20.8.2009 Primus Talli
Ellu - r. Veli
Estekorkeus oli valmennusryhmällä vähän matalampi tällä viikolla, eikä minuakaan jännittänyt ihan niin paljon kuin viimeksi. Tallin ilmoitustaululla listassa odotti tuttu nimi - sain jatkaa Velillä.
Tällä kerralla opettajanamme olikin Ellu (http://www.primustalli.fi/elina_raula.php). Tunnin teemana oli hevosen kääntäminen, ja hommat aloitettiinkin heti alkukäynnissä pitkin ohjin. Ensin haettiin taas viime tunnilla opittu oikea asento, ja sitten ryhdyttiin kääntelemään hevosia ensin vain toiseen suuntaan pelkän istunnan avulla.
Ellu havainnoillisti kääntämistä puhumalla jalkojen väliin jäävästä tunnelista ja siitä, miten sen koko tunnelin pitäisi kääntyä sinne suuntaan mihin ollaan menossa. Katsetta ei saanut unohtaa, ulkojalka ei saanut irrota hevosen kyljestä eivätkä varpaat kääntyä ulos. Parin käännöksen jälkeen koin jonkinlaisen ahaa-ilmiön: miksen ole hoksannut tätä aiemmin! Olen kyllä koittanut kääntää hevosta painoavuilla, mutta koskaan ei ole tullut mieleen kääntää hieman koko jalkaa.
Tämän jälkeen hieman tahmealta tuntunut Veli meni molempiin suuntiin uralle ongelmitta ja teki suht helposti sekä lyhyitä että pitkiä käännöksiä kumpaankin suuntaan. Harjoitusravissa tehtävä oli jo aavistuksen vaikeampi, sillä Ellunkin mukaan Velin ravi on aika haastava. Tämän kyllä huomasi myös selästä käsin...
Yllättäen (not!) sain ensimmäiset huomautukset alas valuvista käsistäni ja vaakasuorassa olevista nyrkeistä jo tässä vaiheessa. No, ehkä joskus opin tämänkin...
Sitten otimme mukaan asetuksen ja taivutuksen. Ohjat kerättiin kunnon tuntumalle ja siirryttiin kentän keskelle tekemään neliön muotoista uraa. Jokainen kulma piti tehdä huolellisesti kulmaksi: asettaa, taivuttaa, kääntää, suoristaa. Minä nappasin raipan kentän laidalta mukaan, mikä osoittautui varsin hyväksi ratkaisuksi. Pienillä kokoavilla muistutuksilla sain Velin kulkemaan oikein päin, ja se teki mielestäni kulmat oikein hyvin kumpaankin suuntaan.
Mutta vain käynnissä. Se ravi ei ollutkaan yhtään niin helppoa, sillä Veli oli yllättävän kova suustaan, ei ollenkaan sellainen arabimaisen tyhjä. Varsinkin vasempaan kierrokseen sain tehdä töitä ihan tosissani, oikea olikin sitten huomattavasti helpompi. Todennäköisesti johtui siitä, että itselle oikea kierros on niin paljon luonollisempi, vaikka tällainen vähän molempikätinen olenkin. Eikä sekään, että oikeaan kierrokseen teimme tehtävän kevyessä ravissa, ainakaan vaikeuttanut ratsastamista...
Lopuksi vielä löysin ohjin teimme pari käännöstä pelkällä istunnalla ja suoralla hevosella, ennen kuin siirryimme käyntiin.
Tunti oli taas oikein tehokas alusta loppuun, vaikka hetken ehdin jo miettiä, että pitkin ohjinko tässä vaan koko tunti köpötellään. Tällä kerralla sai ja ennen kaikkea uskalsin ratsastaa jo ihan eri tavalla, enemmän kuin viimeksi, ja se näkyi sitten positiivisesti myös hevosessa. Saapa nähdä, vieläkö minun ja Velin yhteistaival jatkuu ensi viikolla, ja kuka silloin pitää tunnin.
Viime viikolla ilmoittauduin jonoon vakitunnille. Jos nyt pitäisi valita opettaja, niin ottaisin mielummin Piritan. Hän vaikutti jotenkin päättäväisemmältä, tarmokkaammalta ja perusteellisemmalta kuin Ellu. Ehkä mielipiteeseeni vaikuttaa vähän sekin, että Ellun oli lähes mahdotonta muistaa nimeäni; olin välillä Sini, sitten Satu ja lopuksi vaan "sinä sillä Velillä". :-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti