4.2.2011 Primus Talli
Pirita - t. Mirja
Ei mitään uutta hevosvalinnassa minun kohdallani, ja hyvä niin. Tykkään kovasti Mirjasta, joka on sopivan haastava, mutta joka toisaalta tarjoaa myös onnistumisen tunteita oman ratsastuksen kehittyessä. Mirjan kanssa ylivoimaisesti suurin haaste on ollut ja on laukka ja laukannostot etenkin vasempaan kierrokseen.
Maneesissa saimme tehdä alkuveryttelyn vapaasti. Minä jatkoin Kikan teemaa siten, että pistin Mirjan kävelemään reippaasti ja tahdikkaasti. Tein vain isoja kaaria ja huolehdin, että se käveli uran sisäpuolella suoraan nojaamatta laitaan. Muistelin myös käsien paikkaa ja sitä, että liikaa ei sovi myödätä. Pirita kehui käyntiä.
Ravissa pidin edelleen huolen siitä, että pääsin suoraan uran sisäpuolla. Tämä yleensä varmistaa Mirjalla vähän automaattisesti sen, että hevonen tukeutuu tasaisesti molempiin ohjiin. Peräänanto ja selän pyöristyminen tulee sen jälkeen kaupan päälle.
Oikeaan kierrokseen teimme myös laukkaa. Nostin suosiolla käynnistä, kun ravista se ei vaan nouse kauniisti, ei sitten niin millään. Laukassa en keskittynyt mihinkään muuhun kuin Mirjan eteenpäinmenoon, joten annoin sen mennä aika pitkässä muodossa hyvinkin reippaasti, ja tein vain muutamia suuria pääty-ympyröitä.
Tamma vertyi lopulta ihan mukavasti ja oli hyvin kuulolla päivän tehtävässä, joka oli avotaivutus. Meinasin tosin aluksi vaipua epätoivoon, koska itselleeni avotaivutus on yksi vaikeimmista liikkeistä ikinä. Aloitimme vasempaan, joka oli yllättäen helpompi suunta sen suhteen, että sain avut vaivattomammin sen suuremmin ajattelematta kohdalleen. Mirja teki ensimmäisestä taivutuksesta lähtien tehtävän superhienosti! Tärkeää oli säilyttää tahti ja reipas tempo muuttumattomana jo voltilla, joka tehtiin pitkän sivun alkuun. Siitä sitten jäätiin suoraan taivutukseen, jota jatkettiin pitkä sivu suoristaen ennen kulmaa.
Suunnan vaihtamisen yhteydessä otettiin hieman ravia, jossa sai ratsataa eteen ja hevosia vähän parempaan muotoon. Mirja ravasi oikein kivasti vasemmallekin, ja minä istuin nyt alusta alkaen alas. Taivutukset oikealle olivat meille molemmille vaikeampia: Mirjan jäykkä vasen kylki joutui venymään. Ne sujuivat kuitenkin tähänkin suuntaan hyvin.
Lopuksi saimme ohjeeksi laukata vasempaan koko maneesissa (80 m x 20 m) siten, että pitkän sivun aikana tuli tehdä kolme volttia. Tehtävä osoittautui meille tuntilaisille ylivoimaiseksi, ja lopulta Pirita vähän hermostui, kun olimme koko ajan yhdessä kasassa ja jouduimme pudottamaan raviin tai käyntiin selvitäksemme eteenpäin. Minä taisin onneksi olla syytön, sillä sain kuin sainkin juuri sitä ennen Mirjan päästä päähän laukassa niin, ettei se rikkonut kertaakaan vaan teki vaaditut kolme volttia/ympyrää. Pirita ehti juuri kehua suoritustamme, kun Mirja rikkoi laukan raville. Siitä sainkin sitten sen ainoan kerran nostettua laukan suoraan ravista!
Lopulta tehtävä vaihtui laukaksi kahdella pääty-ympyrällä. Mirjan laukka oli ihan kelvollista, mutta takapuoleen se tuntui edelleen liian tahmealta ja siltä, että eteenpäinpyrkimystä voisi olla enemmänkin. Loppuravissa sain Mirjan oikein kivaksi, hitaksi ja pyöreäksi.
Tällä kerralla sain Piritalta palautettakin: Mirja liikkui kivasti! Olin itsekin hyvin tyytyväinen tuntiin. Pirita neuvoi, että kun Mirja laukkaa, en saa tyytyä sen hetkiseen olotilaan vaan olla koko ajan hereillä, jotta rikkoja ei tule. Sanoin kyllä, että se vasen laukka on vaan niin vaikeaa, että pitäisi varmaan ottaa Mirjalla yksityistunti, jossa mennään pelkkää laukkaa. Pirita nauroi ja sanoi vaihtavansa mulle hevosen, jolla pääsee laukaamaan vasempaankin. Toivottavasti sain riittävän selvästi sanottua, että en halua vaihtaa hevosta ja että tykkään Mirjasta tosi paljon. Nähtäväksi jää, minkä hevonen listassa parin viikon päästä odottaa, sillä yksi tunti jää Kiharakerhon 30-vuotisjuhlan vuoksi väliin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti