21.9.2016 - Anni - t. Bella
Sain ratsastaa Primuksen uusimmalla tulokkaalla, mustalla Bella-tammalla. En tiedä siitä mitään muuta kuin sen minkä itse näin ja koin. Ennen tätä tuntia olin nähnyt sen vain ohimennen helpohkolla koulutunnilla, joten oikein mitään ennakkokäsitystä ei ollut.
Bella on
hyvin Ladyn näköinen mutta kaiken tavoin pyöreämpi,
tällä hetkellä suorastaan lihava. On kyllä parissa viikossa jo saanut
kiiltoa karvaan, mutta kunto ei vielä ole selvästikään ihan paras.
Bellalla on iso käynti, ihana liitävä ravi, joka on yhtä tasaista
selkään kuin islanninhevosten töltti. Oikeastaan ravi oli niin tasaista, että oli jo vähän vaikea keventää! Laukka taas oli vähän kulmikasta ja vaikein askellaji
meille selvästi. Tosin tämä johtui osittain varmaan tehtävästä, jossa ei kunnolla ehtinyt ensin ratsastaa laukkaa isoksi ja pyöriväksi.
Rinnakkaisryhmä hyppäsi kentällä, joten me saimme maneesin. Alkuveryttelynä ratsastimme avotaivutuksia pitkillä sivuilla ravissa sekä suoria keskihalkaisijoita. Avotaivutukset olivat Bellalle laskenleikkiä, vaikka minulle ratsastajana ne ovat yleensä hyvinkin vaikeita liikkeitä.
Pääosin teimme kokoamisia ja siirtymisiä kaikissa askellajeissa. Etenkin kokoamisissa Bellaa alkoi vähän kiukuttaa käynti/laukka-siirtymisissä. Se reagoi selvästi tosi herkästi istuntaan, ja tamman saikin
patoamaan varsin vaivattomasti, mutta sitten nostot oli aika räväköitä. Bella vaikutti kuitenkin läpi tunnin kovin järkevältä, joten pienet rykäisyt eivät haitanneet yhtään.
Bella liikkuu todella hyvin
itse eteen, mutta korvaa etenkin ravissa väsymystään vauhdilla. Silloin se myös nojaa mielellään ohjaan ja rojahtaisi pitkälle eteen alas. Kun vaati ryhdikkäämpää muotoa, Bella alkoi lopputuntia kohti selvästi väsyä ja sanoa, että eikö tällanen pidempi muoto olisi parempi. Tällöin kuolain jumittuu suuhun ja vauhti kasvaa niin, ettei tehtävien tekemisestä tule mitään. Päivä päivältä kunto kuitenkin kohenee, ja uskon, että tästä tammasta tulee vielä monen suosikki!
tiistai 18. lokakuuta 2016
perjantai 30. syyskuuta 2016
Lopussa kiitos seisoo
14.9.2016 - Anni - t. Lady
Kolme kertaa Fellinillä riitti, ja sain uudeksi ratsukseni tutun Ladyn. Pidän tammasta kovasti, ja sen verran olen sillä jo ratsastanutkin, etteivät sen kotkotukset enää jännitä. Hyvillä mielin siis kentälle. Harmi kyllä viereisellä uralla hypättiin, ja sekös oli Ladysta perin ikävää. Se pompahteli jo alkukäynnissä väliaitojen vieressä, ja läpi koko tunnin sätkyi aina, kun joku laukkasi riittävän lähellä tai puomit kolisivat. Iso osa energiasta meni siis siihen, että ennakoi omassa ratsastuksessaan reittiä ja paikkaa, vetoapu aidoilla nimittäin aina auttaa. Ja kun Lady jännittyy, se tulee aivan kovaksi kyljistä, eikä pohjetta saa millään läpi. Puoli kierrosta oli aina keskittynyttä työskentelyä ja puolet meni jännittämiseen. Sinällään vähän harmittaa, etten osaa rauhoittaa tilannetta, vaikka periaatteessa tiedän kyllä jo, miten Ladya pitäisi ratsastaa.
Tunnin pääteema oli sulkutaivutus, jota tehtiin molempiin suuntiin pitkillä sivuilla. Aina, kun sain Ladyn keskittymään, sulutkin onnistuivat suht kivasti suht rennolla hevosella. Oikealle oli helpompaa kuin vasemmalle.
