskihalkaisijalle, josta väistettiin suht jyrkästi uralle. Samantien nostettiin suoralla hevosella laukka, jota jatkettiin pitkälle sivulle. Hevoset eivät saaneet yhtään hidastaa väistössä, tahdin piti säilyä koko ajan ja laukan piti nousta pienillä avuilla heti uralle päästyä. Emmy väisti selvästi paremmin oikealle kuin vasemmalle. Suurimmat ongelmat ol kuitenkin ratsastajalla, joka ei osannut käyttää pelkkää alapohjetta, vaan venkoili liikaa satulassa...

Loppuveryttely mentiin taas pääty-ympyröillä ravin askelta lyhentäen ja pidentäen. Ympyröiden vaihdossa hevosten tahti ja muoto piti säilyttää samanlaisena kuin kaarevalla urallakin. Piritan mukaan Emmy oli lopussa oikein hyvä, enkä minäkään saanut kuin yhden huomautuksen ryhdistä ja käsistä! Emmy tuntuikin ihan mukavalta, mitä nyt oli tosi raskas vasemmalta. Se ei varsinaisesti purrut kiinni, koska irroitus ja kevennys onnistuivat aina uudelleen ja uudelleen, mutta nojasi välillä aika vahvasti.

Ja niin - pakkasesta huolimatta ei muuten tullut yhtään kylmä...

Pehmeä lasku

19.1.2010 Primus Talli
Pirita - r. Muumi

Syyskauden tauon jälkeen säännölliset tunnit alkoivat n. 175 cm korkean Muumi-ruunan selässä. Aloittelijafiilis tuli jo hevosta kuntoon laittessa, koska Muumilla oli kummallinen satulaankin kiinnitettävä martingaali, jollaista en ollut koskaan aiemmin edes nähnyt.

Tunnilla teemana oli avoitaivutus, jota ryhmä oli ainakin edellisellä tunnilla jo tehnyt. Alkuveryttely tehtiin pääty-ympyrällä, jolla hevonen piti saada reagoimaan nopeari ja liikkumaan reippaasti sekä kevyessä ravissa että laukassa, jotta taivutettuna ei vauhti hiipuisi.

Avotaivutusta mentiin pitkillä sivuilla siten, että nurkkaan tehtiin 10 metrin voltti, jolta jatkettiin puoleen väliin pitkää sivua asetetulla hevosella. Sitten toinen 10 metrin voltti, jolta jatkettiin loppu pitkä sivu avotaivutuksessa. Kaiken sai tehdä joko kevyessä ravissa tai harjoitusravissa. Tätä tehtiin MONTA kertaa, molempiin suuntiin. Todella tehokasta, eipä tullut juuri lepohetkiä ratsukon kummallekaan osapuolelle.

Muumi oli aika reipas, mutta ei kuitenkaan tullut kauhean vahvaksi. Asetuksen kanssa sai välillä vähän pelata, mutta avotaivutukset se teki lopulta hyvin ja tahdikkaasti muodossa. Avotaivutus on aina ollut koordinaatiokyvylleni lähes ylivoimaista, mutta nyt jokin naksahti kohdalleen. Siitä huolimatta suurin saavutus oli varmaankin se, että en saanut ainuttakaan kommenttia käsistäni! Sen sijaan ryhtiä pitäisi saada parannettua, mutta se on niin kovin vaikeaa turvaliivin kanssa, joka vetää vähän väkisin sellaiseen kippuraan. Kaikenkaikkiaan kuitenkin varsin onnistunut pehmeä lasku hevosen selkään!