13.9.2017 - Maiju - t. Mimmi
Loppukesästä minulla oli koko ajan Mimmin kanssa sellainen tunne, että en jotenkin saa siitä mitään irti, vaikka Maijun mielestä ihan hyvin meneekin. Taipaleemme on kuitenkin ollut nousujohteinen, ja pari tuntia sitten ravityöskentelyssä jotain loksahti kohdalleen. Sen jälkeen tuntui, että ei tarvinnutkaan aloittaa enää ihan alusta seuraavalla kerralla. Radan ratsastuksen jälkeen otimme käyttöön Kyra Kyrklundin klinikan opit, ja niiden seurauksena kuului lisää loksahduksia.
Maiju antoi kaikille ratsun kaulan ympärille paalinarulenkit, ja lenkistä otettiin kiinni sisäkädellä. Teemana oli siis vakaa sisäohjan tuki, ei siis jatkuvaa vetoa tai löysää, vaan tasainen tuntuma. Meillehän tämä oli avain onneen, koska etenkin vasempaan kierrokseen Mimmin sisäohja on aivan tyhjä.
Aloitimme kuitenkin oikeasta kierroksesta suurella keskiympyrällä. Haimme hevosia ensin sellaiseen lopputunnin eteen alas -muotoon, joka Maijun mukaan on monen ratsastajan mielestä oikein mukava olotila, kun hevoset ovat niin kevyitä. Sisäohja pidettiin siis paalinarulenkin avulla koko ajan vakaalla tuntumalla ja hevonen hieman asettuneena, mutta ulko-ohjalla sitten pystyi pelaamaan vähän, erityisesti myötäämään. Mimmille tämä oli helppoa, ja sain sen raviinkin vähän ehemmän puhtia kuin radalla
Sitten siirryttiin koko uralle ja tehtiin laukannostoja ovipäädyssä. Maiju katsoi jokaisen erikseen ja sanoi ääneen, milloin sisätakajalka on maassa. Silloin piti nostaa laukka. Mimmi teki oikeaan ihan kohtuullisesti, vaikka nostot olisivat voineet olla vähän terävämpiä. Laukkaa sinällään ei jatkettu kuin pitkälle sivulle, keskityttiin vain oikea-aikaisiin nostoihin.
Suunnanvaihdoksen jälkeen tehtiin sama työskentely vasempaan kierrokseen. Vasempihan on tällaisessa(kin) tehtävässä se Mimmin haastavampi suunta, koska siihen sisäohjaan on tosi vaikea saada minkäänlaista tuntumaa. Mimmi kyllä parani koko ajan, mutta ne nostot olivat edelleen vähän löysät. Lopulta paloi pinna, ja ajattelin ottaa laukkaa vähän pidemmän pätkän, jotta tamma joutuisi edes laukkaamaan kunnolla. Mimmi oli ensin vähän eri mieltä, joten komensin sitä enemmän kuin ehkä koskaan aiemmin - ja kappas, sillähän on ihan kolmitahtinen laukka! Puikkelehdittiin siellä muiden ratsujen seassa ja varmasti aiheutettiin hetki hämmennystä, mutta olipahan sen arvoista!
Kun tämän jälkeen tehtiin vielä ravissa keskihalkaisijalta väistöjä kohti uraa, niin olipa Mimmilläkin helppoa. Saimme etenkin vasemmalle hyvät ja rennot väistöt, oikealle oli ehkä hieman haastavampaa.
Mimmi oli ihan tosi makean tuntuinen, en olisi millään malttanut lopettaa! Tosin vielä jäi tavoiteltavaa jatkoonkin. Onnistunut laukkapätkä oli tosi lyhyt, mutta nyt tiedän miltä se voi tuntua. Kokonaisuudessaan hyvästä tunnista huolimatta peili paljasti vielä aivan lopussakin totuuden: kuolain ei edelleenkään ollut tasaisesti suussa, vaan pilkisti huomattavasti enemmän oikealta. Ehkä kuitenkin ensimmäistä kertaa koin Mimmin kanssa nyt sellaisen fiiliksen, että saatiin oikeasti jotain aikaan!
keskiviikko 27. syyskuuta 2017
keskiviikko 20. syyskuuta 2017
Radan ratsastus
6.9.2017 - Maiju - t. Mimmi
Kaksi kertaa harjoittelua ja kolmas kerta toden sanoo: tällä tunnilla ratsastimme helppo B:3 -radan Maijun arvostelemana. Aluksi saimme verrytellä aika itsenäisesti, kun Maiju rakensi koulurataa maneesiin. Minä tein ensin muutaman käyntivoltin ja sitten voltteja ravissa, sekä pieniä pätkiä edellisellä tunnilla hyvään lopputulokseen johtaneita avotaivutuksia. Mimmi tuntui rennolta, mutta jotenkin todella hitaalta jalalle. Etenkin siinä vaiheessa, kun tein muutamat laukannostot, olisi pitänyt ymmärtää herättää tamma, mutta ajattelin näin käyvän vähän kuin itsestään kouluradalle yksin siirryttäessä. Kaikenkaikkiaan itsenäinen veryttely on minulle todella vaikea, osaaminen katoaa lähes poikkeuksetta kuin tuhka tuuleen.
Maiju määräsi järjestyksen, ja olin viidestä toiseksi viimeinen. Yhden ratsukon ollessa radalla muut veryttelivät maneesin pienessä päädyssä sulassa sovussa. Ratsukon tullessa lopputervehdykseen, sai aina mennä radalle tekemään vapaavalintaisia kuvioita Maijun kirjoittaessa paperia valmiiksi. Mimmi tuli pienessä tilassa väännellen aika mukavaksi ravissa, mutta oli edelleen hidas. Tein muutamia siirtymisiä käynnistä raviin sekä ihan pysähdyksiä ravisiirtymisin, mutta liikkeellelähdöt olivat aina vaan tosi tahmeita. Volteille ja kaareville urille se sen sijaan taipui nätisti, eikä välittänyt muista hevosista ahtaassa tilassa mitään.
Kun pääsimme suorittavien ratsukoiden välissä radalle, tein muutamia keskilinjoja eli ratsastin päin kovin pelottavaa Maijua. Tuomaripäässä tein myös laukannostoja, mutta en varsinaisesti laukkaillut kuin pari ohjelmassa olevaa volttia. Laukat kyllä nousivat, mutta varsinainen laukka ei todellakaan ollut kovin laadukasta.
