Liian kiltti ratsastaja

18.2.2011 Primus Talli
Pirita - t. Mirja

Mirjalla edelleen. Tulin suht lentävällä lähdössä tyhy-päivästä Turusta, enkä oikein ollut parhaimmillani.

Alkuveryttely tehtiin nyt ohjatusti siten, että pienen käyntityöskentelyn jälkeen katkaisimme hieman maneesia ja tulimme keskihalkaisijalle kohti tallia. Sitä sitten pohkeenväistöä käynnissä molempin suuntiin. Tärkeintä oli pitää väistö riittävän loivana ja säilyttää hevosen eteenpäinpyrkimys. Pirita muistutti myös siitä raamin määrittelystä. Koitin sen lisäksi Mirjalla hakea Kikan tunneilta tuttua matkaavoittavaa käyntiä, mutta eihän siitä mitään tullut. Aistin heti, että Mirjalla oli taas niitä päiviä, jolloin mikään ei suju. En saanut sitä rehellisesti eteen, en alas, en mihinkään. Tai no, sivulle se kyllä meni, eli pohkeenväistöt kulkivat sentään kohtuullisesti.

Väistöjen välillä vähän ravattiin, ja Mirja antoi periksi vaan puolittain. Laukkaveryttely tehtiin pääty-ympyröillä oikealle, eikä siitäkään meinannut tulla mitään. Kyllä me nyt laukkaa mentiin, mutta koko ajan sai komentaa ja huomauttaa oikeasta tiestä. Rutistin minkä pystyin ja koitin olla topakka, mutta lopputulos oli laihanlainen.

Jatkoimme käynnissä keskihalkaisijalle kääntymistä, mutta tulimmekin avotaivutusta koko matkan. Tehtävä osoittautui varsin haasteelliseksi, koska hevoset eivät saanet tukea mistään eivätkä ratsastajat pystyneet seuraaaman itseään peilistä. Mirja oli yltiövaikea oikealle, sillä en saanut sitä kävelemään edes suoraan uralla! Tamma vaan poikitti, venkoili ja vastusti kaikkea mitä tein. Pirita oli yllättävän ymmärtäväinen, joten ilmeisesti Mirjalle moinen käytös aina silloin tällöin on normaalia. Vasempaan taivutus sujui kertaluokkaa paremmin, kun sain mennä sitä myös pätkiä uralla.

Pienen käyntipätkän jälkeen repesi riemu: ravissa keskihalkaisijalle ja tötsien välistä vasemman laukan nosto, laukassa aina maneesin toiseen päähän asti. Olin vähällä valua satulasta alas yhtenä isona tuskan hien pisarana jo ennen ensimmäistäkään yritystä, niin mahdottomalta tehtävä tunnin aiempiin vaikeuksiin nähden tuntui. Mutta kas kummaa, Mirja nosti laukan ensimmäisellä kerralla! Kaunista se ei ollut, mutta nosti kuitenkin. Sitä seuraavalla, sitä seuraavalla ja sitä seuraavallakin kerralla laukka nousi - tosin väärä. Sitten Pirita pisti meidät keskihalkaisijalla ravista käyntiin, nosto, käynti, nosto, käynti, nosto, ravia toiseen päähän ja uudestaan keskihalkaisijalle. Ja sitten onnistui jo meidän tasoon nähden hyvin.

Todellinen huipennus tunnille tuli kuitenkin onnistuneen tehtävän jälkeen, kun sain laukata pääty-ympyrällä Piritan valvovan silmän alle. Ja ta-daa, Mirja laukkasi lopuksi muodossa ympyrällä vasempaan aivan, kuin siinä ei olisi ollut mitään ihmeellistä! Luulin alkutunnista tsemppaavani oikein kunnolla ja komentavani tarpeeksi, mutta olin Piritankin mukaan selvästi liian kiltti. Vasta pääty-ympyrällä sain itseni jänteväksi, enkä antanut periksi Mirjan venkoilulle - määritin siis vasta silloin raamin riittävän selvästi. Sain ohjeeksi mennä loppuravin edelleen reippaasti ja selvästi muodossa, eli ei mitään hidastuksia ja venytyksiä tuhmalle Mirjalle tänään.

Viimeiset kymmenen minuuttia pelastivat paljon, sen verran hienolta Mirja niiden aikana tuntui. Ehkä sitten jo seuraavalla kerralla saan raman draivin päälle heti alusta asti, kun huomaan Mirjan olevan pahalla päällä.