Loman tarpeessa?

11.11.2011 Primus Talli

Sara - r. Foxy

Viimeiselle sulkutaivutustunnille olin saanut edelleen Foxyn. Odotin, että pääsisimme viimein kokeilemaan taivutuksia myös ravissa, mutta toisin kävi. Pirita oli poissa ja sijaisena kuulemma Sara-niminen nuori nainen.

Saimme verytellä aika itsenäisesti maneesissa ympyröitä ja voltteja tehden. Tarkoituksena oli saada hevoset niin eteenpäinpyrkiviksi, ettei niitä tarvitsisi joka askeleella käskeä. Foxy tuntui käynnissä aika mukavalta, vaikka olikin taas nostellut takakoipiaan karsinassa edellisviikon tapaan. Ravissa se oli etenkin alkuun jälleen kiinni vasemmalta ja poikitti herkästi. Ravityöskentely jäi aika lyhyeksi, vaikka tulimmekin hetkeksi suurelle keskiympyrälle. Siinä kuitenkin pääasiassa laukattiin. Laukka nostettiin käynnistä, ja sitä pyrittiin heti sekä lyhentämään että pidentämään. Siirtymisiä tehtiin sekä raviin että suoraan käyntiin. Ensin mentiin vasemmalle, ja se oli Foxylle todella vaikeaa. Asetuksen ja rennon muodon saaminen oli työn ja tuskan takana, eikä oikein onnistunutkaan. Suunnavaihdoksen jälkeen ruuna oli kuitenkin jo vertynyt sen verran, että oikeaan kierrokseen onnistuimme oikein hyvin. Laukka lyheni ja piteni, kun muistin käyttää sitä sisäjalan nivusta tukena.

Sulkutaivutuksia jatkoimme kuten kahtena edellisenäkin kertana. Ensin muutama kerta pitkällä sivulla ja sitten diagonaalilla, kuitenkin edelleen käynnissä. Foxy teki molempiin suuntiin hyvin. Ajoittain se meinasi hieman taipua kaulasta liikaa, ja uralla sain varoa liiallista poikitusta. Eteenpäinpyrkimys etenkin pitkällä sivulla säilyi mielestäni nyt todella hyvin. Taivutusten välissä tein itsenäisesti ravityöskentelyä, ja oikeaan Foxy oli tosi kiva. Sarakin kehui, että ravi näyttää hyvältä. Ruuna oli kevyt ja kulki sinne minne halusin. Vasen kierros oli huomattavasti vaikeampi, ja kunnollisen voltin aikaansaamiseksi jouduin tekemään ihan tosissani töitä. Aika loppui hieman kesken, kun ravityöskentely nyt ei kuitenkaan ollut se pääasia tällä tunnilla.

Lopuksi ratsastimme taas hevoset hitaiksi ja pyöreiksi. Foxy tuntui hieman tavallista jäykemmältä, ja tämän sanoin myös sen seuraavalla ratsastajalle. Hän oli mennyt Foxylla paljon kesällä ja sanoi, että nyt syksyn mittaan se on tuntunut tulevan aina vaan vinommaksi ja vinommaksi. Olisikohan nuori ruuna loman tarpeessa?

Jäin hetkeksi seuraamaan rästituntia, ja Foxyn ratsastaja tuntui valittelevan hevosen outoutta myös tuntia pitäneelle Annelle. Annelta sain siinä sivussa muutaman hyvän muistutuksen taas siitä, miten tärkeä oikeassakin kierroksesssa tasapainottaminen ulko-ohjan puolipidätteillä on. Foxy kuulemma alkaa helposti nojaamaan sisään niin, että oikea kylki valuu alemmas kuin vasen, vaikka oikea kierros onkin sille helpompi. Toivottavasti pääsen vielä kokeilemaan näitäkin neuvoja käytännössä, sillä seuraavat kaksi viikkoa olen omalta tunniltani evakossa estepätkän vuoksi.

Perjantaipyrähtelyt

4.11.2011 Primus Talli

Pirita - r. Foxy

Lokakuu vaihtui marraskuuksi, mutta käsittämättömän lämmin sää senkuin jatkui. Tallillakin oli huomattu, että syksyn pimeys poislukien keli oli kuin kesällä. Toinen ryhmä ratsasti siis erinomaisesti valaistulla kentällä ja toinen maneesissa. Meidän ryhmämme sai nauttia raikkaasta ulkoilmasta kymmenasteisessa marraskuun illassa.

Foxy nuokkui karsinassa, kun menin harjaamaan sitä. Tavoistaan poiketen se oikeastaan vain seisoi, eikä ollut yhtään niin osallistuvainen kuin yleensä. Haistoin ongelmia, kun pinteleitä etujalkoihin kääriessäni ruuna jatkuvasti nosteli ja venytteli takajalkojaan. Foxyllahan on ollut vähän ongelmia polviensa kanssa, ja siksi se aina välillä jumppaa itsekseen. Etenkin karsinasta lähdettäessä se oikoo koipiaan aina antautumuksella.

Alkuveryttely tehtiin samoin kuin viime tunnilla, siis lyhyitä pätkiä loivaa sulkua käynnissä uralla. Näissä Foxyn kanssa ei ollut ongelmaa, mutta se tuntui olevan jotenkin poikkeuksellisesti kiinni vasemmassa ohjassa. Taivutukset ja etenkin ennen niitä tehdyt voltit vetreyttivät kuitenkin kummasti, mutta sain etenkin vasempaan kierrokseen tehdä tavallista enemmän töitä saadakseni ruunan kulkemaan voltilla oikein.

Ravasimme taivutusten välillä pienen pätkän ja lopulta oikeaan suurilla pääty-ympyröillä. Outo tunne käsissä jatkui, enkä saanut Foxya millään reagoimaan pohkeeseen haluamallani tavalla. Laukatessa ruuna sitten pyrähti pari kertaa, eli teki jo tutuksi tulleen loikan oikealle. Pirita komensi meidät käytiin ympyrän sisäpuolelle, ja saimme laukata yksin sitten kun muut olivat jo siirtyneet käyntiin. Ensin kierros ravia, sitten muutama kierros laukkaa. Ja se laukka olikin sitten parasta laukkaa, mitä Foxy on minun kanssani esittänyt. Ruuna oli selvästi herännyt pienestä temppuilustaan, ja avainasemassa oli myös Piritan neuvo pitää oikea nivunen lähellä kylkeä. Foxy kuulemma yleensä loikkaa juurikin oikealle, joten pitämällä koko jalan lähellä hevosta sain estettyä moiset aikeet. Laukka oli lopulta hyvin etenevää ja mikä parasta: ruuna pysyi lyhyenä!

Jatkoimme edelliskerran tehtävää, siis pitkän sivun alusta avotaivutusta ja siitä sitten digonaalille sulkutaivutuksessa. Kentän ihanan iso ura mahdollisti sen, että pystyimme ravaamaan toisen pitkän sivun ja tekemään siellä itsenäisesti voltteja. Foxy suoritui avoista ja suluista oikein hyvin, etenkin sitten kun ratsastaja muisti tahdin ja tempon säilyttämiseksi pitää sisäpohkeen lähellä ja vielä käyttää sitä. Ravipätkillä pystyin kivasti kokoamaan ruunaa, ja sen mieli säilyi pirteänä askellajinvaihdoksissa. Pirteys näkyi myös suunnanmuutoksen yhteydessä pääty-ympyrällä tehdyssä laukkapätkässä, jossa Foxy pyrähti juuri, kun olimme siirtymässä jo takaisin raviin...

Tunnin päätteeksi saimme vielä ratsastaa vapaasti kevyessä ravissa molempiin suuntiin hevosia eteen alas pyöreälle kaulalle. Foxy venytteli tyytyväisenä, eikä enää muistanut kenkkuillakaan. Pirita sanoi, että Foxy meni hyvin. Itsekin olin lopulta oikein tyytyväinen paitsi sulkuihin myös siihen, että nyt ruuna pysyi työskentelyvaiheen lyhyenä ja ryhdikkäänä. Myös laukkatyöskentely onnistui, heti niiden alun pyrähtelyjen jälkeen.

Jatkamme sulkuja vielä ensi kerralla, ehkäpä ravissa. Sitten onkin kahden viikon estejakso, minkä vuoksi joudun tekemään erityisjärjestelyitä; esteet kun ovat minun mielestäni juuri sopivan korkuisia silloin, kun puomit ovat maassa.

Sulkutaivutuksia diagonaalilla

28.10.2011 Primus Talli

Pirita - r. Foxy

Minä jatkoin Foxylla ja tunnillamme jatkoimme sulkutaivutuksia. Foxy oli yllättäen jo edellisellä tunnilla, jolla mentiin puomeja. Se näytti pitävän touhusta, koikkelehti korvat hörössä isoilla loikilla maassakin makaavien puomien yli. Veryttely oli siis jo suurimmalta osalta tehty, kun vaihdoin ruunan selkään koulusatulan ja hyppäsin itse kyytiin. 

Edellinen ratsastaja oli menossa Foxylla muutaman viikon päästä koulurataharjoituksiin ja kyseli, miten saan sen lyhennettyä. Nauroin, että en minä aina saakaan, mutta että toivottavasti edellisellä tunnilla koettu ahaa-elämys kantaisi sen suhteen tällekin tunnille. Koitinkin heti alusta asti olla päästämättä Foxyä kovin pitkäksi, koska se oli jo lämmin. Aloitimme käynnissä, jossa saimme tehtäväksemme paitsi huolehtia eteenpäinpyrkimyksestä myös kokeilla muutaman askeleen sulkuja pitkän sivun alussa. Poikitusta ei tarvinnut olla paljoakaan, vaan riitti, että hevoset kulkivat kolmella uralla.

Kevyttä ravia menimme suht vapaasti ympyröitä ja voltteja tehden. Foxy tuntui edelleen kivalta, ja koitin saada sitä ryhdikkäämmäksi paljon pienemmillä avuilla kuin edellisellä kerralla. Tämä onnistuikin hyvin, kun muisti puolipidätteiden ohella käyttää jalkoja. Piritan mielestä Foxy ravasi hyvin, ja omaan käteenkin se tuntui tosi mukavalta. Onnistunut ravityöskentely näkyi myös laukassa, jonka teimme pääty-ympyröillä. Ruuna laukkasi suuremmitta kehoituksitta, kunhan vaan itse muisti istua rennosti liikettä myödäten. Sitä pystyi myös aiempaa enemmän säätelmään ja kokoamaan, kun se ei lähtötilanteessa ollut ollut toivottoman pitkänä.

Sulkutaivutuksia teimme edelleen käynnissä, mutta tehtävää vaikeutettiin siirtämällä liike uralta diagonaalille. Kulmasta ratsastettiin ensin avotaivutusta muutama metri tötsälle, josta jatkettiin diagonaalille sulkutaivutuksessa. Avotaivutuksessa saatiin hevonen ikään kuin oikeaan asentoon, josta liike sitten vaan vietiin sivulle kohti keskihalkaisijan päässä olevaa tötsää. Ennen kuin aloitimme, Pirita kävi läpi sen, miten diagonaalilla tehtävä taivutus eroaa uralla tehtävästä. Vaikeinta lienee se, että seinän tuki häviää, jolloin linjan pitäminen on hankalampaa. Otsa menosuuntaan, sisäpohje ja ulko-ohja, jos hevonen alkaa tehdä liian jyrkästi tai hitaasti.

Aloitimme oikeaan kierrokseen, ja Foxy teki taivutukset yllättävän  helposti. Vasempaan kierrokseen oli selvästi vaikeampaa. Ulko-ohjan puolipidätteet kuitenkin auttoivat, ja korjaus tuli itseltä jotenkin aika luonnollisesti. Saimme hyviä taivutuksia molempiin suuntiin. Toisella pitkällä sivulla saimme ravata, ja minä käytin tilaisuuden hyväkseni herättelemällä ja kokoamalla Foxya myös volteilla. Näin se pysyi skarppina hidastavissa sulkutaivutuksissakin. Suunnanmuutoksen yhteydessä hieman pidemmällä ravipätkällä meni paljon paremmin kuin viime viikolla - Piritan ei tarivinnut kuin hieman hienosäätää menoamme. Lopuksi päästimme taas hevoset hitaaseen raviin ja pitkälle pyörälle kaulalle eteen alas.

 Foxy on kyllä mainio. Tunnin lopussa Pirita pohti ääneen, että pitäisiköhän hänen ottaa ruuna mukaansa Ypäjälle täydennyskoulutukseen. Juttelimme hetken ruunan persoonasta ja olimme yhtä mieltä siitä, miten valloittava osallistuja se on. Minulle tulee mieleen aina oma koirani, jolla on juuri samanlaista pilketttä silmäkulmassa kuin Foxylla. Kaiken lisäksi nuori ruuna on mitä miellyttävin ratsastaa, rehellinen ja tekee aina parhaansa. Sillä on mahtavat askellajit, ja sitä oli oikein ilo katsoa liihottelemassa puomienkin yli. Pirita sanoikin, että nyt sillä voisi alkaa taas hieman hyppäämään, kun luuliiat on saatu hoidettua jaloista pois.