Kun oli meidän vuoromme, lähdin ihan luottavaisena radalle. Mimmi oli radalla yksinkin aivan rento, ja saatiin aika kiva raviohjelma. Nelikaarisesta kiemuraurasta Maiju antoi kiltisti jopa kasin, ja alkupuolta ohjelmasta säestivät adjektiivit "tahdikasta", "hyvä tie ja tahti" ja "pehmeää, sujuvaa".
Mutta sitten tuli laukkaohjelma, ja pakka levisi käsiin. Ei tosin siksi kuin olin luullut, vaan siksi, että Mimmi hyytyi! Olin odottanut, että se sinkoaa maatakiertävälle radalle viimeistään lävistäjällä, mutta tamma menikin aivan toiseen ääripäähän mm. rikkoen laukan kumpaankin suuntaan! Olin niin hämmästynyt, etten osannut reagoida mitenkään. Tarvitsisi selvästi enemmän ratatreeniä, jotta ymmärtäisi mitä ja miten radalla voi tehdä tällaisissa tilanteissa. Niinpä köröttelin laukkaohjelman loppuun tuskanhiki valuen. Mimmi oli vetelä ja pitkä kuin nälkävuosi, volteista tuli aivan liian suuret ja laukan tempo aivan liian hidas. Jos nyt tästä jotain positiivista haetaan, niin laukan jälkeinen ravi onnistui hyvin, koska ennakko-odotuksista huolimatta laukka ei kiihtynytkään...
Loppuohjelman nopeat siirtymiset ja käyntikuvio sujuivat taas ihan kivasti lopputervehdykseen asti, vaikka siinä valuimmekin vähän vasemmalle. Maijun pöytäkirjaan kirjoittama kannustava loppukommentti tiivistää suorituksemme hyvin: "Laukka tänään ponnetonta. Ravissa ihana tahti ja raviohjelma pehmeä. Täsmällistä ja keskittynyttä ratsastusta." Itseä jäi harmittamaan oma löysäilyini laukassa, mutta muutoin olin tyytyväinen. Sain tuotua radalle sen, mitä varmasti osasimme ja missä harjoituksissa onnistuimme, vaikka ravikin olisi ehkä saanut olla tarmokkaampaa.
Vaikka radan ratsastaminen oli kovin jännää, on myös kovin opettavasta siirtyä aina välillä epämukavuusalueelle. Kyllä näistä aina oppii, etenkin kun sain suorituksemme videolle. Kuvauksesta kiitos edeltävän tunnin Mimmin ratsastajalle Mirkulle!
Kaksi kertaa harjoittelua ja kolmas kerta toden sanoo: tällä tunnilla ratsastimme helppo B:3 -radan Maijun arvostelemana. Aluksi saimme verrytellä aika itsenäisesti, kun Maiju rakensi koulurataa maneesiin. Minä tein ensin muutaman käyntivoltin ja sitten voltteja ravissa, sekä pieniä pätkiä edellisellä tunnilla hyvään lopputulokseen johtaneita avotaivutuksia. Mimmi tuntui rennolta, mutta jotenkin todella hitaalta jalalle. Etenkin siinä vaiheessa, kun tein muutamat laukannostot, olisi pitänyt ymmärtää herättää tamma, mutta ajattelin näin käyvän vähän kuin itsestään kouluradalle yksin siirryttäessä. Kaikenkaikkiaan itsenäinen veryttely on minulle todella vaikea, osaaminen katoaa lähes poikkeuksetta kuin tuhka tuuleen.
Maiju määräsi järjestyksen, ja olin viidestä toiseksi viimeinen. Yhden ratsukon ollessa radalla muut veryttelivät maneesin pienessä päädyssä sulassa sovussa. Ratsukon tullessa lopputervehdykseen, sai aina mennä radalle tekemään vapaavalintaisia kuvioita Maijun kirjoittaessa paperia valmiiksi. Mimmi tuli pienessä tilassa väännellen aika mukavaksi ravissa, mutta oli edelleen hidas. Tein muutamia siirtymisiä käynnistä raviin sekä ihan pysähdyksiä ravisiirtymisin, mutta liikkeellelähdöt olivat aina vaan tosi tahmeita. Volteille ja kaareville urille se sen sijaan taipui nätisti, eikä välittänyt muista hevosista ahtaassa tilassa mitään.
Kun pääsimme suorittavien ratsukoiden välissä radalle, tein muutamia keskilinjoja eli ratsastin päin kovin pelottavaa Maijua. Tuomaripäässä tein myös laukannostoja, mutta en varsinaisesti laukkaillut kuin pari ohjelmassa olevaa volttia. Laukat kyllä nousivat, mutta varsinainen laukka ei todellakaan ollut kovin laadukasta.
Kun oli meidän vuoromme, lähdin ihan luottavaisena radalle. Mimmi oli radalla yksinkin aivan rento, ja saatiin aika kiva raviohjelma. Nelikaarisesta kiemuraurasta Maiju antoi kiltisti jopa kasin, ja alkupuolta ohjelmasta säestivät adjektiivit "tahdikasta", "hyvä tie ja tahti" ja "pehmeää, sujuvaa".
Mutta sitten tuli laukkaohjelma, ja pakka levisi käsiin. Ei tosin siksi kuin olin luullut, vaan siksi, että Mimmi hyytyi! Olin odottanut, että se sinkoaa maatakiertävälle radalle viimeistään lävistäjällä, mutta tamma menikin aivan toiseen ääripäähän mm. rikkoen laukan kumpaankin suuntaan! Olin niin hämmästynyt, etten osannut reagoida mitenkään. Tarvitsisi selvästi enemmän ratatreeniä, jotta ymmärtäisi mitä ja miten radalla voi tehdä tällaisissa tilanteissa. Niinpä köröttelin laukkaohjelman loppuun tuskanhiki valuen. Mimmi oli vetelä ja pitkä kuin nälkävuosi, volteista tuli aivan liian suuret ja laukan tempo aivan liian hidas. Jos nyt tästä jotain positiivista haetaan, niin laukan jälkeinen ravi onnistui hyvin, koska ennakko-odotuksista huolimatta laukka ei kiihtynytkään...
Vaikka radan ratsastaminen oli kovin jännää, on myös kovin opettavasta siirtyä aina välillä epämukavuusalueelle. Kyllä näistä aina oppii, etenkin kun sain suorituksemme videolle. Kuvauksesta kiitos edeltävän tunnin Mimmin ratsastajalle Mirkulle!
Ravivolttikahdeksikko
Nelikaarinen kiemuraura
torstai 14. syyskuuta 2017
Pitkästä aikaa Akulla
3.9.2017 - Hanna - r. Aku
Kyllä oli tällä ratsastajalla leveä hymy, kun luin sunnuntaiaamuna hevoslistaa tallilla: Aku! Vaihdoin syyskuun puolivälistä yhden tunnin tähän tuntiin tietämättä ryhmästä yhtään mitään. Siinä sattui tänä sunnuntaina olemaan kaksi muutakin sijaista, mutta se tuntui oikein kivalta porukalta. Lisäksi oli jälleen kerran erittäin hyvä jonkun toisenkin opettajan tunnilla, kaikki kun painottavat vähän eri asioita. Hannahan on erityisen tarkka ratsastajien istunnasta, ja minä sainkin läpi tunnin siitä huutia - ja aivan aiheesta!
Aku palautettiin tarhasta karsinaan sopivasti ennen tuntia. Se oli nautiskellut ja hieman kurainen, mutta mikäpä sitä puunatessa. Puunasin jopa sellaisella hartaudella, että melkein tuli kiire tunnille.
Alun käynnissä ja kevyessä ravissa Aku tuntui tosi hyvälle. Päästiin rennosti liikkelle molemmat, ja ruuna liikkui reippaasti ihan itsekseen. Hanna kiinnitti heti alussa huomiota oikeaan ohjaspituuten vähän samoin, kuin sillon kesällä omalla vakitunnillani. Kevättalven demoratsastuksen jälkeen olen ratsastanut Akua puoli stopparia pidemmällä ohjalla ja avoimemmassa muodossa, mikä on ollut avain onnistumisiin, ja toimi nytkin.
Maneesiin oli rajattu pitkä koulurata, jolla ratsastimme. Suuntaa vaihdettiin sopivasti rataharjoitusta ajatellen B:3-ohjelman nelikaarisella kiemurauralla muutamaankin otteeseen. Kiemuralla Aku innostui aivan yhtäkkiä ja kiihdytteli niin, että hyvä kun kyydissä pysyin. Ilmeisesti raippani oli hipaissut kylkeä väärässä kohdassa vahingossa, ja Hanna pyysi minua jättämään sen pois. Raippaa en tunnilla kyllä missään vaiheessa olisi tarvinnutkaan, sen verran virtaa Akussa oli!
Sillä oli selvästi kivaa, mutta ratsastajaan tämä vaikutti niin, että vetäydyin selässä ihan ihmeelliseen myttyyn, josta Hanna joutui siis jatkuvasti huomauttamaan. Korjasin kuulemma aina hyvin kun hän muistutti, mutta käperryin uudestaan hetken päästä. Kyllä nolotti, kun yleensä vielä pystyin istumaan Akulla omaan tasooni nähden ihan hyvin, kiitos pidempien jalustimien, joita kannusten kanssa käytän. Lopputunnista Hanna oikein sanoi, että hevonen näyttää ihan hyvältä, älä siitä huolehdi, mutta istunta... Kaarrossa Hanna vielä demonstroi, mitä tapahtuu, jos Aku kiskaisee ohjista yhtäkkiä. Kun istuin könöttäen eteenpäin, lensin tietenkin kaulalle Hannan kiskaistessa ohjista. Istuinluilla ryhdikkäänä vatsalihakset tiukkoina kiskaisu ei saanut minua hievahtamaankaan.
Tunnilla tehtiin aika paljon siirtymisiä ja temponvaihdoksia, mikä ehkä vielä kiihdytti Akua entisestään. Näitä tultiin niin, että muutos tapahtui aina joka toisen kirjaimen kohdalla. Siis kaksi väli koottua ravia, kaksi lisäten, tai kaksi ravia, kaksi laukkaa, tai kaksi väliä harjoituslaukkaa, kaksi lisäten. Laukkalisäyksissä loppui kyllä vähän ratsastajan kantti, koska en mitenkään ehtinyt siinä seuraavassa kahdessa välissä ottamaan virkeää Akua taas takaisin kiinni... Jostain kumman syystä puolirata leikkaa ja pitkän sivun loppuun vastalaukassa taas onnistui molempiin suuntiin kohtuu hyvin. Oikeasta vasempaan Aku hieman jännittyi, eikä siirtyminen raviin ollut järin kaunis. Vasemmasta oikeaan oli oikeastaan tosi hyvä, mutta Aku putosi raviin pikkaisen liian nopeasti. Korjasin tämän vastalaukalla pitkällä sivulla, jossa ei ollut vaikeuksia.
Kannukset olivat raipan tavoin tällä tunnilla ihan turhat. Aku ei kuitenkaan pirteydestään huolimatta tehnyt tuona sunnuntaina kuin tämän yhden tunnin, joten sain rauhassa hoitaa sen poiskin. Pesin ja ja puunasin sitä lopulta tunnin... Olenko koskaan aiemmin sanonut, että sen kanssa on vaan niin kovin kiva puuhailla?! Tästä tunnista jäi myös paljon hampaankoloon kadotetun istunnan vuoksi. Ajattelinkin, että kunhan koiraharrastushommat vähän rauhoittuvat, niin loppusyksystä haluan ehdottomasti muutamalle Hannan tunnille oikaistavaksi - tai Eevan, nekin ovat nimittäin olleet tosi kivoja.
Kyllä oli tällä ratsastajalla leveä hymy, kun luin sunnuntaiaamuna hevoslistaa tallilla: Aku! Vaihdoin syyskuun puolivälistä yhden tunnin tähän tuntiin tietämättä ryhmästä yhtään mitään. Siinä sattui tänä sunnuntaina olemaan kaksi muutakin sijaista, mutta se tuntui oikein kivalta porukalta. Lisäksi oli jälleen kerran erittäin hyvä jonkun toisenkin opettajan tunnilla, kaikki kun painottavat vähän eri asioita. Hannahan on erityisen tarkka ratsastajien istunnasta, ja minä sainkin läpi tunnin siitä huutia - ja aivan aiheesta!
Aku palautettiin tarhasta karsinaan sopivasti ennen tuntia. Se oli nautiskellut ja hieman kurainen, mutta mikäpä sitä puunatessa. Puunasin jopa sellaisella hartaudella, että melkein tuli kiire tunnille.
Alun käynnissä ja kevyessä ravissa Aku tuntui tosi hyvälle. Päästiin rennosti liikkelle molemmat, ja ruuna liikkui reippaasti ihan itsekseen. Hanna kiinnitti heti alussa huomiota oikeaan ohjaspituuten vähän samoin, kuin sillon kesällä omalla vakitunnillani. Kevättalven demoratsastuksen jälkeen olen ratsastanut Akua puoli stopparia pidemmällä ohjalla ja avoimemmassa muodossa, mikä on ollut avain onnistumisiin, ja toimi nytkin.
Maneesiin oli rajattu pitkä koulurata, jolla ratsastimme. Suuntaa vaihdettiin sopivasti rataharjoitusta ajatellen B:3-ohjelman nelikaarisella kiemurauralla muutamaankin otteeseen. Kiemuralla Aku innostui aivan yhtäkkiä ja kiihdytteli niin, että hyvä kun kyydissä pysyin. Ilmeisesti raippani oli hipaissut kylkeä väärässä kohdassa vahingossa, ja Hanna pyysi minua jättämään sen pois. Raippaa en tunnilla kyllä missään vaiheessa olisi tarvinnutkaan, sen verran virtaa Akussa oli!
Sillä oli selvästi kivaa, mutta ratsastajaan tämä vaikutti niin, että vetäydyin selässä ihan ihmeelliseen myttyyn, josta Hanna joutui siis jatkuvasti huomauttamaan. Korjasin kuulemma aina hyvin kun hän muistutti, mutta käperryin uudestaan hetken päästä. Kyllä nolotti, kun yleensä vielä pystyin istumaan Akulla omaan tasooni nähden ihan hyvin, kiitos pidempien jalustimien, joita kannusten kanssa käytän. Lopputunnista Hanna oikein sanoi, että hevonen näyttää ihan hyvältä, älä siitä huolehdi, mutta istunta... Kaarrossa Hanna vielä demonstroi, mitä tapahtuu, jos Aku kiskaisee ohjista yhtäkkiä. Kun istuin könöttäen eteenpäin, lensin tietenkin kaulalle Hannan kiskaistessa ohjista. Istuinluilla ryhdikkäänä vatsalihakset tiukkoina kiskaisu ei saanut minua hievahtamaankaan.
Tunnilla tehtiin aika paljon siirtymisiä ja temponvaihdoksia, mikä ehkä vielä kiihdytti Akua entisestään. Näitä tultiin niin, että muutos tapahtui aina joka toisen kirjaimen kohdalla. Siis kaksi väli koottua ravia, kaksi lisäten, tai kaksi ravia, kaksi laukkaa, tai kaksi väliä harjoituslaukkaa, kaksi lisäten. Laukkalisäyksissä loppui kyllä vähän ratsastajan kantti, koska en mitenkään ehtinyt siinä seuraavassa kahdessa välissä ottamaan virkeää Akua taas takaisin kiinni... Jostain kumman syystä puolirata leikkaa ja pitkän sivun loppuun vastalaukassa taas onnistui molempiin suuntiin kohtuu hyvin. Oikeasta vasempaan Aku hieman jännittyi, eikä siirtyminen raviin ollut järin kaunis. Vasemmasta oikeaan oli oikeastaan tosi hyvä, mutta Aku putosi raviin pikkaisen liian nopeasti. Korjasin tämän vastalaukalla pitkällä sivulla, jossa ei ollut vaikeuksia.
Kannukset olivat raipan tavoin tällä tunnilla ihan turhat. Aku ei kuitenkaan pirteydestään huolimatta tehnyt tuona sunnuntaina kuin tämän yhden tunnin, joten sain rauhassa hoitaa sen poiskin. Pesin ja ja puunasin sitä lopulta tunnin... Olenko koskaan aiemmin sanonut, että sen kanssa on vaan niin kovin kiva puuhailla?! Tästä tunnista jäi myös paljon hampaankoloon kadotetun istunnan vuoksi. Ajattelinkin, että kunhan koiraharrastushommat vähän rauhoittuvat, niin loppusyksystä haluan ehdottomasti muutamalle Hannan tunnille oikaistavaksi - tai Eevan, nekin ovat nimittäin olleet tosi kivoja.
keskiviikko 6. syyskuuta 2017
Toinen treenikerta radalla
30.8.2017 - Maiju - t. Mimmi
No nyt! Jokin loksahti kohdilleen, ja Mimmi oli tällä tunnilla ihan superhieno! Laukka nyt on edelleen mitä on, mutta ravityöskentelyyn olen kyllä todella tyytyväinen.
Ratsastimme jälleen koko tunnin kentälle rajatulla pitkällä kouluradalla. Aluksi teimme käynnissä voltteja radan pisteisiin, jotta hahmottaisimme radan sekä kymmenen metrin voltin suuruuden. Maiju oli todella tarkka siitä, että voltit ovat symmetrisiä ja että ne alkavat ja päättyvät tarkasti samaan pisteeseen.
Ravasimme vain hetken, ensin ympyrällä ja sitten koko uralla huolellisesti kulmiin ratsastaen. Suunnanmuutos tehtiin nelikaarisella kiemurauralla, joten tuli sekin kerrattua. Ravipätkän jälkeen jatkoimme käyntivolteilla toiseen suuntaan. Laukka tehtiin tällä tunnilla vähän vähemmän, kerran se lävistäjä ravisiirtymisellä. Siitä ei kyllä taida tulla minulle ja Mimmille kovin mairittelevia pisteitä!
Varsinaisesti harjoittelimme B:3-radan hassua kentän keskellä tehtävää volttikahdeksikkoa. Maiju käveli meille ensin kuvion läpi, ja sitten se ratsastettiin kahteen otteeseen yksitellen. Muut saivat tehdä itsenäistä työtä. Tässä Mimmi oli aivan mahtava, sain vaan fiilistellä! Se ei välittänyt muista hevosista tai mistään ulkopuolisista häiriötekijöistä mitään, pystyin pyörittelemään sitä odotusaikana kentän päädyssä ja sivussa ihan miten vaan. Teinkin sitten melkein koko ajan ravissa avotaivutuksia aidan vieressä siten, että päädyssä vaihdon suuntaa täyskaarrolla. Taivutuksetkin tuntuivat tosi helpoilta kumpaankin suuntaan.
Jumpan tuloksena volttikahdeksikkokin onnistui molemmilla kerroilla hienosti. Mimmi ravasi tahdikkaasti, ja sain käännettyä sen helposti oikean kokoisille volteille. Sanoinkin Maijulle, että voisin lopettaa tunnin siihen, niin hyvältä Mimmi tuntui. Mutta tokihan teimme vielä vähän laukkaa toiseen suuntaan sekä aivan lopuksi ohjelmassa olevan käyntikuvion. Siinä siirrytään varsin nopeasti laukasta raviin ja ravista käyntiin, josta käyntiin vapain ohjin. Tienä on puoliympyrä, jonka jälkeen otetaan ohjat ja siirrytään taas raviin kohti lopputervehdystä. Tällä tunnilla kuvio onnistui, mutta ohjelmassa alaspäin siirtymiset on niin nopeasti (kirjaimen välein), että saapa nähdä...
No, ensi viikolla sitten suoritukset, jos ei sada kaatamalla vettä!
No nyt! Jokin loksahti kohdilleen, ja Mimmi oli tällä tunnilla ihan superhieno! Laukka nyt on edelleen mitä on, mutta ravityöskentelyyn olen kyllä todella tyytyväinen.
Ratsastimme jälleen koko tunnin kentälle rajatulla pitkällä kouluradalla. Aluksi teimme käynnissä voltteja radan pisteisiin, jotta hahmottaisimme radan sekä kymmenen metrin voltin suuruuden. Maiju oli todella tarkka siitä, että voltit ovat symmetrisiä ja että ne alkavat ja päättyvät tarkasti samaan pisteeseen.
Ravasimme vain hetken, ensin ympyrällä ja sitten koko uralla huolellisesti kulmiin ratsastaen. Suunnanmuutos tehtiin nelikaarisella kiemurauralla, joten tuli sekin kerrattua. Ravipätkän jälkeen jatkoimme käyntivolteilla toiseen suuntaan. Laukka tehtiin tällä tunnilla vähän vähemmän, kerran se lävistäjä ravisiirtymisellä. Siitä ei kyllä taida tulla minulle ja Mimmille kovin mairittelevia pisteitä!
Varsinaisesti harjoittelimme B:3-radan hassua kentän keskellä tehtävää volttikahdeksikkoa. Maiju käveli meille ensin kuvion läpi, ja sitten se ratsastettiin kahteen otteeseen yksitellen. Muut saivat tehdä itsenäistä työtä. Tässä Mimmi oli aivan mahtava, sain vaan fiilistellä! Se ei välittänyt muista hevosista tai mistään ulkopuolisista häiriötekijöistä mitään, pystyin pyörittelemään sitä odotusaikana kentän päädyssä ja sivussa ihan miten vaan. Teinkin sitten melkein koko ajan ravissa avotaivutuksia aidan vieressä siten, että päädyssä vaihdon suuntaa täyskaarrolla. Taivutuksetkin tuntuivat tosi helpoilta kumpaankin suuntaan.
Jumpan tuloksena volttikahdeksikkokin onnistui molemmilla kerroilla hienosti. Mimmi ravasi tahdikkaasti, ja sain käännettyä sen helposti oikean kokoisille volteille. Sanoinkin Maijulle, että voisin lopettaa tunnin siihen, niin hyvältä Mimmi tuntui. Mutta tokihan teimme vielä vähän laukkaa toiseen suuntaan sekä aivan lopuksi ohjelmassa olevan käyntikuvion. Siinä siirrytään varsin nopeasti laukasta raviin ja ravista käyntiin, josta käyntiin vapain ohjin. Tienä on puoliympyrä, jonka jälkeen otetaan ohjat ja siirrytään taas raviin kohti lopputervehdystä. Tällä tunnilla kuvio onnistui, mutta ohjelmassa alaspäin siirtymiset on niin nopeasti (kirjaimen välein), että saapa nähdä...
No, ensi viikolla sitten suoritukset, jos ei sada kaatamalla vettä!
torstai 31. elokuuta 2017
Ensimmäinen treenikerta radalla
23.3.2017 - Maiju - t. Mimmi
Maiju oli selvästi ryhtynyt ryhmien toiveiden kanssa tuumasta toimeen, sillä me ratsastimme koko tunnin ulkona kentällä pitkällä kouluradalla. Ohjelmaksi Maiju oli valinnut helppo B:3:n. Siinä pääsemme tutustumaan tähän pidempään rataan vielä nyt, kun ulkokaudella on tilaa. Lisäksi ohjelmassa ei juuri ole käyntiä, mikä nopeuttaa suorituksia, koska ne pitää kuitenkin ehtiä tehdä veryttelyineen yhdessä tunnissa.
Toivoin tietenkin, että saisin nyt kokeilla käytännössä keväällä opittua Akun kanssa, mutta jatkoin Mimmillä. Maiju rakensi heti meille kaikille pahan ansan laittamalla väliaidan alle jakkaran kumolleen "tuomariksi". Sitäkös sitten kaikki hevosen ensin tuijottivat, Mimmikin meinasi poistua paikalta! Siinä kysyttiin ratsastajilta päättäväisyyttä, että se ei ollutkaan ratsastaja itse, joka pelkäsi jakkaraa...
Teimme läpi tunnin irrallisia tehtäviä valitusta kouluohjelmasta. Aluksi itsenäisiä pysähdyksiä uralla radan eri pisteissä, jotta tottuisimme erilaiseen rataan ja kirjainten pidempään väliin.
Ravia tehtiin sekä ympyrällä että koko uralla, jossa suuntaa vaihdettiin täydellä diagonaalilla. Mimmi oli muutoin ihan kelpo, mutta avoimella pitkällä sivulla jakkaran jälkeen se hieman jännittyi. Maiju käskikin minun tehdä avotaivutuksia ja siirtymisiä taivutuksessa käynnistä raviin, jotta tarjoaisin hevoselle riittävästi muuta ajateltavaa.
Laukkakin aloitettiin ympyrällä, josta jatkettiin koko uralla ja edelleen koko rata leikkaa -linjalle, jossa keskellä siirtyminen raviin, kuten ohjelmassa. Tämä oli Mimmille tosi vaikeaa, vauhti kiihtyi ja tamma jännittyi.
Parhaiten meillä sujui nelikaarinen kiemuraura, jota tulimme ensin kerran käynnissä ja sitten usemman kerran ravissa. Jatkuva asettaminen, taivuttaminen ja suoristaminen suunnanmuutoksineen teki hyvää sekä kylkien notkeudelle että hevosen hermoille. Siitä oli hyvä jatkaa viime aikoina vaikeampaan eli oikeaan laukkaan, joka olikin nyt parempaa kuin kahdella ensimmäisellä kerralla.
Tästä suunnasta teimme keskelle pitkää sivua 15 metrin laukkavoltin. Ensimmäinen meni hyvin, mutta toisella kerralla avoin pitkä suora oli Mimmille vähän liikaa, ja se otti tehtävästä aikamoiset kierrokset. Saatiin sitten siirtyä raviin muiden tehtävän jo suorittaneiden mukana, rentoutua hetki ja tulla lopulta uudestaan muiden antaessa tilaa. Maijun mielestä laukka ja voltti olivat taas tosi hienot, mutta mikä ihme siinä on, että selkään ei tunnu siltä yhtään! Mimmin laukka on kyllä aika nelitahtista, ja minun on vähän vaikea istua siellä rennosti.
Tunnin jälkeen hoidin Mimmin pesuineen päivineen, ja sitten sain laittaa Akun rästille. Se asui rehulassa, joten ratsastaja toi sen alatalliin pesuboksin viereen, kun rehulan hevosia oli lähdössä useampikin. Oli tosi kiva puuhailla Akun kanssa, vaikka en itse sillä saanut ratsastaakaan. Ehkäpä sitten rataharjoituksen jälkeen taas..?
Maiju oli selvästi ryhtynyt ryhmien toiveiden kanssa tuumasta toimeen, sillä me ratsastimme koko tunnin ulkona kentällä pitkällä kouluradalla. Ohjelmaksi Maiju oli valinnut helppo B:3:n. Siinä pääsemme tutustumaan tähän pidempään rataan vielä nyt, kun ulkokaudella on tilaa. Lisäksi ohjelmassa ei juuri ole käyntiä, mikä nopeuttaa suorituksia, koska ne pitää kuitenkin ehtiä tehdä veryttelyineen yhdessä tunnissa.
Toivoin tietenkin, että saisin nyt kokeilla käytännössä keväällä opittua Akun kanssa, mutta jatkoin Mimmillä. Maiju rakensi heti meille kaikille pahan ansan laittamalla väliaidan alle jakkaran kumolleen "tuomariksi". Sitäkös sitten kaikki hevosen ensin tuijottivat, Mimmikin meinasi poistua paikalta! Siinä kysyttiin ratsastajilta päättäväisyyttä, että se ei ollutkaan ratsastaja itse, joka pelkäsi jakkaraa...
Teimme läpi tunnin irrallisia tehtäviä valitusta kouluohjelmasta. Aluksi itsenäisiä pysähdyksiä uralla radan eri pisteissä, jotta tottuisimme erilaiseen rataan ja kirjainten pidempään väliin.
Ravia tehtiin sekä ympyrällä että koko uralla, jossa suuntaa vaihdettiin täydellä diagonaalilla. Mimmi oli muutoin ihan kelpo, mutta avoimella pitkällä sivulla jakkaran jälkeen se hieman jännittyi. Maiju käskikin minun tehdä avotaivutuksia ja siirtymisiä taivutuksessa käynnistä raviin, jotta tarjoaisin hevoselle riittävästi muuta ajateltavaa.
Laukkakin aloitettiin ympyrällä, josta jatkettiin koko uralla ja edelleen koko rata leikkaa -linjalle, jossa keskellä siirtyminen raviin, kuten ohjelmassa. Tämä oli Mimmille tosi vaikeaa, vauhti kiihtyi ja tamma jännittyi.
Parhaiten meillä sujui nelikaarinen kiemuraura, jota tulimme ensin kerran käynnissä ja sitten usemman kerran ravissa. Jatkuva asettaminen, taivuttaminen ja suoristaminen suunnanmuutoksineen teki hyvää sekä kylkien notkeudelle että hevosen hermoille. Siitä oli hyvä jatkaa viime aikoina vaikeampaan eli oikeaan laukkaan, joka olikin nyt parempaa kuin kahdella ensimmäisellä kerralla.
Tästä suunnasta teimme keskelle pitkää sivua 15 metrin laukkavoltin. Ensimmäinen meni hyvin, mutta toisella kerralla avoin pitkä suora oli Mimmille vähän liikaa, ja se otti tehtävästä aikamoiset kierrokset. Saatiin sitten siirtyä raviin muiden tehtävän jo suorittaneiden mukana, rentoutua hetki ja tulla lopulta uudestaan muiden antaessa tilaa. Maijun mielestä laukka ja voltti olivat taas tosi hienot, mutta mikä ihme siinä on, että selkään ei tunnu siltä yhtään! Mimmin laukka on kyllä aika nelitahtista, ja minun on vähän vaikea istua siellä rennosti.
Tunnin jälkeen hoidin Mimmin pesuineen päivineen, ja sitten sain laittaa Akun rästille. Se asui rehulassa, joten ratsastaja toi sen alatalliin pesuboksin viereen, kun rehulan hevosia oli lähdössä useampikin. Oli tosi kiva puuhailla Akun kanssa, vaikka en itse sillä saanut ratsastaakaan. Ehkäpä sitten rataharjoituksen jälkeen taas..?
perjantai 18. elokuuta 2017
Kelpo jatko
16.8.2017 - Maiju - t. Mimmi
Aku ei ollut meidän tunnillamme lainkaan, minäkin jatkoin Mimmillä. Kokonaisuudessaan suorituksemme oli hyvin edellisviikon kaltainen, ihan hyvä, mutta ei mitenkään erityinen. Erityisen positiiviseksi katson kuitenkin sen, että tälläkään tunnilla Mimmillä ei ollut minkäänlaisia ajatuksia mistään muusta kuin työnteosta.
Työskentelimme paljon laukassa, mikä ei ole Mimmin vahvin askellaji. Aiemmin etenkin laukka vasempaan on ollut todella haastavaa, nelitahtista, mutta nyt näiden kahden kerran perusteella sanoisin, että oikea on kyllä vaikeampaa. Ehkä osaan itse jotenkin ratsastaa vasenta kierrosta paremmin, kenties suoremmalla hevosella, kuin vasempaan, johon työskentelen varmaan jo liikaakin.
Veryttely aloitettiin käynnissä voltein omaan tahtiin. Maiju tosin vahti haukkana, että voltit olivat täydellisen pyöreitä ja oikean kokoisia sekä hevoset kunnolla taipuneina. Volttien jälkeen tehtiin pitkällä sivulla avotaivutusta. Mimmillä taipuminen ei niinkään ole ongelma, paitsi kaulan taipuminen, joka taipuu liikaa. Suoristaminen ei ole helppoa, kun toisessa ohjassa on tuntuma ja toisessa ei.
No, tokihan tämä toispuoleisuus parani paljon tunnin aikana, sillä aloitin heti ohjat otettuani taas asettamisen sisään-ulos-myötää. Muutaman kerran tunnin aikana Maiju kysyikin, että onko tuntumaa vasemmassa ohjassa. Ilmeisesti Mimmi näytti hieman paremmalta kuin tuntui, sillä en oikein vieläkään ollut tyytyvänen ratsastukseeni tältä osin. Myös se, että etenkin oikeassa laukassa Mimmi edelleen jännittyi liikaa, jäi harmittamaan. Koitin välillä jopa keskittyä vain laukan laatuun ja toivoa, että sen myötä tamma rentoutuisikin, mutta ei. Maiju tuntui kuitenkin olevan tyytyväinen, ja olihan Mimmi sellainen seesteisen tasainen kuitenkin.
