Istuntakurssin viides tunti

10.9.2009 Primus Talli
Ellu - r. Veli

Kerrataanpa nyt vielä istuntakurssin viimeinenkin tunti niiltä osin, kun vielä muistan. Menin tuttuun tapaan Velillä, ja tunnin piti Ellu.

Tunnin aluksi palasin hetkeksi aloittelijaksi, kun jouduin tulemaan selästä alas alkukäynnin aikana, koska satulahuopa oli liian tiukasti Velin selkää vasten. Onneksi en ollut ainoa, mutta kyllä silti vähän nolotti.

No, jatkotunti sujui huomattavasti paremmin. Sain Velin alkukäynnissä ja ravissa jotenkin hirveän hyvin hommaan mukaan. Ellukin antoi kehuja hyvästä työstä, kun Veli kulki tahdikkaasti ja rennosti. Sitä ei varmaan tarvitse edes mainita, että ensimmäisen nyrkit pystyyn -kommentin sain noin puolen kierroksen käyntityöskentelyn jälkeen...

Aloitimme pysähdyksillä käynnistä. Hevosen piti pysähtyä välittömästi, seistä hiljaa paikallaan, ja lähteä taas reippaasti kävelemään. Sitten teimme siirtymisiä ravista käyntiin, ja pätkät olivat todella lyhyitä. Tässä haettiin nopeaa reagointia hevoselta, jotta ravi olisi rytmikästä heti ensimmäisestä askeleesta lähtien. Minä jouduin kevyesti muistuttelemaan Veliä raipalla, mutta sen jälkeen siirtymisen menivät hyvin. Samalla kun Ellu katsoi siirtymisiä, hän katsoi myös ratsastajan istuntaa.

Suurimman osan tunnin raviosuuksista menimme kevyessä ravissa, mikä auttoi meitä Velin kanssa melkoisesti. Siirtymisten jälkeen piti isolla pääty-ympyrällä istua aina välillä alas harjoitusraviin. Ellu katsoi jokaisen ravia erikseen, kommentoi istuntaa ja hevosta. Käytyään kaikki kerran läpi, hän palasi jokaiseen vielä uudelleen, joten opetus oli todella tehokasta.

Laukkatyöskentely yhdistettiin myös siirtymisiin. Ravasimme kevyessä ravissa pitkän sivun, päädyssä istuimme alas harjoitusraviin ja nostimme keskeltä lyhyttä sivua laukan. Laukkaa jatkettiin pitkä sivu loppuun.
Laukannostot Velin kanssa olivat koko kurssin ajan aika vaikeita, koska se joko ennakoi tai sitten tuli helposti liian lyhyeen raviin, jolloin nosto ei taas onnistunut ollenkaan. Lopulta uskalsin ratsastaa sitä myös riittävän reippaassa harjoitusravissa, ja saimme onnistuneen noston aikaiseksi.

Kokonaisuudessaan tunti oli oikein hyvä, selvästi parempi kuin Ellun ensimmäinen tunti. Niin että oikeastaan ei ole enää väliä, kuka sen vakitunnin pitäjäksi lopulta päätyy. Velin kanssa sujui kerta kerralta paremmin, ja tämä viimeinen tunti oli selvästi meidän paras. Siihen oli hyvä lopettaa, maaliskuussa sitten (viimeistään) jatketaan!