Sulkujen lisäksi tehtiin aika paljon työskentelyä ympyrällä, siirtymisiä ravin ja laukan välillä sekä ihan vaan työstettiin laukkaa. Tässä aloin saada Ladya aika kivaksi. Muistan, miten Maiju joskus sanoi, että Ladylla on vaan laukattava sen epämukavuusalueen yli, se kyllä palkitsee. Ladylla on valtava laukka, ja sitä liian helposti tyytyy siihen puolittaiseen epätasaiseen askellukseen sen ison, etenevän ja pyöreän laukan sijaan. Nyt koitin rohkeasti ratsastaa tammaa eteen, jotta sen energia kanavoituisi töihin eikä viereisen sivun hyppääjiin. Saatiinkin sitten etenkin vaikeaan vasempaan kierrokseen jo aika kivaa laukkaa aikaiseksi, Lady rentoutuikin, kun päästi vähän pidemmälle ohjalle ja annoin tilaa mennä. Siirtymiset olivat vielä vaikeita, etenkin kun ravia mentiin aina aika lyhyt pätkä. En ehtinyt aina aivan saada Ladya avuille, mutta silloin kuin onnistui, olivat nostotkin aika kivoja.
Sanomattakin selvää, että tämän ympyräruljanssin jälkeen Lady oli oikein mukava, joten siitä olisi taas ollut oikein kiva jatkaa toiselle tunnille...
Kun tunnin lopuksi käveltiin vapain ohjin, huikkasi Lotta viereiseltä uralta, että Sanna näyttää siltä kuin olisi tullut lämmin - todella! Vielä toipilaana edellisen viikon lopulla sairastetusta flunssasta, ja Ladyn kanssa sai todellakin ratsastaa jokaisen askeleen.
Kolme kertaa Fellinillä riitti, ja sain uudeksi ratsukseni tutun Ladyn. Pidän tammasta kovasti, ja sen verran olen sillä jo ratsastanutkin, etteivät sen kotkotukset enää jännitä. Hyvillä mielin siis kentälle. Harmi kyllä viereisellä uralla hypättiin, ja sekös oli Ladysta perin ikävää. Se pompahteli jo alkukäynnissä väliaitojen vieressä, ja läpi koko tunnin sätkyi aina, kun joku laukkasi riittävän lähellä tai puomit kolisivat. Iso osa energiasta meni siis siihen, että ennakoi omassa ratsastuksessaan reittiä ja paikkaa, vetoapu aidoilla nimittäin aina auttaa. Ja kun Lady jännittyy, se tulee aivan kovaksi kyljistä, eikä pohjetta saa millään läpi. Puoli kierrosta oli aina keskittynyttä työskentelyä ja puolet meni jännittämiseen. Sinällään vähän harmittaa, etten osaa rauhoittaa tilannetta, vaikka periaatteessa tiedän kyllä jo, miten Ladya pitäisi ratsastaa.
Tunnin pääteema oli sulkutaivutus, jota tehtiin molempiin suuntiin pitkillä sivuilla. Aina, kun sain Ladyn keskittymään, sulutkin onnistuivat suht kivasti suht rennolla hevosella. Oikealle oli helpompaa kuin vasemmalle.
Sulkujen lisäksi tehtiin aika paljon työskentelyä ympyrällä, siirtymisiä ravin ja laukan välillä sekä ihan vaan työstettiin laukkaa. Tässä aloin saada Ladya aika kivaksi. Muistan, miten Maiju joskus sanoi, että Ladylla on vaan laukattava sen epämukavuusalueen yli, se kyllä palkitsee. Ladylla on valtava laukka, ja sitä liian helposti tyytyy siihen puolittaiseen epätasaiseen askellukseen sen ison, etenevän ja pyöreän laukan sijaan. Nyt koitin rohkeasti ratsastaa tammaa eteen, jotta sen energia kanavoituisi töihin eikä viereisen sivun hyppääjiin. Saatiinkin sitten etenkin vaikeaan vasempaan kierrokseen jo aika kivaa laukkaa aikaiseksi, Lady rentoutuikin, kun päästi vähän pidemmälle ohjalle ja annoin tilaa mennä. Siirtymiset olivat vielä vaikeita, etenkin kun ravia mentiin aina aika lyhyt pätkä. En ehtinyt aina aivan saada Ladya avuille, mutta silloin kuin onnistui, olivat nostotkin aika kivoja.
Sanomattakin selvää, että tämän ympyräruljanssin jälkeen Lady oli oikein mukava, joten siitä olisi taas ollut oikein kiva jatkaa toiselle tunnille...
Kun tunnin lopuksi käveltiin vapain ohjin, huikkasi Lotta viereiseltä uralta, että Sanna näyttää siltä kuin olisi tullut lämmin - todella! Vielä toipilaana edellisen viikon lopulla sairastetusta flunssasta, ja Ladyn kanssa sai todellakin ratsastaa jokaisen askeleen.
torstai 29. syyskuuta 2016
Työvoitto!
7.9.2016 - Anni - r. Fellini
Kolmannella Felliini-tunnillani ratsastimme koko maneesissa. Ruuna tuntui alkuun ihan tosi vaikealta, se puri erittäin vahvasti kiinni kuolaimeen vasemmalta, enkä meinannut saada sitä sieltä irti millään. Tein Annin ohjeen mukaan paljon avotaivutuksia pitkillä sivuilla käynnissä ja ravissa läpi koko tunnin, mutta tulosta alkoi tulla vasta aivan lopputunnista.
Aloitimme käynnissä pohkeenväistöillä keskihalkaisijalta uralle. Fellinihän väistää varsin helposti. Enemmän töitä saikin tehdä eteenpäinmenon kanssa, jotta väistöstä ei tullut liian jyrkkää. Loivemmassa väistössä se myös pysyi rennompana.
Ravissa ja laukassa ratsastettiin paljon suoria linjoja pitkillä sivuilla uran sisäpuolella. Minähän olin ottanut tämän tavaksi Fellinin kanssa jo aina alkukäynnistä lähtien, jotta saisin kumimaisen ruunan helpommin suoraksi. Ilman seinän tukea tahdin epämääräisyydenkin huomaa selvästi.
Laukkatyöskentelyssä tehtiin ympyrän lisäksi laukkaa koko uralla siten, että pitkillä sivuilla vähän pidennettiin askelta. Felliinillä on kiva laukka, ja se on ollut meille helpoin askellaji kaikilla tunneilla.
Lopuksi ratsastettiin koko uralla siirtymisiä ravista käyntiin ja takaisin. Oikeastaan vasta näissä tunnin aikana tehty työ alkoi näkyä, ja Fellini tuli oikein mukavaksi. Se oli viimein ohjan ja pohkeen välissä tasaisena ja rentoja korvat lurpattaen, eikä purrut enää vasemmalta kiinni. Työvoitto! Loppuravissa saikin sitten fiilistellä, siitä olisi ollut kiva jatkaa toiselle tunnille!
Kolmannella Felliini-tunnillani ratsastimme koko maneesissa. Ruuna tuntui alkuun ihan tosi vaikealta, se puri erittäin vahvasti kiinni kuolaimeen vasemmalta, enkä meinannut saada sitä sieltä irti millään. Tein Annin ohjeen mukaan paljon avotaivutuksia pitkillä sivuilla käynnissä ja ravissa läpi koko tunnin, mutta tulosta alkoi tulla vasta aivan lopputunnista.
Aloitimme käynnissä pohkeenväistöillä keskihalkaisijalta uralle. Fellinihän väistää varsin helposti. Enemmän töitä saikin tehdä eteenpäinmenon kanssa, jotta väistöstä ei tullut liian jyrkkää. Loivemmassa väistössä se myös pysyi rennompana.
Ravissa ja laukassa ratsastettiin paljon suoria linjoja pitkillä sivuilla uran sisäpuolella. Minähän olin ottanut tämän tavaksi Fellinin kanssa jo aina alkukäynnistä lähtien, jotta saisin kumimaisen ruunan helpommin suoraksi. Ilman seinän tukea tahdin epämääräisyydenkin huomaa selvästi.
Laukkatyöskentelyssä tehtiin ympyrän lisäksi laukkaa koko uralla siten, että pitkillä sivuilla vähän pidennettiin askelta. Felliinillä on kiva laukka, ja se on ollut meille helpoin askellaji kaikilla tunneilla.
Lopuksi ratsastettiin koko uralla siirtymisiä ravista käyntiin ja takaisin. Oikeastaan vasta näissä tunnin aikana tehty työ alkoi näkyä, ja Fellini tuli oikein mukavaksi. Se oli viimein ohjan ja pohkeen välissä tasaisena ja rentoja korvat lurpattaen, eikä purrut enää vasemmalta kiinni. Työvoitto! Loppuravissa saikin sitten fiilistellä, siitä olisi ollut kiva jatkaa toiselle tunnille!
keskiviikko 14. syyskuuta 2016
Tahti ja tasaisuus hukassa
31.8.2016 - Anni - r. Fellini
Jatkoin Fellinillä, ja odotin mielenkiinnolla, miten erilainen se on nyt, kun sain sen tunnilta. Lopulta vaikutus oli oikeastaan ihan olematon, samat keskustelut jouduin käymään kuin suoraan tallistakin otettaessa.
Teimme pääosin ympyrätyöskentelyä, mikä toisaalta sopi meille hyvin, toisaalta taas ei, koska haasteena on saada Fellini suoraksi. Tahtia pystyy kuitenkin ratsastamaan liikeeseen missä vaan, joten siihen sitten paljon keskityinkin. Vaan on se tällä ruunalla vaikeaa! Kulmissa jo osasin olla suht hyvin hereillä, mutta kun se tahti tuppaa muuttumaan pienestä avusta ihan suorallakin. Eli pitäisi osata olla todella jämäkkä selässä ja tarkka apujen kanssa - niin kuin tietysti kaikilla hevosilla. Käynti on tahdin puolesta ehkä haastavinta, ravi taas tasaisen tuntuman säilyttämisen kannalta. Laukka on osoittautunut meille selvästi helpommaksi, vaikka laukan käynnistyminen isoksi vähän töitä vaatiikin. Mutta sitten kun se rullaa, niin johan on helppoa lyhentää askelta ja koota, pelkällä istunnalla!
Ympyrällä ratsastimmekin kaikissa askellajeissa, ravissa ja laukassa paljon ympyrän pienennystä ja suurennusta sekä askellajin kokoamista. Suuntaa vaihdettiin ympyrä leikkaa -tiellä, joka oli sekin hyvää jumppaa. Käynnissä vielä lopuksi ratsastettiin voltit aina kohtaan, jossa ympyrä leikkaa pitkää sivua. Samanlaiset askeleet reitistä huolimatta oli tavoitteena, ja osin siihen päästiinkin. Sellaista tasaisuutta tuntumaan ja askelpituuteen en kyllä edelleenkään saavuttanut, vaikka ajoittain meno tuntui toisaalta jo tosi mukavaltakin.
Jatkoin Fellinillä, ja odotin mielenkiinnolla, miten erilainen se on nyt, kun sain sen tunnilta. Lopulta vaikutus oli oikeastaan ihan olematon, samat keskustelut jouduin käymään kuin suoraan tallistakin otettaessa.
Teimme pääosin ympyrätyöskentelyä, mikä toisaalta sopi meille hyvin, toisaalta taas ei, koska haasteena on saada Fellini suoraksi. Tahtia pystyy kuitenkin ratsastamaan liikeeseen missä vaan, joten siihen sitten paljon keskityinkin. Vaan on se tällä ruunalla vaikeaa! Kulmissa jo osasin olla suht hyvin hereillä, mutta kun se tahti tuppaa muuttumaan pienestä avusta ihan suorallakin. Eli pitäisi osata olla todella jämäkkä selässä ja tarkka apujen kanssa - niin kuin tietysti kaikilla hevosilla. Käynti on tahdin puolesta ehkä haastavinta, ravi taas tasaisen tuntuman säilyttämisen kannalta. Laukka on osoittautunut meille selvästi helpommaksi, vaikka laukan käynnistyminen isoksi vähän töitä vaatiikin. Mutta sitten kun se rullaa, niin johan on helppoa lyhentää askelta ja koota, pelkällä istunnalla!
Ympyrällä ratsastimmekin kaikissa askellajeissa, ravissa ja laukassa paljon ympyrän pienennystä ja suurennusta sekä askellajin kokoamista. Suuntaa vaihdettiin ympyrä leikkaa -tiellä, joka oli sekin hyvää jumppaa. Käynnissä vielä lopuksi ratsastettiin voltit aina kohtaan, jossa ympyrä leikkaa pitkää sivua. Samanlaiset askeleet reitistä huolimatta oli tavoitteena, ja osin siihen päästiinkin. Sellaista tasaisuutta tuntumaan ja askelpituuteen en kyllä edelleenkään saavuttanut, vaikka ajoittain meno tuntui toisaalta jo tosi mukavaltakin.
keskiviikko 31. elokuuta 2016
...ja taas Fellini, heti neljän ja puolen vuoden jälkeen!
24.8.2016 - Anni - r. Fellini
Olin lentää hämmästyksestä takapuolelleni lukiessani hevoslistaa: minulle oli jaettu Fellini! Ihan vastahan sillä kerran ratsastin, helmikuussa 2012! Maanantaitunnillammehan se oli yhteen aikaan usein taitavan Marian alla, mutta minun kokemukseni siitä rajoittuvat tosiaan tuohon yhteen kertaan 4,5 vuotta sitten, ja hauskaa kyllä silloinkin opettajana oli Anni. En oikein tiennyt mitä odottaa, joten lähdin jälleen kerran avoimin mielin tunnille.
Fellini yllätti ensimmäisen kerran jo karsinassa. Se nimittäin näyttää kaukaa katsottuna lähestulkoon ponilta, mutta onkin yllättävän suuri ja raskastekoinen. Sillä on aika lyhyt käynti ja ravi, joka osoittautui vielä aika haastavaksi istua. Laukka sen sijaan on mukavan rullaavaa ja meille selvästi helpoin askellaji. Fellinin kanssa jatkoinkin samalla teemalla kuin Selmalla edellisellä viikolla eli pyrkien samanlaisiin askeliin käynnissä ja ravissa tiestä ja tehtävästä riippumatta.
Tehtiin suunnanmuutokset suorilla keskihalkaisijoilla, samoin toinen kentän pitkä sivu oli siirretty aidan vierestä sisemmälle liian märän pohjan vuoksi. Näistä oli paljon hyötyä Fellinin suoristamisessa. Epäilin jopa vapaan alkukäynnin jälkeen, että sillä on ohjat eriparia, niin eri kohdista otin luonnostaan ohjista kiinni! Sitten kun oli tehty muutama suora linja käynnissä ja niiden väliin selvät kulmat, niin yllättäen pidinkin jo samoista stoppareista kiinni. Fellinin kaula on kyllä aikamoista kumia, ja sen suoruuden kanssa sai olla todella tarkkana läpi koko tunnin.
Teimme pohkeenväistöjä keskihalkaisijalta uralle, ja Anni vaati tällä kerralla hyvinkin jyrkät väistöt. Jos ei ehtinyt uralle asti, piti kuitenkin selvästi suoristaa ennen kulmaa eikä vaan antaa hevosen valua lyhyelle sivulle. Fellinille väistöt olivat selvästi aika helppoja sekä käynnissä että ravissa. Tosin vasemmalle piti vahtia, ettei takaosa lähtenyt johtamaan etenkään sen jälkeen, kun ruuna jo omasta mielestään tiesi tehtävän ja lähti ennakoimaan heti keskihalkaisijalle käännettyäni... Oikealle se taas jännittyi vähän, ja Anni huomautti aiheellisesti, ettei itse saa tulla väistön aikana kovaksi. Selvät avut siis väistöön lähdettäessä ja sitten ratsastajakin rentoutuu hevosen tehdessä oikein. Seuraava käsky tulee ihannetilanteessa vasta väistö lopetettaessa.
Aivan alkutunnista olin jo vähän vaipua epätoivoon Fellinin kanssa, mutta aika nopeasti löytyi ainakin jonkinlainen yhteinen sävel. Anninkin mielestä Fellini oli mennyt aika kivasti, ja olen kyllä tyytyväinen lopputulokseen. Tekemistä kyllä olisi vielä etenkin tuon tasaisuuden kanssa, mutta ehkäpä jatkamme harjoituksia seuraavalla kerralla!
Olin lentää hämmästyksestä takapuolelleni lukiessani hevoslistaa: minulle oli jaettu Fellini! Ihan vastahan sillä kerran ratsastin, helmikuussa 2012! Maanantaitunnillammehan se oli yhteen aikaan usein taitavan Marian alla, mutta minun kokemukseni siitä rajoittuvat tosiaan tuohon yhteen kertaan 4,5 vuotta sitten, ja hauskaa kyllä silloinkin opettajana oli Anni. En oikein tiennyt mitä odottaa, joten lähdin jälleen kerran avoimin mielin tunnille.
Fellini yllätti ensimmäisen kerran jo karsinassa. Se nimittäin näyttää kaukaa katsottuna lähestulkoon ponilta, mutta onkin yllättävän suuri ja raskastekoinen. Sillä on aika lyhyt käynti ja ravi, joka osoittautui vielä aika haastavaksi istua. Laukka sen sijaan on mukavan rullaavaa ja meille selvästi helpoin askellaji. Fellinin kanssa jatkoinkin samalla teemalla kuin Selmalla edellisellä viikolla eli pyrkien samanlaisiin askeliin käynnissä ja ravissa tiestä ja tehtävästä riippumatta.
Tehtiin suunnanmuutokset suorilla keskihalkaisijoilla, samoin toinen kentän pitkä sivu oli siirretty aidan vierestä sisemmälle liian märän pohjan vuoksi. Näistä oli paljon hyötyä Fellinin suoristamisessa. Epäilin jopa vapaan alkukäynnin jälkeen, että sillä on ohjat eriparia, niin eri kohdista otin luonnostaan ohjista kiinni! Sitten kun oli tehty muutama suora linja käynnissä ja niiden väliin selvät kulmat, niin yllättäen pidinkin jo samoista stoppareista kiinni. Fellinin kaula on kyllä aikamoista kumia, ja sen suoruuden kanssa sai olla todella tarkkana läpi koko tunnin.
Teimme pohkeenväistöjä keskihalkaisijalta uralle, ja Anni vaati tällä kerralla hyvinkin jyrkät väistöt. Jos ei ehtinyt uralle asti, piti kuitenkin selvästi suoristaa ennen kulmaa eikä vaan antaa hevosen valua lyhyelle sivulle. Fellinille väistöt olivat selvästi aika helppoja sekä käynnissä että ravissa. Tosin vasemmalle piti vahtia, ettei takaosa lähtenyt johtamaan etenkään sen jälkeen, kun ruuna jo omasta mielestään tiesi tehtävän ja lähti ennakoimaan heti keskihalkaisijalle käännettyäni... Oikealle se taas jännittyi vähän, ja Anni huomautti aiheellisesti, ettei itse saa tulla väistön aikana kovaksi. Selvät avut siis väistöön lähdettäessä ja sitten ratsastajakin rentoutuu hevosen tehdessä oikein. Seuraava käsky tulee ihannetilanteessa vasta väistö lopetettaessa.
Aivan alkutunnista olin jo vähän vaipua epätoivoon Fellinin kanssa, mutta aika nopeasti löytyi ainakin jonkinlainen yhteinen sävel. Anninkin mielestä Fellini oli mennyt aika kivasti, ja olen kyllä tyytyväinen lopputulokseen. Tekemistä kyllä olisi vielä etenkin tuon tasaisuuden kanssa, mutta ehkäpä jatkamme harjoituksia seuraavalla kerralla!
tiistai 30. elokuuta 2016
Taivutusväistöjä
15.8.2016 - Anni - t. Selma
Minulla oli este keskiviikoksi ja sattumalta minun paikkani maanantairyhmässä perineellä maanantaiksi, joten vaihdoimme päittäin tunteja. Ratsastin siis tutulla tunnilla, jonne oli helppo mennä vierailemaan. Ratsuksi sain saman, jolla vakituntilainen oli kautensa aloittanut, eli Selma-tamman. Sehän on hieno kokenut estehevonen, joka on kiltti kuin mikä. Taustansa vuoksi haasteena on saada Selma rennoksi myös koulukiemuroissa, ja tämän teeman parissa sain nytkin tehdä töitä.
Teimme läpi koko tunnin taivutusväistöjä käynnissä, siis avotaivutusta ja sulkutaivutusta alkukäynnistä alkaen. Selma jännittyi näistä kovin, etenkin sulkutaivutus oli sille vaikeaa. Kyllähän se taipui, mutta lyheni kovasti ja alkoi tepsuttaa, kun ei oikein tiennyt miten päin olisi jalkansa laittanut. Käynti oli muutoinkin haastavin askellaji, sitä oli siis todella vaikea saada tasaiseksi. Anni sanoikin koko ajan, että pitää pyrkiä samanlaisiin askeliin niin uralla kuin taivutuksessakin.
Laukassa tehtiin aika pitkä pätkä ympyrällä molempiin suuntiin ympyrään pienentäen ja laukkaa kooten. Laukassa Selma tuntuu olevan kovin herkkä istunnalle. Jos itse yhtään jarrutat, putoaa tamma helposti raviin. Toisaalta istunnalla saa laukkaa koottua todella makesti, jos vaan saa sen ensin riittävän eteenpäinpyrkiväksi. Laukka onnistui nyt huomattavasti paremmin kuin keväällä ensimmäistä kertaa Selmalla ratsastaessani, mutta vieläkin olisin vähän kaivannut edes ihan lyhyttä raippaa...
Ravia mentiin oikeastaan vain aivan tunnin lopussa, niin ikään ympyrällä ja välillä kooten. Tässä vaiheessa Selmalla oli sen verran menohaluja, että ymmärsin viimein ottaa narut käteen. Johan alkoi tuntumakin suuhun tasoittua: olin ratsastanut liian pitkällä ohjalla koko tunnin! Selma on viehättävä, mutta aika erikoinen yhdistelmä herkkyyttä ja vahvuutta. Tasapainon löytäminen näiden välillä ei ole ollenkaan yksinkertaista!
Minulla oli este keskiviikoksi ja sattumalta minun paikkani maanantairyhmässä perineellä maanantaiksi, joten vaihdoimme päittäin tunteja. Ratsastin siis tutulla tunnilla, jonne oli helppo mennä vierailemaan. Ratsuksi sain saman, jolla vakituntilainen oli kautensa aloittanut, eli Selma-tamman. Sehän on hieno kokenut estehevonen, joka on kiltti kuin mikä. Taustansa vuoksi haasteena on saada Selma rennoksi myös koulukiemuroissa, ja tämän teeman parissa sain nytkin tehdä töitä.
Teimme läpi koko tunnin taivutusväistöjä käynnissä, siis avotaivutusta ja sulkutaivutusta alkukäynnistä alkaen. Selma jännittyi näistä kovin, etenkin sulkutaivutus oli sille vaikeaa. Kyllähän se taipui, mutta lyheni kovasti ja alkoi tepsuttaa, kun ei oikein tiennyt miten päin olisi jalkansa laittanut. Käynti oli muutoinkin haastavin askellaji, sitä oli siis todella vaikea saada tasaiseksi. Anni sanoikin koko ajan, että pitää pyrkiä samanlaisiin askeliin niin uralla kuin taivutuksessakin.
Laukassa tehtiin aika pitkä pätkä ympyrällä molempiin suuntiin ympyrään pienentäen ja laukkaa kooten. Laukassa Selma tuntuu olevan kovin herkkä istunnalle. Jos itse yhtään jarrutat, putoaa tamma helposti raviin. Toisaalta istunnalla saa laukkaa koottua todella makesti, jos vaan saa sen ensin riittävän eteenpäinpyrkiväksi. Laukka onnistui nyt huomattavasti paremmin kuin keväällä ensimmäistä kertaa Selmalla ratsastaessani, mutta vieläkin olisin vähän kaivannut edes ihan lyhyttä raippaa...
Ravia mentiin oikeastaan vain aivan tunnin lopussa, niin ikään ympyrällä ja välillä kooten. Tässä vaiheessa Selmalla oli sen verran menohaluja, että ymmärsin viimein ottaa narut käteen. Johan alkoi tuntumakin suuhun tasoittua: olin ratsastanut liian pitkällä ohjalla koko tunnin! Selma on viehättävä, mutta aika erikoinen yhdistelmä herkkyyttä ja vahvuutta. Tasapainon löytäminen näiden välillä ei ole ollenkaan yksinkertaista!
keskiviikko 24. elokuuta 2016
Uusi kausi, uudet kujeet
10.8.2015 - Anni - t. Mimmi
Maanantairyhmämme hajosi osin, joten sain viimein aikaiseksi kysyä tuntini vaihtoa aikaisempaan ajankohtaan. Olen usein maanantaisin jo valmiiksi todella väsynyt viikonlopun koiraharrastuksista, ja myöhäinen valvominen tunnin jälkeen vaikuttaa koko loppuviikkoon. Lopulta sain vaihdettua tuntini keskiviikolle Maijun ryhmään, jota seuraavat kaudet opettaa Särkilahden Anni. Annihan on tuttu Primukselta ennestään, hän on sijaistanut usein muita opettajia ja pitänyt jonkin verran vakituntejakin. Ryhmässä on kokeneita pitkään ratsastaneita kisakävijöitä, joten pääsin kivaan ja haastavaan seuraan.
Ennen tuntia vähän jännitti, että minkä hevosen saan nyt, kun Maiju ei ole jakamassa ratsuja. Lopputulokseen olin kovin tyytyäinen, sillä jatkoin siitä mihin juhannuksena jäin, nimittäin Mimmillä. Se taisi olla vielä vähän kuukauden mittaisissa lomatunnelmissa, koska oli edelleen hidas jalalle eikä niin kovin notkea, mutta eiköhän se nopeasti verry säännöllisten töiden alettua.
Meillä ei ollut puhettakaan mistään kevyesti kesän jälkeen -tunnista, vaan ryhdyttiin heti kunnolla töihin. Jo kevyessä ravissa Anni vaati, ettei Mimmi saa lompsotella menemään ja rojahtaa etupainoiseksi. Niinpä koko tunnin ajan keskityin aika paljon nimenomaan kokoamiseen, niskan nostamiseen ja siihen, että Mimmi muistaisi hinata takajalkansa pitkältä takaa rungon alle. Tunti lähti hyvin käyntiin kaikissa askellajeissa, jopa se laukka vasempaan oli aika kelvollista.
Käynnissä tehtiin paljon taivutusväistöjä uralla, sekä avotaivutusta että sulkutaivutusta. Näissäkin piti huolehtia siitä, ettei Mimmi venähtänyt. Sulkutaivutus oli oikealle selvästi haastavampaa kuin vasemmalle, ja kaiken kaikkiaan tamma oli tosiaan aika kankea. Saatiin kuitenkin ihan hyviä pätkiä aikaiseksi, vaikka rentoutta taipuneella hevosella pitäisikin olla vielä paljon enemmän. Toki omassakin tekemisessä oli vähän toivomisen varaa, sillä ratsastustaukoa oli pitkälti toista kuukautta. Mimmi oli kokonaisuudessaan oikein kiva ja suht tasainen, mitään kommervenkkejä tähänkään tuntiin se ei aiheuttanut. Tästä on hyvä jatkaa uuteen kauteen!
Maanantairyhmämme hajosi osin, joten sain viimein aikaiseksi kysyä tuntini vaihtoa aikaisempaan ajankohtaan. Olen usein maanantaisin jo valmiiksi todella väsynyt viikonlopun koiraharrastuksista, ja myöhäinen valvominen tunnin jälkeen vaikuttaa koko loppuviikkoon. Lopulta sain vaihdettua tuntini keskiviikolle Maijun ryhmään, jota seuraavat kaudet opettaa Särkilahden Anni. Annihan on tuttu Primukselta ennestään, hän on sijaistanut usein muita opettajia ja pitänyt jonkin verran vakituntejakin. Ryhmässä on kokeneita pitkään ratsastaneita kisakävijöitä, joten pääsin kivaan ja haastavaan seuraan.
Ennen tuntia vähän jännitti, että minkä hevosen saan nyt, kun Maiju ei ole jakamassa ratsuja. Lopputulokseen olin kovin tyytyäinen, sillä jatkoin siitä mihin juhannuksena jäin, nimittäin Mimmillä. Se taisi olla vielä vähän kuukauden mittaisissa lomatunnelmissa, koska oli edelleen hidas jalalle eikä niin kovin notkea, mutta eiköhän se nopeasti verry säännöllisten töiden alettua.
Meillä ei ollut puhettakaan mistään kevyesti kesän jälkeen -tunnista, vaan ryhdyttiin heti kunnolla töihin. Jo kevyessä ravissa Anni vaati, ettei Mimmi saa lompsotella menemään ja rojahtaa etupainoiseksi. Niinpä koko tunnin ajan keskityin aika paljon nimenomaan kokoamiseen, niskan nostamiseen ja siihen, että Mimmi muistaisi hinata takajalkansa pitkältä takaa rungon alle. Tunti lähti hyvin käyntiin kaikissa askellajeissa, jopa se laukka vasempaan oli aika kelvollista.
Käynnissä tehtiin paljon taivutusväistöjä uralla, sekä avotaivutusta että sulkutaivutusta. Näissäkin piti huolehtia siitä, ettei Mimmi venähtänyt. Sulkutaivutus oli oikealle selvästi haastavampaa kuin vasemmalle, ja kaiken kaikkiaan tamma oli tosiaan aika kankea. Saatiin kuitenkin ihan hyviä pätkiä aikaiseksi, vaikka rentoutta taipuneella hevosella pitäisikin olla vielä paljon enemmän. Toki omassakin tekemisessä oli vähän toivomisen varaa, sillä ratsastustaukoa oli pitkälti toista kuukautta. Mimmi oli kokonaisuudessaan oikein kiva ja suht tasainen, mitään kommervenkkejä tähänkään tuntiin se ei aiheuttanut. Tästä on hyvä jatkaa uuteen kauteen!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)