Laukassa aloitettiin aina keskiympyrältä, josta jatkettiin koko uralle. Pitkillä sivuilla suoristettiin avotaivutuksella, mikäli peilistä näkyi liikaa jalkoja. Sitten kun oltiin saatu hevoset suoriksi, tehtiin pitkille sivuille loiva kiemuraura. Siinä tuli siis pieni vastalaukkakaarre. Mimmille itse vastalaukka ei ollut vaikeaa, mutta se rentous...
Tunnin aluksi kerroimme Maijulle syyskauden toiveemme, jotka olimme yhdessä etukäteen ryhmänä miettineet. Päätimme ylittää itsemme ja ratsastaa jonkin radan jo syyskauden aluksi, kun vielä voi mennä ulkona. Ryhmäratsastuksestakin oli vähän puhe, sitä kun voi tehdä maneesissakin osastossa. Lisäksi toivoimme kankijaksoa ja jotain tempo-tahti-rytmi-tyylistä teemajaksoa, johon voi sisältyä puomikouluakin. Uskoisin, että ensi viikolla selviää, minkä radan ratsastamme, ja sitten alkaa parin tunnin harjoittelu ennen suorituksia. Voi kumpa saisin mennä Akulla!
Tunnin jälkeen täytinkin uudistuneen toivelomakkeen. Siihen kirjasin tavoitteeksi etenkin rohkeamman ratsastuksen, nopeamman ja oikea-aikaisen reagoinnin. Pyrin myös entistä paremmin löytämään oikean, lähinnä siis riittävän reippaan tempon ratsulleni. Kevään kokemusten mukaan se on kuitenkin aika iso tekijä siinä, että muutkin palaset alkavat loksahdella paikoilleen, ja liittyy olennaisesti rohkeampaan ratsastukseen. Ja rohkeutta lienee sekin, jos oikeasti uskallan taas ratsastaa radan, olkoonkin se vain omalla tunnilla...
Hevostoivekohtaan kirjoitin, että lähtökohtaisesti edelleen ajattelen, että opettajan minulle valitsemalla ratsulla on jokin tarkoitus. Yksi on tietenkin ylitse muiden, ihana Aku. Toivottavasti aiempien vuosien huono karma on päättynyt, eikä Aku loukkaannu eikä sitä myydä, kuten kaikille aiemmille toivehevosilleni (Mirja, Foxy, Lulu, Mikki) on käynyt...
Aku ei ollut meidän tunnillamme lainkaan, minäkin jatkoin Mimmillä. Kokonaisuudessaan suorituksemme oli hyvin edellisviikon kaltainen, ihan hyvä, mutta ei mitenkään erityinen. Erityisen positiiviseksi katson kuitenkin sen, että tälläkään tunnilla Mimmillä ei ollut minkäänlaisia ajatuksia mistään muusta kuin työnteosta.
Työskentelimme paljon laukassa, mikä ei ole Mimmin vahvin askellaji. Aiemmin etenkin laukka vasempaan on ollut todella haastavaa, nelitahtista, mutta nyt näiden kahden kerran perusteella sanoisin, että oikea on kyllä vaikeampaa. Ehkä osaan itse jotenkin ratsastaa vasenta kierrosta paremmin, kenties suoremmalla hevosella, kuin vasempaan, johon työskentelen varmaan jo liikaakin.
Veryttely aloitettiin käynnissä voltein omaan tahtiin. Maiju tosin vahti haukkana, että voltit olivat täydellisen pyöreitä ja oikean kokoisia sekä hevoset kunnolla taipuneina. Volttien jälkeen tehtiin pitkällä sivulla avotaivutusta. Mimmillä taipuminen ei niinkään ole ongelma, paitsi kaulan taipuminen, joka taipuu liikaa. Suoristaminen ei ole helppoa, kun toisessa ohjassa on tuntuma ja toisessa ei.
No, tokihan tämä toispuoleisuus parani paljon tunnin aikana, sillä aloitin heti ohjat otettuani taas asettamisen sisään-ulos-myötää. Muutaman kerran tunnin aikana Maiju kysyikin, että onko tuntumaa vasemmassa ohjassa. Ilmeisesti Mimmi näytti hieman paremmalta kuin tuntui, sillä en oikein vieläkään ollut tyytyvänen ratsastukseeni tältä osin. Myös se, että etenkin oikeassa laukassa Mimmi edelleen jännittyi liikaa, jäi harmittamaan. Koitin välillä jopa keskittyä vain laukan laatuun ja toivoa, että sen myötä tamma rentoutuisikin, mutta ei. Maiju tuntui kuitenkin olevan tyytyväinen, ja olihan Mimmi sellainen seesteisen tasainen kuitenkin.
Laukassa aloitettiin aina keskiympyrältä, josta jatkettiin koko uralle. Pitkillä sivuilla suoristettiin avotaivutuksella, mikäli peilistä näkyi liikaa jalkoja. Sitten kun oltiin saatu hevoset suoriksi, tehtiin pitkille sivuille loiva kiemuraura. Siinä tuli siis pieni vastalaukkakaarre. Mimmille itse vastalaukka ei ollut vaikeaa, mutta se rentous...
Tunnin aluksi kerroimme Maijulle syyskauden toiveemme, jotka olimme yhdessä etukäteen ryhmänä miettineet. Päätimme ylittää itsemme ja ratsastaa jonkin radan jo syyskauden aluksi, kun vielä voi mennä ulkona. Ryhmäratsastuksestakin oli vähän puhe, sitä kun voi tehdä maneesissakin osastossa. Lisäksi toivoimme kankijaksoa ja jotain tempo-tahti-rytmi-tyylistä teemajaksoa, johon voi sisältyä puomikouluakin. Uskoisin, että ensi viikolla selviää, minkä radan ratsastamme, ja sitten alkaa parin tunnin harjoittelu ennen suorituksia. Voi kumpa saisin mennä Akulla!
Tunnin jälkeen täytinkin uudistuneen toivelomakkeen. Siihen kirjasin tavoitteeksi etenkin rohkeamman ratsastuksen, nopeamman ja oikea-aikaisen reagoinnin. Pyrin myös entistä paremmin löytämään oikean, lähinnä siis riittävän reippaan tempon ratsulleni. Kevään kokemusten mukaan se on kuitenkin aika iso tekijä siinä, että muutkin palaset alkavat loksahdella paikoilleen, ja liittyy olennaisesti rohkeampaan ratsastukseen. Ja rohkeutta lienee sekin, jos oikeasti uskallan taas ratsastaa radan, olkoonkin se vain omalla tunnilla...
Hevostoivekohtaan kirjoitin, että lähtökohtaisesti edelleen ajattelen, että opettajan minulle valitsemalla ratsulla on jokin tarkoitus. Yksi on tietenkin ylitse muiden, ihana Aku. Toivottavasti aiempien vuosien huono karma on päättynyt, eikä Aku loukkaannu eikä sitä myydä, kuten kaikille aiemmille toivehevosilleni (Mirja, Foxy, Lulu, Mikki) on käynyt...
keskiviikko 16. elokuuta 2017
Kelpo avaus
9.8.2017 - Maiju - t. Mimmi
Hupaisasti viime kevätkausi päättyi ja tämä syyskausi alkoi aivan samoin kuin vuosi sitten: Mimmillä. Mimmistä kyllä pidän, siinä riittää haastetta ja onnistumisen iloa, mutta voi miten vaikeaa oli katsoa Akua saman tunnin toisella ratsastajalla! Jännä, miten voi tuntihevoseenkin kiintyä niin paljon, vaikka tottakai sillä pitää muidenkin voida ratsastaa. Onneksi Mimmi vaatii herpaantumatonta keskittymistä, joten itse tunnin aikana ei juuri ehtinyt muita ratsukoita miettiä tai seurata.
Maiju palasi tosiaan muuttumattoman ryhmämme opettajaksi, ja aloitimme pohkeenväistöharjoituksin. Käynnissä lähdettiin pitkän sivun alusta väistämään niin, että tehtiin kolme askelta väistöä kohti keskihalkaisijaa, kolme askelta suoraan, kolme väistöä, kolme suoraan, aina keskihalkaisijalle asti. Tavoitteena oli saada väistölle selvä alku ja loppu ja siinä samalla siis hevoset kuuntelemaan molempia pohkeita.
Minulla lisäksi oli päämääränä saada Mimmi vastaamaan myös vasemmasta ohjasta. Kun ympyrällä tehtiin ravi- ja laukkatyöskentelyä vasempaan, sain asetella sisään-ulos, ja aina ulos-asetuksen jälkeen myödätä ohjasta kokeillakseni, onko Mimmi tukeutunut yhtään sisäohjaan. Ei se Mimmi ihan katastrofaalinen ollut, on meillä ollut huonompiakin päiviä, mutta myös parempia. Pikku hiljaa alkoi mennä kuolain taisaisemmin suuhun, eikä pilkistää enemmän oikealta, ja myös vasen suupieli vaahdota. Laukan jälkeen ravissa Mimmi oli jopa hyvinkin tasainen!
Sitten tultiin väistöjä käynnissä keskihalkaisijalta oikealle. Näissä Mimmi oli tosi hyvä ja ihmeen rentokin. Näin peilistä, miten se astui syvälle ristiin ja asettui oikein. Vasemmalle oli paljon vaikeampaa, myös ravissa. Aluksi väistöstä tuli vähän jaksottaista. Lopulta Mimmi väisti ihan ok, mutta jännittyi. Sain välillä tehdä voltin sisään, jotta sain asetusta läpi, mutta on todella vaikeaa asettaa ilman että vetää, kun toisella puolella ei ole hetkittäin mitään tuntumaa!
Tunnin päätteeksi laukattiin oikeaan koko uralla. Peileistä piti katsoa, oliko väistötyöskentely suoristanut hevosia, vai näkyikö ylimääräisiä jalkoja. Sain Mimmin suoraksi, mutta se jännittyi kovasti. Mimmi ei kyllä koko tunnin aikana kiihtynyt tai edes yrittänyt sinkoilla mihinkään, mutta ajoittain jännittyi minun makuuni liikaa. Ihan kelpo avaus melkein kahden kuukauden tauon jälkeen kuitenkin!
Hupaisasti viime kevätkausi päättyi ja tämä syyskausi alkoi aivan samoin kuin vuosi sitten: Mimmillä. Mimmistä kyllä pidän, siinä riittää haastetta ja onnistumisen iloa, mutta voi miten vaikeaa oli katsoa Akua saman tunnin toisella ratsastajalla! Jännä, miten voi tuntihevoseenkin kiintyä niin paljon, vaikka tottakai sillä pitää muidenkin voida ratsastaa. Onneksi Mimmi vaatii herpaantumatonta keskittymistä, joten itse tunnin aikana ei juuri ehtinyt muita ratsukoita miettiä tai seurata.
Maiju palasi tosiaan muuttumattoman ryhmämme opettajaksi, ja aloitimme pohkeenväistöharjoituksin. Käynnissä lähdettiin pitkän sivun alusta väistämään niin, että tehtiin kolme askelta väistöä kohti keskihalkaisijaa, kolme askelta suoraan, kolme väistöä, kolme suoraan, aina keskihalkaisijalle asti. Tavoitteena oli saada väistölle selvä alku ja loppu ja siinä samalla siis hevoset kuuntelemaan molempia pohkeita.
Minulla lisäksi oli päämääränä saada Mimmi vastaamaan myös vasemmasta ohjasta. Kun ympyrällä tehtiin ravi- ja laukkatyöskentelyä vasempaan, sain asetella sisään-ulos, ja aina ulos-asetuksen jälkeen myödätä ohjasta kokeillakseni, onko Mimmi tukeutunut yhtään sisäohjaan. Ei se Mimmi ihan katastrofaalinen ollut, on meillä ollut huonompiakin päiviä, mutta myös parempia. Pikku hiljaa alkoi mennä kuolain taisaisemmin suuhun, eikä pilkistää enemmän oikealta, ja myös vasen suupieli vaahdota. Laukan jälkeen ravissa Mimmi oli jopa hyvinkin tasainen!
Sitten tultiin väistöjä käynnissä keskihalkaisijalta oikealle. Näissä Mimmi oli tosi hyvä ja ihmeen rentokin. Näin peilistä, miten se astui syvälle ristiin ja asettui oikein. Vasemmalle oli paljon vaikeampaa, myös ravissa. Aluksi väistöstä tuli vähän jaksottaista. Lopulta Mimmi väisti ihan ok, mutta jännittyi. Sain välillä tehdä voltin sisään, jotta sain asetusta läpi, mutta on todella vaikeaa asettaa ilman että vetää, kun toisella puolella ei ole hetkittäin mitään tuntumaa!
Tunnin päätteeksi laukattiin oikeaan koko uralla. Peileistä piti katsoa, oliko väistötyöskentely suoristanut hevosia, vai näkyikö ylimääräisiä jalkoja. Sain Mimmin suoraksi, mutta se jännittyi kovasti. Mimmi ei kyllä koko tunnin aikana kiihtynyt tai edes yrittänyt sinkoilla mihinkään, mutta ajoittain jännittyi minun makuuni liikaa. Ihan kelpo avaus melkein kahden kuukauden tauon jälkeen kuitenkin!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)