Maiju - t. Diamante
Voi onni ja ihanuus, miten ratsastusharrastus voi joskus pelastaa päivän! Erittäin ikävä työpäivä pyyhkiytyi mielestä täydellisesti, kun luin hevoslistaa: Diamante! En ollut edes uskaltanut uneksia tästä Kikan nuoresta, kuvankauniista tammasta, joka on käynyt tunneilla hyvin harvoin ja valikoidusti. Kovasukuinen oldenburg Diamante oli reilu vuosi sitten Primus Tallin hevosesittelyssä, jossa se upeilla liikkeillään ja nöyrällä työskentelyllään aiheutti spontaaneja ihastuksen huokaisuja.
Diamante asuu rehulaan rakennetuissa upouusissa bokseissa, joissa se muiden hevosten tavoin näytti silminnähden nauttivan olostaan. Maiju oli jättänyt hevoslistan oheen ohjeen, että taluttaisin tamman ulkokautta alatallin vesiboksiin harjattavaksi. Diamanten kanssa olimme heti samalla aaltopituudella - liekö johtunut sokeria täynnä olevasta taskustani vai tamman todella kiltistä luonteesta.
Meidän ryhmämme vuoro oli ratsastaa ulkona. Ilma oli aika viileä, mutta vielä alkutunnista saimme nauttia päivänvalostakin. Se varmasti helpotti hevosten sopeutumista taas pimeisiin kenttäolosuhteisiin, vaikka nytkin erityisesti hämärällä tallinpihalla liikkuvat ihmiset aiheuttivat aina välillä korvien höristelyä.
Aloitimme käynnissä molempiin suuntiin reilulla puolikkaalla kentällä tehden asetuksia sisään, kokoamisia ja voltteja. Diamante vaikutti aika rennolta, mutta voi taivas niitä sen liikkeitä! Aivan mahtavan isot ja upeat - käyntikin tuntui jo siltä, kuin olisi istunut laukassa!
Kevyt ravi mentiin pääosin valtavalla pääty-ympyrällä. Laukka tehtiin kahdessa osassa niin, että Diamante ja ensimmäistä kertaa ulkona ollut uusi Minet-tamma menivät ensin, sitten loput. Toiset olivat aina pienellä käyntivoltilla ympyrän keskellä, jotta laukkaajille jäi kunnolla tilaa työstää hevosia.
Laukan ja välikäynnin jälkeen tehtiin taas puolikkaita takaosakäänöksiä uran sisäpuolella olevalla suorakulmaisella uralla molempiin suuntiin ennen kokonaisia käännöksiä uralla. Diamanten kanssa kävi ensin vähän samoin kuin Borasinkin: valmistelin huolella, mutta sitten kun piti kääntää, niin mitään ei tapahtunutkaan. Koitin muistaa pitää painon sisällä, ja kun viimein rohkenin kääntää sisäohjalla reilusti, kääntyi Diamante todella hienosti.
Käännösten jälkeen mentiin aika pitkä pätkä harjoitusravia ja tehtiin kaikkiin kulmiin voltit. Koon sai määritellä sen mukaan, miltä hevonen tuntui. Hämmästyksekseni pystyin istumaan Diamanten ravissa ihan kohtuullisen näköisesti, mutta ei se helppoa ollut. Maiju varoitti minua taas valumasta takakenoon, minkä seurauksena kädetkin väkisin jäävät liian taakse. Koitin korjata itseäni pystympään ja käsiä selvästi etukaaren eteen. Jalustimet olivat vaan vähän lyhyet, mutta se oli ehkä näin ensimmäisillä ulkokerroilla hevosten pörhistellessä vaan hyvä asia. Lyhyistä jalustimista seurasi kuitenkin se, että polvilla oli vähän liian helppo tarrautua satulaan.
Ihan lopuksi laukattiin vielä pääty-ympyrällä. Yritettiin ensin mennä kaikki yhtä aikaa, mutta Diamante meinasi pistää ranttaliksi. Sain sitten muiden lopetettua laukata yksin, ja se sujuikin ihan hyvin. Ongelmat olivat ihan ratsastajan aiheuttamia, koska jostain syystä nostin laukan käynnistä. Maiju selitti hyvin, miten nosto käynnistä lisää painetta laukkaan. Kun nostin reippaasta ravista, siirtyminenkin oli ikään kuin vain liukuminen laukkaan.
Maiju oli ajatellut Diamantesta minulle nyt huhtikuun ratsua, ja otan kyllä mielelläni haasteen vastaan. Se oli aivan mahtavan ihana ja kaunis ja kiltti. Iästään huolimatta se tuntui aika kypsältä ratsulta, ja oli ihanan herkkä kaikille avuille. Raippa roikkui mukana toimettomana koko tunnin. Maijun mukaan ensimmäinen kertamme sujui hyvin, kunhan vaan ratsastaja ei ala hevosen ehdotellessa katsella niitä samoja mörköjä, joita ei loppujen lopuksi edes ole... En siis yhtään ihmettele, että tämä tamma saa ratsastajat näkemään tähtiä ja sydämiä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti